--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Leijonapentu,Tuuliklaani
11.09.2013 20:08
Katselin tummalle taivaalle.
>Siellä emoni ja isäni ovat...< ajattelin hiljaa kun katsioin sisaruksiani jotka leikkivät pentutarhan kylmällä lattialla.
"Leijonapentu, senkin tylsimys, tule mukaan!" Kermapentu naukaisi naurunsa lomasta.
"En nyt taida!" naukaisin huvittuneesti kun katsoin maassa kierivää siskoani.
"Olet oikea tylsimys!" Susipentu naukaisi.
"Niin Leijonapentu, ryhdistäydy!" Taivaspentu jatkoi sisaruksiensa kanssa.
"En!" naukaisin vakavasti.
"Pyrin pääsemään pian oppilaaksi!" naukaisin tyytyvisesti.
"Me kaikki tulemme oppilaiksi samaan aikaan, jos et sitä tiennyt!" Kermapentu sanoi kaikista ärsyttävimmällä äänellä mitä hän suinkin osasi.
"Että sinä osaat olla ärsyttävä!" naukaisin tylsistyneenä ja tassuttelin ulos pentutarhasta.
>Pääsisinköhän Tiirajuovan kanssa metsälle?< ajattelin innoissani kun näin nuoren soturin sotureidenpesällä.
"Hei Leijonapentu!" Tiirajuova naukaisi kun olin tökännyt häntä pari kertaa kylkeen.
"Tulisitko kanssani metsälle?" Kysyin soturilta toiveikkaana.
"Mielelläni!" hän vastasi. Tassuttelimme yhdessä veljeni kanssa metsälle.
>Tämä on niitä mukavia hetkiä joita haluan muistaa klaaninvanhimpana...< ajattelin huvittuneena.
----illalla leirissä----
"Miksei minua voi nyt jo nimittää oppilaaksi?" kysyin tylsistyneenä.
"Siihen kestää aina oma aikansa." Tiirajuova naukaisi ja puraisi palan tuoresaalista.
"Minäkn haluan!" naukaisin kuun riista herautti veden kielelleni.
"Maista minun ruuastani!" Tiirajuova naukaisi ystävällisesti. Haukkasin palan saalista.
"Herkullista!" naukaisin yllättyneen kun olin saannut viiksenikin nuoltua herkullisesta lihasta.
"Noin sitä pitää, pikkusisko!" Tiirajuova naukaisi minulle rohkaisevasti.
"Kyllä sinut pian oppilaaksi nimitetään."
"Kiitos!" naukaisin isoveljelleni ja haukkasin toisen palan riistaa.
"Leijonapentu, emo käski nukkumaan!" Kermapentu huusi pentutarhasta.
"Joo joo!" minä naukaisin.
"Hyvää yötä!" veljeni sanoi.
"Hyvää yötä!" vastasin ja kipitin siskoni luokse.
>Sanooko Kermpentu sijaisemoamme jo emosi?< kysyin itseltäni mielessäni kun nukahdin pentutarhan lattialle.
---Aamulla---
"Herää Leijonapentu, lähdetään taas metsälle!" Tiirajuova naukaisi ja tökkäisi minua hereille.
"Onko aurinko vielä edes nousemassa?" kysyin unisena veljeltäni kun olin saannut avattua silmäni.
"Siellä se mollukka jo nousee!" Tiirajuova naukaisi ja osoitti pentutarhaan tulevaa valoa.
"Hyvä on!" naukaisin lopulta.
"Vihdoinkin!" Tiirajuova naukaisi ja lähti leiriin. Juoksin isoveljeni perään iloiseti.
"Minne te menette?" kuulin Kermapennun kysyvän takaani.
"Menemme metsälle!" naukaisin ylpeänä ja katsoin veljeäni.
"Minäkin tulen!" Kermapentu naukaisi ja tassutteli minun ja Tiirajuovan luokse.
"Et varmasti!" naukasin uhmakkaasti siskolleni.
"Minä ja Tiirajuova menemme metsälle kahden!"

Näin kuinka Kermapentu alkoi itkeä.
"Harmi..." hän naukaisi ja lähti takaisin pentutarhaan.

"Noin sitä pitää!" Tiirajuova naukaisi ja katsoi minua vakavasti.

"A-anteeksi..." naukaisin ja katsoin maahan surullisesti.

"Älä minulta anteeksi pyydä vaan siskoltasi!" Tiirajuova sanoi ankarasti ja osoitti Kermapentua.Juoksin Kermapennun luokse.

"A-anteeksi kun sanoin sinulle ilkeästi." naukaisin siskolleni surullisesti.

"Kyllä sinä siskokulta saat!" Kermapentu naukaisi iloisesti ja nuolaisi minua korvantakaa vahvoin ja rivakoin vedoin.

"Haluatko viel tulla minun ja Tiirajuovan kanssa metsälle?" kysyin toiveikkaana.

"En taida, menkää te vain kahdestaan, tulen joku toinen kerta mukaan!" Kermapentu naukaisi ja hyppelehti Susipennun viereen leikkimään sotureita taisteluista.

"Hyvä on, joku toinen kerta!" sanoin ja menin Tiirajuovn luokse.

"No, saitko anteeksi, ja tuleeko Kermapentu mukaan?" isoveljeni kysyi nopeasti.

"Hän tulee mukaan joku toinen kerta!" minä naukaisin.

"Hyvä on, mennään!" veljeni sanoi ja osoitti leirin uloskäyntiä.
Hyppelehdimme vieretysten nummelle, jossa saimmekin pari jänistä.
"Eiköhän mennä jo leiriin?" veljeni sanoi ja otti toisen jäniksen suuhunsa.
"Hyvä on..." sanoin. Otin toisen jäniksen itselleni, ja aloin raahata sitä leiriä kohti.
"Vau Leijonapentu, saitko sinä tuon jäniksen?" Kermapentu, Susipentu ja Taivaspentu kysyivät minulta ja tuijottivat jänistäni.
"Eh, Tiirajuova opetti..." sanoin hiljaa.
"Vähän isovekka on hyvä metsästäjä!" sisarukseni sanoivat yhteen ääneen ja tuijottivat veljeämme.
"Tuollaisia asioita tulette tekin oppilaina harjoittelemaan." Tiirajuova sanoi
"Me halutaan heti oppilaiksi!" Me huusimme mitä pienestä suustamme saimme.
"Ette ole vielä terpeeksi vanhoja!" Sinipentu sanoi siinä sivussa.
"Tämä ei kuulu sinulle!" Kermapentu tiuskaisi.
"Älkää tapelko!" Tiirajuova sanoi vihaisesti.
"Äh!" Susipentu naukaisi ja kävi makaamaan pentutarhan maalattialle.
"Käykää nyt päiväunille!" isoveljeni sanoi lempeästi.
"Hyvää yötä!" naukaisimme kaikki Tiirajuovalle.
"Hyvää yötä!" isoveljeni naukaisi ja kuiskasi jotain jonka juuri ja juuri kuulin.
"Mennään huomenna taas metsälle..." hän sanoi ja iski minulle silmää.Iskin silmääni takaisin.
//Sori tällainen lyhyt ja tönkkö pätkä-tuli aika tylsäkin. Jos toi Leijona tulee tästä oppilaaksi, voisiko Tiirajuova olla sen mestari? Katsos kun se on sen isoveli. tämä oli vaan tällainen pyyntö!//
Vastaus:30 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiikerijuova, Jokiklaani
11.09.2013 16:47
Tiikerijuova tunsi pentujen liikehtivän vierellään ja tuhisevan unta nähden. Oranssinruskea kuningatar kieppui itse unen ja valveen rajalla. Lopulta tämä painoi päänsä tassuilleen paremmin ja nukahti sitten. Tuttu synkkä metsä avautui naaraan jäänsinisten silmien edessä. Tiikerijuova oli jo miltei unohtanut tuon kuvottavan hajun. Naaras nousi tassuilleen ja odotti jo tummanruskean raidakkaan kollin saapuvan, kun pimeydestä tuijotti kaksi meripihkanväristä silmää. Mutta naaras oli väärässä. Vaaleanharmaa tummajuovainen kolli asteli muutaman ketunmitan päähän tiikerijuovasta ja pysähtyi sitten mittaillen tätä tummalla katseellaan. Tiikerijuova tunsi lamaantuvansa täysin ja tämä kaatui täristen tunkkaiselle, kuolleelle ruoholle. Kuningatar tunsi hampaiden uppoavan niskanahkaansa, kun Saarniraita nosti tämän ylös ja perääntyi.
’’Tiikerijuova.’’ kolli lausui naaraan nimen. Tiikerijuovan silmät olivat pelosta ammollaan.
’’En minä tätä tahtonut, tiedätkö. Tahdoin vain…rakkautta. Tahdoin kumppanin. Pentuja.’’ Saarniraita jatkoi katsellen muualle. Kollin äänensävyssä oli pelkkää kylmyyttä. Ennen Tiikerijuova olisi sylkäissyt päin kollin naamaa, mutta kaikki oli muuttunut. Naaras tärisi pakoillaan kauhistuneena.
’’Tämän jälkeen tuskin enää käyt täällä elämäsi aikana. Tiikeritähti on tyytyväinen. Valehtelit muuten pennuistamme aika hyvin’’ kolli sanoi virnistäen.
’’Ne ovat minun ja Huminapilven!’’ Tiikerijuova murahti ja sivalsi Saarniraidan naamaa. Kolli perääntyi ähisten.
’’En koskaan katoa, Tiikerijuova. En koskaan.’’

Tiikerijuova heräsi huohottaen kauhistuneena.
’’Emo, älä litistä meitä!’’ Meripihkapentu tuskaili ja Tiikerijuova höllensi otettaan. Hän ei pystynyt ajattelemaan untaan, kun Rikkovarjo pöllähti sisään.
’’Olisitko sijaisemo näille pennuille?’’ varapäällikkö kysyi ja töykkäsi toista niistä, hopeanharmaata naaraspentua.
’’En!’’ Tiikerijuova sihahti kylmästi ja kääri häntänsä suojelevasti omien pentujensa eteen.
Rikkovarjo nosti pennut ja kyseli Huomenkukkaa sijaisemoksi. Tiikerijuova nuolaisi pentujaan.
’’Minulla on tarpeeksi jo teidän kanssanne.’’

//oli pakko tehä , vaik oon lomal x3//
Vastaus:16 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Saara,Kotikisu
10.09.2013 19:05
Esinäytös:

Oli sankka lumipyry. Siellä kulki kaksi aikuista kissaa.
"Kestätkö sinä?" kolli kysyi.
"K-kyllä kai..." naaras värisi. Hänen suustaan roikkui kaksi pentua. Kolli taas kantoi suussaan kolmea pentua.
"E-en kestä enää!" naaras naukaisi ja lysähti maahan.
"Eih! Puna!" kolli naukaisi.
"Vie pennut klaaniin, Lumimätäs.Ota joitain mukaasi kaksijalkalaan, mutta älä ikinä unohda minua!" naaras naukaisi ja veti viimeisen henkäyksensä.
"Eiih!" kolli naukaisi tuskissaan.
"Älä sure, sinunkin hetkesi koittaa pian..." Puna naukaisi ja kuoli.
"Ei hätää pennut, nyt pääsette suojaan ja turvaan!" Lumimätäs naukaisi ja kahmaisi muut kaksi pentua suuhunsa ja lähti tassuttelemaan kohti klaanien reviirejä. Lumimätäs alkoi myös jo väsyä. Hän vei pennut suojaan pieneen luolaan, joka oli ketun hylkäämä.
"Mjayh!" pennut naukuivat nälkänsä.
"Ei mitään hätää!" Lumimätäs naukaisi ja lähti kohti sankkaa lumipyryä.
"Isä!" nuori pentu sai naukaistua.Mutta Lumimätäs oli jo kaukana. Mutta Pian paikalle tuli kolli.
"Otan teidät mukaani!" kolli naukaisi ja otti pennut suuhunsa.
"Rikkovarjo, keitä he ovat?" naaras kysyi.
"En minä tiedä, mutta ne ovat todella nälkäisiä, ja ne ovat vielä sokeita." Rikkovarjo naukaisi.
"Viedään ne klaaniin Tiikerijuovalle!" naaras naukaisi ja osoitti hännälläään kohti jokea.
"Hyvä on!" Rikkovarjo sanoi ja lähti naaraan osoittamaa suuntaa kohti.
"Näistä tulee vielä kunnon Jokiklaanilaisia!" Rikkovarjo sanoi ja katsoi pentuja.

//Sori tällainen tönkkö pätkä heti alkuun.//
Vastaus:Jooh, Tassuz ei ole siis suostunut siihen, että hänen hahmonsa Tiikerijuova olisi jonkun kasvattiemo... Eli Saaran kasvattiemo on Huomenkukka, tai joku muu liittynyt, jos siihen suostuu. 17 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Sinipentu, Tuuliklaani
09.09.2013 16:39
"Emo!"Parkaisin tuskastuneena, silmät kauhusta selällään ja katsoin Pölyturkin veristä ruumista. En voinut millään uskoa, että emo oli kuollut meidän - pentujensa puolesta. Hän oli kuollut urheasti, mutta silti myrskyklaanilainen oli viiltänyt hänen kurkkunsa auki.
"Ja nyt te pennut tulette mukaani!" myskyklaanin kissa komensi. Peräännyin järkyttyneenä taaksepäin, mutta kauhukseni kuulin Kuupennun puhuvan kissalle.
"Minä, Varispentu, Kalkkipentu ja Kyypentu tulemme mukaasi!" Kuupentu naukaisi ja astui naaraan eteen.
"Kerrankin joku tottelee minua!" kissa naurahti ja lähti juoksemaan kohti myrskyklaanin reviiriä.
"Ei!" kiljahdin ja lähdin nelistämään heidän peräänsä.
"Sinipentu!" Seittijalan ääni kaikui ja samassa vahvat hampaat tarttuivat niskaani. Yritin epätoivoisesti päästä irti varapäällikön otteesta, mutta kolli ei tuntunut huomaavan mitään.Viimein saavuimme pentutarhalle ja Seittijalka laski minut maahan.
"Pysy aloillasi, äläkä poistu pentutarhasta!" kolli murisi ja lähti pois. Murahdin alistuneena ja tassuttelin pää painuksissa sisareni Oravapennun luo. Painauduin hänen lämpimään kylkeensä ja aloin kehrätä lohduttavasti. Hiekkaturkki nyyhkytti karvat pystyssä Pölyturkin ruumiin luona. Nousin ja kipitin kuningattaren luo. Painoin pääni emon kylmenevää ruumista vasten ja pieni suolainen kyynel vierähti poskelleni. Hiekkaturkki hymyili minulle kyynelten läpi ja nuolaisi päälakeani.
"Emosi on nyt onnellinen tähtiklaanissa. Mutta hän ei koskaan unohtaisi sinua." Hiekkaturkki kuiskasi. Nyökkäsin pienesti. Vilkaisin sivusilmällä Tiiratassua, joka oli pentutarhassa. Naaras katseli huolestuneena ympärilleen.
"Missä sisaruksesi ovat, Sinipentu?" hän kysyi huolestuneena.
"Myrskyklaani kaappasi heidät!" naukaisin turhautuneena.
"Että mitä? Ä-älä sure. Löydämme heidät ja tuomme takaisin." Tiiratassu naukui päättäväisenä. Huokaisin raskaasti.
"Niinpä kai." sanoin kyllästyneenä ja kävelin nukkuvan Oravapennun luo. Tiiratassu loikki karvat ja häntä päättäväisesti pystyssä ulos pentutarhasta.
> Kuinka voisinkaan olla varma, että Varispentu, Kalkkipentu, Kuupentu ja Kyypentu tulevat ikinä takaisin? Entä jos en koskaan näe heitä? > ajattelin katkerasti ja painoin pääni.
> Voi tähtiklaani, miksi viet minulta näin paljon? Ensin isäni, emoni ja sisarukseni... Mitä seuraavaksi? >
Vastaus:23 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Jäämyrsky,Jokiklaani
09.09.2013 16:20
Auringon kirkas valo valaisi koko leiri aukion. Erotin parantajan joka loikki omaan pesäänsä sekä pari pientä pentua jotka painivat keskenään.
"Jäämyrksky" Joku kutsui minua. Siristin silmiäni jotta näkisin paremmin pentutarhan edessä seisovan kunigattaren.
"Hei Huomenkukka" Naukaisin ja menin nopeasti pentutarhn luo.
"Onko sinulla juuri nyt mitään" Huomenkukka uteli.
"Ei kuinka niin" Hämmästyin.
"Voisit vahtia pentujani" Huomenkukka ehdotti. "Ihan hetken vain" Hän lisäsi.
"Voin kai minä" Sanoin hieman vaitovaisesti.
"Kiitos paljon" Huomenkukka kehräsi. "Pajupentu, Kirjopentu olkaa kiltisti. Jäämyrsky vahtii teitä" Huomenkukka käski ja lähti pois. Käänsin katseeni pentuihin.
"sinä olet vihollinen" Kirjopentu julisti. "Hyökäykseen" Kirjopentu julisti ja kaksi pentua loikkasi pääleni.
"Apua" Nauroin. Pennut yrittivät kaataa minut kumoon.
"Typerää olet liian iso" Pajupentu nurisi ja loikkasi kirjopentua kohti. Pennut painivat hetken kunnes väsyivät.
"Ei jaksa enää. Tehdään jotain muuta" Kirjopentu naukui. "Kerro tarina" Pajupentu käski ja katsoi vaativasti minua.
"HYvä on" Huokaisin, "oli aika jolloin metsässä eli suuri kokoisia kissoja. Oli leijonaklaani ja sitten oli leopar..." Nauuin.
"Ei tuota kun joku muu joka ikinen kertoo tuon sadun se on tylsä" Pajupentu mutisi.
"Olipa kerran pari ylivilkasta pentua joilla oli kauhean tylsää. Sitten he pakotivat kertomaan soturin heille tarinan joka ei loppuen lopuksi saanutkaan sitä kertoa kun he olivat muka kuuleet sen jo. Sitten soturi ei keksinyt enää toista tarinaa joten pennut alkoivat valittaa" Kerroin.
"Ei kun kiva tarina" Pajupentu käski
"En keksi" Sanoin,
"Kiltti keksi jotain. Kerro tiikeritähdestä" Kirjopentu maukui.
"no hyvä on" Huokaisin ja aloin kertoa tarinaa kuinka Tiikeritähti oli pettänyt klaaninsa ja murhannut monia sekä saattanut myrskyklaanin usein vaaraan.
"Hän sai surmansa yritäessään hallita metsää veriklaanin päällikön. Ruoskan avulla mutta joutui erimielisyyksiin tämän kanssa joten Ruoska hyökkäsi Tiikeritähden kimpuun ja Tiikeritähti menetti välitömästi kaikki yhdeksän henkeä" Lopetin tarinan. Pennut tuijottivat minua.
"Hei taas" Huomenkukan pehmeä ääni kuuluin kauempaa.
"Kiitos kun jaksoit katsoa näiden kahden perään" Huomenkukka kiiteli ja käski pentujen mennä sisälle pentutarhaan. juttelin huomenkukalle vielä hetken sitten menin takaisin soturipesään.
"Jäämyrsky. Sinä johdat seuraavaa partiota" Rastatähti määräsi.
"selvä" naukaisin.
"Lähdette kun seuraava palaa. Mukaan lähtevät peiponlento ja haukkahalla" Rastatähti käski ja marssi pois.

Jatkuu....

//aika lyhyt
Vastaus:25 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiikerijuova, Jokiklaani
08.09.2013 19:15
’’Minä olen Varjoklaanin hurrrrrrja päällikkö, Tiikeritähti ja tuhoan metsän! Raar!’’ Punapennun vinkaisu herätti Tiikerijuovan.
’’Minä olen Veriklaanin päällikkö Ruoska, ja tuhoan sinut!’’ Harakkapentu mourusi takaisin ja kaatoi Punapennun. Kirjopentu tassutti paikalle ja laski käpälänsä Harakkapennun pään päälle.
’’Mutta minä olenkin Kirjopentu ja tuon rauhan kaikille.’’ naaras vinkui ylväänä. Tiikerijuova katseli Pajupuron pentujen leikkiä. Hän vilkaisi sivuilleen.
Ohdakepentu istui yksin sivummalla silmät kiinni heilutellen häntäänsä maata pitkin. Yöpentu etsi epätoivoisesti leikkikaveria, mutta Meripihkapentu tuhahti ja jatkoi ympäriinsä poukkoilua. Kaurapentu tökki varovasti Kirjopentua, joka oli lopettanut leikkinsä ja lepäsi nyt Pajupuron vierellä. Tiikerijuova huokaisi ja vilkaisi taas Yöpentuun. Kolli katsoi tassujaan murheellisena.
’’Yöpentu, tule tänne.’’ Tiikerijuova huikkasi ja pentu kipitti korvat pystyssä emonsa luo.
’’En löydä leikkikaveria.’’ Yöpentu huokaisi. tiikerijuova töykkäsi pennun selälleen ja kutitteli tämän vaaleaa vatsaa kuonollaan. Yöpentu nauroi ja läpsi emonsa kuonoa. Tiikerijuova tuijotti samalla Yöpennun turkkia. Hän näytti Saarnijuovalta jopa liikaakin. Vain siniset silmät erottivat pennun siitä sekopäästä. Tiikerijuova lopetti kutittelun ja nuolaisi pennun vatsaa. Yöpentu ponnahti pystyyn ja alkoi kiivetä emonsa selkää pitkin.
’’Katso, minä kiipeän vuorta pitkin!’’ pentu ilmoitti kuuluvasti. Tiikerijuova laski päänsä tassuilleen.
>En olisi ikinä uskonut että toimin oranssina vuorena pennulle, jonka isä ei ole tämän isä…< naaras ajatteli ja kuuli kopsahduksen. Yöpentu oli tipahtanut ja niiskautti pyyhkäisten silmiään.
’’Sattuiko sinua?’’ Tiikerijuova kysyi säikähtäneenä ja suki pentuaan joka puolelta tätä lohduttaakseen. Vaikka pennut olivat Saarnijuovan, riitti kun Tiikerijuova ajatteli niissä virtaavan Huminapilven verta. Yöpentu kiemurteli emonsa otteesta ja ryömi tämän hännän ja vatsan väliin lämpöiseen.
’’Kaurapentu, Ohdakepentu, Meripihkapentu, tulkaa tänne.’’ Tiikerijuova kutsui. Kaurapentu totteli nöyrästi ja siirtyi Yöpennun viereen lepäämään. Meripihkapentu marisi mutta tallusteli Kaurapennun ja Yöpennun luo.
Ohdakepentu ei sanonut mitään, ja mateli hitaasti muiden luo.
’’Miksi Yöpentu on harmaa?’’ Kaurapentu kysyi äkkiä.
’’Koska Huminapilven emo on harmaa.’’ Tiikerijuova vastasi. Hän huojentui, kun hänen ei tarvinnut selitellä enempää, sillä Huminapilvi asteli pesään. Tiikerijuova hiero päätään kollin päätä vasten ja kehräsi. Huminapilven humiseva kehräys kantautui tämän kurkusta.
Kolli tiputti kalan kumppaninsa eteen.
Tiikerijuova jakoi sen Huminapilven kanssa ja nuolaisi sitten pentujaan. Tuli mitä tuli, Huminapilvi oli nyt niiden isä.

Vastaus:20 kp:eetä. Aika söppänä tarina c:

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Leijonapentu,Tuuliklaani
08.09.2013 12:30
Esinäytös:
"Taistelu!"
Katsoin usvaista leiriä pentutarhan sisäänpääsyltä. Olin juuri vähän aikaa sitten avannut silmäni. Katsoin mielenkiintoisena ympärilleni.
"Leijonapentu, tule syömään!" kuulin Hiekkaturkin huutavan minulle pentutarhasta.
"Hyvä on!" maukaisin ja hyppelehdin emoni ja sisaruuksieni luokse.
"Minulla olikin jo nälkä."
"Hyvä, koska en olisi ihan heti antantkaan ruokaa!" emoni naukaisi vitsikkäästi.Tungin sisaruksieni väliin syömään.
"Ompa teillä nälkää." emoni naukaisi hämmästyneenä kun me sisarukuskieni kanssa söimme aika kauan. Lopulta olimme saannet mahamme täyteen ja käperryimme emoamme vasten.Muut sisarukseni nukahtivat nopeasti.
"Kulkukissat hyökkää!" kuulin jonkun huutavan leirissä.Emoni nousi hellävaroen. Hän ei huomannut että olin vielä hereillä.
"Hyvästi pentuni..."Kuulin emoni sanovan hiljaa.
"Vatukkavarjo, pidä pennuista huolta!" hän sanoi sen jälkeen vieressäni makaavalle kuningattarelle. Pian emoni katosi taistelun vilskeeseen.
"Emo..."naukaisin hiljaa. Hiivin emoni perään ennen kuin Vatukkavarjo huomasi minun kadonnen. Katsoin aukiolle. Näin, kuinka joku suuri soturi viilsi isäni kurkun auki. Veri pulppusi maahan hänen kurkustaan. Emoni syöksyi kollia kohti kynnet esillä. Isäni murhaaja repi emoni jalkaa. Pian nuorempi kolli repäisi emoni mahan auki.
"EMO!" minä huudahdin. Kissat perääntyivät. Näin, kuinka sisarukseni nousivat seisomaan ja tulivat nopeasti luokseni.
"Mikä hätänä Leijonapentu?" Kermapentu kysyi minulta. He katsoivat aukiolle, minne minä tuijotin kyyneleet silmissä.
"E-emi o-on k-kuollut..." naukaisin hiljaa sisaruksilleni pala kurkussa.
"EI!" Kermapentu rääkisi ja alkoi itkemään. Juoksin emoni ja isäni velttojen ruumiiden luokse.
"Olen pahoillani..." Tiiratassu sanoi takaani. Käänähdin nuorta kollia kohti.
"Hän oli sinunkin emosi." Naukaisin hiljaa veljelleni.
"Ja Tihkukynsi oli isäsi." jatkoin.
"Hiekkaturkki oli kyllä emoni, mutta Roihukynsi, joka tappoi isänne, on minun isäni..." Tiiratassu naukaisi minulle hiljaa.
"Eli tuo nuori soturi joka tappoi emomme on..."sanoin kun tajusin todella tärkeän asian.
"Minun veljeni." Tiiratassu sai sanottua kesken jäänneen lauseeni loppuun.Muut sisarukseni olivat vanhempieni rinnalla itkemässä ja nuolemassa heidän verisiä ruumiita.
"Mutta nyt he pääsevät Tähtiklaaniin." Tiiratassu sanoi ja katsoi tummalle taivaalle hahmottuvia Hopeahännän tähtiä.
"He ovat tuolla!" minä kiljahdin. Tunsin, kuinka emoni katsoi tuolta taivaalta meitä.
"Me näemme vielä jonakin päivänä...Ja kostan teidän kuoleman niille kahdelle..." sanoin hiljaa rohkaisevasti itselleni ja katsoin taivaalla olevia tähtiä.Tassuttelin viimein sisaruksieni rinnalle emoni viereen.Katsoin nopeasti taivaalle. Tähdet muodostivat emoni ja isäni kasvot.
"Minä lupaan..." sanoin hiljaa melkein ääneti. Itkin emoani vasten. Valvoimme koko yön vanhempiemme vierellä. Muut klaanin jäsenet kunnioittivat heidän aikaansa meidän kanssa.
>>Älä nukahda, älä nukahda...<< hoin itselleni kun silmäluomeni painuivat itsestään kiinni. Lopulta nukahdin. Tunsin kuinka joku otti minua niskanahasta kiinni ja kantoi lämpimään pentutarhaan.
"Missä ihmeen paikassa minä olen?" kysyin ääneen kun olin herännyt jossain tuntemattomassa paikassa. Ympärilläni oli vain puita.
"Älä pelkää, pentuni." naaras sanoi rauhallisesti takanani.
"EMO!" kiljahdin kun tunnistin nuoren naaraan.
"Missä minä olen?" kysyin tältä.
"Tämä on untasi, joihin Tähtiklaanin kissat tulevat." emoni vastasi.
"Miksi te siihen tulette?" kysyin emoltani ihmeissäni.
"Jos sinä tuhoat Roihukynnen, olet kaikkien klaanikissojen pelastaja!" Emoni sanoi juhlallisesti.
"M-mutta, e-entä jos m-minä epäonnistun?" kysyin pelokkaana.
"Ei se mitään!" emoni sanoi luottavasti.
"Mutta toivon että yrittäisit edes."
"Tottakai!" minä hihkaisin. Silloin heräsin, kun aamun saraste paistoi silmiini.
"Huomenta!" Kermapentu naukaisi vierelläni.
"Huometa itsellesi!" minä vastasn kohteliaasti.
"Minulla on nälkä!" Kermapentu valitti.
"Minulla ei oikein..." minä vastasin hiljaa.
"No, sinä jouduit näkemään emomme ja isämme kuolemat, joista sinulle varmaan jää ikuisia traumoja!" Kermapentu sanoi tietävästi ja hamuili toisen kuningattaren pentujen ruokapaikalle.
"Kuka muuten on meidän sijaisemo?" Kermapentu kysyi kun oli saanut mahansa täyteen.
"Mistä minä tietäisin!" minä naukaisin.
(Jatkuu)
//Sori tuli tällainen lyhyt ja tönkkö pätkä!Moi moi Hiekka ja Tihku!//
Vastaus:27 kp:eetä! Aika hyvä tarina. :)

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki,Tuuliklaani
08.09.2013 09:57
Katsoin pentujani viimeisen kerran.Murhe täytti minut.
"Vatukkavarjo vahtisitko heitä hetken?"Kysyin naaraalta.
"Emo minne menet?"Taivaspentu katsoi minua.
"Tuletko pian takaisin?"Susipentu kysyi.Katsoin pienokaisiani hellästi ja astelin hiljaa ulos pentutarhasta.Tassuttelin kumppanini viereen.
"Viimeiseen hengenvetoon?"Huokaisin.
"Viimeiseen hengenvetoon?"Hän vastasi.Nyökkäsin.Silloin Roihukynsi ja Tunturituuli tulivat leiriin kulkukissat perässään.Tihkukynsi viiletti Roihukynttä kohti ja minä taas tuijotin Tunturituulta.Kolli rynnisti minua kohti ja väistin.Olin juuri loikkaamassa Tunturituulen selkään kun kolli käännähti minua kohti.En nähnyt julmaa soturia vaan sen pienen pennun joka hän oli joskus ollu.En pystyisi tappamaan häntä.Tunturituuli syöksähti taas minu kohti ja väistin hiirenmitan päästä.Silloin näin kun Roihukynsi repäisi kumppanini kurkun auki ja juoksi minua kohti.Roihukynsi iski hampaansa etujalkaani ja käänsi minut seläleni.Tunturituuli iski kyntensä mahaani ja repäisi sen auki.Kipu repi kehoani.
"Perääntykää!"Roihukynsi huusi.Kulkukissat pakenivat nopeasti leiristä.
"Hiekkaturkki!"Vinhapuro maukaisi.Naaras juoksi luokseni.
"Vietkö minut lähemmäs Tihkukynttä?"Kähisin.Vinhapuro tarttui hellästi niskanahkaani ja raahasi minut kumppanini luokse.
"Tihukynsi"Kähisin hiljaa.
"Hiekkaturkki"Kumppanini vastasi todella hiljaa.
"ISÄ EMO"Tiiratassu kiljaisi ja juoksi luoksemme.
"Tiiratassu.Minun pitää kertoa sinulle jotain"Kumppanini kähisi.Poikani katsoi kuolevaa soturia.
"Minä en oli oikea isäsi vaan"Kouristus repi hänen kehoaan.
"Älä tuhlaa voimiasi.Minä tiedän jo"Tiiratassu itki.
"Tiedätkö?Miksi sitten jäit tänne?"Tihkukynsi kysyi.Tunsin kuin kipu alkoi hiipua.
"Koska sinä olet ollut aina enemmän minulle isä kuin Roihukynsi ja tulet aina olemaan!"Tiiratassu nyyhkytti.Tihkukynsi veti epätovoisesti henkeä.
"Kiitos...Oli kunnia kuolla tämän klaanin puolesta..."Tihkukynsi kuiskasi viimeien kerran.Kumppanini oli kuollut.
"Emo isä!"Kuulin kun pennut vikisivät.Soturit nappasivat ne hampaisiinsa.Vilkaisin Tiiratassua.
"Lupaatko suojella heitä?"Kysyin hiljaa.
"Lupaan"Tiiratassu maukui.Hymyilin surullisena.
"Sitten voin lähteä Tähtiklaanin luokse rauhassa"Kuiskasin.Kipu tuntui kadonneen ja kaikki musteni.
Avasin silmäni.Pölyturkki,Kuunkajo ja Tihkukynsi seisoivat edessäni.
"Mennäänkö?"Entinen oppilaani kysyi minulta.Nyökkäsin.Kävelin kumppanini luokse ja kiedoin häntäni hänen häntänsä ympärille.Vilkaisin lapani yli vielä kerran.Haukkatähti ja muut olivat jo leirissä.Tiiratassu,Susipentu,Kermapentu,Taivaspentu ja Leijonapentu itkivät minun ja Tihkukynnen ruumiiden luona.
"Älkää ikinä luovuttako!"kuiskasin.Käännyin ja kävelin kumppanini kanssa pois päin....
//Tunturi ja/tai Roihu jatkoo?Good bye Tihku ja Hiekka:((//
Vastaus:Lisään Tihkukynnen ja Hiekkaturkin Tähtiklaaniin. :( Olivat mukavia hahmoja, ja olisi olut kiva, jos tarinat olisivat vielä jatkuneet.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkukynsi,Tuuliklaani
08.09.2013 09:14
Katsoin lempeäsi Hiekkaturkin neljää pentua.Tiiratassu istui vierelläni ja katsoi pentuja uteliaana.
"Mitkä niiden nimet ovat?"Tiiratassu kysyi.
"Tuo harmaa on Susipentu,tuo punertava on Taivaspentu,tumman ruskea on Kermapentu ja viimeinen on Leijonapentu."Kumppanini kehräsi.Kehräsin ja tassuttelin ulos.Partiot olivat lähteneet jo näköjään.Leirissä olivat vielä Vinhapuro,Mutakynsi,Lovikorva,Piikkihernehäntä,Tiiratassu,Kissanminttutassu ja Pöllötassu.
>Heitä on huolestutavan vähän<Ajattelin ja nyt kylmä väre meni koko kehoni läpi.Aika oli koittanut.Nousin tassuillen ja hengitin syvään.Kuulin jo kun kulkukissat juoksivat leiriä kohti.
"Kulkukissat hyökkäävät!"Ulvaisin.Soturit katsoivat minua hämmästyneenä.Hiekkaturkki tuli luokseni.
"Jätin pennut Vatukkavarjolle"Naaras kuiskasi.Lummesydän nilkutti klaaninvanhimpien pesästä.
"Tihkukynsi mitä tapahtuu?"Sisareni kysyi silmät suurina.
"Mene takaisin!"Sanoin.Lummesydän katsoi minua silmiin.
"Älä sitten kuole"Sisareni maukaisi ja nilkutti takaisin piiloon.
"Anteeksi mutta niin tässä juuri käy!"Kuiskasin hiljaa.Hiekkaturkki katsoi minua.
"Viimeiseen hengenvetoon?"Kumppanini huokaisi.
"Viimeiseen hengenvetoon?"vastasin.Silloin näin Tunturituulen ja Roihukynnen jotka juoksivat leiriin.Kokosin kaiken voimani.Ulvahdin ja syöksyin Roihukynttä kohti.Hiekkaturkki säntäsi vierelläni Tunturituulta kohti.
"Tihkukynsi valmistaudu kuolemaan!"Roihukynsi nauroi.
"Olen aina ollut valmis siihen!"Uvahdin ja iskeuduin Roihukynnen selkään.Iskin terävät kynteni kollin selkään.Roihukynsi ulvvahti ja kaisti minut selästään.Laskeuduin maahan ja huitaisin heti Roihukynnen naamaa.Veri purskahti.Roihukynsi rääkäisi ja iski hampaansa jalkaani.Roihukynsi riepotteli minua ympäriinsä.Kukaan ei ehtisi auttamaan meitä.Roihukynsi pamautti minut maahan ja iski kyntensä mahaani.Ulvahdin ja potkaisin kollia kaulaan.Roihukynsi pomppasi pois ja minä kömmin jaloilleni.Mahastani valui verta.Kipu sykki rajuna mutta se vain yllytti minua jatkamaan.Mutta olin menettänyt verta jo liikaa.Roihukynsi iski hampaansa kaulaani.Pyristelin mutta en olisi päässyt enään karkuun.Loppuni oli tullut.Tunsin poltta kipua kun Roihukynsi repäisi kurkkuni auki.Valahdin maahan.Veri valui hitaasti,minulla olisi vielä vähän elinaikaa jäljellä.Näin kun Hiekkaturkki taisteli Tunturituulta vastaan......
Vastaus:13 kp:eetä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Yöpentu, Jokiklaani
07.09.2013 21:52
Luku 1.

Yöpentu makasi emonsa juovikasta kylkeä vasten ja nojasi samalla Meripihkapentuun. Emon ja muiden tasainen tuhina oli unettavaa, mutta Yöpentua ei väsyttänyt. Harmaanraidakas kolli vertasi taas oma turkkiaan emonsa, veljiensä ja siskonsa turkkeihin. Yöpentu oli pennuista ainut harmaa ja se kiusasi tätä, vaikka sillä ei ollut väliä ja vaikka Yöpentu olikin vasta pentu. Tämän isäkään ei ollut harmaa. Ja joskus yöpennusta tuntui, ettei emo pitäisi hänestä. Turkinko takia? Yöpentu kömpi unisena emon käpälien taakse lämpimänpään. Yhtäkkiä metsästä kuului kova rääkäisy, ei kissamainen, mutta kova. Kollipentu säikähti ja puristi pienet kyntensä emon tassuun. Emo ei herännyt. Yöpentu tarttui emonsa viiksiin ja veti. Tiikerijuova avasi hitaasti silmänsä ja nosti kuonoaan.
"MIkä hätänä?" emo kysyi.
"Kuulin äänen. Se oli pelottava!" Yöpentu inahti.
"Se oli varmasti vain joku lintu. Mikä siinä oli niin pelottavaa?" Tiikerijuova rauhoitteli ja töppäsi hellästi kuonollaan Yöpennun makuulle.
"Se oli.. Ajattelin, että se olisi joku vaarallinen.." Yöpentu sopersi ja haukotteli.
"Ei, ei. Se oli ehkä vain jonkun linnun kutsumaääni. Nukuhan nyt. Olet selvästi väsynyt." Tiikerijuova kehräsi pennulleen. Yöpentu nyökkäsi, painoi päänsä ja haukotteli taas. Tiikerijuovakin painoi päänsä ja sulki silmänsä.
"Emo?" Kuului kuiskaus hetken päästä.
"Niin?"
"En saa unta."
"Ajattele jotain kaunista värisävyä ja mitä siitä tulee mieleen. Kaikkea mukavaa." Tiikerijuova neivoi.
"Oranssin punaruskeasta tulee mieleen sinun turkki." Yöpentu naukasisi iloisesti. "Ja isän. Ja veljien. Ja siskojen..." Yöpentu jatkoi kokoajan apeammalla äänelä. Tiikerijuova sävähti.
"Nukutaan nyt vain."

--Aamulla--
Yöpentu heräsi kaurapennun pieneen kiljaisuun. Kolli nousi äkisti ja liian nopea nousu sai pennun kupsahtamaan taas vatsalleen.
"Oi! Oletko kunnossa?!" Tiikerivarjo kysyi huolestuneena.
"Ju.." Yöpentu pihahti ja nousi tällä kertaa varovasti ylös.
"Tule katsomaan!" Kaurapentu maukui Yöpennulle. Yöpentu loikki siskonsa luo. Kaurapentu seisoi suuren lukin ääressä.
"Emo! Mikä tuo on!?" Kaurapentu miukui.
"Sehän on lukki." Tiikerijuova selitti ja tökki kuonollaan sammalpetiä.
"Vau!" Yöpentu naukaisi ja töppäsi tassullaan lukkia. Lukki kipitti Yöpennun jalkojen välistä pakoon. Yöpentu loikki sen perässä. Lukista ei kuitenkaan saatu pitkää leikin aihetta, sillä pian oli lukkiparka liiskana kissan tassujen alla. Kaurapentu ja Yöpentu katsoivat märkää plänttiä kivessä. Se oli lukki. Lukin kuoltua Yöpentu oli pyyhkäissyt sen jääntteet tassuistaan kiveen.
"Oi." Yöpentu totesi. "Se kuoli.."
"Mikä tuo on?" Kuului ääni Kaurapennun ja Yöpennun takaa.
"Hei Ohdakepentu! Tuo on lukki!" Yöpentu selosti tohkeissaan ja siirtyi, että veli saisi katselutilaa. Ohdakepentu ei halunnut katselutilaa vaan sanoi:
"Okei." ja luikki pois. Yöpentu loi katseensa maahan. Ohdakepentu ei koskaan innostunut mistään.
"Mikäkin menen." Kaurapentu sanoi ja meni jonnekkin leikkimään.
"Etkö hautaa lukkia kanssani?" Yöpentu kysyi epätoivoisesti.
"En jaksa.." Kaurapentu sanoi ja oli tiessään. Yöpenu jai pennyneenä seisomaan pentutarhan keskelle. Lukin ruumiista oli jäljellä muutama jalka ja hieman liiskaantunut keskiruumis. Yöpentu alkoi kaivaa pientä kuoppaa tassuillaan. Harmaat tassut menivät likaisiksi. Kun kuoppa oli tarpeeksi syvä, Kollipentu pudotti lukin raakileet sinne ja kahmaisi maata päälle. Harmaa pikkukissa noukki vielä kiven pesän ulkopuolelta ja tiputti sen haudan päälle.
"Mitäs sinä teet?" Huminapilvi maukaisi lempeällä äänellä.
"Isä, minä hautasin lukin tuohon!" Haarmaankirjava pentu alkoi touhottaa. "Se kuoli ihan vahingossa, kun leikin!"
"Selvä." Huminapilvi naukui. "Onko Tiikerijuova pesässä?" Huminapilvi kysyi.
"No on! Sinähän näet! Tuolla noin." Yöpentu pauhasi.
"Niinpä onkin." Huminapilvi totesi ja tassutteli sisemmäs pesään kumppaninsa luo. Yöpentu hymähti ja tepasteli perään.
Vastaus:26 kp:eetä. Yöpentu on mukava kaveri, joka hautaa lukit.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki,Tuuliklaani
03.09.2013 17:09
Raavin Myrskyklaanilasia.Silmissäni paloi suuri tuli.Korvissani humisi kun väisttelin teräviä kynsiä.Pamautin Vatukkakynttä poskeen.Käänsin katseeni ensin Tihkukynnen suuntaan.Kumppanini paini Okakynnen kanssa.Silloin Hiekkamyrsky Myrskyklaanin varapäällikkö loikkasi selkääni.Ulvahdin kivusta kun naaras upotti terävät kyntensä minuun.Silmissäni alkoi sumentua mutta näin kun Tiiratassu syöksyi minua kohti ja loikkasi ulvoen Hiekkamyrskyn kimppuun.Naaras tipahti alas selästäni.Tiiratassu ei tarvitse apuani hän oli jo Hiekkamyrskyn kokoinen.Silloin näin kun punertava naaras lähti Pölyturkin neljä pentua mukanaan.Minua kylmäsi.Missä Pölyturkki on?Juoksin pentutarhaan.Todellisuudessa siinä meni varmaan vain pari hetkeä mutta tuntui kuin siinä olisi kestänyt ikuisuus.Työnnyin pentutarhaan.Kauhistuin.
"Pölyturkki?"Kysyin haparoivalla äänellä karva möykyltä.Sinipentu ja Oravapentu kiljahtelivat pelosta hiljaa.Entisen oppilaani kurkku oli viilletty auki.
"SE KETUNLÄJÄ!"Rääkäisin kun tajusin että se Myrskyklaanilainen jonka olin nähnyt oli surmannut Pölyturkin.Syöksyin ulos pentutarhasta.Pujottelin ketterästi Myrskyklaanin kissojen välissä mutta kynnet repivät silti turkkiani.Sillä ei ollut väliä.Vain sillä olisi väliä että saisin sen kissan kiinni.Jalkani rummuttivat nummia.Erotin jo naaraan punertavan turkin kaukaa.Ulvoin vihasta ja surusta.Silloin naaras käänsi katseensa ja viha roihahti entistä suurempana sisälläni.
"Jatkakaa matkaa!"Naaras sihisi ja juoksi minua kohti.Minä en aikonut perääntyä.En vaikka kuolisin.Törmäsin kaikella voimillani naaraaseen ja iskin hampaani hänen etujalkaan.Kissan veri tulvahti suuhuni ja se maistui kitkerälle.Liekkitassu ulvoi ja riuhtoi itsensä irti ja löi minua kynsillään korvien väliin.Kampitin kissan ja painoin hänet maata vasten.Naaras rimpuili mutta pidin hänet maassa.Kuulin kun Myrskyklaanin kissat pakenivat.Silloin kauempaa Haukkatähti,Tiiratassu ja Tihkukynsi juoksivat minua kohti.Kun huomioni herpaantui naaras potkaisi minua mahaan.Lensin pois hänen päältään ja tömähdin maahan.Naaras ei ollut onnekseni käyttänyt kynsiä.
"Hiekkaturkki ei kai sattunut!?"Tihkukynsi ulvahti.
"Ei sattunut ottakaa se kissa kiinni"Ulvahdin.
"Se pakeni jo!"Tiiratassu maukui.Kömmin ylös.Tihkukynsi auttoi minut leiriin.
"Olen pahoillani Pölyturkin puolesta"Kumppanini maukui hiljaa.
>Onneksi olen pian hänen kanssaan!<Ajattelin mielessäni.Istuimme Pölyturkin vierellä koko yön.Naaraan kaula oli auki ja silmät olivat lasittuneet pelosta,raivosta ja vihasta.Pelko tuli pentujen puolesta ja kuolemisesta ja raivo tuli myös pentujen takia.
"Voi Pölyturkki..."Kuiskin hiljaa oppilaani korvaan.Tunsin taas sen tunteen selkärangassani.Kohtaloni oli jo lähellä.Nyt sillä ei ollut väliä.Laskin kuononi Pölyturkin kyljen päälle.
"Näimme pian!"Kuiskasin hiljaa....
//R.I.P Pöly,Myrsky,Valko ja Koralli:(//
Vastaus:19 kp:eetä

-Mustahaukka-

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->











--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
03.09.2013 12:09
"Näinkö minä kuolen?"

Oli aikainen aamu. Pölyturkki nousi. Edellisenä päivänä hänen Kalkkipentu oli melkein kaapattu toiseen klaaniin.
"Emoooh...Nälkä! Kuupentu naukaisi.
"Huoh...Tule tänne!" Pölyturkki naukaisi.
"Kaikki klaaninvanhimmat pesiinsä, kuningataret ja pennut turvaan, Myrskyklaani hyökkää!" joku huusi aukiolla.
"Pennut äkkiä tänne!" Pölyturkki naukaisi pennuilleen jotka leikkivät pesän lattialla.
"Emo, anna meidän leikkiä!" Kyypentu naukaisi emolleen.
"Niin, tää on kiva leikki!" Kalkkipentu jatkoi.
"Ei, te tulette tänne!" Pölyturkki sanoi ankarasti.
"Tylsää..."Varispentu sanoi hiljaa.
"Älkää marisko!" Pölyturkki sanoi kun pennut eivät meinnanneet totella tätä.
"Tyhät karvapallot, kun ne keskeytti meitin leikit!" Oravapentu tiuskaisi.
"Niin, mä haluun vetää niitä kunnolla kuonoon!" Kyypentu sähisi ja yritti rimpuilla emonsa otteesta.
"Ei, te olette liian pieniä!" Pölyturkki sanoi kärsimättömästi.
"Ei, sinähän et mene pentutarhaan!" Tihkukynsi huusi ulkoa.
"Graah!" joku kissa rääkäisi.
Pian pentutarhaan sujahti musta kolli.
"Pennut tänne!" Kolli uhkasi.
"En varmana!" Pölyturkki tiuskaisi ja veti pentujansa vielä lähemmäksi.
"Älä Liekkitassu, ei heitä!" kolli huusi oppilaan takaa.
"Myrskytassu, Korallitassu ja Valkotassu, mitä te täällä teette?" suurikokoinen oppilas kysyi.
"Emme halua että tapat ketään!" Korallitassu sanoi.
"Voi voi, nyt minä tapan teidät!" naaras sähisi ja hyppäsi Korallitassun päälle. Pölyturkki peitti pentujensa silmät hännällään. Korallitassun tuskan huudot kaikuivat Pölyturkin korvissa.Pian verinen ja veltto ruumis makasi maassa.
"Korallitassu!" Myrskytassu huusi tuskissaan.
"Älä huoli, pääset pian hänen luokse!" Liekkitassu sanoi ja hyppsi Myrskytassun päälle.
"Korallitassu, minä rakastan sinua!" Myrskytassu rääkäisi. Korallitassu sanoi jotakin hiljaa hänelle.
"Niin minkin sinua."
He ktsoivat vielä toisian silmiin. Silloin he vetivät viimeiset henkäyksensä.
"EIII!" nuori naaras huusi pesn ulkopuolelta.
"Valkotassu, mene takaisin leiriin!" Liekkitassu sähisi.
"S-sinä t-tapot h-heidä!" Valkotassu sanoi.
"Sinäkin sitten näit sen!" Liekkitassu sanoi ja hyppäsi Valkotassun päälle.Pian lumen valkoinen turkki oli punaisen veren tahrima.
"Anna pennut!" Liekkitassu sanoi kun oli hoidellut toiset klaaninsa oppilaat tieltään.
"Ei!" PÖlyturkki sanoi sitkeästi.
"Pennut, väistäkää!" Liekkitassu sanoi ja hyppäsi Pölyturkin päälle.
Veri roiskui kun Liekkitassu viilsi Pölyturkin kaulan auki.
Pölyturkki oli kuollut.
"Ja nyt te pennut tulette mukaani!" Liekkítassu naukaisi.
"Minä, Varispentu,Kalkkipentu ja Kyypentu tulemme mukaasi!" Kuupentu naukaisi ja astui naaraan eteen.
"Kerrankin joku tottelee minua!" naaras naurahti kun hän lähti juoksemaan Myrskyklaania kohti, neljä pentua perässään.
(Loppu)

//Tähän loppui Pölyturkin, Valkotassun joka karkasi leiristä,Myrskytassun ja Korallitassun elämän tarina. Voitteko laittaa Pölyturkille kuolinsyyksi:'Liekkitassu viilsi kurkun auki.'Valkotassulle='Liekkitassu raateli kuoliaaksi.'Myrskytassulle='Yritti pelastaa rakasta Korallitassua mutta Liekkitassu viilsi mahan auki.' ja Korallitassulle='Liekkitassu tappoi.' kaikki päsee tähtiklaaniin!//
Vastaus:Lisäsin Tähtiklaaniin. ja ne pennut siis Myrskyklaaniin..?

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vaahtopentu, Myrskyklaani
02.09.2013 14:43
Vaihtopenkillä hytisi kylmällä kivilattialla. Hänen emonsa oli vatikään raahattu pois luolasta. Puumanloikka nuolaisi naarasta lohduttavasti.
"Hän pärjää kyllä", naaras maukui. Vaahtopentu painautui Jokipentua vasten ja vikisi hiljaa.
"Mitä me tehdään täällä?" Hän inahti.
"Olemme vankeja", Tomupilvi murisi varjoista. Jokipentu vinkaisi. Vaahtopentu katsoi luolan kattoa säihkyvän sinisillä silmillään.
"Ei kai Tulikukka kuole?" Hän kysyi vaisusti.
"Hän on sitkeämpi kuin uskotkaan", Puumanloikka maukui lempeästi.
"Tiesitkö että Puumanloikka on Tulikukan sisar?" Tomupilvi naukui ja nuolaisi Puumanloikan korvaa.
Vaahtopentu pudisti päätään silmät ammollaan.
"Tarkoittaako Se sitä, että me saadan serkkuja?" Hän kysyi. Puumanloikka kehräsi ja vilkaisi paisunutta vatsaansa.
"Tarkoittaa", hän vastasi. Jokipentu hoippuroi suruissaan siskonsa viereen.
"Haluan takaisin leiriin!" Hän ilmoitti. Vaahtopentu avasi suunsa kuivaan huomautukseen, mutta sulki sen, ku näki Puumanloikan tuskaisan katseen.
"Niin minäkin. Roihukynnellä ei ole pienintäkään aikomusta päästää meitä", naaras mutisi.

----------parin päivän päästä--------

Vaahtopentu värjötteli luolan nurkassa Jjokipentu vierellään. Puumanloikka nukkui häntä kahden siskonsa pennun ympärille kietoutuneena. Tomupilvi kyyrötti heidän edessään.
"Minulla on nälkä", Vaahtopentu inisi. Puumanloikka aukaisi toisen syvänsinisten silmänsä. Sitten hän karisti unen silmistään ja nousi istumaan.
"Meille tuodaan kyllä jotain", hän lupasi. Samassa Vaahtopennun katse kiinnittyi luolan suulla vartiossa istumaan kissaan. Sen luokse saapui toinen, joka maukui jotain. Vartija nyökkäsi ja katosi näkyvistä. Toinen naaras astui luolaan ja lähestyi varoen nelikkoa. Tomupilvi murisi. Puumanloikka patisti Vaahtopennun ja Jokipennun taakseen. Tulija oli solakka kilpikonnakuvioinen naaras, jonka Turkkia halkoivat syvän ja karsivat arvet. Hänen meripihkanväriset silmänsä kuitenkin loistivat lämpimästi. Vaahtopennusta tuntui, että naaras ei aikoisi pahaa.
"Hei", kissa naukaisi. Tomupilvi murisi
"Olen Veera, mutta minut tunnetaan täällä Hallana. Oli emosi ystävä", hän maukui Puumanloikalle. Naaras rauhoittui.
"Mitä teet sitten täällä?" Hän kysyi.
"Roihukynsi murhasi erakkoaikoinaan Shiran perheen, joka oli minulle läheistä sukua. Hän tappoi myös kylmäverisesti siskoni Nooran, Saran ja Niinan, sekä emoni", Veera kertoi silmät tyhjää tuijottaen.
"Roihukynsi on isäni", hän lisäsi kylmästi.
"Hän ei kuitenkaan tunnista minua. Tulikukka ja Punahaukka pelastivat minut hänen kynsistään, mutta arvet muistuttavat minua ikuisesti", Veera murisi. Vaahtopentu silmäili Beeraa järkyttyneenä.
"Asiasta toiseen. Tulikukka pakenitäältä, ja olen keskustellut hänen kanssaan. Huomenna houkuttelem suurimman osan kulkureista pois, jotta Murskyklaani voisi hyökätä. Paetkaa silloin", Veera maukui.
Vastaus:26 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Nopsavarjo, Myrskyklaani
01.09.2013 22:28
Luku: 18 Korpinkynsi

Olin juossut koko yön ja minua heikotti. Harhailin vihollisklaanin reviirillä nälissäni ja kylmissäni. Kylkiluut tunkeutuivat esiin kellanpunaisen turkkini alta ja läähätin aivan kuin kaksijalkojen koira. Aurinko paistoi kuumasti taivaalta ja tuntui kuinka turkkini syttyisi pian palamaan. Hoipertelin heikkona yrittäen pysyä mahdollisimman hyvin piilossa mutta nälkä ja jano saivat minut sekaiseksi. Mailma ympärilläni pyöri ja oloni oli muutenkin sekava. Yhtäkkiä kuulin äänen pensaasta. Vaistomaisesti otin pari askelta taaksepäin. Sitten pensaasta loikkasi musta naaras. Naaras sai minut helposti kaadetuksi sillä olin niin heikko nälästä ja janosta. Tunsin kuinka kissan terävät kynnet lävistivät ihoni. Tämä taisi olla loppuni.
”Mitä teet Varjoklaanin reviirillä?”naaras sähisi minulle.
”En tiedä... En muista... Kaikki pyörii päässäni...”sanoin tälle ja aloin hengittää entistä raskaammin.
”Kuka sinä olet?!”naaras murisi.
”Nimeni on Nopsavarjo. Tulen Myrskyklaanista.”sanoin tälle vaisulla äänellä.
”Taidat olla nääntymäisilläsi.”kolli naukui ja katsahti ympärilleen.
”Niin olen... Entä sitten?”sanoin tälle paheksuvalla äänellä.
”Vien sinut Pikkupilven luokse. Vaikka oletkin vihollisklaanista en salli sinun kärsivän noin.”naaras naukui ja alkoi raahata minua niskasta.
”Hei... Et kertonut kuka olet.”naukaisin naaraalle.
”Olen Varjoklaanin varapäälikkö Yösiipi.”naaras naukui.
Sen enempää en kuullut sillä pökerryin nestehukan vuoksi. Vaivuin tiedottomuuden tilaan mutta toivoin mielessäni selviäväni.

-----------------Pienen ikuisuuden kuluttua-----------------

Heräsin pehmeällä sammaleella lämpimän riistan tuoksuun. Kirkas auringonvalo työntyi pesään ja häikäisi suoraan kasvoilleni. Siristin hieman silmiäni ja näin kuinka pieni raidallinen kolli istui vierelläni.
”Heräsit, hyvä.”kolli naukui ja asetti eteeni vesimyyrän.
”En minä voi syödä... Sehän on Varjoklaanin omaisuutta.”sanoin ja työnsin vesimyyrän pois.
”Sinä syöt tai minä pakotan sinut syömään.”kolli naurahti ja paljasti valkoiset kyntensä.
”Kuka sinä muuten olet?”kysyin tältä.
”Olen Pikkupilvi, Varjoklaanin parantaja.”parantaja naukui ja työnsi vesimyyrän lähemmäksi minua.
Eläimen lämmin tuoksu tulvahti kuonooni. Epäröin hetken ennen kuin puraisin siitä suuren palasen. Se maistui hyvältä. Söin vesimyyrän suurin haukkausuin ja nuolin vielä lopuksi sen rippeet viiksiltäni. Katsahdin paikkaa jossa Pikkupilvi oli istunut. Parantaja oli lähtenyt johonkin. Sitten kuulin Orapihlajatähden äänen. Päälikkö piti juuri klaanikokousta. Katsahdin sitten pesän suuta. Minun ei pitäisi jäädä tänne. Nousin tassuilleni ja hiippailin ulos pesästä. Katsoin ettei minua huomattu ja luikin hiljaa ulos leiristä. Vieno tuuli pörrötti turkkini ja suuntasin pois Varjoklaanin reviiriltä. Pääsin järven luokse. Maistelin ilmaa. Olin ilmeisesti huomaamattani sännännyt Jokiklaanin reviirille.
>Hienoa... Nyt olen todella eksyksissä.<ajattelin tuskallisesti mielessäni.
Astelin järven viileään veteen ja aloin kahlata syvemmälle. Näin edessäni häämöttävän saaren jolla pidettiin aina kokoontumiset. Ajattelin uida sen luokse. Kahlasin vedessä niin kauan kuin tassuni ylsivät mutaiseen pohjaan. Aloin pian kuitenkin uida hitaasti sillä uimataitoni ei ollut mikään kehuttava. Uin rauhallisesti saaren luokse ja kahlasin saaren rantaan hengähtämään. Katselin ympärilleni saarella ja tassuttelin sen toiseen päähän. Istahdin ja katselin rauhallisesti Tuuliklaanin reviirille. Vesipisaroiden paino tuntui hyvin turkissani ja pyristelin hieman vettä pois. Aloin etsiä reittiä josta pääsisin pois saarelta. Pian löysinkin sen. Puu oli kaatunut veteen ja loin juuri sopivan kokoisen sillan joka yletti aina rannalle saakka. Nousin kostean rungon päälle ja aloin tasapainoilla sillä. Tunsin kuinka tassuni lipesivät alta. Sain kuitenkin juuri ja juuri pidettyä tasapainoni. Puu oli erityisen koste ja siksi juuri liukas. Pääsin pian kuitenkin rannalle ja huokaisin helpotuksesta. Yhtäkkiä kuulin ääniä. Höristin koviani. Sitten jokin lysähti päälleni ja kaaduin kovalle maalle. Tunsin kuinka terävät kynnet upposivat selkääni. Käänsin pääni ja näin vaaleanruskea naaraas.
”Kuka sinä olet?”sain sonuksi.
”Olen Korpinkynsi. Entä sinä?”naaras sihahti.
”Olen Nopsavarjo.”naukaisin tälle.
”Muistan sinut... Olet se Hopeatähden poika... Mitä sinä täällä teet?”naaras sähisi äänekkäästi.
Tuijotin naarasta tämän smaragdin vihreisiin silmiin lamaantuneina. Minähän tunsin tuon naaraan.
”Leppälehti?”kysyin vaisusti.
”EN OLE LEPPÄLEHTI!”naaras karjaisi ja veti syvät arvet selkääni.
Naaras alkoi raapia selkääni ja tunsin kuinka terävät kynnet lävistivät huonokuntoisen turkkini ja loivat syviä arpia. Huusin kovaan ääneen kivusta. Sitten eteeni loikkasi suuri musta kolli. Kolilla oli murhanhimoiset jäänsiniset silmät.
”Roihukynsi?”kysyin ihmeissäni.
”Nopsavarjo!”kolli sihahti minulle.
”Anna minun tappaa hänet!”Korpinkynsi vaati.
”Älä. Hänestä voi olla hyötyä. Vie hänet rotkoon, elossa! Onko selvä?!”Roihukynsi ärisi naaraalle.
”Kyllä.”Korpinkynsi sihahti.
Naaras loikkasi pois päältäni ja nappasi minua kiinni niskasta. Tämä alkoi raahata minua mukanaan jonnekin. Olin liian heikko pyristelläkseni vastaan. Annoin tämän vain viedä minua jonnekin. Olin niin väsynyt. Suljin silmäni ja toivoin sydämmessäni että selviäsin tästä.
(jatkuu...)
Vastaus:28 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiiratassu,Tuuliklaani
01.09.2013 11:14
Katsoin veljeäni loimuvin silmin.
>Hän ei usko että haluan liittyä heihin<se oli huono asia.
"Tiiratassu tule auttamaan!"Roihukynsi maukui.Loikin isäni luokse.Roihukynsi katsoi minua jäätävästi.
"Mitä!?"Ärähdin.
"Autat viemään nämä kolme pois täältä."Roihukynsi murisi ja osoitti kolmea Myrskyklaanilaista oppilasta.yökkäsin viileästi ja kävelin naaraan luokse.Hän katsoi minua pelokkaasti.Kaksi kollia yritti päästä hänen luokseen.
"Esitä kuin sinulta lähtisi taju!"Sihisin naaraalle niin että kollit kuulivat mutta ei Roihukynsi.Naaras katsoi minua hämmästyneenä ja nousin takajaloilleni.Heilautin suurta käpälääni kaaressa ja se osui naarasta korvien väliin.En lyönyt lujaa mutta naaras lyhistyi kasaan.Nappasin naaraan lukoihini ja raahasin hänet pois luolasta.
"Sinun vuorosi!"Katsoin Roihukynttä.Tämä katsoi minua vähän hämmästyneenä kun katsoin häntä kylmästi.Silloin valtava kolli ravisti päätään ja nyökkäsi.Pian hän raahasi kaksi kollia ulos luolasta.Tunturituuli nappasi naaraan hampaisiinsa tiukasti ja naaras katsoi minua peloissaan kun kollit eivät huomanneet.Katsoin häntä rohkaisevasti ja kissat katosivat näkyvistä.Kuljin tuoresaaliskasalle jossa oli vain yksi pulska hiiri ja muut olivat laihoja ja pieniä.Otin hiiren hampaisiini mutta silloin Huurre repi sen minulta.
"Hei se oli minun!"Ärisin.
"No tule hakemaan!"Huurre pilkkasi.Heilautin etutassuani ja pitkät kynteni osuivat Huurretta poskeen.Nappasin hiiren ja juoksin luolaani.Söin sen nopeasti.Otin jäännökset suuhuni ja hautasin ne.Silloin Roihukynsi palasi mukanaan Myrskyklaanin päällikkö!Sydämmeni jyskytti kun Roihukynsi heitti Hopeatähden yhteen luolaan.Tunturituuli katsoi minua ja mulkaisin häntä.Livahdin takaisin luolaan.
>Lähden yöllä kertomaan Hopeatähdestä Haukkatähdelle<päätin.Odotin kun kuu nousi taivaalle.Hiivin hiljaa luolasta ulos ja vilkuilin ympärilleni.En nähnyt missään muita kissoja paitsi vartijat luolan suulla.Hiivin varjoissa pois rotkosta.Kun pääsin metsään kiristin tahtia.Pitäisi olla todella nopea.Kun nummet näkyivät jo kuulin kun oksa katkesi takanani.Käännähdin ympäri ja Roihukynsi ja Tunturituuli astuivat esiin.
"Oletko menossa lavertelemaan Haukkatähdelle?"Tunturituuli murisi.
"Olen!"Ärisin.
"Emme voi päästää sinua pois!"Roihukynsi murisi.Siristin silmiäni ja liutin kynteni esiin.Olin valmis kuolemaan jos olisi pakko.Tunturituuli syöksyi minua päin ja väistöin ketterästi.Raapasin veljeäni kylkeen.Silloin Roihukynsi loikkaisi selkääni.Kolli oli minua suurempi ja lyhistyin hänen painon alle.
"Emme voi tappaa sinua koska olet meille sukua!"Roihukynsi murisi.Sihisin heille uhkaavasti...
//Tunturi tai Roihu jatkoo?//
Vastaus:25 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kissanminttutassu,Tuulikaani
31.08.2013 19:06
Osa2
Tuli Mahdoton tappelu Varjoklaanin kanssa.
Sitten näin että Roihukynsi,hyvin paha kolli oli tullut varjoklaanin mukana leiriin.
Pääni täyttyi järkytyksestä koska Roihukynsi auttoi varjoklaania meidän tuhoamiseen.
Minä hyökkäsin Roihukynnen päälle vaikka en tykkää taistelemista.
Yritin kovasti saada Roihukynnen haavoille mutta sitten hän sai iroittettua minun otteestani ja sitten Roihukynsi hyppäsi päälleni ja rupesirapimaan minua kuin hän tappaisi minut.
Kun olin jo ihan verillä hän paljasti terävimmän kyntensä ja meinasi vetää sen kurkkuuni mutta joku nuori kolli hyppäsi Roihukynnen päälle.
Myrskyklaani oli tullut auttamaan.
Olin iloinen että en kuollut.
Tämä kolli auttoi minut parantajalle
Kun olin päässyt parantajalta. niin menin oppilaiden pesään lepäämään.
Sitten mestarini tuli oppilaiden pesään
Kysyin häneltä että pakeniko Varjoklaani ja Roihukynsi.
Mestarini sanoi että he ovat täällä vielä täällä mutta he lähtevät.
Hyvä.minä sanoin
Myöskin sinulle on vieras.Mestarini kertoi.
minä innostuin tosi paljon.
Kysyin mestariltani että kuka se vieras on.
Sitten oppilaidenpesään tuli se kolli joka pelasti minut
Hei.Minä sanoin
Hei kolli vastasi.
Kuka sinä olet minä kysyin.
Olen Tuulitassu.Kolli vastasi.Entä sinä?
Olen Kissanminttutassu.minä vastasin
Sitten kuulin että joku myrskyklaanista huusi että Tuulitassu lähdetään!
Minun pitää mennä sanoi Tuulitassu.
Hei hei.
Hei hei sanoin minä.
Kun Tuulitassu oli kadonnut näkyvistä
niin ajattelin että olin rakastunut Tuulitassuun.

Loppu
Vastaus:Käytä enemmän pilkkkua, koska tarinasi ovat aika epäselviä. Myös heittomerkit unohtuivat - taas. Toivon, että edes yrittäisit tehdä hieman parempia tarinoita. Mutta onneksi tämä oli vähän pitempi kun edelliset. Siksi saat 10 kp:eeta.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tunturituuli, Myrskyklaani
31.08.2013 18:32
Tunturituuli murisi pahaenteisesti, kun hänen veljensä nyökkäsi Roihukynnelle. Suuri kuoli siristi tummansinisiä silmiään epäluuloisesti. Tiiratassu vilkaisi häntä uhmakkaasti.
"Haluaisin nähdä vangit", hän maukui Roihukynnelle. Tunturituuli paljasti muistatko yhteensä ja raapi niillä kiveä raivoissaan. Hänen veljensä ei todellakaan halua liittyä heihin. Hän vain halusi auttaa vankeja. Kolli kuitenkin pysyi hiljaa, kun Roihukybsi nyökkäsi.
"Sopii, seuraajan minua", Hän murahti ja nousi jaloilleen. Huurre ja Piikkikynsi istuivat rint rinnan ja tarkkailivat epäluuloisesti Tiiratassua.
"En luota häneen", Tunturituuli kuiskasi isälleen.
"Kohta Se nähdään, luotanko minä"m Roihukynsi sihahti. Tunturituuli asteli Piikkikynnen ja Huurteen viereen ja istahti alas.
"Sinäkään et taida luottaa häneen", Huurre murisi.
"En. Hän kieltäytyi jo kerran lähtemästä mukanamme", Tunturituuli vastasi. Piikkikynsi heilautti korviaan.
"Emme tiedä vielä hänen todellista karvaansa. Sen näkee, jos näkee", hän murisi. Tunturituuli vilkaisi paikkaa, missä Roihukynsi selosti jotain Tiiratasulle ja nousi tassuilleen. Tiiratassu seurasi isäänsä rotkoon. Tunturituuli luomista korviaan ja loikki heidän peräänsä. Pian hän saavutti kaksikon vankiluolan edessä. Tunturituuli murisi.
"Käypä sanomassa terve vangaeillemme", Roihukynsi murisi. Tiiratassu sukelsi varjoihin. Tunturituuli vilkaisi terävästi Roihukynttä ja istui tämän viereen.
"Et voi olla tosissasi" hän murisi.
"Hän vain yrittää pelastaa vangit"
"Katsotaan mitä tapahtuu", Roihukynsi vastasi lyhyesti.
"Muuten, käy paluumatkallaan Hopeatähden puheilla ja ilmoita muutama sana kolmesta tulokkaastamme. Se saattaa kiinnostaa häntä", musta kolli jatkoi irvistäen. Tunturituuli virnisti ja ravisti vuorollaan kutakin suurta tassujaan ja nousi seisomaan.
"Luota minuun", hän sihisi ja ravasi rotkon reunalle. Metsän reunalla Tunturituuli pysähtyi ja maisteli ilmaa. Siinä leijui hänen ilokseen tuttu tuoksu. Hopeatähti oli kulkenut tästä, eikä siitä ollut kauan.
Vastaus:24 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hopeatähti,Myrskyklaani
31.08.2013 17:47
Uhkaus
Luku 3
Kaikki oli järjestynyt parhain päin.
Olin herännyt päivä sitten Myrskyklaanin parantajan hoivissa.
Kaikki, koko klaani oli luullut minua kulkukissaksi, nimeltä Hope.
Olin selittänyt kuitenkin jo kaiken koko klaanille elen illalla pitämässäni klaanin kokouksessa.
Siihen olivat loppuneet epäilevät ja halveksuvat katseet.
Kaikki olivat todella pahoillaan ja pyytelivät anteekse epäileväisyyttään ja hyljeksimistään.
Olin vain nauraen todennut siihen:
"Ei se mitään haitaa! Mrau!"
Tapahtunut oli huvittanut suuresti koko klaania.
Olihan se nyt aika hassua, ettei klaani tunnistanut omaa päälikköään, ei edes varapäälikkö.
Mutta nyt kaikki oli järjestynyt parhainpäin ja arki oli palautunut ennalleen päälikön paluun myötä.
Ainoa harmi tosin oli enää, ett minut pelastaneet oppilaat oli kaapattu, tai ainakin uskoin varmasti niin, että asialla oli jälleen ollut kukapa muukaan, kuin paha paha Roihukynsi joukkoineen.
Olin lähtenyt pienelle kävelylle metsään rauhoittaakseni levotonta mieltäni ja selvittääkseni sekalaiset ajatukseni.
Yhtäkkiä haistoin kulkukissan. Tuoksu muistutti paljolti Roihukynnen hajua muttä tämä haju oli erilainen.
Pian pusikosta hyppäsikin esiin musta kolli tummansiniset silmänsä pahuutta hehkuen.
"Sinä et ole Roihukynsi, mutta näytät häneltä kovasti!" sihisin maasta kollin alta.
"Hän on isäni ketunläjä!" kolli murisi ja paljasti pitkät kaarevat kyntensä.
"Minulla on sinulle isältäni viesti, joten korvat hörölle nyt hiirenpapana!" kolli sihahti minua tuijottaen jäätävällä katseellaan.
Sihahdin vastaukseksi.
"Meillä on Surutassu,Tuulitassu ja Kolibritassu ja jos haluat heidät elossa takaisin tule yöllä kuuhuipun hetkellä rotkon reunalle, metsänlaitaan." kolli murisi.
Päästin kurkustani syvää,matalaa ja todella uhkaavaa murinaa.
"Teemme heistä variksen ruokaa muuten, joten sinun on paras kanssa ilmestyä paikalle!" kolli sihisi.
Murahdin ärsyyntyneenä.
"Muistakkin tai muuten." kolli murisi uhkaavasti ja katosi pitkällä ja kepeällä loikalla pensaikkoon.
>Voi ei!< ajattelin mielssäni, mutten voisi antaa heidän tappaa kolmea viatonta oppilasta, joiden elämä ei ollut kunnolla edes alkaa ehtinytkään.
Minun olisi siis pakko ilmestyä paikalle.
Huokaisin syvään ja lampsin ilmeettömänä leiriin.

Illalla Hopeahännän jo sytyttyä taivaalle ja koko muun klaanin jo nukkuessa nousin ylös ja sujahdin mustaan yöhön, pimeään metsään ja juoksin metsän laitaan, juuri sopimallemme paikalle.
Paikka sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni.
Pian rotkosta nousivat kaksi hämmästyttävän saman näköistä kollia raahaten kolmea tajutonta oppilasta mukanaan. Ne olivat Roihukynsi ja hänen poikansa, sekä Myrskyklaanin viattomat oppilaat.
Huokaisin syvään ja kävelin ilmeettömän näköisenä tulijoiden luokse.
"Toimitamme oppilaat leiriin, mutta sinä jäät tänne!" Roihukynsi sihisi minulle ja tuon poika lähti oppilaita vaivalloisesti raahaten kulkemaan metsään.
Nyökkäsin ja nielaisin hermostuneena.
"Jäät tänne ja tapan sinut huomenna kulkukissojeni edessä omin käpälini." kolli murisi ja loikkasi niskaani läimäisten isolla mustalla käpälällään minua lujaa päähän niin, että vajosin pimeyteen.
Viimeisenä tunsin kuinka minua alettiin raahaamaan rotkoon, alas,alas rotkoon, syviin vankiluoliin.
Sitten vaivuin tiedottomaan tilaan, enkä tiennyt minne minut vietäisiin.

Vastaus:28 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kissanminttutassu,Tuuliklaani
31.08.2013 17:17
Kissanminttutassu meni tervehtimään Pölytirkkia ja pentuja.
Hän ajattaeli tulla lohduttamaan Pölyturkkia Rosotassun kuolemasta.
Kun Kissanminttutassu pujahti pentutarhaan,hän näki että pentutarhan kulmassa Pölyturkkin.
Oletko kunnossa?Kissanminttutassu kysyi.
En ole.huokaisi Pölyturkki.
Kissanminttutassu!Kissanminttutassu!Huusi Vatukkavarjo.
No mitä?Kissanminttutassu kysyi.
Varjoklaani on hyökkäämässä!
MITÄ!Kissanminttutassu huusi
Niin.juuri varjoklaani.

Jatkuu...

Vastaus:Ehdottaisin, että lisäisit tarinoihin pituutta, ja laatuakin. Unohdit taas heittomerkit tai vuorosanaviivan puheissa, ja tarina on siksi varsin epäselvä. Kirjoita "Oletko kunnossa?" Kissanminttutassu kysyi, älä Oletko kunnossa?Kissanminttutassu kysyi. Saat 1 kp:een.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekkimyrsky,erakko
31.08.2013 16:42
Taistelu
Luku 2
Kamppailin Myrskyklaanin varapäälikköä, Hiekkamyrskyä vastaan, kun kuulin Korpinkynnen uikahduksen.
Huuto kantautui kaiken taistelun melskeen yläpuolelle.
Ryntäsin naaraan avuksi.
"Saniaisturri! Kynnet irti kumppanistani!" murisin ja sinkosin kollin pois naaraan päältä.
"Mene syrjempään!" naukaisin ja kävin saniaisturkin kimppuun ja pian kolli säntäsi ulisten pusikkoon.
Vilkaisin taakseni ja näin Korpinkynnen vankiluolien lähellä, siellä ei näyttänyt olevan sen pahemmin kissoja, jotka olisivat käyneet hänen kimppuunsa.
Ehdin hetken henggähtää ennen kuin tunsin kynnet selässäni.
Pyörähdin selälleni ja vastustajani ilmat pakenivat hänen keuhkoistaan.
Kuului vain:
"UUUH!" Kun tuon keuhkot tyhjenivät.
Sitten nousin vastustajani päältä ja tunnistin sen Pitkähännäksi.
Annoin pitkähäntäiselle kollille varoitus puraisun ja tuo perääntyi muun taistelun melskeen sekaan.
Nuolaisin verta huuliltani ja katsoin tarvitsisiko joku kulkuri apua taistelussa.
Näin Saarniturkin, joka oli painanut maata vasten lumivalkean naaraan. Sihahdin ja menin häätämään Saarniturkin naaraan kimpusta.
"Kiitos" naaras maukui ja räpäytti kiitollisena silmiään, sitten tuo säntäsi liekinvärisen Myrskyklaanin soturin kimppuun.
Vatsani kurisi hieman, mutta nyt ei ollut aikaa syödä, olisi taisteltava viimeiseen hengen vetoon saakka rotkon ja sen asukkien puolesta.
Vastaus:16 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjatassu, Jokiklaani
31.08.2013 10:34
Ensinsimmänen päiväni oppilaana.

Tassuttelin ihan Mustakynnen takana. Päivä oli pilvinen eikä aurinko paistanut, kuin välillä pilvien välistä.
" Mintä temme tänään?" Kysyin mestariltani. Mustakynsi vastasi empimättä.
" Kierrämme Jokiklaanin Rajat." Sen nau'uttuaan hän vilkaisi lapansa yli nopeasti vilkaisten, että pysyn perässä hänen ripeässä tahdissa.
" Ei minua tarvitse kohdella enään pentuna." Tiuskaisin Mustakynnelle.
" Ai eikö?" Mustakynsi naukaisi takaisin, ilman, että katsoi lapansa yli minua.
" Ei." Vastasin jäykästi. Mustakynsi hymähti jotain, mutta en jaksanut ottaa selvää mitä. Kun saavuimme Varjoklaanin reviirin rajalle kysyin.
" Mikä tämä outo haju on. Se on, niin vahva, että...." Lauseeni loppu kesken, koska minua rupesi ällöttämään.
" Se on Varjoklaanin haju." Mustakynsi vastasi huvittuneena. Tuhahdin mestarini hilpeydelle, ja jatkoimme matkaa. Pysähdyimme vähäksi aikaan ja mestarini jätti hajumerkin, ja sitten taas jatkoimme matkaa. Kun olimme juuri lähdössä varjoklaanin rajalta kuulin kaukaa jonkun oksan naksahduksen. Mustakynsi ei kumminkaan osoittanut mitään merkkejä, että hän olisi kuullut, joten en jaksanut kinnittä siihen huomiota. Lopun matkaa matka sujui hiljaa ja tylsästi. Kun viimein pääsimme leiriin minun käpäliäni särki, mutta en valittanut Mustakynnelle siitä.
" Syö jotain, ja mene nukkumaan, aamulla herää aikaisin, koska menemme metsästys partioon. " Mestarini maukui nopeasti ja lähti sotureiden pesään. Katsoin kun Mustakynsi käveli sotureiden pesään, kunnes kännyin ja hölkääsin tuoresaaliskasalle. Nappasin oravan. En ollut ennen syönyt oravaa, sen takia otin sen. Söin sen hitaasti nauttien, kunnes nousin ja löntysti oppilaiden pesään ja nukahdin. Näin unta kun juoksin, jotain karkuun. Jahtaajallani oli pitkät jalat ja taito juosta nopeasti. Juoksin niin nopeasti kuin jaloistani pystyin, mutta silti takaa ajajani saavutti minua hitaasti, mutta kumminkin. Juoksin pitkään karkuun jotain, kunnes se jokin hyppäsi pälleni ja löi minut tajuttomaksi. Säpsähdin hereille ja huomasin, että se oli vain unta onneksi. Löntystin ulos, jossa Mustakynsi ja pari muuta kissaa odottivat.
" Tässä on Raskasjalka." Mustakynsi naukui ja osoitti hännällään raidallista Kollia.
" Ja tässä on Peiponlento." Nyt Mustakynsi osoitti vuorostaan vaaleanruskeaa naarasta. Lähdimme liikkeelle ripeästi lyhyen esittelyn jälkeen.

// Lyhyt pakko mennä. Ja palljon kirjoitus virheitä kai.//
Vastaus:17 Kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjahäntä, Tuuliklaani
31.08.2013 09:01
Luku 15. Vaahteratassu, herää

Raahasin punertavaa naarasta lumisessa laaksossa. Välillä rakastamani kissa peittyi lumeen ja jouduin nuolla hänet puhtaaksi. En ollut varma, minne olimme menossa, mutta tiesin että sydämeni ja tähtiklaani johtaisivat meidät perille. Olin väsynyt ja askeleeni olivat hidastuneet entisestään matkatessani eteenpäin. Lumi takertui inhottavasti turkkiini ja kylmyys jäykensi lihksiani. Lähellä olevasta kitukasvuisesta puusta tippui suuri lumikasa ja ehdin täpärästi västää sen. Nälkä kurisi vatsassani. Tuoresaalis todella tekisi hyvää. Mutta mihin jättäisin Vaahteratassun lähtiessäni metsälle? Mäyrän syötäväksi? Ehei. Ruoka sai odottaa. Vilkaisin huolissani Vaahteratassua. Eikö naaraan olisi jo pitänyt herätä? Nuolaisin hänen poskeaan ja siistin jälleen Vaahteratassun turkin.
"Vaahteratassu, voi Vaahteratassu. Koeta kestää, olemme pian perillä!" nau'uin uskomatta itsekään sanojani. Vaahteratassu hengitti heiveröisesti - hänen kylkensä kohoilivat tuskin ollenkaan. Katsoin anellen taivaalle. Näkikö Tähtiklaani tämän? Että yritän auttaa kissaa, joka kuolee hetkenä minä hyvänsä! Ajatus puistatti minua ja yritin parhaani mukaan pysyä vahvana. Aurinko alkoi jo laskea ja vuorille oli vielä vähän matkaa. Suuri varjo lankesi vierelleni ja katsoin silmät suurina ylös. Valtavin haukka, jonka olin koskaan nähnyt, laskeutui uhkaavasti Vaahteratassua kohti. Hetkessä olin raahannut naaraan turvaan ja asetuin hänen paikalleen.
> Antaa tulla. Tähtiklaani kyllä suojelee minua! > ulvoin mielessäni. Ponnistin ja kaikin voimin hyppäsin haukan niskaan, kuten olin nähnyt heimokissojen tekevän. Haukka ei inahtanutkaan, vaan tarttui kinni jalkaani ja kiskoi minutt ilmaan. Ulvahdin hätäisesti ja revin linnun sulkia. Veri alkoi pulputa haavoista ja haukan voimat haihtuivat kuin savuna ilmaan. Se lysähti maahan, minä linnun selässä. Nousin tyytyväisenä ylös ja aloin raahata suurta haukkaa perässäni Vaahteratassun luo. Naaras makasi edelleen liikkumattomana maassa. Asetuin hänen vierelleen ja revin sulkia mehevän lihan ympäriltä. Kun olin saanut syötyä, hautasin jäänteet maahan ja tartuin Vaahteratassun niskasta kiinni. Lähdin raahaamaan tätä voimaa huokuvine jalkojeni voimalla kohti edessä häämöttävää vesiputousta. Pian saavuimme vesiputouksen suulle. Jokin ääni sisälläni käski minua pysyä siinä, joten vedin Vaahteratassun pienen pensaan suojaan ja käperryin häneen kiinni.
"Hän kyllä kaunis." kuiskasin ajutuksissani. Hätkähdin, kun tunsin vieressäni makaavan naaraan hätkähtävän.
Oliko Vaahteratassu kunnossa?

// Tämmönen pätkä
Vastaus:20 kokemuspistettä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiiratassu,Tuuliklaani
30.08.2013 22:10
En voinut vihata veljeäni mutta kuitenkin säikähdin kun haistoin myrskyklaanilaisten tuoksun ja veren hajun.Tunturituuli katosi kanerviin.Ja silloin viha täytti taas minut.
>Minun pitää seurata häntä<Murahdin hiljaa ja hiivin siihen suuntaan johon Tunturituuli oli kadonnut.Veljeni oli kasvanut suureksi.Huomasin itsekkin sen että olin jo muita sotureita isompi.Tiesin että Roihukynsi oli isämme mutta minä pidin isänäni enemmän Tihkukynttä.Näin Tunturituulen tumman hahmon kanervissa ja hiivin hitaasti häntä kohti.Nummi maisema alkoi muuttua metsäksi.Tunturituuli liikkui nopein ja hiljaisin askelin mikä taisi johtua Varjoklaanissa asumisesta.Minäkään en ollut aivan hidas enkä kömpelö joten pysyin tarpeeksi hyvin hänen kannoillaan.Tunturituuli livahti rotkoon.Pysähdyin.En voisi mennä tuonne.Haistoin monta kissaa.Joten iskin kynteni mäntyyn ja kiipesin alimmalle oksalle.Jäin odottamaan.Olin monen ketunmitan korkeudessa.Vähän ajan kuluttua rotkosta asteli 4 kissaa.Tunnistin kaksi niistä.Roihukynsi ja Tunturituuli.Kolmas kissa oli tismalleen Roihukynnen näköinen mutta silmät olivat eriväriset.Neljäs taas oli likaisen valkoinen kolli.
"Tunturituuli ja Roihukynsi!"Ärisin.Kaksi kissaa kohottivat katseensa ja loikkasin alas.Tunturituuli näytti järkyttyneeltä.Roihukynsi taas yllättyneenä.Kaksi muuta kissaa lähtivät minua kohti muristen.
"Piikkikynsi ja Huurre älkää!"Roihukynsi murisi.Kaksi kissaa pysähtyivät mutta mulkoilivat minua.
"No poikani oletko muuttanut mielesi?Aiotko liittyä meihin?"Roihukynsi murisi hieman.Olin juuri sihisemässä että en ikinä mutta silloin mielessäni välähti ajatus.
"Kyllä"Vastasin jäätävästi ja katsoin isääni ja veljeäni.Roihukynsi virnisti ilkeästi.
"Tule!"Isäni maukui.Astelin hänen perässään rotkoa kohti.
>Näin saan tietää ketä he pitävät täällä<Tuumin.Olin hyvä valehtelemaan joten Roihukynnenkään kaltaisen luopion ei pitäisi huomata sitä...
//Roihu tai Tunturi jatkoo?//
Vastaus:15 Kp : eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Korpinkynsi, Luopio
30.08.2013 20:22
"HYÖKKÄYS! TÄNNE HYÖKÄTÄÄN! KAIKKI TAISTELEMAAN!" kuului huuto ulkoa. Avasin silmäni unisesti ja käännyin katsomaan Liekkimyrskyä. Tämä nyökkäsi ja hyppäsimme ulos. Syöksyimme sitten taisteluun. Hyppäsin taistelun melskeeseen ja tartuin heti niskasta Vatukkakynteä. Puraisin häntä oikein kunnolla. Kolli ulvaisi ja kääntyi ympäri. Hyppäsin pois hänen selästään ja jäin mulkoilemaan tätä. Kohta tämä kuitenkin hyppäsi kynnet ojossa minua kohti. Väistin nopeasti ja hyppäsin puolestani häntä kohti. Tunsin sitten kuitenkin painon selässäni ja läjähdin maahan, sekä kuinka kuononikin painettiin hiekkaiseen maahan. Tunsin Saarniturkin tuoksun nenssäni hetken kuluttua. Tuo rupesi raatelemaan takajaloillaan selkääni. Mieleni teki ulvaista kivusta mutta se oli mahdotonta koska tuo piteli etukäpälillään kiinni kuonostani. Hetken kuluttua kuitenkin tunsin kuinka paino katosi päältäni. Nousin seisomaan ja vilkaisin taakseni. Huomasin Liekkimyrskyn joka kynsi soturia. Hyppäsin taas taistelun melskeeseen. Tömähdin tällä kertaa Kirkassydämen päälle. Naaras yllättyi ja ulvahti hämmästyksestä. Pidin etujaloillani kiinni tämän maassa ja raavin selästä. Katsahdin kerran taakseni ja sitten kännyin katsomaan eteenpäin. Saatoin nähdä vilauksen kissasta joka loikkasi kimppuuni. Tuo otti minua kaulasta kiinni ja painoi maahan.
"Unghh!" sanoin ja haukoin henkeä. Kuitenkin se oli hyödytöntä. En saanut vedettyä henkeä sisääni. Kohta silmissänikin alkoi jo pimenevän. Tunsin kuinka pikkuhiljaa aloin vajota jonnekkin syvyyteen.
"Saniasturkki!" kuului Liekkimyrskyn rääkäisy.
"Päästä kumppanistani irti!" hän karjaisi ja heittäytyi kollin kimppuun. Hampaat katosivat kurkustani. Vedin henkeä yskien ja katselin ympärilleni varovasti. Nousin sitten seisomaan. Liekkimyrsky asteli äkkiä viereeni ja antoi hetken minulle tukea.
"Äh, kiitos." sanoin ja pudistin päätäni. Hyppäsin jälleen kerran taisteluun. Otin jotakuta korvasta kiinni ja kiskaisin sitten. Puolet tuon korvasta lähti irti ja veri pulpahti. Kissa ulvaisi ja lähti äkkiä karkuun. Käännyin ja astelin tappelun laitamille nopeasti. Huomasin olevani vankiluolien vieressä. Kurkistin sisään.

//Kökkö kohta lopettaa.. xD Puuma jatkoa? :3
Vastaus:16 Kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekkimyrsky,erakko
30.08.2013 19:27
Askel kohti kumppanuutta
Luku 1
Kävelin päivän päätteeksi jäkäläverhon läpi Korpinkynnen kanssa jakamaani luolaan.
Lysähdin omalle sammal vuoteelleni ja peseydyin perinpohjaisesti.
Kun viimeistelin vielä hieman pesuani, tuli verhon eteen tumma hahmo ja sisään työntyi Korpinkynsi suussaan karva möykky.
En pimeässä erottanut mikä se oikein oli, mutta paha aasvistus möyri vatsassani ja sai minut yökkäämään hiljaa.
Yllätyksekseni naaras käveli vierelleni ja erotin lämpimän riistan tuoksun, naaraalla olikin suussaan mehukas fasaani.
>Mitä tämä on< ajattelin ihmeissäni. >Joku juoni vai?<
Naaras kävi makuulleen sammal vuoteelleni aivan kiinni minuun ja nuolaisi sotkeentunutta rintaansa.
Pesään laskeutui kuoleman hiljaisuus.
"Kuules Liekkimyrsky",Naaras maukaisi hieman haparoivalla äänellä. "Olen miettinyt ehdotustasi ja.."
"Ja?" toistin kohottaen päätäni.
"Ja olen päättänyt lopettaa luiden keräilyn,kissojen murhaamisen ja kissojen lihan syömisen." naaras maukui itsevarmasti.
"Niinkö? Ihanaa?" sain hölmistyneisyydeltäni sanotuksi.
"Sillä minä pidän sinusta kultsi!" naaras mourusi ja nuolaisi päälakeani ja painautui minua vasten.
"Mrau!" naurahdin onnellisena ja painauduin Korpinkynttä vasten.
Nyt ensimmäinen askel kohti kumppanuutta olisi tehty, kehittyisikö tästä vielä jotakin?
Nukuimme koko yön samalla vuoteella kehräten toisillemme.
Aamulla heräsin haistaen Korpinkynnen lämpimän tuoksun ympäilläni.
Olimme illalla jakaneet fasaanin yhdessä ja pedin eteen oli jäänyt kasa luita ja höyheniä.
Kävin hautaamassa tähteen ja palasin pesään, missä naaras yhä nukkui sikeästi.
Hän oli kyllä niin kaunis.
Yhtäkkiä armaani ihastelun keskeytti kova ulvonta ulkoa.
"HYÖKKÄYS! TÄNNE HYÖKÄTÄÄN! KAIKKI TAISTELEMAAN!!"
Korpinkynsi heräsi ja nyökkäsin tälle ja syöksyimme yhdessä rinta rinnan taisteluun.

Vastaus:15 Kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tunturituuli, Varjoklaani
30.08.2013 19:10
Tunturituuli pakotti karvansa pysymään sileinä, kun tuijotti veljeään silmiin.
"TUnturitassu", Tiiratassu lausui.
"Tunturituuli", Tunturituuli korjasi viileästi. Tiiratassu katsoi veljeään päästä varpaisiin.
"Olet muuttunut", kolli maukui. Hän oli hivenen Tunturituulta pienempi, mutta silti jo lihaksikas.
"Tiiratassu! Saitko sen jäniks-", Tihkukynnen huuto kuului, mutta katkesi äkisti.
"ROihukynsi!" Tihkukynsi murisi kun ilmestyi Tiiratassun taakse. Sitten kolli ravisti päätään, ja hänen silmänsä revähtivät ammolleen.
"Tunturitassu?" hän maukui.
"Tunturituuli", Tuntturituuli sihisi. Tihkukynnen naamalle levisi vihan ja pelonsekainen ilme.
"Tiiratassu, juokse leiriin. NYT!" kolli karjui. Tunturtiuuli ei halunnut ainakaan toistaiseksi satuttaa veljeään, joten loikkasi kaaressa tämän yli ja iskeytyi TIhkukynnen selkään. Tiiratassu jysähti veljensä kylkeen.
"Älä!" hän ulvaisi hädissään. Tihkukynsi säntäsi jo leiriä kohti raivokkaasti ulvoen.
"Miksi teit noin?" Tiiratassu maukui vihaisena.
Tunturituuli kohtasi pitkäksi aikaa kollin katseen. Hän näki niissä vihaa, mutta myös hitusen sitä lämpöä, jonka kissat yleensä osoittivat sukulaiselleen. TUnturituuli nyökkäsi pikaisesti ja loikki pois näkyvistä, kohti rotkoa. Tunturituuli ei pitänyt veljestään, joka oli raukkamaisesti kieltäytynyt Roihukynnen pyynnöstä, muttei toistaiseksi tätä vihannutkaan. Tunturituuli hidasti vauhtiaan ja suki nopeasti karvansa ojennukseen. Sitten hän astui rotkoon. Roihukynsi ja Piikkikynsi söuvät tuoresaalista rotkon pohjalla, ja heidän seurassaan oli valkoisen ja likaisenharmaan kirjava suuri kolli. Roihukynsi nousi jaloilleen, kun näki poikansa, harmaa kolli murisi.
"Huurre, tässä on poikani: TUnturituuli", ROihukynsi maukui. Huurre nyökkäsi ja veti kyntensä takaisin sisään.
"Haluatko nähdä tuomasi vangin", ROihukynsi jatkoi. Tunturituuli hipaisi kollin lapaa hännällään ja käänsi tälle selkänsä. Valtava kolli suuntasi syvemmälle rotkoon vievälle polulle. Huurre kiiruhti hänen edelleen.
"He ovat tuolla!" kolli sihisi. Tunturituuli murisi matalsti ja astui luolaan.
2Roihukynsi!" kuului vinkaisu.
"Ei, ei tuo ole hän", kuului toinen ääni.
"Tu.tuo hyppäsi kimppuuni!" sihahti kolmas ääni.
Tunturituulen suunnaton varjo piirtyi himmeänä kolmen pelokkaan kissan ylle.
"Olen Tunturituuli. Opetelkaa nimi ulkoa, tai saattaa tulla katastrofi, jos ette ole varuillanne!" Tunturituuli murisi jäätävästi.
"Sinä kävit kimppuuni!"
"Älä puhu hänelle, Surutassu!" kuului toisen kissan ääni.
"sinähän kerroit sieppauksestasi, Tuulitassu? Hän täyttää kuvauksesi prikulleen", yksi ääni sihahti.
"Hiljaa, KOlibritassu! Hän nylkee meidät elävältä!" Surutassu naukaisi.
"Hiirenaivot! Pitäkää kuononne ummessa niin säilytte ehkä pitemmän aikaa elossa!" Tunturituuli sähisi ja paljasteli pitkiä, vankkoja mustia kynsiään. Seurasi hiljaisuus. Tunturituuli murisi tyytyväisenä. Pimeyden keskellä hänestä näkyi vain kaksi sinistä viirua. Sitten suuri kolli kääntyi ja asteli takaisin polulle. Hän oli toistaiseksi tyytyväinen, ja jatkoi Myrskyklaanin reviirin poikki Varjoklaaniin. saapuessaan leiriin hän kantoi mukanaan suurta jänistä. Pihlajakynsi nyökkäsi soturille.
"Metsästysonni taisi olla myötä", hän maukui. Tunturituuli nyökkäsi ja laski saaliinsa tuoresaaliskasaan.
"Kyllä, kiitos kysymästä", hän maukui tyynesti. Valtava kolli tiesi, että jos hän käyttäytyisi yhtä murhanhimoisesti leirissä kuin rotkolla, hän ei saisi klaaniaan puolelleen.
"Ai niin, Yösiipi ilmoitti, että johdat huomista aurinkohuipun partiota. Ota mukaasi kenet haluat", Pihlajakynsi jatkoi. Tunturituuli katsoi häntä tarkasti.
"Otan mukaani ainakin sinu ja Keltautrkin. En muita", hän murahti lopulta ja nyökkäsi. Pihlajakynsi nousi tassuilleen.
"Ilmoitan hänelle", hän naukui ja asteli pois. Tunturtiuuli hymähti pahanilkisesti ja työntyi sotureiden pesään.
Vastaus:25 Kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuulitassu,Myrskyklaani
30.08.2013 18:32
Veren haju täytti kuononi ja rääyin tuskasta.Kaksi kulkukissaa riepotteli minua.Huusin tuskasta.Roihukynsi istui edessäni ja katsoi kylm ästi kun kulkurit repivät turkkiani.
"Irti!"Roihukynsi murisi.Kulkurit päästivät minusta irti ja lysähdin maahan.Musta kolli käveli eteeni.
"Kysyn tätä viimeisen kerran!MISSÄ HOPEATÄHTI ON?!"Kolli karjui.
"En tiedä"Kähisin ja yritin raahautua luolan kulmaan.
"Älä valehtele!"Kolli murisi ja painoi minut maahan.Katsoin häntä pelokkaana.
"Sinun on parasta kertoa!"Kolli murisi ja raapaisi mahaani.Verta purskahti haavasta mutta se ei ollut tappava.
"En tiedä!"Inisin hiljaa.Roihukynsi katsoi minua raivostuneena.
"Tulkaa!"Roihukynsi ärähti kulkureille ja lähti ulos.He eivät jättäneet vartioita,mutta minä en kumminkaan jaksa karata.Katsoin luolan seinämiä ja yritin pysyä tajuissani.Saatoin haistaa vielä heikosti sen kulkukissan jonka löysimme rajaltamme.Mutta tuoksu oli HOPEATÄHDEN!
>Se kulkuri oli päällikkö!<Kauhistuin ja yritin nousta.Kipu leimahti kehossani ja vaivuin takaisin maahan.Silloin kuulin hirveää huutoa.
>Ne tulevat!<Vingahdin ja yritin raahautua seinämää vasten.Kulkukissat ja Roihukynsi palasivat luolaan.
"Päästäkää irti senkin ketunraadot!"Sateen värinen kolli sihisi.
"Surutassu!"Ulvaisin.Silloin katseeni kiinnittyi oranssinruskeanmustaan möykkyyn.
"Kolibritassu!"Katsoin kauhuissani naarasta joka kohotti katseensa.Tämän katseesta loisti pelko.
"Päästäkää heistä irti!"Ulvoin ja yritin nousta tuloksetta.
"Se riippuu sinusta!"Roihukynsi murisi.He käänsivät Surutassun mahalleen ja Roihukynsi laski suuren käpälänsä ystäväni kaulalle.
"Kerro missä Hopeatähti on tai tapan tämän hiiren papanan!"Kolli murisi.
"Älä kerro!"Surutassu ulvoi.Roihukynsi hivutti kynsiään koko ajan esille.Surutassu irvisti kun kynnet alkoivat painaa hänen nahkaa.
"Me veimme Hopeatähden leiriin!"Ulvoin.Roihukynsi virnitsti ilkeästi.
"Nyt teille ei enään ole käyttöä!"Kolli murisi tyytyväisenä.
"Me oisimme kuolleet muutenkin!"Surutassu ärisi minulle.
"Tai toiseelta voisin kiristää Hopeatähteä teillä!"Kolli nauroi ilkeästi.Kissat lähtivät pois ja Surutassu,Kolibritassu raahautuivat luokseni.
"Mitä ne tekivätkään sinulle"Kolibritassu kuiskasi hiljaa.Painauduin Kolibritassua vasten ja Surutassu yritti puhdistaa verta turkistani.Pian sateen harmaa kolli lysähti viereeni.Painuin heitä vasten pelokkaana.
>Mitä Roihukynsi tekisi meille?<Mietin....
//Roihu tai TUnturi jatkoo?:3//
Vastaus:17 Kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tunturituuli, Varjoklaani
30.08.2013 17:41
Tutnturitassu istui ylväänä Varjoklaanin leirin varjoissa. Vain kaksi tummansinistä viirua kertoivat, että oppilas oli jännittynyt. Tunturitassusta tehtäisiin nyt soturi, eikä valtava kolli voinut hillitä ylpeyttään. Nyt kukaan ei enää määräilisi tätä. Orapihalajtähtikin näytti mieltyneen kolliin.
"Onnea, Tunturitassu! Kuulin, että pääset soturiksi!" Hiekkatassun ääni kantautui oppilaiden pesältä. Tunturitassu sihahti terävästi. Samassa Orapihlajatähti ilmaantui pesästään ja vilkaisi hyväksyvästi Tunturitassua, ennenkuin kajautti kutsuhuuudon. Tunturitassu asteli yleisön eteen kiiltävä turrki väreillen.
"Minä, Orapihlajatähti, Varjoklaanin päällikkö, pyydän Tähtiklaania kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi", päällikkö maukui. Tunturitassu hillitsi ärsyyntyneisyytensä. Kuka hiirenaivoinen tollo muka uskoi sellaiseen soopaan, kuin Tähtiklaani? Orapihlajatähti käänsi katseensa Tunturitassuun.
"Tunturitassu; lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania; jopa henkesi uhalla", hän kysyi. Tunturitassu kohtasi päällikön katseen.
"Lupaan", hän maukui.
"Siinä tapauksess; Tähtiklaanin kautta, anna sinule nyt soturinimesi: Tunturitassu, tästä lähtien sinut tunnettakoon nimellä Tunturituuli. Varjoklaani kunnioittaa nopeuttasi ja voimaasi, ja hyväksymme sinut täydeski soturiksi."
Tunturituuli ryhsitäytyi. Kaikkialta kantautui kannustavia huutoja, ja kissat kokoontuivat hänen ympärilleen jakamaan onnentoivotuksia. Hiekkatassu ilmestyi Tunturituulen viereen ja paunautui tätä vaste silmät ylpeästi kimmeltäen. Tunturituuli väisti muristen.
"Klaanin perinteiden mukaan Tunturituulen on valvottava ääneti yö", Orapihlajatähti jatkoi ja loikkasi alas kiveltä ja tassutteli uuden soturin luokse.
"Olen nyt varma siitä; sinusta tulee yksi Varjoklaanin ja metsän suurimmista sotureista. Palvele klaaniasi hyvin, nuorukainen", päällikkö maukui ylpeästi. Tunturituuli kumarsi, mutta viha täytti hänen mielensä. Hän ei tottele toisten käskyjä. soturi kuitenkin hillitsi itsensä ja muisti lupauksensa. Hän esittäisi olevansa hyvä ja uskollinen soturi; mutta jossain vaiheessa hänen todellinen karvansa paljastuisi. Tunturituuli asteli aukion keskelle, ja kissat alkoivat soljua pesiinsä. Kuu kohosi yhä korkeammalle, ja Tunturituuli näytti vain suunntattomalta varjolta, jonka keskellä loisti kaksi murhanhimoista silmää.

-------seuraavana päivänä------

Tunturituuli asteli muutaman askeleen Myrskyklaanin reviirille ja istahti alas. ROihukynsi oli käskenyt hänen odottaa tässä. Auringonvalo täplitti metsää hänen ympärillään, ja joka puolelta kantautui riistan tuoksua. Tunturituuli piti korvansa höröllä Myrskyklaanin varalta, mutta kuulikin sen sijaan askeleita toisesta suunnasta, ja varjo vilahti hänen eteens.
"Tunturitassu", ROihukynsi maukui.
"Olen soturi, ketunläjä! Ja nimeni on Tunturituuli", Tunturituuli sähähti isälleen.
"Rauhoitu. Muistatko mitä lupasin? Silloin kuita sitten", Roihukynsi sihahti. Tunturituuli muisti sen liiankin hyvin. Rihukynsi oli pamauttanut hänet tajuttomaksi ja raahannut Varjoklaaniin. Kolli hillitsi itsensä ja pysyi viileän tyynenä.
"Muistan", hän vastasi jäätävästi.
"Hallitse kanssani koko mesää", Roihukynsi maukui. Samassa toinen varjo ilmestyi Roihukynnen rinnalle. Se oli kookas musta kolli, jonka meripihkanväriset silmät leimusivat.
"Veljeniu puhuu asiaa. Taidat olla hänen poikansa", kolli maukui.
"Täm on Piikkikynsi, veljeni. Hallitse kanssani koko metsää, niin saat kaiken mitä haluat", Roihukynsi esitteli. Tunturituuli tutki kolleja katseellaan. Hän oli lähes samankokoinen huolimatta nuoresta iästään.
"Harkitsen ehdotustanne", hän muiris lopulta ja kiepahti läheiseen mäntyyn siinä silmän räpäyksessä. Hetken päästä hän jo viiletti oksia pitkin kohti metsän reunaa. Hän tiesi olevansa vihollisreviirillä. Yhtäkkiä hän jarrutti niin, että paksuun koivunoksaan jäi hänen kynsistään vaot. Alhaalla kulki partio. Tunturituuli laskeutui äänettömästi maahan ja hiipi sen perään. Pian hän näki kissat selvästi. unturituuli hymähti. Hän ei aikonut tällä kertaa taistella. Kolli syöksähti salamannopeasti juoksuun ja ponkaisi kissojen päiden yli.
Hetken joukko vain tuijotti yli vilahtaneen varjon perään.
"Varjoklaanin soturi! Perään!" joku rääkyi ja sitten kuului vain tassujen töminää. Tunturituuli tiesi voittavansa. Hänellä oli pitkät jalat, ja nopeus, jonka saattoi vain löytää Tuuliklaanista, ja jonka kolli oli perinyt emoltaan. Tunturituuli syökähti metsän suojasta avoimelle nummelle ja vilahti Tuuliklaanin reviirille. Samassa hän oli törmätä johonkin. Kolli jarrutti suurilla käpälillään nummimaa pöllyten. Hänen edessään seisoi Tiiratassu.

Vastaus:25 Kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tunturitassu, Varjoklaani
29.08.2013 20:54
Tunturitassu vaelteli Varjoklaanin reviirillä. Uusi klaani oli muuttanut hänen taitojaan jo jonkin verran. Hän osasi nyt liikkua äänettömästi ja kenenkään huomaamatta, eikä minkäänlainen myötätunto pehmittänyt valtavan Kollin ilmettä. Mutta erityisesti yhdestä taidosta Tunturitassu oli hyvin ylpeä. Hän liikkui puissa lähes yhtä hyvin kuin orava. Yhtäkkiä, lähellä Myrskyklaanin rajaa, hän haistoi vieraan kissan hajun. Tunturitassu livahti pensaan taakse ja nuuhki tarkkaavaisesti ilmaa. Kissa oli nuori Myrskyklaanilainen, luultavasti oppilas. Tunturitassu sai ilkeän idean. Hän oli ohimennen kuullut rotkosta, missä Roihukynsi hallitsi suurta kulkukissajoukkoa. Tunturitassu livahti läheiseen Tammien ja hiipi oksia pitkin aivan oppilaan yläpuolelle. Sitten hän syöksähti alas. Vieras kissa näytti kuin puulla päähän lyödyltä, kun Tunturitassu ilmestyi tyhjästä ja puristi ilmat tämän keuhkoista.
Tunturitassu havaitsi ilmassa myös kahden muun kissan hajun.
"Ei hätää; saat pian seuraa!" Hän murisi terävät hampaat paljaina.
"Jos kosket Surutassuun tai Kolibritassuun...", oppilas uhmasi, mutta Tunturitassu huitaisi puolihuolimattomasti suurella käpälällään, ja kissa valahti tajuttomaksi.
"Vaikuttavaa, jos saan sanoa", Murisi uusi ääni Tunturitassun takaa. Kolli kiepahti ympäri. Hän jähmettyi paikoilleen. Ei pelosta vaan yllätyksestä. Tulokas oli suuri yönmusta kolli, jonka jäänsiniset silmät kimalsivat.
"Olen Roihukynsi", kolli jatkoi aavistuksen hyytävällä äänellä. Tunturitassu ryhidstäytyi, mutta jäi silti vielä toiseksi Kollin rinnalla.
"Oletko soturi?" Roihukynsi tiukkasi.
"En, olen oppilas, ketunraato! Häivy reviiriltämme!" Tunturitassu sähisi hyytävästi. Yllätyksekseen hän havaitsi Roihukynnen äänessä samaa sävyä.
"Kuka sitten olet", Roihukynsi tiukkasi ja paljasteli kynsiään. Tunturitassulle riitti. Hän syöksyi tuulen lailla lähimpään puuhun ja ponkaisi sen kautta suoraan Roihukynnen selkään. Kolli ulvahti yllättyneenä, kun hänen kuononsa painettiin hiekkaan.
"Häivy!" Tunturitassu murisi.
"Nimeni on Tunturitassu!" Hän lisäsi ja viuhtoi hännällään. Roihukynsi nousi seisomaan hämmentyneenä.
"Olet kasvanut aivan valtavasti. Viimeksi kun näin sinut, olit pelkkä pentu", hän maukui. Sitten Tunturitassun raivo jysähti syrjemmälle, kun hänen ajatuksensa selkenivät.
"Oletko SINÄ isäni", hän maukui vaativasti. Roihukynsi nyökkäsi.
"Mitä aiot tehdä tuolle", hän maukui ja osoitti Murskyklaanin oppilasta.
"Ajattelin tuoda sen tervetuliaislahjaksi", Tunturitassu maukui.
"Vai niin. Minä vien hänet. Tule tähän samalla paikalle huomenna", Roihukynsi maukui ja katosi oppilas suussaan kohti Nummia. Tunturitassu murahti ja palasi Murskyklaanin reviirille.

//Tuulitassu jatkoo?//
Vastaus:24 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Sinipentu, Tuuliklaani
29.08.2013 19:53
Vikisin peloissani emoni takana. Myrskyklaani oli juuri hyökännyt leiriin ja yksi sotureista oli vienyt Kalkkipennun mukanaan. Onneksi Tihkukynsi oli tullut ja pamauttanut soturia päähän niin, että tämä oli menettänyt tajuntansa.
"Kiitos Tihkukynsi!" Emo naukaisi ja kosketti kuonollaan Kalkkipennun päälakea. Varispentu kyyhötti vieressäni ja saatoin haistaa vaivatta kollin pelkotuoksun. Kyypentu oli jossain... Mutta missä?
"Emo, missä Kyypentu on?" Kysyin peloissani etsien samalla merkkejä veljestäni.
"Kyypentu... Kyypentu ei ole täällä!" Emo huudahti. Samaan aikaan Seittijalka kantoi kyy-kuvioisen kollin pentutarhaan.
"Kyypentu!" Naukaisin riemuissani. Kolli oli turvassa, eikä taistelun tiimellyksessä. Nuolaisin velseni lapaa ja tein tuolle tilaa. Taistelu tuntui kestävän ikuisuuden ja se alkoi jo rasittaa aivojani. Vilkaisin emoani tarkistaakseni, ettei hän huomaisi ja hiivin hiljaa pentutarhan oviaukolle. Näin Vatukkavarjon painivan monta kertaa suuremman kollin kanssa ja painavan hänet maata vasten. Lovikorva oli pitämässä vahtia klaaninvanhimpien pesällä ja...
"Sinipentu heti pois sieltä!" Emo tiuskaisi ja tarttui niskastani kiinni. Vinkaisin ja kiemurtelin irti.
"Mutta... Mutta tahdon nähdä mitä tapahtuu!" Kimitin vihaisesti. Eihän emo voisi estää minua, eihän?
"Ei, et saa! Sinulle käy vielä huonosti ja kadut sitä toden teolla, sen oin luvata!" Emo vastusti ja otti taas kiinni niskastani ja kiikutti sisarusteni luokse. Murahdin ärsyyntyneenä ja kysyin:
"Mutta en jaksa odottaa! Milloin taistelu loppuu?"
"Valitettavasti en tiedä, mutta osaat kyllä käydä hermoilleni!" Emo vastasi ja asettui makaamaan.
"Minä näyttäisin niille, varmasti näyttäsin." Mumisin tassutellessani Kuupennun luokse.
Vastaus:13 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kuupentu,Tuuliklaani
29.08.2013 19:03
Heräsin aamun ensisäteisiin jotka paistoivat pentutarhaan seinän reiästä.
"Nälkä!" sanoin emolleni kun tökin häntä hereille.
"Huomenta Kuupentu!" kuulin Oravatassun sanovan takaani.
"Kaunis aamu, eikö?!"
"Kyllä!" minä vastasin. Kyypentu ja Kalkkipentu alkoivat herätä emomme vierellä.
"Joko on aamu?" Kalkkipentu sanoi ärtyneesti.
"Kyllä!" minä sanoin ja hyppelehdin ulos pentutarhasta.
"Kaunis aamu!" kuulin Tiiratassun sanovan viereltäni. Suurikokoinen oppilas hiasteli utuista ilmaa. Minä tein perässä.
"Päästäisikön Pölyturkki sinut jossain vaiheessa kahdestaan metsälle?" Tiiratassu kysyi.
"Menen heti kysymään!" minä hihkaisin ja ryntäsin pentutarhaan.
"Emo, voinko mennä Tiiratassun kanssa tutustumaan metsään?!" minä kiljaisin kun näin hereillä olevan emoni.
"Ei nyt, koska minä päätn, milloin menet, ja ensimmäisen kerran menet metsään minun ja sisaruksiesi kanssa!" Pölyturkki sanoi ankarasti.
"Hyvä on." min sanoin surullsesti ja menin takaisin Tiiratassun luokse.
"No?" Tiiratassu kysyi minulta ja katsoi minua ystävällisesti silmiin.
"Se ei..." sanoin, vaikka emmin samalla.
>Pitäskö minun valehdella ja mennä Tiirapennun mukaan?< kysyin itseltäni mielessäni.
"Tottakai minä voin tulla!" hihkaisin lopulta ja lähdin kipittämään Tiiratassun rinnalla nummelle. Näin, kuinka Mustahaukka katsoi, kun postuimme leiristä. Hän meni tuoresaaliskasalle hakemaan hiiren, mutta meni pentutarhaan.
"Juokse!" huudahdin kun näin perääni juoksevan Pölyturkin ja Kyypentu vierellä.
Juoksimme niin kovaa kuin pääsimme Myrskyklaanin leiriä kohti. Tiesin minne mennä, koska olin käynnyt siellä. Mutta siellä meitä odotti yllätys. Myrskyklaani oli näemmä hyökkäämässä hyökkäämässä Tuuliklaaniin melkein koko klaanin voimin. Kissoja tuli todella paljon.
"Käänny!"Tiiratassu huusi ja nappasi minua niskanahasta kiinni ja teki täyskänöksen. Juksimme Tuuliklaania kohti niin kovaa mitä voimme, tai no Tiiratassu. Menimme pentutarhaan, Tiiratassu selitti että Myrskyklaani hyökkää ja antoi minut `Saarnijalalle, mutta pian oma emoni tuli. Hän veti minut lähelleen ja sain tuoretta maitoa. Mutta pian kuulin kissan rääkäisyn.
>Myrskyklaani oli tullut.< ajattelin kun painauduin emoni pehmeää vatsaa vasten. Näin pian pentutarhan suuaukolta tumman kollin tulevan meitä päin.
"Antakaa yksi pentu!" kolli sanoi ja mulkaisi minua ja viittä sisarutani.
"Ei, ei minun pentuja!" emoni huudahti ja alkoi itkeä.
"Minä otan tuon tumman naaraan!" kolli sanoi ja osoitti hännällään minua.
"Ei Kuupentua!" emoni huusi hädissään ja suojeni minua enemmän sulkien minut turkkinsa väliin.
"No sitten tuon isokokoiesen naaraan." kolli sanoi ja ositti siskoani Kalkkipentua.
"Hyvä on, vaikka tämä on vaikeaa, ottakaa Kalkkipentu!" emoni huusi tuskissaan. Silloin kolli valahti maahan. Tihkukynsi oli pamauttanut tätä päähän.
"Hänestä ei ole enää harmia!" Tihkukynsi sanoi ja meni takaisin taistelemaan.
(Jatkuu)
//Sori jäi tyhmään kohtaan ja sori lyhyss!//
Vastaus:23 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuulitassu,Myrskyklaani
29.08.2013 18:31
Raahasin Surutassun ja Kolibritassun kanssa vierasta kissaa.Olimme löytäneet hänet rajaltamme hämähäkin seitin kaltaiseen verkkoon kietoutuneena.Ajatukseni juoksivat Valkotassuun.Hän oli myöntänyt rakastavansa mutta minä en rakastanut häntä.Olin rakastunut Tuuliklaanin naaraaseen joka oli valkoinen ja jossa oli mustia läiskiä.
>Olet hölmö Tuulitassu!Et tiedä edes hänen nimeä ja hän on Tuuliklaanilainen!<Moitin itseäni.Yhtäkkiä naarasta repivät rajut kouristukset ja tämä kakoi.Katsoin kauhistuneena kun Surutassu rynnisti kohti leiriä ja naaraan kouristelut heikkenenivät.Pian Myrskypyörre ilmestyi paikalle ja alkoi raahata naarasta leiriä kohti Kolibritassun ja Surutassun kanssa.Katsoin kun he katosivat pensaisiin.Istuin aukiolla pelokkaana.
>Selviäisikö naaras?<Hän vaikutti minule tutulle mutta en muistanut mistä.Katsoin tassujani ja huokaisin surullisena.Kaikki meni taas pieleen.Silloin jokin liike kiinnitti huomiota pensaassa.Nostin karvani pystyyn.Silloin jokin tumma arjo syöksyi minua kohti ja painoi minut maata vasten.Yritin ulvoa apua.
"Älä huoli saat pian niistä kahdesta muusta kissasta seuraa joiden kanssa kuljet!"Kissa murisi minulle.
"Jos kosket Surutassuun tai Kolibritassuun minä..."Sihisin vihaisesti mutta kolli löi minua päähän ja valahdin tajuttomaksi.Tunsin vielä kun kissa arttui minua niskanahasta ja alkoi raahata jonnekkin.
//Eka tarina oli pitempi mut sit tää kone poisti sen eikä mua enää huvittanu tehä koko juttuu uudelleen!Tunturitassu jatkoo:3 //
Vastaus:5 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Saniaistassu,Jokiklaani
29.08.2013 16:17
Luku 5.

Paluu arkeen

>>Ei! En minä voi! Mitä minä sanon jos joku tulee ja kysyy missä minä oikein olin?!<< hermoilin niin, että meinasin pökertyä. Se oli kumminkin tehtävä. Nostin arasti etukäpälääni ja yritin ottaa askelta, mutta olin täysin jäykkä. En voinut tehdä sitä. Siitä olisi tullut vain lisää ongelmia. Huokaisin syvään...
>>Minä teen sen!<<karjahdin mielessäni ja sujahdin leiriin. Kuonooni tunkeutui kaikki tutut hajut. Tunsin olevani kotona. Kukaan ei ollut huomannut minua vielä. Kuljin varjoissa hiljaa ja äänettömästi...'raks!'
>>Voi ei! Astuin oksan päältä!<<katsoin lasittuneesti maahan ja loikkasin lähimpään puuhun kiinni ja kiipesin ylös oksalle.
>>Se oli tipalla...Onneksi kukaan ei huomannut<< huokaisin karvat pörhöllä. Olin liian jännittynyt, minun pitäisi vain tehdä se mitä en mielelläni tekisi...loikata vain puusta keskelle leirin aukiota. Jännitin lihakset ja kyyristyin hieman...häntä ohjaukseen ja lentoon! Tuulen vire oli myötäinen ja sai minut liitämään pidemmälle. Tömähdin juuri ja juuri aukiolle. Ja taisin saada näemmä kirvelevän haavan polkuanturaani...
>>Ärh...kirvelee...<< haavaani oli mennyt pieniä kiviä. Periaatteessa hiekkaa, joka poltti tassuani. Joukko kissoja katseli minua hämmillään. Katseeni lasittui jälleen kun Ahmatassu huudahti:
"Kappas! Arvatkaapa kuka vihdoin ja viimein päätti tulla tupsahtaa takaisin! Saniaistassu!"
>>Ei hyvänen aika...Oliko pakko aloittaa nyt tuo minun solvaaminen<< harmittelin mielessäni.
Ahmatassu tuijotti minua sähäkän näköisesti. Mau'uin varovasti:
"Ahmatassu, hei. Älä ole noin ilkeä minulle...en ole tehnyt mitään pahaa sinulle..."
Ahmatassu nosti kuononsa ja häntänsä ylös ylväästi ja lähti loikkimaan pois. Mutta muut kissat kumminkin katselivat minua. Kysyin nolosti:
"Ööh...Mitä te minua tuijotatte?"
"Sitä vaan, että mistä kolli päätti palata takaisin?" joku kissa maukaisi hupsulla tavalla. Kukaan ei ollut vihainen paitsi Ahmatassu. Eräs naaras kumminkin tökkäisi minua lempeästi kuonollaan takapuoleeni ja maukaisi:
"Tassusi voi varmaan huonosti. Tuleppas pesääni."
"Teerenlento?" maukaisin hämmilläni.
"Kyllä. Puhdistan haavasi ennen kuin kerkeät sanomaan hiirenpapana", kaunis naaras maukaisi nopeasti.

//Tää oli tällane lyhyt pätkä nopeasti :)
Vastaus:20 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hopeatähti,Myrskyklaani
29.08.2013 16:05
Toivon kipinä synkkyyden keskellä...
Luku 2
Makasin onnettomana nurmella aivan Varjoklaanin rajan tuntumassa.
Oliko tuurini todellakin niin turha, ettei yksikään Myrskyklaanin kissa löytäisi minua?
Suurta hämähäkinseittiä muistuttava verkko oli kiatoutunut nyt niin tiiviisti ympärilleni, etten sanalla sanoen voinut hievahtaakkaan.
Pehmeä turkkiset pilvilampaat lipuivat kepeinä eteenpäin sini taivaalla ja sudenkorennot ja perhoset liitelivät kukasta kukkaan.
Oli niin rauhallinen päivä, liian rauhallinen. Missä olivat oppilaitaan kouluttavat soturit, entä kaikki partiot? Missä olivat metsästävät oppilaat ja soturit?
Puut pienen aukion ympärillä kurottelivat korkeuksiin, kuin valkoisia pilvilampaita tavoitellen.
Muutama orava kisasi nopeudesta erään käppyräisen männyn rungolla. Pörröhännöistä lähti melkoinen säksätys ja rapina, kun ne kynnet kaarnaan rapisten kiipesivät yhä ylemmäs, korkeuksiin.
Sitten yhtäkkiä minulle tuli kumma tunne. Ensin tunsin, että joku tai jotkut lähestyivät minua.
Ylitseni pyyhkäisi valtava helpotuksen aalto, kun ajattelin lähestyvää Myrskyklaanin partiota, mutta voisihan se olla myös muutama oppilas, jotka metsästäisivät yhdessä.
Sitten mieleeni juolahti, että se voisi olla myöskin mäyrä tai kettu. Kurkkuuni nousi pala.
Jos se olisi kettu tai mäyrä, olisin kirjaimellisesti tuoresaalista.
Oksa rasahti jossakin pensaikossa ja käänsin katseeni vauhkona siihen suuntaan.
ydämmeni tykytti hullun lailla ja tuntui, kuin rintani halkeaisi pelosta.
Sekunnit venyivät minuuteiksi ja lopulta pensaikosta astui esiin vain oppilaiden ryhmä.
Päästin helpotuksen huokauksen leijumaan ilmaan ja katsoin lähestyviä oppilaita.
Yksi oppilaista käveli aivan eteeni ja muut jäivät hieman taaemmas.
"Mikä on nimesi?" oppilas maukui ja tarkasteli luisevaa kehoani.
"Minä olen Hope..." kähisin, kun vahva huimauksen tunne tempaisi minut mukaansa, ja lause jäi puolitiehen.
"Hänellä ei ole voimia puhua." yksi oppilaista kuiskasi hiljaa.
Kaikki alkoi näyttää epäselvältä ja tuntui kuin koko maailma keinuisi ympärilläni.
Maailma kieppui ympärilläni ja aloin vaipua tiedottomaan tilaan.
Tunsin vielä viimeisänä, kuinka oppilaat atrttuivat minua varovaisesti eripuolilta kehoani, joka oli verkkoon takertuneena ja lähtivät kantamaan jonnekkin, luultavasti leiriin.
Sitten tajuttomuuden pimeys ja rauha vei minut mukanaan ja näin vain loputonta mustuutta kaikkialla.

//Jatkoa Suru,Tuuli tai Kolibri? :3
Vastaus:24 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjahäntä, Tuuliklaani
29.08.2013 13:56
Luku 14. Minä löydän sinut, vaati se sitten mitä tahansa

"Lähdetään Korppitassun luo." Vinhapuro naukaisi hellästi ja nuolaisi korvaani. Avasin silmäni ja näin naaraan istuvan odottavan näköisenä edessäni. Hänen katseessaan oli jotain outoa... Jotain, mitä en ennen ollut huomannut. Käänsin merkitsevästi kylkeä ja murahdin sulkien silmäni.
"En lähde ilman Vaahteratassua." muistutin tiukasti. Vinhapuron kehräys lakkasi ja naaraan silmät kostenivat.
"Kastanjahäntä kiltti... Emme tiedä, mitä löydämme - jos löydämme. Enkä halua nähdä sinua niin surullisena." Vinhapuro kuiskasi ja asteli pois luotani.
> Menköön minun puolestani! > ajattelin vihaisena ja nousin ylös. Astelin ulos luolasta, jossa olimme nukkuneet ja mulkoilin kissoja, jotka tuijottivat minua ihmeissään.
"Jatkan Vaahteratassun etsimistä." ilmoitin häntä ja pää päättäväisesti pystyssä. He eivät voisi estää minua, sen olin päättänyt. Vinhapuro loi minuun vielä anovan katseen, mutta käänsin pääni pois. Olin päättänyt löytää elämäni naaraan ja sillä selvä. Vatsassani kihelmöi oudosti. Käännyin lähteäkseni ja tassuttelin ulos vesiputouksen takana olevasta luolasta.

Vedin syvään henkeä ja astuin kylmään ja höttöiseen lumeen. Hiutaleet takertuivat turkkiini. Katsoin lumisia tassujani ja naurahdin. Nostin katseeni taivaalle ja lähdin tarpomaan kylmässä lumessa kohti kotia. Olin varma, että löytäisin Vaahteratassun kodin läheltä. Olin jo tottunut hyvin lumeen, enkä kavahtanut jokaista hiutaletta, joka putosi kuonolleni. Astelin puiden varjoissa ja annoin viileän tuulen riepotella turkkiani. Nautin todella olostani vuorilla, vaikka ikävöinkin kovasti kotia ja avaria nummia. Tuuliklaanin kissaksi olin pärjännyt vuoristossa hyvin. Vinhapurokin oli selvästi nauttinut vierailustamme ja toisten kissojen seurasta. Yläpuolella räksähti oksa paha enteisesti ja valtava lumikasa putosi niskaani. Vinkaisin kylmästä ja kaivauduin nopeasti ulos. Se oli kuitenkin vaikeaa ja happeni alkoi jo loppua. Kynsin tassuillani lumimätästä ja olin jo valmis antamaan periksi, kun sain etutassuni ulos lumikasasta. Työnsin itseni lumesta ja jäin läähättämään ja haukkomaan henkeä. Olisin voinnut kuolla ja värähdin ajatusta. Ravistin rajusti itseäni ja lähdin nelistämään kohti suuntaa, jonne olin matkalla. Lumi pöllysi juostessani siinä ruskea turkki valkoisessa nesteessä välkkyen. Tuttu tuoksu tuli kuonooni ja sai minut pysähtymään. Vaahteratassu. Sydämeni alkoi lyödä kovenpaa ja kovenpaa. Tassuttelin hiljaa lumessa. Vähän kauenpana näin oranssihtavan karvakasan, joka makasi maassa. Sydämeni jätti lyönnin väliin ja ravasin kaikilla voimillani kohti karvaista möykkyä.
"Vaahteratassu!" ulvaisin hätäisesti. Lumi paakkuuntui tassuihin, eikä lainkaan auttanut tasapainoani, joka horjui. Kompastuin jalkoihini ja rysähdin maahan kierien eteenpäin. Nousin ylös lumesta ja juoksi kasan luo. Vaahteratassu hengitti raskaasti, tuskin ollenkaan. Kauhu kouraisi sydäntäni ja huomasin odottavani naaraan jäävän paikoilleen, vaikken sitä kestäisikään.
"Vaahteratassu... Koeta jaksaa - älä jätä minua!" huusin minkä kurkustani lähti. Naaras kuitenkin oli paikallaan, eikä vastannut. Kyynel hiipi silmäkulmaani ja tipahti Vaahteratassun lumiselle turkille.
"Et saa kuolla, et saa jättää minua!" huusin itku kurkussa ja nostin naaraan selkääni. Lähdin vaivalloisesti kulkemaan eteenpäin rukoillen samalla tähtiklaanilta, että Vaahteratassu ei kuolisi.

// Surkea. Jatkoa Vaahtera? //
Vastaus:26 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tunturitassu, Varjoklaani
29.08.2013 07:29
Tunturitassu raotti tummansinisiä silmiään ja heilautti toista korvaansa karistaakseen sammalpallon. Oppilaidenpesään tulvi oviaukosta aamun koleaa valoa. Valtava kolli nousi jaloilleen ja ravisteli vuorollaan kutakin tassua.
"Hei!" Kuului pirteä ääni. Tunturitassu jännittyi. Hiekkatassu peseytyi paraikaa omalla makuusijallaan. Tunturitassu tuhahti ja nousi pitkille jaloilleen. Suuri kolli työntyi aukiollle ja istahti takaisinmaksu peseytyäkseen rauhassa.
"Tunturitassu!" Kuului uusi huuto, ja Salamasielu tunkeutui ulos sotureiden pesästä.
"Oletko valmis koulutukseen?"
Tunturitassuna murahti. He olivat eilen kiertäneet koko Varjoklaanin reviirin.
"Alahan tulla, opetan sinulle saalistustekniikpita", Salamasielu jatkoi. Tunturitassu nousi jaloilleen ja seurasi vihaisena mestariaan. Hän ei halunnut olla kenenkään pompoteltavana. Hän istahti tukevasti maahan, kun Salamasielu pysähtyi.
"Itse asiassa teemme näin. Haluan tietää, miten edistyt, joten saat metsästää Aurinkohuipun hetkeen asti. Palaa sitten tänne", kolli maukui. Tunturitassu asteli ylväästi aluskasvillisuuteen. Pian valtava kolli haistoi hiiren. Tunturitassu laskeutui sulavasti vaanimisasentoon ja hiipi kevyin askelin kohti saalistaan. Kun hän oli isku etäisyydellä, kolli jännitti leveät lapansa ja syöksyi hiiren päälle. Eläin ei ehtinyt edes vingahtaa, ennenkuin Se oli jo kuollut. Tunturitassu hautasi hiiren maahan ja arvioi läheistä puuta katseellaan. Sitten hän ponkaisi ylöspäin ja tarttui runkoon vankoilla, ja pitkillä kynsillään. Kolli kiipesi puun alimmalle oksalle ja nuuhki ilmaa. Lähistöllä olevancMyrskyklaanin rajan takaa kantautui voimakasta oravantuoksua. Tunturitassuna murahti ja asteli oksan kärkeen käyttäen häntäänsä tasapainona. Kolli arvioi hyppyetäosyyttä seuraavalle oksalle, ja loikkasi. Hän laskeutui kaikille neljälle tassuilleen seuraavalle oksalle.
"Tästähän onkin paljon hyötyä", oppilas mutisi. Pian hän syöksyi puusta puuhun ja ylitti rajan käyttämällä vankkaa tammenoksaa, joka kasvoi sen yllä. Samassa hän äkkäsi oravan, joka kaivelu maasta jotain. Eläin oli harvinaisen suuri. Tunturitassu syöksähti alas oksalta ja riipi oravan kurkun auki silmän räpäyksessä.
"Hei sinä, Se oli MINUN saaliisi!" Kuului murina aivan läheltä, ja nuori oppilas astui esiin. Yhtäkkiä kissan silmät revähtivät ammolleen, ja oranssinkirjava turkki nousi pystyyn.
"Sinähän- sinähän näytät ihan... Ihan Ro-Roihukybneltä", hän änkytti ja katsoi kauhuissaan Tunturitassun suurta, jykevä ja lihaksikasta kehoa sekä kiiltävää mustaa turkkia.
"Kolibritassu!" Joku huusi kauempaa metsästä. Tunturitassu paljasti hampaansa ja syöksyi orava mukanaan lähimpään puuhun, ennenkuin Kolibritassu kääntyi takaisin. Oppilas näytti entistäkin pelokkaammalta. Samassa suuri tummanruskea raidallinen kolli. Silmänräpäyksen Tunturitassu luuli katsojansa Tiikeritähteä, joka oli saanut kymmenennen hengen, mutta samassa tajusi, etteikysessä ollut lainkaan sama kissa.
"Saitko sen oravan? Ja miksi täällä löyhkä Varjoklaani?" Kolli kysyi. Kolibritassu vilkaisi mestariaan.
"Näin... Näin suuren Kollin, joka syöksyi suoraan ylhäältä oravan... Oravan kimppuun. Hän näytti ihan Roihu... Roihukynneltä, vain nuoremmalta. Hän oli to..todella suuri ikäisekseen", Kolibritassu maukui ääni pelosta väristen. Tunturitassu jätti kaksikon niille sijoilleen ja loikki oksia pitkin omalle reviirilleen ja pudottautui suoraan mestarinsa eteen. Salamasielu hätkähti.
"Tunturitassu! Tuo on upea orava!" Hän maukui. Tunturitassu murisi tyytyväisenä. Nyt hän tiesi sen varmasti. Hänen isänsä oli Roihukynsi.

//jatkoa Kolibri?//
Vastaus:28 kp:eetä

-Mustahaukka-

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjapentu/Kastanjatassu, Jokiklaani
28.08.2013 15:21
Pennusta oppilaaksi.

Aikaisemmin päivällä leikin muiden pentujen kanssa tarinaa, jonka klaanivanhimmat olivat kertoneet meille. Muttan nyt makoilin Juovasulan vatsan vieressä, ja katsoin kun Kastepentu nukkui. Kun siinä makoilin yhtäkkiä Rastastähti asteli pentutarhaan. Juovasulka kohotti päätään maasta, ja kun huomasi, että se oli Rastastähti hän nousi seisomaan.
" Mitä asiaa sinulla on Rastastähti." Juovasulka naukui tönkösti siinä välissä nousin seisomaan, ennen kuin Rastastähti alkoi puhumaan.
" Kastanjapennust on aika tulla soturi. Olin melkein unohtanut hänet, mutta nyt hänestä tulee soturioppilas, niin kuin Pisaratassusta. Kastanjatassu nimitetään auringonlaskun aikaan soturioppilaaksi." Kun Rastastähti oli sen naukunut hän lähti, ennen kuin Juovasulka ja minä ehdimme sanoa mitään. Rupesin pompimaan pienen hämmästyksen jälkeen ympäriinsä. Olin niin iloinen, joten unohdin kaiken muun. Kun siinä pompin satuin vahingossa astumaan Kastepennun hännänpälle. Siihen Kastepentu heräsi ja ihmetteli mitä minä oikein puuhaan. Tai niin ainakin luulin hänen ajattelevan.
" Mitä on tapahtunut?" Kuulin jostain kaukaa Kastepennun sanovan. Kun tämän emo aikoi vastata minä kiljaisin.
" Minä pääsen oppilaaksi." En tiedä miten Kastepentu reagoi siihen, nimittäin en keskittynyt häneen tai mihinkään muuhun. Kun viimein lopetin pomppimisen ympäriinsä lösähdin Juovasulan viereen. Kastepentu nukkui. Juovasulka rupesi nuolemaan päälakeani karhealla kielellään. Painoin pääni maahan ja nukahdin. Heräsin Juovasulan pehmeään ääneen.
" Kastanjapentu nyt sinusta tulee oppilas." Pudistin unisena päätäni ja nousin ylös. Peseydyin perin pohjin, niin että vaalean ruskea turkkini olisi puhdas, kun minusta tulisi oppilas. Kun olin valmis katselin ympärilleni. Kastepentua eikä tämän emoa näkynyt missään. > He ovat varmaan ulkona.< Ajattelin. Nuolen vielä turhaan etutassuani tekemisen puutteessa. Mutta silloin kuulin sen sen ihanan kutsun suurkiveltä. Hyppäsin pystyyn ja odotin kun Juovasulka nousi hitaasti pystyyn. Sitten muutuin vähän rauhallisemmaksi. Tassuttelin Juovasulan vieressä suurkiven reunalle odottamaan, että Rastastähti aloittaisi. Kun kaikki olivat paikalla, tai ainakin suurin osa Rastastähti aloitti.
"Kastanjapentu olet täyttänyt kuusi kuuta, ja on aikasi päästä oppilaaksi. Tästä päivästä, kunnes saat soturinimesi sinut tunnetaan Kastanjatassuna. Mestariksesi tulee Mustakynsi. Toivon, että Mustakynsi välittää sinulle kaiken oppimansa.
Mustakynsi olet valmis ottamaan oppilaan. Olit saanut loistavaa koulutusta ja olet osittanut olevasi hyvä kalastaja ja taistelia. Odotan sinun mestarina välittävän kaiken tietosi Kastanjatassulle." Rastastähti lopetti ja pomppasi komealla lonkalta alas suurkiveltä. Tassuttelin hivenen epävarmana kohti Mustakynttä. Kun olin aivan tämän edessä kosketimme toistemme neniä. Silloin Jokiklaani tervehti minua uudella nimelläni.
" Kastanjatassu, Kastanjatassu!" Nimeni kaikui ympäri aukiota. Kuiskasin hiljaa itselleni.
" kastanjatassu." Olin aika ylpeä nimestäni. Halusin tulla hyväksi soturiksi. Tassuttelin lopuksi Juovasulan ja Pisaratassun luokse.
" Onneksi olkoon." Pisaratassu kuiskasi korvaani. Hymyilen veljelleni pienesti ja tassuttelin hänen kanssaan oppilaiden pesään nukkumaan.

//Noin Kastanjapenusta tuli siis oppilas. Kiitos kun saitte sen tiedot näkyviin.//
 
Mestari ja oppilas koskettavat toistensa neniä, klaani tervehtii uutta oppilasta huutamalla tämän uutta nimeä. Tämän jälkeen oppilas yleensä menee tervehtimään perhettään ja ystäviään
Vastaus:26 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Sinipentu, Tuuliklaani
27.08.2013 23:10
"Kuupentu!" kiljaisin ja kipitin ulos pentutarhasta emoni perässä. Missä sisko oli ollut? Pian saavutin mustan naaraan ja nuolaisin tämän korvaa. Kuupentu vastasi puskemalla lapaani.
"Missä olit?" kysyin mittaillen häntä katseellani. Sisko oli ollut kauan poissa, liian kauan.Kuupentu ei kerennyt kuitenkaan vastata, kun aukiolle viilettivät Tihkukynsi, Tiirapentu ja joukko kissoja heidän mukanaan.
"Voitimme ne!" Punarintasiipi ulvaisi riemuissaan. En jäänyt odottamaan Kuupennun vastausta, vaan tassuttelin soturin luo.
"Ketkä voititte?" kimitin räpytellen vihertäviä silmiäni. Punarintasiiven kurkusta nousi lempeää kehräystä.
"Myrskyklaanin." hän kertoi ja kääntyi Tihkukynnen puoleen. He puhuivat jotakin. Luultavasti jotakin tylsää, kuten yleensä. Käännyin ja astelin takaisin siskoni luo, joka selitti jotakin Varispennulle, Oravapennulle, Kyypennulle ja Kalkkipennulle. Kiinnostuneena hivuttauduin sisarusteni sekaan.
"- ja sitten Kissanminttutassu otti kiinni niskastani ja juoksi urheasti pois Myrskyklaanin leiristä, vaikka meitä seurattiin! Kissanminttutassu juoksi hurjan kovaa ja karistimme Myrskyklaanin kissat kannoiltamme. Sitten vastaan tuli Tuuliklaanin partio ja hyökkäsi rohkeasti kissojen niskaan!" Kuupentu selitti.
"Mitä sitten?" Oravapentu kysyi katse tiukasti Kuupennussa. Musta naaras näytti harkitsevan tarkoin seuraavia sanojaan, mutta jatkoi kuitenkin.
"Sitten näin isän. Hän oli pelkkä pahalta haiseva möykky." Kuupentu sanoi nyrpistäen nenäänsä. Katsoin tuota järkyttyneenä.
"Isä?" kysyin hämmentyneenä. Kuupentu nyökkäsi. Tunsin, kuinka ohut kyynel nauha vierähti poskelleni, kunnes tipahti viileään maahan.
"E-eikai hän kuollut?" kysyin peloissani. Värisin koko kehollani odottaessani Kuupennun vastausta.
"En tiedä... Mutten usko." sisko lisäsi rauhoittavasti. Huokaisin helpotuksesta. Ei isä saisi kuolla!
Kuupentu hyppäsi Varispennun päälle painaen hänet maata vasten. Juuri nyt en jaksanut leikki-tappeluita, joten lähdin kohti pentutarhaa. Tuuli sekoitti turkkiani ja kellastunut lehti leijaili alas edessäni. Vaistonvaraisesti pudottauduin vaanimisasentoon ja ponnistin pitkän loikan. Tarrasin kynsilläni lehteen ja painoin sen maata vasten.
"Sinä Myrskyklaanilainen! Jätä Tuuliklaani rauhaan!" kimitin "vastustajalleni". Pompin ylös alas. Tuuli tarttui lehteen ja se lensi pois. Tuhahdin harmistuneena ja jatkoin matkaani kohti pentutarhaa. Astuin sisälle ja näin emoni Pölyturkin toisella puolella pesää. Astuin melkein Tiirapennun hännälle, joka nukkui oman emonsa kanssa pesässä. Hiivin hiljaa vatsakarvat maata viistäen ja sukelsin sammal-pedille, jossa emo nukkui häntä kuonon päällä. Käperryin hiljaa emoni viereen ja suljin silmäni. Mitähän huominen toisi tullessaan? Seikkailuja, vaiko vaaroja? Sehän on vain ajan kysymys!
Vastaus:24 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kuupentu, Tuuliklaani
27.08.2013 20:46
Myrskyklaanin rontit olivat siepanneet minut ja Kissanminttutassun taistelun vilskeessä. Nyt minun pitäisi päästä lapsenvahtini kanssa takaisin leiriin. Pian luolaan tuli nuori laikukas oppilas.
"Älkää pelätkö, tun teille ruokaa." naaras sanoi pikaisesti.
"Mutta minä olen vielä likka pieni..." minä sanoin hiljaisella äänellä Kissanminttutassun takaa.
"Tottakai, tuon sinulle kuningattaren!" naaras huudahti ja juoksi ulos luolasta. Pian luolaan tuli kuningatar. Hän kävi makuulle viereeni jotta pääsin imemään maitoa. Olin pian kylläinen, ja naaras lähti ruokkimaan omia poikasiaan. Kun kukaan ei vahtinut meitä,muut olivat menneet kokoukseen, ei kukaan huomaa, jos me katoaisimme. Kissanminttutassu otti minua niskanahasta kiinni. Menimme mahdollisimman nopeasti klaanin takaa. Kun pääsimme pois leiristä, Kissanminttutassu alkoi juosta nopeasti nummea kohti. Mutta pian meidät oli huomattu. Juoksimme karkuun vielä kovempaa. Näimme jo nummella kulkevan rajapartion. Pian näin Tihkukynnen ja Tiirapennun. He juoksivat meitä vastaan koko partio mukanaan. Soturit hyökkäsivät takaaajajiemme kimppuun,kun me juoksimme leiriin. Näin siskoni, veljeni ja emoni, mutten missään isääni. Pian näin verisen ja pahalle haisevan möykyn.
"Isä!" minä huudahdin kun tunnistin isäni ruumiin.
"Kuupentu!" emoni huudahti kun tunnisti minut.

(jatkuu)
//lyhyt pätkä!//
Vastaus:5 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Varjotassu, Tuuliklaani
27.08.2013 18:00
Sivalsin hiiren vatsan auki tarkasti mutta varmasti. Liukastuin mutalätäkköön ja kaaduin lapani päälle. Vingahdin.
"Kömpelys", Piikkihernehäntä tuhahti ja marssi luokseni. Nousin seisomaan ja otin hiiren suuhuni.
"Ei, ei! Kaiva kuoppa, laita saaliisi sinne ja peitä se", Piikkihernehäntä korjasi pikkutarkasti. Nyökkäilin ja tein kuten mestarini oli käskenyt. Oli paras totella, sillä hänellä oli tänään huono päivä, tais sitten hän oli aina tuollainen. Lumikkotassu tuli vierellemme.
"Sinun vuorosi, äläkä kompuroi kuin Varjotassu, sillä sinunhan pitäisi jo olla niin kokenut ettet tee sellaista virhettä", sanoi Piikkihernehäntä. Lumikkotassu ei vastannut, vaan alkoi metsästää. Ja tietysti kolli teki kaiken virheettömästi, ja sai kiinni jäniksen.
"Hyvä, nyt viekää saaliinne kuningattarille tai klaanivanhimmille", käski Piikkihernehäntä, ja lähti leiriä kohti. Katsoin Lumikkotassua masentuneena. Hän katsoi minua säälivänä. Käänsin katseeni pois ja kaivoin hiireni esiin. Otin sen hampaisiini ja kävelin Lumikkotassun ohi tönäisten tätä tieltäni. Kolli jäi hetkeksi seisomaan mutta kiisi ohitseni sitten. Hän meni Piikkihernehännän taakse, ja tunsin jääneeni hylätyksi. *Ajatella, mestarini kehuu oppilasta, vaikka tietää että tuo osaa metsästää! Ja minä vasta opettelen, mutta tuo vain haukkuu! Hänen nimensä pitäisi olla pikemminkin Piikkiherneaivo!* murisin hiljaa mielessäni Piikkihernehännälle. Kuitenkin matkan jälkeen vähän pehmennyin, ja päätin antaa anteeksi. Kipitin kollien perässä leiriin ja vein saaliini Lumikkotassun kanssa klaanivanhimmile.

Vastaus:10 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiirapentu,Tuuliklaani
27.08.2013 16:58
Avasin silmäni.Kuun valo loisti pentutarhaan ja sai turkkini hohtamaan hopeana.Nousin tassuilleni.Vilkisin emoani.Hän nukkui.Hiivin hiiren hiljaa ulos pentutarhasta.Kun ketään ei näkynyt tassuttelin ulos leiristä.Hiivin pensaikoissa hiiren hiljaa.Silloin huomasin pienen hiiren.Pysähdyin ja painuin maata vasten.Yritin lähestyä hiirtä mahdollisimman hiljaa.Kolautin sitä päähän mutta en tappavaksi ja se lähti karkuun.Olin lähdössä sen perään mutta silloin jokin todella kirpeä haju täytti kuononi.
>Mikä tämä haju on?<Nyrpistin kuonoani.tassuttelin hajun perässä.Ryömin kanervien alla.Näin suuren mustan onkalon ja en vieressä jonkin tumman rusken möykyn.
"Rosotassu!"Kiljahdin.Silloin jokin mustavalkoinen työntyi ulos onkalosta.Kiljahdin ja juoksin karkuun.Kuulin pedon raskaat askeleet ja haistoin sen mädän lihan hajuisen hengityksen.Juoksin niin kovaa kuin pienistä tassuistani pääsin.
"Apua!"Ulvoin kun näin leirin sisäänkäynnin.Tihkukynsi ilmestyi siitä ja syöksyi mäyrän kimppuun.Tihkukynsi väisteli sen teräviä kynsiä ja pakotti en perääntymään.
"Mitä on tapahtunut?"Pölyturkki kysyi minulta.
"A-anteeksi mutta Rosotassu on kuollut"kuiskasin hiljaa.Näin kuinka PÖlyturkin katse muuttui....
//Lyhyt ja Piitu jatkoo?//
Vastaus:10 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vaahteratassu, Tuuliklaani
27.08.2013 16:37

Epäluku 1; En jaksa enää

Vaahteratassu heräsi, kun kimalteleva kastepisara vieri lahon rungon yhdestä kolosta ja tippui kevyesti naaraan kuonolle. Tämä nuolaisi karhealla kielellään vesipisaran kuonoltaan ja tuhahti. Oliko jo aamu? Sammalpeitos oli kuivunut hieman yön aikana, mutta silti naaras tunsi kuinka sammaleen sisältä purskahti lämmintä vettä hänen liikahtaessaan. Punertava naaras murahti ja veti itsensä ulos lahon rungon sisältä. Eilinen myrsky oli laantunut, lehdet roikkuivat maahan päin veden painosta ja maa oli pehmennyt lotisevaksi mudaksi. Vaahteratassu haukotteli makeasti ja venytteli pitkään ja hartaasti, liukuttaen kyntensä esille, jotta nekin olisivat toiminta vireessä. Punertavan liekikäs naaras suki kevyesti polkuanturoitaan ja tassujaan, mutta muita paikkoja hän ei vaivautunut puhdistamaan. Vaahteratassu siristeli kevyesti silmiään tuijottaessaan kirkkaan leiskuvaa, kellertävää aurinkoa, joka koetti epätoivoisesti kuivattaa kastuneen maan. Vaahteratassun pitkät korvat kiepsahtivat taaksepäin, kun pikkuinen rastas lauloi nopean vireen ja lennahti naaraan pään ylitse. Vaahteratassu ähkäisi ja loikkasi säikähtäessään melkein ketunmitan päähän, tuhahti ja katsoi metsän siimeksiin. Hän oli noin keskikohdassa metsää ja Kastanjahäntä oli jossain tuolla...ehkä hän odotti naarasta? Ken tietää. Liekinleimuava naaras veti kerran henkeä ja lähti harppomaan metsikköön. Kirkkaan auringon takia ei tarvinnut pelätä metsän vaaroja ja saalistaminenkin oli helppoa kuin nukkuminen; täkäläiset linnut ja oravat eivät varmaan olleet koskaan nähneet kissoja, jonka takia niille meni hetki ennenkuin tajusivat joutuvansa ruuaksi. Mutta silloin oli liian myöhäistä. Aurinko oli vaihtanut paikkaansa jo muutamassa hetkessä ja Vaahteratassu katsoi huolissaan tummuvaa taivaan reunustaa. Hän nuolaisi huuliaan, pesten oravan rasvan siitä ja tuijotti puoli syötyä saalistaan.
" Eihän tuoresaalista saisi tuhlata..." Hän mumisi, mutta jokin oli vialla naaraan vatsassa ja jo otuksen tuijottaminen sai hänet yökkäämään. Vaahteratassu värähti kun oksennus kohosi hänen kurkulleen, mutta naaras nielaisi sen takaisin. Yhä etoen, hän käänsi selkänsä oravalle ja hoippui eteenpäin. Vain hiirenmitan päässä jokin meni vikaan; Hänen näkönsä sumeni vähänväliä, naaraan jalat tuntuivat liukastuvan jokaiseen pikkuiseen kohoutumaan ja tuntui siltä kuin Vaahteratassu kaatuisi hetkenä minä hyvänsä.
" Urgh..." Liekinturkkinen, mustalaikukas naaras urahti ja kaatui kyljelleen pienen tuulenpuuskan pyyhkäistessä häntä. Tuntui siltä kuin hänen mahansa saattaisi hetkenä minä hyvänsä karata naaaraan sisältä. No, eipä kauaa tarvinnut odottaa kun Vaahteratassu kääntyi mahalleen ja antoi ylen. Oksennuksen kirpeä haju oli tuuperruttaa hänet ja Tuuliklaanin oppilas ryömi muutaman hiirenmitan eteenpäin, vain ettei haistasi enää oksennustaan. Hän veti väristen henkeä ja laski päänsä alas, kun hän yllättäen tunsi jotain kylmää leukansa alla. Nopealla nykäisyllä naaras veti päänsä ylös ja tuijotti puhtaanvalkoista, höttöistä ainetta päänsä alla. Kun naaras kohotti päätänsä vielä enemmän ja katsoi eteenpäin, näki hän lumiset vuoret ja oli nähdä siellä liikettäkin. Iloinen hymy hiipi Vaahteratassun kasvoille ja tämä raahasi itseään etutassuilla väkisin pehmeään maahan, joka oli myös kylmää. Kylmä ja höttöinen maa alkoi turruttamaan Vaahteratassun polkuanturoita ja naaras aivasti kerran.
" Hrrrrr...kuinka kylmä! " Hän totesi ja jäi makaamaan maahan. Naaras oli raahannut itseään melkein viisi kuusi ketunmittaa etujaloillaan ja nyt hän oli aivan poikki. Yhtäkkiä Kastanjahäntä ilmestyi naaraan mieleen.
# Älä luovuta Vaahteratassu! Olet niin lähellä! # Kolli naukui solisevalla, kirkkaalla äänellään. Mutta Vaahteratassu ei jaksanut enää. Hänen sydämmensä sykki liian hitaasti ja hänen kielensä roikkui ulkona paleltuen.
" Kastanjahäntä...en...en jaksa..." Naaras kuiskutti kyyneleiden kihotessa hänen silmäkulmiinsa. Kylmyyden takia ne jäätyivät noruttuaan ensin pehmeälle valkoiselle maalle. Vaahteratassu tuijotti sumein, kylmien kyyneleiden täyttämin silmin eteenpäin.
# En jaksa # Hän ajatteli ja sulki silmänsä toivoen, että näkisi Kastanjahännän vielä kerran ennekuin kuolisi.

// Epäluku tarkoittaa että se on lyhyt enkä laske sitä luvuksi :P Vaahtera ei kuollut sit
Vastaus:30 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, Myrskyklaani
27.08.2013 07:35
Tulikukka astui leiriin, kun kuu vajosi puiden latvojen taakse. Aukio näytti aavemaisen hiljaiselta, kun Tammien varjot sekoittuivat viimeisiin kalpeisiin säteisiin. Hiekkamyrskyn kellanpunainen turkki heijastui kalpeaa valoa, kun naaras istui vartiossa. Hän käännähti, kun näki varjoista astelevan Tulikukan.
"Missä olet ollut?" Varapäällikkö tokaisi.
"Ottamassa asioista selvää. Minun täytyy kertoa sinulle yksi juttu", Tulikukka vastasi ja kumarsi. Hiekkamyrsky asettui mukavammin kovalle maalle ja heilautti uteliaasti korviaan.
"Tapasin Veeran - emoni ystävän- ja hän on liittynyt Roihukynnen joukkoihin. Hän haluaa auttaa, ja lupautui houkuttelemaan auringonnousun hetkellä suurimman osan kissoista. Voimme hyökätä silloin ja vapauttaa vangit. Kielletystä onkalosta lähtee tunneli rotkon alimpaan luolaan. Rotkossa Roihukynsi johtaa kulkukissoja. Kun kuljemme ylös huomaamatta, pääsemme luolaan, jossa vangit ovat", Tulikukka kertoi ja vuolsi kaiken tietonsa. Hiekkamyrskyn ilmeen täytti toivo.
"Saattaisi toimia. Voimmeko varmasti luottaa Veeraan", hän maukui.
"Täysin", Tulikukka vastasi.
"Kutsun klaanin koolle", Hiekkamyrsky maukui ja loikkasi Suurkivelle ja huusi kutsuhuudon. Klaani rämpi unisena Aukiolle kuulemaan, mitä varapäällikölle on sanottavana.
"Klaani, olemme vihdoin saaneet hyviä uutisia. Tulikukka tietää suunnitelman, joll voimme vapauttaa kadonneet jäsenelle ja mistä. Tulikukka, kerro tietosi", Hiekkamyrsky maukui. Tulikukka astui yleisön eteen ja kertoi rotkosta sekä Roihukynnen kulkukissoista. Hän mainitsi Veeran ja tämän ehdotuksen. Klaani päästi myötäileviä äänähdyksiä.
"Olen päättänyt toteuttaa suunnitelman. Otan mukaani Kirkassydämen, Nopsavarjon, Pilvihännän, Vatukkakynnen, Paatsamalehden ja sinut, Tulikukka. Lähdemme hetken kuluttua, ja käytämme Kiellettyä onkaloa", Hiekkamyrsky jatkoi. Klaanista nousi muutama hermostunut ulvaisu.
"Menkää valmistautumaan", Hiekkamyrsky lopetti.
"Tulikukka, käväisehän täällä", Myrskypyörteen ylväästi kajahti parantajan pesältä. Tulikukka käännähti ja asteli kysyvästi Kollin luo.
"Viimeinen tarkistus", parantaja selitti ja työnsi naaraalle kasan yrttejä.
"Tässä on viimeinen annos yrttiä, joka lakkauttaa maidontulon. Olen pahoillani pennuistasi", Myrskypyörre maukui ja tutki Tulikukan umpeutuneita haavoja.
"Hyvä. Voit mennä", hän maukui jonkin ajan kuluttua. Tulikukka asteli takaisin aukiolle. Hyökkäykseen mukaan valitut soturit seisoivat jo leirin suuaukolla.
"Hyvä, kaikki ovat paikalla, nyt voimme lähteä. Tulikukka, johda sinä", Hiekkamyrsky maukui. Tulikukka asteli joukon kärkeen ja juoksi aamunraikkaaseen metsään. Sotureiden virta seurasi häntä. Pian he lähestyivät kiellettyä onkaloa. Tulikukka henkäisi syvään ja syöksyi sysipimeyteen. Tulikukka kuulusteli vieraita ääniä sännätessään kohti tunnelin toista päätä, muttei helpotuksekseen kuullutnmuuta kuin häntä seuraavien sotureiden puuskutuksen. Sitten naaras tupsahti kapeaan luolaan.
"Mahtavaa! Täysin ajallaan. Nyt äkkiä, tai ne huomaavat teidät", Veeran ääni kaikui sisäänkäynnillä, ja kilpikonnakuvioinen häntä vilahti näkyvistä.
"Minä autan vankeja!" Tulikukka ulvaisi.
"Me menemme pitämään vastarintaa! Toimi nopeasti!" Hiekkamyrsky ulvaisi takaisin. Tulikukka säntäsi Veeran perään. Hän sujahti vankiluolaa, kun soturit syöksähtävät ohi.
"Emo!" Vaahtopennun ääni kirkaisi. Ja Jokipennun iloinen kiljaisu lävisti ilmaa. Kaksi pentua pinkoi emonsa vierelle. Tulikukka katsoi pentujaan ylpeänä, mutta surun vivahdus silmissään.
Nyt kun häntiesi pentujensa olevan elossa, hän ei voisi enää toimia kuningattarena. Hänen maidontulonsa oli ehtynyt. Hän karisti ajatuksenbmielestään
"Äkkiä, paetkaa!" Hän huikkasi. Puumanloikka nuolaisi siskoaan ja kehräsi. Tomupilvi tarttui Jokipennun niskanahkaan, ja Tulikukka kaappasi Vaahtopennun mukaansa. Naaras tuki lavallakin Siskoaan, joka onnitteli vähän muista jäljessä.
"Äkkiä nyt!" Tulikukka hoputti. Puumanloika ähkäisi, kun he saapuivat kapeaa luolaan.
"Pennut!"

//jos ymmärsin oikein XD jatkoa Puuma?//
Vastaus:24 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekkimyrsky,erakko
26.08.2013 19:46
Rakkautta...
Laskeuduin polkua pitkin takaisin rotkoon, oli aamuyö. Olin koko yön kävellyt mietteissäni rotkon reunamilla.
Laskeuiduin alas rotkon pohjalle ja käpäläni nostattivat ilmaan tomu pilven, joka leijui kauas tuulen mukana.
Kävelin kohti pesäkoloani, jonka jaoin kauniin kissan kanssa, johon olin ihastunut, mutta surukseni tuo naaras oli sydämmetön murhaaja.
Työnnyin sisään luolaan jäkäläverhon läpi. Korpinkynsi nukkui omalla pedillään ja kohotti päätään unisesti tullessani.
"Missä olet ollut?" naaras maukui haukotellen ja suki sotkeentunutta rintaansa.
"Ei kuulu sinulle.." mutisin puoliääneen ja istahdin alas suoraan naaraan eteen.
Naaras lopetti peseytymisen ja kohotti katseensa minuun.
"Mitä?!" naaras sihahti ja loi minuun pitkän leimuavan katseen.
"Tästä on tultava loppu!" sihisin.
"Niin mistä?!" naaras livautti ja nuolaisi kuivunutta verta huuliltaan.
Viittasin hännälläni "hyllyille", joilla oli erilaisia ja eri kokoisia luita.
"Mitä niistä?" naaras maukui hieman rennommin.
"Sinun on lopetettava kissojen popsiminen!" karjuin. "Ymmärrätkö?!!"
Korpinkynsi heilautti mietteliäänä häntäänsä.
"Minä rakastan sinua! Mutta olet öhm..kröh...Kuvottava!" Maukaisin ja tajusin heti päästäneen suustani sammakon.
Korpinkynttä se ei näyttänyt hetkauttavan ja naaras katsoi minuun, katsoi minuun lempeästä ensimmäisen kerran.
"Minäkin pidän sinusta, mutta harkitsen ehdotustasi viellä." naaras maukui ja jatkoi peseytymistään.
Nyökkäsin ja työnnyin ulos pesästä auringon paisteeseen.
"Hopeatähti on karannut!!" kajahti ulvaisu vankiluolien suunnalta.
>Hyvä sisko!< ajattelin ja tunsin kuinka sydämmeni sykähti silkasta ilosta ja riemusta.

//Hieman tönkkö ja jäljessä tapahtumista.. x33
Vastaus:14 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Korpinkynsi, Luopio
26.08.2013 19:22
Astelin pois rotkosta Liekkimyrsky jäljessäni. Vilkaisin häntä aina välillä. Meidät oli juuri käsketty metsästämään joten olimme saman tien lähteneet. Haistoin heti jäniksen. Astelin sitä kohti hiljaa ja pudottauduin sitten vaanimis asentoon kun huomasin sen parin hännän mitan päässä. Astelin hiljaa sitä kohti. Jänis nosti korviaan ja päätään ja katseli ympärilleen. Saman tien hppäsin ilmaan ja iskin kohta kynteni siihen. Jänis lähti karkuun mutta puraisin sitä kaulasta niin että se valahti hetken kuluttua elottomana maahan. Nostin sen suihini ja jäin odottelemaan Liekkimyrskyä joka hetken kuluttua asteli pusikosta suussaan pulska orava. Otin jäniksen suuhuni ja lähdin raahaamaan sitä kohti rotkoa. Hetken kuluttua pysähdyin ja haistelin ilmaa. Jostakin kantautui Myrskyklaanin tuoksu. Katselin ympärilleni ja huomasin tältä pieneltä kummulta että hiukan kauempana näkyi aluskasvillisuuden kahinaa. Tyrkkäsin jäniksen sivummalle ja astelin läheisen kivelle. Hyppäsin sille ja katselin. Tuo ei mikään partio ollut, vaan isompi joukko. Hetken ajan jäin vain katselemaan mutta sitten lähdin juoksemaan nopeasti kohti rotkoa. Liekkimyrsy seurasi hämmentyneenä perässä.

"Tänne hyökätään!" karjaisin niin kovaa kuin vain pystyin. Kaikki ryntäsivät ulos luolistaan. Hetken kuluttua ilmestyi rotkon reunalle Myrsklaanin kissoja. Kului vain hetki ja alkoi kaamea tappelu. Huomasin että vankiluolan vartiatkin olivat lähteneet tappeluun. >Hiirenaivot!< sihisin mielessäni ja astelin rivakoin askelin sinne. Lähes törmäsin niihin jotka sieltä aikoivat ilmeisesti paeta.

//Tosi tönkkö tylsä ja kaikkee tällästä. xD Mut vaek Puuma? Jatkoa? :3
Vastaus:10 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Jäämyrsky, Jokiklaani
26.08.2013 17:07
Katsoin lammikoa joka heijasti peilikuvani. #näytän kauhealta# ajattelin. Kuonossani oli suuri arpi jonka olin saanut taitelissa mäyrää vastaan. Siinä oli ollut kauan aikaa hämähäkinseittiä joten hämähänkinseitin riekaleita oli vieläkin kuonossani.
"Tuletko" Rikkovarjo kysyi. Huokaisin ja nostin katseeni varapäälliköön.
"Tulen" Naukaisin ja lähdin kävelemään kohti leirin sisääntulo aukkoa jossa muu partio odotti minua,
"Käykää puolisillan luona" Rikkovarjo neuvoi Sammalturkkia joka nyökkäsi. Sitten Sammalturkki kehoitti meitä lähtemään liikelle hännän heilautuksella. Kävelin muiden mukana.
"Miksi menemme puolisillalle" Kysyin lopulta.
"Vesi on noussut kulma niin paljon että siinä saattaa pystyä kalastamaan" Sammalturkki maukui. En ymmärtänyt juuri sanaakaan koska en edes viitsinyt kuunnella.
"JÄÄMYRSKY" Sammalturkki ärähti.
"Anteeksi" Mumisin.
"Käyttäydyt kuin kuriton oppilas" Sammalturkki huomautti.
Murahdin jotain epämääräisesti
"Onko jokin hätänä" Sammalturkki yritti tiedustella mutta pudistin päätäni.
"Selvä. Yritä tästä eteenpäin kuunnella. Onko selvä? Mene nyt" Sammalturkki käski. Nyökkäsin.
"Selvä" Naukaisin ja katosin ulos ja lähdin kohtti puolisiltaa. Kävelin hiljaa. Jokin masensi minua mutta en tiennyt mikä. #piristy# Käskin itseäni. Saavuin puolisillalle ja olin kävellä veteen. #Vesi on todella korkealla# Hämmästyin ja otin pari askelta taakse päin. Puoli siltä oli lähes kokonaan veden peitossa. Sei ei kellunut veden pinnalla kuten ennen. Istuin ja katselin veteen. Kelmä vesi tuntui tassujeni alla inhotavalta. Yksikään kala ei uinut luokseni. Istuin ja istuin. Auringonhuipun hetken mentyä kyllästyin odotamaan joten nousin ylös ja lähdin takaisin leiriin.

Vastaus:14 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjapentu, jokiklaani
26.08.2013 16:41
Heräsin aamulla muita aikaisemmin. Nousin istumaan ja nuolin itseni puhtaaksi. Harkitsin hetken Kastepennun herättämistä, mutta en halunnut herättää häntä, >jos vaikka hän ei pidä minusta.< ajattelin. >Kastepentu on minun mielestäni mukava, mutta en tiedä pitääkö hän minusta?< Jatkoin. Nousin tassuilleni, jotka olivat vielä kankeat. Hypin ulos pentutarhasta ja istahdin odottamaan, että muut heräisivät. Pikku hiljaa klaani rupesi heräämään, ensimmäisten joukoissa oli paljon sotureita. Kuulin Juovasulan hätäntyneen äänen pentutarhasta. Pomppisin pystyyn ja laukkasin emoni luo.
" Missä olit?" Juovasulka kysyi heti kun näki minut.
" Ulkona katsomassa kun muut heräilivät." Vastasin nopein naukaisuin. Emoni nyökkäsi ja istuutui takasin maahan ja rupesi peseytymään.
" emo voinko käydä syömässä?" Kysyin. Juovasulka nyökkäsi nuolaisuiden välistä. lähdin tassuttelemaan hitaasti tuoresaaliskasalle. Valitsin ruipelon hiiren ja rupesin ahmimaan sitä. Kun olin syönyt hiiren nousin ylös ja juoksin pentutarhaan. Kastepentu oli hereillä, joten minä hölkkäsin hitaasti tämän luo ja kysyin epä varmana.
" Voisitko taas tulla minun kanssa leikkimään?" Kastepentu kysyi emoltaan saako ja vastasi sitten.
" Joo." Kastepentu katsoi minua suoraan sekunnin silmiin, mutta sitten käänsi katseensa pentutarhasta ulos johtavalle suunnalle.
" No mennäänkö?" Kastepentu naukaisi kun tuijotin tätä vaan. Pudistin nopeasti päätäni ja vastasin.
" Menään." Lähdin Kastepennun perässä ulos. Leikimme todella pitkään, mutta lopetimme sitten kun molemmat olivat aivan puhki. Pystyin juuri ja juuri kävelemään pentutarhan sisälle. Pentutarhassa lösähdin Juovasulan viereen nukkumaan. Näin unta, että jahtasi. Isoa jänistä. Juoksin niin lujana kuin pystyin, mutta en koskaan tavoittanut jänistä. Turhautuneena lopetin juoksemisen ja kellarin maahan istumaan. Sitte heräsin. Auringon huipun hetki oli jo mennyt aikaa sitten, ja päivä rupesi hämärtymään. Minä ja emo kävimme vielä syömässä ennen kuin menimme nukkumaan. Uneni jatkui samasta kohtaa mihin oli jäänyt.

// Tylsä, mutta en keksinyt mitään ihmeellistä. Ja sitten tuli vielä kiire. Ja anteeksi vielä niistä kirjoitusvirheistä. Tykkääköhän kastepentu Kastanjapennusta. Vai jääkö se vain yksi puoliseksi? (: Ja yhäkin Kastanjapennun tiedot ei näy. ): //
Vastaus:20 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjahäntä, Tuuliklaani
26.08.2013 16:31
Luku 13. Eteenpäin

Nousin hitaasti ylös ja vilkaisin taivaalle. Aurinko oli jo laskemassa ja kuu nousemassa taivaalle. Sumeine silmineni yritin etsiä pienintäkin merkkiä hopeahännästä. Pystyivätkö soturi esi-isäni suojelemaan minua näin kaukaa?
Epätoivo alkoi kuohua sisälläni, kun en nähnyt missään hopeahäntää, sen kirkasta ja kodikasta tuiketta. Kokosin itseni ja lähdin jälleen etsimään Vaahteratassua. Naaraan oli pakko olla täällä. Pakko. Miksi muuten olisin haistanut hänen tuoksunsa? Kuitenkin pelko kouraisi sydäntäni. Kenties, hän OLI täällä. Mutta oliko hänelle sitten sattunut jotakin - tai jotain kamalanpaa, mitä en edes halunnut ajatella. Kuu loimotti jo taivalla luoden kylmää hohdetta jonnekin eteenpäin. Lähdin hiljaa raahautumaan sitä kohti. Kylmä kouristi jäseniäni, mutta pian saavuin pienen lammen luo. Kuu hohti juuri keskelle lampea ja laineiden seasta saatoin nähdä kirkkaita tähtiä. Paikka oli todella kaunis. Tassuttelin lammen vieressä kasvavaan puuhun ja kapusin korkeimmalle oksalle. Oksa natisi ja huojui hiljaa allani. Istahdin kuitenkin rauhallisena oksalle ja katselin ympärilleni. En ollut huomannutkaan, kuinka kauniissa paikassa olin. Jossain vähän kauenpana usva veti maata alleen verhoten sen. En tiennyt, kuinka kauan siinä istuin. Hetken kuluttua nousin hitaasti ja hyppäsin komealla loikalla alas. Katsoin vielä kerran tähtiä, yrittäen nähdä hopeahännän. Sitä ei kuitenkaan näkynyt.
"Tähtiklaani, en tiedä, näetkö minut, mutta anna minun löytää Vaahteratassu. En tiedä, mitä teen ilman häntä." kuiskasin hiljaa ja käänsin pääni pois. Vaahteratassu ei ollut kumppanini. En voisi hallita hänen tunteitaan - hän tuskin edes muisti minua. Kyynel vierähti poskelleni ja lähdin nelistämään kohti putousta ja sen alla olevaa luolaa. Hiivin hiljaa putouksen taakse yrittämättä herättää ketään. Pian saavuin omalle paikalleni siinä pienessä luolassa, mutta yllättäen paikkani olikin jo varattu. Silmät loistivat kirkkaasti hyytävässä pimeydessä saaden minut värähtämään.
"Missä olit?" Vinhatuuli sihisi siristäen silmiään.
"Olin etsimässä Vashteratassua." vastasin järkähtämättä. Saatoin nähdä kauhistuneen katseen naaraan silmissä, joka vaihtui pian vihaan. Astuin eteenpäin ja lysähdin petini vieressä olevalle sammaleelle. Yritin olla katsomatta vieressäni olevaa Vinhatuulta, joka mulkoili minua vihaisesti.
"Miksi?" naaras kysyi. Vedin syvään henkeä ja vastasin:
"Koska minä... rakastan häntä." Naaraan silmissä välähti ja hän siirsi katseensa tassuihinsa.
"Kastanjahäntä, hän on varmasti jo kuollut tässä kylmyydessä. Jatka... Jatka eteenpäin elämässäsi. Tiedät varmasti jonkun toisen." hän naukui katsoen minua jäätävästi.
"Eteenpäin? En! Enkä lähde, ennenkuin olen löytänyt hänet. Elävänä tai... ku-ku-kuolleena." takeltelin ja käännyin selkä naaraaseen päin. Asetin pääni tassuilleni ja nukahdin.
> Eteenpäin? Ei kyllä ilman Vaahteratassua. Tiikeritähti ja Korppitassu saavat odottaa! > ajattelin raivoissani ja suljin silmäni.
Vastaus:16 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vatukkavarjo, Tuuliklaani
Kotisivut: http://taysikuunvelhot.suntuubi.com/
26.08.2013 16:27
oppilaastani ei ole mihinkään osa 1#

Vatukkavarjo heräsi aamulla siihen, kun Kissanminttutassu herätti hänet.
"Häivy!" Vatukkavarjo murisi.
"lähdetään metsälle", Kissanminttutassu sanoi.
"Ei todellakaan!" Vatukkavarjo tiuskaisi.
"Älä ole noin ilkeä", Kissanminttutassu sanoi surullisesti.
"Häivy silmistäni edes hetkeksi!" Vatukkavarjo tiuskaisi ja katseli, kun Kissanminttutassu poistui paikalta.
"Olit hänelle aika ilkeä", Seittijalka huomautti.
"Anna olla.. Minua ei noin vain tulla aamulla ylös kiskomaan", Vatukkavarjo sanoi ja käpertyi kerälle. Häntä väsytti.

"Vatukkavarjo, voisit vihdoinkin herätä. olen antanut sinun nukkua ikuisuuden", Seittijalka kehräsi huvittuneena.
"Hyvä on, mutta ARGH!" Vatukkavarjo raivosi ja kynsi sammalta.
"Inhoatko sinä häntä oikeasti?" Seittijalka kysyi hieman varovaisesti.
"Inhoan", Vatukkavarjo sanoi kylmästi. "Hän on liian kiltti eikä hänestä ole soturiksi. Hän ei uskalla taistella", Vatukkavarjo lisäsi. Hänen silmissään paloi aito viha. Hän ei tiennyt miksi vihasi Kissanminttutassua niin paljon, mutta viha oli aitoa.
"Näyttää siltä, että sinä tosiaan inhoat häntä. Tulkaa kanssani partioon aurinkohuipun jälkeen. Nähdään sitten leirin uloskäynnillä. Minun pitää nyt mennä jakamaan partiovuorot", Seittijalka sanoi ja nuolaisi Vatukkavarjon korvaa. Vatukkavarjo asteli ulos pesästä Seittijalan jälkeen ja meni suoraa päätä tuoresaaliskasalle. #Ei..# Vatukkavarjo mietti mielessään, kun hän näki Kissanminttutassun tuoresaaliskasan vieressä. Vatukkavarjo otti kasasta hiiren ja pienen peipon. Hän oli päättänyt syödä omassa rauhassa. Taisi mennä suunnitelmat uusiksi,.

Kuten Vatukkavarjo oli aavistanut Kissanminttutassu lähti seuraamaan häntä. Vatukkavarjo ei mennyt sen kiven taakse, koska ei halunnut näyttää Kissanminttutassulle, että hän kävi siellä, koska silloin hän ja Seittijalka eivät saisi enää koskaan olla rauhassa. Vatukkavarjo meni lähelle leirin uloskäyntiä. Kissanminttutassu tuli hänen viereensä ja katsoi kun Vatukkavarjo söi.
"Mitä sinä siinä tuijotat?" Vatukkavarjo äyskähti.
Kissanminttutassu käänsi katseensa pois ja katsoi omiin tassuihinsa. Vatukkavarjo oli iloinen siitä, että oli aiheuttanut tuollaisen reaktion.
"Sinä tulet minun ja Seittijalan kanssa partioon aurinkohuipun jälkeen", Vatukkavarjo ilmoitti ja jatkoi syömistä. Kissanminttutassu nyökkäsi ja lähti paikalta. #Minä inhoan häntä. hän on yli kiltti kakara# Vatukkavarjo ajatteli syödessään.

"Vatukkavarjo", Seittijalka kutsui.
"Mitä nyt?" Vatukkavarjo kysyi.
" Kissanminttutassu tuli valittamaan käytöksestäsi", Seittijalka sanoi. Vatukkavarjon silmät paloivat vihasta aja inhosta. hän murisi ja paljasti kyntensä.
"Rauhoitu nyt", Seittijalka sanoi ja katsoi myötätuntoisesti Vatukkavarjoa.
"mi-minä en sie-siedä häntä", Vatukkavarjo murisi. Hänen äänensä värisi vihasta.
"Ymmärrän kyllä, mutta voist olla hänelle vähän kiltimpi", Seittijalka sanoi ja katsoi Vatukkavarjoa suoraan silmiin.
"Pyydätkö sinä minua olemaan hänelle kiltti?" Vatukkavarjo sihisi. Hän näytti silti kuin olisi hyökkäämässä Seittijalan kimppuun. Hänen selkäkarvansa kumminkin laskivat, vaikka kynnet olivat edelleen esillä.
"on miltein aurinkohuippu. on aika lähteä partioimaan kaksijalkojen lähelle", Seittijalka
huomautti. He lähtivät yhdessä etsimään Kissanminttutassua.

"Kissanminttutassu!" Vatukkavarjo murahti kylmästi oppilaiden pesän uloskäynniltä. Heidän eteensä tuli melkein saman tien Kissanminttutassu jonkun muun oppilaan kanssa.
"Tule", Vatukkavarjo ärähti ja lähti kävelemään kohti leirin uloskäyntiä. Vatukkavarjon hämmästykseksi Kissanminttutassu ei seurannut häntä.
"Tule sitten", Vatukkavarjo tiuskaisi ja loi vihaisen katseen oppilaaseensa.
"Enkä tule", Kissanminttutassu väitti vastaan.
"Tulet tai sanon Haukkatähdelle, ettei sinusta ole koskaan soturiksi", Vatukkavarjo äyskähti ja katsoi kun oppilas lähti kävelemään heidän kanssaan ulos leiristä.

"Mihin suuntaan mennään?" Kissanminttutassu kysyi arasti.
"Kohti kaksijalkoja eli etelään", seittijalka vastasi, ennen kuin Vataukkavarjo oli edes ehtinyt miettimään mitä vastaisi.
"Hyvä on", Kissanminttutassu sanoi ja kuulosti hieman alistuneelta. vatukkavarjo oli salaa erittäin vahingoniloinen. He kävelivät kohti kaksijalkojen tilaa.

"Mitä haistat?" Vatukkavarjo kysyi ja hänen äänensävynsä oli edelleen erittäin inhoa täynnä.
"Jäniksen.. Tuoreen ruohon", Kissanminttutassu vastasi.
"Mitä..." Vatukkavarjo äyskähti ja oli aidosti hämmästynyt #Noinko huono oppilaani on?# Vatukkavarjo mietti. Hän naurahti ja kääntyi katsomaan Kissanminttutassua.
"Etkö haista mitään muuta?" Vatukkavarjo naurahti.
"Älähän nyt Vatukkavarjo", Seittijalka yritti rauhoittaa tilanteen.
"EN varmana", Vatukkavarjo äyskähti.
"En minä haista muuta", Kissanminttutassu vastasi ja hänen äänessään kuulsi pelko.
"Et ole tosissasi", Vatukkavarjo nauroi. Kissanminttutassu nyökkäsi.
"Minä taas haistan: Jäniksen, orvana, veden, kaksijalkoja, ukkospolun, koiran, vanhan mäyrän ja monta muuta hajua ja sinä et haista kuin jäniksen ja ruohon", Vatukkavarjo oli katketa naurusta. Hän kumminkin hillitsi itsensä ja jatkoi matkaa...

// Sori lyhyys, mutta pitää lähtee partioon//
Vastaus:28 kp:eetä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Valkotassu, Myrskyklaani
25.08.2013 18:08
"Tuulitassu on ihana!"
Osa 1
Olin kahdestaan Tuulitassun kanssa metsällä. Edes mestarimme eivät tulleet mukaan. Olimme menneet hänen kanssa hakemaan klaaninvanhimmille ja kuningattarille riistaa. Tuulitassu oli alkanut vaanimaan ruipeloa hiirtä ja minä taas pientä lintua. Silloin huomasin vieressä puussa oksalla oravan.Hiivin sitä kohti ja loikkasin valtavalla loikalla sitä kohti.Se melkein karkasi mutta sain sen hännästä kiinni.
"Tuulitassu..." minä sanoin.Kolli höriti korviaan ja katsoi minua uteliaana.
"Minä pidän sinusta"Mauin ja kosketin Tuulitassun kuonoa omallani.Kolli jännittyi ja loikki hermostuneena leiriä kohti.
"Hän ei nähtävästi pidä minusta." sanoin surullisena ja häntäni valahti maahan. Silloin alkoi sataa kaatamalla. Pian taivaalla välkehti suuria salamia. Silloin kuului suuri rysähdys. Ja silloin tunsin viiltävää kipua takajalassani. Katsoin jalojani, ja näin parin hiiren mitan päässä verisen jalkani. Silloin kuulin juoksevan kissan ääniä. Pian Tuulitassu tuli luokseni ja alkoi raahata minua leiriä kohti. Minä pyörryin. Heräsin, kun mysky oli laantunut. Olin parantajanpesässä. Näin Myrskypyörteen lempeän katseen heti avattuani silmäni.
"Mikä on vointisi?" Myrskypyörre kysyi minulta.
"Ihan hyvä, mutta oikeassa takajalassani ei ole tuntoa." minä sanoin ja yritin kurkkia mikä on jalkani vointi.
"Valitan, oikea takajalkasi katkesi puun kaaduttua sen päälle. Joudut muuttamaan klaaninvanhimpiin." Myrskypyerre sanoi ja osoitti jalkojani.
"Tuulitassu!" minä huudahdin kun näin kollin vierelläni. Mutta kun hetken katsoin häntä, siinä ei ollut Tuulitassu pelkästään, vaan hänen vierellän oli Kolibritassu ja Surutassu.
(Jatkuu)
//Eli siis toi Valkotassu joutui muuttamaan klaaninvanhimpiin ja sillä on enää kolme jalkaa, etä sen voisi lisätä sen ulkonäköön.//
Vastaus:15 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Varjotassu, Tuuliklaani
25.08.2013 17:57
Heräsin tutulta sammaleeltani ja aloin venytellä. Kuulin oppilaiden pesän ulkopuolelta hiljaisen kutsun.
"Ala tulla Varjotassu", kuulin Piikkihernehännän odottavan nau'unnan. Hyppäsin suoraan pystyyn ja loikin mestarini luokse.
"On jo auringon huipun hetki", Kolli ärähti. Nyökkäsin pahoittelevana.
"Älä ota tätä tavaksi, nuori oppilas", tuo jatkoi tuhahtaen ja kääntyi kohti leirin uloskäyntiä. Hän käveli tahdikkain askelin kohti tunnelia ja odotti minun seuraavan. Hyppelin hänen peräänsä, ja kipitin hänen vierelleen.
"Lumikkotassu tulee tänään kanssamme, koska hän tarvitsee metsästysharjoituksia", Piikkihernehäntä maukui kun pysähtyi tunnelin luona. Kuulin miten Lumikkotassu huusi jotain takanani. Käännyin, ja näin kellertävän kollin.
"Olet myöhässä", Piikkihernehäntä huomautti ankaran näköisenä. Lumikkotassu luimisti korvansa.
"Etkö sanonut että menemme kun kaikki ovat valmiita? Näytti siltä että Varjotassu vasta nousi äsken", Lumikkotassu vastasi kireästi. Piikkihernehäntä tuhahti ja johdatti meidät pois leiristä. Olimme pitkän ajan hiljaa, kunnes mestarini haistoi jotain.
"Katsokaa tarkkaan, näin metsästetään", Piikkihernehäntä naukui hiljaa. Nyökkäsin ja vaihdoin nopeasti katseita Lumikkotassun kanssa. Piikkihernehäntä kiiti jäniksen perässä vähän matkaa, ja loikkasi otuksen kimppuun. Oli oikein huvittavan näköistä, kun pienikokoinen soturi ja suuri jänis tappelivat pyörien ja kiemurrellen. Aloin kehräämään hilpeästi, ja samoin teki Lumikkotassu.
"Kannattaa vakavoitua ennenkuin Piikkihernehäntä kuulee", Lumikkotassu naurahti. Nyökkäsin huvittuneena. Kollisoturi marssi suuri jänis hampaissaan meitä kohti.
"Teidän vuoronne. En ihmettele jos ette saa mitään taidoillanne", Piikkihernehäntä naukui halveksuvasti. Tuhahdin ja meinasin sanoa vastaan, mutta Lumikkotassu laittoi häntänsä suuni eteen.
"Ei kannata suututtaa häntä", Kolli mumisi korvaani, ja nyökkäsin turhautuneena. Haistelin ilmaa, ja haistoin hiiren. Lumikkotassu antoi minulle tilaa saalistaa se. Painoin kuononi alemmas, sitten kipitin hajun perässä. Koivun juurella pienehkö, nuori hiiri rapisteli pesän teon touhussa. Paahtavan lämmin ilma kihelmöi lämpöä imevässä turkissani, ja liu'uttelin kynsiäni kovaan maahan välillä. Painuin matalaksi, ja kipitin pehmein askelin kohti hiirtä. yhä aamukasteessa oleva ruohikko kutitti vatsaani. Kun olin päässyt jäniksenloikan päähän, loikkasin hiiren kimppuun.

//jatkan myöhemmin//
Vastaus:19 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Puumanloikka, Myrskyklaani
25.08.2013 17:01
Tuulen kuiskaus kuului hiljaisessa yössä. Puolikuu loisti taivaalla kirkkaasti, ja antoi valoa hämärään luolaan. Hengitin hiljaa, ja katsoin taivaalla loistavia tähtiä. En saanut unta. Kumppanini Tomupilvi nukkui kyljessäni kiinni, ja tämän lämmin hengitys tuntui kaulassani. Jokipentu ja Vaahtopentu nukkuivat pullean vatsani vieressä. Silitin tuuhealla hännälläni varovasti Jokipennun päälakea. Vartiossa oleva Korpinkynsi – entinen Myrskyklaanin soturi istui luolan suuaukon keskellä, ja söi vesimyyrää. Oli kulunut jo neljäsosakuu siitä, kun Hopeatähti ja Tulikukka oli viety pois. Minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta olivatko he elossa. Pieni kyynel valui poskelleni. En tiedä mitä tekisin ilman heitä. Jokipentu ja Vaahtopentu eivät kestäisi, jos sekä heidän isänsä, että emonsa olisivat poissa. En halua, että heille käy samaa kohtaloa kuin minulle ja Tulikukalle. Kaikki oli minun syytäni. Uteliaisuuteni takia nyt viruin luolassa kumppanini, ja siskontyttärieni kanssa tietämättä, näemmekö enää seuraavaa auringonnousua. Huokaisin hiljaa, ja painoin pääni kylmään kallioon. Tunsin, kuinka vatsassani olevat pennut alkoivat hieman liikkua. Hymyilin hieman. Sitä isommaksi vatsani oli kasvanut, sitä enemmän olin alkanut pitää pennuista. Nyt tiesin miltä Tulikukasta tuntui. Pentujen liikahtelu rauhoitti minua yllättävän paljon, joten suljin hitaasti silmäni, ja vaivuin uneen.

Tunsin Tomupilven karhean kielen, joka nuoli korviani.
’’Herää.’’ Kumppanini naukui pehmeästi, ja sivelsi hännällään pulleaa vatsaani. Avasin hiljaa uniset silmäni, ja yritin totuttaa ne kirkkaaseen valoon. Jokipentu ja Vaahtopentu leikkivät yhdessä luolan perällä pitäen kyntensä sisällä. Nousin hitaasti seisomaan, ja nuolaisin lempeästi Tomupilven lapaa. Kolli katsoi vatsaani mietteliäänä.
’’Tiedätkö milloin pennut syntyvät?’’ Kumppanini kuiskasi, ettei Vaahtopentu ja Jokipentu kuulisivat ja tämän äänestä kuulsi häivähdys pelokkuutta. Katsoin kollia safiirinsinisillä silmilläni huolissaan.
’’En tiedä.’’ Naukaisin epävarmana. Minua karmi ajatus, että ne syntyisivät rotkossa. En halunnut ajatella, mitä Roihukynsi niille tekisi. Mitään hyvää ei ainakaan. Ajatukseni katkaisi supina luolan suuaukolla. Vieras naaras oli saapunut Korpinkynnen vierelle, ja supatti jotakin tämän korvaan. Tomupilvi kääntyi myös katsomaan kissoja epävarmana. Korpinkynsi nyökkäsi naaraalle, ja lähti kävelemään normaaliin tapaansa pää pystyssä alas rotkoon. Vieras naaras tuli varovasti meitä lähemmäs, kun Korpinkynsi oli lähtenyt. Naaras oli kilpikonnankuvioinen, mutta turkkia halkoivat syvät arvet. Näin, kuinka Tomupilven niskakarvat nousivat pystyyn, ja kolli veti pitkät kyntensä esiin. Jokipentu ja Vaahtopentu tulivat pelokkaina taakseni.
’’Ei hätää, en tee teille pahaa.’’ Kilpikonnankuvioinen naaras naukui lempeällä äänellä. Hän siirsi meripihkanvärisen katseensa minuun. ’’Oletko sinä Puumanloikka?’’ Hätkähdin yllätyksestä, ja nyökkäsin hitaasti. Edessäni olevan Tomupilven niskakarvat laskeutuivat.
’’Hyvä. Minä olen Veera, mutta minut tunnetaan täällä Hallana. Tunsin emosi.’’ Veera naukui, ja istahti alas. Höristin korviani uteliaana.
’’Voitko auttaa meidät pois täältä?’’ Tomupilvi kysyi hiljaa, yhä hieman epäröiden.
’’Muutaman auringonnousun kuluttua houkutan suurimman osan kulkukissoista pois rotkosta. Silloin Myrskyklaani hyökkää rotkoon. Paetkaa taistelun alkaessa.’’ Veera naukaisi, ja vilkaisi pulleaa vatsaani. Tomupilvi nyökkäsi, ja raapi luolan kivistä pintaa kynsillään. Veera nousi seisomaan, ja lähti luolan suuaukolle vartioon.
’’Pääsemmekö pois täältä?’’ Kuulin Vaahtopennun innostuneen vikinän takaani. Katsoin pentuja, ja nyökkäsin hymyillen.

//Taas tällänen tönkkö. xD Ja taas tyhmä loppu, mutta olkoon. Tomu, Joki, Vaahto, joku jatkoa?

Vastaus:23 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjapentu, jokiklaani
25.08.2013 10:13
Istua töllötin siskoni edessä, joka vahti minua kuin nuorempaa, vaikka olimme saman ikäisiä. Pisaratassu ei hievahtanutkkan. Vilkuilin välillä ympäriinsä, mutta katseeni palasi aina Pisararassuun. > Miksi hän vahtii minua kuin pikkupentua? Olemme saman ikäisiä.< Mumisin vihaisena. Silloin Pisaratassu liikahti ja hänen kasvoillaan kävi tunteiden sekamelska, mutta se kaikkosi heti. Siskoni ponnahti pystyyn ja haki jonkun toisen oppilaan, joka nyt taas vahti minua. Sitten Pisaratassu ryntäsi ulos leiristä. > Just joo....< Mökötin. Istua jökötimme oppilaan kanssa tovin, mutta minulle tuli nälkä.
" Voinko syödä jotain tuoresaaliskasasta." Mau'uin oppilalle. Oppilas vilkaisi kasaa ja nyökkäsi. Juoksin tuoresaaliskasalle ja otin metsähiiren. Ahmin sen nopeasti suihini. Oppilas kin oli ottanut hiiren. Katselin kun hän söi sitä hitaasti suuhun, kunnes huomasin, että sisareni ja Juovasulka olivat palaneet. Juoksin nopeasti Juovasulan luo ja Juovasulka nuolaisi päälakeani hellästi.
" Missä emo olit?" Kysyin. Siskoni katse käväisi Juovasulassa, mutta ei paljastanut mitään. Juovasulka pudisti päätään, mutta vastasi.
" Kävin metsästämässä." Huomasin heti, että hän valehtelee, mutta en jaksanut painostaa.
" Emo mennään nukkumaan." Naukaisin Juovasulalle, joka nyökkäsi ja seurasi minua pentutarhaan. Nukuin loppupäivän ja yön putkeen. Seuraavana aamuna kihisin energiaa. Tökin herkille Kastepennun hereille. Tiedän kyllä, että kastepentu haluaa olla mielummin yksin, mutta minusta hän oli kiva.
" Tuutko leikkimään mun kanssa?" Mau'uin. Kastepentu nousi istumaan ja nuolaisi käpäläänsä.
" Voinhan mä vähäksi aikaa tulla." Kastepentu sanoi vähän epäröiden.
" Kiva." Kiljahdin hiljaa, niin hiljaa ettei muut heräisi. Kiersin kastepentua ympäri yrittäen päästä hänen taakseen, mutta se ei ihan onnistunut. Kastepentu kiersi mukana niin ettei joutuisi suojattomaksi takaa. Kastepentu hyppäsi pälleni. Olimme suurin piirtein saman kokoisia, joten pystyin heittämään hänet pois. Hyppäsin ja kevyesti läimäisin Kastepentua lapaan. Kastepentu ja minä leikimme vielä vähän aikaan kunnes kyllästyimme. Katsoin kastepentua syvälle silmiin ja yritin tulkita mitä hän ajatteli. Ei ihan toiminut Kastepennun jään siniset silmät eivät paljastaneet mitään.

// Lyhyt häädetään aamupalalle.//
Vastaus:15kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, Myrskyklaani
25.08.2013 08:46
Tulikukka asteli vaitonaisena partion jäljessä. Hänen paostaan rotkosta oli kulunut neljänneskuu, ja naaras oli parantunut täysin. Nyt, kun hänen pentunsa olivat vankina jossain, Tulikukka oli palannut soturinelämään. Hiekkamyrsky johti partiota Tihkuviiksi ja Mäntyviiksi rinnallaan. Tulikukan silmät kiiluivat surullisina illan hämärässä, kun hän muisteli pentujaan, siskoaan, kumppaniaan, ja päällikköään. Kaikki olivat luultavasti vankina rotkossa.
"Tulikukka - oletko valmis kertomaan siitä? Klaani kaipaa tietoa jäsenistään", Hiekkamyrsky maukui hiljaa. Tulikukka säpsähti. He olivat palaamassa leiriin, ja ohittavat näköetäisyydeltä kielletyn onkalon.
"Anna hänelle aikaa; hän tarvitsee sitä enemmän kuin koskaan", Tihkuviiksi naukaisi. Tulikukka askelsi heidän jäljessään leiriin.
"Oletko kunnossa?" Kuului ystävällinen ääni. Tulikukka nuuhkaisi ilmaa ja tunnisti heti lämpimän tuoksun yöilmassa.
"Niin hyvin kuin voin tässä tilanteessa", hän maukui ja yritti pitää äänensä tyynenä, vaikka riemu jylläsi hänen sisällään.
"Tiesin sen, joten voit yhtä hyvin kysyä suoraan, mitä Roihukynsi aikoo. Tiedän kaiken", ääni vastasi. Tulikukka istahti selkäpäin puhujaa.
"Kuuhuipun hetkellä järven rannalla", Tulikukka sihahti ja nousi tassuilleen. Sukeltaessaan leiriin hän näki silmäkulmassaan hämyisen varjon, joka vilahti puiden sekaan.
"Mihin oikein jäit", kuului yhtäkkiä Linnunlaulun ääni leirin suuaukolta. Tulikukka huokaisi. Sama epätoivoinen tunne valtasi hänet.
"Se siitä. Mennään leiriin", hän kähisi. Linnunlaulu nuolaisi entisen oppilaansa lapaa.
"Olethan kunnossa?" Hän kysyi.
"Olen menettänyt kumppanini, pentuni ja siskoni. Arvaappa olenko!" Tulikukka kivahti väsyneenä ja kiilasi Linnunlaulun ohi leiriin. Naaras asteli tuoresaaliskasalle ja veti itselleen pienen vesimyyrän. Hänen ruokahalunsa oli tipotiessään. Kuu nousi yötaivaalle ja valaisi leirin kalpealla hohteellaan. Tulikukka nousi tassuilleen ja kuunteli hetken. Koko klaani tuntui nukkuvan. Naaras pujahti hiljaa metsään ja suuntasi kohti järven rantaa. Hänen olisi saatava kertoa Hiekkamyrskylle tietonsa, jotta klaani voisi hyökätä. Sitä ennen pitäisi kuitenkin tietää oikea hetki ja vankien luolat.
Tulikukan saapuessa järven rannalle oli jo Kuuhuippu.
"Tultithan sinä. Miksi Punapentu ei tullut mukaan?" Ääni varjoissa kysyi.
"Hänen nimensä on nykyään Punahaukka, ja minun nimeni on Tulikukka", Tulikukka maukui. Kuunvaloon astui solakka kissa. Hänen kilpikonnakuvioista Turkkia halkoivat syvät arvet. Tulikukan sydän pomppasi kurkkuun.
"Et vastannut kysymykseen", naaras maukui ja katsoi Tulikukkaa meripihkanvärisillä silmillään.
"Hän on poissa...", Tulikukka kuiskasi raskaasti.
"Veera, hän vain katosi", naaras jatkoi.
"Kun liityin Roihukynnen joukkoihin, Se julmuri antoi minulle uuden nimen", Veera maukui.
"Eikö hän tunnistanut sinua?" Tulikukka kysyi,
"Olin muuttunut paljon. Hän antoi minulle nimen Halla", Veera maukui.
"Mutta Se siitä. Mitä haluat kysyä", naaras jatkoi.
"Milloin rotkossa on vähiten kissoja? Missä luolissa ovat vangit?" Tulikukka maukui ja tunsi tuskan pistoksen ajatellessaan pentujaan.
"Voin houkutella kissat pois rotkosta sovittuna päivänä, ei siinä ongelmaa. Vankiluolat ovat kaikki rivissä ja sinun luolasi oli viimeinen.
"Entä pennut? Mitä ne tekevät niille?" Tulikukka parahti.
"Roihukynsi kasvattaa niistä tappajia ja murhaajia. Pentuajan joku kulkukissan kumppani hoitaa niitä", Veera vastasi. Tulikukka nyyhkäisi.
"Heitä säilytetään jossain salaisessa paikassa, josta en tiedä", Veera jatkoi.
"Miksi kysyt?"
"Heillä on... On minun pentuni... Ja siskoni", Tulikukka kuiskasi.
"Sopiiko että otan asioista selvää? Tavataan huomenna tässä ja samaan aikaan", Veera maukui ja katosi pimeyteen. Tulikukan sisällä roihusi uusi tuli. Hän nousi tassuilleen ja asteli kohti leiriä.

//voiks Tulikukan pistää sotureihin? Sen pennut ei siis oo kuollu//
Vastaus:25kp ja O.K
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kolibritassu,Myrskyklaani
25.08.2013 08:29
Kävelin vihaisena kohti Myrskytassua.Myrskytassu keskusteli jostain Valkotassun kanssa.
"Miten sinä saatoit tehdä jotain tuollaista!"Minä sihisin Myrskytassulle.Hän katsoi minua hölmistyneenä.Osoitin hännälläni Tuuliklaanin kahta kissaa.
"Ja tuollaista uhkailuakin!Kumpa Hopeatähti tulisi takaisin koska hänellä on sentään jotain järkeä päässä!"Tiuskaisin ja juoksin ulos leiristä.Myrskytassu yritti tulla perääni mutta Surutassu ja Tuulitassu estivät häntä.Kyyneleet tippuivat silmistäni kun väistelin puita ja pensaita.
>Ja minä kun vielä pidin hänestä<Halusin ulvoa surusta.Pysähdyin yhden valtavan tammen alle.Katsoin ylös taivaalle.
>Missäköhän veli on nyt?<Mietin.Mustin kaikkia niitä kauhun hetkiä jotka minä ja veli koimme.Ravistin päätäni.En halunnut ajatelle niitä.Silloin jokin suuri musta loikkasi viereisestä puskasta jäniksen kimppuun.Sydämmeni jyskytti lujaa.
>Roihukynsi!<Jännityin.Pian luopion vierelle asteli tummanharmaa juovikas kolli.
"Veli!"Älähdin ääneen.Suljin suuni mutta Roihukynsi oli kuullut minut.Valtava kolli asteli jo piilopaikaani kohti.
"Minä voin hoitaa sen mikä siellä ikinä onkaan!"Myrkky huudahti.Roihukynsi katsoi häntä ja nyökkäsi.Valtava kolli otti jäniksen ja lähti.Huokaisin helpotuksesta.
"Tule esiin!"Myrkky sihisi.Astelin esiin.
"Veli!"Nauin iloisena.Loikin hänen luokseen ja puskin häntä.Myrkky nuolaisi päälakeani mutta sitten peräännyin.
"Miksi olet Roihukynnen joukoissa?"Kysyin hämmentyneenä.Myrkky katsoi minua kylmästi.
"Koska minusta on tullut paha!"Myrkky murisi.
"Ei sinä olet kyllä hyvä älä tee tätä!"Mauin kyyneleet silmissä.
"Minä tapoin emon,veljen,isän ja monia muita...Minä olen paha!"Myrkky sihisi.
"Ta-tapoit isän?"Änkytin.
"Hän väitti että me olimme ansainneet sen kohtelun omalta perheeltämme!"Myrkky maukui katkerana.Astelin lähemmäs.
"Myrkk..."Silloin kipu vihloi poskeani.Lensin taaksepäin.Huomasin että maahan tippui verta.Katsoin Myrkkyä kauhistuneena.Myrkky katsoi minua vihaisesti.Kyyneleet valuivat taas silmistäni.Nousin ylös.
"Sinut tässä pitää tappaa!"Rääkäisin ja käänähdin ympäri ja juoksin pois.Juoksin ympäri metsää.Silloin näin jonkin hopeanharmaan möykyn makaamassa pienellä aukiolla.Lähestyin sitä karvat pystyssä.Kuulin rapinaa takaani.Surutassu ja Tuulitassu hiipivät luokseni.
"Olkaa hiljaa"Kuiskasin hiljaa.He nyökkäsivät ja lähestyimme johonkin outoon hämähäkinverkon kaltaiseen kiinni jäänyttä kissaa.Se ei tuoksunut miltään klaanilta ja se oli todella laiha.
"Kuka olet?"Ärisin.Naaras kohotti katseensa ja tämän silmissä välähti toivo...
//Hopea jatkoo:3//
Vastaus:18kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Valkotassu, Myrskyklaani
24.08.2013 22:46
Olimme juuri hyökänneet Tuuliklaaniin, josta saimme vangeiksi yhden pennun ja yhden oppilaan. Pentu sai sanotuksi nimensä, ja oppilas sai taas muistinmenetyksen. Pentu on Kuupentu, ja jos päälikkö kuuli oikein, oppilas on Kissanminttutassu. Minun ja Kolibritassun pitää viedä karvatupot Tuuliklaanin döre iirille ja sanottava, että jos he haluavat heidät takaisin, he metsästävät Myrskyklaanille ruokaa lehtisateen että lehtikadon aikana. Olimme jo matkalla kun Tuuliklaakin kissan pentu suussaan. "OTTAKAA VANGIT,KIINNI!" klaanin eräs soturi huusi. Mutta oppilas oli meitä nopeampia.
//loppu,tuli,tylsään kohtaan. Ja,sori lyhyys ja kirjoitus virheet, sillä tein kännyllä.//
Vastaus:3kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Piitu
24.08.2013 22:33
Sori kun laitoin Myrskytassun klaaniksi Tuuliklaani, vaikka piti laittaa Myrskyklaani. Ja anteeksi tämä viesti tarinoissa.
Vastaus:Ei mtn.
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Myrskytassu,Tuuliklaani
24.08.2013 22:13
Oli suuri taistelu, sillä Myrskyklaani oli hyökännyt Tuuliklaaniin. Valkotassu oli käskenyt, että minun pitäisi olla raaka muita klaanien jäseniä kohtaan, ja jos olen uskollinen klaanilleni voisin mennä tappamaan ruuakseni yhden jos toisenkin pennun taistelun vilskeessä. Ei Valkotassu julma ollut, mutta koska hänenkin oli pitänyt tapaa toisen klaanin kissa, niin silloin minunkin jotenkin kuuluu tehdä niin. Hiivin taistelun vilskeessä pentutarhaan, jossa näin seitsemän yksin olevaa pentua. Näin mustaruskean pennun, joka oli oppilaan kokoinen.
"Tuolla Valkotassu menisi aivan kalpeaksi." sanoin vahingossa ääneen samalla, kun hiivin pentulaumaa kohti. Pennut alkoivat maukua emoaan.
"Älä kajoa ystävieni pentuihin!" kuulin naaraan sanovan takaani. Käännyin äkkinäisesti. Naaras oli suunnilleen juuri nimitetty oppilas.
"Et sinä voimaton pikku rääpäle minua voita!"sanoin ja naurahdin. Naaras hyppäsi päin. Mutta minä väistin taitavasti, ja oppilas lysähti tajuttomana maahan.
>Nyt on lehtisateen aika, ja Tuuliklaanilaisilla näyttää olevan paljon riistaa...< minä ajattelin mietteliäästi tuijottaen tajutonta naarasta. Otin oppilaan niskanahasta kiinni ja vielä yhden naaras pennun, ja aloin raahata heitä Myrskyklaania kohti. Olimme leirissä ja pentu oli yhdellä kuningattarella ja naaras oppilas oli parantajanpesällä. Pian hän hoiperteli askeleet aivan vinksallaan oppilaiden pesälle nukkumaan. Hän lysähti suoraan minun nukkumapaikalle. Työnsin häntä eteenpäin, mutta hän ei hievahtanutkaan.
>Onpa painava oppilas kokoon katsoen.< ajattelin,kun olin jo aivan puhki ja hiestä märkä ennen kuin pääsin vasta makaamaan. Pian vankini kieri päälleni kuin kumppani ikään. Työnsin hänet pois, ja kannoin klaaninvanhimpien pesään hänet nukkumaan. Lopulta uupuneena minä pääsin nukkumaan. Nukahdin heti siinä silmän räpäyksessä. Hopeahännän tähdet tuikkivat kirkkaasti, ja jostain sieltä emoni katsoo pilvien välistä, että onhan minulla,kaikki hyvin...
Vastaus:O_o Itse en oikein perusta tästä kannibalismista.. Mutta 15 kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Rosotassu,Tuuliklaani
24.08.2013 19:53
Olin Punaritasiiven kanssa metsällä, siellä päin missä Kuutassu kuoli. Olin haistanut jäniksen ja olin mennyt jäljittämään sitä. Silloin kuulin takaani voimakasta murinaa. Se ei ollut kissan murinaa, vaan jonkun suuremman, vaarallisemman pedon.
"Mäyrä!" minä huusin kun olin nähnyt isokokoisen pedon takanani. Lähdin juoksemaan mäyrää karkuun, mutta silloin tunsin viiltävää kipua selkärangassani. Tunsin jonkun raatelevan kurkkuani, ja haistoin tuoreen veren hajun. Minun veren hajuni. Veren pulppuaminen hiljenis huutoni. Lopulta kaikki pimeni. Olin kuollut. Näin suuren, pikimustan kollin edessäni.
"Tuletko?" kissa kysyi.
"Kyllä minä taidan tulla, isä." minä sanoin ja lähdin tassuttelemaan isäni perään kohti pimeyttä.
>Tiedän, että tämä on rankkaa Pölyturkkille, mutta minua ei voisi tuosta tilanteesta pelastaa etevimkään parantaja." ajattelin, kun katsoin viimeisen kerran elämääni. Silloin, minä olin lopullisesti kuollut.
//Sori lyhyys, ja kun tapoin Rosotassun jo nyt, mutta illä ei vain inspannut. Voisitteko laittaa sen Pimeydenpetsään ja kuolinsyyksi että 'Mäyrä raateli kuoliaaksi.'//
Vastaus:Lisään Rosotassun Pimeyden metsään... :(

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pisaratassu,Jokiklaani
24.08.2013 19:29
Katsoin sisartani.Juovasulka ei ollut paikalla joten päätin ottaa siskoni vahtimisen lavoilleni.En räpäyttänytkään.
>En voi antaa hänelle tapahtua mitään<Murisin mielessäni.Kumppanini Lummesydän oli jo menettänyt jalan ja hän oli muuttunut.En antaisi sen muuttaa Kastanjapentua.Silloin muuten tajusin että missä Juovasulka oikein oli?Hätäännyin hieman.
>Pisaratassu rauhoitu!<Komensin itseäni.Loikin nopeasti Nokkostassun luokse.
"Voitko vahtia että Kastanjapentu ei lähde pois leiristä?"Kysyin naaralta.Nokkostassu nyökkäsi ja viiletin kuin tuli hännän alla.
>Missä hän on?<Halusin ulvoa hädästä.Lopulta löysin emoni saastuneen joen viereltä.Hän oli kurottautumassa juomaan.
"EI!"Ulvaisin ja tönäisin emoni pois.
"Mitä ihmettä sinä teet?"Kysyin ärtyneenä ja häntäni viuhto edes takaisin.
"Tekisin palvelukseni itselleni!"Juovasulka ärähti.Katsoin emoani kauhuissani.
"Etkä tekisi!Nyt mennään takaisin leiriin!"Tiuskaisin vihaisesti.Emoni katsoi minua vihasesti ja samalla surullisesti.Hän huokaisi.
"No mennään sitten"Emoni maukui ja alkoi raahautua häntä maata laahaten leiriä kohti.Katsoin häntä vähän huolestuneena.
"Tästä ei hyvää seuraa!"Mutisin itselleni.Kun emoni katosi leirin sisäänkäyntiin päätin käyttää aikani hyväksi ja lähtisin metsästämään.Hiivin hiljaa kaisloissa kun kuulin vesimyyrän rapistelevan jotain.Painuin maata vasten ja aloin hiipiä hiljaa sitä kohti.Pieni vesimyyrä ei edes huomannut minua kun olin jo tappanut sen.Se oli laiha ja pieni.
"No parempi kuin ei mitään"Murahdin ja kuljin leiriin se suussani.
"Vie se suoraan klaaninvanhimmille"Rastastähti maukui minulle.Nyökkäsin ja vein myyrän heille.SItten menin oppilaiden pesään nukkumaan.
/Sori loppu vähä oudosti tuli häätö koneelt/
Vastaus:15 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjapentu, Jokiklaani
24.08.2013 15:29
Ravasin ulos nopein pikku askelin. Juovasulka ja pisarapentu jäivät pentutarhaan. Perhonen lensi pääni yli ja yritin saada sen kiinni, mutta se sujahti tassujeni välistä karkuun. Silloin Juovasulka emoni tassutteli hitaasti luokseni ja istahti maahan katsomaan kun juoksin sekopäisenä ympäriinsä. Jonkin ajan väsyin juoksemiseen, joten notkuin hitaasti Juovasulan viereen ja nojasin tämän kylkeen. Kun olin hetken levännyt jatkoin leikkimistä. Jahtasin pientä sammalpalloa ympäriinsä, kunnes törmäsin vahingossa soturiin.
"Varo vähän pentu." Soturi tiuskaisi minulle ja jatkoi matkaansa. Harmistuneena ravasin Juovasulan luo.
"Emo mulla on nälkä." Vikisin säälittävästi. Juovasulka nuolaisi päälakeani ja nousi ylös.
"No tuleehan sitten saat maistaa ensimmäistä kertaa tuoresaalista." Juovasulka naukaisi. Tassuttelin Juovasulan perässä tuoresaaliskasalle, josta Juovasulka antoi minulle todella pienen metsähiiren. Haukkasin siitä ison palan. >Hyväää...< Mumisin itsekseni. Söin metsähiiren hitaasti loppuun, jonka jälkeen minulle tuli hirveä väsy. Tyytyväisenä ja kylläisenä tassuttelin emoni kanssa pentutarhaan ja nukahdin siskoni ja emoni viereen.

---------------Kuun jälkeen------------

" PISARATASSU, PISARATASSU!!!!" Klaani ja minä huusimme. Juovasulka kävi onnittelemassa Pisaratassua ja minä myös. Sitten minä ja Juovasulka vetäydyimme takaisin pentutarhaan.
" Emo milloin minusta tulee oppilas?" Kyselin. Juovasulka katsoi minuun ja vastasi.
" sinusta tulee sitten oppilas kun olet valmis. Olet nyt tarpeeksi vanha mutta et ole, ehkä vielä tarpeeksi kypsä siihen." Suutuin pikkuisen Juovasulalle, vaikka tiesin, ettei minun pitäisi. Käperryin kerälle ja nukahdin, jotta päivä loppuisi nopeammin ja pääsisin nopeammin oppilaaksi. Juovasulka mumisi jotain. Korvani värähtivät äänestä ja nousin ylös. Ajattelin lähteä pikkuruiselle seikkailulle. Nousin ylös ja hipsin niin hiljaa kun osasin pois pentutarhasta. Aukiolla ei ollut ketään muita paitsi vahti. Tassuttelin hiljaa pois leiristä pentutarhan takakutta. Kun olin leirin ulkopuolella kiihdytin vähän vauhtia ja hölkkäsin syvälle metsään. Metsä oli hiukkasen pelottava, koska siellä oli pimeää. Jokin narahti takanani ja pomppasin nopeasti ympäri karvat pystyssä. Kun en kuullut mitään jatkoin matkaa. Tuoreen hiiren haju leijaili ilmassa. Näin pikku otuksen syömässä parin hännän mitan päässä. Laskeuduin kömpelöön vaanimis asentoon ja heilutin nopeasti häntää puolelta toiselle. Hiivin niin lähelle kuin pystyin ja loikkasin sain hiiren hännästä kiinni, mutta olin liian hidas ja hiiri pääsi pakoon. Tuhahdin harmistuneena ja kännyyn takaisin leiriin päin.

//Siinä pitäisi olla 30riviä en laskenut. Mutta elikkä oliko Kastanjapentu nyt mun typpi?. Sori kun jankutan koko ajan samasta asiasta. Ja anteeksi myös kirjoitusvirheistä.//
Vastaus:18 Kp:eetä

-Mustahaukka-

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Ketunleipäjalka,Tuuliklaani
24.08.2013 13:14
.:Oppilaan koulutusta:.

Päätin kouluttaa oppilastani Kaunotassua. Hän oli uusi oppilaani. Olin saanut hänet melko vasta.
>Lähden näyttämään reviirin rajat ja ehkä samalla voisi opettaa metsästystä...< ajattelin. Tassuttelin oppilaiden pesälle ja katsoin olisiko Kaunotassu siellä. Hän ei kuitenkaan ollut. Sen sijaan siellä oli Tummatassu.
"Tiedätkö missä Kaunotassu on?" kysyin tältä.
"Meni kai klaaninvanhimpien luo.." Tummatassu mumisi vastaukseksi.
"Hyvä on kiitos tiedosta." Nau'uin hänelle.
Nyt tassutin puolestaan klaaninvanhimpien pesälle.
"Onko Kunotassu täällä?" kysyin mennessäni pesään. Heidän ei tarvinnut vastata minulle, sille Kaunotassu oli siellä ja tassuttikin jo luokseni.
"On aika mennä kiertämään reviirin rajat. Samalla voin opettaa sinua metsästämään." Mau'uin.
"Kivsa! Mennäänkö heti?" Oppilas kysyi innoissaan.
"Mennään vaan." vastasin.

Olimme Kaunotassun kanssa matkalla kohti Myrskyklaanin rajaa. Olimme itseasiassa jo melkein rajan tuntumassa.
"Mitä haistat?" kysyin häneltä. Kaunotassu alkoi haistella ilmaa ja mietti hetken.
"Haistan jonkun oudon hakun, mutta en tiedä mikä se on." oppilas sanoi. Haistoin itsekin ilmaa.
"Se on Myrskyklaanin haju. Olemme melkein rajan tuntumassa." mau'uin.
"Tältä siis Myrskyklaani haisee." oppilas maukui.

Olimme nyt kiertäneet rajat.
>On aika opettaa häntä metsästämään.< päätin.
"Mitä nyt haistat?" kysyin. Oppilaani haisteli taas ilmaa.
"Jäniksen." hän sanoi.
"Hienoa." minä sanoin.
"Nyt voisit yrittää napata sen." jatkoin. Kaunotassu lähti hiipimään kohti jänistä ja hyökkäsi. Jänis pääsi melkein karkuun mutta Kaunotassu tappoi sen. Ja minä vain katsoin vierestä.
"Mahtavaa!" huudahdin iloisesti. Olin hieman yllättynyt siitä, että oppilaani menestyi niin hyvin vaikka oli vasta aloittanut.

Vastaus:13 kokemuspistettä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjahäntä, Tuuliklaani
24.08.2013 09:40
Luku 13. Vaahteratassu?

Avasin silmäni. Katsoin hämilläni ympärilleni tietämättä, missä olin. Kiviset seinät hirvittivät minua ja saivat tuntemaan oloni samanlaiseksi, kuin kaksijalkojen pesässä. Oli hämärää - vain vähän valoa tuli esiin pienestä kallionkolosta. Sitten muistin ne vieraat kissat ja Vinhapuron. Kissojen oli pitänyt tuoda meidät turvaan, ei tänne. Nousin jäykillä jaloillani ylös ja hiivin hiljaa kohti valoa. Kurkistin rei'ästä ja näin suuren kissajuokon. Vinhapuro oli heidän kanssaan ja jutteli parhaillaan jollekin toiselle naaraalle. Yritin kuulla heidän keskustelunsa, mutta he puhuivat liiän kaukana ja liian hiljaa. Aloin tutkia luolaa ja etsiä siitä pakoreittiä. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, vaikka kuinka yritin etsiä. Murahdin hiljaa ja astelin turhautuneena takaisin sammalilla vuoratulle pedilleni. Jossain lähellä kohisi vesi. En kuullut normaalia
riistan rapiskelua tai linnunlaulua. Kaikki oli aivan hlijaista. Kammottavan
hiljaista. Mahani murahti merkiksi nälästä, mutten nähnyt missään riistaa, jota olisin voinut syödä. Huokaisin raskaasti ja suljin silmäni. Kyynel vierähti poskelleni ajatellessani kotia ja erityisesti Vaahteratassua. Olihan hän varmasti kunnossa?
Muuta en uskaltanut uskoa, joten saatoin vain toivoa kauniin naaraan voivan
hyvin. Ohut kyynelnauha virtasi poskelleni, kunnes tipahti kevyesti maahan.

Kaunis, liekinvärinen kissa taivalsi paksussa lumessa. Jo kissan silmistä paistoi suru ja väsymys, sekä löytämisen tahto. Tunsin sydämeni alkavan lyödä kovempaa tahtia, kunnes läähätin. Yritin juosta naaraan luo, mutten päässyt eteenpäin. Olin jumittunut siihen paikkaan. Sitten kissa horjahti ja lysähti maahan raskaasti hengittäen. Kuinka paljon olisinkaan halunnut päästä tuon naaraan luo. Yritin huutaa epätoivoisena hänen nimeään ja kannustaa jatkamaan, mutta huudot kuuluivat kuuroille korville. Painoin alistuneena pääni ja katsoin epätoivoisena tassujani.

Värähdin hereille samassa luolassa, jossa olin nukahtanutkin. Silmäni sumenivat muistaessani Vaahteratassun.
>Minun täytyy päästä täältä pois!> ajattelin ja juuri silloin alkoi luolan läheltä kuulua läheneviä askeleita. Laskin pääni liian masentuneena edes kohdata tulijan katsetta.
"Kastanjahäntä, se olen minä. Ja toin mukanani erään ystävänikin." Vinhapuron ääni sanoi. Nostin surusta sumean katseeni kohti naarasta. Silmissäni välähti vihaisesti tunnistaessani toisen naaraan.
"Minne te olette meidät vieneet?" murisin valmiina hyppäämään vieraan kissan niskaan.
"Olen Usva Joka Laskeutuu Niitylle. Ja te olette Kuohuvan Veden Heimon luona." naaras kertoi hieman vaivautuneena. Siristin hänelle silmiäni ja sihisin:
"Päästäkää minut pois, samoin Vinhapuron."
Usva värähti peloissaan ja viittasi hännällään heidän tulosuuntaansa. Nousin nopeasti ylös ja astelin irvistellen koko hammasrivistölläni pienestä aukosta. Turkkiani kihelmöi päästä Vaahteratassun luo. Mutta missä hän oli? Edessäni oli suuri putous ja sen edessä... suuri joukko kissoja estämässä pääsyni ulos. Huokaisin raskaasti katsoen taivaalle.
"Voi tähtiklaani. Vie minut Vaahteratassun luo, missä hän on?" kuiskasin lähes äänettömästi. Aivan kuin putos olisi kuiskannut vastauksen suoraan korvaani ja lähdin kohti vartijaa.
"Minun täytyy löytää eräs kissa. Saanko lähteä etsimään häntä?" kysyin epätoivoisena. Vartija näytti miettivän tarkasti, kunnes nyökkäsi vastahakoisesti ja päästi minut kulkemaan ohitseen. Kumarsin kiitollisena ja lähdin nelistämään puotouksen taakse johtavalta polulta.
"Hän on lähenpänä, kuin luuletkaan." putouksen ääni kuiski korvissani palaen minuun uutta toivoa löytää Vaahteratassu. Anturani olivat jo aivan verillä, kun viimein sukelsin valkoisena hohtavaan lumeen. Hiutaleet takertuivat turkkiini saaden seen näyttämään valkoiselta, mutta miksi välittäisin? Jos minulla oli mahdollisuus löytää Vaahteratassu, niin millään muulla ei ollut väliä.
Vasta nyt huomasin mahani murisevan jälleen ja muistin, etten ollut syönyt vielä mitään. Unohdin nälkäni kuitenkin hetken päästä, löytäessäni oranssin karvatupon. Riemu paloi sisälläni ja lähdin jäljittämään Vaahteratassun makeaa tuoksua, sen hyväillessä kuonoani. Voi kuinka ikävönkään häntä! Olin jäljittänyt tuoksua jo kauas, kun se alkoi jo kadota. Pahat ajatukset saivat pelon käväisemään sisimmässäni ja kourasivat rintaani, kuin mäyrän kynnet.
Pian jälki katosi kokonaan ja tunsin sydämeni hyppäävän kurkkuuni. Missä hän oli?
"Vaahteratassu! Minä etsin ja löydän sinut! Lupaan sen!" huusin kaikin voimin eteenpäin toivoen kauniin naaraan kuulevan sen. Jälleen kyyneleet sumensivat silmäni ja lysähdin väsyneenä maahan.

// Sori tämmönen kökkö pätkä //
Vastaus:28 kp:eeta.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiirapentu,Tuuliklaani
24.08.2013 09:30
Vikisin hiljaa pentutarhassa.
>Miten isän käy?<Katsoin pelokkaasti ylös taivaalle.Mietin sitä miten Roihukynsi oli puhunut minulle ja Tunturitassulle.
>Olisiko Roihukynsi oikea isämme?<Mietin.Tunturitassukin näytti ihan häneltä ja minä ja hän olimme reilusti muita pentuja isompia.
>Ja hän oli pyytänyt juuti MEITÄ hallitsemaan metsää kanssansa<Katsoin vähän murheellisesti maahan.
"Mikä sinulla on?"Emoni kysyi ja katsoi minua.
"Ei mikään"vastasin ja kävin makaamaan pentutarhan suulle.Vilkaisin tähtiä jotka loistivat kirkkaina.Emoni oli jo unessa.Silloin näin kun jokin livahti ulos klaaninvanhimpien pesäsä ja katosi ulos leiristä.Nousin tassuilleni ja juoksin kissan perään.Hidastin tahtiani ja hiiviin Lummesydämmen perässä.Naaras nilkutti nopeasti nummilla.Hiivin ihan hänen taakseen ja loikkasin hänen selkään.Lummesydän rääkäisi ja yritti huitaista minua.
"Hei se olen vain minä"Mauin hätäisesti.
"Tirapentu mitä ihmettä sinä täällä teet?"Lummesydän murisi minulle.
"No mitä sinä teet"Mauin koppavasti.
"Alas sieltä senkin karvapallo!"Lummesydän urahti.Loikkasin alas Lummesydämmen viereen.Lummesydän nilkutti eteenpäin.
"Minne menet?"Mauin.
"Tapaamaan Jokiklaanin Pisaratassua"Lummesydän sihisi.Katsoin naarasta hämmästyneenä.
"Jokiklaanilaista?"Katsoin Lummesydäntä uteliaisena.
"Mene takaisin!"Lummesydän murisi vihaisesti.Käännähdin ympäri ja juoksin leiriin.Kaikki nukkuivat.Hiivin parantajan pesään.Kaarnakasvo nukkui Yrttitassun kanssa pesän perällä.Hiivin isäni viereen.
"Sinun pitää selvitä"kuiskasin hiljaa Tihkukynnen korvaan.Tassuttelin nopeasti takaisin pentutarhaan.
Joku tökki minua kylkeen.
"Herää!"Emoni maukui hellästi.
"Mitä!"Mutisin hiljaa.
"Sinä ja muut pennut saatte viedä tuoresaalista klaaninvanhimmille"Hiekkaturkki maukui.Loikkasin jaloilleni ja juoksin Valkohännän ja Saarnijalan pienokaiset kintereilläni.Nappasin laihan jäniksen pienestä tuoresaaliskasasta ja aloin raahata sitä klaaninvanhimpien pesään.Saarnijaln kaikki pienokaiset raahasivat yhtä jänistä ja Valkohännän pennut kantoivat kahta hiirtä.
"Hei!"Mauin klaaninvanhimmille ja raahasin jäniksen Aamukukan eteen.
"Kiitoksia!"Aamukukka kehräsi.Muut klaaninvanhimmat kiittivät aterioista.
"Voitteko kertoa tarinan?"Yksi Valkohännän pienokaisista vikisi.
"Totta kai!"Kauraviiksi maukui.
"Hhmm...Kerrommeko siitä kun kaikki neljä klaania nousivat hurjaa Veriklaania vastaan?"Kauraviiksi maukui.
"JUU!"Kaikki maukaisimme yhtä aikaa.
"Selvä...Siis Tiikeritähti halusi alistaa kaikki klaanit valtansa alle ja kun Tuuliklaanin sen aikainen päällikkö Pitkätähti"Näin kun Kauraviiksen katseessa väläähti ylpeys "ja Myrskyklaanin päällikkö Tulitähti eivät suostuneet siihen Tiiketähti haki kaksijalkalasta Veriklaani......"Kauraviiksi kertoi.Kuuntelin lumotuneena ja kuvittelin taistelun mielessäni.Neljä klaania syöksyivät armottomaan taisteluun.Kuvittelin mielessäni sen kun Veriklaanin kissoja tapettiin ja klaanit menettivät kissojaan.Ja sen kun Tulitähti tappoi Ruoskan ja metsään laskeutui taas rauha.
"Kiitos!"Mauin kohteliaasti tarinan jälkeen.
"Eipä mitään!"Kauraviiksi maukui.Tassuttelin ulos klaaninvanhimpien pesästä.Loikin pirteästi pentutarhaan.¨
"No minkäs tarinan saitte kuulla?"Emoni kehräsi.
"Sen kun kaikki klaanit kohtasivat Veriklaanin"Mauin.
"Se oli mahtava!"Mauin ja loikin emoni kimppuun.Hiekkaturkki naurahti ja tiputti minut selästään.Hyökkäsin hänen häntänsä kimppuun mutta Hiekkaturkki vetäisi sen pois alta.Puhahdin hieman ja käperryin emoni viereen nukkumaan.
Vastaus:16 Kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkukynsi,Tuuliklaani
24.08.2013 08:53
Puristin silmäni yhteen ja yritin haukkoa henkeä.Kipu leimahteli ympäri kehoani ja halusin huutaa tuskasta.
"Älä luovuta!"Hiekkaturkki istui vieressäni ja katsoi minua suoraan silmiin.Tiirapentu vikisi Hiekkaturkin vieressä.Kaarnakasvo laittoi jotain haavoilleni.Kouristus repi kehoani.
"Vie Tiirapentu pois täältä!"Kaarnakasvo kivahti Hiekkaturkille.Hiekkaturkki nappasi Tiirapennun ja kiikutti hänet pois.
"Koeta kestää Tihkukynsi"Kaarnakasvo maukui.Silmissäni musteni ja menin tajuttomaksi.
Makasin nummilla.Kipu repi kehoani vielääkin.Ulvoin tuskasta.Minulla ei ollut haavoja mutta tuntui kun niitä olisi joka puolella.Yritin nousta ylös mutta kourustus repi taas kehoani.Kaaduin maahan.Tuska oli niin kova että kyynel vieri silmä kulmastani.Se tippui maahan läiskähtäen.Silloin kuulin kissan hiljaisia askeleita.
"Kuutassu!"Henkäisin kun näin oranssinruskean naaraan.
"Kuunkajo"naaras kuiskasi.Kipu yltyi taas hurjasti.
"Auta!"Pihisin tuskaisesti.
"En voi auttaa sinua.Mutta voit päättää jos haluat kuolla kipu loppuu.Jos haluat elää sinun on kärsittävä."Kuunkajo sanoi hellästi.Menin kasaan kun kipu yltyi ja yltyi.Harkitsin jo kuolemaa.Silloin jokin syttyi sisälläni.
>Et voi kuolla vielä.Tämä ei ole kohtalosi<Tuli kuiski sisälläni.
"Ei minä kärsin!"Sanoin muristin.Kuunkajo katsoi minua jopa hiukan iloisesti.
"Selvä!"Naara sanoi.
Avasin silmäni.Olin taas parantajan pesässä.
"Huh olet elossa!"Kaarnakasvo maukui huojentuneena.
"Minä en kuole"Murisin hiljaa.Kipu ei tuntunut enään niin pahana.Tuli roihusi sisälläni.Suljin silmäni.
>Minä kuolen tämän klaanin puolesta<Sihisin mielessäni.
/Tämmönen pätkä/
Vastaus:10 Kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vatukkavarjo, Tuuliklaani
Kotisivut: http://taysikuunvelhot.suntuubi.com/
23.08.2013 18:05
Omituisia tuoksuja 8#

Oli aikainen aamu lehtisateen aika oli jo alkanut. Värikkäitä lehtiä putoili maahan. Vatukkavarjo venyttili pesässään.
"Seittijalka! Vatukkavarjo! Tulkaa tänne", kaikui Haukkatähden ääni pedän ulkopuolelta. Seittijalka hätkähti hereille. He kävelivät Haukkatähden luo.
"Mennään pesääni", Haukkatähti naukui ja asteli päälikönpesään. Vatukkavarjo ja Seittijalka menivät perässä.
"Tänään on aika.. Aika taistella mäyriä vastaan. Meitä on vähän ja minä tiedän sen, mutta ne ovat vaaraksi klaanillemme emmekä me voi odottaa kauempaa. Ties vaikka mitä tapahtuisi" Haukkatähti kertoi.
"Minä kehotan teitä ottamaan mukaanne yhden soturin sekä oppilaan ja lähdetti tarkkailemaan onkaloa. Sehän ei ole kaukana, joten yksi teistä ehtii hyvin juoksemaan leiriin ja hälyttää muut kissat" Haukkatähti lopetti ja katsoi Vatukkavarjoa ja Seittijalkaa. Vatukkavarjo nyökkäsi ja naukui:
"Onko meillä lupa vetäytyä "taistelusta" vai pitääkö meidän jatkaa niin kauan, että kaikki on tapettu?"
"Sen saatte itse päättää", Haukkatähti sanoi. "Kutsun nyt klaanin koolle ja ilmoitan heille" Haukkatähti jatkoi.
Seittijalka ja Vatukkavarjo nyökkäsivät ja poistuivat pesästä. he hakivat kunnolla riistaa kasasta. Seittijalka otti variksen ja hiiren ja Vatukkavarjo otti pienen jäniksen. He söivät lähellä kiveä, jotta olisivat valmiina, kun klaanikokous kutsuttaisiin koolle.

"Tulkoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen!" kajahti Haukkatähden ääni kiven päältä. Aukiolle saapui kissoja joka puolelta. Kissat olivat tällä kertaa hiljaa, joka hämmästytti suuresti Vatukkavarjoa.
"Minä joudun valitettavasti ilmoittamaan, että tänään ennen auringonlaskua Seittijalka ja Vatukkavarjo johtaa ensin muutaman teistä onkalolle, jonka jälkeen.. Jos siis näämme mäyrät yksi heistä juoksee leiriin ja hälyttää loput kissoista. Kaikkia sotureita pyydetään ilmoittautumaan Seittijalalle hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Jos on jotain kysyttävää sanokaa se nyt!" Haukkatähti päätti puheensa.
"Saako oppilaat osallistua "taisteluun"?" Eräs harmaa oppilas kysyi.
"Ei, ei missään nimessä", Haukkatähti vastasi tyrmäävällä äänensävyllä. Oppilas nyökkäsi harmistuneena.
"kokous on päättynyt. Toivon, että jokainen soturi lepää kunnolla", Haukkatähti lisäsi vielä ennen kuin hypähti kiveltä.

"Ketkä otamme mukaan vartioon?" Vatukkavarjo kysyi Seittijalalta.
"Ajattelin Takiaskorvaa ja Kipinätassu" Seittijalka sanoi.
"Ei, ei missään nimessä häntä´", Vatukkavarjo naukaisi vihaisesti.
"Olet kyllä ihan oikeassa. Hänen luonteensa ei sovi tehtävään. Entä Ketunleipäjalka ja Kaunotassu?" Seittijalka ehdotti varovaisesti.
"Käy, mutta sinä pidät tassusi erossa Ketunleipäjalasta!" Vatukkavarjo teki asian erittäin selväksi ja Seittijalka nyökkäsi.
"Käydään kysymässä Ketunleipäjalalta suostuuko hän", Vatukkavarjo sanoi ja lähti kohti sotureidenpesää. Seittijalka seurasi häntä.
"Ketunleipäjalka!" Vatukkavarjo huikkasi pesän ulkopuolelta.
"Niin?" Vastasi heleä ääni pesästä.
"Voisitko tulla käymään täällä?" Vatukkavarjo kysyi varovaisesti.
"Tulen", Ketunleipäjalka huikkasi ja pian hän olikin jo siinä heidän edessään. Vatukkavarjo huomasi, että Seittijalka näytti hieman levottomalta.
"Halusimme kysyä, että lähtisitkö sinä ja Kaunotassu vartioimaan kanssamme onkaloa?" Vatukkavarjo kysyi.
"öööhh.. En ole ihan varma", Ketunleipäjalka änkytti. Seittijalka näytti huojentuneelta.
"Ei sitten", Vatukkavarjo tiuskaisi ja kääntyi.
"Odota. Kyllä me tulemme", Ketunleipäjalka sopersi.
"Hyvä. Ennen auringonlaskua leirin uloskäynnillä", Vatukkavarjo äskähti ja lähti kävelemään pesästä. Seittijalka seurasi häntä.

"Miksi olit niin töykeä hänelle?" Seittijalka tiukkasi heti, kun he olivat päässeet sen samaisen kiven taakse, jossa he aina viettivät aikaa.
"Anteeksi, vaikutti vain siltä, että sinä", Vatukkavarjo veti syvään henkeä, mutta ei ehtinyt jatkamaan, kun Seittijalka sanoi:
"Älä turhaan vaivaudu tuollaisia luulemaan. Hän on kyllä ihan kaunis, mutta kukaan ei voita sinua." Seittijalka kehräsi ja katsoi Vatukkavarjoa. Vatukkavarjon katse ei enää ollut täynnä vihaa vaan erittäin lempeä. He puhuivat kauan siitä, mitä he tekisivät, jos mäyriä ei tulisikaan. Lopulta he päätyivät siihen tulokseen, että niiden on pakko tulla.

Aurinko oli pian laskemassa, kun ´Vatukkavarjo ja Seittijalka odottivat leirin ulkopuolella Ketunleipäjalkaa ja Kaunotassua. Pensaikosta kuului rahinaa... Hetken kuluttua sieltä tuli esiin Kissanminttutassun valkomusta pää.
"painu tiehesi! Sinun ei kuuluisi olla täällä!" Vatukkavarjo äyskähti.
"Hy-hyvä on", Kissanminttutassu vastasi surullisesti ja poistui paikalta.
"Miksi olet hänelle noin vihainen?" Seittijalka hämmästeli.
"En pidä hänestä. Hän on liian kiltti", Vatukkavarjo totesi empimättä. Seittijalka katsoi Vatukkavarjoa vähän kummaksuen, mutta nyökkäsi.

Pian Ketunleipäjalka ja Kaunotassu saapuivat heidän luokseen. Ketunleipäjalka viittoi hännällään tervehdyksen.
"Siellä on yksi pieni pensas, johon me kaikki emme mahdu, joten jonkun meistä täytyy odottaa vähän matkan päässä merkkiä, jotta hän voisi juosta leiriin ja hälyttää muut", Seittijalka kartoi. Vatukkavarjo nyökkäsi myöntävästi.
"Vapaaehtoisia?" Vatukkavarjo kysyi.
"Minä voin jäädä", Katunleipäjalka sanoi. Seittijalka nyökkäsi ja he lähtivät onkaloa kohti. He eivät juurikaan puhuneet matkalla.

Hieman ennen onkaloa he jättivät Ketunleipätassun pienen pensaan luo.
"Muista, kun kuulet huutoni juokset leiriin ja hälytät siellä odottavat kissat. Sinun tehtäväsi on myös varmistaa, ettei yksikään oppilas pääse livahtamaan mukaanne", Seittijalka määräsi. he jatkoivat matkaa onkalolle. Pian he olivat siinä aukiolla pienen pensaan alla makaamassa.

Yksi mäyrä, toinen mäyrä, kolmas mäyrä.... Seittijalka ulvahti lujaa. Mäyrät käännähtivät katsomaan pensaaseen, mutta eivät kiinnittäneet siihen sen enempää huomiota.
"Juokse!" Seittijalka karjaisi. Nyt heidän piti vain toivoa, että Ketunleipäjalka olisi kuullut Seittijalan huudon. he katselivat, kun kuusi mäyrää aterioi aukiolla.

Oli kulunut jo kauan siitä, kun mäyrät olivat tulleet onkalosta. Kaukaa kuului töminää. he tiesivät, että kissat olivat tulossa,. Pian aukiolle rynnisti joukko kissoja. Mäyrät eivät olleet ehtineet tekemään mitään ennen kuin joukko kissoja oli jo niiden niskassa kiinni. Seittijalka ja Vatukkavarjo ryntäsivät myös muiden kissojen joukkoon. Kaunotassusta he eivät tienneet, mutta uskoivat, että hän oli jäänyt pensaaseen.

Mäyrät huitoivat käpälillään joissa oli terävät kynnet. Kaksi mäyrää oli jo kuollut ja yksi oli erittäin heikko. Kissoja haavoittui, mutta toistaiseksi Vatukkavarjo ei ollut huomannut yhtään kuollutta kissaa. Vatukkavarjo taisteli Seittijalan ja kahden muun kissan kanssa vahvinta mäyrää vastaan. Vatukkavarjo sai täydellisen osuman suoraan mäyrän sydämen kohdalle. Hän kynsi voimakkaasti mäyrän vatsaa, kun mäyrä huitoi käpälillään. pian se oli kumminkin vuotanut niin paljon verta, että pyörtyi. Silloin Vatukkavarjo teki siitä selvää. Vatukkavarjo henkäisi kauhusta. Seittijalka oli saanut voimakkaan iskun suoraan rintaansa. Vatukkavarjo juoksi Seittijalan luokse ja laahasi tämän pian sen pensaan suojiin. Seittijalan rinnasta vuosi vuolaasti verta. Vatukkavarjo juoksi onkalon suulle varoen taistelivia kissoja sekä mäyriä. Hän kahmaisi ison kasan hämähäkinseittiä ja pinkoi takaisin pensaan suojiin. Vatukkavarjo painoi hämähökinseitin Seittijalan kylkeen. Haava alkoi tyrehtyä, mutta näytti silti vakavalta. Vatukkavarjo päätti, että Seittijalka oli vietävä mahdollisimman pian pois. Suoraan parantajan luokse. Vatukkavarjo poistui pensaan alta.
"Kun kaikki mäyrät on tapettu ottakaa ruumiit, jos niitä on sekä tuokaa haavoittuneet kissat nopeasti leiriin. ketunleipäjalka, sinä johdat tästä eteenpäin kissoja tässä taistelussa!" Vatukkavarjo karjaisi ja lähti auttamaan Seittijalkaa kohti leiriä. Seittijalka ontui ja hänen rintakehästään vuosi vieläkin verta.

"Kaarnakasvo!!" Vatukkavarjo huusi leirin uloskäynnin luota. Hän huomasi, ettei Seittijalka jaksa enää kauaa, joten he kävelivät hitaasti parantajan pesään.
"Seittijalka, mitä hänelle on käynyt?" Kaarnakasvo kysyì.
"ontuu aika pahasti ja vuotaa verta. Kuten varmaan huomaat", vatukkavarjo äyskähti.
"Yrttitassu, tuo minulle hämähäkinseittiä ja jotain millä voin sitoa jalan. Tiedät kyllä mitä haluan. vauhtia!" Kaarnakasvo hoputti Yrttitassua.

Pian Yrttitassu tuli suussaan iso kasa hämähäkinseittiä ja ja jotain nauhamaista sekä tikun/lastan.
"Kiitos, Yrttitassu", Kaarnakasvo sanoi ja kääntyi Seittijalkaa päin. Esin hän laittoi hämähäkinseitin Seittijalan rintaan, jonka jälkeen hän sitoi jalan sillä oudolla nauhalla ja laittoi sitä ennen sen lastamaisen kepin jalkaa vasten.
"Sinun on saatava lepoa", Kaarnakasvo sanoi ja tiputti Seittijalan kuonon eteen unikonsiemeniä.
"Syö ne", Kaarnakasvo käski. Seittijalka nyökkäsi ja pureskeli siemenet.
"Minun pitää nyt mennä", Vatukkavarjo sanoi ja silitti Seittijalan selkää hännällään.

"Onnistuitteko?" Haukkatähti kysyi.
"E-en ole aivan varma..." Vatukkavarjo katsoi atssuihinsa ja näytti häoeävän sitä, mitä oli juuri tehnyt. Sitten hän jatkoi: "Minun oli pakko viedä Seittijalka pois aukiolta, koska hän vuosi niin pahasti verta. Käskin Ketunleipäjalan johtaa kissat pois paikanpäältä sen jälkeen." Haukkatähti katsoi häntä mittailevasti ja vastasi:
" En tiedä teitkö oikein, mutta arvostan sitä, että uskalsit uhmata käskyäni. Seittijalka olisi ehkä voinut menehtyä, ellet olisi tuonut häntä nopeasti tänne." Haukkatähti ei näyttänyt vihaiselta.
"Meneppäs nyt Kaarnakasvon luo ja pyydä häneltä hämähäkinseittia korvaasi." vasta silloin Vatukkavarjo huomasi, että hänen korvastaan tihkui tiheään tahtiin verta. Hän tassutteli parantakjan pesälle ja sai hieman hämähäkinseittiä korvaansa.

Tuokion kuluttua muut kissat saapuivat. #Vain kaksi kuollutta.# Vatukkavarjo hämmästeli. Toinen oli tummanruskea naaras nimeltä Saarnikynsi. Häntä Vatukkavarjo ei tuntenut kovin hyvin. Toinen kissa oli Synkkäjalka. Vatukkavarjo oli joskus ollut aika hyvissä väleissä hänen kanssaan. Mitään suuria vahinkoa ei mäyrät olleet kissoihin tehneet. Kaarnakasvo ja Yrttitassu laittelivat hämähäkinseittiä haavoihin ja lastoittivat jalkoja. Vatukkavarjo otti pienen hiiren ja meni sotureidenpesään. #ainakin toistaiseksi metsässä olisi rauhallista...# Vatukkavarjo pohti syödessä.

// Nyt on sitten tämä sarja loppunut. *Anoo 30 kp.tä, jotta saisi nopeasti Vatukalle pentuja*//
Vastaus:Noh, saat 30 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hopeatähti,Myrskyklaani
23.08.2013 13:57
Pienikokoinen Hopeanharmaa hahmo makaa luisevana ja räsyisenä pienen luolan kylmällä lattialla.
Kissan lavat ovat toivottomina lysyssä ja turkki on räsyinen ja kiilloton.
Naaraan ympärillä on vain kylmät kiviset seinä ja katto.
Luolassa vallitsee pimeys ja kuolemanhiljaisuus. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan pieni huokaus, joka jää leijumaan ilmaan.
Pelkotuoksu ja epätoivo täyttävät luolan, eikä jäljellä näytä olevan edes pientä toivonkipinääkään.
Naaras avaa kirkkaanvihreät silmänsä, joissa kiiltää suunnaton suru ja kaipuu. Kissa suuntaan murheellisen katseensa suoraan suljettuun oviaukkoon, joka on tukittu kivellä, mistään ei näy pääsevän ulos.

Heräsin erillisessä luolassa. En ollut enää samassa luolassa Puumanloikan kanssa.
Minut oli siirretty pienempään luolaan, joka oli läpeensä pimeä ja en ollut saanut ruokaa moneen päivään.
Juotavaa minulla oli, sillä vettä tihkui kivestä ja sain riittävästi juotavaa.
Luolan suun eteen vieritetty kivi esti pakenemisen.
Nousin ylös huterille jaloilleni ja tutkin luolan jälleen läpikotaisin. Ei pieniä koloja pakenemiseen, ei syötävää.
Yhtäkkiä huomioni kiinnittyi keltaiseen läiskään seinässä, se oli auringonläiskä.
Se merkitsi, että kivinen seinä oli hieman murentunut ja siellä missä paistoi aurinko, oli vapaus.
Löysin pienen reijän, josta sain tassuni tyennettyä ulos, juuri ja juuri.
Raavin kiveä ja reikä kasvoi hieman.
Siitä näkyi metsää.
Saatoin haistaa riistan ja kaikki metsän ihanat tuoksut.
Raavin ja kuovin kiveä yrittäen saada sen laajenemaan vielä lisää.
Nyt aukko oli liian pieni, siitä saattoi tunkea vain kuononsa tai käpälän ulos.

---illalla---

Kiveä oli murentunut hieman lisää aukon ympäriltä, nyt aukko oli melkein pääni kokoinen, mutten ihan mahtunut kulkemaan siitä, vaikka normaalia laihempi olinkin.
Koko yönkin yritin irroittaa lisää kiveä aina pikkutunneille asti, mutta en saanut lohkaistua kiveä juurikaan, sian vain katkaistua kynteni.
Anivarhain aamulla heräsin kirkkaaseen auringonpaisteeseen.
Nousin ylös ja kurkistin aukosta ulos. Sitten aivan vahingossa huomasin asettaneeni pääni oikeaan asentoon, että mahduin ahtautumaan ulos raikkaaseen aamuilmaan.
Pian seisoin pehmeällä nurmella puidenkatveessa ja lempe tuuli hyväili turkkiani ja kuiski metsän kätköissä.
Olin lähellä Tuuliklaanin rajaa, muttei Varjoklaanin rajallekkaan hirveän pitkä matka ollut.
Kävelin metsässä nauttien pehmeästä sammaleesta ja nurmesta anturoitteni alla. Linnut sirkuttelivat laulujaan ja oravat kiipesivät kilpaa puussa toinen toistaan nopeammin.
Pian tulin Varjoklaanin rajalle, mutten ollenkaan huomannut rajaa, kun näin mehukkaan fasaanin juoksevan Varjoklaanin tiheässä metsässä.
Juoksin nälkäisenä linnun perään ja ylitin rajan huomaamattani.
Juoksin ahnaasti lintua tuijottaen sen perässä yhä syvemmälle ja syvemmälle Varjoklaanin tiheää metsää.
Ajo loppui, kun fasaani pyrähti lentoon ja lensi lyhyen matkaa ja katosi puiden sekaan.
Juoksin sen perään, mutten löytänyt sitä. Sen sijaan löysin jonkin polun, joka oli kaksijalkojen tekele.
Kävelin polkua pitkin ja tulin Jokiklaanin reviirille.
Haistoin kyllä Jokiklaanin vaimeana, mutta sitä voimakkaampi haju oli kaksijalkojen vahva haju.
Kävelin eteenpäin polkua ja näin kaksijalkojenpesän järven rannalla.
Kompastuin kiveen ja vierin mäkea alas suoraan pesän eteen.
Kaksijalat asuivat täällä vain viherlehtenä ja nyt oli viherlehden loppu, joten pesässä saattoi vielä lymytä kaksijalkoja.
Olin vierinyt jonkin ison verjon päälle. Kynteni takertuivat siihen ikävästi.
Tälläisella kaksijalat varmaan pyysivät kaloja yrittäen matkia Jokiklaanilaisia.
Yritin repiä tassuni irti verkosta mutta ne tuntuivat jumittuneen siihen.
Rimpuilin oikein kunnolla, mutta se vain pahensi tilannetta, sillä verkko takertui minuun vielä tiiviimmin.
Rimpuiltuani aimo tovin kunnolla, olin aivan puhki ja olin onnistunut jotenkin ihmeenkaupalla saamaan verkon kiertymään kehoni ympärille.
Pystyin vaivoin liikuttamaan tassujani ja lähdin laahustamaan Varjoklaanin reviirille kohti Myrskyklaanin reviiriä.
Käveleminen oli haastavaa ja onnistuin kuin onnistuinkin hankkiutumaan Myrskyklaanin reviirillä.
Lysähdin hieman kauempana maahan ja yritin tassuillani selvittää sotkua, mutta verkko kiertyi tiiviimmin käpälieni ympärille, niin etten päässyt enää edes nousemaan ylös.
Tämä oli jopa pahempaa, kuin olla vankina luolassa, sillä siellä pystyi jopa liikkumaan mutta nyt olin kuin kala joka oli jäänyt verkkoon, eikä sillä ollut toivoakaan päästä irti ilman apua.
Jos paikalle ilmaantuisi kettu tai mäyrä olisin mennyttä kissaa. Mutta voisihan paikalle ilmaantua Myrskyklaanin partiokin tai vaikka Roihukynsikin.
Mitäköhän kolli sanoisi minut nähdessään, tai mitä sanoisin hänelle.
Aurinko oli noussut jo lakipisteeseensä, oli aurinkohuipun hetki ja makasin yhä nurmella verkko tiiviisti ympärilläni.
"Apua!" maukaisin hiljaa.
Se tosin kantoi varmaan vain muutaman ketunmitan minusta kauemmas.
"APUA!" Karjaisin niin kovaa kuin pystyin. Luulisi että koko metsä sen kuuli.
Vastaus:24 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekkimyrsky,erakko
23.08.2013 13:08
Istuin Korpinkynnen kanssa luolan edessä vartioimassa vankeja, onnekseni Hopeatähti oli siirretty eri luolaan ja naaras ei ollut tunnistanut minua, omaa veljeään.
Silmäni kiilsivät surusta illan hämärässä, kun istuin naaraan vierellä vartiossa.
Yhtäkkiä edessämme näkyi liikettä. Sieltä tuli kolme kissaa.
"Vahdin vaihto." yksi kissoista murahti ja väistimme ja kolme kissaa istuutuivat luolan eteen.
Minä ja kirjava naaras kävelimme luolan eteen jossa olimme nukkuneet yhdessä.
Olin hieman ihastunut naaraaseen, mutta tuon julma luontoisuus esti minua paljastamasta tunteina edes itselleni, saati sitten Korpinkynnelle.
Kävin makuulleni omalle vuoteelleni ja Korpinkynsi omalleen.
Käänsin katseeni muualle, kun naaras veti petinsä yläpuolella olevasta "hyllystä" jonkin karvaisen möykyn.
Kirpsakka veren haju täytti ilman ja arvasin heti mikä möykky oli. En halunnut edes ajatella mitä naaras tekisi pikku karvanyytille.
"Haluaisitko?" naaras maukui viehkosti.
"Öyh..." mutisin paheksuen. "EN!" Kiljahdin hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Näin ei voi jatkua!" karjuin katse seinässä.
"Mitä tarkoitat?" naaras mutisi rinnukset veren tahrimana.
"Miten voit tehdä noin?! Olet julma ja ilkeä!!", sihisin katse edelleen seinässä.
Naaras ei vastannut mutusti vain lihaa heilauttaen korvaansa laiskasti.
Minua oksetti.
Juoksin ulos pesästä ja oksensin pensaikkoon. Korpinkynsi oli kaunis, mutta kuvottava.
Päätin lähteä pienelle iltakävelylle rotkon reunamille ja nousin ylös rotkosta polkua pitkin.
Haistoin ilmassa laimean Roihukynnen hajun, mutta se oli vanha,kolli oli ollut täällä noin muutama päivä sitten.
Kävelin öisessä metsässä eteenpäin.
Kaikkialla oli hiljaista ja pimeää.
Olin tullut metsän reunaan.
Roihukynnen sanat kaikuivat päässäni.
"Uskallakkin astua tassullasikaan metsään, niin tapan sinut siihen paikkaan..." kaikui päässäni yhä uudestaan ja uudestaan.
Käännyin poispäin metsästä ja löntystelin toiseen suuntaan.
Vastaus:10 kokemuspistettä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vatukkavarjo, Tuuliklaani
Kotisivut: http://taysikuunvelhot.suntuubi.com/
22.08.2013 18:56
Omituisia tuoksuja osa 7#

"Haukkatähti!" Vatukkavarjo naukaisi kuuluvalla äänellä päälikönpesän suuaukolta.
"Sisään!" Haukkatähti vastasi ja hänen äänessään kuulsi hivenen pelko ja väsymys. Kun Vatukkavarjo meni pesään hän näki edessään sen tutun kissan, mutta joka tällä kertaa näytti paljon vanhemmalta.
"Tulin sanomaan muutaman asian mäyristä.." Vatukkavarjo sanoi ja lisäsi äkkiä, kun hän huomasi HAukkatähden säikähtäneen ilmeen: "Tai pikemminkin ehdottomaan." Haukkatähti nyökkäsi hyväksyvästi ja Vatukkavarjo alkoi latelemaan ajatuksiaan:
" Kuten varmaan tiedät mäyriä on kuusi", Vatukkavarjo ei jäänyt odottamaan vastausta vaan jatkoi: " Se on hyvin epätavallista yleensä ne liikkuvat yksin ja viherlehden aikaan kahdestaan. Minua hämää se, että onkaloa ei ole ennen ollut. Se löydettiin silloin, kun tuoksut haistettiin ensimmäisen kerran. En ole varma olenko hyödyksi vai haitaksi sinulle, kun tulen kertomaan epäilyksiäni sinulle", Vatukkavarjo hengitti syvään ja katsoi Haukkatähteä. Hänen silmissään paistoi kiinnostus. " Vaikuttaa kumminkin siltä, että ne ovat paenneet jotain. Onko metsässä vielä jotain vaarallisempaa vai ovatko ne tulleet kaukaa? Uskoisin, että kaukaa, mutta aina on olemmassa se toinen vaihtoehto. Kuten Myrskyklaanin päällikkö ilmoitti heidänkin reviirillään on samanlainen onkalo. Olisiko mahdollista, että mäyrät ovat tulleet Myrskyklaanin kautta tänne meidän reviirillemme? Nyt ne saalistavat täällä ja tappavat kissoja. Ehdottaisin siis, että tappaisimme ne porukalla", Vatukkavarjo katsoi arasti Haukkatähteä, kun hän oli loppettanut puhumisen.
"Huomiosi ovat hyviä, itse en ole ehtinyt muuta ajattelemaan kuin klaanini turvallisuutta. Uskoisin kumminkin myös, että ne ovat paenneet jotain. Jos hyökkäisimme niiden kimppuun ja koittaisimme tappaa ne kaikki. Olisko meitä tarpeeksi siihen? En voi pakottaa ketään mukaan ja Tuuliklaanilla on erittäin vähän sotureita", Haukkatähti huokaisi ja katsoi Vatukkavarjoa.
"Olet nuori soturi, jos tappaisimme ne lupaisitko johtaa ryhmää Seittijalan kanssa? Itse haluan tulla vasta myöhemmin, koska minulla on tärkeä rooli klaanissani. En kiistä etteikö Seittijalka sopisi tilalleni, mutta kumminkin", Haukkatähti näytti hitusen ´huojentuneelta kun sai puhua asiasta jonkun kanssa.
"En ole rohjennut puhua Seittijalan kanssa, koska hän on ihan eri kissa nyt, kun niin paljon on tapahtunut." Haukkatähti jatkoi.
"Ymmärrän. Hän on kumminkin jo alkanut toipua järkytyksestä", Vatukkavarjo sanoi.
"Menehän nyt syömään jotain. Näytät nälkäiseltä", Haukkatähti sanoi. Vatukkavarjo poistui pesästä ja oli juuri tassuttelemassa tuoresaaliskasalle, kun hän muisti erään asian.
"Haukkatähti, saammeko Seittijalan kanssa luvan käydä onkalolla?" Vatukkavarjon äänensävy oli varovainen.
"Hyvä on, mutta ennen auringonlaskua teidän pitää palata, jottei satu mitään kamalaa. Luotan teihin", Haukkatähti naukui. Nyt Vatukkavarjo tasutteli tuoresaaliskasalle.

"Vatukkavarjo!" Seittijalka huusi sotureidenpesältä.
"Missä olit näin aikaisin? Aurinko ei edes ole vielä noussut", Seittijalka oli aidosti hämmmästynyt.
"Haukkatähden puheilla. Kerroin hänelle epäilyksistään", ja niin Vatukkavarjo kertoi kaiken Seittijalalle.
"ja hän antoi meille luvan käydä onkalolla?" Seittijalka kysyi ja värähti, kun mainitsi onkalon.
"Kyllä ja meidän on määrä lähteä sinne ja tulla takaisin ennen auringonnousua", Vatukkavarjo täydensi.
"Ja hän pyysi meitä johtamaan silloin ryhmän sinne, kun on aika tappaa ne kaikki?" Seittijalka oli yhä hämillään.
"Kyllä", Vatukkavarjo vastasi ja poimi tuoresaaliskasalta ison myyrän. Seittijalka otti peipposen ja meni Vatukkavarjon viereen syömään.

He olivat leirin ulkopuolella. Oli miltein aurinkohuippu, kun he puistuivat leiristä.
"Meillä ei ole peljoakaan aikaa. Olisi paras pitää kiirettä", Seittijalka huomautti, kun he lähtivät kävelemään onkalolle. He metsästivät matkalla ja Vatukkavarjo onnistui löytämään muutaman ison jäniksen.

"Haistan sen tuoksun", Vatukkavarjo huomautti, kun he olivat aika lähellä onkaloa.
"Se ei ole tuore, joten on varmaan turvallista mennä lähemmäs. Ollaan siltin varovaisia. Ei tiedä, jos siellä kumminkin olisi mäyriä", Seittijalka pyysi. Vatukkavarjo nyökkäsi ja he jatkoivat matkaa. Tuoksu ei voimistunut missään vaiheessa. Mäyrät ei siis ollut ollut lähettyvillä muutamaan päivään.
"Ne varmaan palaavat vielä", Vatukkavarjo pohti.
"Uskoisin niin", Seittijalka vastasi. He olivat pian onkalolla. Se oli muuten aukealla paikalla, mutta siinä vieressä oli yksi pieni pensas, jonka sisälle pääsi. He ryömivät sinne ja asettuivat vartioon.

Oli kulunut jo kauan ja he oliavt vain istuneet siinä. Yhtäkkiä kuului askelten ääntä. Onkalon sisältä tuli mäyrä. Seittijalka henkäisi kauhusta ja kissat painautuivat tuulen alapuolelle ja toivoivat, että mäyrä ei haistaisi heitä. Mäyrä käveli aukiolta, mutta vaihtoikin suuntaa. Silloin he huomasivat sen. Ison kuolleen linnun. "Kotka", ´Vatukkavarjo henkäisi. "Mutta miten?" hän ihmetteli. Seittijalka potkaisi häntä kipeästi jalkaan. Mäyrä otti kotkan ja lähti laahaamaan sitä onkaloon. He eivät uskaltaneet liikkua ja hyvä niin. Mäyrä palasi pian ja sen mukana oli toinen mäyrä. Ne lähtivät kävelemään pois päin onkalosta. Vatukkavarjo katsoi, kun niiden hahmot häipyivät horisonttiin. He olivat vielä hetken liikkumatta, kunnes lähtivät juoksuun.

He pysähtyivät vasta ensimmäisen jäniksen kohdalle, jonka he olivat aiemmin tappaneet. He ottivat sen ja jatkoivat matkaa. Kumpikaan ei hiiskahtanutkaan hiljaisuuden rikkoi vain linnun laulu.

"Haukkatähti!" Seittijalka karjahti päälikönpesän ulkopuolelta. Aurinko oli jo miltein laskenut.
"Sisään", Haukkatähti huusi pesästään. He astuivat sisään. Vatukkavarjo antoi jäniksen Haukkatähdelle ja Seittijalka aloitti:
"Me näimme ne. Kaksi vain. Niillä oli kotka. Kuollut kotka. Me emme tiedä miten. Ne lähtivät reviirin pohjoisrajaa kohti", Seitti´jalka puhui erittäin nopeasti ja katsoi Haukkatähteä. Haukkatähti oli lopettanut syömisen ja katsoi Seittijalkaa.
"MMm.. Kotka? Miten ei ne voisi sellaista kiinni saada", Haukkatähti pohdiskeli.
"Jos se oli jo valmiiksi haavoittunut?" Seittijalka ehdotti.
" Hyvä ehdotus, mutta siltin. Kotka on iso lintu ja sen siipien väli on kauhean kokoinen", Haukkatähti kauhisteli.
"Meidän on pian tapettava ne. Ei niitä saa häädettyä", Vatukkavarjo naukaisi.
"Juuri niin. Seuraavana kuuna. Ne voivat kyllä häipyä pian. Lehtisateen aika on jo alkanut", Haukkatähti vastasi tyynesti. Vaikka hänen äänensä kuulosti rauhalliselta hänen katseestaan näki, että hän oli peloissaan ja epävarma.
"Me poistumme nyt ja jätämme sinut miettimään", Sittijalka ilmoitti ja he poistuivat pesästä..

// Tää oli lyhyt, mutta seuraavaksi tulee sarjan pääteosa. Mikä Tuuliklaanin kissa saisi kuolla "Taistelussa"? Vai saako kukaan?//
Vastaus:Saat 28 kp:eeta. En nyt voi oikein antaa lupaa tappaa ketään, mutta voit keksiä ihan randomin hahmon, jonka voit sitten tappaa... Minulla on pari nimiehdotusta: Voikukkahäntä, Ohdakevirta, Ruostehaukka, Kyyhkysulka ja Marjakuono. Toivottavasti joku auttoi.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Myskytassu, Myrskyklaani
22.08.2013 17:54
Olin pimeässä metsässä.
"Missä minä olen?" kysyin itseltäni ääneen.
"Olet pimeyden metsässä." eräs kolli sanoi takaani.
"Miksi minä täällä olen?" kysyin ihmeissäni.
"Kun sinä kuolet, joudut tänne." kolli vastasi tyynesti.
"En varmana joudu, koska olen klaanilleni uskollinen!" minä huusin täyttä kurkkua.
"Tulevaisuutesi tulee muuttumaan, poika kulta." kollii sanoi ja katosi. Silloin minä heräsin tutussa Myrskyklaanilaisessa oppilaiden pesässä.
"Huh, se olikin vain unta." ajattelin helpottuneena. Menin tuoresaalis kasalle ja otin ruipelon hiiren, ja pienen laihan linnun. Huomasin olevani yhtä ruipelo, kuin juuri syömäni eläimet.
"Lehtisateen aika on jo tullut..." huokisin syvään, ja katsoin oppilaiden pesälle. Mestarini Tikuviiksen etsivän minua oppilaiden pesältä.
"Tihkuviiksi, mitä sinä siellä teet?" kysyin mestariltani huvittuneena.
"Myrsytassu, mihin sinä katsoit, sillä hetki sitten vetelit tuolla sikeitä!" Tihkuviiksi huudahti ja osoitti nukkumapaikkaani.
"Kävin noeasti syömssä, en sen kummempaa!" minä sanoin ja purkahdin nauruun.
"Mikä sinua niin naurattaa?" Tihkuviiksi kysyi ärsyynsyneesti.
"Se että olet niin hauska!!!" minä huusin kun kierin maha kipeänä maassa.
"Outo oppilas minulla..." Tihkuviiksi sanoi ja katsoi minua silmät suurina. Lopetin nauramisen ja lähdin seuraamaan mestariani metsään. Olimme juosseet jo tovin, kun mestarini pysähtyi.
"mitä nyt?" kysyin mestariltani ihmeissäni.
"Matalaksi!" mestarini sihahti, ja meni vaanimisasentoon. Tein kaiken mestarini perässä. Pusikosta tuli Tuuliklaanilainen oppilas. Hän meni pää pystyssä kohti Myrskyklaanin leiriä. Juuri ennen kuin hän talsi leiriin, mestarini hyppäsi aivan äänettömästi naaraan päälle.
"Mitä teet Myrskyklaanin reviirillä, oppilas?" Mestarini sähisi tunkeilijalle.
"Olen Lehtitassu Tuuliklaanista, ja haluaisin liittyä Myrskyklaaniin!" naaras sanoi päättäväisesti.
"Hänessä on häivähdys kotikisua ja kaksijalkojen ruokaa!" minä sihahdin mestarilleni, kun olin haistellut oppilasta.
"Ai niin, olen alun perin kotikisu!" naaras sanoi kipakasti ja heitti mestarini sivuun.
"Vahva oppilaaksi!" mestarini sanoi yllättyneesti.
"Mitä sitten luulitte?!" Lehtitassu huudahti ja hyppäsi mestarini päälle. Mutta hänellä voisi olla parantamisen varaa, koska mestarini oli seisaallaan, eikä Lehtitassu yrittänyt edes mitään.
"Viedään tämä riitapukari leiriin." Tihkuviiksi sanoi ja otti Lehtitassun niskanahasta kiinni ja alkoi vetää häntä leiriä kohti. Kuljimme aurinkohuipun hetkenä tunkeilija mukanamme päälikön pesään.
"Tihkuviiksi, mitä tämä tarkoittaa!? Miksi tuotte Tuuliklaanilaisen leiriimme?!" Hopeatähti sanoi raivoten mestarilleni.
"Tämä oli tunkeutunut reviirillemme, ja sanoo että haluaa tulla Myrskyklaaniin." mestarini selitti pääliköllemme ja osoitti Lehtitassua. Menin oppilaiden pesään, kun partio oli lähtenyt saattamaan Lehtitassua omalle reviirilleen. Menin tuoresaaliskasalle hakemaan riistaa. Otin aika pulskan hiiren, mitä tähän vuodenaikaan on melkein mahdotonta saada. Menin oppilaiden pesään Kolibritassun viereen, joka söi varista.
"Saitko tuon hiiren itse?" Kolibritassu kysyi hämmästyneenä.
"En, hain sen tuoresaaliskasasta." vastasin, niin kui yleensä tehdään, jos jotain kysytään.
"Tuletko kohta kanssani metsälle?" Kolibritassu kysyi ystävällisesti. Katsoin metsään, ja sitten päälikön kanssa puhuvaa mestariani...
"Tulen, oikein mielelläni!" minä vastasin lopulta. Söimme riistamme nopeasti ja peseydyimme. Lopulta kun aurinko alkoi laskea mailleen, lähdimme metsälle. Melkein heti, kun olin maistellut ilmaa, tunsin hiiren tutun hajun. Menin sinne suuntaan, mistä hiiren herkullinen tuoksu kantautui. Pian näin pullean hiiren näkertävän jotain. Menin vaanimis asentoon. Menin pikkuhiljaa aina vain lähemmäksi hiirtä. Lopulta olin niin lähellä, että läimäytin siltä nisat poikki. Talsin ylpeästi Kolibritassun luokse. Kun olin näköetäisyydellä, tuijotin häntä ihastuneesti.
>Voinko minä olla ihastunut Kolibritassuun?< kysyin mielessäni hämmästyneenä. Tuijotin naarasta, kun tämä sai ruipelon oravan.
"Sinä sait paljon paremman saaliin." Kolibritassu sanoi kun oli pudottanut hiiren maahan.
"Ei se ole vakavaa, sillä jonain päivänä sinä saat minua paremman saaliin, ja ei tuo orava ole tyhjää huonompi." minä sanoin rohkaisevasti.
"Viedään nämä nyt leiriin, koska alkaa jo hämärtää."
minä sanoin, ja lähdin tassuttelemaan leiriä kohti.
(Jatkuu)
//Toivottavasti tossa oli 30 riviä!!//
Vastaus:18 Kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tomupilvi, Myrskyklaani
22.08.2013 16:37
Luku: 9 Minä tulen hulluksi!

Kiersin luolaa jossa minua, Puumanloikkaa ja Tulikukkaa pidettiin vankina. Tuijotin maahan ja tuntui siltä että sekoaisin kohta. Näin kuinka vartiamme Huurre katsahti meihin ajoittain jäätävällä katseellaan. En voinut enää pysyä täällä! Minun oli päästävä pois ennen kuin sekoaisin tyystin. Jatkoin luolan kiertämistä mietiskellen samalla sopivaa pakosuunnitelmaan. En kuitenkaan keksinyt juuri mitäään.
>Pakko päästä pois... Pakko päästä pois... Pakko päästä pois...<toistelin ajatuksissani ja tuijotin naulitulla katseella tassujani.
Tulen kohta tosiaan hulluksi jossen pääse täältä ulos! Sitten sain jonkin hetkellisen päähänpiston ja aloin juosta täyttä vauhtia kohti luolan suuta ja Huurretta. Huurre katsahti minuun hölmistyneen oloisena.
”Tomupilvi! Mitä sinä teet?”kuulin Puumanloikan äänen takaani.
Siinä samassa havahduin ja jarrutin vauhtini. Olin juuri pääsemässä luolan uloskäynnille. Lamaannuin paikoilleni ja tuijotin ulos luolasta. Minä halusin niin ulos täältä. Sitten katsahdin Huurretta.
”Murr... Mikä sinunkiin on mennyt! Mene takaisin tai en vastaa seurauksista!”kolli murisi minulle kovaan ääneen.
Nyökkäsin tälle ja aloin talsia kohti luolan taaimmaista nurkkaa. Asetuin makaamaan sinne ja menin niin pienelle kerälle kuin kykenin. Puumanloikka asteli viereeni hieman huolestunut ilme kasvoillaan.
”Mikä sinuun oikein meni?”kumppanini naukaisi.
”Ei mikään... Kai... Tulen kohta hulluksi jossen pääse ulos täältä.”sanoin puoliääneen kumppanilleni.
”Tiedän tunteesi... En minäkään nauti täällä olosta.”Puumanloikka naukui ja painautui kiinni kylkeeni.
Kehräsin kumppanilleni ja tämä nuolaisi poskeani. Minusta tuntui hyvältä olla Puumanloikan kanssa. Sitten käänsin katseeni Tulikukkaan. Tämän kumppani Punahaukka oli kadonnut. Miltäköhän hänestä mahtaa tuntua? Laitoin tassut kauniisti eteeni ja laskin pääni niiden päälle ja huokaisin syvään.
”Älä huoli. Kaikki kyllä järjestyy.”Puumanloikka rohkaisi minua.
Nostin pääni ylös ja nuolaisin kumppanini päälakea.
”Minä vapautan meidät. Minä lupaan sen. Minä rakastan sinua enkä halua että joudut olemaan tälläisessä saastaisessa luolassa. Ja entä pentumme. Eivät he saa syntyä tälläiseen kylmään ja kammottavaan luolaan. Vaan pentutarhan lämpöön.”nau`uin Puumanloikalle.
”Minä uskon että teet sen rakkaani.”Puumanloikka kehräsi minulle.
Käperryin kumppanini viereen ja kehräsin tälle. Nuolin tämän pehmeää turkkia samalla kun mielessäni pyörivät monet ajatukset. Miten pääsisimme pois täältä? No katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Asetin tassut eteeni ja laskin pääni niiden päälle. Suljin hitaasti silmäni ja aloin nukkua.
//Lyhyt! Ei inspannut nyt lainkaan ja tuli tälläinen tönkkö tarina. 3://
Vastaus:15 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuulitassu,Myrskyklaani
22.08.2013 16:29
Raotin silmiäni.Kolibritassu nukkui vieressäni mutta en nähnyt missään Surutassua.Kömmin jaloilleni.Nuolaisin käpälääni ja hinkkasin sitä päätäni vasten.Tönäisin hiljaa Kolibritassua.
"M-mitä?"Naaras mumisi ja katsoi minua.
"On melkein auringonhuipun hetki"Mauin Kolibritassulle.Kolibritassu kömpi jaloilleen ja tassutteli ulos.Istuin vielä hetken ja astelin sitten ulos.Huomasin että suurin osa sotureista ja oppilaista hyöri aukiolla jotain.Surutassu ja Kolibritassu loikkivat luokseni.
"Mitä täällä tapahtuu?"Seurasin katsellani aukion tapahtumia.
"Hyökkäämme Tuuliklaaniin!"Surutassu naukui silmät suurina.
"Mitä!?"Kiljahdin hämmästyneenä.
"Joku Tuuliklaanin oppilas tunkeutui reviirillemme!"Kolibritassu murisi karvat pystyssä.Katsoin näitä säikähtyneenä.
Myrskyklaanin kissat hiipivät nummilla.Mukana oli Hiekkamyrsky,Saarniturkki,Tulisydän,Kotkansulka,Nopsavarjo,Myrskytassu,Ruus utassu,Paatsamalehti,Valkosiipi,Saniaisturkki,Nokiturkki ja Tihkuviiksi.
Hiekkamyrsky viittoi hännällään kaikkia olemaan hiljaa ja näimme jo Tuuliklaanin leirin suuaukon.Sen edessä istui mustavalkoinen naaras ja oransin ruskea kolli joka näytti oppilaalta.Kun naaraan katse kiinnittyi meihin kissa pomppasi jaloilleen karvat sojossa.
"Tiirapentu mene pentutarhaan!"Naaras huudahti.Paatsamalehti rynnisti kohti naarasta joka yritti väistää.Huomasin että naaralta puuttui puolet toisesta etujalasta.Patsamalehti iski hampaansa kissan lapaan ja naaras rääkäisi tuskasta.Silloin jokin valkoinen tömähti Paatsamalehden selkään.
"Hampaat irti siskostani senkin ketunläjä!"Kolli ulvoi ja repi Paatsamalehden irti.Silloin Tuuliklanin sotureita tuli leiristä pois.Tunnnistin Haukkatähden joka juoksi sotureidensa edellä.Myrskyklaanin kissat syöksyivät ulvoen taisteluun.Väistin ketterästi valkoista naarasta jolla oli mustia läiskiä.Naaras raapaisi minua kylkeen ja ulvahdin.Silloin Surutassu kaatoi naaraan ja alkoi painia hänen kanssaan.Liikuin tappelevien kissojen seassa ja näin kun valkoinen kolli oli painanut Kolibritassun maahan.Kissan kynnet välkyivät kun hän nosti ne ilmaan tappaakseen Kolibritassun.Syöksyin ulvoen kollia päin.Juuri kun kolli oli tappamassa Kolibritassun valkoinen kissa jolla oli musta häntä tönäisi kissan pois.
>Miksi hän pelasti Kolibritassun?<Juoksin vieläkin Kolibritassua kohti.
"Häipykää täältä!"Kolli murisi minulle kun autoin Kolibritassun pystyyn.Paljastin hampaani.Silloin Myrskytassu ja Ruusutassu hyökkäsivät Tuuliklaani soturin kimppuun.Katsoin kauhuissani kun valkoisen soturin turkkia revittiin ja veri valui haavoista.Silloin vaaleanruskea naaras syöksyi ulvoen meitä kohti.
"Tihkukynsi!"Naaras rääkyi ja pamautti tassullaan Myrskytassua päähän.Oppilas lensi kauemmaksi mutta hän nousi ylös nopeasti.Ruusutassu irrotti otteensa nopeasti kollista ja pinkaisi karkuun.Naaras tarttui Tihkukynnen niskanahkaan ja raahasi kollin pian pois.
"Mennään!"Sihahdin Kolibritassulle.Naaras nyökkäsi ja juoksimme kanerviin.Surutassu pinkoi pian luoksemme.Hänellä oli haavoja kyljissä.
"Palataan leiriin"Maukaisin ja he nyökkäsivät.Juoksimme nopeasti pois päin Tuuliklaanin alueelta.
>Hyvä Tähtiklaani antakaa Tihkukynnen selvitä!<Lausuin rukoukseni Tihkukynnen .
//Pitää sormiaan ristissä sen toivossa että tässä olisi 30 riviä:) //
Vastaus:17 Kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, Myrskyklaani
22.08.2013 15:12
Tulikukka kiersi hermostuneena kerää luolassa. Hän alkoi jo uskoa, ettei hän näkisi pentujaan enää koskaan. Häntä pelotti myös yhä enemmän pimeä käytävä, joka alkoi luolan perältä, ja hän pyrki pysymään siitä mahdollisimman kaukana siitä. Tulikukka säpsähti joka kerta kuullessaan vieraan äänen, ja naaraan korvat tarkkailivat jatkuvasti käytävää. Hän oli alkanut heikentyä jo sen verran, että kylkiluiden ääriviivat näkyivät jo takkuisen, hoitamattoman Turkin läpi.
>missä pentuni ovat. Entä Puumanloikka?< Tulikukka pohti itku kurkussa ja istahti alas häntä levottomasti viuhtoen. Samassa hän kuuli ääniä luolan ulkopuolelta.
"Miksi Se kissa pistettiin juuri tähän luolaan. Vereno hyytyy jo tässä", kuului tyytymätön murina.
"Roihukynsi käski. Häntä totellaan. Huurre kertoi hänelle neljänneskuu tästä luolasta, jossa hän oli nukkunut. Hänen kumppaninsa on menettänyt sinne Kanjoniin jo kaksi pentua", toinen ääni naukui hermostuneesti.
"Roihukynsi käski Huurteen viedä ne kaksi pentua kumppaninsa hoitoon. Hän aikoo kuulemma käyttää heitä kiristykseen", kolmas ääni murisi. Tulikukan korvat pongahtivat pystyyn. Oliko kyse hänen pennuistaan?
"Ne pennut tapetaan. Etkö kuunnellut Huurretta ollenkaan!" Ensimmäinen ääni sähähti. Tulikukan karvat nousivat pystyyn. Hän paljasti hampaansa ja astui suuaukkoon.
"Hei sinä!" Yksi vasta saapunut kissa huusi. Tulikukka säpsähti tunnistaessaan Huurteen.
"Roihukynsi käski juuri ajaa sinut siihen tunneliin", Huurre murisi ja jyskytti hänet takaisin luolaan. Tulikukka hoippuroi kohti tunnelia kauhuissaan. Huurre paljasti hampaansa.
"Ala laputtaa!" Hän sähisi. Tulikukka kiepahti ympäri ja syöksähti pimeyteen väistääkseen Huurteen kynsiä. Naaras juoksi pakokauhuisena yhä syvemmälle tunneliin. Hän oli kuulevinaan ärjäisyjä ja tassujen jysähtelyja kaukaa takanaan, mutta ei hellittänyt vaan hyökkäsi pimeyteen ja juoksi tuulispäänä eteenpäin. Pimeyttä tuntui jatkuvan ikuisuuden, ja Tulikuka hengitys muuttui karkeaksi puuskutukseksi. Yhtäkkiä hän sukelsi valoon ja kompastui juureen. Naaras kiero yhtenä jalkojen ja hännän sekasotkuna ja mätkähti päin puuta. Tulikukka ähkäisi kivuliaasti. Hän havaitsi jonkin ajan kuluttua olevansa Myrskyklaanin reviirillä. Kielletyn onkaloon lähellä. Se onkalo johtikin rotkon luolaan. Tulikukka ei jaksanut liikahtaakaan.
"Tulikukka?" Kuului heiveröinen ääni naaraan yläpuolelta. Se oli Kolibritassu.
"Myrsky....pyörre... Hae... Hänet...", Tulikuka kähisi, ja sanat putoilivat yksitellen hänen suustaan. Kolibritassu säntäsi kohti leiriä. Tulikukka yritti kömpiä pystyyn, mutta hänen jalkansa pettivät, ja häntä huimasi. Hetken kuluttua harmaa kolli ilmestyi kasvillisuuden lomasta Kolibritassu kintereillään.
"Tulikukka! Missä olet ollut? Missä pentusi ovat", parantaja ulvaisi.
Tulikukka nielaisi, ja kouristus repi hänen kehoaan. Myrskypyörre paineli nopeasti hänenhaavoilleen Hämähäkinseittiä ja syötti tälle unikonsiemeniä. Sitten hän ja Kolibritassu raahasivat hänet leiriin ja parantajan pesään.
"Missä pentusi ovat?" Myrskypyörre kysyi hiljaa.
"Poissa... Eiiii", Tulikukka kuiskasi ja kyynel tipahti maahan, myrskypyörre jäykistyi,
"Ovatko he kuolleet?" Hän kysyi järkyttyneenä.
"Ei... Ne.. Ovat... Kukkukissoilla....", Tulikukka änkytti.
"Nuku", Myrskypyörre maukui hiljaa. Tulikukka sulki silmänsä. >Tähtiklaani, missä olet< hän ajatteli
Vastaus:20 kp:eeta!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, Myrskyklaani
22.08.2013 10:25
Tulikukka nukkui syvässä unessa pentujensa vierellä. Yhtäkkiä terävät kynnet tarttuivat hänen niskanahkaansa ja veäisivät sivummalle. Tulikukka säpsähti hereille kauhusta rääkäisten. Roihukynnen ilkeä naama ilmestyi hänen eteensä.
"Ei! Älä!" Tulikukka rääkyi. Puumanloikka loikkasi jaloilleen ja huojahti. Tomupilvi murisi. Kaksi kulkukissaa seisoivat varjoissa valmiina käymään kaksikon kimppuun.
"Emo!" Jokipentu kiljaisi, ja Vaahtopentu yritti päästä Tulikukan luokse, mutta Puimanloikka töytäisi hänet takaisin. Tulikukka rääkyi ja rimpuili vastaan.
"Tulikukka! Ei!" Puumanloikka kähisi ja piti siskonsa pentuja suojassa selkänsä takana. Roihukynsi raahasi Tulikukkaa pois luolasta.
"Pentuni!" Tulikukka kiljui Roihukynsi sysäsi hänet toiseen luolaan rutkasti toista alempana. Tulikukka mätkähti kylmällä lattialle verisenä.
"Eiiii... Ei pentuja!", hän kuiskasi. Roihukynsi murisi.
"Sinä saat virua täällä kunnes kuolet!" Hän ärisi ja hävisi varjoihin. Tulikukka itki ja yritti saada itsensä pystyyn.
"Tähtiklaani auta minua ja koko muuta klaania!" Hän kähisi ja hoippuroi tassuilleen.
"Pentuni.. Siskoni...", hän ähisi. Naaras lyyhistyi maahan ja hengitti syvään. Ensin Punahaukka, sitten Puumanloikka, ja nyt pennut....
Tulikukka paljasti hampaansa Kollille, joka asteli sisään.
"Oletko sinä Puumanloikan sisko", harmaa kissa tivasi. Tulikukka nieleskeli kyyneleitä ja nyökkäsi.
"O-olen", hän änkytti. Kolli murahti ja pujahti takaisin ulos. Tulikukka värähti. Tietoa voitaisiin käyttää häntä vastaan. Tulikukka hoippuroi luolan pimeään nurkkaan ja suri hiljaa pentujaan ja siskoaan.
"Punahaukka, jos olet hengissä, auta minua nyt", hän kuiskasi lohduttomana. Naaras yritti käpertyä nukkumaan.

---------seuraavana aamuna---------

Tulikukka avasi vihreät silmänsä ja katseli hetken hämmentyneenä ympärilleen. Sitten hän muisti. Naaraan lavat lysähtivät kasaan. Hänen ahdistunut katseensa kiersi luolaa. Pimeä onkalo ei ollut järin leveä, mutta Se jatkui pituuttaan pitkälle pimeyteen. Tulikukan silmät välähtivät hermostuneesti, kun hän ajatteli, mitä tunnelin perältä mahtaisi löytyä. Tulikukan musta ja tulijuovainen turkki oli takussa ja uskomaton, sillä naaras jaksoi vain olla huolissaan pennuistaan ja muista läheisistään. Tulikukka nielaisi hermostuneesti, ja kurkotti kaulaansa kohti tunnelissa alkavaa pimeyttä. Yhtäkkiä hän näki välähdykselta hehkuvat, elottomat silmät, ja valtavat mustat, takkuiset kehot ja hirvittävät kuolaavat leuat. Sitten Tulikukka seisoi taas sysipimeyden reunalla. Hän värisi kauhusta. Mikä tuolla tunnelissa odottikin, hän ei halunnut kohdata sitä. Ei vielä. Naaras perääntyi hitaasti ja jäi seisomaan luolan suulle. Matala ärinä sai hänet säpsähtämään. Huurre töytäisi hänet takaisin luolaan. Tulikukka värähti. Hän ei halunnut jäädä luolaan, muttei myöskään tahtonut lähteä.
Vastaus:20 kp:eetä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kissanminttutassu,Tuuliklaani
22.08.2013 07:10
Heräsin aamulla virkeänä opilaiden pesästä.halusintehdä jotain klaanin hyväksi ja sitten muistin että kuningatarilla varmaan on nälkä.
Menin hakemaan riista kasasta suuren jäniksen ja menin sen kanssa kuningatarien pesään.
Ja sitten huomasin että Pölyturkin vierellä oli kuusi ihanaa vastasyntynyttä pentua.
Oi ne ovat ihania sanoin minä
Niin ovat sanoi Pölyturkki.
Tässä sinulle riistaa.
Voi kiitos Kissanminttutassu olet niin ihana.
Niin mutta minä käy hakemassa muillekkin kunigatarille.
Loppu
Vastaus:Aika lyhyt tarina, ja hieman epäselvä. Muista pistää puheet "näiden" väliin, esim. "Oi! ne ovat ihania", sanoin minä. "Niin ovat", sanoi Pölyturkki... ja näin siis jatkuu. Lisäksi tuonne loppuu voisi pistää //Loppu//, koska se voidaan sotkea siihen, että joku hahmo sanoo loppu, kun en käytä heittomerkkejä puheisiin. Mutta saat 3 kp:eetä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tunturitassu, Varjoklaani
21.08.2013 21:59
Tunturipentu astui esiin pentutarhan hämärästä lihakset tiheän Turkin alla väreillen. Nyt hänestä tulisi vihdoin ja viimein oppilas. Valtava kolli kohotti ylväästi leukaansa ja piti häntänsä korkealla, kun seisahtui Höyhenpilven rinnalle.
"Olemme kokoontuneet tänä yönä nimittämään klaanillemme uuden oppilaan", Orapihlajatähti maukui klaanille. Päällikkö vilkaisi vaivihkaa Tunturipentua.
"Astuhan eteen", kolli maukui. Tunturipentu tepasteli pari askelta eteenpäin kuunvaloon.
"Tästä lähtien sinut tunnettakoon Tunturitassuna. Mestariksesi tulkoon Salamasielu", Orapihlajatähti jatkoi. Kolli nousi yleisön joukosta jaloilleen ylpeä katse silmissään.
"Salamasielu, olet uskollinen ja vahva soturi, ja toivon, että välität nämä ominaisuudet tälle uudelle oppilaalle", päällikkö maukui. Salamasielu astui koskettamaan Tunturipennun mustaa kuonoa. Valtava kolli vastasi tervehdykseen mustat viikset innosta värähtäen. Klaani alkoi onnitella häntä kovaan ääneen. Hiekkatassun ääni kohosi ilmoille kovimmin. Tunturitassun nousi seisomaan ja asteli ylväästi oppilaiden pesään.

//sori lyhyys//
Vastaus:6 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki,
21.08.2013 20:20
Olin pentutarhassa lepmässä. Silloin vatsaani alkoi kiertää. Hiekkaturkki oli vieressäni ja juoksi parantajan pesään hakemaan Kaarnkasvon.
"Hänen pennut syntyvät!" Kuulin Hiekkaturkin huutavan pesän ulkopuolelta.
"Missä hän on?!" kuulin Kaarnakasvon sanovan.
"Pentutarhassa!" Hiekkaturkki huusi ja näin hänen ja Kaarnakasvon pujahtavan Pentutarhaan.
"Ponnista!" Kaarnakasvo sanoi, kun oli antanut minulle yrttejä, jotka olin juuri saannut syötyä. Ponnistin niin kovaa kuin sanin. Pian ulos putkahti suuri kolli. Ponnistin taas. Silloin ulos tuli suuri naaras. Ne oli laitettu vierelleni. Ponnistin taas. Ulos tuli normaalin kokoinen kolli. Ponnistin. Nyt ei ollut enää niin paha. Pihalle tuli hopeanharmaa naaras. Ponnistin. Silloin ulos putkahti oranssi naaras. Silloin tuntui ettei mitään enää tulisi. Kaarnakasvo oli jo lähtenyt. Nuolin pentujani, jotka imivät nisistäni rutkasti maitoa. Silloin tuntui, että taas syntyisi pentu. Ponnistin. Sieltä tuli todella pieni kokoinen naaras.Huusin Kaarnakasvoa. Parataja tuli luokseni ja katsoi vastasyntynyttä pentua.
"Onneksi olkoon!" Kaarnaksvo sanoi ja katsoi lempeästi pentujani. Pian Kaarnaksvon lähdettyä, Rosotassu tuli luokseni.
"mitkä heidän nimensä ovat?" Rosotassu kysyi kun oli hetken silmäillyt kuutta pentuani, jotka imivät maitoa.
"Suuri kolli on Kyypentu, suuri naaras on Kalkkipentu, pieni kolli on Varispentu, harmaa naaras on Sinipentu, oranssi naaras on Oravapentu ja melkein musta pienikokoinen naaras on Kuupentu!" min selitin ja katsoin lempeästi pieniä pentujani.
(Jatkuu!)
// Eli nyt synty Pölyn pennut. Se oli kuningattarena vain hetken, koska se oli silloin kateissa. Misu ja Ansu, voitte alkaa ropettaa noil kun ne on laitettu pennuiksi!//
Vastaus:10kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kotkansulka, Murskyklaani
21.08.2013 19:01
Kotkansulka käveli vaitonaisina metsän läpi Kolibritassun yrittäessä pysytellä perässä. Nuori oppilas vilkuili uteliaasti ympärilleen. Kotkansulka pakotti kohoilevat niskakarvansa sileiksi. Hän oli näkevinään jokaisessa pusikossa vilahduksen tummanharmaasta mustaraitaisesta kissasta. Mustaraita oli käskenyt hänen tappaa Linnunlaulu. Kotkansulka kuitenkin rakasti nuorta ruskeankirjavaa naarasta.
"Tänään me metsästämme", kolli maukui leveän lapansa yli.
Kolibritassu suunnisti jo toiseen osaan metsää. Kotkansulka antoi arvokkuutensa liukua olemattomiin. Hän antoi lapojensa painua lysyyn, ja painoi jykevät päänsä lapojensa väliin. Miksi hänen piti menettää kaikki. Emo, sisko, veli... Apilapentukin oli kuollut.
"Muista, mitä käskin sinun tekemään", Mustaraidan murina kantautui edessäpäin. Kotkansulka nosti katseensa. Hän paljasti hampaansa. Mustaraita oli kuitenkin kadonnut. Kotkansulka hengitti syvään ja kohottautui viimein. Hän suoristui ryhtinsä ja piti päänsä pystyssä.

------seuraavana päivänä--------

"Kotkansulka, heräähän", kuului lempeä ääni. Linnunlaulu katseli häntä.
"Sinua vaivaa jokin", naaras maukui ja painautui Kotkansulkaa vasten. Kolli kohautti leveitä lapojaan.
"Minulla ei ole enää mitään.... Ei mitään", hän maukui tuskaisesti. Linnunlaulu katseli häntä ymmärtäväisin silmin.
"Rauhoitu. Sinulla on vielä isäsi. Ja minut. Et jää koskaan yksin", naaras maukui hiljaa. Kotkansulan poskelle vierähti kyynel, joka valui hänen kaulaansa pitkin ja läiskähti lopulta maahan.
"Tulikukkakin on kadonnut. Hän on entinen oppilaani", Linnunlaulu maukui. Kotkansulka pudisti toivottomasti päätään.
Vastaus:10kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Surutassu,Myrskyklaani
21.08.2013 18:57
Katsoin kun Kolibritassu käveli kauemmaksi Kotkansulan kanssa.Käänsin katseeni takaisin Tuulitassuun.
"Mennäänkö katsomaan minne Roihukynsi oikein meni?"Kysyin innoissani Tuulitassulta.Tuulitassu katsoi minua epävarmana.
"Se ei taida olla turvallista..."Tuulitassu mutisi hiljaa.
"Mennään nyt!"Pyysin.Tuulitassu ravisti päätään.
"En voi päästää sinua sinne!"Tuulitassu maukui.Katsoin häntä epätoivoisena.
"Mutta sinä olet minun ystävä!"Mauin.
"Niin olet sen takia en voi antaa sinun mennä.Roihukynsi voi tappaa sinut!"Tuulitassu sihisi hiljaa.Ärähdin ja kävelin häntä pystyssä leirin sisäänkäyntiä kohti.
"Surutassu!"Mestarini huudahti.Käänsin päätäni ja Harmaaraita juoksi luokseni.
"Mennään metsästämään"Mestarini sanoi.Ärähdin hiljaa.Nyt en voisi mennä katsomaan minne Roihukynsi meni.Seurasin kuitenkin mestariani.
"Nonniin näytä taitosi"Harmaaraita maukui ja istahti alas.Avasin suutani maistaakseni ilmaa.Haistoin jäniksen ja Roihukynnen.>Roihukynnen!<Ajattelin kauhuissani.Harmaaraita ei näyttänyt haistavan sitä mutta minä hastoin.Painuin vaanimisasentoon ja hiivin pensaikkoon.
"Tulen pian takaisin"Mauin Harmaaraidalle.Mestarini nyökkäsi.Jatkoin matkaa ripeästi.Sitten kuulin kollin kehräävän.Pysähdyin kuin seinään ja ryömin sananjalkojen alla.Näin kun Roihukynsi raahasi jänistä mukanaan."Se on meidän jänis!"Murisin.
"Ai Surutassuhan se siellä!"Roihukynsi naurahti julmasti.
"Se on nyt minun jänis!"Kolli hekotti.Juoksin kissaa päin mutta Roihukynsi väisti ja raapaisi minua kylkeen.Ulvaisin kivusta ja purin kollia hännästä.Roihukynsi murisi minulle ja paiskasi minut irti.Nousin jaloilleni mutta Roihukynsi painoi minut maata vasten.
"Ole onnellinen kun en revi kurkkuasi auki tälllä sekunnilla!"Roihukynsi murisi.Kolli löi minua päähän valtavalla käpälällään ja kaikki musteni.
Raotin silmiäni hiukan.Makasin parantajan pesässä.Päässäni jyskytti.
"Hyvä että olet hereillä!"Myrskypyörre kehräsi.Räpyttelin silmiäni.
"Voit mennä jo sinulla ei ollut vakavia haavoja"Myrskypyörre maukui ja palasi yrttejen ääreen.Nousin huterasti tassuilleni ja kävelin aukiolle.Tuulitassu ja Kolibritassu loikkivat luokseni.
"Miten sinulle kävi?"Kolibritassu kysyi huolestuneena.
"Ei mitenkään"Murahdin.Kolibritassu ja Tuulitassu vaihtoivat katseita.Tassuttelin oppilaiden pesään.Kävin yhdelle sammalpedille makaamaan.Kolibritassu käveli luokseni ja istui viereeni.Hän nuolaisi turkkiani.Nousin istumaan ja aloin vaihtamaan kieliä hänen kanssaan.
Pian kävin uudelleen makaamaan ja Kolibritassu käpertyi viereeni nukkumaan.Tuulitassukin tuli pian luoksemmme.Tunsin kun Tuulitassun turkki kosketti omaani.Vilkaisin lapani yli kahta ystävääni.
>He ovat minulle todella tärkeitä.En voisi elää ilman heitä<Ajattelin ja suljin silmäni.
/Taas toivottavasti 30 rivii..../
Vastaus:15kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kolibritassu,Myrskyklaani
21.08.2013 17:45
Kuljin mestarini perässä metsässä.Kotkansulka näytti erehdyttävän paljon.Räpäytin silmiäni.
>Äl ole höpsö Kolibritassu!<Moitin itseäni hiljaa.
"Metsästämme tänään!"Kotkansulka maukui.
"Menen erisuuntaan metsästämään"Kotkansulka jatkoi ja katosi aluskasvillisuuteen.Haistoin ilmaa ja kuonooni tulvahti hiiren tuoksu.Huomasin että hiiri kaiveli jotain saniaisten alla.Pudottauduin vaanimisasentoon ja hiivin hiirtä kohti.Kylkeni hipaisi saniaista ja se heilahti.Hiiri nosti päätään ja juoksi karkuun.
"Hiirenpapanat!"Ärähdin ja ravistin turkkiani.Jalkojeni juureen tippui kellastunut lehti.Vilkaisin yläpuolellani kohoavaan tammeen.Lehdt alkoivat muuttua keltaisiksi.Lehtisateen aika lähestyi.Sen jälkeen tulisi kylmä lehtikato.Ravistin päätäni ja keskityin uudelleen metsästämiseen.Haistoin uudelleen ilmaa ja tuuli toi jostain varpusen tuoksun.Hiivin lintua kohti.
>Nyt en saa moata!<Muistutin itseäni.Olin enään hännänmitan päässä linnusta joka ei huomannut minua.Loikkasin linnun kimppuun.Lintu kerkesi vain räpäyttämään siipiään kun tapoin sen.Hautasin linnun tyytyväisenä.Nyt kuonooni työntyi jokin vieras haju.Hiivin hitaasti saniaisten alla.Näin pian mustan ja suuren onkalon.Haju vaikutti laimealta mutta ei hirmu laimealta.
>Hopeatähti kielsi menemästä tuollaisten lähelle<Tuumin.
>Mutta haju on laimea eikä Hopeatähti ole täällä<Ajattelin.Lähdin hiipimään onkaloa lähemmäs.Sydämmeni jyskytti nopeasti.Yhtäkkiä jokin harmahtav vilahti näkökentässäni.Surutassu tönäisi minut takaisin saniaisiin."Mitä sinä teet!?"Ärähdin.
"Oletko ihan hullu!Tuon lähelle ei saanut mennä!"Surutassu paasasi häntää viuhtoen.Hännänpääni alkoi vvääntyilä kuten se aina teki kun ärsyynnyin.
"No miksi en!?Se on vain onkalo!"Ärähdin.
"Minä sain kuulla että eräs Tuuliklaanin oppilas löydettiin kuolleena tuollaisen lähellä!"Surutassu maukui hermostuneena.Silmäni rävähtivät auki.Loikin hermostuneena pois päin.
"No tule!"Tiuskaisin Surutassulle.Surutassu juoksi vierelläni yhtälailla hermostuneena.Kävin poimimassa matkalla varpusen jonka olin saanut ja Surutassu nappasi hiiren.Loikimme nopeasti sinne missä minun piti tavata Kotkansulka.Hänntäni viuhtoi hermostuneena.Mestarini saapui paikalle jänis suussaan.
"Hieno!"Kotkansulka maukaisi minulle kun huomasi varpusen.Kotkansulka tervehti Surutassu joka mutisi tervehdyksensä.Kuljimme leiriin.Vein varpusen tuoresaaliskasaan ja otin itselleni pulskan hiiren.Surutassu tuli mukaani vesimyyrä hampaissani.Kävimme oppilaiden pesän eteen syömään.Tuulitassu loikki luoksemme.
"Hei!"Maukaisin ystävälleni.
"Hei!"Tuulitassu vastasi vähän vaisusti.
"Mikäs sinulla on?"Surutassu kysyi kulmiaaan kohottaen.Tuulitassu nielaisi hermostuneena.
"Näin Roihukynnen!"Tuulitassu sihahti karvat pystyssä.Katsoin Tuulitassua järkyttyneenä.Roihukynsi oli karkoitettu Myrskyklaanista.
"Roihukynnen!"Minä tuijotin Tuulitassua.
"Eikä siinä vielä kaikki!"Tuulitassu supatti kiihtyneenä.
"Hänen luokseen tuli sellainen harmaa juovikas kolli.Se sanoi että hän tuli auttamaan tuhoamaan klaanit!"Tuulitassu vingahti.Suljin silmäni.Puumanloikka,Tulikukka ja tämän pienokaiset,Tomupilvi ja Hopeatäähti olivat kadonneet.Jos Roihukynnen kulkukissoja olisi paljon meistä olisi heille enään vastusta."Minä kerron tuon..."Olin sanomassa kun Kotkansulka harppoi luokseni vihaisen näköisenä.
"Tule!"Kolli ärähti.Nousin nopeasti jaloilleni ja astelimme HIekkamyrskyn luokse.Hänkin näytti vihaiselta.Nielaisin hermostuneena.
/TOivottavasti siinä oli 30 rivii/
Vastaus:20kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Myrkky,erakko
21.08.2013 16:49
Juoksin äänettömästi metsässä.
>Isä miksi et voi ymmärtää että minua satutettiin eikä heitä?<Ajattelin vihaisena.Kuulin kun toinen kissa juoksi takanani.Paljastin pitkät ja terävät kynteni.Kiipesin ketterästi koivun alimmalle oksille.Painuin varjoihin joista minua ei erottanut kunnolla.Puun juurelle ilmestyi minun näköiseni kolli.
"Myrkky!Tule tänne ja taistele senkin murhaaja!"Isän karjui.Hivuttauduin oksan päähän ja ponnistin pienen loikan.Oksa heilahti hieman ja minä pudottauduin alaspäin nopeasti.Tömähdin isäni selkään.Isäni painautui maata vasten.
"Saat maksaa emosi ja veljesi murhasta!"Isäni ulvoi ja kiemurteli allani.Pidin tasapainoni ja tuijotin vihaisesti isääni.
"Luuletko että minä olen ollut koko elämäni paha!?En ole.Emo ja veli muuttivat minut tälläiseksi!"Ärisin.
"Valehtelija!"Isäni huusi ja sylkäisi naamalleni.Viha sykki sydämmessäni ja jossain sen takana vihlaisi suru.
"Emo ja veli ansaitsivat kuolla!"Huusin ja suru katosi.En tuntenut mitään.En surua iloa tai mitään.Vain ja ainoastaan kylmyyttä.
"Hyvästi isä!"Murahdin ja revin isäni kurkun auki.Isäni kouristeli ja yritti epätoivoisesti vetää henkeä mutta pian hän makasi jalkojeni juuressa kuolleena.Tassuni olivat isäni veren peitossa ja maassa oli iso verilampi.Käännyin lähteäkseni.Loin viimeisen katseen isääni jonka olin surmannut.Jokin kuuma vyöryi poskelleni ja tippui maahan.Käännyin ja juoksin ripeästi pois päin.Olin kuullut huhuja klaanikissasta joka kokosi kulkukissoja klaanejen tuhoamiseksi.
>Pitkälle huhutkin kulkevat<Hymähdin.Haistoin tuorean kissan tuoksun ja painuin maata vasten.Hiivin hitaasti eteenpäin.Työnnyin pensaan alle.Näin piilostani suuren mustan kollin jolla oli jäänsiniset silmät.
>Tuo on varmasti se Roihukynsi<Tutkin kollia katseellani.Nousin hitaasti ylös ja tassuttelin kollin luokse.Roihukynsi siristi jäänsinisiä silmiään ja pudotti jäniksen joka oli hänen suussaan.
"Kuka sinä olet!?"Kolli murisi uhkaavasti.
"Myrkky palveluksessanne!"Sanoin ja kumarsin kollille hieman.Roihukynsi tuijotti minua.
"Tulin auttamaan tuhoamaan ne klaanit"Sanoin itsevarmasti.Roihukyynsi nyökkäsi aavistuksen verran.
"Seuraa minua!"Roihukynsi murahti ja lähti astelemaan pientä polkua pitkin.Seurasin kollia.Varjot lankesivat polulle enkä nähnyt Roihukynttä varjoissa.Roihukynsi asteli rotkoa kohti.Kuljin kuin varjo hänen perässään.Rotkossa oli monia kissoja.Jännityin hieman.Olin aina ollut erakko joten en pitänyt näin suuresta kissa määrästä.
"Sinä nukut tuolla"Roihukynsi osoitti hännällään yhtä luolaa.Liikuin varjoissa hiljaa luolaa kohti ja kurkkasin sinne sisään.Siellä oli joku kulkuri.Irvistin.Hiivin sisää ja kulkuri käänsi katseensa minuun.
"Kuka sinä olet!"Kolli tiuskaisi.
"No kuka sinä olet?"Murisin takaisin.Kolli murisi hieman mutta ei vastannut.Tuhahdin hiljaa.Huomasin että täällä ei ollut sammaleita tai mitään.
>En hae tänään niitä!<Ajattelin närkästyneenä ja livahdin uudelleen ulos.Kiipesin pientä polkua pitkin ylös päin.Yhden luolan edessä istui neljä kissaa.
"Mitä vartioitte"Kysyin.Yksi kissa väisti ja vilkaisin sisään.Luolassa makasi hopeanharmaa naaras ja kellan punainen naaras jossa oli mustia juovia.Käänsin katseeni ja kävelin hitaasti takaisin alas.Räpäytin silmiäni kun näin kissan jonka suussa oli jokin pieni mikä liikahteli.Minulla oli aika hyvä näkö joten näin mikä se oli.Kissan pentu.Kissa kävi maahan makaamaan ja alkoi syödä sitä.En välittänyt vaan työnnyin luolaan jossa nukuin.Oikeasti minua inhotti mutta en tuntenut sitä.Se äkäinen kolli ei ollut luolassa joten iskin hampaani osaan hänen sammaleihin ja raahasin puolet omalleni nukkumapaikalle.Virnistin ja painuin kerälle nukkumaan.
/Toivottavasti siinä oli 30 rivii.../
Vastaus:20kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, Myrskyklaani
21.08.2013 15:41
Tulikukka istui ahmimassa vesimyyrää. Vaahtopentu ja Jokipentu olivat jälleen klaanivanhimpien luona. Pian - Tulikukka ajatteli innoissaan - hän voisi viedä pienokaiset ensimmäiselle retkelleen metsään. Yksi asia kuitenkin kiusasi häntä. Punahaukka ja Puumanloikka. Hänen kumppaninsa ja siskonsa. Molemmat olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Tulikukka kyllä tiesi, että katoamiseen olisi ainakin yksi järkevä selitys. Roihukynsi. Tulikukka pudisti Kollin mielestään, kun Hopeatähti ilmestyi pesästään ja loikkasi Suurkivelle ja kajautti kutsuhuudon. Nuori pentu istui kiven juurella. Klaani kokoontui nopeasti kuuntelemaan päällikköään. Tulikukka kehräsi. Kyseessä oli selvästikin nimitys. Samassa Vaahtopentu ja Jokipentu tupsahtivat hänen viereensä.
"Miksei me päästä oppilaaiksi?" Jokipentu kysyi kimakasti. Tulikukka hiljensi hänet hännällään.
"Olemme kokoontuneet tänne nimittämään klaaniimme yhden uuden oppilaan", Hopeatähti maukui kiveltä. Hän vilkaisi pientä pentua.
"Astu eteen."
Pentu asteli jalat täristen edemmäs.
"Tästä lähtien sinut tunnettakoon Kolibritassuna. Mestariksesi tulee Kotkansulka", Hopeatähti ilmoitti. Tulikukka seurasi, kuin suuri tummanruskea raidallinen kolli nousi jaloilleen meripihkanväriset silmät kimmeltäen.
"Kotkansulka, olet kokenut ja uskollinen soturi, ja toivon että opetat taitosi uudelle oppilaalle."
Kotkansulka astui eteenpäin ja kumartui koskettamaan Kolibritassun kuonoa omallaan, sitten kaksikko asteli takaisin ylrisöön. Kissajoukosta kohosi kannustavia ulvaisuja. Tulikukka oli näkevinään Kotkansulan ilmeessä myös tuskaa - ja myös raivoa. Naaras kääntyi pentujensa puoleen.
"Olette vielä liian nuoria. Pääsette oppilaiksi sitten, kun olette kuusi kuuta vanhoja", hän maukui.
"Tulkaahan, teillä on varmasti nälkä."
Pennut tallustivat emonsa perässä tarhan hämärään.
>Tähtiklaani, antakaa Punahaukan ja Puumanloikan olla kunnossa< Tulikukka rukoili ja kohotti katseensa Hopeahäntään. Sitten naaras sukelsi pentutarhaan.

--------- seuraavana päivänä ----------

"Emo! Emo!" Kuului Vaahtopennun nau'unta. Tulikukka nosti päätään unisena. Valkoisen ja hopean kirjava pentu hohti hämärässä kuin tähti. Jokipentu istui hänen vieressään kiiltävä siniharmaa turkki pörröllään.
"Voidaanko mennä tänään metsään?" Vaahtopentu jatkoi. Tulikukka nousi istumaan ja peseytyi rivakasti.
"Jos lupaatte olla kunnolla", hän maukui. Vaahtopentu tuhahti.
"No eihän me olla tietenkään", hän maukui nenäkkäästi. Jokipentu sihahti varoittavasti.
"Hyvä on, mennään vain", Tulikukka maukui ja työntyi aamuauringon kirkkaaseen paisteeseen. Vaahtopentu ja Jokipentu vipelsivät hänen perässään leirin halki. Tulikukka havaitsi Kotkansulan ja Kolibritassun, jotka suuntasivat myös ulos leiristä.
"Huomenta, Kotkansulka!" Hän huudahti. Kotkansulka tervehti häntä murahtaen. Kolibritassun silmät laajenivat uteliaasti.
"Tässä on Tulikukka, yksi kuningattaristamme", Kotkansulka esitteli. Tulikukka tervehti nuorta oppilasta ja jatkoi pentujensa perässä ulos leiristä. Vaahto pentu ja Jokipentu olivat yllyttäneet toisensa leikkitappeluun, ja kaksikko rymisteli arvomaalla. Tulikukka kehräsi huvittuneesti, ja hänellä oli yhä kovempi ikävä kumppaniaan. Mihin Punahaukka olisi voinut kadota? Tulikukan lavassa oleva kalpea arpikaan ei ollut osoittanut elämisen merkkejä viime aikoina. Mitä oli tapahtunut Yhdeksälle? Yhtäkkiä kuului kirkaisu, ja Tulikukka havahtui ajatuksistaan. Valkoinen kolli syöksähti pensaasta ja kaappasi Jokipennun hanoaisiinsa. Toinen kissa nappasi Vaahtopennun. Tulikukka kiljahti ja heittäytyi kaappaamia päin kynnet esillä. Yhtäkkiä paino jysähti hänen kylkeensä, ja naaras kaatui maahan. Hän näki yläpuolellaan suuren mustan Kollin, jonka kiiluiva jäänsininen katse porautuivat hänen turkkiinsa. Roihukynsi.
"Vihdoin!" Kolli ärähti.
"Mitä teet pennuilleni, ketunraato!" Tulikukka rääkyi.
"Se on sinun päätettävissäsi", Roihukynsi murahti ja vetäisi pitkän viillon naaraan kylkeen. Tulikukka kiljaisi kivusta. Roihukynsi tarttui häneen hampaillaan ja alkoi raahata pois. Verenvuotoa alkoi heikentää Tulikukkaa.
"Minne viet minua", naaras kähisi hädin tuskin tajuissaan.
"Sinne, mistä et pääse pois", Roihukynsi murisi. Tulikukka parahti. Missä hänen pentunsa olivat? Roihukynsi karjaisi ja iski hänet tajuttomaksi.

-------parin tunnin päästä--------

Tulikukka heräsi helliin nuolaisuihin.
"Mitä-", Tulikukka kähähti.
"Rauhassa, olet menettänyt paljon verta, ja haavasi ovat syvät", kuului yllättävä ääni.
"Puumanloikka!" Tulikukka kiljahti ja avasi silmänsä. Hänen siskonsa seisoi siinä siniset silmät loistaen.
"Voi Puimanloikka!" Tulikukka toisti ja hukutti sisarensa nuolaisuihin.
"Emo?" Kuului heiveröinen ääni pimeydestä. Vaahtopentu ja Jokipentu makasivat hytisten maassa. Harmaa juovikas kolli istui heidän vieressään.
"Tomupilvi! Pentuni!" Tulikukka huudahti ja hoippuroi pentujensa luokse. Hän havaitsi olevansa pienessä luolassa. Hän kietoutui pentujensa ympärille ja nuoli niitä lempeästi. Puimanloikka kyyristyi siskonsa viereen.
"Onko kaikki hyvin?" Hän kysyi ja työnsi tälle rastasta. Nyt vasta Tulikukka huomasi Puumanloikan pulskan vatsan.
"Sinua ei ole taidettu pitää nälässä", hän maukui. Puumanloikka kehräsi.
"Odotan pentuja", hän ilmoitti. Tulikukan silmät avautuivat Apposen ammolleen.
"Aivanko totta? Kuka on isä?" Hän hihkaisi.
"Minä", Tomupilvi maukui ylpeästi ja kietoi häntänsä Puumanloikan hännän ympärille. Tulikukka kehräsi.
"Onneksi olkoon", hän maukui.
"Oletteko nähneet Punahaukkaa? Hänkin on kadonnut", naaras jatkoi surullisena. Molemmat pudistivat päitään.
"Roihukynsi ei anna mennä ulos tai ylipäätänsä minnekään. Hän aikoo tuhota Myrskyklaanin", puumanloikka maukui vihaisena. Tulikukka hieroi Jokipennun Turkkia ja kietoutui tiiviimmin pentujensa ympärille. Mitä täällä oikein tapahtuu?
Vastaus:30kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kissanminttu tassu
21.08.2013 15:12
Kissanminttutassu metsästää hänen ensimmäisen jäniksen
Vastaus:Tätä ei lasketa tarinaksi.
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiikerijuova, Jokiklaani
21.08.2013 14:18
Tiikerijuova makasi hiljaa kuningatarpesässä.
Teerenlento istui tämän vieressä.
Äkkiä Tiikerijuova alkoi kouristella.
’’Nyt ne tulevat!’’ naaras kähisi kipristellen tassujaan.
’’Ei mitään hätää, jatka vain…’’ Teerenlento rauhoitteli ja siirtyi ottamaan pentuja vastaan.
Tiikerijuovan kipu yltyi ja hän kouristeli kivusta.
’’Ööh…’’ parantaja mutisi ja tämän silmät siristyivät miettiväiseksi. Tiikerijuova ulvaisi tuskasta ja käpristeli.
Teerenlento syötti tämän eteen yrttejä.
’’Pennut ovat näköjään jumissa, mutta ei huolta, minä autan. Saattaa johtua nuoresta iästäsi…’’
Tiikerijuova oli nyökkäämäisillään, mutta tämän oli jälleen pakko kiljaista. Teerenlento antoi tämän suuhun oksan.
’’Pure sitä samalla.’’ naaras käski jo hieman huolta äänessään. Kului paljon aikaa, verta, sekä tuskanhuutoja, kunnes Teerenlento viimein asetti punertavanruskean pennun, jolla oli vivahde oranssia turkissaan, sekä valkoiset sukat etujaloissa, sen kuonossa, rinnassa ja vatsassa oli myöskin valkoista, Tiikerijuovan eteen.
’’Nuole. Ne syntyvät kyllä odotettua aiemmin, mutta näyttävät juuri oikea-aikaisilta.’’
Tiikerijuova nuoli pentua, kunnes tämä joutui taas puremaan hampaansa oksaan.
Pentu vinkaisi ja ryömi Tiikerijuovan vatsan viereen.
oranssivalkea kuningatar tunsi selvästi, miten toinen pentu jumittui jälleen. Parantaja teki jotain ja asetteli erilaisia lehtiä verentulon lopettamiseksi.
Lopulta tämä sai toisenkin kollipennun laskettua Tiikerijuovan eteen. Se oli vaaleanruskea, ja tällä oli paksut mustat juovat poskista silmiin, musta oli myös rinta sekä toinen korvan pää. Kuononympärys, vasemman silmän ympärys, vasen etujalka sekä vatsa olivat vaalean kermanruskeat. Tiikerijuova alkoi nuolla sitä ja huomasi yllätyksekseen pennun turkin olevan kiharaista.
Pentu möngersi ensimmäisen pennun viereen.
Seuraavat hetket olivat tuskalliset, mutta sitten Teerenlento laski kolmannen pennun Tiikerijuovan luo.
Oranssivalkea naaras tunsi sydämensä jättävän pari lyöntiä väliin. Pentu oli…harmaa. Harmaa tummaraitainen kolli.
Pennun häntä oli kokonaan raitojen värinen, ja leuasta alaspäin oli vaaleammanharmaata. Tassutkin olivat vaaleat.
Pentu oli niin paljon Saarniraidan näköinen. Aidon isänsä näköinen siis.
’’NUOLE!’’ Teerenlento karjaisi niin, että Tiikerijuova paukautti hädissään kuononsa pennun päälakeen.
Pentu vinkaisi hiljaa ja Tiikerijuova nuoli rivakasti pennun turkin ja siirsi sitten tämän vatsansa viereen.
’’Tuleeko eneMPÄÄÄ!!!!’’ Tiikerijuova oli kysymässä, kun valtava kipuaalto taas lävisti hänen kehonsa.
Naaraan silmistä valui kyyneleitä, niin paljon se sattui.
Tämä otti oksan suuhunsa, puri sitä ja se katkesi.
Tiikerijuova haukkoi henkeä, ja Teerenlento siirsi viimeisen pennun tämän viereen. Se oli naaras, pentueen ainoa sellainen. Väriltään se oli hyvin kauniin ruskea, jolla oli tummemmat tassut ja vaaleampi rinnus.
Tiikerijuova nuoli sen, siirsi vatsansa viereen ja rojautti itsensä veltoksi. Pää maata vasten hän yritti koota ajatuksiaan ja tasoittaa hengityksensä.
’’Voit tulla.’’ Teerenlento huikkasi ja Huminapilvi asteli sisään istahtaen Tiikerijuovan vierelle.
Tiikerijuova vilkaisi pentuja ja alkoi itkeä.
Hän itki monen asian takia.
Sen, että ne olivat Saarnijuovan pentuja, mutta myös sen, miten kipeää hänelle oli tullut, mutta myös sen vuoksi, että hän oli onnellinen selvitessään hengissä.
Tiikerijuova katsoi Huminapilveä silmiin, ja ihan kuin kolli olisi pystynyt lukemaan naaraan silmistä ’sinä olet nyt näiden isä.’
’’Ne ovat aivan ihania!’’ Huminapilvi kiekaisi kun Teerenlento poistui pesästä. Muut kuningattaret ja pennut olivat ulkona.
’’Hetkinen, tuo harmaa…nyt se ei tule ikinä uskomaan että olen sen isä…’’ punertava soturi naukui murhe naamallaan.
’’Huomenkukka on harmaa.’’ Tiikerijuova keksi.
’’Niinpä onkin! Noniin, tuo punaruskeavalkea voisi olla: Ruohopentu, Kalapentu, Kärppäpentu ja blahblah ja blahblah ja pölö pölö …’’ Huminapilvi paasasi jatkuvaa tahtia.
’’Meripihkapentu kuulostaa hyvältä.’’ Tiikerijuova sanoi kuultuaan sen jorinan keskeltä.
’’Selvä, sen nimi on siis Meripihkapentu. Tuo ruskean ja mustan kirjava kolli voisi…’’
’’Olla Ohdakepentu.’’ Tiikerijuova lopetti Huminapilven lauseen.
’’Se on siis Ohdakepentu.’’
’’Tuo harmaa…On Vuokkopentua, on Särkipentua, Kaislapentua, Saukkopentua ja on Yöpentua ja Pilvipentua ja Harmaapentua ja…’’
’’Yöpentu olisi kiva.’’ Tiikerijuova keskeytti ja nimesi kolmannen pennun Yöpennuksi.
’’Saisinko minä päättää naaraan nimen itse?’’ Tiikerijuova kysyi. Huminapilvi nyökkäsi.
’’Turkkisi on ruskea kuin kaurapelto ja karvasi pitkää kuin siinä huojuvat korret. Nimesi olkoot siis Kaurapentu.’’ Tiikerijuova naukui ja rentoutui pentujen juodessa maitoa.
’’Kuulin huutoa täältä.’’ Huminapilvi huomautti.
’’Niin, pennut olivat jumissa… se sattui…’’ Tiikerijuova vastasi nuollen tassujaan ja hengittäen syvään. Heidän ei sentään tarvitsisi huolehtia enään Saarniraidasta, kun he olivat tappaneet tämän myrkyttämällä kollin ruoan.
Se oli tälle oikein.
Nyt pennut näyttivät niin herttaisilta, että Tiikerijuova jo aivan unohti niiden olevan sekopään pentuja. Mutta hänellä oli sentään Huminapilvi.
Aina.
Ja ikuisesti.

//VIHDOIN :D//
Vastaus:25kp >:D
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, mYrskyklaani
21.08.2013 12:35
Tulikukka seurasi lempeästi kahden pentunsa leikkitappelua pentutarhan edustalla. Punahaukka ei ollut näkynyt moneen päivään, ja naaras alkoi jo huolestua. Silloin Auringonloiste, Punahaukan emo, työntyi ulos.
"Tulikukka", hän aloitti, ", olen pahoillani viimeaikaisista käytöksestäni. Nyt vasta olen tajunnut, että Punahaukka rakastaa sinua oikeasti, etkö sinä ole suinkaan tehnyt mitään väärää, vaikka isäsi onkin murhaaja", hän lopetti.
"Hopeatähti uskoo kyllä minua, jos kerron, että olet uskollinen", Auringonloiste jatkoi pahoittelevasti. Tulikukka katsoi häntä syvänvihreillä silmillään.
"Kiitos", hän naukui hiljaa. Tulikukka katsahti jälleen Jokipentuun ja Vaahtopentuun, jotka temmelsivät ympäri aukiota. Vaikka pennut olivat rakastettavia, oli heissä huonotkin puolensa. Jokipentu saattoi tunkea kuononsa jokaiseen paikkaan, kun taas Vaahtopentuun oli melkein aina näsäviisas eikä voinut ymmärtää, miksi pennut eivät voisi osallistua taisteluun. Tulikukka kehräsi. Pennuista kasvaisi kunnon sotureita. Tulikukalle kasaantuu silti yhä enemmän ja enemmän huolia. Puumanloikkakin oli kadonnut, ja Tulikukka epäili Roihukynttä. Tumma soturi oli karkotettu MYrskyklaanista, mutta hän oli vannonutbkostoa Hopeatähdelle. Tulikukka värähti muistaessaan suuren mustan Kollin, jonka jäänsinisten silmien katse korvensi kenet tahansa.
"Emo, voidaanko me mennä kuuntelemaan klaanivanhimpien tarinoita?" Kuului Vaahtopennun vinkaisu, ja Tulikukka vilkaisi alas.
"Siitä vain. Pitkähäntä voisi pitää hiirtä tarinan arvoisena", hän vinkkasi. Jokipentu vilisti jo suoraa päätä kohti tuoresaaliskasaa. Vaahtopentuun sihahti ärsyyntyneesti ja säntäsi hänencperäänsä.
Miksi kaikki Tulikukan läheiset katosivat yksitellen? Katoaisiko seuraavaksi jompikumpi hänen omista pennuistaan? Naaras laski päänsä etutassujen päälle ja sulki silmänsä.
Vastaus:15kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tunturipentu, Varjoklaani
21.08.2013 12:01
Tunturipentu istui Höyhenpilven vierellä pitäen leukaansa ylväästi koholla.
"Hiekkatassu, voisitko huolehtia Tunturipennusta sen aikaa, kun käyn metsästämässä", Höyhenpilvi maukui naatåraalle, joka kuljeksi pentutarhan lähistöllä.
"Tietenkin, Höyhenpilvi", Hiekkatassu vastasi iloisesti. Harmaa naaras nyökkäsi ja tassutteli ulos leiristä. Tunturipentu tuhahti ylimielisesti, kun hänen kokoinen oppilas istahti tämän viereen.
"Näytänkö sinulle metsää?" Hiekkatassu kysyi ja kosketti varovasti Tunturipennun lapaa. Valtava kolli murahti.
"Sen kun", hän murisi. Samassa Orapihlajatähti ilmestyi pesästään. Hän vilkaisi epäluuloisesti Tunturipentua.
Hiekkatassu nyökkäsi, kuin päällikkö olisi jatkanut sanatonta keskustelua, joka oli käyty jo aikaa sitten. Tunturipentu ei edes väräyttänyt mustia viiksiään. Hiekkatassu nousi jaloilleen.
"Tule, voin näyttää sinulle rajat."
"Älähän vielä kuitenkaan. Tarvitsette soturin mukaanne", kuului tiukka ääni. Klaanin varapäällikkö yösiipi istui heidän edessään. Hiekkatassu kumarsi. Tunturipentu vain mulkoili kissaa sinisillä silmillään.
"Ja olen sitä mieltä, että Tunturipentu voi tehdä saman kierroksen mestarinsa kanssa, kun hän pääsee oppilaaksi, joten voitte vaikka yrittää hankkia klaanivanhimmille ruokaa", Yösiipi jatkoi ja marssi tiehensä. Tunturipentu nousi pitkille jaloilleen ja asteli ylväästi Hiekkatassun perässä metsään.
"Katso, kun minä metsästän, niin voit yrittää saada itsekin jotain", Hiekkatassu naukui. Tunturipentu tuhahti. Silloin hän havaitsi läheisen puun oksalla pähkinää jyrsivän oravan. Vesi herahti Tunturipennun kielelle ja hän jännitti lihaksensa ja ponkaisi puun runkoon, ja kiipesi äänettömästi oksalle. Kolli käytti taitavasti häntäänsä tasapainonsa säilyttämiseen ja hiipi puussa kuin varjo. Orava ei huomannut mitään. Tunturipentu sihahti ja syöksyi ylemmältä oksalta oravan niskaan ja tappoi sen helposti.
"Tunturipentu, minne hävisit?" Hiekkatassun huolestunut vongunta kohosi ilmaan. Tunturipentu murahti, kun näki oppilaan maassa, ja tiputti oravan tämän etujalkojen eteen ja ponkaisi itse maahan. Hiekkatassu näytti pöllämystyneeltä.
"Vau! Olet hyvä metsästäjä!" Hän naukui ihailevasti nähdessään oravan. Tunturipentu tuhahti.
"Tuon olisi napannut pentukin", hän murisi, ja vilkaisi pohtivaisesti ylös. Hänen pitkät, vankat mustat kyntensä olivat kuin luodut puissa kiipeilemiseen ja liikkumiseen.
> tuota voisi käyttää hyväksi< Tunturipentu ajatteli ja tarttui oravaan. Hän raahasi sen kohti leiriä. Hiekkatassu kantoi hänen jäljessään rastasta. Kun he astelivat aukion halki klaanivanhimpien pesälle, Pihlajakynsi ilmestyi sotureidenpesästä.
"Hyvä, viekää nuo klaanivanhimmille", kolli maukui ja tassutteli Keltaturkin luo. Tunturipentu raahasi oravan klaanivanhimpien pesälle. Nuhanenä, entinen parantaja, loikoili auringonvalonläiskässä.
"Onko tuo meille? Tuo on upea orava! Kiitos, Tunturipentu", kolli maukui särisevällä äänellä. Hiekkatassu pudotti Rastaan kissan eteen.
"Tunturipentu, alas tulla! Aurinko alkaa jo laskea!" Höyhenpilven mourunta sai Tunturipennun sähähtämään.
" en ole mikään avuton pentu! En tarvitse muiden apua!" Hän sihisi ja marssi häntä ja pää pystyssä tarhaan.

//jatkoa Hiekka?//
Vastaus:20kp
-Rikko

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vaahteratassu, Tuuliklaani
20.08.2013 21:53
Luku 4 - Katajahäntä, minne menit?

Vaahteratassu säpsähti hereille hien peittämänä ja täristen. Hän oli nähnyt inhottavan todentuntuista unta.
Kastanjahäntä oli seissyt parin ketunmitan päässä Vaahteratassusta, tuijottaen kaukaisuuteen. Vaikka kuinka oppilas oli koettanut mennä kollin luo, hän vain käveli paikoillaan. Sitten Kastanjahäntä katsoi taakse ja katosi. Heti kollin katoamisen jälkeen Vaahteratassun eteen leijui korpin sulka ja maahan piirtyi tassun kuva. Kun hän kohotti katsettaan, näki hän edessään suuret vuoret.
Uni oli ollut inhottava, koska jokin sanoi tuuliklaanin oppilaalle että Kastajahäntä katosi, lähti vuorien taa Korppitassun luo. Se häiritsi Vaahteratassua ja tämä nousi ripeästi istualteen. Suittuaan hieman turkkiaan naaras juoksi pesästä kuin jänis huomattuaan kissan. Auringon valo oli sokaisevan kirkas, mutta naaras vain juoksi. Hän räpytteli nopeasti silmiään ja katsoi nopeasti ohi menevää aukiota. Jääkaikua ei näkynyt. Muutamat kissat katsoivat ihmeissään juoksevaan oppilaaseen, mutta kun hän sukelsi leirin suuaukosta sisään, he käänsivät päänsä poispäin. Vaahteratassun sydän rummutti kuin hätääntyneen pääskyn siivet. Naaras oli kompastua omiin käpäliinsä, kun auringon häikäisevän lämmin valot tulvi sisään suuaukosta. Naaras pysähtyi ja liukuii silmiä räpytellen alas nummea ja lähti samantien pomppimaan seuraavaa ylös. Ilmassa leijui vahva kissan tuoksu ja Vaahteratassu alkoi jäljittämään siitä Kastanjahännän tuoksua. Naaraasta se tuoksui aina vienosti jänikselle ja siinä oli pehmeä puhtauden vieno tuoksahdus.
# Okei...Kastanjahännän tuoksu, missä olet? Minulla ei ole aikaa tälläiseen # Naaras tuumi ja siirtyessään pari hiirenmittaa sivummalle, naaras löysi yllättäen Kastanjahännän tuoksun. Virne hiipi Vaahteratassun kasvoille ja tämä tuijotti nummien ylitse, hahmoitti Kastanjahännän ja selvästi Vinhapuron reittiä. Mutta hän oli kahden vaiheilla.
# Voinko minä mennä? #
Ajatus tuntui porautuvan niin tiukasti naaraan otsaan, että hänen päätänsä särki jatkuvan miettimisen jäljiltä. No, tehän tunnette Vaahteratasun. Parin tunnin päästä liekinvärinen naaras juoksi jo klaaneista pois päin. Tuttu ja turvallinen jäi nyt pois näkyvistä, Vaahteratassu näki vielä vilauksen turvallisesta järvstä ja oli näkevinään Tuuliklaanin reviirillä toimintaa, mutta sitten hän käänsi päänsä ja lähti juoksemaan. Aurinko jatkoi kirkasta, samettista loistoaan ja kaksijalkojen talot olivat varmaan puhdistettu, koska nekin kiilsivät yhtä krikkaasti kuin järven tyyni pinta. Vaahteratassu juoksi reipasta tahtia, tämä kun ei rasittunut niin helposti. Hänen sisimmästään kumpusi suurta iloa ja jännitystä.
# Saatan saada tätä vauhtia Kastanjahännän kiinni ! # Hän tuumaili iloinen virne kasvoillaan ja huomasi yllättäen kehräävänsä samaan aikaan. Kumpuava kehräys jatkui ja naaraasta tuntui kuin kultainen ilo olisi täyttänyt hänet onnella ja riemulla. Ruohonkorret taittuivat naaraan pehmeiden tassujen alla kun hän jatkoi matkaansa samaa tahtia. Kaksijalkojen pesät näkyivät yhä, vaikka Vaahteratassu oli juossut jo monia tunteja melkeimpä. Pikkuhiljaa nuoren oppilas alkoi huohottomaan raskaasti ja tuntui kuin hänen tassunsa olisivat olleet täynnä kiviä. Hän ei jaksanut nostella tassujaan kunnolla enää, vaan raahautui häntä maassa raahaten yhden pensiakon juurelle tasaamaan hengitystään. Kaksijalkojen pesistä kantautui kummallisen herkullista tuoksua, joka tuoksui kummallisen etäisesti joltain linnulta. Juuri samaan aikaan naaraan maha murahti raivokkaasti.
" Ahaa, tuon takia kaksijalkojen tuoresaalis tuoksuu niin hyvältä " Tämä mumisi ja sulki hetkeksi silmänsä. Naaras kuvitteli mielessään Kastajahännän ja yksi ohut ja pieni kirkas kyynel karkasi yllättäen naaraan poskelle. Hän aukaisi silmänsä ja siristi niitä hieman.
" Noniin, hengitys on taas tasainen " Naaras mumisi ja nousi ylös, mutta oli kaatua. Vaikka hän hengitti nyt tasaisesti, jalat tuntuivat yhä kipeiltä ja raskailta. Vaahteratassu veti henkeä väristen ja lähti hölkkäämään hitaasti eteenpäin. Liekinpunainen, mustan laikukas naaras painoi mieleensä maisemia samaan aikaan. Suuret ja kauniit pajut kohosivat korkealle ilmaan oikealla puolella, muutamia pensaita oli siellä täällä ja vasemmalla puolella oli pitkä rivi kaksijalkojen puhtaita pesiä. Hän painoi myös mieleen että kun matka taittui kauemmas, kaksijalkojen pesien siisteys alkoi kadota. Vaikka Vaahteratassu askelsi omasta mielestään liian hitaasti, oli naaras jo päässyt kaksijalkojen pesien rivin päähän hieman ennen kuunhuippua. Viimeinen kaksijalan pesä oli varmaan jo kuita sitten hylätty, sen kiiltävä pinta oli tummanharmaa ja siellä täällä rehotti pahasti kasvillisuutta. Myös aita sen ympärillä oli rapistunut ja likainen. Vaahteratassu huohotti raskaasti ja raahautui hieman edemmäs, vain huomatakseen että alaspäin taittui loiva mäki, sen jälkeen pitkä metsikkö ja sitten näkyi vuoret. Naaraan maha murahti niin kovasti, että se kuulosti melkein koiran haukahdukselta. Naaras oli kuitenkin onnellinen, pian hän näkisi Kastanjahännän! Vaahteratassu otti varoen askeleen eteenpäin, mutta väsyneenä ja nälkiintyneenä hänen etutassunsa suistui sivulle ja oppilas rojahti kyljelleen. Hitaasti hän liukui mäen alas, ruohikon päällä ja pysähtyi kevyesti alas. Pehmeä, hieman kostea ruohikko toi mieleen Tuuliklaanin reviirin eikä Vaahteratassu halunnut siirtyä pois. Tämä kurotti käpäläänsä, liutti kevyesti kyntensä ulos ja repi maasta hieman ruohoa. Hän veti ruohon pätkät kuononsa luo. Yllättäen naaraan silmät täyttyivät kyyneleistä. Karviasta, pelokkaista ja raukkaudesta täyttyneet kyyneleet sokaisivat Vaahteratassun näön ja kyyneleet alkoivat valua suolaisena ruohikkoon, jättäen tummemman jäljen hänen poskilleen. Pian hänen näkönsä selventyi sen verran, että Vaahteratassu näki kirkkaat ruohon korret edessään.
# Ikävöin Tuuliklaania # Hän tuumasi, ennenkuin sulki silmänsä ja nukahti ynisten.

" Kastanjahäntä, odota! " Vaahteratassu huusi ja koetti juosta rakastamansa kollin perään, joka seisoi vain kolmen hiirenmitan päässä hänestä, kävellen kauemmas ja kauemmas. Mutta jokin kahlitsi naaraan jalat kiinni maahan. Kyyneleet virtasivat puron tavoin naaraan kasvoilta ja tämä alkoi ynistä.
" Miksi itket? " Kuului pehmeän kehräävä naukaisu kaikaisuudesta. Ääni kuului naaraalle. Vaahteratassu säpsähti kun pehmeä häntä koski hänen niskaansa ja esiin astui kaunis, liekinpunainen naaras. Oppilas henkäisi katsoessaan tuon tuntemattoman naaraan mantelin sävyisiä silmiä.
" Olen Oravatuli pikkuinen. " Naaras kehräsi ja hymyili. Vaahteratassu katsoi ihmeissään kissaa.
" Kuka olet? " Tämä tokaisi. Oravatuli jähmettyi hetkeksi, mutta toipui melkein samantien.
" Voi pikkuinen...olen emosi " Tämä naukaisi ja ennenkuin Vaahteratassu kerkesi sulatella tai edes tajuta asiaa, hän säpsähti hereille. Herätessään hän ei enää muistanut kenen kanssa oli puhunut, mutta se oli pienin ongelmista. Vaahteretassun päätä särki, se jyskytti raivoavasti ja tuntui repivän hänen päänsä kahtia ja mahasta kuuluva urina sai naaraan värähtämään kivusta.
# Pitää metsästää jotain. Heti # Tämä mietti ja nousi ylös väristen. Naaras paimensi itsensä vaanivaan pensaikkoon, mutta vaikka kuinka hän yritti, kaikki eläimet tuntuivat liikkuvan nopeammin kuin hän itse. Vaahteratassusta oli tullut yhdessä yössä puolikuollut, tarpeeton ja hylätty, mutta ei, hän ei jäänyt säälimään itseään. Hän puristi itsestään viimeiset voimansa, asettui jo kymmenettä kertaa saman karhunvatukka pensaan alle ja tuijotti silmät sirissä eteenpäin. Valmiiksi liekinleimukas naaras jännitti lihaksensa ja tuijotti värähtämättä eteenpäin. Kun pullea lintu oli melkein laskeutunut maahan, vain koskettanut jalallaan ruohon pintaa, Vaahteratassu loikkasi jo ilmaan. Kun oppilaan etutassu koski linnun siipeä, tämä hyökkäsi hampaillaan linnun kaulan kimppuun ja tappoi otuksen yhdellä puraisulla. Lämmin veri ja riistan haju saivat naaraan mahan kurahtamaan ja seisten, hän söi linnun nopeilla haukuilla. Ihan kuin jokainen puraisi olisi valanut naaraan sisään lisää intoa ja voimaa. Eipä kauaa kestänyt, kun linnusta jäi jäljelle nokka ja jalat, joita Vaahteratassu ei koskaan syönyt. Hän lipaisi huuliaan ja suki nopeasti etukäpäänsä, ennenkuin loikkasi virne kasvoillaan pystyyn ja lähti kuin merkitstä saaneena juoksemaan metsikköä kohti. Yöllä oli varmasti tuulenut kovasti, koska Vaahteratassu ei enää haistanut Kastajahännän tuttua tuoksua. Mutta Vaahteratassusta tuntui siltä kuin kolli olisi mennyt vain suoraan. Metsä lähestyi lähestymistään ja pian liekehtivä naaras pujahti sen varjoisiin siimeksiin. Metsän ruohikko oli paljon lyhyempää ja kostemapaa kuin muualla, mutta se ei hidastanut innokasta Tuuliklaanin oppilasta. Metsän viileät varjot olivat Vaahteratassusta ihania, vaikka hän piti enemmän lohdullisesta tiedosta, että näki taivaan. Kohottaessaan päätään, hän ei nähnyt muita kuin puiden latvoja ja vilauksia tummista pilvistä. Matka jatkui kevyesti, metsää tuli lisää toisensa jälkeen ja Vaahteratassu joutui saalistamaan kaksi kertaa. Nyt oli täysin hiljaista metsässä, eläimet olivat kadonneet jo koloihinsa, mutta Vaahteratassu vain juoksi suussaan oravan raato. Hän juoksi iloisin mielin, kun yhtäkkiä kuului hirveä, korvia raastava paukahdus ja lehtien lävitse näkyi kuin sähköinen salama halkoi taivasta. Vaahteratassu jähmettyi ja tiputti oravan avonaisesta suustaan. Muistot tulvivat naaraan mieleen salamannopeasti ja tämä vain tuijotti järkyttyneenä taivasta. Heti salaman välähdettyä alkoi satamaan. Ensin hiljaa ja tasaisesti, mutta hetkessä sade oli muuttunut pauhuavaksi sekamelkaksi, jota korosti kamala jyrinä ja salamat. Vaahteratassu seisoi paikoillaan yhä, sade oli liimannut naaraan ohuen turkin kiinni hänen ihoonsa ja hän tärisi kylmästä kun tuuli tunki tiensä naaraan luihin ja ytimiin.
# Pakene pikkuinen! Pakene! # Kuului yhtäkkiä kaunis, sointuva naukaisu, joka herätti Vaahteratassun todellisuuteen. Tämä kääntyi nopeasti ympäri, juoksi sivulle ja etsi suojapaikkaa. Hän huomasi lahon puun rungon ja juoksi sen sisään turvaan. Rungon sisällä oli kylmää ja siinä oli suuri kolo, josta Vaahteratassu näki kuinka salama halkoi jälleen taivasta. Naaras nielaisi kuuluvasti. Yhtäkkiä jyrinä loppui ja uteliaana Vaahteratassu tunki päänsä ulos rungon toisesta päästä. Hän tajusi tilaisuuden tulleen, juoksi lähimpään pensaikkoon, repi sammalta ja ruohikkoa niin paljon kuin pystyi, kantoi sen rungon sisälle ja teki nopeasti siitä kodikkaan. Vaikka sammal oli märkää, se tuntui mukavemmalta kuin nukkua pelkällä puulla. Vaahteratassu käpertyi kerälle ja veti häntänsä kasvojensa luo. Hitaasti, uni alkoi viedä naarasta muihin maailmoihin, ukkosen jyrinä hiljeni ja viimeinen asia jota naaras ajatteli, oli kuinka onnellinen hän olisi löydettyään Kastanjahännä.

// Nopeesti tehty. Loikitaan sinne tänne ajassa.
Vastaus:30kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiikerijuova, Jokiklaani
20.08.2013 20:12
Pari päivää ennen pentujen syntymää:
Huminapilvi tökki Tiikerijuovaa selkään.
Tiikerijuova käänsi päätään.
’’Onko sinulla kaikki? Et kai ole pistänyt yhtäkään suuhusi?’’ Huminapilvi kysyi.
’’En ole. Mennään.’’ Tiikerijuova vastasi sydän hakaten nopeasti kuin kanin kuono. Nyt olisi se hetki.
Tiikerijuovalla oli mukanaan lehtikäärö täynnä kuolonmarjoja. Saarniraita oli juuri tuoresaaliskasalla ja veti sieltä esille kalan. Huminapilvi juoksi hänen toiselle puolelleen.
’’Heissan, Saarniraita! Kuule minulla on sinulle kahdenkeskeistä asiaa, tule lähemmäs.’’ Huminapilvi selosti. Saarniraita kohotti kysyvänä kulmiaan mutta käänsi päänsä kuiskutusetäisyydelle. Tiikerijuova livautti marjat Saarniraidan syötäväksi otettuun kalaan. Ja hipsutteli kuin muualta tulleena Huminapilven luo.
’’Tule, Huomenkukalla on sinulle asiaa.’’
Nämä vuorosanat Tiikerijuova ja Huminapilvi olivat opetelleet parissa päivässä.
’’Oi, meillä oli kyllä keskustelu kesken…noh, nähdään myöhemmin!’’ Huminapilvi sanoi ja asteli Tiikerijuovan perässä kuningatarpesään. He vilkaisivat vielä, kun Saarniraita jatkoi syömistään. He olivat onnistuneet. Pian Saarniraidasta ei olisi enää huolta.
’’Kiitos, Huminapilvi.’’ Tiikerijuova kuiskasi kehräten. Naaraasta ei tuntunut lainkaan pahalta Saarniraidan kuolema. Pian ulkoa alkoi kuulua huutoa.
Saarniraita makasi maassa vaahto suustaan valuen.
’’Mahdotonta… hän on jo kuollut.’’ Teerenlento naukui Lehväkasvo vierellään.
’’Kuolonmarjoja.’’

//toivon sydämestäni että saan 15 koopeeta, todella tarvitsen ne, Saarnin voi lisätä Pimeydenmetsään.*rukoilee 15 koopeetä*
Vastaus:14kp :D
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjahäntä, Tuuliklaani
20.08.2013 18:58
Luku 12. Kuohuvan Veden Heimo

"Herää Kastanjahäntä." Vinhapuro kuiskasi korvaani. Murahdin väsyneenä vastaukseksi. En millään olisi halunnut nousta...
Vilkaisin taivaalle ja näin nousevan auringon. Se loi kultaisia säteitään hämärälle taivaalle. Kuu oli jo laskenut. Nousin hämmentyneenä ylös muistamatta, missä olin. Sitten tunnistin puunrungon, jonka sisälle olin käynyt nukkumaan. Vieressäni oli eilinen orava. Tarrasin siihen tiukasti hampaillani ja näykin siitä mehevää lihaa. Orava oli todella laiha - sillä ruokkisi ehkä oppilaan, jos sitäkään. Vinhapuro istui edessäni odottamassa,
kun söin eläimen hyvällä halulla. Ruoka loppui kesken. Katsoin huolestuneena murisevaa mahaani ja huokaisin.
"Voimme metsästää matkalla." naaras edessäni sanoi ja nousi ylös. Nyökkäsin nopeasti ja hyppäsin jaloilleni. Oli mukavaa päästä taas jatkamaan matkaa kohti tuntematonta!

Olimme kulkeneet jo hetken. Mahani valitti edelleen nälkää, mutta kuljin siltä pää pystyssä Vinhapuron perässä. Naaras kulki koko ajan varovaisemmin, mitä korkeammalle kiipesimme. Aistin hänen yltyvän pelkotuoksunsa, joka sai minutkin hätääntymään. Mutta vaikka kuinka yritin, en haistanut missään vaaraa. Olimme jo aika korkealla ja tie kävi jyrkäksi ja kapeammaksi. Sain todella ponnistella pysyäkseni vauhdissa. Kylmät tuulet sekoittivat vähän väliä turkkiani ja sai jäseneni kangistumaan. En ollut vieläkään syönyt mitään, eikä täällä kyllä olisi riistaakaan. Kivinen maa raapi anturani verille. Olimme yrittäneet löytää hierakkaa, kuten Kaarnakasvo oli ennen lähtöämme neuvonut. Yrttiä emme kuitenkaan olleet löytäneet pitkän etsinnän jälkeen. Juuri nyt en voinut toivoa mitään muuta, kuin jos saisin olla kotona. Ajatukset tuuliklaanista ja kodista palautuivat mieleeni. Mitä kissat olivat ajatelleet huomatessaan meidän olevan poissa? Olivatko he suunniltaan? Mitä Vaahteratassu ajatteli? Tai Haukkatähti? Eniten minua kuitenkin huolestutti Vaahteratassu. Olihan oppilas varmasti turvassa, kun en ollut pitämässä häntä silmällä? Vinhapuron sihahdus keskeytti ajatukseni. Katsoin ihmeissäni naarasta, joka oli painunut pensaan alle. En tiennyt, miksi hän niin teki, mutta otin hänestä silti mallia ja painauduin maata vasten.
Ylläni liiteli musta lintu, jonka pentukin olisi tunnistanut
kotkaksi. Sydämeni alkoi lyödä kovenpaa, kunnes läähätin. Eikai
lintu vain ollut huomannut minua? Onneksi eläin kuitenkin
lensi pois. Vinhapuro tuli esiin pensaasta silmät selällään.
"Olisit voinut kuolla!" hän murahti vihaisesti.
"Olisit voinut varoittaa!" kivahdin takaisin ja astelin soturin ohi tämän eteen. Lähdin kävelemään verkkaisesti eteenpäin pidellen raivoa sisälläni. Kuinka hän kehtasi!
Tie kapeni kapenemistaan, kunnes sain olla varuillani, etten olisi tipahtanut alla olevaan rotkoon. Katsoin tassujani ja asettelin ne huolellisesti eteeni. Olisi liian suuri vaara menettää tasapaino. Tiellä pystyi juuri ja juuri kääntymään. Kuulin takaani kiljahduksen ja varisevien kivien äänen. Käännähdin salamana ympäri. Vinhapuro oli menettänyt tasapainonsa ja oli aivan rotkon reunalla, puoliksi tiellä. Hiivin naaraan luo ja tartuin tätä niskanahasta. Olin yllättynyt tämän painosta, mutten sanonut mitään. Sain vedettyä Vinhapuron täpärästi takaisin tielle ja käännyin jatkamaan matkaa. Naaras seurasi täristen perässäni.

Kauhut eivät olleet vielä ohi. Edessämme nimittäin tie loppui ja matka oli todella pitkä hypättäväksi. Rotko veti minua puoleensa. Vedin syvään henkeä ja loikkasin ilmaan. Yllätyksekseni laskeuduin pehmeästi maahan. Vinhapuro loikkasi kevyesti vierelleni ja asettui vaihteeksi johtoon. Kuljin häntä pystyssä pitäen samalla silmällä selustaa. Tunsin itseni suojattomaksi avoimessa maastossa. Eteemme tuli suuri aukio, jonka keskeltä virtasi kapea puro. Tassuttelin sen reunalle ja join kulauksen raikasta vettä. Nuolaisin huuliani ja suuntasin kohti lumisia metsiä, jotka häämöttivät edessäpäin. Pian saavuimme suuren puun juurelle. Olimme juosseet jo hetken lumisessa maastossa ja jalkani tuntuivat tunnottomilta. Olin paitsi väsynyt, myös kamalan nälkäinen. Vinhapurokaan ei näyttänyt olevan sen paremmassakaan kunnossa ja hoiperteli eteenpäin turkki lumesta valkoisena. Haistoin edessäni tuoretta kissan hajua. Siristin silmiäni nähdäkseni eteenpäin ja saatoin juuri ja juuri erottaa lumipyryssä kahden kissan solakat hahmot. Pian kissat tulivat kunnolla näkyviin mudalla sotketuissa turkeissa. Nielaisin pelkoni. Olimme liian heikkoja taistelemaan. Vinhapuron silmät näyttivät kirkastuvan naaraan tunnistaessa kissat ja tuo kiljahti riemusta.
"Keitä te olette?" matala ääni murisi.
"Olen Vinhapuro ja tässä on Kastanjahäntä. Olemme Tuuliklaanin sotureita. Kyllä te klaanit muistatte!" naaras huomautti astui lähemmäs kissoja.
"Jaahas. Oletteko vaeltamassa noin huonossa kunnossa vuorten yli?" toinen ääni kysyi epäuskoisesti.
"Kyllä." kerroin voimattomana. Toinen kissoista pudisti päätään ja sanoi jotain Vinhapurolle. Kaaduin voimattomana maahan ja kuulin kissojen hätääntyneet äänet.
"Kastanjahäntä! Koeta kestää, he vievät meidät turvaan!" kuulin Vinhapuron äänen juuri, ennen kuin ajatukseni pimenivät ja vaivuin tiedottomuuteen...
Vastaus:26 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
20.08.2013 17:44
Osa 5

Kotikisu
Pölyturkki oli edelleen Roihukynnen luolassa vankina. Roihukynsi ei halua pästää häntä pois, ennen kuin pennut ovat syntyneet.
"Päästäkää minut pois!" Pölyturkki huusi luolassa epätoivoisesti. "Emme päästä, ennen kuin Roihukynsi antaa luvan!" Terä huusi vartiosta. Pölyturkki pamahti väsymyksestä maahan. Hän nukahti miltein heti. Silloin alkoi kuulua kauheaa töminää."Kaksijalka!" joku kissa huusi, ja kaikki hätääntyivät ja menivät suojaan.Ainoa, joka ei mennyt suojaan, oli Pölyturkki. Kaksijalka oli pienempi, kuin mitä yleensä nähdään. Tämä kaksijalka silitti nukkuvaa Pölyturkkia. Pian tämä nosti Pölyturkin syliinsä. Mutta Pölyturkki nukkui sikeässä unessa. Kaksijalka lähti pois Pölyturkki mukanaan. "Hakekaa hänet takaisin senkin mätäturkit!" Roihukynsi huusi raivoissaan, kun oli menettänyt vankinsa. "Hae its, sillä me emme henkiämme Kaksijaloille uhraa sinun rakkaan vankisi vuoksi!" huusi yksi naaras, joka oli jo kyllästynyt Roihukynnen käskytyksiin. "No uraatko itsesi sitten mieluummin minulle?" roihukynsi kysyi ja otti terävät kyntensä esille. "K-kyllä me hänet takaisin saamme hetkessä, pomo!" naaras sanoi pelokkaasti, ja otti mukaansa muita kissoja. Sitten he lähtivät juoksemaan Kaksijalan tulo-ja menosuuntaan.
-Kaksijalkalassa-
Pölyturkki oli juuri herännyt Kaksijalkojen pesässä.
"Missä minä olen?" Pölytukki kysyi ääneen itsekseen.
"Olet Kaksijalkalassa." vastasi joku kissa Pölyturkin takaa.
"Meidät kaikki on napattu metsästä." vastasi toinen kissa. Kun Pölyturkki kääntyi, näki hän melkoisen näyn. Tässä Kaksijalan pesässä oli varmaan kahden klaanin kissamäärä.
"Keitä te kaikki olette?" Pölyturkki kysyi hämmästyneenä, kun oli katsellut tarpeeksi ympärilleen.
"Olemme kaikki entisiä villikissoja, kunnes nämä Kaksijalat nappasivat meidät." yksi naaras sanoi Pölyturkille.
"Kuinka kauan olette olleet täälä?" Pölyturkki kysyi hämmästyneenä.
"Minä olen tullut tänne monta vuodenaikaa sitten." eräs ruskeraidallinen kolli sanoi.
"Onko kukaan teistä ollut ennen klaanikissa?" Pölyturkki kysyi. Kaikki katsoivat toisiaan tietämättöminä.
"Minä!" hihkaisi eräs nuorekas kolli.
"Mistä klaanista sinä olit?!" Pölyturkki kysyi mielenkiintoisesti.
"Myrskyklaanista." kolli vastsin vaitonaisesti.
"Onko sinulla yhtään pentua?" Pölyturkki jatkoi kysymyksiään.
"Kolme!" kolli vastasi ylpenä.
"Missä he ovat?" Pölyturkki kysyi.
Yksi on Tuuliklaanissa, yksi Myrskyklaanissa. Viimeisestä en tiedä, koska hän lähti veljeään etsimään" kolli kertoi mielissään, koska kerrankin joku kuunteli häntä.
"Mitkä heidän nimensä ovat?" Pölyturkki kysyi vielä mielenkiintoisempana.
"Rosopentu, Korallipentu ja Mara." kolli kertoi, samalla kuin olisi muistellut klaanielämää.
"Rosotassu, Korallitassu ja Lehtitassu!" Pölyturkki huudahti.
"Sinun poikasi on minun kumppanini!!!"
"Onko kaikki pentuni jo oppilaita?! Ja yhdelle tulossa jo pentuja!" kolli huusi, kun oli huomannut pullottavan mahani.
"Niin, Rosotassun pentuja." Pölyturkki sanoi haaleasti katsellessaan pulleaa mahaansa.
"Vie minut lapsieni luokse!" kolli huudahti, ja hänen silmänsä kiiluivat kun hopeahännän tähdet.
"Hyvä on, mutta miten me pääsemme täältä ulos?" Pölyturkki sanoi osittain innoissaan ja osittan pettyneenä.
"Minä tiedän, miten pääsette ulos!" kilpikonnakuvioinen naaras huusi kissalauman keskeltä, josta hän tunki ulos.
"Seuratkaa minua!"
"Kiitos, Aamunsaraste." kolli sanoi ja lähti seuraamaan naarasta.
"Onko hänkin klaanikissa?" Pölyturkki kysyi ihmeissään.
"Ei, mutta hän on saannut minulle pentuja, ja halusi klaaninimen." kolli sanoi.
"Anteeksi, olen unohanut esittäytyä. Olen Viiltorinta!" kolli kertoi.
"Minä olen Pölyturkki!" Pölytukki kertoi ja kumarsi Viiltorinnalle.
"Mukava tutustua, Pölyturkki." Viiltorinta sanoi.
"Samoin, Viiltorinta!" Pölyturkki sanoi kuin päälikölle puhuisi. He seurasivat Aamunsarastetta ja pian he olivat ulkona puutarhassa.
"Miten me nyt täältä pois pääsemme?!" Pölyturkki sanoi vihaisesti.
"Kiipeätte vain aidan yli!" Aamunsaraste sanoi ja osoitti aidan matalinta osaa, joka todellakin oli matala.
"Hyvä on, kiitos Aamunsaraste, toivottavasti näemme vielä jonain päivänä." Pölyturkki sanoi kiitollisena ja lähti juoksemaan Viiltorinnan perään puutarhaan. Viiltorinta meni aidan eteen, ja ponnisi. Hän seisoi hetken sen päällä, ja hyppäsi takaisin metsään. Pölyturkki teki perässä. Ja pian molemmat olivat jo toisella puolella, turvallisesti. He lähtivät taivaltamaan Viiltorinnan näyttämään suuntaan.
"Mistä sinä tiedät, minne meidän pitää mennä?" Pölyturkki kysyi ihmeissään.
"Olen vanha, ystäväni, vanha!" Viiltorinta sanoi ja naurahti. Sen jälkeen tuli aivan hiiren hiljaista.
"RÄKS!" kuului puskista heidän takaa.
"Tuolla, ottakaa kiinni!" huusi yksi Roihukynnen käskyläisistä ja osoitti Pölyturkkia ja Viiltorintaa.
"Juokse Viiltorinta, juokse!" Pölyturkki huusi ja lähti juoksemaan heidän menosuuntaa kohti. Vanha kolli tuli hänen rinnalleen.
"Keitä nuo ovat?" Viiltorinta kysyi hengästyneenä.
"Tuota...He ovat kaapanneet minut, ja tulivat hakemaan minua takaisin piilopaikkaansa vangiksi." Pölyturkki sanoi jopa hieman ahdistuneesti.
"Mutta me kyllä eksytämme heidät, keinolla millä hyvänsä!" Pölyturkki huudahti ja kääntyi äkkinäisesti oikealle. Hyvä, että Viiltorinta pysyi hänen vauhdissa.
"Käänny!" Pölyturkki huusi Viiltorinnalle juuri ennen kuin kääntyi itse. Silloin kissalauma rynnisti heidän ohitse luullen, että karkulaiset menisivät siellä.
"Tule!" Pölyturkki sanoi ja meni puskaan ja sieltä sinne päin, minne he olivat menossa.
"Tänne!" Viiltorinta huusi, mutta sitten hän rääkäisi. Pölyturkki syöksyi hänen luokse.
"Viiltorinta!" hän huusi kun oli parin ketunmitan päässä huudon lähtöpaikasta.
"Älä tapa häntä, Sikuri!" Pölyturkki huusi huomattuaan että hänen vanha ystävä oli tappamassa Viiltorinnan.
"Pölytassu, mukava nähdä sinua, mutta miksi puolustat tuota kotikisua?" Sikuri kysyi.
"Hän on kumppanini isä, hänet napattiin Kaksijalkalaan niin kuin minutkin. Ja sano Pölyturkisiksi." Pölyturkki sanoi ilpeänä.
"Onko sinulle tulossa pentuja, rakas ystävä?" Sikuri kysyi vaihtaem samalla puheenaihetta.
"Kyllä!" Pölyturkki sanoi pättäväisesti.
"Mutta mitä sinä teet täällä?" Pölyturkki kysyi.
"Olen Veriklaanista!" Sikuri huudahti.
"Mitä!?" Pölyturkki huuahti. Sillon puskasta tuli suuri kolli ja hän kysyi:"Mitä tämä tarkoittaa Sikuri?!!" huusi suuri kolli ystävälleni.
"Tämä naaras on pelastanut kerran henkeni!" Sikuri kertoi masentuneesti.
"Kuka tuo kotikisu on, tiedät, etten voi sietää heitä!" kolli huusi kovaan ääneen.
"Anteeksi Ruoska, mutta kolli oli Pölyturkin mukana, kun hän eksyi leiriimme." Sikuri selitti ärtyneesti.
"Jos näin on... Päästä heidät menemään!" Ruoska sanoi, kun kynsi terävillä kynsillään maata.
"Menkää!" Sikuri huusi heti, kun oli nähnyt Ruoskan terävät kynnet.
"Nähdään joskus, Sikuri!" Pölyturkki huudahti ja juoksi Viiltorinnan luokse.
"Mennän kotiin!" Viiltorinta sanoi, kun oli syönyt saamansa laihan hiiren.
"Minäkin syön jotain ennen kuin jatkamme matkaa, jos käy, Viiltorinta." Pölyturkki sanoi ja meni pusikkoon.
"Krääh!!!" joku rääkäisi Viiltorinnan luota. Kissat olivat näemmä Varjoklaanin reviirillä.
"Viiltorinta!" Pölyturkki huusi puskasta kun hän rynnisti paikalle.
"VIILTORINTA!!" Pölyturkki huudahti, kun hän näki velton, kuolleen ruumiin maaassa. Maa ihan lainehti verestä.
"Täälää on vielä toinenkin tunkeilija!" joku kolli huusi, kun oli hyökkäämässä Pölyturkin kimppuun.
"Mitä teitte Viiltorinnalle?!" Pölyturkki huudahti kun näki hänen ystäväänsä raahattavan johonkin.
"Hän oli tunkeutunut reviirillemme, niin kuin sinäkin!" yksi naaras sanoi ja otti kyntensä esille.
"En tunkeutunut ystäväni kanssa reviirillemme, vaan karkasimme Kaksijlasta, jonne kaksijalka meitä oli vienyt." Pölyturkki sanoi tuskissaan.
"Päästä hänet menemään!" kuulin Varjoklaanin päälikön huutavan.
"Jos hän pääsee nopeammin oman klaaninsa reviirille, pienellä etumatkalla, hän saa elää, mutta jos hänet saadaan sitä ennen kiinni, voimme tappaa hänet." suuri päälikkö sanoi.
"Selvä!" sanoi eräs kolli, ja valmistautui juoksemaan ja kovaa.
"Mene!" Varjoklaanin päälikkö huusi. Pölyturkki ei halunnut jättää ystäväänsä. Pölyturkki lähti juoksemaan niin kovaa kuin pääsi. Hän juoksi kuitenkin sinne, minne Viiltorinnan ruumis raahattiin. Se oli viety pois tieltä. Pölyturkki haki sen, ja alkoi raahata ystäväänsä puskia pitkin. Pian loppui puskat, ja esiin pilkotti tuttu nummi.
>Vihdoinkin Tuuliklaani!< Pölyturkki ajatteli ja kiihdytti juoksuun. Hän näki rajaparttion, jossa oli myös hänen rakas Rosotassu. Rajapartio lähti juoksemaan Pölyturkkia ja Viiltorinnan kuollutta ruumista vastaan.
"Kuka hän on?" Rosotassu kysyi, kun oli huomannut kuolleen kollin.
"Hän on...Siis hän oli sinun, Lehtitassun ja Korallitassun i-isä!" Pölyturkki sanoi pelokkaasti ja katsoi veristä, takkuturkkista kollia kaipaavasi.
"M-miksi hän on kuollut?" Rosotassu sanoi pala kurkussa.
"Varjoklaanilaiset tappoivat hänet." Pölyturkki sanoi surullisesti ja alkoi itkeä kuollutta ystäväänsä.
"Olisin niin kovasti tahtonut nähdä hänet elävänä." Rosotassu sanoi katsoen kuollutta isäänsä.
"Hetkonen, sanoitko minun, Lehtitassun ja Korallitassun isä?!" Rosotassu sanoi ihmeissään.
"Kyllä, te kaikki kolme olette samasta pentueesta, saman isän ja emon pentuja!" Pölyturkki sanoi vaisusti.
"Onko se kaunis Myrskyklaanilainen naaras minun siskoni?!" Rosotassu sanoi innoissaan, ja ihmeissään.
"Kyllä!" Pölyturkkikin sanoi huvittuneesti, kun näki minkälainen Rosotassun ilme oli.
"Miten sinä voit, ja milloin pennut syntyvät?" Rosotassu kysyi vaihtaen puheenaihetta.
"Hyvin, ja minun pitäisi muttaa jo pentutarhaan, koska minun pitäisi olla jo kuningatar." Pölyturkki sanoi ja katsoi pullottavaa mahaansa.
"Mennän leiriin, niin voimme juhlia sitä, että sinä olet palannut!" Rosotassu huudahti, ja lähti tassuttelemaan kumppaninsa vierellä leiriä kohti. Rosotassu saattoi Pölyturkin parantajan pesään, mutta jäi ulkopuolelle kuuntelemaan.
"Pennut syntyvät pian, koska sinulla kesti siellä vankina jonkin aikaa." Kaarnakasvo sanoi, kun oli tutkiallut Pölyturkin mahaa.
"Tästä lähin olet pentutarhassa kuningattarena siihen saakka että tulevat pennut ovat tulleet oppilaiksi." Kaarnakasvo sanoi.
"Voit mennä valmistelemaan pesääsi pentutarhassa, ja etsimään sopiva nukkumapaikka."
"Kiitos Kaarnakasvo!" Pölyturkki huusi vielä ennen lähtöään parantajalle.
Rosotassu oli parantajan pesän ulkopuolella, ja saattoi kumppaninsa pentutarhaan.
"Hyvää yötä!" Rosotassu sanoi, kun olii auttanut Pölyturkin tuomaan sammalta hänen nukkumapaikalle.
"Hyvää yötä, ja kiitos avusta!" Pölyturkki sanoi ja käpertyi pehmeälle sammalvuoteelle nukkumaan. Hänellä oli lämmin, ja paremmin, mitä ikinä voisi olla...
(Jatkuu)
//Pölyturkista tuli nyt kuningatar, ja pian ne sen pennut syntyy.//
Vastaus:30 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Jääkaiku,Tuuliklaani
20.08.2013 16:33
Tunsin ylpeydenpistoksen kulkevan lävitseni kun oma oppilaani sai soturinimensä.Olin niin ylpeä Ketunleipätassusta ja vielä ylpeämpi olin kun tämä sai soturinimensä Ketunleipäjalka.Huokaisin tyytyväisenä ja tassuttelin kumppanini luokse.Pakkasjuova istui lähellä tuoresaalis kasaa.Tassuttelin kumppanini luo hymy huulillani.
"No oletpas sinä pirteä!"Pakkasjuova maukui ilahtuneena.Nyökkäsin onnellisena.
"Minun mieltäni vaivaa vain Kaislatassun kuolema."mau'uin surullisena.
"Hän on voi varmasti hyvin Tähtiklaanissa ja oppilaastasi tuli juuri soturi ja sait ööh uuden oppilaan!"kumppanini maukui.
"Niin."mau'uin ja vilkaisin kellanpunaista musta laikukasta naarasta ylpeänä.
>Vaahteratassusta tulee hyvä soturi tiedän sen.<ajattelin hymyillen.Oppilaani oli erittäin innokas ja puhui taukoamatta.Hymyilin pienesti ja venyttelin jäseniäni.
"Voisin mennä selvittelemään ajatuksiani."mau'uin.Pakkasjuova nyökkäsi ja päästi minut ohitseen.Tassuttelin pois Tuuliklaanin turvallisesta leiristä ja lähdin Tuuliklaanin avaralle reviirille.Hento tuulenvire pörrötti hopeaa turkkiani.Nuuhkin ilmaa Sudenloikan varalta,mutta en onnekseni saanut tästä vainua.Huokaisin helpottuneena ja yritin vainuta jäniksiä.Sain nopeasti vainun yhdessä ja huomasin ruskean turkin vilahduksen.Asetuin vaanimis asentoon ja pinkaisin jäniksen perään.Juoksin niin nopeasti kuin pystyin ja sain sen nopeasti napattua.Hautasin sen tyytyväisenä.Jatkoin hypähdellen matkaani ja hengitin raikasta ilmaa.Juoksin nummella onnellisena.Tunsin oloni niin vapaaksi.Mutta ilo ei kestänyt pitkään sillä pian sain kuonooni veren pistävän hajun.Jokainen karvani nousi pystyyn ja kynteni liukuivat tassuistani.Tassuttelin varovaisin askelin eteenpäin toivoen,että veri kuului kuolleelle ketulle tai mäyrälle.Säpsähdin kun astuin johonkin tahmeaan.Katsoin tassuani:se oli värjäytynyt aivan punaiseksi verestä.Aloin järkyttyneenä ravistella tassuani verestä ja jatkoin sitten matkaani ja tunsin kylmien väreiden kulkevan lävitseni kun veren haju voimistui entisestään.Edessäni oli vanha kuivunut vatukkapensas ja tiesin,että näkisin pensaan takana jotain hirveää.Kurkistin pensaan takaa ja silmäni suurenivat kauhusta ja tunsin kyyneleen putoavan poskelleni.Edessäni makaava kuollut kissa oli Pakkasjuova..

Muutama päivä myöhemmin:

Pakkasjuovan ruumis oli haudattu ja toivoin kollin olevan onnellinen Tähtiklaanissa.
>Miksi kaikki kissat joita rakastan kuolevat?<ajattelin surullisena kyynelten läpi.
"Jääkaiku söisit jotain!"kuulin Vinhapuron äänen.Pudistin päätäni.
"En halua."ääneni kuulosti rahinalta sillä en ollut puhunut pitkään aikaan.Tiesin kyllä kuka oli vastuussa Pakkasjuovan kuolemasta:Sudenloikka.Kolli oli pitänyt lupauksensa ja vienyt minulta kaiken mitä minulla ikinä oli.
"Syö nyt!"Vinhapuro maukui tiukkaan äänensävyyn.En halunnut väittää vastaan kokeneemmalle soturille joten päätin tämän mieliksi ottaa pienen ruipelon hiiren.Söin sen kahdella ahnaalla haukulla ja nuolin saaliin rippeet huuliltani.
>Voisin mennä nukkumaan.<ajatteli,mutta ennenkuin ehdin soturien pesälle Vaahteratassu pysäytti minut.
"Mennäänkö harjoittelemaan joohan!!?"tämä kysyi innokkaasti.Olin tyystin unohtanut oman oppilaani kaiken tämän keskellä.
"Mennään vain."mau'uin.Vaahteratassu vinkaisi ilahtuneena ja lähti kanssani leiristä.Vaahteratassu asteli edelläni,mutta juuri nyt en jaksanut välittää siitä.
>Pakkasjuova...<ajattelin kollin karheaa lämmintä turkkia joka kosketti omaani.Kyynel putosi silmä kulmastani.Edes oppilaani ei saanut minua hyvälle tuulelle.
>Eikö Haukkatähti voisi laittaa minua Klaanin Vanhimpiin,koska en jaksa enää..<ajattelin murheen murtamana.
"Voinko mennä edellä? Sinä olet nimittäin hidas!"oppilaani maukui.Nyökkäsin välinpitämättömästi ja annoin oppilaani mennä.
Tassuttelin yksinäisenä nummella.Tuuli oli voimakasta ja se hankaloitti kävelyä.
Aurinkoa ei näkynyt,sillä pilvet olivat peittäneet sen kokonaan.Tassuttelin hajamielisesti eteenpäin katsomatta.Höristin hieman korviani ja korviini kantautui läheneviä juoksun askelia.Nostin päätäni ja silmäni suurenivat kun näin oranssin välähdyksen ja lennähdin sitten selälleni.Nostin hölmistyneenä päätäni ja huomasin kellanpunaisen möykyn.Tökkäsin möykkyä varovasti ja tajusin sen olevan vihollisklaanin soturi.Nuuhkaisin tämän turkkia varovasti ja vilkaisin tämän kasvoja.
>Ompa hän komea!<ajattelin ja yritin tökkiä soturia hereille.Yhtäkkiä kolli avasi varovasti silmänsä,jotka olivat vihreät ja suuntasi hämmästyneen katseensa minuun.

//Nopsa jatkatko ;3//
Vastaus:20 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Rapatassu, varjoklaani
Kotisivut: http://taysikuunvelhot.suntuubi.com/
20.08.2013 08:19
Heräsin aikaisin aamulla. Ilma oli kostea ja sumu oli tiheää. Lähdin ulos pesästä. Olin päättänyt etsiä käsiini mestarini Ruosteturkin. Haluaisi lähteä partioon.

Löysin Ruosteturkin sotureidenpesän ulkopuolelta. Tassuttelin suoraan hänen luokse ja kysyin:
"Voisimmeko lähteä tänään partioon?"
"Emme, et ole vielä tarpeeksi taitava taistelia lähteäksesi partioon", Ruosteturkki vastasi tyynesti. Murahdin ja poistuin paikalta.
"Syö niin lähdetään saalistamaan!" Ruosteturkki naukui perääni. Otin tuoresaaliskasalta pullean peipon. Söin sen nopeasti ja näin, kun Ruosteturkki nousi ja alkoi kävelemään minua kohti.
"Oletko jo syönyt?" Hän kysyi.
"Olen, mutta..." olin aikoissa väittää vastaan, mutta tajusin viime hetkessä, ettei kannata alkaa riitelemään oman mestarinsa kanssa.
"Hyvä, lähdetään sitten", Ruosteturkki sanoi. Lähdimme kävelemään ulos leiris.
"SInä sitten viet mukisematta saaliin klaanin vanhimmille", Ruosteturkki ilmoitti tiukkaan sävyyn.
"Ääähh.. Miksi?" Kysyin harmistuneena.
"Siksi koska minä käsken", Ruosteturkki murahti. Nyökkäsin myöntävästi.

"Mitä haistat?" Ruosteturkki kysyi, kun pääsimme pienelle metsäaukiolle.
"Haistan.." Haistelin hetken ilmaa ja jatkoin: "Jäniksen, mädäntyneen lihan ja ja ukkospolun", vastasin ja toivoin, ettei mitään jäänyt haistamatta.
"Hienoa, tunnistit jopa ukkospolun hajun", Ruosteturkki kehui.
"Onko jäniksen haju tuore?" Hän vielä kysyi.
"On, se on juuri mennyt tästä", vastasin kyllästyneenä.
"Olisiko sinulla mahdollisuuksia löytää se?" Ruosteturkki kysyi.
"Lopeta jo! Ei, ei minulla ole, koska se on voinut mennä minne vain", ärähdin.
"Älä nyt tulistu. Oikein hyvin vastattu. Katsos mitä tuolla on", Ruosteturkki vinkkasi ja osoitti hännällään erään puun juureen. Siellä oli hiiri. Pudottauduin maahan ja lähdin ryömimään sitä kohti. #Tämä on ajanhukkaa. Tuoresaaliskasahan on ihan täynnä# mietin itsekseni. Otin hiiren ja palasin takaisin Ruosteturkin luo.
"Siinä on hiiresi", tiuskaisin ja pudotin hiiren maahan.
"Hetkonen! Luuletko sinä hiirenaivo, että minä kannan hiiresi? Älä edes mieti vastausta. En tietenkään", Ruosteturkki ärähti.
"Anteeksi", sanoin ja poimin hiiren maasta.
"Syytäkin olisi pyytää", Ruoosteturkki ärähti. He jatkoivat matkaa ja pyydystelivät hiiriä ja muita pieneläimiä.

"Noniin menehän siitä klaaninvanhimpien luo ja tee mitä he käskevät", Ruosteturkki kehotti.
Murahdin ja laahustin klaaninvanhimpien luo. Siellä häntä odotti jo Nuhanenä ja Järkäle.
"Tuotko meille syötävää" Nunanenä tiedusteli.
"Kyllä, tässä syökää", Rapatassu vastasi vihaisesti. Hän katseli, kun klaaninvanhimmat söivät ateriansa.
"Voisitko vahtaa sammaleet pesästämme", Nuhanenä pyysi.
"ARGH! No hyvä on", olin erittäin tympääntynyt koko touhuun. Hain kumminin sammalta ja vaihdoin ne.

"Rapatassu!" Kuului huuto parantajan pesältä. Murahdin ja menin pesälle.
"Veisitkö nämä järkäleelle?" Pikkupilvi kysyi. Tajusin heti, että nyytissä oli unikonsiemeni.
"Vien", vastasin ja otin nyytin suuhuni. Kävelin ulos pesästä suoraan klaaninvanhimpien luo.

"Tässä, unikonsiemeni", murahdin Järkäleelle. Tämä nyökkäsi ja söi siemenet. Lähdin pois pesästä.

"JOko sait kaiken tehtyä?"Ruosteturkki kysyi.
"Kyllä", murahdin.
"Hyvä, sitten saat loppu päivän vapaata", Ruosteturkki sanoi....

//Tuli lyhyt ja huono.. En vaan keksi mitään//
Vastaus:24 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Haukansiipi, Myrskyklaani
19.08.2013 21:45
Luku: 1 Klaaninvanhimmat

Olin pienellä retkellä metsässä. Olin jättänyt pentuni Tunturipennun ja Kaikupennun Kultakukan hoiviin. Kolmas pentuni Pääskypentu oli juuri menehtynyt tuntemattomaan tautiin jota edes parantaja ei kykenyt tunnistamaan. Muistin vielä elävästi kuinka pentuni kouristeli tuon kauhean taudin kimpussa päivä kunnes nukkui pois. Kyynel vierähti silmäkulmaani ja putosi maahan. Aloin itkeä hiljaa. Istahdin kostealle sammaleelle ja annoin kyyneleitteni virrata alas poskiani. Kuinka saatoinkaan tämän tapahtuvan. Ensin menetän kumppanini ja sitten vielä oman pentuni. Pihlajatassukin oli kuollut. Mäyrä tappoi tämän kuten tämän isän. Miksi kaikki rakkaat jättävät minut? Oi miksi? Nousin tassuilleni ja tassuttelin järven rannalle juomaan muutaman suullisen raikasta vettä. Nostin pääni vedestä ja pyyhkäisin tassullani kosteaa kuonoani. Käänsin katseeni taivaalle ja aivan kuin olisi toivonut sillä hetkellä Viiltokäpälän lentävän luokseni lohduttamaan minua. Minulla oli niin kova ikävä rakasta kumppaniani. Jatkoin matkaani syvemmälle metsään aina Varjoklaanin reviirille asti. En saanut ajatuksia pois Viiltokäpälästä. Rakkaasta kumppanistani joka oli aina minun vierelläni lohduttamassa. Tämän kuoleman jälkeen olin saanut Nokiturkista turvan ja jotenkin olin rakastunut tuohon. Olimme saaneet pentujakin. Silti en saanut millään mielestäni Viiltokäpälää.
>Voi Viiltokäpälä... Miksi hylkäsit minut? Tarvitsen sinua nyt enemmän kuin koskaan... Tulisit katsomaan minua uniini. Ole kiltti.<ajattelin kyyneleet silmissä.
Kävelin Varjoklaanin rajaa kunnes yhtäkkiä kuulin rasahduksen. Ajattelin aluksi sen kuuluvan Varjoklaanin reviiriltä ja jatkoin rauhallisesti matkaani. Sitten kuulin rasahduksen uudestaan ja uudestaan. Vilkuilin ympärilleni ja näin kauempana jäniksen. Sitten vatsani murahti kovaan ääneen ja muistin etten ollut syönyt hetkeen.
>En ole nyt metsästyspartiossa joten ei kai haittaa jos nappaan ja syön tuon jäniksen.<ajattelin jo hieman innoissani.
Hivuttauduin tottuneesti vaanimisasentoon ja aloin vaania pahaa-aavistamatonta saalistani. Jänis kaivoi jotakin maasta. Pian olin vain parin hännänmitan päässä siitä. Loikkasin vahvojen jalkojeni avulla sen niskaan. Jänis kuitenkin pääsi karkuun tassuni alta ja siitä alkoi hurja takaa-ajo. Jänis vipelsi edelläni ja lopulta sukelsi aluskasvillisuuden suojiin.
>Hiirenpapanat!<ajattelin vihoissani.
Maistelin hieman ilmaa ja havaitsin varpusen vain muutaman ketun mitan päässä minusta. Laskeuduin rauhallisesti taas vaanimisasentoon ja hiivin äänettömästi eläintä kohti. Loikkasin tämän niskaan. Lintu ehti vain henkäistä ennen kuin purin sen niskan poikki. Otin linnun suuhuni ja kannoin sen läheisen puun alle. Asetuin syömään saalistani ja upotin terävät hampaani sen lihaan. Se maistui mainiolta. Söin linnun nopein haukkausuin ja nuolin vielä viimeisetkin rippeet viiksiltäni. Katsahdin taivaalle ateriani päätteeksi. Oli auringonhuipun hetki. Muut olisivat jo takuulla huolissaan minusta. Suuntasin takaisin kohti leiriä. Minulle tuli vain outo tunne että jokin tarkkailisi minua juuri nyt jossakin. Ja olin aivan oikeassa. Aivan huomaamattani pensaassa kiilsi pari smarakdin vihreitä silmiä joissa kiilsi outo pilke. Niskakarvani nousivat hieman pystyyn sillä olin nyt tosiaan varma että joku seuraisi minua. Musta hahmo hiippaili aivan kannoillani. Aloin juosta lujempaa mutta hahmo seurasi minua aivan kintereillä. Tunsin jo kuinka se hengitti niskaani ja värisin pelosta. Yhtäkkiä tielleni osui kivi ja kompastuin siihen. Lensin päistikkaan kuonolleni maahan ja kuulin lähestyviä askeli.
”Mukava nähdä Haukansiipi.”kuului jäätävä ääni pensaasta.
”Sinä! Mitä sinä täällä teet Leppälehti?!”miukaisin kauhuissani.
”Älä kutsu minua tuolla halveksittavalla nimellä. Olen nykyisin Korpinkynsi. Että tiedoksi vain sinulle. Enkä suinkaan tullut rupattelemaan kanssasi. Haluan tappaa sinut.”Korpinkynsi murisi ja naurahteli ivallisesti sanojensa perään.
Nousin hoiperrellen tassuilleni mutta Korpinkynsi loikkasi päälleni kynnet ojossa. Kaaduin kovalle maalle ja tunsin kuinka Korpinkynsi raapi toista kylkeäni. Ulvaisin kivusta ja heitin tämän pois päältäni. Nousin ylös ja tuijotin luopiota silmästä silmään.
”No? Antaa tulla! Näytä mistä sinut on tehty!”luopio naukui ivallisesti.
Loikkasin naaraan kimppuun ja kynsin tämän lapaa. Korpinkynsi kuitenkin sai puraistua minua lujaa niskasta ja ulvoin suunnattomasta kivusta. Puraisin Korpinkynttä takajalkaan josta tämä ulvaisi kivusta. Korpinkynsi heitti minut päin läheistä kiveä. Yllätyksekseni Korpinkynsi ei loikannut minun niskaani vaan ylläni olevaan puuhun. Minua lähinnä olevaa oksaa Korpinkysi alkoi raapia ja rynkyttää oikein voimiensa takaa sitten kuului: KRITS! Ja oksa katkesi. Se putosi suoraan minun niskaani. Sitten kuului: NAPS! Häntaluuni taisi katketa. Korpinkynsi loikkasi eteeni ja viilsi syvän haavan toisen silmäni päälle. Ulvaisin kivusta. Yritin nähdä eteeni mutta toisella silmällä se ei enää onnistunut. Se oli sokeutunut. Myös samanpuoleisesta korvastani oli lohjennut iso pala josta vuosi verta valtoimenaan.
”Eikö tämä tuska jo riitä?! Jos aiot tappaa minut niin teese pian!”huusin Korpinkynnelle tuskissani.
”Pianko? En tosiaan! On hauskaa katsella kun toinen on tuskissaan.”Korpinkynsi sähisi minulle ivallisesti.
Sitten naaras suuntasi itsensä toisen takatassuni luokse ja alkoi pureskella sitä kuin mitäkin riistaa. Ulvoin kivusta ja yhtäkkiä Korpinkynsi irrotti palan minun jalastani. Ulvaisin kovempaa kuin koskaan aiemmin. Se mitä jalastani oli jäänyt jäljelle vuosi verta valtoimenaan. Yhtäkkiä kuulin tuttuja ääniä.
”Hiirenpapanat. Myrskyklaanin partio.”Korpinyksi sihahti ja alkoi juosta syvemmälle metsään.
Yhtäkkiä huomasin Nokiturkin tutut kasvot jotka tuijottivat minua silmät suurina.
”Mitä on tapahtunut? Kuka tämän teki?”kolli maukui huolesta sekaisin.
”Leppälehti... Siis Korpinkynsi.... Hän.... Hän....”ääneni takelteli verenhukan vuoksi.
”Hän mitä?”Nokiturkki naukui huolissaan.
”Hän... Hän.... On palannut...”sain sanotuksi kunnes pökerryin.
Verenhukka pökerrytti minut ja jäin makaamaan maahan. Haavani vuosivat aina vain enemmän verta. Tunsin kuinka joku otti puun pois päältäni ja minua alettiin raahaamaan jonnekin. Muuta en tiennyt ennekuin vaivuin tiedottomuuden tilaan. Miten minä mahdan selvitä?
(Jatkuu...)

//No Haukka ei siis kuollut. Haavoittui vain. En halunnut tappaakaan Haukkaa joten päätin että se muuttaisi nyt klaaninvanhimpiin. Soturiksi siitä ei ainakaan enää ole. Se kerran menetti toisen silmänsä, palan jalasta ja vielä tunnon hännästään että siirtäkää se klaaninvanhimpiin, kiitos. :3//
Vastaus:29 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Ketunleipäjalka,Tuuliklaani
19.08.2013 20:06
.: Jälleennäkemien :.

Oli varhainen aamu kun heräsin. En ollut saanut kunnolla nukuttua kun olin kuullut sen ennustuksen. Kaikki muut nukkuivat vielä. Päätin lähteä metsästämään. Yksin.
>Nyt on pakko rauhoittua.< ajattelin. Oloni tuntui niin levottomalta. En ymmärtänyt ,miten Piikkihernehäntä pystyi nukkumaan sellaisen yön jälkeen. Tassutin ulos sotureiden pesästä.

Kun pääsin pois leiristä vedin keuhkoni täyteen raikasta ylängön ilmaa. Yöllä oli ilmeisesti satanut, sillä ruoho oli aivan märkää. Lähdin kävelemään järveä kohti.

Juotuani tovin kylmää, ihanaa järvivettä näin valkean hahmon tulevan minua kohti. Hän tuoksui jokseenkin tutulta. Olin varma ,että olin nähnyt hänet aiemmin.
>....Hohde!< se oli Hohde. Tunnistin siskoni ,vaikka en ollut nähnyt häntä pitkään aikaan. Tälläkertaa hänellä ei kuitenkaan ollut verinen turkki. Hyvä niin.
"Hohde!" Huusin tälle ja lähdin juoksemaan häntä kohti.
"Ketunleipätassu!" Hän huusi. Pysähdyin kun pääsin hänen luokseen.
"En tiedä kuka on Ketunleipätassu. MINÄ olen nyt KetunleipäJALKA!" Sanoin hänelle.
"Minusta on tullut soturi!" Mau'uin iloisesti.
"Onnea!" Hohde maukui minulle takaisin.

Saalistimme Hohteen kanssa hetken yhdessä, mutta sitten hänen täytyi lähteä ,ettei kukaan olisi huomannut häntä. Olin saanut paljon saalista. Minulla kesti hetki kun kannoin ne leiriin.
Vastaus:8kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
19.08.2013 19:32
Osa 4

Kiveä, kiveä ja kiveä!
Yksi vartija toi minulle yhden jäniksen. Ruipelon sellaisen. Roihukynsi ei päästä minua pois ennen kuin pennut ovat syntyneet. Se on todella .........! Mutta nyt on tärkeintä, että minä itse pysyisin hengissä edes pentujen syntymn asti. Mutta nyt, vartijat olivat varuillaan. Illalla karkaan.
-Illalla-
Vartijat menivt hakemaan tuoresaalista. Ja nyt tuli minun hetkeni häipyä. >Hiivin pois luolasta kenenkään huoaamatta!< ajattelin riemuissani. Mutta kun kurkistin luolansuuaukolta, näin siinä suuren kollin, joka murisi minulle, ja tuijotti minua tähden kirkkain silmin. "APua!!" minä huusin, kun se seurasi minua muristen luolan nurkkaan asti. "Lopeta, Terä!" kuulin Roihukynnen huutavan luolassa. Silloin kolli lähti mursten pois. "Suo anteeksi Terän käytös, hän on ollut hajamielinen hänen kumppaninsa ja pentujensa kuoltua." Roihukynsi sanoi jopa hieman surullisesti. "Otan osaa, Terä!" minä huusin susrulliselle kollille. "K-kiitos." kolli vastsi ja katsoi minua ja poispäin.

(Jatkuu)

Vastaus:5kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
19.08.2013 18:02
Korallitassu oli nukkumassa. Hän oli jo kerran herännyt. Hän söi, ja kertoi mitä hänelle oli tapahtunut. Suuri peto oli paiskannut hänet kiveä vasten, jolloin hän oli mennyt tajuttomaksi. Ei sen vakavampaa. Mutta minun todellinen huolen aihe on, että minä ja Roihukynsi saamme pentuja. Muutan tänään taikka huomenna pentutarhaan. Vaikka pentujen syntymään on vielä pari kuuta. Ehkä jopa enemmän. Mutta saan olla ihan soturin tehtävissä. Mutta en saa enää olla taisteluissa. Saan monta pentua, koska mahani on jo todella suuri. En pysty juoksemaan ja syön enemmän. Tuntuu kuin olisin taakka koko klaanille. Mutta taidampa nyt lähteä metsälle. Olin nummella. Haistoin jonkun tutun hajun, mutta en vain muistanut, minkä. Silloin muistin. "ROIHUKYNSI!" minä huusin. Mutta oli liian myöhäistä. Roihukynsi oli pamauttanut minua päähän ja menin tajuttomaksi. Tunsi, kuinka kuivat oksat repivät turkkiani, kun minua raahattiin sinne minne minut oli ennenkin viety. Tunsin, kuinka minut viskattiin luolan seinään. Oli mennyt jo todella kauan, kun minä lopulta heräsin. Edessäni oli laiha jänis. Söin sen, vaikka minulla ei ollut enää nälkä sen paiskomisen jälkeen. Työnsin syömäkelvottomat luut vartijoille. Toinen huomasi ne ja vei ne jonnekin. Pian sen jälkeen Roihukynsi tuli luolaan. "Mitä tahdot minusta senkin ketunläjä?!" minä huusin kollille, kun hän virnisti minulle. "Odotatko pentuja?" Roihukynsi kysyi katsellessaan erikoisen suurta mahaani. "Kyllä, valitettavasti!" minä vastasin. "Ovatko ne minun?" Roihukynsi kysyi häntä heiluen. "Kyllä." minä sanoin samalla kun huokaisin. "Sinä olet oikea aare." Roihukynsi sanoi. "Kuinka niin?" mikä kysyin ihmeissäni. "Sinun kumppanisi on liityttävä meihin jos haluaa nähdä sinua enää ikinä." Roihukynsi sanoi kierosti ja katsoi nummen suuntaan. "Kyllä minä ja pennut täältä pois pääsemme, usko tai älä." minä sanoin sähisten. "Et sinä täältä enää pakoon pääse, rakas Pölyturkki." Roihukynsi sanoi ja tuijotti minua jäänsinisillä silmillään. "Kylläpäs, senkin kotikisu!" minä rääkäisin ja hyppäsin Roihukynnen päälle. Koska odotin pentuja, olin painavampi eikä Roihukynsi saanut heitettyä minua pois päältään. "Kuinka painava sinusta on tullut!?" Roihukynsi sanoi järkyttyneenä. "Olen yhtä painava kuin sinä, koska sinä painat todella todella paljon." minä naurahdin ja lähdin juoksemaan nummea kohti. Juoksin pitkän tovin, kunnes näin etsintäpartion. Mutta maisema ei ollut nummi. Lähdin juoksemaan väärään suuntaan, ja tuo oli metsästyspartio. >Nyt minä jäin kiinni!< ajattelin, kun painava kolli hyppäsi päälleni. "Älä Huurre, hän odottaa pentuja, minulle!" kuulin Roihukynnen huutavan apurilleen. Sitten minut raahattiin takaisin kolkkoon luolaan. >Kyllä minä vielä täältä joskus karkaan.< ajattelin, kun käperryin kovalle maalle nukkumaan.

(Jatkuu)
Vastaus:18kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Saniaistassu,Jokiklaani
19.08.2013 17:55
Luku 4.

Kateissa

Aamuaurinko oli nousemaisillaan. Olin napannut itselleni kaloja ja söin niitä parhaimmillaan. Hopeiset suomut välkkyivät silmiin auringon heijastettua niihin. Kala oli hieman suolaisen tapaista...nam...syötyäni kalat olin aikeissa käydä pulahtamassa:
"Nyt tekisi terää käydä nopealla pesulla!"
Ponnahdin veteen hyvillä mielin. Vesi oli ihanan raikasta ja se virkisti mieltäni. Tuli puhdas olo. Paitsi kaikki ollut niin puhdasta...olin yöpynyt joen vierellä enkä palannutkaan leiriin. Muistan vielä eilisen. Myrskyklaanin Valkotassu putosi jokeen ja kävin pelastamassa tämän.
>>Valkotassu oli niin ihana!<< unelmoin mielessäni ja sukelsin nopeasti. Kun nousin pinnalle tunsin tutun hajun...se ei ollut jokiklaanista...ponnahdin vedestä omalle reviirille ja ravistin turkkini vedestä, aukaisin nopeasti silmäni ja näin tutun valkoisen kissan joen toisella puolen.
"Näemme jälleen",pehmeä ääni maukui suloisesti.
"Terve,Valkotassu!" maukaisin hymyillen. Naaraan silmät sädehtivät...mutta tämän ilme oli jokseenkin pirullinen.
"O-outoa, että tapaamme taas. J-ja vielä täällä jo-joella!" sanoin hieman hermoillen. Tuntui kun joku olisi juuttunut kurkkuuni. Olin kauhusta kankea. Minua aavistutti, että nyt oli joku pielessä:
"Kerro nyt vain mitä sinulla on mielessä! En jaksa tuota hiirenaivoista ilmettäsi!"
Valkotassun ilme muuttui pelokkaaksi sitten hämmentyneeksi ja siitä surulliseksi:
"Ei minulla ollut mitään. Olin vain tyytyväinen tähän aurinkoiseen säähän. Kehtaatkin epäillä moisesta!"
"Ooh! Anteeksi! En tarkoittanut", kerroin nolosti.
Olimme hetken hiljaa. Silloin uskalsin sanoa vihdoin:
"Anteeksi, mutta nyt minun pitä lähteä leiriin!"
"Hei, odota hetki!" naaras maukui.
"Niin?"
"Yövyitkö sinä tässä koko yön?"
"Ööh...No kyllä..."
"Onko sinulle käynyt jotain?"
Olin hetken sanomatta mitään, mutta jatkoin:
"Tavataanko huomenna? Silloin minä voin selittää."
"Noo...ei sinun tarvitse", Valkotassu hymyili:
"Näkemiin!"
"Joo...moikka!"
Juoksin hetken matkaa leiriin ajattellen:
>>Olipa sekava alotus! Olen oikea amatööri!<<
Jatkoin matkaani leiriin, mutta pysähdyin suuaukolla.
"Ei minulla ole pokkaa mennä takaisin kuin muina miehinä!"
Vastaus:10kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
19.08.2013 16:32
Olin Rosotassun kanssa metsällä. Taistelu oli päättynyt Tuuliklaanin voittoon. Ja Korallitassu oli lähtenyt turvalliisesti Myrskyklaaniin suojaan. Olimme menossa Rosotassun kanssa salaa katsomaan Kuutassun kuolinpaikkaa. Olimme luolan edessä. Menin haistamaan luolan edutaa. Siellä oli valju veren haju ja myös tuore... TUORE! Käänsin katseeni luolan viereen, jossa näkyi veltto ruumis. Oppilas! "Korallitassu!" minä huudahdin äkkiä ja juoksin oppilaan luokse. Aloin raahata tätä leiriä kohti, kun haistoin vaaran. Juoksin Koralliitassu suussani. Olimme pian leirissä. Kaarnakasvo tuli meitä vastaan ja alkoi raahata myös Myrskyklaanin oppilasta. Hn sukelsi pesäänsä ja haki hämähäkin seittiä ja erilaisia yrttejä. Kaarnakasvo hoiti Korallitassua. "Voiko hän hyvin ja voitko parantaa häntä?" minä kysyin heti kun hän lopetti hänen sörkkimsen. "Annetaan hänen levätä." Kaarnakasvo sanoi vaihtaen puheenaihetta. "Voisitko edes katsoa mikä minulla on?" min kysyin juuri kun olin lähdössä. "Tottakai!" Kaarnakasvo huudahti. "Arvasin... Onneksi olkoon, saatte pentuja!" Kaarnakasvo sanoi hymyillen. Minä hymyilin, mutta kun katsoin Rosotassua, ilmeeni muuttui huolsetuneeksi. Näin saman huolen Rosotassun silmissä. Lähdimme pois, ja poikkesin pentutarhassa. >Tuonne minä pian muutan!< ajattelin, kun näin Tiirapennun pyörivän Hiekkaturkki ympärillä. Menin sotureden pesälle. Käperryin makuulle, ja nukahdin.

Jatkuu
//Tuli lyhyt kun minä tyhmä menin toielle sivulle kun tarina oli just melein valmis, niin tuli tylsä.//
Vastaus:8kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiikerijuova, Jokiklaani
19.08.2013 14:37
Tiikerijuova istui pentutarhan edustalla.
>Tuonneko minä joudun muuttamaan?< naaras ajatteli suruissaan, ja käänsi korvansa kohti kauempaa kuuluvaa mölyä. Naaras nosti päätään ja tämän silmät laajenivat. Lehvätassu ja Huminapilvi. Niin, Huminapilvi. Huminapilvi!
Tiikerijuova naulitsi katseensa häneen. Se oli totta. Kolli oli vihdoin palannut kotiin. Huminapilvi asteli hitaasti tämän luo.
’’Tiikeritassu?’’ pörröinen kolli naukui.
’’Tiikerijuova.’’ Tiikerijuova korjasi ja hiljeni sitten. Tämä tuijotti hetken Huminapilveä, kuin tarkistaakseen, että kolli todella oli siinä. Hän puri huultaan ja syöksyi sitten Huminapilveä päin kaataen tämän. Naaras painoi kuononsa kollin pehmeään turkkiin, josta oli tyystin kaikonnut Jokiklaanin haju.
>Sinä tulit takaisin...< Tiikerijuova ajatteli, muttei voinut sanoa sitä ääneen, sillä hän nyyhkytti.
’’Mi-mikä hätänä?’’ Huminapilvi kysyi hämillään.
’’En voi kertoa sitä tässä…’’ Tiikerijuova vastasi vikisten.
’’No mennään sitten muualle.’’ punertava kolli vastasi.
He juoksivat tarpeeksi kauas muista ja pysähtyivät.
’’Noh?’’ Huminapilvi kysyi ja istahti.
”Minä... minä...” Tiikerijuova kuiskasi, ja tuon silmät kostuivat. ”Minä sa-saan... pentuja...”
Huminapilven silmät näyttivät valtavilta.
’’Kuka niiden isä on?’’ kolli kysyi.
’’Sa-sa-saarn- Saarniraita, mutta en minä tahtonut…’’ Tiikerijuova änkytti ja melkein itki.
Huminapilven silmissä leimahti.
’’Missä se imbesilli on?!’’ kolli sähisi. Tiikerijuova oli vaiti. Hän tiesi, että jos olisi avannut suunsa, olisi hän alkanut parkumaan.
’’Tehdään näin, Tiikerijuova, hoidellaan Saarniraita ja keksitään sitten jotain.
’’Tarkoitatko hoitamisella…tappaa?’’ Tiikerijuova sähähti, vaikka mielessään ilahtui ajatuksesta.
’’Jos tilanne vaatii. Se kolli on mennyt liian pitkälle.’’ Huminapilvi naukui rauhoittavasti.
’’Mutta mitä sitten…? Huminapilvi, mehän voisimme sanoa niiden olevan si-sinun pentujasi?’’ Tiikerijuova nyyhki.
Huminapilvi oli hetken hiljaa.
’’Kyllä se käy.’’
’’Kiitos niin kovasti.’’ Tiikerijuova vastasi. Hänestä tuntui kuin puolet taakasta olisi

Vastaus:16 kp:eetää

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vatukkavarjo, Tuuliklaani
Kotisivut: http://taysikuunvelhot.suntuubi.com/
19.08.2013 14:32
Omituisia tuoksuja osa 6#

Vatukkatassu heräsi ja tunsin olonsa erittäin apeaksi. Hän sääli Seittijalkaa. Hän ei tiennyt miten voisi lohduttaa tätä. Mikään ei tunnu auttavan. Kokoontumisen jälkeen Vatukkatassu oli koitanut vaikka mitä, mutta mikään ei ollut tehonnut. Seittijalka tärisi vähän väliä ja oli muuten hyvin apea. Vatukkatassun ainut oikea ystävä ja kumppani <3. Seittijalan apeus heijasti myös Vatukkatassusta. Hän ei enää ollut oma itsensä. Hän tiuski kaikille ja halusi olla yksin. Kokoontumisen jälkeen hänen olisi pitänyt mennä Kastanjahännän kanssa partioon, mutta Vatukkatassu oli huutanut päin naamaa, että hän ei lähtisi ilman Seittijalkaa. Vaikka hän tiesi, että se oli erittäin lapsellista hän ei siltikään voinut itselleen mitään. Hän sääli niin paljon Seittijalkaa. Vatukkatassusta tuli tänään kumminin Soturi ja siitä hetkestä lähtien hän saisi aina nukkua Seittijalan vieressä.

Vatukkatassu käveli tuoresaaliskasalle poimi sieltä hiiren ja variksen ja lähti sitten kohti sotureiden pesää.
"Seittijalka!" Vatukkatassu naukui sotureidenpesän ovelta.
"Tule sisään", Seittijalka vastasi ja hän kuullosti jo hitusen enemmän omalta itseltään.
"Toin sinulle tuoresaaliskasasta tämän", Vatukkatassu naukui ja tiputti Seittijalan jalkojen juureen variksen.
"Minulla alkoikin olla jo nälkä", Seittijalka vastasi ystävällisesti ja kehräsi. Se oli Vatukkatassusta outoa. Vielä kokoontumisen jälkeen SEittijalka oli tärissyt vähän väliä ja nukkunut todella levottomasti.
"Onko olosi jo parempi", Vatukkatassu rohkaistui kysymään.
"On, mutta ihmettelen vieläkin, miksi minulle sattuu aina tälläistä", Seittijalka mumisi ja Vatukkatassu huomasi että hän tärisee vähän. Niimpä Vatukkatassu päätti vaihtaa nopeasti puheenaihetta.
"Minusta tulee tänään soturi", Vatukkatassu muistutti. Seittijalan silmiin syttyi ylpeä katse.
"Tiedän ja sinä olet sen ansainnut", Seittijalka sanoi Vatukkatassun hämmäsykseksi erittäin lempeästi. Kun he olivat syöneet he menivät sen saman kiven taakse juttelemaan ilman, että kukaan häiritsi heitä.

"Minun pitäisi arvioida sinun kykysi tänään", Seittijalka sanoi ja mittaili samalla katseellaan Vatukkatassua.
"No sittenhän meidän täytyy lähteä metsästämään. Voidaan käydä katsomassa onkalon luon", Sitä Vatukkatassun ei olisi pitänyt sanoa sitä. Seittijalka alkoi tärisemään ja hänen katseensa muuttui ahdistuneeksi.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus", Vatukkatassu mumisi ja painautui Seittijalan kylkeen. Seittijalka rauhoittui ja sanoi:
"Ei se mitään, minun täytyy ryhdistyä. lähdetään vaan metsälle ja käydään onkalolla katsomassa onko uusia ruumiita/tuoksuja", Seittijalka värähti kun hän mainitsi onkalon. Vatukkatassu nuolaisi Seittijalan korvaa ja nousi. Seittijalkakin nousi ja he lähtivät käymään Haukkatähden luona. He ilmoittivat mihi olivat menossa.
"Hyvä, mutta muistakaa tulla hyvissä ajoin ennen kuuhuippua takaisin. Niin ehditte ennen nimitysmenoja", Haukkatähti muistutti.
"Kyllä tullaan", Vatukkatassu lupasi ja he poistuivat pesästä.

"Mihin suuntaan?" Vatukkatassu kysyi, kun he pääsivät ulos leiristä.
"Kävisikö reviirin pohjoispuolelle?" Seittijalka kysyi.
"En ole siellä pitkään aikaan käynytkään", Vatukkatassu pohdiskeli.
He lähtivät kävelemään kohti leirin pohjoisrajaa. Matkan varrella he saalistivat hiiriä ja lintuja. Isoja jäniksiä ei vastaan tullut ja tuntui paremmalta jättää pienet vielä metsään.

Vatukkatassu kavahti taaksepäin. Hän näki mustan hahmon tulevan pellonreunaa. #Oliko se se, mikä oli tappanut Kuutassun. hetkinen.. niitä on kuusi. Vahvat käpälä# "Mäyriä", Vatukkatassu naukaisi ja lähti juoksemaan sinne minne Seittijalka oli hävinnyt. Piän hän näki Seittijalan.
"Minä näin ne!" Vatukkatassu huohotti. Hän koitti tasata hengitystään, mutta oli liian peloissaan.
"mitkä?" Seittijalka sanoi hämmästyneenä.
"Mäyrät! Tollo!" Vatukkatassu tiuskaisi. Seittijalka ei kumminkaan peloltaan huomannut hänen äänensävyään.
"Mäyrät? Nekö tappoivat Kuutassun ja minun veljeni", Seittijalka kysyi hämmästyneenä.
"Niin epäilen. Niitä on kuusi. isoja ja vahvoja", Vatukkatassu selosti.
"Meidän on pakko varoittaa klaania", Seittijalka huikkasi ja pyrähti juoksuun.

He saapuivat leiriin ja Seittijalka hyppäsi suoraan kivelle.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen!" Seittijalka karjahti. Kissoja juoksi joka paikasta keskiaukiolle. Haukkatähti tuli pesästään ja näytti kummastuneelta. Hetken Vatukatassu luuli, että Haukkatähti häätäisi Seittijalan kiveltä, mutta luulo oli turha. Haukkatähti istuitui lähelle kiveä.
Kun kaikki kissat olivat tulleet Seittijalka viittoi hännällään hiljaisuutta.
"Vaara on tunnistettu. metsässä vaeltelee/asustaa kuusi mäyrää. Ne ovat ilmeisesti raadelleet veljeni sekä Kuutassun." Seittijalka piti tauon. Sinä aikana ehti jo alkaa monta keskustelua.
Seittijalka viittoi hännäällään hiljaisuutta ja jatkoi:
"Me näimme ne pohjoispuolen pelloilla. Ne asuu vissiin siinä onkalossa. En tiedä miten tästä jatkamme, mutta annan puheenvuoron nyt Haukkatähdelle", Seittijalka lopetti ja tuli Vatukkatassun viereen istumaan.
"Minä en tiedä, miten saamme ne pois reviiriltämme. Emme voi niitä noin vain häätää. Ne ovat vahvoja eläimiä", Haukkatähti näytti monta vuotta vanhemmalta, kun hän jatkoi:
"meidän ei siis ole turvallista liikkua onkalon lähettyvillä. Sinne EI OLE KENELLÄKÄÄN MITÄÄN ASIAA ILMAN ERITYISTÄ LUPAA", Haukkatähti painotti viimeisiä sanoja. Kaikki kissat nyökyttelivät.
"Nyt kun olemme kaikki tässä on aika nimetä mukaamme uusi soturi. Vatukkatssusta tulee tänän soturi", Haukkatähti piti tauon.
"Mitä niille voi tehdä?" vatukkatssu kysyi hätääntyneenä.
"En tiedä", Seittijalka vastasi ja painautui Vatukkatassun kylkeen.
Haukkatähti viittoi Seittijalkaa ja Vatukkatssua lähemmäs.
" Minä, Haukkatähti, tuuliklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Vatukkatassu , lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania - jopa henkesi uhalla?" Haukkatähti puhui juhlallisesti.
"Lupaan", Vatukkatassu sanoi.
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanien voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Vatukkatassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Vatukkavarjona. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja urheuttasi, ja hyväksymme sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi!" Haukkatähti lopetti. Klaani huusi Vatukkavarjon nimeä.
"Tänä yönä sinä Vatukkavarjo valvot yön yli vahtimassa klaaniamme", Haukkatähti muistutti.
"Jotta me muut saamme kunnon yöunet", Seittijalka jatkoi iloisesti. Vatukkavarjo naurahti.
"Kokous on päättynyt", Haukkatähti naukui ja poistui aukiolta.
Kissat tulivat onnittelemaan Vatukkavarjoa. Kun kaikki kissat olivat poistuneet Vatukkavarjo meni Seittijalan kanssa jälleen sen kiven taaks odottamaan, että Vatukkavarjon vahtivuoro alkaisi.

"Hyvä. Olet varmasti taitava soturi", Seittijalka sanoi lempeästi. hänen äänestään kuulsi ylpeys.
"Kiitos", Vatukkavarjo sanoi. Hän kehräsi ja katsoi Seittijalkaa.

Vatukkavarjo oli vissiin nukahtanut. Hän havahtui siihen, kun Seittijalka tökkäsi häntä kuonollaan.
"Nukahdinko minä?" Vatukkavarjo kysyi hämmästyneenä.
"Valitettavasti", Seittijalka naurahti. "Mutta nyt sinun´pitää mennä vartiomaan", Seittijalka huomautti. He kävelivät yhdessä aukiolle. Vatukkavarjo istuutui ja katsoi kun Seittijalka käveli sotureiden pesälle. Yö oli kirkas. Tähdet loistivat kirkkaasti taivaalla.

"Vuorosi on päättynyt", Seittijalka huudahti sotureidenpesästä. Vatukkavarjo ojentautui ja meni sotureiden pesään. Hän meni makaamaan Seittijaln viereen.
"Nyt saat nukkua", Seittijalka huomautti...

//Nyt on sitten Vatukkatassusta tullut soturi;) //
Vastaus:25kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Peippostassu,Jokiklaani
19.08.2013 13:34
Luku 2
Kävelin murjottaen kaatosateessa tassut yltäpäältä mudassa. Kirpsakka tuuli heilutti puita ja niiden märkiä oksia.
Saniaiset olivat painuneet lakoon sateen voimasta ja ne tippuivat vettä ja näyttivät kantavan raskaan taakan lehdillään.
Taivaan ja soturi esi-isät peitti tumma ja paksu pilviverho, jonka läpi ei nähnyt yhtäkään tähteä.
Välillä salamat repivät taivasta kahtia, kuin valkoisina hehkuvat kynnet, ikään kuin Tähtiklaani olisi yrittänyt repiä reiän läpi pilviverhon nähdäkseen mitä maan päällä tapahtui.
Heti kun salama välähti, perään kuului kovaa jyrinää, kuin kissan murinaa, mutta monta kertaa lujempana.
Pysähdyin hetkeksi erään melko korkean koivun juurelle istuskelemaan.
Olin aika lähellä järveä, joka oli vain muutaman kukkulan päässä minusta.
Salamointi ja jyrinä jatkuivat ja kuulosti kuin ne olisivat olleet aivan yläpuolellani.
Kun aina vain välähti ja jyrisi ja ropisi, tuntui ettei se loppuisi ikinä. Kyllästyin istuskelemaan paikallani ja päätin lähteä kohti leiriä.
Nousin ylös ja astelin poispäin koivusta, mutta kun olin siitä vain muutaman ketunmitan päässä.
Jyrähti taas, tällä kertaa se kuulosti tulevan jostakin ihan läheltä ja sitten taas välähti, kun salama halkoi taivasta, mutta sitten kuului pieni narahdus, kuin joku olisi astunut oksan päälle ja oksa olisi katkennut, mutta tämä narahdus oli paljon sellaista narahdusta kovempi.
Nielaisin hermostuneesti ja vilkaisin taaksepäin.
Ja näin ison koivun kallistuvan ja kallistuvan minua kohti, salama oli iskenyt koivuun ja se oli nyt aivan mustunut ja kaatumassa päälleni.
Lähdin juoksemaan, mutta puu oli sen verran iso, etten ehtinyt sen alta pois.
Puu kaatui päälleni ja kuului monta ikävää rusahdusta.
Ensimmäinen rusahdus kuului siitä, kun selkärankani naksahti poikki ja loput siitä, kun jotkin muut luistani naksahtivat poikki.
Litistyin puun alle kuin koppakuoriainen, jonka päälle kaksijalka tallasi.
Puun runko murskasi kehoni ja kolahti päähäni ja teki hetken kipeää ennen kuin kaikki pimeni.
Olin lähes kokonaan kaatuneen puun alla, ainoastaa vasen etukäpäläni pilkisti puun alta.
Olin onnekas,sillä puun runko oli murskannut kehoni hieman niskasta alaspäin, mutta pääni oli jäänyt puun vihreiden lehtien ja pienempien oksien alle.
Kaikki oli pimentynyt kun yksi oksa oli kolahtanut ikävästi päähäni ja olin vajonnut tiedottomaan tilaan.

//Se ei kuollut, ihan.
Vastaus:20kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
19.08.2013 13:29
Olin sotureiden pesällä. Rosotassu toi minulle jäniksen. Oli mennyt yksi kuu siitä, että Roihukynsi päästi minut vapaaksi. Minusta tuntui, että minulle on tapahtunut jotain outoa. Mutta en tahdo miettiä sitä. Olen kumppanini kanssa. Välillä muistelen Kuutassua. Minulla on häntä aina iltaisin ikävä. Mutta nyt ei surra, vaan mennään metsälle. Maistelin ilmaa, ja haistoin jäniksen. Pian näin harmaan turkin. >Jänis!< ajattelin. Menin vaanimis asentoon. Hiivin sitä kohti. Se ei vieläkään ole huomannut minua. Hyppäsin äänettömästi ilmaan ja tömähdin jäniksen päälle. "Vihdoin, pulska eläin!" minä huudahdin. Rosotassu tuli luokseni. Hän iski hampaansa siihen todella ahneesti. Söin itse pari palaa ja loput Rosotassu söi aivan mielellään. *Mennään!" Rosotassu sanoi kun oli syönyt koko aterian loppuun. "Hautaa vielä luut." minä sanoin ja katsoin puhtaita luita. "Hyvä on." Rosotassu sanoi väsyneesti ja alkoi kaivaa kuoppaa. Rosotassu sai matkalla leiriin yhden ruipelon hiiren. "Ei tuolla oppilastakaan ruokita, mutta apua siitä on aina." Rosotassu sanoi. Oliemme leirissä. Silloin kuulin monen kissan askelia... Ihan kuin kokonainen klaani... Ajattelin. Sitten kuulin oppilaan kiljaisun jännityksestä. Silloin Myrskyklaani hyökkäsi. Edessä oli melkein valkoinen naaras. Oppilas. Tämä juoksi viha silmissään. Pian tämä oli päälläni. "Mjauu!" naaras huusi. Silloinen paino katosi päältäni. Rosotassu oli viskannut oppilaan maahan. Rosotassu laahasi hänet oppilaidenpesään. "Älä tapa häntä, Rosotassu..." minä pyysin hiljaa. "Kuka olet?" minä kysyin häneltä. "O-olen Korallitassu..." naaras sanoi hiljaisella äänellä. "Oletko soturioppilas?" Rosotassu kysyi. "O-olen." naaras sanoi. "Tule, mennään suojaan." minä sanoin ystävällisesti, kun näin verisen haavan hänen kyljessä. Osoitin parantajanpesää. Menimme sinne turvaan.

Jatkuu.
Vastaus:10kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Huminapilvi, Jokiklaani
19.08.2013 13:28
”Onkos kaikki hyvin?” punertava kotikisu kysyi huomatessaan Huminapilven kauhistuneen ilmeen. ”Näytät siltä kuin olisit juuri nähnyt aaveen.”
Huminapilvi silmäili kotikisun ruskeita viirusilmiä. Ne olivat kuin häneltä kopioidut, täysin samanlaiset. Kolli antoi karvojensa laskeutua ja hengitti syvään.
”Anteeksi, että tunkeudun puutarhaasi”, hän maukui. ”Se oli vahinko.”
”Eihän se mittää!” kotikisu naukaisi huolettomasti kovaan ääneen. ”Ei kukkaan mua ylleensä tuu moikkaamaan, paitti ehkä jotku naapurin kissat. Tääl' ei viittitä oikee kyläillä kun on noi tappajakissat vaanimas' joka kadul'.” Ensimmäistä kertaa kollin silmät suuntautuivat Huminapilven edessä olevaan hampailla koristeltuun kaulapantaan. Kotikisu paljasti -yllätys, yllätys- erittäin terävät kyntensä.
”Et kai säki oo niitä?” kolli murisi. ”En ois' kyl' sun tapasest kissast uskonut tappajaks'!”
”Eii, eii!”, Huminapilvi älähti. ”En ole 'tappajakissa', pääsin tähän osaan kaksijalkalasta vain tämän pannan avulla, veriklaanilaiset luulivat minua yhdeksi heistä.”
Kotikisu vetäisi kynnet takaisin tassujensa sisälle ja räpytteli silmiään. ”Aijaa. No en mä sua missään vaihees' epäilly ees.”
Huminapilvi huokaisi. ”Tuota, tarvitsisin hieman apua. Olen klaanikissa-- oletko kuullut kissaklaaneista?”
Punertava kotikisu henkäisi. ”Klaanikissa?? Sinäkö?? Ei kai vain... tunnetkos yhtä Huamenkukkaa?”
”Huomenkukkaa?”
”Huamenkukkaa.”
”Eräs Huomenkukka on emoni.”
Kotikisu tuijotti Huminapilveä suoraan silmiin. ”Sittenhän...”
Huminapilvi kohotti kulmiaan.
”Sittenhän... Minä ja Huamenkukka oltiin kumppaneita jonkin aikaa.”
Jokiklaanilainen hyppäsi hännänmitan verran taaksepäin eikä voinut uskoa tilannetta. Hän tajusi; Tuo kotikisu oli hänen isänsä. Ei ihme, että silmät olivat täysin samanlaiset.
”Isä?” kolli kysyi hiljaa.
”POIKA!!!!” kotikisu huudahti. ”MINULLA ON POIKA!!! Hetkinen, vain poika?”
Huminapilvi nolostui. ”Minulla on siskokin, Omenatassu.”
”MINULLA ON POIKA JA TYTÄR!!!”
”Rauhoitu nyt...” hän ei toisaalta voinut uskoa, että joku tuollainen olisi hänen isänsä. Oliko hän vetänyt liikaa kissanminttua lähiaikoina, tai jotain sinne päin...? >Ihme ilopilleri<, hän totesi itselleen.
”Nimeni on muuten Bonfire!” kotikisu läimäytti itseään ylpeänä rintaan.
”Eeehh, minä olen Huminapilvi, ja tarvitsisin apua, kosk-”
”Mitäs sie tääl' muuten ees teet??”
”Sitä olin juuri sanomassakin, tarvitsen apua. Kaksijalka nappasi minut ja ystäväni Lehvätassun metsästä, ja jouduimme tänne kaksijalkalaan. Et sinä mahtaisi tietää, miten klaanien luokse päästään?”
”Saatan tietääkin”, Bonfire vastasi ja katseli teräviä kynsiään. ”Mutta entäs jos tahdonkin, että jäätte tänne?”
Huminapilvi hätääntyi. ”E-ethän sinä se-sellaista tekisin...”
”No ennii! Jatkatte vain sinne päin, minne aorinko laskee, nii pääsette merelle, siis auringonpesälle, mut' ennen sitä on leveä ja suuri ukkospolku, tunnistatte sen varmasti, nii meette vaa sitä pitkin poispäen kaksijalkalasta, nii, ööh...”
”Jos tiedät reitin noi hyvin, etkö voisi ihan tulla näyttämään sitä?”
Bonfire tapitti poikaansa suurilla silmillä. ”Enhän minä niin voisi tehdä. Pystykulkijani on jo kerran melkein kuollut huolesta, kun saatoin Huomenkukkaa kotiin. En voi jättää tätä paikkaa.”
”No mitä jos emme löydäkään kotiin?”
”Kyllä miun poikani kottii löytää!”
Huminapilvi mutristi suutaan miettiväisenä. ”No jos sinä niin sanot... minä lähdenkin tästä...”
”Eiii! Älä lähde!” Bonfire hätäili. ”Jää vähäksi aikaa, eihän sinulla edes ole sitä Lehvätassuasi juuri nyt mukanakaan.”
Huminapilvi oli aivan unohtanut. Lehvätassu oli yhä Veriklaanissa. Hänen täytyi siis pakostakin odottaa jonkin aikaa. Hän ehtisi ehkä tutkia kaksijalkalaa, tavata Narsissikukan ja tuon ystävät, hän ehtisi hyvästellä heidät...
”Onko nälkä?” Bonfire kysyi.
”En syö kotikisujen papanaruokaa, voin metsästää itsekin jotain.”
”Mulla on tuos' seinän toisella puolella ihanan suuri astia täynä täyteläistä kermaa!” kotikisu moukui eikä kuunnellut mitä tuon poika sanoi. ”Saat sinäkin maistaa!” Kolli loikki iloisesti kaksijalan pesän vierelle ja alkoi raapia sisäänkäyntiä. Pesän sisältä kuului askeleita, ja Huminapilvi ryntäsi pensaikkoon. Hän kurkisti lehtien peitosta ja katseli, kuinka melko pienikokoinen ja nuori kaksijalka avasi sisäänkäynnin ja silitti Bonfiren turkkia. Kolli puski kaksijalan jalkaa ja kehräsi isoon ääneen. Huminapilveä ällötti tuollainen käytös, ja hän antoi kielensä valua suun ulkopuolelle inhosta. Kaksijalka jätti oven auki, ja pian Bonfire tuli uudellen ulos, tällä kertaa raahaten jotakin kippoa. Huminapilvi asteli ulos pensaasta.
”Mitä tuo on?” hän murahti ja tassutteli kotikisun vierelle. Kipossa oli jotakin valkoista nestettä. Se tuoksui hieman maidolle, mutta maitoa se ei ollut.
”Kermaa!” Bonfire kehräsi. ”Se on todella hyvää ja täyteläistä, kuten sanoinkin jo. Maista hieman, lupaan että ihastut sen makuun!”
Huminapilvi nuuhkaisi kermakippoa. Tuoksu oli kyllä yllättävän hyvä. Hän nuolaisi kermaa ja antoi sen olla suussaan, jotta voisi kunnolla maistaa maun. Kyllä. Se oli hyvää. Mutta aivan liian rasvaista. Kolli vilkaisi vieressään istuvaa isäänsä, jonka pulleudesta kyllä näki, että kerma oli maistunut tuollekkin.
Jokiklaanilainen otti pari kulausta lisää ja työnsi kipon sitten kauemmas. ”Tämä riittää. Se on aivan liian rasvaista.”
”Rasvahan se täyttää vatsan! En kyl' mie jaksais tehä yhtää mittää jos en sais kermaa joka päevä!”
Huminapilvi yritti olla kuuntelematta Bonfiren jäkätystä. Tuo oli itseasiassa melko ärsyttävä kissa, hän ei tajunnut miksi Huomenkukka oli ruvennut seurustelemaan tuollaisen lärpättäjän kanssa. Kolli kohotti katseensa taivaalle, joka oli muuttunut jo melko tummaksi. Oli tulossa yö.
”Käykö sinulle, jos nukun täällä puutarhassa?” hän kysyi isältään, joka vain jatkoi lärpätystään.
”Ja mie sannoin sill- hä? Puutarhassa? Etkö halua tulla nukkumaan sisälle? Siellä on mukavan lämmintä ja pehmoista, ja pystykulkijat rapsuttelevat!”
”Ei kiitos.”
”No nuku sitten ulkona, minä menen sisälle. Öitä.” Bonfire tarttui hampaillaan kiinni kiposta ja raahasi sen taas sisälle pesään. Huminapilvi tepasteli pensaikon ja aidan väliseen, suojaiseen tilaan, ja kuuli kuinka kaksijalka paukautti pesän sisäänkäynnin kiinni. Huminapilvi käpertyi pensaikon vierelle, mutta katsahti sitten lätäkön vieressä olevaan mustaan kaulapantaan. Hän nousi vielä uudelleen pystyyn, käveli pannan luo, ja otti sen suuhunsa. Hän vei sen pensaikon taakse, kaivoi sille kolon ja hautasi sen. Hän ei halunnut nähdä sitä enää ikinä. Ehkä Bonfire joskus löytyäisi sen ja heittäisi menemään. Soturi keräsi pensaikon alta pudonneita lehtiä ja teki niistä itselleen pienen pedin, joka muistutti hänen omaa kaislapetiään Jokiklaanissa, sotureidenpesässä. Kolli kävi maalleen lehtipedille ja siirsi velton häntänsä käpäliensä päälle. Pikkuhiljaa kaksijalkojen mölyt hiljenivät, ja taivaalle alkoi ilmestymään tähtiä. Huminapilvi oli iloinen, kun pääsisi pian takaisin kotiin, mutta mitä kaikkea siellä olisi tapahtunut, kun hän tulisi takaisin?

”Odota minua-- hetkinen, onko tuo Huminapilvi?”
”Häh? ...On se! Nukkuukohan hän?”
”En tiedä. Pitäisikö hänet herättää?”
”Anna raukan nukkua.”
”Mutta tämä saattaa olla viimeinen kerta, kun näemme hänet!”
”No herätä sitten, mutta älä syytä minua jos hän rupeaa huutamaan.”
Huminapilvi tunsi tökkäyksen kyljessään.
Hän avasi ruskeat silmänsä ja näki sumeana yllään kullankeltaisen solakan hahmon ja valkoharmaan hahmon. Kun hänen katseensa tarkentui, hän tunnisti kissat Narsissikukaksi ja Parisiksi. Mutta he näyttivät erinlaisilta. Kummallakaan ei ollut enää sotkuinen tai takkuinen turkki, vaan noiden turkit näyttivät puhtailta ja kiiltäviltä. Kummankin silmissäkin oli aivan uudenlaiset katseet, paljon kirkkaammat ja iloisemmat.
”Narsissikukka? Paris?” soturi mumisi.
”Huomenta, Huminapilvi!” Narsissikukka maukaisi. ”Arvaa mitä? Minä ja Paris saatiin eilen omistajat, ja se oli todella helppoa! Täytyi vain mennä voivottelemaan kaksijalan pesän eteen ja se otti meidät kummatkin sisälle, ja pesi turkitkin!”
”Ai? Sehän on hauska kuulla.” Huminapilvi maukui unisena. Hän pyyhkäisi roskan silmäkulmastaan ja haukotteli kovaan ääneen.
”Oliko mukava yö?” Narsissikukka mourusi. ”Olisi varmaan ollut mukavempaa jos olisin ollut vieressäsi...”
Huminapilven karvat nousivat pystyyn.
”Haha, ei vaiteskaan! Kun palaat klaaniisi niin saat sieltä jonkun oikein mukavan kumppanin itsellesi, usko pois. Olet sen verran vetävän näköinen että kyllä aika moni tahtoisi tuollaisen kumppanin.”
Paris tönäisi leikkimäisesti Narsissikukkaa kylkeen. ”Meidänhän piti mennä katsomaan, ovatko muut jo löytäneet uudet kotinsa, eikös niin? Pärjäätkö yksinkin, Huminapilvi?”
”Pärjään, pärjään”, soturi maukui. ”Luulenpa että nämä ovat nyt hyvästit.”
”Älä koskaan sano hyvästi!” Narsissikukka nauroi ja hyppäsi aidalle. ”Ties vaikka me tapaammekin vielä joskus. Näkemiin, Huminapilvi!”
”Hei, hei, Huminapilvi!”
”Nähdään joskus...” punertava kolli katsoi, kun kaksi kissaa hävisivät aidan toiselle puolelle. Hänellä tulisi ikävä heitä, mutta kuten Narsissikukka sanoikin, ehkä he vielä joskus tapaisivat.
Kuului kolahdus ja äreää murinaa, kun Bonfire löntysteli pensaikon viereen.
”Pystykulkijani heitti miut tuosta vaen pois!” hän murisi. ”Sanoi jottai sellasta, että olisin muka jaloissa. Ne alkavat taas siivoamaan.” Kolli huomasi kiillon Huminapilven silmissä. ”Hetkinen, ookkonää lähös?”
”Kyllä. Kiitos, että sain nukkua täällä, mutta minun on löydettävä Lehvätassu nyt, ja sitten me lähdemme.” Huminapilvi kertoi.
Bonfire näytti yhtäkkiä omituisen yksinäiseltä. ”Ahaa... No.. sano terveisiä Huomenkukalle... Hei hei...”
”Hei hei.” soturi loikkasi aidan päälle ja tarttui siitä kynsillään kiinni. Hän vetäisi itsensä ähisten aidan päälle. Kolli vilkaisi vielä kerran isäänsä, joka istui puutarhassa. ”Etsi joku uusi kumppani”, hän kehotti. ”Niin ei tule yksinäistä.”
Bonfire hymyili hieman, ja Huminapilvi hyppäsi aidan toiselle puolelle. Hänen täytyi keskittyä nyt. Hän muisti Bonfiren ohjeet, mutta hänen täytyi löytää Lehvätassu. Missä tuo voisi olla? Kolli yritti miettiä tarkkaan. Mutta hän ei tuntenut tätä paikkaa. Toisaalta, eihän alueen pitäisi nyt niin kauhean suuri olla...

Huminapilvi käveli jälleen aidalla. Tällä kertaa hän tasapainotteli valkoisella puuaidalla. Hän oli kiertänyt jo vaikka missä, ja aurinko oli ollut korkeimmassa kohdassa. Nyt se oli taas laskussa. >Pitkin Lehvätassun lähteä niiden mukaan! Mitä jos hänelle on sattunut jotain...< Kolli ajatteli huolissaan. >Ei. Hän on fiksu kissa, kyllä hän tietää mitä tehdä.< Hänen tarkat, pitkät korvansa vääntyivät puheen suuntaan.
”Miksi sinun täytyy lähteä? Voisimme olla yhdessä koko loppuelämämme.”
”Antreksi, Roc. Minulla on erinlainen tulevaisuus, eikä se ole täällä.”
”Mutta Lehvä-”
>Lehvätassu?< Huminapilvi paikansi äänen tulosuunnan ja näki Lehvätassun. Tuo oli jonkun toisen kollin seurassa.
”Lehvätassu!” soturi huusi ja hyppäsi alas aidalta. Hän juoksi kohti Lehvätassua ja tuntematonta kollia. Lehvätassu käänsi oudoksuneena päätään. ”Huminapilvi...?”
”Lehvätassu!” Huminapilvi sihahti ja pyshätyi parantajaoppilaan vierelle. ”Oletko kunnossa?!”
”Olen, olen”, Lehvätassu tiuskaisi. Huminapilvi katsoi tätä ihmeissään. Oliko hän keskeyttänyt jonkin tärkeänkin keskustelun?
Lehvätassun vierellä istui valtava, valkoinen kolli, jolla oli ruskeita ja mustia laikkuja, vihreät silmät ja repaleinen oikea korva. Ja tietenkin oranssi kaulapanta, jossa oli pari kellastunutta hammasta.
”Kuka TÄMÄ on?” soturi murahti ja katseli veriklaanilaista.
”Olisitko hiljaa, Huminapilvi”, Lehvätassu pyysi. Huminapilvi sulki suunsa. Lehvätassu kohotti kuononsa veriklaanilaisen korvalle ja kuiskasi tuolle jotakin niin hiljaa, ettei edes Huminapilvi kuullut, vaikka hänellä olikin erittäin tarkka kuulo. Veriklaanin kolli kehräsi ja nuolaisi Lehvätassun päälakea. Sitten parantajaoppilas vain käänsi selkänsä kollille.
”Mennään, Huminapilvi.” Hän tokaisi, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Veriklaanin kolli katseli pitkään Lehvätassun perään, ja Huminapilvi juoksi naaraan vierelle.
”Kuka tuo oli?!” hän sähisi.
”Ei kaikki kuulu sinulle”, Lehvätassu vastasi viileästi. Tuon kasvoilla oli kuitenkin omituinen hymy ja silmissä epätavallinen pilke. Mitä kaikkea Huminapilveltä oli jäänyt väliin?

Kaksijalkala-seikkailun ”epilogi”.

Huminapilvi ja Lehvätassu juoksivat kilpaa Jokiklaanin reviirille. He olivat vihdoinkin kotona. Vihdoinkin.
Kun he tepsuttelivat Jokiklaanin leiriin, kaikki kääntyivät katselemaan heitä. Kissojen kasvoilla oli äimistyneitä ilmeitä, kuin olisi tapahtunut jokin ihme. Rastastähti käveli heidän eteensä.
”Missäs sitä on oltu?”
Huminapilvi selitti koko klaanille kaiken heidän matkastaan kaksijalkalaan ja takaisin. Kaikki kissat näyttivät helpottuneilta, että he olivat palanneet, mutta yhden kissan kasvot olivat vielä helpottuneemmat, ja niiden katse oli naulittu Huminapilveen. Oranssinvalkea juovikas naaras istui pentutarhan suulla. Huminapilvi käveli hitaasti tuon luo.
”Tiikeritassu?” hän kysyi.
”Tiikerijuova”, naaras korjasi. Tuo oli hetken hiljaa, mutta heittäytyi sitten Huminapilveä vasten niin, että kolli kaatui maahan. Tiikerijuova nyyhkytti hiljaa.
”Mi-mikä hätänä?” Huminapilvi änkytti.
”En voi kertoa sitä tässä...” nuori naaras vikisi.
”No mennään sitten muualle.”
Kun kaikki kyselivät kysymyksiä Lehvätassulta, Huminapilvi ja Tiikerijuova häipyivät hiljaa leiristä. Kun he olivat tarpeeksi kaukana, he pysähtyivät. Punertava kolli oli aivan ihmeissään, kuinka säikyltä ja pelokkaalta ennen niin uhmakas ja itsepäinen Tiikerijuova näytti. Kyllä sitä paljon ehtii tapahtua kun on muualla.
”Noh?” Huminapilvi kysyi rauhoittavasti.
”Minä... minä...” Tiikerijuova kuiskasi, ja tuon silmät kostuivat. ”Minä saan... pe-pentuja...”
Huminapilvi tuijotti silmät suurina naarasta. ”Kuka niiden isä on?”
”Sa-sa...saarn...Saarniraita...” naaras kähisi. ”Mutta en minä tahtonut...”
Punertava kolli raivostui. ”Missä se imbesilli on?!”
Tiikerijuova ei vastannut.
”Tehdään näin, Tiikerijuova...” Huminapilvi lohdutti. ”Hoidetaan Saarniraita ja keksitään sitten jotain.”
”Ta-tarkoitatko hoitamisella...tappaa..?” naaras sähähti.
”Jos tilanne vaatii. Se kolli on mennyt ihan liian pitkälle.”
”Mutta mitä sitten...?” Tiikerijuova pyyhkäisi kosteaa kuonoaan etukäpälällään. Ennen kuin kolli ehti vastata, naaras jatkoi ”Huminapilvi... Mehän voisimme sanoa...että ne ovat...si-sinun pentujasi...?”
Huminapilvi ei tiennyt mitä sanoa. Hänenkö pitäisi ruveta sijaisisäksi pennuille? Mutta, jos Tiikerijuova sitä tahtoi... Mitä pahaa siinä olisi... Kukaan ei saisi tietää pentujen oikeaa isää.
”Kyllä se käy.”
”Ki-kiitos niin kovasti...”

Vastaus:30kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Karviaisvirta, Jokiklaani
19.08.2013 11:13
Kävelin Symbölihännän ja Saniaisturkin mukana joenvartta pitkin metsästyspartiossa. Perässämme seurasi oma oppilaani, Pisaratassu. Pisaratassu kaarteli ja kerteli kiviä ympäriinsä leikkien jotain. En viiitsinyt puuttua asiaan.
"Jäätkö sinä oppilainesi tähän niin me menemme etsimään saalista tuonnenpaa?" Symbolihäntä ehdotti. Nyökkäsin ja syöksähdi vikkelästi ottamaan Pisaratassun niskasta kiinni, ennenkuin kolli molskahtaisi jokiveteen leikkiessään. Päähtin ilman huojentuneena keuhkoistani, kun oppilas selvisi leikeistään kastumatta.
Haistelin ilmaa ja kuulin rasahsuksen. Joen kosteaa reunaa kipitti vesimyyrä. Osoitin sitä oppilaalleni. Pisaratassu nyökkäsi hiljaa. Aloin hiipiä vesimyyrää kohti ja Pisaratassu katsoi silmät viirussa. Loikkasin ja vesimyyrä oli minun armoillani. Tapoin sen npeasti.
"Minäkin haluan yrittää!" Pisaratassu naukui. Räpäytin silmiäni kehotuksena aloittamaan ja hautasin vesimyyrän. Pisaratassu joutui haistelemaan kauan, mutta löysi kuitenkin metsästettävää ja aloitti. Oppilas hiippaili pikkuhiljaa sitä kohti. Katsoin tätä tyytyväisenä. Näin kuinka hän loikkasi, otti vesimyyrän kiinni ja tappoi sen. Hymyilin oppilaalle tyytyväisenä. Harmi, kun en voinut osoittaa ylpeyttäni sanoin. Minkäs sille mahdoin?
Leiriin päästyämme olin tyytyväinen. Olimme saaneet partiona paljon riistaa ja oppilaani kehittyi minun ansiostani. Se oli hienoa. Päästin oppilaani vapaalle ja lepoa halusin itsekkin. Menin siskoni lluo, sillä tämä näytti.. ankealta. Puskin tämän kylkeä.
"Hei Karviaisvirta." Tiikerijuova tervehti hieman kuluneella äänellä ja puski minua takaisin. Se sattui astuin taaemmas ja naurahdin äänettömästi, kun huomasin siskoni turkissa männynneulasia. Nyppäsin ne pois ja hymyilimme taas.
Vastaus:10kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pihlajapentu, Jokiklaani
19.08.2013 11:11
Esinäytös

Harmaankirjava naaras makaa suuren, kellanpunaisten marjojen täplittämän puun alla. Sen oksiston varjot antavat suojaa aikaisen aamun kirkkailta auringon ensisäteiltä, kun se nousee auringonpesästä jälleen valaisemaan maailmaa.
Naaras näyttää väsyneeltä, mutta onnelliselta.
Tämän vieressä istuu valkoinen, mustien läiskien koristama kolli.
’’Näytäthän heidät?’’ kolli toistaa kysymyksen yhä uudelleen. Naaras siirtää tummanharmaan häntänsä pois vatsansa vierestä. Sen vieressä on kaksi pientä pentua.
Toinen pennuista avaa pienen vaaleanpunaisen suunsa suloiseen haukotukseen, saaden emon kehräämään.
’’Ne ovat ihania, Sumeakukka!’’ mustaläikikäs kolli henkäisee puskien päätään naaraan päätä vasten.
’’Niin todellakin ovat, Mustakasvo. Tuo mustavalkea on sinun näköisesi ja kolli. Tuo harmaavalkea taas on naaras.’’ Sumeakukaksi kutsuttu naaras sanoo tummansiniset silmät lempeästi säihkyen.
’’Annammeko heille nimet? Joko annamme heille nimet?’’ Mustakasvo naukuu viuhtoen valkoista häntäänsä kärsimättömästi maata pitkin.
’’Tottakai annamme. Tuo harmaavalkoinen naaras voisi olla Tuhkapentu, eikö vain?’’ Sumeakukka vastaa ja nuolaisee naaraspennun päälakea. Tuhkapentu parahtaa ja yrittää potkaista vasemmalla, harmaalla takajalallaan koskettajaa, kuitenkaan onnistumatta.
Äkkiä puusta tipahtaa terttu tuoreita pihlajanmarjoja lähelle pentuja. Sumeakukka tuijottaa marjoja hetken ja vilkaisee sitten kumppaniaan.
’’Tuo kolli olisi täydellinen Pihlajapennuksi.’’ hän naukuu.
Mustakasvo nyökkää ja koskettaa mustavalkoista pentua.
’’Nimesi olkoot siis Pihlajapentu’’

1. ~Onnettomuuksia ja pennunelämää.

’’Löysin sinut!’’ Tuhkapentu kiljaisi veljelleen, joka kyyristeli Pajupuron selän takana.
Pihlajapentu virnisti nousten seisomaan.
’’En jaksaisi enää leikkiä tätä, minulla on nälkä.’’ kolli naukui valkoharmaalle sisarelleen tepsutellen tämän ohi pehmeillä tassuillaan.
’’Joo!’’ Tuhkapentu naukaisee ja seuraa veljeään Sumeakukan luo.
’’Emooh, meillä on nälkä.’’ Pihlajapentu purnasi.
Tuhkapentu pukki päällään emonsa kylkeä saadakseen tämän kääntymään kyljelleen, jotta he saisivat maitoa.
’’Hyvä on, pikkuiset, älkää hätäilkö.’’ kuvankaunis, harmaankirjava naaras vastasi kellahtaen kyljelleen.
Pennut ryntäsivät emonsa vatsan luo nauttien maidosta.
Kun he olivat aterioineet, Sumeakukka kaappasi Pihlajapennun käpäliensä väliin.
’’Päästä irti!’’ Pihlajapentu vinkui yrittäen räpiköidä emonsa tiukasta otteesta.
’’Ensin pesu.’’ Sumeakukka kehräsi nuollen Pihlajapennun mustaa päälakea. Pihlajapentu antoi periksi ja mutisi itsekseen kun karhea kieli pyyhki yli hänen kylkensä ja käpäliensä.
Kolli kuuli tyrskähdyksen vasemmalta puoleltaan.
Tuhkapentu tuijotti tätä huvittuneesti ja hymy karehti tämän kasvoilla.
’’Kyllä sinäkin pesulle joudut.’’ Pihlajapentu sihahti tympääntyneesti ja sulki oliivinvihreät silmänsä.
Lopulta Sumeakukan ote hellitti ja Pihlajapentu pinkaisi kauemmas pyyhkien valkealla tassullaan päälakeaan.
Tuhkapentu tepsutti sirosti emonsa tassujen väliin ja näytti nauttivan pesemisestä.
>Teet tuon minun kiusakseni, etkö teekin?< Pihlajapentu ajatteli kun Tuhkapentu alkoi kehrätä kevyesti.
’’Noniin, nyt voitte mennä aukiolle tutkiskelemaan, ette kauemmas, tai sitten kuuntelemaan klaanivanhimpien tarinoita.’’ Sumeakukka maukui ja kääriytyi kerälle nukkumaan. Tuhkapentu katsoi veljeään, sillä samalla ´päätä sinä´ katseella, koska Pihlajapentu oli siskoaan vanhempi, hän sai myös päättää. Tai oikeastaan JOUTUI päättämään, sillä kolli oli kovin huono päätöksissä.
’’Hetkinen…’’ Pihlajapentu naukaisi ja istahti toinen etukäpälä leuallaan miettimään.
’’Toisaalta pidän tarinoista, mutta vihaan klaanivanhimpia…ja taas toisaalta voisimme kiertää leiriä, mutta se olisi sitten nähty…joten.’’ kolli pohti ja hankasi mustaa päälakeaan. Tuhkapentu odotti kärsivällisesti, kuten yleensäkin.
’’Ei tehdä kumpaakaan!’’ Pihlajapentu naukui lopulta ja nosti korvansa luimusta.
’’Mitä me sitten teemme?’’ kysyi Tuhkapentu.
Pihlajapentu viittoi siskoaan lähemmäs ja mulkoili äkkiä ympärilleen.
’’Mennään metsään tutkimaan paikkoja, en malta odottaa oppilaaksi asti.’’ mustavalkoinen kolli kuiskasi siskonsa korvaan ja viuhtoi paksua häntäänsä.
Tuhkapennun silmät laajenivat.
’’JOOO!’’ tämä kiljaisi.
Pihlajapennun karvat nousivat pystyyn ja tämä tunki käpälänsä siskonsa suulle.
’’Hiljempaa, he eivät päästäisi meitä, joten yritetään mennä huomaamattomasti.’’
Tuhkapentu nyökkäsi silmät ymmyrkäisinä ja seurasi Pihlajapentua pentutarhan ulkopuolelle.
He katselivat ympärilleen ja luikkivat hipihiljaa metsään.

’’Vau! Onpa täällä…metsäistä!’’ Tuhkapentu riemastui pomppiessaan saniaispöheikössä.
’’Tosiaan aika mukava paikka, erilainen kuin leiriaukio.’’ Pihlajapentukin myönsi. Äkkiä vatukkapensaasta kuului kahinaa. Sieltä ilmestyi suunnaton musta kolli.
’’Aijai, mitä täällä näenkään, kaksi pikkiriikkistä Jokiklaanin pentua.’’ kolli myhäili.
’’Itse olet pikkiriikkinen, kuka edes olet, häivy reviiriltämme hyypiö!’’ Pihlajapentu murisi.
Suuri kolli alkoi nauraa.
’’Minä olen Piikkikynsi ja te taas olette hyvin pahassa pulassa.’’ tämä virnuili.
’’Juokse Tuhkapentu, seuraa minua!’’ Pihlajapentu parkaisi ja juoksi siskonsa kanssa pakoon.
He rynnistivät pennuksi hyvin kovaa, sillä Piikkikynsi ei näyttänyt pysyvän perässä. Pennut olivat juosseet joidenkin sienien yli, ja leirin reunalla Tuhkapentu nuoli niiden limaiset muruset käpälistään.
’’Tiedän, tiedän, se oli tyhmä idea.’’ mustavalkea kolli huohotti. Äkkiä varjo lankesi heidän ylleen.
’’Isä!’’ molemmat pennut huusivat yhdestä suusta.
’’Tulitte metsästä. Te ette saa mennä sinne! Heti takaisin pentutarhaan!’’ Mustakasvo torui ja patisti pennut takaisin emonsa luo.

Myöhemmin illasta Tuhkapentu valitti huonoa oloaan ja kertoi tämän päätä huippaavan.
Naaras vietiin Teerenlennolle, ja parantaja kertoi sen johtuvat sienistä, joiden jämiä Tuhkapentu oli nuollut.
Nyt pentu nukkui Teerenlennon hoidettavana parantajan pesässä, ja Pihlajapentu ei meinannut saada millään unta. Aiemmin tämän siskon selkä oli aina kollin selkää vasten.
Tämän yön hän nukkui vain kahdestaan emonsa kanssa.

//kiitos Pihlajan lisääjälle ;3//
Vastaus:30kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Teerenlento, Jokiklaani
19.08.2013 10:17
Klenkkasin pesästäni ulos kolmella ehjällä jalallani ja venyttelin etutassujani. Sade oli kastellut maan maräksi ja kupera kaarnanpalani, johon olin kerännyt sadevettä, oli nyt täynnä. Nostin sen varovasti pesään. Järven saastuttua tarvitaan paljon puhdasta vettä, joten nostin uuden palan kaarnaa ulos ja asetin koivun alle. Puun lehdistä tippuisi tarpeeksi vettä täyttämään senkin.
"Töitä näyttää riittävän." Sirpalesudän totesi vierestäni. Katsoin kolliin.
"Mistäs sinä siihen tupsahdit?" kysäisin huvittuneesti.
"Kunhan tupsahdin." Sirpalesydän virnisti. Vetäisin koivun oksaa ja siitä ropisi vettä Sirpalesydämmen päälle. Virnistin ja astein tuoesaaliskasalle. Otin hiiren ja menin aterioimaan Tiikkerijuovan kanssa.
"Monesko ateriasi tänään?" kysyin. "Kysyn tätä nyt ihan parantajana, en uteliaisuudesta tai kiusoitellakseni." selitin. Tiikerijuova kohautti lapojaan.
"Pian sataa, tummia pilviä on paljon." Totesin keskustelua virittääkseni.
"PILVIstähän se vesi sataa.." Tiikerijuova huokaisi.
"Olen minäkin huolissani Lehvätassusta, omasta oppilaastani." mau'uin ja puraisin hiirtäni. Tiikerijuova haukkasi vesimyyrästään loput, hautasi luut ja nousi.
"Pesässäni on vettä siinä kaarnalla. Juo siitä. Älä rasita itseäsi menemällä virralle asti." neuvoin. Tiikerijuova totteli ja talsi pesääni. Haukkelin oman hiireni rauhassa loppuun ja nousin -vaikkakin vaivalloisesti- kolmelle jalalle ja linkkasin klaanivanhinten luo. Sulkaturkki, Sisiliskovarjo, Varjoturkki ja kurnumaha keskustelivat jostain keskenään.
"Päivää pesään." Toivotin. Klaanivanhimmat tervehtivät takaisin ja hymyilin. Varjoturkki katsoi minuun hivenen kärttysenä ja naukui:
"Vihdoin joku! Kukaan oppilaista ei ole käynyt täällä tänään! Olemme nälkäisiä." Korvani menivät hiema luimuun.
"Eikö kukaan?" kysyon hämmentyneenä. Klaanivanhimmat pudistelivat päätään.
"Ilmoitan vaikka Rikkovarjolle. Hän saa hoitaa oppilaat hoitamaan teille ruokaa ja minä haen yrttejä." selostin. Nousin pystyyn, käänyin ympäri ja lähdin ulos.

En nähnyt Rikkoverjoa, mutta Rastastähti näytti järjestävän partiota. Linkkasin päällikön luo.
"Kuule, klaanivanhimpien pitäisi saada ruokaa. Käskisitkö oppilaita viemään?" maukaisin.
"Mhh." Rastastähti hymähti ja tulkitsin sen myöntäväsi. "Rikkovarjo mene sinäkin!" tämä vieä naukaisi ja lähdin pesälleni. Kyllä Rastastähti hoitaisi asian. Klenkkasin pesälleni ja aloin mutista ääneen:
"Katajanmarjoja antamaan voimia Kurnumahalle ja Varjoturkille, Kamomillaa Sulkaturkille ja Leskenlehtä Sisiliskovarjolle.." Laiton yrtit kääröön ja vein ne vanhuksille, jotka juuri ahmivat tyytyväisinä tuoretta riistaa. Hain heille vielä vettä ja nostin samalla ulkona täyttyneen kaarna- astiani sisälle.

Vastaus:20kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiikerijuova, Jokiklaani
19.08.2013 10:05
Oranssinvalkea naaras istui kylmällä kivellä ja nuuhki tulevan lehtisateen tuoksusta.
’’Tule takaisin, Huminapilvi.’’ tämä kuiskasi tuuleen ja toivoi, että kolli kuuli sen, missä ikinä olikaan.
Mutta…hänhän oli siellä jossain Lehvätassun kanssa… Tiikerijuova toivoi että he olisivat vieläkin vain ystäviä.
Hän tarvitsisi Huminapilven apua enemmän kuin koskaan.
Häntä kadutti, että hän oli pentuna mottaillut ja kiusannut Huminapilveä minkä ehti. Olihan hän sentään auttanut päästämään hänet Taivastassun ruumiin viereen valvomaan.
Tosin, olihan Tiikerijuovakin samanaikaisesti auttanut häntä pääsemään salaa metsään. Mutta sekin johti kollin hännän halvaantumiseen ja hetkelliseen kuuroutumiseen, joka viivästytti tämän oppilaaksi tuloa.
Tiikerijuova puristi kyntensä kiven päällä olevaa sammaleeseen.
’’Hei.’’ joku naukui soturin takaa. Tiikerijuova pelästyi suunniltaan ja pomppasi ilmaan karvat pystyssä ja pupillit viiruina.
Oravatassu katsoi tätä hämillään.
’’Ai, sinä, tule vain.’’ Tiikerijuova maukui ja tasoitti karvansa. Oranssi naaras pomppasi ystävänsä viereen kivelle. Tämä nuolaisi pari kertaa rintaansa.
’’Kuule, olet muuttunut paljon vanhempiesi kuoleman jälkeen. Ymmärrän sen olevan järkyttävää, mutta elämä jatkuu. Olet kuin säikky jänö.’’ Oravatassu naukui ja nuolaisi pari kertaa lohduttavasti Tiikerijuovan korvaa.
Tiikerijuovan teki mieli kertoa totuus ystävälleen, muttei millään voinut.
’’Tahtoisin olla yksin, jos käy.’’ naaras kuiskasi ja Oravatassu nyökkäsi lähtien.
>Huminapilvi, Huminapilvi, Huminapilvi, Huminapilvi< tästä tuntui kuin hänen päänsä olisi pian räjähtänyt.
’’Huminapilviiiiih!’’ tämä ulvaisi lopulta kyyneleet silmissä. Naaras upotti kasvonsa käpäliensä suojaan.
’’Tule jo…’’

//joo mä teen kokoajan tarinaa xD//
Vastaus:10kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiikerijuova, Jokiklaani
19.08.2013 09:37
Tiikerijuova latki vettä virrasta ja pysähtyi sitten katsomaan peilikuvaansa. Elämä oli pelkkää taistelua. Pahuutta. Mikään ei tuntunut menevän oikein, kaikki oli itku pitkästä ilosta. Hän ei sentään ollut pariin kuuhun käynyt pimeydenmetsässä, mutta aavisti että siellä käynti ei siihen loppunut. Tiikerijuova oli alkanut vihata Tiikeritähteä. Hänkin oli vain kiero, petollinen tappaja. Oikeastaan…hän oli samanlainen kuin maailma. Kiero, petollinen, tappava.
Niin juuri. Sepä niin. Eihän maailmassa muuta ollutkaan. Kaksijalatkin olivat myrkyttäneet veden, Jokiklaani oli menettänyt valtavasti sotureita. Mestareista alkoi olla myös pulaa…Tuuliklaanin ja Myrskyklaanin reviireillä vaani joku outo eläin. Sekin tappava, yllätys yllätys.
Tiikerijuova vihasi myös Saarniraitaa, joka oli ennen niin harmiton, Huurreturkin pennuista aina kiltein ja rauhallisin.
Ajatus sai Tiikerijuovan karvat nousemaan pystyyn.
Tämä keskittyi jälleen peilikuvaansa. Vesi soljui hetken ja pian kuvajainen muuttui…tummanruskea, raidallinen naama! Tiikeritähden näköinen kuvajainen virnisti.
Tiikerijuova otti kyntensä ulos ja läimäytti kuvajaista.
Tämä riipi sitä kuin se olisi ollut oikeat kasvot.
Lopulta tämä upotti etukäpälänsä kuvajaisen läpi, joka hajosi ja näytti muuttuvan taas. Tiikerijuova katseli hengästyneenä miksi se muuttuisi. Varmaan Saarnijuova. Tai kettu. Jokin. Kun kuvajainen alkoi punertaa, Tiikerijuovan jäänsiniset silmät suurenivat.
Kuvajaisesta tuli punertava, pörröinen raidallinen kolli, jonka mantelinmuotoiset, rusehtavat silmät katsoivat ystävällisesti suoraan Tiikerijuovan silmiin. Huminapilvi.
Tarkoittiko se sitä, että hän tulisi takaisin?
Kuvajainen sai hymyn leviämään Tiikerijuovan pelokkaille kasvoille.
Olisiko maailmassa sittenkin hitusen rakkautta?

//joo teen nyt monta peräkkäin, ku toivoisin koopeita :3//

Vastaus:15kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Peippostassu,Jokiklaani
19.08.2013 09:32
Kiistaa ruuasta
Luku 1
Hyvästelin pikaisesti Käärmetassun koskettamalla vielä viimeisen kerran kollin kuonoa omallani.
Sitten loikkasin ulos puun rungosta ja tepastelin häntä pystyssä kohti Jokiklaanin leiriä.
Kirpsakka lehtisateen tuuli heilutteli puiden lehtiä, jotka olivat jo ehkä aavistuksen verran kellertyneet.
Pian tulin leiriin ja kerroin heti ensiksi Rastastähdelle Aaltojuovan ja Ruskolehden kurjasta kohtalosta kettujen kynsissä.
Päälikkö lähetti partion noutamaan ruumiit, jotta klaani voisi surra yön niiden äärellä ja hyvästellä kaksi Jokiklaanin kissaa.
Illalla muutamat Jokiklaanilaiset surivat kaatuneita sotureita.
Minua väsytti liikaa ja kävin nukkumaan oppilaspesään omalle pedilleni ja nukahdin heti.
En nähnyt yöllä mitään unia, näin vain rauhoitavaa pimeyttä, joka oli sekin parempi kuin Pimeydenmetsässä Tiikeritähden kynsissä.
Aamulla heräsin virkeänä ja nousin ylös.
Tästä päivästä oli tulossa sateinen, sillä ilma oli hieman viileä ja tuuli toi mukanaan sateen tuoksua. Itseasiassa voisi alkaa ukkostamaankin kunnolla.
Kävelin kohti tuoresaaliskasaa. Minulla oli hirveä nälkä, olin syönyt eilen joskus päivällä, mutta juuri kun olin nappaamassa kanin itselleni soturi astui eteeni, se oli Haukkahalla, uuden mestarini veli.
"Seis! Oletko saalistanut klaanille ruokaa?!" kolli tivasi.
"E-en.." sopersin hieman hämilläni.
"Niin, et siis saa syödä vielä!" kolli murisi.
"Jaa miksi en?!!" murisin ja paljastin kynteni, tuollainen ylimielisyys sai sappeni kiehumaan.
"Sinun on ensin saalistettava klaanille!!" kolli sihisi ja paljasti kyntensä.
"MInähän syön kun haluan!!! Onko sinulla jotakin sitä vastaan?! Häh?!" murisin niskakarvat pörrössä.
"On!" kolli sihisi ja silmäili minua vihaisesti.
Vatsani murisi kovaäänisesti ja Haukkahalla kuuli sen varmasti.
"Voi onko pienellä pennulla nälkä? Eikö emo anna ruokaa?" Haukkahalla kiusoitteli silmiään pyöritellen.
Se oli minulle jo liikaa.
Sihahdin ja säntäsin karvat pystyssä ulos leiristä.
>Ymmärrän kyllä kun minua ei kaivata!< ajattelin raivoissani ja murisin äreissäni.
Yhtäkkiä yläpuolellanu jyrähti ja kuonolleni putosi pisara ja sitten toinen ja kolmas ja jättimäiset sadepisarat putoilivat harvakseen maahan, kunnes sade tiheni kunnon kaatosateeksi, joka kasteli turkkini alta aika yksikön.
Salama repi taivaan kahtia ja valaisi taivaan valkoisena vain sydämmenlyönnin ajan. En välittänyt ukkosesta, vaan löntystin eteenpäin mieli mustana ja turkki märkänä.

Jatkuu...
Vastaus:20 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiikerijuova, Jokiklaani
19.08.2013 09:17
Tiikerijuova istui parantajanpesän hämärässä.
’’En tajua miten voit olla niin huolimaton.’’ Teerenlento naurahti.
’’Karhunvatukkapuskan piikit ovat teräviä, ettäs tiedät.’’
Tiikerijuova istui hiljaa kun parantaja asetteli tämän lapaan lehtiä ja kietoi ne kaisloin kiinni.
’’Älä rasita itseäsi kovasti, haava voi aueta uudelleen, onko selvä?’’ musta, täplikäs naaras maukui asetellen ylimääräiset kaislat ja lehdet takaisin niille varustettuihin kuoppiin pesän seinämässä.
’’Suosittelisin sinua syömään enemmän, nyt kun sinulla on ollut sitä pahaa oloa. Juodakin voisit hieman enemmän, mutta muista, vain virrasta, jossa vesi on vielä puhdasta, koska viimeksi olet syönyt tänään?’’ Teerenlento sanoi ja erotteli unikonsiemenet nokkosensiemenistä.
’’On siitä jo jonkin aikaa…’’ Tiikerijuova vastasi hiljaa.
’’Sitten voisit mennä suoraan tuoresaaliskasalle. Mutta odota, asettaisitko tämän pesän ulkopuolelle, kun sataa, siihen tulee puhdasta vettä.’’ parantaja kysyi ja tunki kuperan, kippomaisen kaarnapalan oranssinvalkean naaraan eteen.
’’Hyvä on, Teerenlento, kiitos.’’ Tiikerijuova vastasi napaten kipon mukaansa pesän ulkopuolelle.
Naaraan ajatukset olivat viimepäivät pyörineet vain ja ainoastaan Huminapilvessä. Kaikki viittasi Huminapilveen.
Omenatassu kuoli, ja HUMINAPILVI oli tämän veli.
Tummat pilvet peittivät taivaan: HuminaPILVI.
Kaikki, kaikki kaikki!
Naaras nappasi tuoresaaliskasasta myyrän ja ahmi sen.
Hänelle jäi yhä nälkä, joten tämä kurkotteli toistakin.
’’Ehei. Et ole metsästänyt tarpeeksi, että voisit ottaa lisää.’’ kuului ääni ja Mustakynsi läppäsi Tiikerijuovan käpälän pois.
’’Mutta Teerenlento käski minun syödä enemmän.’’ Tiikerijuova sanoi. Aiemmin hänellä olisi ollut uhmakkuutta äänessään, mutta nyt hän oli täysin erilainen kuin ennen. Mustakynsi punnitsi häntä hetken katseellaan ja kääntyi sitten.
’’Hyvä on.’’
Tiikerijuova söi toisenkin myyrän ja tämän ajatukset kääntyivät taas Huminapilveen.
>Tule jo kotiin<

Vastaus:18 kp:eetä

-Mustahaukka-