--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Karviaisvirta, Jokiklaani
19.08.2013 09:13
Tepastin sateen kastelemassa metsässä. Lysyyn painuneet saniaiset olivat pehmeä alusta polkuanturoille, niillä oli mukava kävellä. Olin taas miettimässä. Mietin pahasti hajonnutta perhettäni. Kuollutta emoani ja isääni, heidän menneisyyttään. Isä oli ollut kotikissa, eli en tuntenut hänen vanhempiaan, joten niistä ei ollut minulle perheeksi. Emoni emo kuoli ja emoni isä taas hylkäsi pentunsa. Kamalan synkkää. Aaltojuova oli kertonut minulle, kun olin vielä pentu, että Pikkusulka oli kasvattanut heidät molemmat. No, sitten hänkin kuollut. Oli vain Sisiliskovarjo, pikkusulan kumppani, jota olin aina arkaillut. Huokaisin ja painoin kynteni saniaisiin. Tuntuikohan Tiikerijuovasta yhtä kamalalta. Tassuni alla ollut 'saniaismytty' uikahti ja liikahti. Nostin tassuni ja parkaisin, vaikkakin ilman ääntä. Raotin saniaisia mytyn päältä ja esiin tuli karvapeite. Mytty oli kissanpentu. Hätäännyin ja toivoin etten ollut riistänyt sen henkeä. Nostin vapisevan kissan niskanahasta ylös. Elossa oli. Sen karvapeite oli musta ja silmät tummat meripihkasävyiset.Tummat silmät tuntuivat poraavan reikiä omiini. Niissä oli niin painostava, hätäinen ja säälittävä katse. Tuijotin pentua ilmeettömästi ja mietin mitä tehdä. >Apua!< Ajattelin >Miten rauhoitetaan onnettomia pentuja, joiden päältä vahingossa käveli kynnet ulkona?<
"Oliver! Oliveer! OLIVER TÄNNE SINÄ KURITON RÄÄPÄLE!" Joku mourusi. Säpsähdin kovaa ääntä. Etsien tassujeni alta. Ei ollut möykkyjä, jotka minulle huutaisivat. Pensaikosta esiin hyppäsi Ruskea mustaraitainen naaraskissa. Peräännyin pennun luota, sillä samoista silmistä tajusin, että naaras oli tämän emo.
"Löysit Oliverin!" Naaras kehräsi. Tämän äänensävy oli muuttunut hetkessä. Nyökkäsin epävarmana.
"Voin tietenkin hyvitää tämän sinulle!" Naaras maukaisi ja tuli lähemmäs. Pudistelin päätäni.
"Jaaha.. Olet hiljaista tyyppiä.." Naaras myhäili. "Pidän hiljaisista tyypeistä."
Niskakarvani pongahtivat pystyyn.
"Kuules, Oliver on oikeasti kamala riesa, niinkuin isänsäkkin." naaras vihjasi ja potkaisi pentunsa pois. Pentu uikahti. Katsoin järkyttyneenä varmasti yhtä maailman huonoimmita emoista. Naaras käsitti sen väärin.
"Nimeni on Orvokki. Ja oikeastaan ottaisin mieluusti uudet pennut tuollaisen komistuksen kanssa." Nyt sylkäisin raivokkaasti ja aoin perääntyä.
"Enkö kelpaa?" naaras myhisi ja loi sitten katseensa maahan. Aloin oikeasti olla kahden vaiheilla. Voisimme tutustua ja saisin uuden perheen, pentujakin! Mutta sitten ajattelin Oliveria. Kävisikö minun pennuilleni samalla lailla? Käännyin ympäri ja tassutin mahdollisimman rauhallisesti pois.
"Ei sitten. Pidin sinua sinä oikeana.." kuulin naaraan vielä huokaisevan. Lähdin juoksemaan kohti leiriä. Ilmoittaisin muille tunkeilijasta ja se ajettaisiin pois. Mietin, olisiko pitänyt vain ajaa naaras varjoklaanin rajan tuolle puolen, mutta en halunnut toimia tuosta vain oman pääni mukaan.

Leirissä törmäsin miltein heti Rikkovarjoon ja näytin hajujäljen. Rikkovarjo ymmärsi, vaikka en voinutkaan puhua ja lähti kertomaan Rastastähdelle. Olin itse hurjan nälkäinen. Tuoresaaliskasaa ei voinut sanoa erityisen suureksi, muttei pieneksikään. Olisi kai pitänyt metsästää, mutta nyt oli myöhäistä katua. Nappasin hampaisiini kalan ja vein sen soturien pesään. Aloin haukella ahneesti.
Vastaus:outo emo xD Mutta voi pientä Oliveria. Saat 18 kp:eetä

-Mustahaukka-

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Korallitassu, Myrskyklaani
19.08.2013 08:25
"Minusta tuli oppilas!"
Osa 1
"Tule, mennään harjoittelemaan!" mestarini Vatukkakynsi sanoi. "Mennään vain!" minä sanoin ja juoksin mestarini perään. Näin puun jonka luokse emoni oli tuonut minut ja sisarukseni. "Tätä pidemmälle en ole koskaan päässyt." minä sanoin mestarilleni. "No nyt pääset!" mestarini sanoi ja lähti nelistämään puun toiselle puolelle. Ennen kuin liikuin minnekään, maistelin ilmaa, ja tunsin hiiren tutun hajun. Se herautti veden kielelleni. "Saanko metsästää?" minä kysyin mestariltani. "Saat, näytä, mitä sinä osaat." Vatukkakynsi sanoi ja istuutui katsomaan. Aloin vaania hiirtä. Nappasin sen nopealla läimäisyllä. "Se meni hyvin." Vatukkakynsi sanoi ja nousi. "Syö." minä sanoin mestarilleni ja työnsin hiiren hänen eteen. "Ei. Klaani ruokitaan ensin. Se on yksi asia, mikä sinun pitää muistaa, jos mielit jonain päivänä soturiksi." Vatukkakynsi sanoi ankarana. "Selvä, mestari!" minä sanoin. "Tule, eiköhän tuo riittänyt tältä erää." Vatukkakynsi sanoi ja lähti tassuttelemaan tulosuunaamme kohti. Leirissä vein saaliini tuoresaaliskasaan ja menin oppilaiden pesään nukkumaan.

Jatkuu...
Vastaus:6 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Venttu
Kotisivut: http://taysikuunvelhot.suntuubi.com/
19.08.2013 07:50
Omituisia tuoksuja osa 5#

Vatukkatassu ja Seittijalka palasivat leiriin. Vatukkatassu oli todella apea, koska Seittijalka on ollut jo pari päivää erittäin poissaoleva. Seittijalka oli metsässä ollut ihan oma itsensä, mutta leiriin saavuttuaan hän näytti erittäin riutuneelta.
"Sinusta tulee kahden kuuhuipun päästä soturi", Seittijalka ilmoitti ja hänen silmänsä kimalsivat ylpeydestä.
"Oikeastikko?" Vatukkatassu kysyi hämmentyneenä.
"Tietenkin. Miksi minä muuten sanoisin niin sinulle?" Seittijalka onnistui jopa naurahtamaan.
"Mahtavaa! Kai pääsen sitten nukkumaan sinun viereesi" Vatukkatassu kysyi erittäin varovasti, koska ei halunnut aiheuttaa mitään tunnekuohua Seittijalassa.
"Tietenkin, siinä on yksi paikka vaapana ja se odottaa sinua siinä", Seittijalka sanoi ja painautui Vatukkatassun kylkeen.
#Hän on alkanut jo palata vanhoihin uomiinsa#, Vatukkatassu pohti samalla, kun painautui lähemmäs Seittijalkaa. He menivät juttelemaan sen saman kiven taakse, missä olivat usein ollut.

"Missä olen?" Vatukkatassu hätkähti hereille ja katseli ympärilleen.
"Nukahdit, en halunnut herättää sinua. Lähdetäänkö partioon?" Seittijalka sanoi lempeästi.
"Mennään vain, kunhan Piikkihernehäntä ei tule mukaan", Vatukkatassu sanoi ja hänen äänestään paistoi viha.
"Emme tietenkään ota, jos menisimme tällä kertaa ihan kahdestaan?" SEittijalka ehdotti varovaisesti, koska ei halunnut suututtaa Vatukkatassua.
"Tällä kertaa? Olemme ollet lähiaikoina partioissa aina kahdestaan", Vatukkatassu naurahti ja katsoi Seittijalka.
"Niin olemmekin. Käydäänkö ensin syöässä vielä jotain?" SEittijalka ehdotti naurahtaen.
"Käydään vain", Vatukkatassu myöntyi ja he lähtivät tuoresaalikasalle.

Vatukkatassu oli tällä kertaa ottanut peipposen ja Seittijalalla oli jälleen kerran varis. He eivät olleet ehtineet syödä ateriaansa loppuun kun Kuutassu tuli ja kysyi Seittijalalta:
"Oletko lähdössä metsästämään?"
"Itse asiassa olimme menossa Vatukkatassun kanssa pian metsästämään. Syömme vain jotain ensin", Seittijalka vastasi.
"Voinko tulla mukaan?" Kuutassu kysyi.
"Tottakai", Seittijalka kehräsi, mutta näytti samalla hieman ahdistuneelta. #Sinä saastainen hiirenraato.# Vatukkatassu ajatteli, kun Kuutassu palasi tuoresaaliskasalta. Kuutassu asettui Vatukkatassun viereen ja kertoi tälle, että tulee mukaan metsästämään. Vatukkatassu murahti ja jatkoi syömistä. Kun he olivat syöneet he poistuivat leiristä.

He kävelivät automaattisesti sinne päin, missä onkalo oli.
"Mene sinä tuonne", Seittijalka huusi Kuutassulle. he katselivat, kun Kuutassu katosi pensaikkuun. He itse mesästivät kahdestaan muutaman linnun ja yhden jäniksen. Kun Kuutassua ei kuulunut takaisin SEittijalka alkoi hätääntymään.
"Mennään etsimään", Vatukkatassu kehotti ja lähti kävelemään sinne, mihin Kuutassu oli vähän aikaa sitten mennyt. He kuulivat outoa ääntä sieltä, missä onkalo oli. He hiipivat hiljaa lähemmäs. Näimme vilauksen mustasta isosta käpälästä ja sen vieressä lojui... Seittijalka rojahti maahan ja Vatukkatassu huomasi, että hän tärisi rajusti ja hänen silmäkulmastaan tipahti muutama kyynel.
Se mikä maassa makasi oli Kuutassu. Vatukkatassun olisi tehnyt mieli rynnätä hakemaan ruumis, mutta tiesi, ettei sitä ollut turvallista hakea vielä. Se mikä luolassa piileskelee voi raadella myös hänet. Vatukkatassu painautui Seittijalan kylkeen ja koitti lohduttaa tätä. Vatukkatassu, kumminkin tiesi, että se olisi turhaa. Seittijalka on erikoinen kissa ja yleensä tarvitsee aikaa tóipumiseen.
"S-se o-oli mi-minun vikani", Seittijalka totesi ja tärisi vielä enemmän.
"Ei ollut, et sinä häntä olisi voinut pelastaa", Vatukkatassu tiesi, että hänen sanansa kuulosti tyhjiltä. Hän oli itse samaa mieltä Seittijalan kanssa, mutta ei halunnut myöntää sitä. Hän ei kumminkaan ollut vihainen Seittijalalle.

"Voimmeko nyt hakea ruumiin?" Vatukkatassu kysyi varovasti.
"Kai me voimme", Seittijalka sanoi. Hän tärisi yhä rajusti, kun he kantoivat ruumista kohti leiriä.

He laskivat ruumiin keskelle aukiota ja lähtivät Haukkatähden puheille. Heti kun he olivat päässeet sisään Seittijalka lysähti maahan. Hän tärisi vielä enemmän ja silloin tällöin maahan tipui kimaltava kyynel. Vatukkatassu meni hänen viereensä ja kertoi kaiken Haukkatähdelle. Haukkatähden katse muttui murhanhimiseksi ja Seittijalka säpsähti erittäin rajusti taakse päin.
"Tästä on tehtävä loppu", haukkatähti murahti. "Vatukkatassu, vie Seittijalka parantajan luo" Vatukatassu totteli jä lähti kävelemään tärisevän Seittijalan vieressä kohti parantajanpesää.

"Kaarnakasvo" Huusin pesän suuaukolta.
"Mikä hätänä?" Kaarnakasvo kysyi ja tajusi saman tien, kun hän näki Seittijalan.
"Yrttitassu, tuo unikonsiemeniä" Kaarnakasvo naukui oppilaalleen. Yrttitassu toi nyytin ja Kaarnakasvo kehotti Seittijalkaasyömään ne.
"Kai hän herää ennen kokoontumista?" Vatukkatassu kysyi varovasti.
"Kyllä ellei mitään tapahdu", Kaarnakasvo vastasi.

Vatukkatassu vei Seittijalan sotureiden pesään ja meni itse oppilaiden pesään. Se oli tyhjä. #Missä kaikki ovat?# Vatukktasuu ihmetteli, mutta kävi silti makuulle ja nukahti.

"Vatukkatassu, herää on aika lähteä kokoontumiseen" Kuului Haukkatähden lempeä ääni pesän uloskäynniltä.
"Tullaan.." Vatukkatassu huikkasi ja suki itsensä oikein siistiksi.
"Onko Seittijalka jo hereillä?" Vatukkatassu uteli.
"Ei, mutta sinä saat herättää hänet", Haukkatähti sanoi. Vatukkatassu käveli sotureiden pesäänja tökkäsi hellästi Seittijalkaa kylkeen.
"Mitäh!" Seittijalka hätkähti hereille.
"On aika lähteä kokoontumiseen", Vatukkatassu selitti ja jäi odottamaan, kun Seittijalka pesi itsensä. Hän näytti erittäin laihalta ja vanhalta. Vatukkatassu ymmärsi häntä hyvin. Seittijalalla oli varmasti rankkaa.

He saapuivat saarelle ja odottivat Haukkatähde lähtömerkkiä. Haukkatähti heilautti häntäänsä ja kaikki muut lähtivät juoksuun paitsi Seittijalka ja Vatukkatassu he kävelivät saaren keskelle. Heitä vastaan tuli kolme kollia, jotka ilmeisesti tunsivat Seittijalan.
"Mitä sinulle on tapahtunut" pienin kolleista kysyi. Seittijalka alkoi jälleen tärisemään. Vatukkatassu veti kollin syrjempään ja kertoi SEittijalan kaikki vastoinkäymiset kollille. Kolli säpsähti aina, kun hän kuuli miten Piikkihernehäntä oli pilkannut Seittijalkaa. Kolli meni nuolaisemaan lohduttavasti Seittijalan korvaan. Kauaa he eivät ehtineet vaihdelle kuulumisia. Jotkut olivat kysyneet Vatukkatssulta aikoiko tämä pentuja Seittijalan kanssa. Aina tuon kysymyksen kuultuaan Vatukkatassu oli alkanut, myös tärisemään. Pian kukaan ei onneksi enää kysynyt häneltä sitä piinallista kysymystä.

Puhujankiveltä kuului ulvaisu ja kaikki hiljenivät ja kääntyivät kiveä kohti. Haukkatähti puhui:
"Meitä on koetellut vaaralliset ajat. Joku tuntemato otus/otukset riehuvat metsässä. Ne ovat raadelleet jo kaksi kissaa. Onko muissa klaaneissa huomatuu mitään merkillistä?" Haukkatähti ilmoitti ja katseli muita pääliköitä. Myrskyklaanin päällikkö astui eteenpäin ja sanoi:
"Reviriltämme on löytynyt outo onkalo ja sen ympärillä on outo tuoksu" Haukkatähti hätkähti ja sanoi:
"Älkää menkö onkalon lähelle. Tuuliklaanin reviirillä on samanlainen ja sen juuresta on löydetty ne ruumiit" Haukkatähti sanoi ja hänen silmiinsä syttyi taas se murhanhimoinen katse. Seitijalka alkoi taas täristä. Vatukkatassu painautui Seitijalan kylkeen.
"Lisäksi saamme pian uuden soturin", Haukkatähti päätti puheensa ja astui askeleen taakse päin.
Muut klaanien päälliköt eivät kertoneet mitään kauhean mielenkiintoista, kun kokous oli päättynyt Seittijalka lyyhistyi jällleen ja alkoi tärisemään. Vatukkatassu tiesi, että Seittijalka tarvitsi vain aikaa asian selvittämiseen..

//Tää ei ollut kauhean pitkä, mutta huomenna vrm kirjoitan pidemmän tarinan...//
Vastaus:27 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjahäntä, Tuuliklaani
18.08.2013 22:41
Luku 10. Matka alkaa!

"Kastanjahäntä, aikasi on tullut. Lähde!" joku kuiskasi korvaani. Tunnistin äänen Pitkätähdeksi ja mahassani muljahti. Miksi näin aikaisin? Avasin unisena silmäni ja katsoin taivaalle. Oli yö ja tähdet loistivat kirkkaana taivaalla. Mieleni olisi tehnyt jäädä nukkumaan, mutta nousin kuitenkin ylös. Siristin silmiäni kuunvalossa nähdäkseni, että kaikki varmasti nukkuivat. Suin nopeasti turkkini ja otin pienen, hiljaisen askeleen kohti suuaukkoa.
"Kastanjahäntä?" kuulin turhankin tutun äänen ja höristin korviani. Käänsin pääni ääntä kohden ja näin harmaan raidallisen naaraan. Nielaisin palan kurkustani ja nyökkäsin Vinhapuroa pesän ulkopuolelle. Naaras nousi tottelevaisesti ja tassuttelin Vinhapuro vanavedessäni ulos pesästä. Istahdin kostealle maalle ja kerroin raidalliselle soturille kaiken unistani, sekä käynnistäni Kaarnakasvon luona.
"Ja luulet että sinun pitää lähteä tapaamaan Korppitassua?" Vinhapuro kysyi hiljaa ja mietteliäänä.
"Minä lähden tapaamaan häntä." vastasin painokkaasti.
"Selvä." naaras tokaisi ja kääntyi lähteäkseen. Huokaisin helpotuksesta. Ehkei hän halunnutkaan mukaan.
"Hyvä, ettet halua mukaani." totesin helpottuneena. Vinhapuro kääntyi kannoillaan ja näin naaraan silmissä välähdyksen.
"Minä tulen mukaan. Menen hakemaan matkayrttejä Kaarnakasvolta." hän selitti ja kiihdytti juoksuun. Pyöräytin ärsyyntyneenä silmiäni. Ja minä kun haaveilin rauhallisesta matkasta! Turha toivo. Pudistin hiljaa päätäni ja huomasin Vinhapuron tulevan minua kohti suu täynnä yrttejä.
"Syö." hän komensi ja nuoli kasvit. Tein työtä käskettyä ja kun totta puhutaan, melkein sylkäisin ne hirveän makuiset kasvit. Viitoin hännälläni naarasta seuraamaan ja suuntasin ulos leiristä häntä pystyssä. Kylmä tuuli puhalsi kasvoilleni inhottavasti. Vinhapuro hyppäsi rinnalleni ja katsoi huolestuneena eteenpäin.
"Meidän täytyy kulkea vuorten läpi." hän totesi ja värähti. Olin kuullut pitkästä ja vaikeasta matkasta nykyisille reviireillemme ja turkkiani kihelmöi kohdata kaikki vaikeudet. Vinhapurokin näytti olevan hiukan innostunut, mutta piti silti ilmeensä vakavana. Hymy hiipi kasvoilleni, kun kuljimme kostealla nummella eteenpäin kohti kaukana häämöttäviä vuoria. Ne tuntuivat kamalan kaukaisilta ja ajattelin, pääsisimmekö koskaan perille. Vierelläni kulkeva naaras avasi suunsa maistellakseen ilmaa, ja jatkoi matkaa hiukan varovaisemmin. Otin hänestä mallia ja hiivin vatsa maata viistäen ja toivoin, että turkkini sulautuisi hyvin ympäristöön. Hetken kuluttua saavuimme reviirimme rajalle ja jatkoimme siitä kohti vuoria. Aamu alkoi jo sarastaa ja maa alkoi olla hitusen jyrkempää. Hyppelin innoissani kiveltä kivelle. Pääsisin seikkailuun! Pikku hiljaa ajatukseni kohdistuivat kotiin ja rakkaisiin ystäviini.
> Mitähän he ajattelevat, kun huomaavat meidän olevan poissa? > mietin huolissani. Pudistin päätäni karistaen ajatukset tiehensä. Olin nyt seikkailussa! Vatsaani alkoi jo kurnia ja huomasin, etten ollut syönyt mitään sen jälkeen, kun heräsin.
"Syödäänkö jotain?" kysyin ja katsoin kurnivaa mahaani.
"Mikä ettei. Mene sinä tuonne, niin minä menen tuonne." Vinhapuro neuvoi ja lähti toiseen suuntaan. Kohautin lapojani ja haistoin ilmaa. Vähän matkan päästä kantautui jäniksen tuoksu. Paikansin tuoksun ja lähdin hiipimään sitä kohti. Hyppäsin eläimen päälle ja läimäytin sitä päähän, jolloin jänis valahti hervottomaksi. Nostin sen ja kannoin vähän matkan päähän, jonne Vinhapuro oli jo kantanut laihan hiiren ja pääskysen. Vasta nyt huomasin, kuinka laihaa riista oli. Lähdin jäljittämään seuraavaa tuoksua ja pian palasin hampaissani toinen jänis ja orava. Murahdin tyytyväisenä tiputtaessani saaliit kasaan ja istahdin odottamaan Vinhapuroa. Ei kulunut kauaakaan, kun naaras pisti päänsä ulos pensaasta hiiri suussaan. Nyökkäsin hyväksyvästi ja nappasin kasasta toisen jäniksistäni, jonka jälkeen söin laihan hiiren. Tunsin mahani olevan täynnä ja vilkaisin huolestuneena ylijääneitä eläimiä.
"Olisi typerää heittää riistaa menemään." huomautin ja vilkaisin vaivihkaa Vinhapuroa, joka nyökkäsi.
"Luulenpa, että on järkevintä jatkaa huomenna. Etsitään suojaa ja syödään riistat myöhemmin." hän totesi.
"Mutta-" naukaisin väliin. Miksi ihmeessä?
"Ei muttia. Vuoristosta on vaikea löytää hyvää nukkumapaikkaa. Etsitään nyt vain suosiolla suojaa ja jatketaan auringon noustessa. Naaras päätti ja nosti osan saaliseläimistä. Huokaisin kyllästyneenä ja nostin loput. Yhdessä lähdimme etsimään, eikä aikaakaan, kun löysimme suojaisan lahon puunrungon. Käperryimme sinne toinen toisemme kylkeen ja asetimme riistan viereemme. Vasta nyt huomasin, kuinka väsynyt olinkaan. Suljin silmäni ja pian olinkin unessa.
Vastaus:20 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Korpinkynsi, Luopio
18.08.2013 21:01
Astelin rotkoon takaisin suussani kotikisun pentu. Ne olivat pakko mielteeni ja en voinut olla päivääkään saamatta tätä hyvän makuista lihaa... Astelin rotkoon ja menin siihen luolaan jossa minun käskettiin olla. Sen jonkun, Liekkimyrsyn kanssa. Tuhahdin itsekseni ja astelin luolaan. Kollia ei näkynyt. Menin pitemmälle ja saavuin omaan pieneen onkalooni. `Hyllyillä` oli luita ja täällä tuoksui jonkinverran liha. Pedilleni olin kerännyt sammalia pehmentämään sitä ja ympärillä oli ketun isoja luita. Hyllyillä oli myös pieniä linnunluita jotka olin syönyt, samoin näiden kotikisujen pentujenkin. Asetuin pedilleni ja aloin syödä. Kului vain pieni hetki ja olin jo syönyt. Asetin pennun luut tietylle paikalle. Astelin ulos vain sen pää suustani roikkuen. Se tosin oli säälittävän kokoinen pallo joka näytti pulskalta hiireltä. Kissa tosin oli ollut ruskeankullertava.

Olin vienyt pennun pään rotkosta pois ja haudannut sen. Astelin nyt takaisin ja menin pesään. Siellä puhdistin itseni ja jäin vain katselemaan seinää.
"Öh." kuului pieni ääni toiselta puolelta. Käänsin korvani ensin ja sitten vasta pääni kun huomasin kellanpunaisen kollin katselemassa minua. Tämä käänsi sitten katseensa pois ja asteli pedilleen. Astelin tämän taakse. Pitkät kynteni takoivat kiviseen lattiaan. Pysähdyin aivan tämän taakse. Kolli käänsi katseensa minuun ja punastui. Sitten hän käänsi äkkiä katseensa pois. Oli hän ihan söpön näköinen. Huomasin että sisään astui joku. Tulija oli joku musta kolli. Se katseli minua hetken.
"Sinun pitäisi jo olla tuon kanssa vahtivuorossa." se murahti.
"Jaa!" sanoin takaisin ja lähdin sen ohi ulos. Liekkimyrsky lähti kiireen vilkkaan perääni. Huomasin että aurinko oli laskussa. Oikeastaan sen kajo näkyi ylhäällä olevien puiden yläpuolelle. Kuu nousisi kohta taivaalle. Saatoin jo tuntea lehtikadon ajan tuoksun. Astelimme luolaan jossa vankeja oikein pidettiin. Tajusin mitä siellä oli menossa kun huomasin Roihukynnen painavan maahan jotakuta.
"Anteeksi?" sanoin hiukan tiuskaisten. Roihukynsi käänsi katseensa minuun ja sitten takaisin allaan olevaan kissaan.
"Jatkamme tästä myöhemmin!" hän murahti ja nousi kissan päältä. Tämän jälkeen hän otti tuota niskasta kiinni nopeasti hampaillaan ja heitti luolan perälle.
"Vartioikaakin kunnolla!" tämä murahti kun asteli ohitsemme. Katselin kun tämä asteli ulos luolasta. Käännyin sitten irvistäen kissojen puoleen ja tunnistin sitten heidät.
"Kas kas, täälähän on tuttuja!" sanoin pilkallisesti. Kissat käänsivät katseensa ja huomasivat sitten minut jolloin osa heidän karvoistaan nousi pystyyn.

//Jäi tosi outoon ja kökköön kohtaan. xD JAtkoa Puuma? Hopea? Taikka sitte Liekki? x]
Vastaus:17 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
18.08.2013 20:49
Osa 2
Minä ja Roihukynsi
Olin vieläkin tolaltani. Kuutassu oli kuollut. Mutta nyt hän metsästää veljeni kanssa vehreillä niityillä, jotka aivan pursuavat pulskaa riistaa. Ja nyt veljeni kertoo hänelle tarinoita, minun koko elämästä. Mutta voin olla huoletta, että hän ei päässyt sinne. Uneni eivät valehtele. Mutta minua häiritsee eräs asia. Roihukynsi vainoaa minua ja tahtoo jakaa sukuaan minun kautta. Se karmii. "Hei Pölyturkki, tuletko kanssani metsälle?!" kuulin Rosotassun huutavan takaani. "Tottakai!" minä vastasin ja juoksin kumppanini luokse. Nelistimme nummelle. Maistelin ilmaa, ja haistoin jäniksen. Nummella haisi vielä hivenen Roihukynnen haju. Lähdin vaanimaan maata kaivavaa jänistä. sain sen pikaisesti kiini. Tapoin sen pikaisella puraisulla. Veri tulvi jäniksestä suuhuni. Se herautti veden kielelleni. En voinnut vastustaa kiusausta, koska riista oli alkanut vähentyä, ja nyt oli henki vaarassa ruuan vähyydestä.Kutsuin Rosotassun luokseni, joka tuli luokseni ruipelo hiiri suussaan. Sillä ruokkisi vain pennuun. Mutta sekin kannatti. Jaoimme jäniksen. Söimme sen, ja olimme elämämme kunnossa. Silloin kuulin rapinaa puskasta. >Roihukynsi!< huusin mielessäni, kun näin jänsiniset silmät, jotka tuijottivat minua. Peräännyimme pari jäniksenmittaa taaksepäin. Nyt Roihukynsi oli yksin. Mutta hän on kuin sotureita täynnä oleva partio. Mutta nyt partio ei voisi pelastaa meitä. "Tule Pölyturkki, vai joudunko pakottamaan?!" Roihukynsi kysyi vihaisena. "Hän ei lähde minnekkään!" Rosotassu sanoi ja meni eteeni. "Oletpa sinä kovapäinen oppilas!" Roihukynsi sanoi vihaiseti ja viskasi Rosotassun tieltään maahan. Kumppanini meni tajuttomaksi. "Nyt, sinä tulet mukaani!" Roihukynsi sanoi ja tuli minua kohti. Mutta hän ei älynnyt, että minä puolustaudun, enkä jää paikoilleni seisomaan. Hyppäsin Roihukynnen päälle kynnet esillä. Viilsin häntä hylkeen. Roihukynsi rääkäisi kivusta. Hän hyökkäsi päälleni. Roihukynsi painoi minua maahan koko painollaan. Roihukynsi pamautti minulta tajun pois, ja alkoi raahata minua varmana takaisin luolaan. Heräsin, kun aurinko oli juuri laskenut mailleen. Näin pulskan myrskyklaanilaisen naaraan. Hänen nimi taisi olla Puumanloikka. Muistaakseni. Hän nukkui. Näin Roihukynnen tulevan luolaa kohti, ja hänn tuijotti minua. "Siirtäkää Pölyturkki toiseen luolaan!" kuulin Roihukynnen sanovan vartijoille. "Selvä!" kuulin yhden varijan sanovan. >Nyt se tapahtuu!< ajttelin, kun eräs kolli otti minua niskanahasta kiinni. "Päästä irti ketunläjä!" minä huusin kun yritin rimpuilla irti, mutta se ei auttanut. Minut heitettiin jonnekkin luolan perukoille. Suulle laitettiin jokin tuke, ja niin, että kukaan ei nähnyt. Pyörryin. Heräsin seuraavana aamuna samassa luolassa, missä Puumanloikkakin oli. Näin luolaan suuaukolla vartioiden tuoresaaliin rippeet. Laahasin ne äkkiä luolaan ettei vartijat huomanneet mitään. Vein osan Pumanloikalle, ja loput söin oikein mielelläni. Kun sain kaikki raadot syötyä viimeistä murua myöten, aloin peseytyä. Silloin Roihukynsi tuli luolaan. "Mene!" hän sanoi minulle, ja osoitti minulle hännällään luolan sisäänpääsyä. Onko tämä unta tai kuvitelmaa, vai päästääkö Roihukynsi minut vapaaksi? Kävelin nopeasti ulos luolasta. Juoksin pois samaa reittiä, mistä olin karannut. En tiedä, mitä yöllä tapahtui, mutta se oli jotain, mistä Roihukynsi piti. Pian Tuuliklaani häämötti. Kiihdytin vautia. Pian näin rajapartion, missä Rosotassu oli perää pitämässä. Syöksyin hänen luokse. Hän näki minut ja juoksi minua vastaan. Hän nuoli minua rivakkaa tahtia. "Mennään leiriin!" hän sanoi, kun oli lopettanut minun pesemiseni. Nelistimme leiriin. >Mistäköhän Roihukynsi oli niin mielissään, että päästi minut pois?< ajatteli, kun olin käpertynyt sammalpedilleni. Nukahdin pian syvään uneen...

//Jatkuu osassa kolme. Aloin nyt kirjoittaa tällasta sarjaa. Mutta ei se ole vakavaa.//
Vastaus:24 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Puumanloikka, Myrskyklaani
18.08.2013 20:44
Kylmä tuuli vihloi ilmassa, ja sai minut värisemään. Joka ikinen päivä kävi yhä kylmemmäksi ja kylmemmäksi, ja lopulta koittaisi Lehtisade. Aurinkoisista Viherlehden päivistä ei ollut enää tietoakaan, joka päivä oli yhtä pilvetön ja sateinen. Söin luolan nurkassa pientä jänistä. Nuolin huuliini jääneet ruoanrippeet pois, ja venyttelin makeasti. Oli kulunut jo yli kuu siitä, kun Roihukynsi toi minut rotkoon. Tiesin, että turkissani ei haissut enää melkein ollenkaan Myrskyklaanin hajua, ja kulkukissojen tuoksut alkoivat käydä minulle yhä tutuimmiksi ja tutuimmiksi. Katsoin pyöreää vatsaani. Tiesin, että pentujen syntymään kestäisi vielä reilusti yli kuu, mutta tuntui, että ne olisivat jo kuusikuisia oppilaita ja tahtoivat rynnistää maailmaan minä hetkenä hyvänsä. Roihukynsi on käynyt luonani usein, mutta ei ole ollenkaan puhunut pennuista, mikä on helpottavaa. En halua edes ajatella mitä kulkukissat tekevät pennuille, jos en onnistu pakenemaan täältä. Roihukynnen tuoksu keskeytti ajatukseni. Karvani nousivat jo valmiiksi pystyyn, ja vedin vitivalkoiset kynteni ulos. Roihukynnen hajuun sekoittui myös muuta. Olin varma että se oli minulle tuttu, mutta hajuun sekoittui niin paljon verta, etten tunnistanut sitä. Vartiossa oleva Huurre väistyi kunnioittavasti pökertynyttä kissaa raahaavaa Roihukynttä kollin astellessa sisään luolaan. Siristin silmiäni katsoessa pökertynyttä kissaa, jonka Roihukynsi oli heittänyt suoraan eteeni. Hopeisesta turkista ja pienestä koosta ei ollut epäilystäkään.
’’Hopeatähti!’’ Kiljaisin tunnistaessani päällikköni, ja ryntäsin tämän viereen. Roihukynsi katsoi meitä häijy virne naamallaan. Väläytin kollille valkeita hampaitani.
’’Saan vihdoin kauan toivomani koston, vihdoin!’’ Luopio nauroi ivallisesti, ja asteli ylväästi kohti luolan suuaukkoa. Katsoin Roihukynnen kulkua viha loimuten silmistäni, kunnes käänsin huolestuneen katseeni Hopeatähteen. Päällikön päälaessa oli pitkä haava, josta vuosi verta poskille asti. Nuolin hätäisesti turkille sotkeutuneen veren pois, ja ryntäsin hakemaan hämähäkinseittiä luolan päästä. Laitoin varovasti tupon Hopeatähden haavan päälle, niin kuin olin muistanut parantajan tekevän. Haavasta ei enää vuotanut verta, mutta päällikkö näytti yhä heikolta. Hänen kehonsa alkoi tuntua jo hieman kylmältä jäätävän kivilattian takia. Hätäännyin, ja menin makaamaan Hopeatähteen kiinni toivottaen, että ruumiinlämpöni lämmittäisi myös tätä.
’’Tähtiklaani, älkää antako Hopeatähden kuolla. Te tiedätte kuinka paljon välitän hänestä, hän on melkein kuin oikea emoni.’’ Rukoilin, ja tunsin, kuinka poskeni kostuivat kyynelistä. Katsoin ulos luolan suuaukosta yrittäen etsiä tähtiä. Pilvet alkoivat hälvetä, ja näin miljoonia tuikkivia kissansilmiä, jotka valaisivat pimeää rotkoa. Hymyilin hieman. Tähtiklaani kuuli puheeni, ja työnsivät pilvet pois tieltään, että pääsivät auttamaan Hopeatähteä. Rauhallinen olo valtasi minut, ja painoin pääni Hopeatähden silkinpehmeään turkkiin. Kehräsin hieman, ja haukottelin. En ollut muistanut kuinka väsynyt olinkaan. Suljin hiljaa silmäni, ja nukahdin lähes samalla sekunnilla.

Nouseva aurinko paistoi suoraan silmiini, ja herätti minut. Haukottelin pitkään, ja nousin venyttelemään kankeita lihaksiani. Katsoin vierelläni olevaa Hopeatähteä. Päällikkö hengitti normaalisti, ja hänen päässään oleva haava näytti olevan jo parempi. Huomasin, kun ruskeankirjaava kissa tuli tuomaan luolan suuaukolle pienen hiiren. Otin sen suuhuni, ja astelin se suussani taas kohti Hopeatähteä. Päällikkö alkoi jo heräillä, ja siristeli silmiään.
’’P-Puumanloikka?’’ Hopeatähti änkytti, ja katsoi minua epäuskoisesti.

//Sori tuli kiire niin piti lopettaa tyhmään kohtaan. Hopea, jatkoa?

Vastaus:23 kp:eetä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tomupilvi, Myrskyklaani
18.08.2013 19:38
Luku: 8 Ruohovirta, Roihukynsi ja Huurre

Laahustin hengästyneenä joen viertä kohti kotia. Olin matkannut monta päivää ja olin lähes nääntyä nälkään. Riistaa oli niin vähän että hyvä että päivittäin sain kiinni edes yhden ruipelon hiiren. Nälkä kurni vatsassani päivä päïvältä enemmän. En tiennyt enää selviäisinkö. Sitten haistoin tutun tuoksun. Tuttu Myrskyklaanin haju tulvahti kuonooni. Olin jo takuulla lähellä klaanini reviiriä. Otin muutaman juoksuaskeleen mutta olin liian heikko juostakseni.
>Ruokaa... Tarvitsen ruokaa...<ajattelin nälissäni.
Aloin maistella ilmaa ja haistoin vienon jäniksen hajun. Laskeuduin vaanimisasentoon ja hiivin hiljaa eteenpäin. Näin jäniksen kaivelevan jotain maasta parin ketunmitan päässä minusta. Hiivin hieman lähemmäksi.
>Nyt en saa epäonnistua!<ajattelin ja loikkasin nopeasti eläimen kimppuun.
Purin jäniksen hengiltä ja otin sen suuhini. Menin läheisen puun alle suojaan paahtavalta auringolta ja laskin jäniksen eteeni. Vesi herahti kielelleni jo pelkästä riistan katselemisesta. Upotin siihen nopeasti hampaani ja haukkasin siitä suuren palan. Eläimen kirpeä veri tulvahti suuhuni ja söin jäniksen suurin haukkausuin. En muistanut koska viimeksi riista olisi maistunut niin hyvältä. Söin jäniksen nopeasti ja nuolin vielä viimeisetkin rippeet viiksiltäni. Asetuin peseytymään hetkeksi. Aloin nuolla turkkiani nopein vedoin. Nyt olin syönyt kyllikseni ja oloni oli parempi kuin päiviin oli ollut.
>Nyt jaksan jatkaa taas.<ajattelin ja aloin taas talsia eteenpäin.
Myrskyklaanin haju vahvistui hetki hetkeltä mutta sitten se sekoittui johonkin toiseen hajuun. Haistelin hetken ja tajusin mille tai oikeastaan kelle haju kuului.
>ROIHUKYSI!<huusin ajatuksissani ja peruutin piiloon läheiseen pensaaseen.
Olin oikeassa. Pian kollin musta keho ilmestyi puun takaa ja suuntasi kohti rotkoa. Olin vaanimisasennossa ja hiivin niin hiljaa kollin takana kuin kykenin. Pidin pientä etäisyyttä Roihukynteen ettei tämä haistaisi minua. Minulla oli sellainen kutina että Roihukynsi salasi jotakin tuolla rotkossa. Yhtäkkiä Roihukynsi pysähtyi kuin seinään ja vilkuili taaksensa outo kiilto silmissään. Tämä jatkoi kuitenkin matkaansa kohti rotkoa. Tunsin että kollilla ei ollut hyvät mielessään mutta jatkoin tämän varjostamista.
>Minne sinä oikein viet minua?<mietin ajatuksissani.
Roihukynsi jatkoi kumman rauhallisesti edelleen matkaansa. Hiivin tämän perässä kuin varjo. Minulla oli kuitenkin sellainen aavistus että kolli tiesi että olen tämän kannoilla. Aavistukseni osuikin oikeaan sillä yhtäkkiä Roihukynsi pysähtyi ja katsoi minun suutaani jäänsinisillä silmillään verenhimoisesti.
”Sinähän olet vaikea tapettava.”tämä sähähti ja loikkasin kimppuuni kynnet esillä.
Roihukynsi sai minut helposti kaadettua sillä olin vielä heikko matkan jäljiltä. Pyristelin kollin kehon alla yrittäen päästä pois. Rohukynsi nosti käpälänsä tehdäkseen ratkaisevan iskun mutta sitten jokin liikahti varjoissa.
”Minä tapan hänet....”kuului jäätävä ääni pensaasta.
”Ja miten niin?!”Roihukynsi uhosi hahmolle.
Siinä samassa Ruohovirta ilmestyi pensaasta tappava katse silmissään.
”Ru-ruohovirta?”sain sanotuksia.
Naaras katseli minua hyytävästi meripihkanvärisillä silmillään ja nauroi ivallisesti.
”Niin. Sinä rikoit sydämmeni. On maksun aika. Ja rakas kumppanisi.... Teen hänestäkin pelkkää historiaa.”Ruohovirta naukui kynnet esillä.
Ihmeissään oleva Roihukynsi seisoi edelleen päälläni. Huomasin kollin otteen heikentyneen ja sain heitettyä tämän helposti pois päältäni.
”Jos kosket Puumanloikkaan hännälläsikään voit olla varma että etsin sinut ja tapan sinut.”sähähdin Ruohovirralle.
Sitten sain idean. Aloin juosta päätä pahkaa syvemmälle rotkoon. Siellä olisi taatusti enemmän tilaa taistella kuin täällä rotkon kapeilla reunamilla. Juoksin aina vain syvemmälle ja syvemmälle Roihukynsi ja Ruohovirta perässäni. Yhtäkkiä huomasin edessäni luolan jonka edessä istui valtava kolli. Jarrutin hieman vauhtiani mutta mätkähdin suoraan kollia päin. Kissa murisi minulle ja oli valmiina tappamaan minut yhdellä iskulla.
”Älä Huurre. Minä tapan hänet.”kuulin Roihukynnen murisevan.
”Eipäs kun minä!”kuulin Ruohovirran sähähtävän.
Kissat alkoivat kinastelemaan jolloin käytin tilaisuutta hyväkseni ja luikahdin pois Huurteen alta. Olin selvinnyt täpärästi jo kahdesti. Mutta hyvä onneni ei varmaan kestäisi enää. Kaikki kolme kissaat tuijottivat minua hieman hölmityneinä.
”Hiirenaivot! Hän karkaa!”Roihukynsi karjaisi.
Roihukynsi, Ruohovirta sekä Huurre lähtivät minun perääni. Juoksimme hetken aikaa ympyrää kunnes aloin väsyä ja etummaisena juokseva Roihukynsi sai läimäistyä minua tassullaan. Lensin suoraan päin sen aiemmin näkemäni luolan seinää.
”Kuka siellä?”kuului hento ääni ja hopeanharmaa naaras kömpi luolan suulle.
Naaraan viereen ilmestyi kellanpunainen naaras mustilla raidoilla. Molemmat tuijottivat minua yllättyneinä.
”To-to-tomupilvi?”kellanpunainen naaras änkytti.
”Pu-puumanloikka?”sain sanotuksi ennen kuin Ruohovirta loikkasi niskaani.
”TOMUPILVI! Tiesin että olisit elossa!”Puumanloikka huusi minulle vedet silmissä.
”Mutta tuskin olen enää kauaa jossei Ruohovirta päästä minusta irti.”ähkäisin tälle vastauksen.
Samassa hopeanharmaa naaras loikkasi Ruohovirran niskaan. Samassa tajusin tämän olevat Hopeatähti. Päälikkö hymyili minulle lempeästi ja auttoi minut ylös. Tuijotin tätä silmät suurina ja melkein aloin itkeä.
”Kiitos Hopeatähti.”naukaisin tälle.
Tämän sanottuani loikkasin Ruohovirran niskaan. Tämä katsoi minua anovasti mutta paljastin tälle kuitenkin kynteni.
”Älä tee sitä!”naaras aneli.
”Teempäs! Minä tapan sinut!”ärähdin ja laitoin tassuni ilmaan valmiina iskemään kuollettavan iskun.
Läimäisin Ruohovirran pehmeää vatsaa. Naaras huusi kivusta. Laitoin sitten tassuni tämän kaulalle valmiina avaaman sen.
”Älä!”Ruohovirta aneli taas.
”Hyvästi Ruohovirta.”naukaisin ja avasin tämän kaulan kynnelläni.
Naaras yritte vetää henkeä mutta valahti sitten allani aivan veltoksi. Hän oli kuollut. Tuijotin naaraan veristä kehoa silmät suurina. Minä tosiaan olin tappanut hänet. Kyynel vierähti silmäkulmaani. En ollut koskaan tehnyt mitään näin kauheaa. Sitten huomasin Puumanloikan joka asteli minua kohti. Juoksin tämän luokse. Sitten katselin tätä hieman. Kumppanini tuntui jotenkin pyöristyneen.
”Oletko lihonut?”kysyin vaisusti ja hieman nolostuneena.
”En höpsö. Minä odotan pentuja.”Puumanloikka naukui ja pökkäsi minua rintaan.
”To-to-todellako?”sain vain sanotuksi.
Kumppanini nyökkäsi ja puski minua. En voinut uskoa että näinkin suuri onni saattoi osua minun kohdalleni.
”No ompa romanttista mutta jatkaisimmeko nyt taistelua?”Roihukynsi ärähti ja loikkasi niskaani.
Kolli painoi minua maata vasten niin etten voinut hievahtaakaan. Roihukynsi valmistautui tekemään ratkaisevan iskun. Miten minulle oikein käy?
(Jatkuu...)

//Roihu ja Puuma, jatkoa?//
Vastaus:27 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
18.08.2013 19:32
"Oppilaani on kuollut!"
Osa 1
Seittijalka ja Vatukkatassu tulivat leiriin laahaten velttoa ruumista. Kuutassua. Menin heti ensimmäisenä hänen luokseen, Lummesydän perässä. Pian Rosotassu tuli vierelleni. "Hän oli kuin oma pentu..." minä sanoin haileana Rosotassulle. "Tiedän." Rosotassu sanoi ja katsoi minua pikkuinen tuike silmissään. Menin entisen oppilaani viereen, nuolaisin hänen veristä Turkkia, ja kuiskasin hänelle erään asian. Sitten menin sotureiden pesälle nukkumaan. Rosotassu sanoi minulle hyvät yöt ja meni oppilaiden pesälle. Nukahdin. Näin veljeni. Sitten näin nuoren soturin, naaraan. "Kuutassu!" minä huudahdin. "Sano Kuunkajo vain." naaras sanoi lempeästi. "Selvä, Kuunkajo!" minä sanoin. Silloin minä heräsin. >Kuunkajo on päässyt turvallisesti Tähtiklaaniin.< minä ajattelin, kun menin hakemaan tuoresaalista. Rosotassu oli oppilaiden pesän edustalla. Menin hänen viereen syömään pulskaa hiirtä. "Huomenta!" minä sanoin Rosotassulle kun olin saanut syötyä pari palaa aamiaistani. "Samoin!" Rosotassu sanoi kun oli saanut suunsa tyhjäksi. Haukkatähti oli menossa partionsa kanssa rajoja tarkastamaan. "Pölyturkki ja Rosotassu, te tulette myös mukaan." Haukkatähti sanoi ja lähti nelistämään nummea kohti. Lopetimme Rosotassun kanssa syömisen, vaikka Se oli vielä kesken. Juoksimme partion perään ja nelistimme suurella nummella. Pysähdyin vaanimaan erästä jänistä, kunnes huomasin tutun, kauhean löyhkän. "ROIHUKYNSI!"huusin niin kovaa kuin sain. Silloin näin jäänsiniset silmät. Roihukynsi tuli kokonaan näkyviin. Silloin Huurre ja aika moni kulkukissa tuli hänen rinnalle. "Apua!" minä huusin. Silloin Rosotassu tuli sähisten paikalle, ja syöksyi eteeni. "Kas kas, toinen innokas kosiskelija!" Roihukynsi sanoi ja virnisti kumppanilleni. "Olen hänen kumppaninsa!" Rosotassu huusi. "Häivy reviiriltämme, luopio!" minä huusin ja tuijotin vihaisesti Roihukynnen jäänsinisiä silmiä. "En lähde minnekään, ennen kuin sinä lähdet mukaani!"Roihukynsi vastasi, otti kynnet esille, ja valmistautui tappamaan tiellään olevan Rosotassun. Roihukynsi hyppäsi salaman nopeasti ilmaan. Mutta Rosotassu väisti nopeammin kuin mitä Roihukynsi hyppäsi. Juoksi Rosotassun vierelle kynnet esillä. Silloin Haukkatähti muine sotureineen syöksyi Roihukynnen kimppuun. Silloin tavallista suurempi metsästyspartio sattui paikalle. Nyt meitä klaanikissoja oli suunnilleen yhtä paljon kuin noita kulkukissoja. Siitä tuli pitkä taistelu. Lopulta Roihukynsi käski joukkoaan perääntymään.

Jatkuu
Vastaus:10 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kuutassu,Tuuliklaani
18.08.2013 16:27
>Tänään minut nimitetään soturiksi!<Loikin iloisesti aukiolla.
"Mitä ikinä tapahtuikaan saat soturinimesi!"Tuuli kuiski korviini.Heilautin korviani hämmästyneenä.
>Mitä tuo nyt muka tarkoitti?<Räpäytin silmiäni.Karistin pahan aavistuksen mielestäni.
>Jospa lähtisin metsästämään?<Pohdin.Loikin Seittijalan luokse.
"Oletko menossa metsästämään?"Kysyin pirteänä.
"Itse asiassa olimme menossa Vatukkatassun kanssa pian metsästämään.Syömme vain jotain ensin"Seittijalka vastasi."Voinko tulla mukaan?"Kysyin."Tottakai!"Seittijalka kehräsi.Loikin tuoresaaliskasalle ja nappasin pienen hiiren.Kannoin sen Vatukkatassun luokse ja aloin syödä sitä.
"Tulen teidän kanssanne metsästämään"Maukaisin ja virnistin.Vatukkatassu hymyili minulle.Lopetimme nopeasti ateriamme ja loikimme Seittijalan luokse.
"Mennään!"Hihkaisin ja loikin ulos leiristä.Tuuli lujaa.Höristin korviani.Tuuli tuntui valittavan hiljaa.Kylmät väreet kulkivat lävitseni.
"Mene sinä tuonne Kuutassu!"Seittijalan huuto keskeytti ajatukseni.Seittijalka osoitti kanerviin.Nyökkäsin ja loikin kanerviin.Kuuntelin hetken hiljaa erilaisia ääniä.Kuulin kun lintu söi jotain maassa.
>Varis!<Ajattelin riemuissani kun näin harmahtavan linnun.Aloin hiipiä sitä kohti hiljaa.Varis ei kuullut minua.Kun olin tarpeeksi lähellä loikkasin linnun niskaan.Tapoin sen nopealla puraisulla.Silloin huomasin suuren mustan onkalon.Menin kyyryyn ja haistoin ilmaa.En tunnistanut tuoksua.Mutta se oli tuore.Hiivin hiljaa onkaloa kohti.Olin jo melkein sen suuaukolla.Silloin jokin musta ilmestyi onkalosta.Avasin suuni kauhun kiljaisuun mutta poltava kipu repi rintakehääni.Lensin taaksepäin ketunmitan.Yritin kiljua mutta veri purskahti kurkkuuni ja tukahdutti huutoni.Jokin suuri musta varjo lankesi ylleni ja suuri käpälä nousi ilmaan.Kynnet sen käpälässä kiiluivat auringossa.Tunsin räjähtävän kivun selkärangassani ja kaikki musteni.
Avasin silmäni.Monta mustaa varjoa repivät jotain.Kauhistuin kun tajusin että ne repivät minun ruumistani.
>Minä kuolin<Tajusin.
"Kuunkajo tule!"Kuulin hennon äänen takaani.Katsoin taakseni.Siellä seisoi vaalea naaras."Kuunkajo?"Hämmästyin."Sanoinhan että saat soturinimesi vaikka mitä kävisi."Naaras kehräsi."Mennäänkö?"Hän kysyi.Nyökkäsin.Kävelin naaraan luokse ja kävelimme pois...
/Noin Kuu kuoli....Voitteko laittaa sen Tähtiklaaniin Kuunkajo nimeks ja että tuntematon peto tappoi./
Vastaus:En anna kp:eita, mutta lisäsin Kuutassun Tähtiklaaniin.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hopeatähti,Myrskyklaani
18.08.2013 14:04
Oli kulunut noin neljänneskuu siitä, kun olin hakenut lahjan Tähtiklaanilta, yhdeksän hengen lahjan.
Veljeni Liekkimyrsky oli kadonnut teille tietämättömille jälkiä jättämättä sinä yönä, kun tuon oli määrä valvoa leiriä vartioiden juuri soturinimensä saatuaan.
Ehkä kollin katoaminen, kuin näkymättömiin johtuikin siitä, että sinä yönä oli satanut rankasti ja rankkasade oli pyyhkinyt kaikki hajut olemattomiin.
Muuta kuu sitten tyttäreni Jäävirta oli paennut Jokiklaaniin, enkä sen koommin ollut kuullut tuosta yhtään mitään, en edes tiennyt, oliko tuo vielä edes elossa.
Myös poikani Nopsavarjo oli kateissa, kun tuo oli heti matkaltaan palattuaan sännännyt täyttäpäätä Varjoklaanin reviirille.
Minulla ei ollut enää yhtäkään sukulaista klaanissa, eikä oikein ystävääkään.
Sillä nyt rakas entinen oppilaani oli nyt kateissa.
Olin järjestänyt useita etsintäpartioita, mutta naarasta ei ollut vain löytynyt mistään. Ei ollut löytynyt pienintäkään hajujäljen ripettä.
Suru velloi sisälläni, kuin olisin ajelehtinyt kuohuvassa koskessa.
Kumppanini Ratamolehti oli kuollut monta kuuta sitten, mutta riemukseni kolli oli syntynyt uudestaan Varjoklaaniin, Ratamopentuna, mutta nyt kolli taisi olla jo oppilas.
En llut kuullut hänestäkään yhtikäs mitään moneen monituiseen kuukauteen.
Syytin alati itseäni Puumanloikan katoamisesta, sillä en ollut karkoittanut tarpeeksi ajoissa Roihukynttä.
Toki olin kollin muutama päivä sitten karkoittanut, muttei se auttanut tuomaan Puumanloikkaa tai muita kadonneita takaisin.
Lisäksi Puumanloikan kumppanikin, Tomupilvikin oli kateissa.
>Miksi kaikki katoavat klaanistani yksi tellen?< ajattelin.
Omatunto raastoi sydäntäni, kuin vihollisen kynnet.
Miksi, voi miksi en ollut karkoittanut Roihukynttä jo aiemmin? Tämä kaikki oli aivan varmasti omaa syytäni.
Nousin vaivalloisesti ylös ja astelin ulos pesästäni.
Olin murehtinut asioita jo tarpeeksi ja nyt olisi jo aika ryhdistäytyä, klaani tarvitsi minua, olinhan sen päälikkö.
Minun olisi näin ollen päälikkönä ohjattava klaania oikeaan suuntaan.
Kävelin varapäälikköni, Hiekkamyrskyn luo.
"Hiekkamyrsky, jätän leirin sinun vastuullesi." maukaisin.
Hiekan värinen naaras nyökkäsi.
"Minne olet menossa?" tuo kysyi.
"Lähden kävelylle." valehtelin, vaikka oikeasti menisin etsimään Puumanloikkaa.
Astelin nurmella ja katselin kaikkialle ympärillen koko ajan valppaana.
Puumanloikka oli minulle kuin oma tytär ja välillä minä jopa tyystin unohdin, etten oikeasti ollut hänen emonsa tai edes naaraan kasvattiemo.
Lihakseni huusivat vastalauseitaan, kun astelin halki metsän, mutten välittänyt.
"Puumanloikka!" huhuilin hiljaa.
Vastaukseksi kuului vain lintujen laulua ja sirkkojen siritystä heinikossa.
Yhtäkkiä takaani kuului narahdus, kuin kissa olisi astunut oksan päälle.
"Puumanloikka? Sinäkö siellä?" maukaisin pensaikkoon.
Ei vastausta.
Sitten pensaasta loikki kani esiin.
Kani oli muutaman ketunmitan päässä, mutta annoin sen olla ja jatkoin etsimistä.
Kävelin korkeiden kuusien ja havisevien lehtipuiden ympäröimänä metsässä.
Yhtäkkiä minusta tuntui, kuin joku olisi tarkkaillut minua pusikoista.
Kylmät väreet kulkivat läpi selkäpiini.
"Ku-kuka siellä?" sopersin ja aioin juuri kääntyä katsomaan, kun se jokin loikkasi päälleni ja kaatoi kumoon.
Tunnistin heti hajun ja nuo ahdistavat jäänsiniset silmät.
"Kauniita unia!" kolli murisi ja läimäisi isolla käpälällään minua päähän.
Se teki kipeää hetken, mutta sitten kaikki vain pimeni enkä tuntenut enää mitään.
Mieleeni painuivat vain Roihukynnen jäätävän siniset silmät.

//Hopee ei siis kuollu, se meni tajuttomaksi.:)
Vastaus:27 Kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekkimyrsky,erakko
18.08.2013 13:25
Rakkautta ensisilmäyksellä
Luku 2
Heräsin kirkkaaseen auringon paisteeseen, joka siivilöityi kirkkaana jäkäläverhon läpi.
Haukottelin makeasti ja kampesin itseni vastentahtoisesti ylös.
Olisin halunnut jäädä vielä nukkumaan, mutta minulla oli sellainen kutina, ettei se oikein käynyt päinsä, vaikken klaanissa enää ollutkaan.
Ravistelin kanervat ja sananjalat turistani ja vilkuilin tovin ympärilleni. Olin vasta eilen asettunut tähän koloon asustamaan tässä kulkukissojen rotkossa, mutta minusta tuntui jo nyt, kuin olisin asunut siinä aina, jo aikojenalusta asti.
Olin eilen illalla saalistanut itselleni rotkon reunamilla pulskan fasaanin ja jättänyt sen petini viereen, nyt sille olisi käyttöä.
Haukkasin palan toisensa jälkeen linnusta ja pian siitä oli jäljellä enää muutama luu ja sulka.
Päätin haudata tähteet myöhemmin ja lähdin kulkemaan jäkäläverhon läpi ulos pesästäni.
Kirkas auringon valo sokaisi minut hetkeksi ja hakeuduin suuren kivipaaden varjoon.
Sitten näin kauniin punertavan kirjavan naaraan astelevan jonkin moiselle tuoresaaliskasalle ja syövän pikaisesti hiiren.
Tunsin heti naaraan nähtyäni sydämmeni tihentävän lyöntejään ja tunsin kuinka käpäliäni alkoi kutkuttaa ja vatsassani porista.
Ei ollut epäilystäkään siitä mitä nuo tuntemukset tarkoittivat. Olin aivan varmasti rakastunut tuohon lumoavaan naaraaseen.
Harmi vain, etten uskaltanut edes lähestyä naarasta, sillä minua alkoi heti ujostuttaa ja syöksyin kuin liekehtivä salama takaisin jäkäläverhon läpi suojaisaan pesääni vetämään henkeä ja selvittämään ajatuksiani.
Vastaus:13 Kp:eeta!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vatukkatassu, Tuuliklaani
Kotisivut: http://taysikuunvelhot.suntuubi.com/
18.08.2013 11:35
Omituisia tuoksuja osa 4#

Vatukkatassu hätkähti hereille. #Mikä minut oli herättäny?# Vatukkatassu pohti.
"Herätys, haaveilija!" Seittijalka sanoi hilpeänä ja tokkäai kuonollaan Vatukktassua kylkeen.
"Mennään syömään, kohta meidän pitää lähteä partioon Pikkihernehännän ja hänen oppilaansa kanssa", viimeiset sanat Seittijalka sanoi hieman vastentahtoisesti.
"Onko meidän pakko mennä niiden kanssa?" Vatukkatassu naukui.
"Valitettavasti, mutta nousehan jo ja peseydy", Seittijalka sanoi ja poistui pesästä. Vatukkatassu peseytyi nopeasti ja meni ulos pesästä.

"Kai minä saan syödä?" Vatukkatassu kysyi Seittijalalta.
"Tietenkin. Ota se minkä eniten haluat. Koolla ei ole väliä", Seittijalka naukui lempeästi. Vatukkatassu valitsi pullean hiiren.
"Mennäänkö taas sen kiven taakse syömään?" Vatukktassu kysyi.
"Mennään vain", Seittijalka vastasi ja nuolaisi huulian.

He olivat juuri syöneet, kun he näkivät edessään kellanruskean turkin. Vatukkatassu tunsi, että Seittijalka hätääntyi.
"Kas, kas. Mitäs täällä on? Mestari ja oppilas yhdessä. Hahhaa haahah!" Piikkihernesiipi ilkkui. Vatukkatassu tunsi, kun Seittijalka jännittyi.
"Eiku Seittijalka kestä haukkumisia", Piikkihernasiipi nauroi. Seittijalka oli ilmeisesti saanut tarpeeksi. Seittijalka lähti juoksemaan ja hän juoksi suoraan ulos leiristä.
Vatukkatassu sähisi ja karjui Piikkihernesiivelle:
"Miten sinä kehtäät puhua tuohon sävyyn klaanin varapäällikölle? Senkin saastainen rotanraato!" Vatukkatassu paljasti kyntensä ja viilsi muutaman verisen viivan Piikkihernesiiven kylkeen. Piikkihernesiipi ulvahti. Vatukkatassu ei enää katsonut taakseen vaan juoksi suoraan leiristä ulos.

Vatukkatassu löisi Seittijalan sen pienen pensaan sisältä, jossa he olivat edellisenä päivänä viettäneet iltaa yhdessä. Seittijalka näytti hieman syrjäytyneeltä ja ahdistuneelta.
"Mikä hätänä?" Vatukkatassu kysyi varovasti Seittijalalta. Seittijalka kavahti hieman eikä vastannut.
Vatukkatassu painautui SEittijalan kylkeen.

Hän oli jo ehtinyt sulkea silmänsä, kun pensaan kahina havahdutti hönet haaveistaan. Seittijalka jännittyi jälleen ja hengitti erittäin nopeasti. Vatukkatassu tiesi tarkaan, miltä Seittijalasta tuntui.
Pensaan ulkopuolelta kuului askelia. #Eikai vaan se ole Piikkiernesiipi?# Vatukkatassu koitti rauhoittaa Seittijalkaa, mutta se ei oikein onnistunut, koska Vatukkatassunkin valtasi hätäännys.
"Ette sitten voi olla erossa toisistanne edes hetkeäkään. Oppilast ja mestari, säälittävää. Eikö sinulla muita ole, Seittijalka?" Piikkihernehännän ääni oli täynnä ivallisuutta. Seittijalka jännittyi ja Vatukkatassu vaistosi, että minä hetkenä hyvänsä Seittijalka voisi pyrähtää juoksuun. Ja nin kävikin. Piikkihernesiipi naurahti ja se oli viimeinen pisara Seittijalalle. Seittijalka ponkaisi ylös ja lähti juoksemaan klaanin rajaa kohti.
"Sinä senkin koin syömä rotta!" Vatukkatassu naukui niin lujaa, että se varmasti kuului leiriin asti. Ennen kuin Piikkihernesiipi ehti tekemään mitään Vatukkatassu iski jo hampaansa tämän häntään. Vatukkatassu puristi hampaansa niin tiukasti yhteen, että maistoi jo Piikkihernesiiven veren suussaan. Piikkihernesiipi ulvaisi ja lähti takaisin leiriin. Vatukkatassu taas lähti etsimään Seittijalkaa.

Vatukkatassu löysi Seittijalan siltä kiveltä läheltä ´Tuuliklaanin rajaa. Seittijalka näytti edelleen ahdistuneelta ja poissaolevalta.
"Saanko tulla viereesi?" Vatukkatassu pyysi hieman sääliä äänessään. Seittijalka nyökkäsi. Vatukkatassu nousi kivelle ja kävi makaamaan Seittijalan viereen ja painautui tämän kylkeen. Vatukkatassu tunsi kuinka Seittijalka rentoutui hieman, mutta silti näytti yhä ahdistuneelta. Vatukkatassu sääli Seittijalkaa. Hän ei koskaan, ollut nähnyt Seittijalkaa niin kauhean näköisenä. Yleensä Seittijalka oli aina iloinen ja rento. Piikkihernesiiven pilkka oli osunut syvemmälle kuin Vatukkatassu oli aavistanut.

Vatukkatassu ei tiennyt kauanko he olivat siinä maanneet. SEittijalka nousi ja laskeutui alas kiveltä. Vatukkatassu seurasi vaikkei Seittijalka ollut pyytänyt.

He saapuivat leiriin ja Seittijalka laahusti suoraan sotureiden pesään. Vatukkatassu lyyhistyi lähelle sitä kive, jossa he olivat aina yhdessä syöneet ateriansa. Vatukkatassu tunsi itsensä niin surulliseksi, ettei tahtoisi edes olla koko leirissä.
Vatukkatassu päätti mennä Haukkatähden puheille ja kertoa tälle huolensa. Muita hänellä ei ole. Hän laahusti pääliköpesälle ja huusi pesän suulta:
" Saanko tulla?" Vatukkatassú käyttäytyi erittäin varovaisesti.
"Sisään!" Kuului Haukkatähden pehmeä ääni. Vatukkatassu laahusti hitaasti ja pää painuksissa pesään.
"Mikä sinua vaivaa?" Haukkatähti kysyi huolestuneena.
"Sinä et siis ole vielä kuullut?" Vatukkatassu hämmästyi.
"En. Kerro toki minulle", Haukkatähti kehotti.
"Hyvä on..." Vatukkatassu puhui hitaasti, mutta hänen äänensä kuulosti hieman surulliselta ja ahdistuneelta. Hän jatkoi:
" Tiedät varmasti suhteestani Seitttijalankanssa?" Hän ei jäänyt odottamaan vastausta vaan jatkoi: "Piikkihernesiipi oli tänään todella töykeä. Hän pilkkasi Seittijalkaa, koska olemme yhdessä tai ainakin jotain sinne päin. Hän sanoi meille, ettei oppilaan ja mestarin kuuluisi.. No tiedät kyllä. Sitten Seittijalka juoksi ulos leiristä ja menin hänen peräänsä. Piikkihernesiipi löysi meidät myös sieltä ja haukkui taas Seittijalkaa. Nyt Seittijalka on niin ahdistuneen näköinen, enkä tiedä voinko tehdä mitään", Vatukkatassu lopetti ja lysähti maahan makaamaan. Hän oli huolissaan Seittijalasta. Mitä tapahtuisi, jos Piikkihernesiipi jatkaisi samanlaista haukkumista.
"Ymmärrän huolesi. Uskoisin, että jos Seittijalka saisi tämän päivän olla ihan rauhassa hän saisi varmaan selviteltyä ajatuksiaan. Hän on aina ollut vähän tuollainen syrjäytynyt. Hän ei koskaan ole sietänyt sitä, jos häntä haukutaan hänen tekemisiensä takia", Haukkatähti puhui hitaasti ja kävi makaamaan Vatukkatassun viereen.
"Entä, jos hän ei enää pidä minusta?" Vatukkatassu kysyi ahdituneena.
"Tottkai hän pitäää! Sinulla ei ole mitään syytä tuollaisia murehtia. Seittijalka ei noin vain jätä ketään", Haukkatähti lohdutti häntä paljon.
"Huomenna on kokoontuminen saarella. Sinä ja Seittijalka saatte ainakin lähteä mukaan", Haukkatähti sanoi ääni täynnä myötätuntoa.
"Hyvä, voisinko lähteä saalistamaan?" Vatukkatassu oli jo hieman rauhoittunut.
"Et sinä yksin saa, mutta jos minä tulisin mukaan?" Haukkatähti ehdotti.
"Jos sinä viitsit", Vatukkatassu vastasi. Hänen poskeaan pitkin oli valunut muutama kyynel, kun hän oli kertonut tarinansa Haukkatähdelle.
"Lähdemme aurinkohuipun aikaan", Haukkatähti ilmoitti.
"Kiitos, ymmärryksestä Haukkatähti", Vatukkatassu kiitti ja poistui paikalta. Hän päätti mennä oppilaidenpesään. Hänen täytyisi selvitellä vähän ajatuksiaan.

Oli miltein aurinkohuippu, kun Vatukkatassu heräsi. Hänellä oli edelleen hieman ahdistunut olo. #Toivottavasti Seittijalka taas pian viettää aikaa hänen kanssaan.# Vatukkatassu suri Seittijalkaa hänelllä ei varmasti ole kivaa, kun muut kiusaa häntä.
Vatukkatassu tapasi Haukkatähden leirin uloskäynnillä.
"Kävin tapaamassa Seittijalkaa", Haukkatähti sanoi.
"Mitä hän sanoi?" Vatukkatassu kysyi. Hänet oli vallannut taas se sama ahdistunut tunne.
"Hän kertoi, että rakastaa sinua edelleen, vaikka hän eilen käyttäytyi omituisesti. Hän itsekkin myönsi, että käyttäytyi todella omituisesti eilen. Hän myös pyysi, että menet käymään ennen retkeämme. Menehän jo", Haukkatähti kehotti. Vatukkatassun valtasi jälleen onnentunne, koska Seittijalka oli todistanut, että tykkää hänestä yhe. Vatukkatassu säteili.

"Seittijalka!?" Vatukkatassu huusi. Häntä vastaan tuli het piikkihernehäntä joka näytti entistä ivallisemmalta.
"Vatukkatassuko?" Kuului Seittijalan rauhaton ääni. Hän kumminkin näytti piristyvä, kun näki taas Vatukktassun.
"Pyysikö Haukkatähti sinua tulemaan tänne?" Seittijalka uteli.
"Pyysi, halusit kuulemma tavat", Vatukkatassu naukui lempeästi ja meni makaamaan Seittijalan viereen. Vatukkatassu huomasi, ettei Seittijalka ollut ihan oma itsensä. #Haukkatähti oli oikeassa.# Vatukkatassu pohti mikä oli saanut Seittijalan niin tolaltaan.
"Halusin vain kertoa....." Seittijalka ei pystynyt sanomaan lausettaan loppuun, mutta Vatukkatassu ymmärsi heti mistä oli kyse.
"Ymmärän. Niin minäkin sinua", Vatukkatassu vastasi ja painautui Seittijalan kylkeen.
"Minun on nyt lähdettävä metsästämään Haukkatähden kanssa. Kai sinä sitten illalla tulet kanssani partioon... Jos siis jaksat" Vatukkatassu puhui hiljaisella ja lempeällä äänellä.
"Tulen tietenkin! Mutta menehän siitä, ettei Haukkatähti suutu", Seittijalka naurahti ja tökkäsi kuonollaan Vatukkatassua kylkeen.
"Nähdään illalla", Vatukkatassu huikkasi ja poistui pesästä.

"Sieltähän sinä tulet! Näytät o iloisemmalta", Haukatähti naukaisi leirin uloskäynniltä.
"Niin minä olenkin", Vatukkatassu vastasi hilpeästi.
"Näytäisinkö sinulle sen onkalon?" vatukkatassu ehdotti varovasti.
"Loistava idea. Minä e olekaan vielä nähnyt sitä, mutta meidän täytyy olla varovaisia. Emme edellenkään tiedä, kuka tai mikä siellä piileskelee", Haukkatähti vastasi.

He saapuivat onkalon lähettyville. Vatukkatassu haisteli ilmaa ja tajusi, että ilmassa tuoksui aivan tuore tuoksu. Se kitkerä ja imelä tuoksu.
"Vatukkatassu, tule tännä", Haukkatähti vittilöi vimmatusti hännällään.
"En haluaisi sinun näkevän tätä, mutta kai se on pakko näyttää. Vatukkatassun silmät pullistuivat melkein päästä pois, kun hän tuijotti veristä kasaa maassa.
"On-Onko s-se ki-ki-kissa?" Vatukkatassu tuijotti kauhsituneena näkyä. Se näytti aivan Seittijalalta, mutta se ei tuoksunut Tuuliklaanilta, joten se ei voinut olla Seittijalka. Hätäännyksen valtasi pian kauhu. #Kuka tai mikä metsässä piileskelee?#
"Se ei ole klaanikissa. Joko kulku- tai kotikissa", Haukkatähti vastasi kireällä äänensävyllä.
"Meidän on syytä jatkossa olla varovaisempia. Mutta nyt lähdetään saalistetaan hetki ja palataan mitä pikimminkin leiriin", Haukkatähden ääni ei ollut enää lempeä vaan pikemminkin painostava. Vatukkatassulla oli kamala olo.

He pyydystivät muutaman linnun ja hiiren ja palasivat äkkiä leiriin. Leirissä Vatukkatassu otti tuoresaaliskasalta ison variksen ja suunnisti kohti sotureiden pesää. Hän astui pesää ja huomasi, että siellä oli vain Seittijalka.
"Mikä hätänä? Näytät hirveältä", Seittijalka säikähti.
"Selitän sinulle kohta. Tule", Vatukkatassu lähti kävelemään eikä vilkaissutkaan taakse. Hän tiesi, että Seittijalka seuraisi häntä vaikka mitä olisi tapahtunut. He menivät sen tutun kiven taakse ja Vatukkatassu tiputti variksen Seittijala´n jalkojen juureen.
"Se on sinulle", Vatukkatassu sanoi hieman hämmentyneenä. Seittijalka käyttäytyi oudosti.
"Kiitos!" Seittijalka sanoi ja haukkasi pieniä paloja kerrallaan.
"Nyt kerrot mitä on tapahtunut", Seittijalka kehotti ja katsoi Vatukkatassua suraan silmiin.
"Me näimme kuolleen kissan onkalon luona. Se ei ollut klaanikissa, mutta luulin ensi, etä se olet sinä", Vatukkatassu empi ja jatkoi: "Haukkatähtikin näytti hieman hätääntyneeltä, kun näimme sen", Vatukkatassu ei ennen ollut huomannut, että Seittijalka oli melkein tukehtua varikseen.
"Mi-minun veljeni", hän sopersi ja Vatukkatassu näki, että hän romahti täysin.
"Hän jätti Tuuliklaanin ja ryhtyi erakoksi. Olen tapaillut häntä silloin tällöin. Huomenna olisi minun pitähyt jälleen nähdä hänet, mutta hengissä", Seittijalka vaikutti niin lohduttomalta. Vatukkatassu painautui tämän kylkeen. Juuri, kun SEittijalka oli alkanut vaikuttaa taas aika normaalilta...
"Haluan haudata hänet", Seittijalka totesi yks kantaan.
"Emme me voi. Ei Haukkatähti päästäisi meitä sinne", Vatukkatassu sanoi. Hän olisi halunnut olla samaa mieltä Seittijalan kanssa, mutta ei voinut.
"Jos pyydämme Haukkatähden mukaan?" Seittijalka yritti.
"Päätös riippuu ihan Haukkatähdestä", Vatukkatassu naukui ja nuolaisi Seittijalan korvaa. Hän huomasi, että Seittijalka tärisi.
"Odota täällä! Käyn hakemassa Haukkatähden", Vatukkatassu naukui jahän huomasi, ettei Seittijalka pistäisi vastaa.

"Haukkatähti!" Vatukkatssu huusi päällikönpesän suuaukolta.
"Mitä nyt? Kuullostat pelokaalta ja hätääntyneeltä", Haukkatähti vastasi pehmeällä äänellä.
"Se-Seitijalka! Tule...", Vatukkatssu viittoi ja lähti rivakasti kävelemään sitä kiveä kohti, minkä takana Seittijalka on.
Näky miltei säikäytti Vatukkatassun. Hän ei koskaan ole nähnyt Seittijalkaa tuon näköisenä. Vatukkatassu painautui Seittijalan kylkeen ja tunsi, kun Seittijalka rentoutui hieman.
"Mitä on tapahtunut?" Haukkatähti kysyi. Vatukkatassu erotti hänen äänessään hieman uteliaisuutta sekä epätoivoa.
Vatukkatassu katsoi rohkaisevasti Seittijalkaa, mutta tämä pudisti päästään.
"Minä kerron", Vatukkatassu myöntyi ja veti syvään henkeä.: "S-Se kissa, joka o-oli koullut niin on Seittijalan veli", Vatukkatassu pelkäsi miten Haukkatähti reakoisi, mutta ei yllätuksekseen huomannut suurtakaan eroa. Vain äänessään paljon myötätuntoa.
"Jotain sen tapaista minä epäilinkin. Se kissa näytt niin samalta kuin sinä, Seittijalka", Haukkatähti painoi lohduttavasti kuononsa Seittijalan kylkeen.
"Ja Seittijalka haluaisi haudata hänet, mutta minusta se ei ole ihan järkevä ajatus", Vatukkatassu sopersi. Haukkatähti katsoi Vatukkatassua myötätuntoisesti, mutta sanoikin:
"Vaikka se ei olisikaan aivan turvallista, voisimme silti haudata hänet. Mutta, jos ruumis on jo viety niin en sitten voi sille mitään", Haukkatähti puhui rauhallisesti ja Seittijalka rentoutui hieman. vatukkatassu nuolaisi Seittijalkaa korvaan ja nousi ylös.
"Menemmekö me?" Vatukkatassu kysyi.
"Juu..." Haukkatähti ja Seittijalka lähtivät hänen peräänsä.

He olivat miltein onkalolla, un se tuoksu tulvahti taas ilmoille. Se ei kumminkaan ollut tuore, joten he uskaltautuivat lähemmäs. Seittijalan veljen eloton ruumis lojui maassa kahden saniaisen päällä. Seittijalka vapisi. Vatukkatassu lohdutti tätä painautumellä Seittijalan kylkeen kiinni. Seittijalka ja Haukkatähti raahasivat ruumiin pois. He eiät kumminkaan haudanneet sitä sinne mihin Tuuliklaanin kissat yleensä vaan he kaivoivat itse syvän kuopan lähelle onkaloa. Laskivat ruumiin sinne ja peittivät sen hiekalla.
"Haluat varmaan jäädä tänne yksin", Vatukkatassu sanoi Seittijalalle lempeästi.
"En, en yksin. Haluan sinun jäävän kanssani täksi yöksi", Seittijalka kehräsi ja painautui Vatukkatassun kylkeen.
"Kai minä sitten voin", Vatukkatassu myöntyi ja käveli makuulle.

Aamu oli jo pitkällä, kun Vatukkatassu heräsi. #Missä Seittijalka on?# ajatus havahdutti Vatukkatassun oitis. Hän nousi istumaan. Hän kuuli saniasten kahinaa ja kääntyi katsomaan ääntä kohti.
"Seittijalka! Sinä senkin hölmö. Säikäytit minut!" Vatukkatassu naukui kimakasti, mutta huvittuneesti.
"Älähän nyt. Toin aamiaista", Seittijalka vastasi huomattavasti hilpeämpänä kuin edellisenä iltana. Seittijalan suussa oli kaksi isoa myyrää. Toisen hän antoi Vatukkatassule ja toisen otti itse.
"Kiitos", vatukkatassu sanoi ja iski ahnaasti hampaansa tuoreeseen lihaan.

"Tänään on kokoontuminen", Vatukkatassu muistutti. "Meidän olisi syytä palata leiriin ja huilata kunnolla ennen kuuhuippua."
"Olet oikeassa, lähdetään", Seittijalka sanoi ja nousi seisomaan. He lähtivät yhdessä leiriin.

//Tuli pitkä. Toivottavasti jaksat lukea myös vanhan tarinani. xD Ja sitten Seittijalka on sitten jatkossa Vatukkatassun kumppani, jos se sinulle käy? //

Vastaus:Toki toki :D 30kp, olet sen ansainnut.
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiirapentu,Tuuliklaani
18.08.2013 10:56
Istuin tylsistyneenä pentutarhassa."Minulla on tylsää!"Valitin."No mene vaikka kysymään klaaninvanhimmilta haluavatko he kertoa sinulle tarinan"Hiekkaturkki murahti ja sulki silmänsä.Loikin pikaisesti ulos.Sillä satoi kaatamalla.Livahdin nopeasti takaisin pentutarhaan.Nyrpistin kuonoani."Sadehan ei minua estä!"Uhosin ja palasin kaatosateeseen.Aukio oli tyhjä lukuun ottamatta mustavalkoista kissaa joka istui aukiolla.Loikin kissan viereen.Lummesydän istui masentuneena aukiolla."MIkä sinulla on?2Kysyin LUmmesydämmeltä.Lummesydän loi minuun surumielisen katseen."En vaivaa sinua sillä!"Hän vastasi pirteämpänä."Tule!"Lummesydän sanoi ja nousi kolmelle jalalle.Seurasin naarasta klaaninvanhimpien pesään."Hei!"Miukaisin."Hei!"Aamukukka kehräsi."Voitteko kertoa minulle tarinan?"Kysyin."Tottakai tule tänne näin!"Aamukukka naukaisi ja osoitti sammalpetiä.Istuin alas kuuntelemaan.
/Sori loppui vähän tönkösti mun pitää lähtee nimittäi yhelle tyypille kylään;) /
Vastaus:5kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lummesydän,Tuuliklaani
18.08.2013 08:23
Katsoin veljeäni kauhuissani.Pisaratassu takanani yritti palata kaislojen suojaan."Turha yrittää lähteä!Minä olen Tuuliklaanilainen joten saan sinut helposti kiinni!"Tihkukynsi murisi ja Pisaratassu seisoi vaivaantuneena."Mitä tämä tarkoittaa!?"Tihkukynsi tiuskaisi.Käänsin katseeni maahan."M-minä rakastan Pisaratassua"Kuiskasin hiljaa.Tihkukynnen silmissä leimahti mutta liekit hänen silmissään sammuivat nopeasti."Sinä et pysty olemaan uskollinen Tuuliklaanille ja Pisaratassulle.Joudut tämän takia vielä vaikeaan päätökseen mutta tee mitä haluat!"Veljeni karjui ja juoksi kanerviin.Kosketin pikaisesti Pisatassun kuonoa omallani ja nilkutin kanerviin.Kaaduin nurin.Syljin sammalta suustani sihisten.Jossain raksahti oksa.Höristin korviani ja kierin kanervien alle.Sydämmeni hakkasi nopeasti kun haistoin sen hajun tuoreena minkä partio oli haistanut ja mikä lähestyi leiriä.Näin suunnattoman kokoisen varjon joka katosi sitten.>Varjo on isompi kuin mitä se oikeasti on!<Rauhoittelin itseäni.Nummille laskeutui kuolman hiljaista.>Kumpa TIhkukynsi olisi täällä!<Värisin kauhusta kun kuulin linnun huudon joka katkesi kuin seinään.Kuulin kun jokin repi lintua lähellä.Se oli liian lähellä piilopaikkaani.Nousin hitaasti ylös ja nilkutin nopeasti eteenpäin.Sydämmeni jyskytti niin lujaa että pelkäsin että paljastuisin sen takia.Näin jo leirin sisäänkäynnin.Halusin hihkaista riemusta mutta pidin suuni kiinni.Kun vilkaisin taakseni näin suuret nälän himosta kiiluvat silmät rynnistin sisäänkäyntiin ja nilkutin pikaisesti klaaninvanhimpien pesään.Vetäydyin nurkkaan kauhuissani.Kuulin kun jokin kierteli leiriä ulkopuolelta mutta sitten se lähti.Huokaisin syvään.Painoin pääni sammaleille ja yritin saada unta.Se ei tulisi olemaan helppoa....
Vastaus:15kp :D Tässäkin voisi laittaa puheenvuorot eri riville:
Käänsin katseeni maahan.
"M-minä rakastan Pisaratassua"Kuiskasin hiljaa.

-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjahäntä, Tuuliklaani
18.08.2013 00:13
Luku 9. Tiikeritähti...

Kierähdin hengästyneenä toiselle kyljelleni ja tunsin raskaan painon päälläni. Avasin silmäni ja näin Lovikorvan. Kolli piteli minua tottuneesti paikoillaan, silmät ärsyyntyneenä kiiltäen. Loin Lovikorvaan kysyvän katseen.
"Voisitko olla hiljaa ja antaa muiden nukkua?" hän murisi. Nyökkäsin nopeasti kollin hypätessä päältäni. Hän lensi pitkällä loikalla omalle paikalleen ja kierähti kerälle. Lovikorva sulki silmänsä ja vilkaisin ympärilleni huolestuneena. Oliko joku muu herännyt? Onnekseni kaikki nukkuivat omilla paikoillaan rauhalliseti ja koko pesä oli hiljainen. Yön kauhut muistuivat mieleeni ja sai minut värähtämään. Taas se sama uni kuolevasta kissasta oli häirinnyt minua. Sen takia olin varmaan herättänyt Lovikorvan. Nousin haukotellen ylös ja hiivin hiljaa ulos pesästä. Kylmä tuuli puhalsi kasvoilleni. Lehtikato ei olisi enää kaukana. Se sai minut huolestumaan. Olihan klaani kokenut monta lumista ja koleaa vuodenaikaa, mutta entä nyt? Olin menossa oppilaiden pesälle, kun kuulin tutun äänen.
"Kastanjahäntä, tulehan tänne." Seittijalka komensi ja käännähdin ympäri. Varapäällikkö istui ryhdikkäänä ja katsoi minua. Astelin hänen luokseen ja nyökkäsin kunnioittavasti. Ihailin suuresti Tuuliklaanin varapäällikköä. Hän oli osoittanut monesti rohkeutensa klaanilleni.
"Mitä asiaa?" kysyin uteliaasti. Kolli ei ollut vieläkään irrottanut minusta katsettaan.
"Johtaisitko aamupartiota? Ota mukaasi Punarintasiipi ja Lumikkotassu." Seittijalka opasti. Heilautin korviani merkiksi, että olin kuullut ja nelistin ensin oppilaiden pesälle. Etsin katseellani Lumikkotassua ja viimein huomasin kollin pesän nurkassa. Loikkasin lyhyen hypyn hänen luokseen ja töytäisin häntä tassullani. Oppilas kieriskeli väsyneenä ja huitoi minua tassuillaan.
"Mene pois, ketunläjä. Yritän nukkua." hän mumisi avaamatta silmiään. Huokaisin syvään ja kuiskasin:
"Lumikkotassu, partioon siitä!"
kolli hätkähti hereille ja pomppasi pystyyn. Naurahdin huvittuneesti, käännyin ympäri ja suuntasin kohti sotureiden pesää. Punarintasiipi nukkui tiukassa kerässä ja nosti päänsä kuullessaan vaimeat askeleeni. Naaras nousi ylös ja suki nopeasti turkkinsa. Katsoin vierestä hänen touhujaan ja kerroin samalla partiosta. Punarintasiipi nyökkäsi ja tallusti edelläni leirin aukiolle. Aukiolla oli aivan hiljaista. Lumikkotassu odotteli jo rauhattomana ja siirteli painoaan toiselle jalalle.
"Menkää Jokiklaanin rajalle. Olkaa tarkkoja, heistä ei koskaan tiedä." Seittijalka varoitti. Nyökkäsin ja lähdin viemään joukkoa kohti rajaa.

Tuuli suhisi hiljaa puissa. Saatoin haistaa ne epäilyttävät ja oudot tuoksut, joista Haukkatähti oli kertonut. Ajatuskin sai minut värisemään. Aistin jotain pahaa ja sen lisäksi huolet
unistani painoivat jälleen mieltäni. Mutten kerennyt jäädä
murehtimaan sellaista. Punarintasiipi nimittäin keskeytti minut asettamalla häntänsä lavalleni. Pysähdyin ja kuuntelin huolestuneena kaukaa kuuluvia kauhunparkaisuja. Ryynistimme kaikki ääntä kohti. Pysähdyimme suuren pensasrykelmän luo ja kurkistin lehtien seasta. Kastepisarat tipahtivat kuonolleni ja silmäni suurenivat nähdessäni kaksi kiljuvaa kissaa ja ketun. Kettu oli kissoja paljon suurempi ja voimakkaampi ja kissat olivat pahasti alakynnessä. Kettu läimäisi käpälällään toista kissoista, ja lennätti tämän päin puuta.Kuului epämiellyttävä risaus ja kissa valahti kuolleena maahan.
"Laikku!" toinen kissoista rääkäisi ja syöksyi kollin elottoman ruumiin luo. Annoin Punarintasiivelle ja Lumikkotassulle käskyn ja hyppäsin huutaen ketun niskaan. Eläin riuhtoi minua ja yritti saada kaikin tavoin tippumaan sen seläistä. Tömähdin kipeästi maahan ja yritin raapia pedon silmiä. Se oli kuitenkin vahvempi ja painoi minut alleen maata vasten. Olin valmis kuolemaan, sillä tiesin tämän olevan kohtaloni. Suljin silmäni. Mutta iskua ei tullutkaan. Ylitseni vilahti jotain ruskeaa ja paino päältäni katosi. Nousin ylös ja näin Punarintasiiven raastavan pedon vatsaa, eläimen rääkyessä allaan. Vilkaisin lapaani, joka oli aivan veressä ja kaaduin maahan kaiken pimetessä.

Heräsin raastavaan tuskaan ja kouristuksiin, jotka runnoivat ruumistani. Avasin varovasti silmäni peläten olevani Tähtiklaanissa. Tutut tuoksut kuitenkin ympäröivät minua ja näin Kaarnakasvon järjestelemässä yrttejä. Olin siis parantajanpesässä. Huokaisin helpottuneena ja parantaja kääntyi katsomaan minua.
"Ai sinä heräsit!" kolli huudahti ja tuli luokseni suussaan yrttejä.
"Tässä. Nämä helpottavat särkyyn." hän neuvoi. Nuolin nopeasti kitkeränmakuiset yrtit ja nielaisin ne. Maku oli hirveä. Olin oksentaa yrtit suustani.
"Mitä tapahtui?" kysyin varovasti.
"Menetit tajusi." Kaarnakasvo selitti. Nyökkäsin ja samaan aikaan muistot unistani tulvivat aallon lailla päähäni. Mietin hajamielisenä uniani, enkä kuunnellut kunnolla parantajan puheita.
"Miten voit?" hän kysyi.
"Mmm" vastasin ajatuksissani. Vanha parantaja kääntyi katsomaan minua siristäen silmänsä.
"Olet tainnut nähdä unia." hän huomautti. Hätkähdin ja käänsin katseeni parantajaan, joka tuijotti minua tiiviisti. Nyökkäsin hitaasti.
"Kerro." kolli vaati ja kerroin kaiken unistani. Kaarnakasvo tuijotti koko kertomuksen ajan eteensä, aivan kuin olisi voinut nähdä kaiken edessään.
"- ja sama toistuu joka yö." lopetin hengästyneenä. Kaarnakasvon karvat olivat pystyssä ja kolli tuijotti minua silmät leimuten.
"Tiikeritähti." hän kuiskasi. Karvani nousivat pystyyn muistaessani karmivat tarinat leveälapaisesta kollista.
"Kukaan muu ei tiedä hänestä niin paljon, kuin Korppitassu?" kysyin varmistaen vanhojen kertomusten sanat. Kaarnakasvo nyökkäsi. Astuin lamaantuneena taaksepäin ja Kierähdin pehmeälle sammalpedille.
>Huomenna menen tapaamaan Korppitassua.> päätin mielessäni ja suljin silmäni.
Vastaus:25kp!
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tomupilvi, Myrskyklaani
17.08.2013 23:10
Luku: 7 Takaisin kotiin

Oli aamuvarhainen kun heräsin Virtausklaanin leiristä. Olin hivuttautunut yöllä nukkumaan pesän ulkopuolelle saadakseni hetken selvitellä ajatuksiani. Katselin hieman ympärilleni. Kukaan muu ei ollut vielä herännyt. Laitoin tassuni eteeni ja laskin pääni niiden päälle. Hento tuuli pörrötti turkkini ja huomasin Ruohotassun pään pilkistävän oppilaiden pesästä. Naaras hymyili minulle ja tassutteli viereeni.
”Hyvää huomenta.”naaras naukui minulle.
”Mitä hyvää siinä on?”sanoin närkästyneesti.
Tuhahdin hieman ja kääsin katseeni pois Ruohotassusta. Kyynel vierähti poskelleni kun mieleeni palautui rakas kumppanini Puumanloikka. Minulla oli niin ikävä kumppanini lämpöä ja läheisyyttä. Minun oli päästävä takaisin kotiin ja pian. Nousin tassuilleni ja tassuttelin päälikön pesän eteen Ruohotassu vanavedessäni. Vedin syvään henkeä ja työnnyin pesän uumeniin. Pesässä tuoksui vielä vienosti Lehvätähden haju mutta uuden päälikön Peippotähden haju sekoittui tähän jo vahvempana. Näin kuinka ruskea kolli makasi pesän perällä.
”Tule vain peremmälle.”päälikkö kehotti minua.
Astelin kollin eteen ja käänsin katseeni tassuihini.
”Tiedäthän etten olen syntyjäni Virtausklaanilainen ja kaipaan takaisin kotiin. Ja jos mitenkään käy haluaisin lähteä pian.”sopersin tälle hiljaa.
”Minä ymmärrän sinua. Kotisi on kuitenkin kaukana täältä. Mene pyytämään Värelammelta hieman matkayrttejä niin jaksat.”Peippotähti naukui ymmärtäväisesti.
Nyökkäsin tälle iloisesti ja työnnyin ulos pesästä. Näin heti Ruohotassun myrtyneet kasvot. Tämä oli tietysti kuullut kaiken.
”Sinä siis lähdet...”tämä naukui puoliääneen.
”Niin. Kotini ei ole täällä ja kaipaan jo kumppaniani ja klaaniani. Minun täytyy mennä.”kuiskasin oppilaan korvaan.
”Tiedän mutta minä pidän sinusta hyvin paljon...”Ruohotassu sopersi.
”Minäkin pidän sinusta mutta minulla on jo kumppani ja oma klaanini kaipaa jo minua. Tuletko kanssani Värelammen luokse?”kysyin tältä yrittäen esittää iloista.
Ruohotassu nyökkäsi ja lähdimme tassuttelemaan kohti parantajan pesää. Kävelin edellä ja Ruohotassu tuli perässäni häntä maassa raahaten. Pääsimme pian parantajan pesälle mutta sitten voimakas veren tuoksu tulvahti kuonooni. Sitten haistoin vieraan kissan tuoksun. Mitä oikein oli tapahtunut? Säntäsin sisälle parantajan pesään ja näin kuinka keskellä pesää makasi verinen karvamöykky. Tassuttelin hiljaisin askelin karvamöykyn luokse väristen kokoajan pelosta. Sitten tajusin että maassa makasi Värelampi. Naaraan siniharmaa turkki on kynsitty riekaleiksi ja veri tahri suurimman osan pesästä. Tuijotin näkyä silmät ammollani. Katsoin ruumista aina hännästä päähän asti. Niin mutta... Missä pää oikein oli?! Toden totta. Parantajan kaula loppui vain suuren verilammikkoon. Sitten jokin kiilsi kummasti pesän toisella reunalla. Kävelin sinne ja Värelammen lasittuneet silmät tuijottivat minua. Ne olivat täynnä pelkoa ja vihaa. Siinä oli Värelammen pää. Otin sen suuhuni ja kannoin muun ruumiin viereen. Samassa Ruohotassu pinkaisi sisälle ja tuijotti parantajan ruumista.
”Me-me-mestari?”naaras änkytti samalla peloissaan ja suruissaan.
Sitten Ruohotassu käänsi katseensa minuun. Oppilaan silmät paloivat pelosta, vihasta ja pidättelemättömästä surusta.
”Ku-ku-kuka tämän teki?”Ruohotassu sopesi.
Laskin parantajan pään alas ja huokaisin syvään.
”En valitettavasti tiedä. Löysin Värelammen ruumiin täältä raadeltuna. Muuta en tiedä.”naukaisin tälle surullisena.
”Se ketunläjä joka tämän teki saa tunte kostoni! Minä tapan sen joka tämän teki.... Minä todellakin tapan hänet.”Ruohotassu naukui hiljaa.
Siinä samassa Mäyräkasvo juoksi pesään. Nähtyään ruumiin soturi muuttui aivan kalman kalpeaksi. Ensin kolli katsoi minuun ja sitten Ruohotassun muttei sanonut mitään vaan nappasi kiinni parantajan ruumiista ja alkoi kantaa sitä ulos. Minä puolestani nappasin pään ja kävelin Mäyräkasvon perässä takaisin leiriin. Klaanin kissat kokoontuivat heti ruumiin ympärille. Kissajoukon keskeltä kuului pelokkaita äännähdyksi ja pahaenteistä supinaa. Sitten Peippotähti astui esiin kissalauman keskeltä mietteliäs ilme kasvoillaan. Sitten päälikkö huomasi Värelammen ruumiin ja tuijotti sitä pienen hetken.
”Hän kuoli kunniallisesti.”päälikkö sanoi lopulta ja alkoi raahata Värelammen ruumista keskelle aukiota.
Minä toin ruumiin viereen pään ja laskin sen hellästi maahan. Vaihdoin vielä muutaman sanan kieliä parantajan kanssa ennen kuin käänsin katseeni Pääskytähteen. Kollin kasvoilla oli huolestunut ilme ja tämän silmissä paistoi suru. Päälikkö loikkasi aukion keskellä olevalle kummulle ja viittoi minua liittymään seuraansa.
”Virtausklaani. Epäilemättä jo tiedätte sen että Värelampi on kuollut. Näin ollen hänen oppilaastaan tulee parantaja. Ruohotassu, astuisitko eteenpäin?”Pääskytähden sanat kaikuivat aukiolla.
Ruohotassu jolkotti kummun luokse ja Pyytähti loikkasi tämän luokse.
”Yleensä tämän seremonian pitäisi parantaja itse mutta hän on juuri nyt kuollut niin kaipa se käy näinkin.”Pääskytähti sanoi.
Ruohotassu nyökkäsi ja istui päälikön eteen.
”Minä, Pääskytähti, Virtausklaanin päälikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen parantajien tavat ja teidän avullanne hän palvelee klaaniaan monien kuiden ajan.”Pääskytähti aloitti.
”Ruohotassu, lupaatko vaalia parantajien tapoja, pysyä poissa klaanien välisestä kilpailusta ja suojella kaikkia kissoja samanvertaisesti, jopa henkesi uhalla?”päälikkö kysyi ja loi kysyvän katseen Ruohotassun silmiin.
”Lupaan.”naaras vastasi tälle tyynesti.
”Siinä tapauksessa, Yöklaanin voimien kautta, annan sinulle oikean parantajan nimesi. Ruohotassu, tästä lähtien sinut tunnetaan Ruohovirtana. Yöklaani kunnioittaa sinun uskollisuuttasi ja hyväksymme sinut Virtausklaanin täydeksi parantajaksi.”Pääskytähti lopettaa.
Päälikkö koskettaa kuonollaan Ruohovirran päälakea parantaja taas nuolaisee kunnioittavasti päälikön lapaa.
”RUOHOVIRTA! RUOHOVIRTA!”klaani ulvoi uuden parantajan nimeä.
Katsahdin silloin leirin uloskäyntiin. Nyt kaikki olivat niin tohkeissaan että ehtisin livahtaa ulos ja palata kotiin. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja loikkasin nopeasti alas kummulta ja säntäsin tuuleakin nopeammin uloskäynnille ja sitä kautta ulos leiristä.
>VAPAUS!<hihkuin leirin ulkopuollella ja suuntasin matkani kohti jokea joka oli kuljettanut minut tänne.
Pääsin pian joen rannalle. Join ensin pari suullista raikasta vettä ja katsahdin sittten suuntaa josta virta oli minut tuonut. Siellä päin siis olisi koti. Sitten vatsani muri äänekkäästi. Olin lähtenyt niin kovalla tohinalla että olin vallan unohtanut syödä. Maistelin ilmaa ja haistoin teeren. Hivuttauduin vaanimisasentoon. Lintu nokki jotakin maasta vain pari ketunmittaa minusta. Loikkasin sen kimppuun ja eläin ehti rääkäsitä kerran ennen kuin katkaisin sen niskat. Kynin siltä sulat pois ja upotin hampaani sen pehmeään lihaan. Söin linnun hyvällä halulla. Sitten kuulin askelia takaani ja hätkähdin hieman. Minut oli löydetty!
”Ensin lähdet hyvästelemättä ja nyt olet vielä riistavarkaissa.”kuulin tutun äänen pensaasta ja Ruohovirta asteli eteeni.
”Anteeksi... Mutta minun on päästävä kotiin.”sanoin tälle nopeasti.
”Tiedän ja tulin hyvästelemään sinut. Tiedäthän että rakastan sinua.”Ruohovirta naukui ja asteli eteeni.
Naaras puski minua hieman rintaan.
”LOPETA! Minulla on jo kumppani enkä tarvitse toista!”sanoin tälle ärhäkästi ja aloin juosta joen reunaa kotiin päin.
Ruohovirta jäi katselemaan menoani outo kiille silmissään. Mitäköhän Ruohovirralla oikein oli mielessään?
(jatkuu...)
Vastaus:Yay! Mitäköhän Ruohovirta miettikään? >:D 30kp!
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkukynsi,Tuuliklaani
17.08.2013 21:35
Ohitin Pölyturkin hiiren mitan päästä ja rynnistin kynnet esillä Roihukynnen kimppuun.Loikkasin kollia kohti ja yritin iskeä hampaani hänen kurkkuun.Roihukynsi väisti ketterästi ja huitaisi minua kynsillään kylkeen.Kipu leimahti ja irvistin.Huitaisin kollia uudelleen ja nyt osuin Roihukynnen rintakehään.Haava ei ollut syvä mutta siitä valui silti verta.Roihukynsi sihisi minulle ja syöksähti minua kohti.Väistin ja kampitin kollin.Iskin hampaani kollin kurkkuun mutta Roihukynsi potkaisi minua pitkillä kynsillään kylkeen ja otteeni irtosi ja lensin kauemmaksi.Ärisin Roihukynnelle.Kuutassu loikki minua kohti mutta ärähdin naaralle."Hän on minun!"Murahdin.Raivo kipinöi sisälläni.Tuo kissa oli repinyt siskoni jalkani irti,satuttanut Kuutassua ja satuttanut myös kumppaniani Hiekkaturkkia.Rääkäisin ja syöksyin kollia päin.Iskin hampaani hänen etujalkaan.Kolli rääkäisi ja päästin irti.Käännyin ympäri ja juoksin nopeasti pois päin.Kun vilkaisin taakseni näin kuinka Roihukynsi yritti juosta perääni mutta kolli ei pystynyt varaamaan painoaan toiselle etujalalleen.Loikin nopeasti Pölyturkin luokse ja autoin häntä liikkumaan mahdollisimman nopeasti leiriä kohti.
Työnnyin hiljaa klaaninvanhimpien pesään.Katsoin sisartani joka kyhjötti pesän nurkassa.Vilkaisin Aamukukkaa joka katsoi minua huolestuneena.Kävelin hiljaa LUmmesydämmen luokse."Miten voit?"Kysyin hiljaa vaikka tiesin jo vastauksen."Mitäs luulet?"Siskoni sanoi surullisena ja nousi kolmelle jalalleen."Minusta ei ole enään soturiksi!"Sisareni sihisi.Katsoin häntä huolestuneena.Lummesydän rojahti takaisin sammaleille.Nuolaisin sisareni päälakea ja menin aukiolle.Aurinko alkoi laskeutua jo aurinkopesään.Loikin sotureiden pesään.Valitsin itselleni nukkumapaikan ja kävin väsyneenä kerälle.Nukahdin pian.
Silmäni rävähtivät auki.Nousin ylös.Jokin veti minua ulos.Vilkaisin aukiolle ja näin kun Lummesydän katosi leirin sisäänkäyntiin.katsoin hämmästyneenä leirinsisäänkäyntiä."Minne Lummesydän on menossa?"Mutisin puoli ääneen ja loikin sisareni perään.Seurasin Lummesydäntä kanervista.Sisareni nilkutti nopeasti Jokiklaanin reviiriä kohti.>Eikai hän ole palaamassa Jokiklaaniin?<Kauhistuin.Lummesydän pysähtyi rajalle.Jäin pensaisiin piiloon.Pian kaisloista ilmestyi mustavalkoinen kolli."Mitä sinulle on käynyt!?"Kolli huudahti kun huomasi Lummesydämmen jalan.Lummesydän kosketti kollin kuonoa omallaan ja alkoi vaihtaa kieliä Jokiklaanin kissan kanssa."Lummesydän mitä tämä tarkoittaa?"Tivasin ja tulin pois piilostani.Lummesydän katsoi minua silmät suurina."T-tihkukynsi!"Sisareni huudahti hämmästyneenä.Murisin hiljaa.
Vastaus:Mukava tarina, mutta annanpa sinulle neuvon. Olisi mukavaa, jos kirjoittaisit puheenvuorot eri riville, näin:

"Miten voit?" Kysyin hiljaa vaikka tiesin jo vastauksen.
"Mitäs luulet?" Siskoni sanoi surullisena ja nousi kolmelle jalalleen.
"Minusta ei ole enään soturiksi!" Sisareni sihisi. Katsoin häntä huolestuneena.

Kiitos! Tämä selkeyttäisi paljon. 20 kp!
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vatukkatassu, Tuuliklaani
Kotisivut: http://taysikuunvelhot.suntuubi.com/
17.08.2013 21:02
Omituisia tuoksuja osa 3#

Oli varhainen aamu. Oli kulunut kaksi kuuhuippua siitä, kun viimeinen klaanikokous oli järjestetty. Vatukkatassu oli joka kuuhuippu ollut partiomassa leirin ulkopuolella. Kerran he olivat Seittijalan kanssa haistaneet sen tuoksun erittäin lähellä leiriä, muuten se on tuoksunut vain kaukana leiristä. Tännän Vatukkatassulla oli edessä jälleen partio, metsästys, partio. Hän oli alkanut jo kyllästyä tuohon vakituiseen päivärytmiin. Siksi hän tänään aikoi kysyä Seittijalalta voisivatko he mennä harjoitusaukiolle.
Vatukkatassu peseytyi mahdollisimman hitaasti. Hän tiesi, että minä hetkenä hyvänsä eittijalka tulisi hakemaan hänet partioon. Seittijalkaa ei kumminkaan kuulunut. Niimpä Vatukkatassu päätti lähteä pesästä etsimään Seittijalkaa.
Vatukkatassu astui aukiolle ja katseli ympärilleen. Hän ei nähnyt ketään missään. #Missä kaikki ovat?# Vatukkatassu mietti. Hän meni sotureiden pesään. Seittijalka nukkui omalla makuusijallaan. Vatukkatassu pohti hetken herättäisikö Seittijalan vai ei. Lopulta hän päätti herättää Seittijalan. Vatukkatassu tökkäsi kuonollaan hellästi Seittijalkaa. Seittijalka hätkähti ja avasi silmänsä.
"Mitä a-asiaa?" Seittijalka kysyi hieman hämmentyneenä.
"Anteeksi, että herätin sinut, mutta eikö meidän pitänyt tänään mennä aamunpartioon?" Vatukkatassu kysyin hieman hätääntyneenä.
"Ei, ei meillä tänään ollut aamupartiota, mutta nyt kun herätit niin voisimme lähteä harjoitusaukiolle. Matkalla voitaisiin metsäsätää ja samalla hoitaa partion hommia. Mitäs sanot?" Vatukkatassun yllätykseksi Seittijalka kuulosti erittäin hilpeältä.
"Tuota... Totta kai minä lähden. Kunhan emme ota muita mukaan", Vatukkatassu vastasi ja koitti tehdä mahdollisimman selväksi sen ettei hän halunnut muita mukaan. Vatukkatassu tykkäsi Seittijalasta erittäin paljon <3.
"Me menemme kahdestaan", Seittijalka vastasi lempeästi ja tökkäsi Vatukkatassua lempeästi kylkeen. Vatukkatassu säteili onnesta.
He lähtivät yhdessä tuoresaaliskasalle.
"Ota tuo", Seittijalka sanoi ja ojensi Vatukkatassulle koko kasan pulleimman linnun.
"Mmmm.. Nam. Saanko tuon oikeasti?" Vatukkatassu sanoi hieman hämmentyneenä kuinka kiltti Seittijalka oli.
"Totta kai. Olet ansainnut sen", Seittijalka sanoi ja painautui Vatukkatassun kylkeen. Vatukkatassu otti linnun ja osoitti kuonollaan pulleaa hiirtä. Seittijalka nuolaisi huuliaan ja otti hiiren. He menivät yhden kiven viereen syömään. He söivät siinä vierekkäin. Vatukkatassu oli kerrankin onnelinen. Sillä hetkellä oudot tuoksut eivät häntä haitanneet. Kun he olivat syöneet Vatukkatassu painoi kuononsa Seittijalan kylkeen. Seittijalka kehräsi hiljaa. He nousivat ja Seittijalka kävi ilmoittamassa Haukkatähdelle mihin he olivat menossa. He astelivat ulos leiristä.
"Voisimmeko kiertää kaksijalkalan vierestä rajoja pitkin ja siitä siten harjoitusaukiolle?" Vatukkatassu kysyi. Seittijalan silmät loistivat lempeyttä.
"Hyvä idea. Voisimme samalla tarkkailla uusien tuoksujen varuilta", Seittijalka vastasi lempeästi.
"Älä muistuta minua niistä tuoksuista!" Vatukkatassu sanoi leikkisästi ja tökkäsi Seittijalkaa kylkeen ja lähti juoksemaan kohti Tuuliklaanin rajaa.
"Sinä senkin!" Seittijalka huusi ja lähti perään. Hetken juostuaan he jäivät istumaan pienelle kivelle. Siihen kiveen heijastui auringonsateitä. Vatukkatassun turkki kiilsi auringossa. Vatukkatassu ei enää tiennyt kauanko he siinä olivat istuneet Seittijalka keskeytti hänen mietteensä.
"Herätys haaveilia!" Seittijalka naurahti ja työkkäsi Vatukkatassua hellästi kylkeen. "Meidän olisi parasta jatkaa matkaa, jos haluamme joskus päästä harjoitteluaukiolle", Seittijaljka vinkkasi silmää ja lähti kävelemään rajaa pitkin. Vatukkatassu seurasi perässä.
"Haistan jäniksen!" Vatukkatassu hihkaisi.
"Vähän hiljempaa! Haluatko sinä ottaa sen kiinni?" Seittijalka naurahti.
"Jos sinä annat?" Vatukkatassu sanoi hieman huvittuneena. Hän heittäytyi maahan ja lähti ryömimään kohti jänistä. Nyt hän näki sen. ison jäiksen, joka söi ruohoa muutaman ketunmitän päässä hänestä. Vatukkatassu jatkoi vielä hetken ryömimistä. Jänis ei ollut vieläkään huomannut häntä. Vatukkatassu hyppäsi jäniksen päälle ja taittoi sen niskan. Hän raahasi sen Seittijalan luokse silmät säteillen.
"Hienosti saalistettu!" Seittijalka kehui ja silitti Vatukkatassun selkää hännällään. vatukkatassu kuopi hiekkaa saaliinsa päälle. He jatkoivat yhdessä matkaa.

Oli miltein aurinkohuippu, kun he saapuivat harjoitusaukiolle.
"Onko pakko harjoitella? Täällä on kuuma", Vatukkatassu valitti.
"Jos me nyt vähän aikaa ja sitten voitaisiin syödä jotain sekä saalistaa vähän klaanille", Seittijalka vastasi.
"Se sopii!" Vatukkatassu sanoi riemastuneena.
Siettijalka näytti muutaman taisteluliikkeen. Vatukktassun harjoittelu onnistui aina paremmin silloin, kun muita kissoja ei ollut paikalla. Sen oli Seittijalkakin huomannut. He taistelivat leikkimielisesti keskenään.
"Noniin. On aika syödä jotain", Seittijalka sanoi samalla, kun nousi maasta ja pesi itsensä nopeasti. Vatukkatassu nousi myös ja suki itsensä mahdollisimman siistiksi.
"Anna kun nuolen korvasi. Niissä on paljon tomua", Seittijalka sanoi ja nyökäytti päätään kohti Vatukkatassun korvia.
"Osaan itsekkin", Vatukkatassu väitti, mutta laski silti päätään hieman. seittijalka nuoli nopeasti Vatukkatassun korvat ja he lähtivät hakemaan itselleen saalista.

Vatukkatassu näki ison variksen. #Seittijalkahan tykkää paljon variksista." Vatukkatassu muisti. Hän pudottautui maahan ja lähti hiipimään lintua kohti. Hän oli noin ketunmitan päässä ja hyppäsi valtavan loikan variksen päälle. Hän löi sen yhdellä iskulla hengiltä ja lähti Seittijalkaa kohti.
"Haluatko sinä tämän?" Seittijalka kysyi, kun Vatukkatassu oli saapunut hänen luokseen. Seittijalan suussaan oli iso pullea hiiri.
"Annatko sen todella minulle?" Vatukkatassu kysyi hämmästyneenä.
"Sinua varten minä tämän hain", Seittijalka vastasi hilpeästi ja pudotti hiiren maahan. Vesi nousi Vatukkatassun kielelle.
"Minä taas pyydystin tämän sinulle", Vatukkatassu sanoi hieman nolona ja laski variksen maahan.
"Mistä tiesit, että tykkään eniten variksista?" Seittijalka kysyi hieman hämmentyneenä.
"Kyllä minä sinut tunnen", Vatukkatassu naurahti ja töykkäsi varista. Seittijalka poimi variksen suuhun ja Vatukkatassu otti hiiren. He menivät takaisin harjoitteluaukiolle ja jäivät makaamaan kylki kyljessä aurinkoon.
"On aika lähteä takaisin", Seittijalka sanoi hieman harmistuneena.
"En minä vielä haluaisi lähteä", Vatukkatassu vastasi ja painautui lähemmäs Seittijalkaa.
"En minäkään, mutta meidän on pakko", seittijalka sanoi ja painautui Vatukkatassun kylkeen. He makasivat siinä vielä hetken. Sitten he lähtivät yhdessä takaisin sinne mistä tulivat.

Vatukkatassu oli saanut kuusi pulskaa hiirtä ja Seittijalka kolme lintua ja yhden myyrän.
"Kumpi ottaa jänisken?" vatukkatassu mumisi suu täynnä hiirenhäntiä.
"Minä voin ottaa sen", Seittijalka vastasi ja kaivoi jäniksen maasta. He lähtivät suorinta tietä kohti leiriä. he eivät kiertäneet rajoja, koska he halusivat mahdollisimman nopeasti leiriin.

He olivat jo aika lähellä leiriä, kun he taas haistoivat sen tutun tuoksun.
"Seuraataanko tuoksua?" Vatukkatassu kysyi varovasti. Hän pelkäsi, että Seittijalka suuttuisi. Ei onneksi.
"Ei, ei vielä. Mennää leiriin viedään saalis tuoresaaliskasaan levätään hetki ja mennään sitten katsomaan mihin tuoksu vie", Seittijalka sanoi ja jatkoi kävelemistä. Tällä kertaa tuoksu ei voimistunut mitä lähemmäs leiriä he menivät sitä laimeampi tuoksu oli.

He laskivat saaliinsa ja menivät makaamaan sen saman kiven viereen missä olivat sinä aamuna syöneet. Seittijalka painautui Vatukkatassun kylkeen. Vatukkatassu vastasi eleeseen. Vatukkatassu oli juuri sulkenut silmänsä, kun heidän edessään näkyi Hopeanharmaa turkki. Seittijalka säpsähti.
"Mi-Mitä n-nyt?" Seittijalka änkytti. Hän ei ilmeisestikään olisi halunnut Haukkatähden löytävän heitä.
"Älä turhaan nouse", Haukkatähti vastasi lempeästi. "Haluaisin vain tietää miten retkenne sujui", Haukkatähti jatkoi.
"Hyvin. Vatukkatassu on oikein etevä soturi sekä hyvä saalistaja. Sai kiinni jäniksen, variksen sekä kuusi hiirtä", Seitijalka vastasi silmät onnesta säteillen.
"Hienoa. Hänestähän tulee pian soturi. Toivoisin, että menisitte tänään illala partiomaan leirin etelä puolta", Haukkatähti vastasi ääni täynnä lempeyttä.
"Kyllä, mutta sitä ennen käymmä katsomassa yhtä uutta tuoksujälke", Seittijalka vastasi äänessään edelleen paljon ylpeyttä.
"Älkää sitten menkö kauas leiristä", Haukkatähti sanoi ja poistui paikalta. He makasivat siinä hetken hiljaa, kunnes Seittijalka rikkoi hiljausuuden.
"Onneksi hän ei ollut vihainen. Yleensä soturit ja oppilaat.. No jaa ymmärrät varmaan", Seittijalka sanoi hieman apeana.
"Eihän se haittaa", Vatukkatassu vastasi ja painautui lohduttavasti lähemmäs Seittijalkaa.
"Ei se minua, mutta muista en tiedä", Seittijalka sanoi ja nyökkäsi kahta soturia kohti.
"Ymmärrän, mutta jos me nyt lähtisimme etsimään sitä tuoksua. Ehtisimme sitten lepäämään ennen partiota", Vatukkatassu sanoi ja nuolaisi Seittijalan korvaa.
"Hyvä ajatus! Lähdetään vain, mutta ensin sinun täytyy luvata minulle muutama asia", Seittijalka sanoi hieman normaalimpaan sävyyn.
"No?" Vatukkatassu kysyi hieman hämmentyneenä.
"Et tee mitään uhkarohkeaa. Tottelet minua joka tilanteessa. Ono selvä?" Seittijalka tiukkasi.
"On, mutta älä puhu minulle tuohon sävyyn", Vatukkatassu ärähti.
"Anteeksi... Mutta lähdetään nyt", Seittijalka sanoi taas siihen tuttuun lempeään sävyyn, jolla hän aina puhui Vatukkatassulle.
"Nyt on jo parempi", Vatukkatassu sanoi ja tökkäsi lempeästi Seittijalkaa kylkeen.

He olivat kävelleet siihen, missä olivat viimeiseksi haistaneet sen tuoksun.
"Tänne päin. Täällä tuoksu on jo vahvempi", Seittijalka sanoi ja viittoi hännällään Vatukkatassuaan peräänsä. He haistelivat ilmaa. Tuoksu voimistui joka askeleella.
"Katso!" Vatukkatassu henkäisi.
Seittijalka katsoi sinne mihin Vatukkatassu osoitti hännällään. Siinä oli jonkinlainen käytävä. Seittijalka käveli lähemmäs.
"Ole varovainen", Vatukkatassu kehotti hätääntyneenä.
"En minä mene tuonne sisälle senkin hassu!" Seittijalka naukui hilpeästi.
"Tuoksu ei ole tuore. Se mikä tuolla on on ollut poissa ainakin yhden kuuhuipun. Missä se sitten mahtaa olla?" Seittijalka ihmetteli.
Vatukkatassu katsoi ylös. Hän näki, että aurinko oli miltein laskenut.
"Ei se ainakaan täällä ole. Meidän pitää palata jo leiriin", Vatukkatassu sanoi. Seittijalka käveli hänen luokseen.
"Viimeinen leirissä on mätämuna!" Vatukkatassu hihkaisi ja lähti juoksemaan leiriin.
"Jo toinen kerta tänään!" Seittijalka huusi Vatukkatassun perään ja juoksi tämän pian kiinni. He viilettivät rinta rinnan kohti leiriä. Molemmat tekivät liukujarrutuksen, kun he saapuivat leiriin.
"Johan oli vauhti", Haukkatähti naukui lempeästi tuoresaaliskasalta.
Vatukkatassun ja Seittijalan hännät laskivat alas.
" Me haistoimme sen hajun ja löysimme onkalon", Vatukkatassu sanoi. Seittijalka katsoi häntä rohkaisevasti.
" Mutta tuosu on ainakin yhden kuuhuipun vanha. Emme jäljitäneet hajua sen onkalon ympäriltä. Vissiin se on reitti jonnekin muualle", Vatukkatassu järkeili. Seittijalka hipaisi häntä nopeasti hännällään.
"Mielenkiintoista... Teidän on nyt paras mennä lepäämään ennen, kuin partiovuoronne alkaa", Haukkatähti vinkkasi ja lähti pesäänsä.
"Menetkö sotureiden pesään?" Vatukkatassu kysi harmistuneena.
" En tietenkään. Vietämme tämän päivän kokonaan yhdessä. Mennään tuon kiven taakse niin kukaan ei nää, että olemma kahdestaan", Seittijalka vastasi lempeästi ja lähti kävelemään sen kiven taakse.
Vatukkatassu meni Seittijalan viereen makaamaan ja painautui tämän kylkeen. Seittijalka nuolaisi häntä ja painoi silmänsä kiinni. Vatukkatassu sulki myös silmänsä kiinni ja tajusi olevansa onnellisempi kuin koskaan.

"herää! On miltein kuuhuippu", Seittijalka sanoi ja tökki häntä hellästi kuonollaan.
"Joko? Minulla on nälkä!" Vatukkatassu valitti.
"Odota hetki!" Seittijalka sanoi ja käveli tuoresaaliskasalle. Vatukkatassu näki hänen poimivan sieltä ison pullean hiiren.
"Syö!" Seittijalka sanoi ja tiputti hiiren Vatukkatassun jalkoihin.
"Ota sinäkin", Vatukkatassu sanoi lempeästi ja tökkäsi hiirtä. Seittijalka kumartui ja haukkasi palan hiirestä. He söivät hiiren loppuun ja kävelivät ulos leiristä.

He saapuivat leirin etelä puolelle ja istuutuivat yhden pienen puskan juureen. Mutaman kerran kuului joku rasahdus, mutta muuten oli hiljaista.

"Nyt voimme palata leiriin", Seittijalka naukui ja tönäisi lempeästi kuonollaan Vatukkatassua. he kävelivät leiriin ja heitä vastaan tuli Piikkihernehäntä ja tämän oppilas.

"Hyvää yötä!" Vatukkatassu sanoi ja painautui Seitijalan kylkeen.
"Hyvää yötä!" Seittijalka sanoi ja nuolaisi Vatukkatassu. Vatukkatassu lähti oppilaiden pesään. Hän meni nukkumaan pesään joka oli lähinnä ovea.

// Nyt saat varmaan tästä selville, mistä on kyse. Tuli aika pitkä.. xD//
Vastaus:30kp! Olet mukavan aktiivinen ja hyvä kirjoittamaan! :D
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
17.08.2013 20:00
Roihukynsi oli antanut minulle kuun aikaa, ennen kuin... Minun pitää päästä pois. Silloin huomasin, että luolan vartijat lähtivät pois hakemaan tuoresaalista. >Nyt tuli hetkeni!< ajattelin, kun katsoin pois luolasta varmistaakseni ettei kukaan ollut lähellä. Hiivin pois luolasta niin hiljaa kuin pääsin. Mutta vartijat olivat jo tulossa. "Vanki on karannut!" toinen heistä huusi, he pudottivat tuoresaaliit ja lähtivät juoksemaan perääni. Lähdin juoksemaan niin kovaa kuin pääsin. Näin Roihukynnen saavuttavan minua takanani. Kiihdytin, juoksin niin kovaa kuin pääsin. En edes tiennyt, minne olin menossa, mutta juoksin kuitenkin. Pian näin kaukana häämöttävän nummen. Juoksin sinne minkä jaloistani pääsin. Onneksi, Tuuliklaanin partio oli liikkeellä, ja näkivät minut kulkukissat perässäni. Tihkukynsi oli partiossa. Hän lähti juoksemaan vihainen katse silmissään. Hän oli näköjään huomannut minun takanani juoksevan Roihukynnen. Tihkukynsi alkoi taistella Roihukynttä vastaan. Minä pääsin turvallisesti leiriin. >Roihukynsi ei varmana Jätä minua rauhaan ennen kuin saa tahtonsa läpi.< ajattelin, kun minut oli viety parantajalle tarkastettavaksi.

//Sori tällänen pätkä. Ja Roihu, pian toi Pöly saadaan taas kiinni, ja m kirjotan sillä klaanissa ja Sitte Se saadaan taas kiinni jonka mä siis kirjoitan.
Vastaus:Hm. 10kp.
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkatassu,Varjoklaani
17.08.2013 17:34
Hymyilin Tunturipennulle lempeästi ja aloin nuolla sotkeentunutta rintaani.Tunturipennun musta turkki oli pystyssä ja tämän hampaat olivat irvessä.
"Älä siinä yritä pelotella en pelkää sinua."mau'uin virne kasvoillani.Tunturipentu tassutteli niin lähelle minua,että tämän kuono melkein kosketti omaani.
"Jätä minut rauhaan ketunraato!"kolli sihahti ja kääntyi kannoiltaan.Jäin tuoijottamaan kun Tunturipennun musta turkki katosi pentutarhan hämärään.
"Oletko kunnossa?"kuulin Orapihlajatähden äänen.Nyökkäsin.
"Siinä pennussa on todellakin vastusta."mau'uin.Orapihlajatähti kurtisti kulmiaan ja siirsi katseensa pentutarhaan päin.
"Olikohan sittenkään hyvä idea ottaa häntä klaaniin."Orapihlajatähti maukui itsekseen.
"Tietenkin etkö ymmärrä,jos annamme hänet toiselle klaanille teemme ison virheen!"mau'uin nopeasti.Orapihlajatähti silmäili minua hetken.
"Kai olet oikeassa."kolli maukui.Huokaisin helpottuneena ja katsahdin Orapihlajatähteen kiitollisena.
"Mutta saat edelleen toimia hänen vahtinaan."Orapihlajatähti maukui.
"Tietenkin."mau'uin.Orapihlajatähti nyökkäsi ja tassutteli keskustelemaan Yösiiven ja Pihlajakynnen kanssa.Huokaisin ja tassuttelin pentutarhaan.Hämärässä oli vaikea erottaa mitään,mutta pesän toisessa nurkassa huomasin mustan möykyn.Tassuttelin kevyin askelin kollin luo ja nuolaisin varovasti Tunturipennun turkkia.Kolli nosti päänsä niin nopeasti pystyyn,että jouduin peruuttamaan.
"Älä enää ikinä tee noin ymmärrätkö!!"Tunturipentu sähisi.
"Y-ymmärrän k-kyllä."mau'uin ja peruutin.
"Hyvä ja nyt ala painua!"Tunturipentu sähisi.Peruutin pesästä epävarmana.Tunturipennun jäänsiniset silmät leiskuivat ja pian ymmärsin,että olin rakastunut julmaan sydämmettömään kissaan.Peruutin pois pentutarhasta ja tassuttelin oppilaspesälle.Kotkatassu istui siellä omalla sammaleellaan.Tämä hymyili minulle ystävällisesti.Pyörittelin silmiäni Kotkatassu ei koskaan ollut kuulunut parhaimpiin ystäviini.
"Oletko ollut sen hullun pennun kanssa?"Kotkatassu kiusoitteli.
"Hän ei ole niin hullu kuin sinä."mau'uin.Kotkatassun ilme muuttui loukkaantuneeksi.
"Kuka sinulle teki tuon."oppilas osoitti naarmua lavassani.
"Ei kuulu sinulle."sähisin ja tassuttelin omalle sammaleelleni.Lysähdin siihen ja käperryin keräksi.Suljin vihreät silmäni ja nukahdin.

Aamun ensisäteet herättivät minut.Nousin pystyyn ja venyttelin jäseniäni.
>Voisin viedä Tunturipennulle riistaa.<ajattelin.Tassuttelin ulos oppilas pesältä.Tänään aurinko porotti kuumana ja huomasin Nuhanenän löhöilevän aurinko läiskässä.Tassuttelin pentutarhalle hymy kasvoillani.Tunturipentu ei ilmeisesti ollut liikkunut koko yönä.
"Haluaisitko riistaa?"kysyin pennulta.
"En halua sinulta mitään ketunläjä!"Tunturipentu sähisi.
"No minun on vahdittava sinua joten sinun on kestettävä."mau'uin ja kohautin lapojani.
Tunturipentu sähisi raivoissaan.
"Ei voi mitään."mau'uin rauhallisesti.

//Jäi tyhmään kohtaan mut jatkaisitko Tunturi//
Vastaus:20 Kp:eeta! Voi Hiekkatassua.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vatukkatassu, Tuuliklaani
Kotisivut: http://taysikuunvelhot.suntuubi.com/
17.08.2013 15:47
Omituisia tuoksuja osa 2#

Vatukkatassu heräsi aamulla kovaan naukaisuun:
"Kaikki oman riistansa kykenevä saapukoon klaanikokoukseen!" Vatukkatassu säpsähti ääntä. Siinä oli vivahde pelokkuutta. #Mitä on mahtanut tapahtua. Taasko uusia tuoksuja?# Vatukkatassun valtasi hätäännys, kun hän lähti tassuttelemaan kohti kiveä, jossa klaaninpäällikkö aina puhui. Kiven ympärillä oli jo lähas kaikki klaanin kissat. Aukealla haisi pelko ja epävarmuus. Vatukkatassu istahti aivan kiven viereen mestarinsa Seittijalan viereen. Seittijalkakin näytti hieman hätääntyneeltä.
"Mitä on tekeillä?" Vatukkatassu naukui hiljaa Seittijalan korvaan.
"Taas tuoksuja, mutta lähempänä leiriä", Seittijalka vastasi hiljaa. Vatukkatassu vaistosi, että myös Seittijalkaa pelotti hieman.

Haukkatähti hypähti kivelle ja viittoi hännällään hiljaisuutta. Koko aukio hiljeni. Joka puolella kissat hengittivät nopeammin kuin ennen. heidän pelkouoksunsa tuoksui selvästi.
" Nyt on taas kantautunut tietooni, että se sama kitkerä tuoksu on haistettu, mutta tällä kertaa lähempä leiriä. Meidän on syytä olla jatkossa varovaisempia. Emme edelleenkään tiedä kuka tai mikä metsässä on. Emme tiedä onko se vihollinen tai ystävä. Tästä lähtien annan teidän luvan tappaa kaikki kissat tai muut sellaiset eläimet, jotka on meille uhaksi. Vain Jokiklaanin kissat saa säästää, ellei he ole varastanut mitään alueeltamme. Näin varmistamme, ettei mikään paha pääse leiriin asti. Uusista tuoksuista on välittömästi ilmoitettava minulle! Jos on kysyttävää kysykää se nyt", Haukkatähti päätti puheensa. Aukiolle syttyi hätääntynyttä puheen sorinaa. Yksi harmaa kissa aukion laidalta nousi seisomaan ja kysyi:
" Tietävätkö muut klaanit tuoksuista?" Haukkatähden silmiin tuli pieni tuike, kun hän vastasi: "Ei, eivät tiedä. Aion kyllä kertoa seuraavassa klaanien välisessä kokouksessa nelipuulla."
Syntyi nyökyttelyä.
"Kokous on päättynyt. Pyydän pesälleni tänään kuuhuipun aikaan Seittijalan ja hänen oppilaan. Minulla on teille asiaa", Haukkatähti naukui viimeiset sanat hieman arveluttavalla äänensävyllä. Hän hyppäsi kiveltä ja käveli pesälleen.
"Menehän nyt syömään niin sen jälkeen pääset partioon mukaan´", Seittijalka huikkasi ennen kuin poistui paikalta. Vatukkatassu käveli tuoresaaliskasalle ja oti sieltä pulskan oravan. Hän jäi syömän sitä vain muutaman ketunmitan päästä tuoresaaliskasalta. Hän nautti täysín siemauksin jokaisesta suupalasta.

Vatukkatassu, Seittijalka, Piikkihernehäntä ja Varjotassu olivat poistuneet leiristä. Heidät oli määrätty kiertämään koko klaanin reviiri ja vielä rajoja pitkin. Vatukkatassu oli iloinen, että pääsi leiristä, mutta koko reviiri rajoja pitkin. Siinähän menisi ikuisuus. He olivat saaneet Haukkatähdeltä luvan syödä matkalla, jos tarve vaatisi. #Saadaan sentään syödä.# Vatukkatassu ajatteli halveksuvasti. #Ja piti ottaa vielä muita oppilaita mukaan# Vatukkatassua rupesi oikein kunnolla kismittämään.

He olivat kulkeneet jo kauan. Ylittäneet peltoja ja kävelleet muutaman pienen metsäläiskän halki.
"Onko teillä nälkä?" Piikkihernehäntä kysyi hieman varovasti.
"On!" Vatukkakynsi vastasi ja katsoi anelevasti mestariaan.
"Hyvä on, jokainen saa metsästää itselleen vähä riistaa niin sitten jatketaan matkaa", Seittialka vastasi huvittuneena.
He saalistivat nopeasti. Vatukkatassu oli saanut mienen pulskan hiiren. Vesi herahti Vatukkatassun kielelle, kun hän nuuhkaisi hiirtä. Hän kävi ahnaasti hiiren kimppuun, kunhe olivat aterioineet he jatkoivat matkaa.

Ha kävelivät ihan kaksijalkojen rakennusten vierestä. He haistoivat koiran sekä kotikissoja. He näkivät myös yhden kaksijalan. Sitä outoa tuoksua ei vielä ollut haistettu.
"Missäköhä se tuoksu on viimeksi haistettu", Varjotassu kysyi uteliaana.
"Leirin etelä-puolella lähellä leiriä", Seittijalka vastasi laimeasti. Hän ei ilmeisesti halunnut puhua siitä.
"Meidän pitää kulkea vielä lopuksi siitä, missä tuoksu on viimeksi haistettu. Ei kyllä yhtään huvitaisi mennä, mutta pakko on. Haukkatähden määräys", Seittijalka ärähti.
He jatkoivat hiljaisuudessa matkaa. kukaan ei sanonut mitään. Välillä hiljaisuuden rikkoi vain jonkun eläimen askelten ääni.
"Meidän pitää lähteä tästä kohti leiriä", Seittijalka maukui hiljaa.
Taaskaan kukaan ei sanonut pitkään aikaan mitään.
Vatukkatassun nenään tuli outo tuoksu. Kitkerä ja karvas.
"Minä haistan sen. Ja tuoksu on tiore", hän maukui hätääntyneenä. Kissat pysähtyivä.
"Outoa. Miksi se alkaa tässä. Mihin se on voinut noin vain kadota, koska hajut loppuvat tähän", Seittijalka pohti.
"Mitä meidän pitäisi tehdä?" Piikkihernehäntä kysyi hieman hätääntyneellä äänellä.
"Minä en tiedä", Seittijalka vastasi apeana.
"Ehkä meidän pitäisi seurata tuoksua. Se voi olla vaarallista, mutta eiköhän se kannata. Tuoksu on kumminkin jo aika lähellä leiriä", Vatukkatassu maukui varovaisesti.
"En oikein tiedä", Seittijalka sanoi. "Ehkä se olisi viisainta, mutta jos tuoksu vei meitä kauemmas leiristä niin sitten palaamme leiriin ja kerromme uutiset oitis Haukkatähdelle", SEittijalka sanoi ja viittoi hännällään muita seuraamaan. He haistelivat ilmaa. Vaikka he olivat luulleet, että tuoksu häviäisi pikkuhiljaa, kun he lähestyisivät leiriä. He olivat väärässä. Tuoksu voimistui mitä lähemmäs he leiriä tulivat. Hätäännys alkoi vallata kissa nelikon.
"Meidän on pakko juosta leiriin ja varoittaa Haukkatähteä", Seittijalka sanoi ja lähti juoksuun. Vatukkatassu ja kaksi muutama kissaa hänen rinnallaan. He juoksivat kunnes pääsivät leiriin. He kävelivät äkkiä päällikönpesälle.
"Sisään", kuului Haukkatähden hätääntynyt ääni. He menivät pesään. Seittijalka alkoi puhua hitaalla äänellä: " Me haistoimme taas sen tuoksun. Tällä kertaa se voimistui mitä lähemmäs leiriä tulimme", Seittijalka lopetti ja he kaikki katsoivat Haukkatähteä. Hänen ilmeensä ei muuttunut, mutta hänen äänestään huomasi, ettei hän ollut uutiseen tyytyväinen.
"Minun on pakko pistää kaksi kissaa aina vuorotellen vartioimaan leiriä ulkopuolelta. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Meillä ei ole varaa menettää enempää pentuja tai oppilaita. Eikä mielellään sotureitakaan. Onneksi on enää neljä kuuhuippua nelipuun tapaamiseen", Haukkatähti nousi ja katsoi kysyvästi Seittijalkaa.
"Olet oikeassa Haukkatäti. Pääsemme pian ilmoittamaan tuoksuista muille klaaneille ja siihen asti onnistumme toivottavasti pitämään tunkelijan loitolla", Seittijalka sanoi rauhoittavasti. Hän painoi kuononsa Haukkatähden kylkeen lohduttaakseen tätä.
"Kiitos, Seittijalka. Nyt on aika kutsua klaani vielä kerran tänään koolle", Haukkatähti sanoi ensimmäiset sanat todella lempeästi ja katsoi Seittijalkaa lempeästi. Seittijalka nyökkäsi ja lähti astelemaan muiden edellä ulos pesästä.
"Mitä tapahtuu jos se mikä metsässä on pääsee leiriin?" Varjotassu kysyi.
"Me emme tiedä", Seittijalka äyskähti. Hän ei ilmeisesti olisi halunnut, että häneltä kysytään sitä kysymystä.
"Syödään vielä jotain, ennen kuin klaani käsketään koolle", Seittijalka sanoi ja katseli huvittuneena kun Varojatassu ja Vatukkatassu juoksivat kilpaa tuoresaaliskasalle. Seitijalka lähti myös kävelemään tuoresaaliskasalle.
Vatukkatassu poumi kasasta pienen ja laihan hiiren. Hänellä ei ollut ollenkaan nälkä. Hän mietti, mitä tapahtuisi, jos se mikä metsässä piileskeli pääsisi leiriin.

"Saapukoon jokainen saaliinsa itse metsästämään kykenevä aukiolle klaanikokoukseen!" kantautui Haukkatähden ahdistunut ääni. #Hänellä mahtaa olla hankalaa nyt kun klaania uhataan.# Vatukkatassu mietti kun hän käveli kiven juurelle. Kissoja saapui erittäin vastentahtoisesti aukiolle. Kun kaikki kissat oli saapuneet eräs harmaa kolli huusi:
"Miksi kutsuit meidät jälleen koolle?" Hänen äänestään kuului selvästi se, että hän pilkkasi Haukkatähteä. Vatukkatassu sähähti, mutta Seittijalka tönäisi hänet kauemmas tuosta kollista.
"Klaanimme lähellä on haistettu erittäin voimakkaana se kitkerä tuoksu. Meidän on ryhdyttävä turvatoimiin. Enää neljä kuuhuippua klaanien väliseen kokoukseen. Siihen asti meidän on pärjättävä täysin omin avuin. Seittijalan vastuulle annan jakaa vartiovuorot. Jokaiseen vuoroon vähintään yksi soturi ja oppilas. Enintään yhteen vartiovuoroon saa ottaa neljä kissaa. Voitte itse ilmoittautua Seittijalalle tai sitten Seittijalka jakaa teidät. ilmoitatte heti jos haistatte, kuulette tai näette jotain mikä poikkeaa normaalista. Pahoittelen vielä sitä että kutsuin teidät näin myöhään koolle!" Vasta silloin Vatukkatassu tajusi, että oli miltein kuuhuippu.
"Toivoisin, että jokainen soturi olisi aktiiisesti mukana vartioissa, saalistusryhmissä ja kaikessa missä pääsee pois leiristä. Seittijalka kertoo AINA mihin teidän pitää mennä saalistamaan tai mihin teidän pitää mennä partion kanssa. Tottelette siis häntä.", Haukkatähti lopetti puheensa ja hyppäsi pois kiveltä. Seittijalka viittoi Vatukkatassun seuraamaan. vatukkatassu seurasi kiltisti Seittijalkaa päälikönpesälle.
"Sinä halusit tavata", Seittijalka naukui hiljaa pesän suulta.
"Tulkaa sisään", Haukkatähti vastasi hiljaa. He astuivat sisään.
"Miksi kutsuit meidät?" Vatukkatassu töksäytti heti, kun he pääsivät pesään. Seittijalka potkaisi häntä tassuun.
"Halusin kertoa teille jotain mitä muille kissoille en halunnut kertoa. Äläkä puhu minulle tuohon sävyyn, Vatukkatassu", Haukkatähti sanoi kärsivällisesti.
"Liittyykö se jotenkin näihin tuoksuihin?" Seittijalka kysyi.
"Kyllä. Kuunnelkaa tarkasti", Haukkatähti sanoi.
"Silloin kun olin vielä oppilas klaaneja uhkasi vaara. Muistan elävästi sen kun koko klaani joutui pakenemaan kauas leiristä. Kaksijalkalaan. Silloin leiriä uhkasi karhu emo ja sen kaksi pentua. Tällä kertaa vastassamme ei ole karhu, mutta uskoisin, että jotain sen tapaista. Uskon siis tehtävän teille. Teidän täytyy etsiä sitä mikä piileskelee täällä. Itse en sitä voi tehdä. Uskon sen teille. Sinä Vatukkatassu olet taitava metsästäjä ja osaat liikkua hiljaa. Seittijalka. Olet kokenut soturi, enkä usko, että tämä on sinulle isokaan haaste, Jokseenkin se on kyllä aika vaarallinen. Ette kumminkaan saa aloittaa ennen kuin olemme käyneet nelipuulla klaanien välisessä kokouksessa", Haukkatassu lopetti ja katsoi kahta kissaa.
"Mutta miksi minä?" Vatukkatassu kysyi hämmentyneenä.
" Sinä olet uskollinen klaanille ja uskon että selviät tästä", Haúkkatähti vastasi lempeästi. "Sinulla on kumminkin neljä kuunhuippua aikaa päättää otatko tehtävän vastaan. Entä sinä Seittijalka?" Haukkatähti jatkoi yhä niin lempeästi kuin vain suinkin kykeni.
"Kyllä Haukkatähti", Seittijalka sanoi ja katsoi päällikköä suoraan silmiin.
"Kiitos. Minun pitää nyt miettiä asioita, joten jos olisitte ystävällisiä ja poistuisitte pesästäni.
"Kyllä Haukkahalla!" Vatukkatassu ja Seittijalka vastasivat yhteen ääneen.

Seittijalka käveli leirin pimeimpään nurkkaan ja pyysi Vatukkatassun luokseen.
"Haluan tehdä sinulle sen selväksi, että vaikka Haukkatähti itse pyysi sinua selvittämään asian kanssani sinä voit silti aina kieltäytyä", Seittijalka sanoi myötätuntoisesti.
"Mutta menehän ny tnukkumaan. Huomenna kuuhuipun aikaan on meidän vahtivuoromme", Seittijalka heilautti häntäänsä ja lähti sotureiden pesälle.
Vatukkatassu lähti oppilaiden pesälle ja kävi saman tien nukkumaan.

// Anteeksi, että näitä tulee näin tiuhaan, mutta mä niin tykkään kirjoittaa näitä!//
Vastaus:30 kp:eeta! Pitkä ja hieno tarina.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tunturipentu, Varjoklaani
17.08.2013 15:43
Tunturipentu istui kyyryssä pentutarhan nurkassa. Suuri kolli tarkkaili ympäristöä viileästi sinisellä silmillää. Yhtäkkiä rapina tarhan suuaukolla sai tämän säpsähtämään. Ruskeahko oppilas ilmestyi sisään.
"Mitä tuijottaa hiirenaivo?" Tunturipentu äyskäisi ja irvisti. Oppilas oli hänen itsensä kokoinen.
"Minä vain tulin katsomaan sinua", oppilas maukaisi ystävällisesti.
"En tarvitse huolenpitoa oppilaalta", Tunturipentu sihahti halveksuvasti.
Orapihlajatähti ilmestyi tarhaan ja naukui Naaraalle muutaman sanan. Sitten kaksikko häipyi takaisin aukiolle.
> mitä tuo naaras oikein haluaa< Tunturipentu ajatteli. Valtava kolli paljasteli ärsyyntyneenä kynsiään. Muut pennut olivat liian pieniä, jotta niiden kanssa voisi leikkiä, jos leikkiä nyt ylipäätänsä halusi. Tunturipentu murisi ja tassutteli ulos pentutarhasta. Muut kuningattaren ja pennut vetivät sikeitä. Tunturipentu istahti ryhdikkäänä maahan ja katseli ympärilleen. Hänestä tuntui, että Roihukynsi oli hänelle jotenkin enemmän kuin vain samannäköinen. Tunturipentu ei ollut koskaan uskonut, että Tihkukynsi olisi hänen isänsä. Kollin karvat nousivat pystyyn. Olisiko mahdollista, että ROIHUKYNSI olisi hänen isänsä. Tunturipentu ja musta kolli näyttivät täsmälleen samannäköisiltä. Tunturipentu halusi ilman muuta hallita metsää tämän rinnalla, mutta vasta nyt hän ymmärsi, miksi juuri häntä ja Tiirapentua oli pyydetty. Roihukynsi oli heidän isänsä. Tunturipentu nosti katseensa, kun taas sama naaras lähestyi tarhaa.
"Sinäkö taas?" Tunturipentu sähähti. Oppilas näytti iloiselta.
"Minut on määrätty vahdiksesi. Nimeni on muuten Hiekkatassu", naaras maukui. Tunturipentu murisi matalasti ja paljasti pitkät, mustat kyntensä. Hän loikkasi naaraan kimppuun. Hiekkatassu yritti potkaista tämän pois, mutta jäi nopeasti alakynteen Tunturipennun rysäjtäessä tämän niskaan.
"Miksi sinä seuraat minua?" Tunturipentu murisi.
"No.. Haluan vain tutustua sinuun", Hiekkatassu ähkäisi.
"Tunturipentu, päästä Hiekkatassusta irti!" Kuului varoittava ääni. Orapijlajatähti tarkkaili heitä aukion halki. Tunturipentu irvisti ja siirtyi pois naaraan päältä. Hiekkatassun silmistä kuvastui ihailu.
"Olet aika suuri pennnuksi", tämä maukui kun ravisti romua turkistaan.
"No onko Se sinusta ongelma vai?" Tunturipentu sylkäisi. Hiekkatassu pudisti päätään.
"Ei", hän vastasi. Tunturipentu tuhahti ylimielisesti.
Hänestä naaraan kiinnostus inhotti häntä. Hiekkatassu alkoi sukimaan sotkeentunutta rintaansa.

//jatkoa Hiekka///
Vastaus:24 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lummesydän,Tuuliklaani
17.08.2013 15:09
Avasin silmäni.Hengitin nopeasti ja pihisten.Kun aloin nähdä jotain huomasin että olin parantajan pesässä.Rauhoitun mutta päässäni jyskytti yhä.>Mitä minulle kävi?<Irvistin.Käännyin mahalleni ja ponnistin ylös.Horjahdin oikealle puollel ja yritin laittaa oikean etujalkani vastaan.Mutta en tavoittanut maata.Käädyin kyljelleni.Kylkeäni vihlaisi ja voihkaisin.Katsoin oikeaa etukäpälääni.Kauhistuin kun näin että puolet etujalastani puuttui.Riuhtaisin itseni taas ylös ja nyt pysyin huterasti pystyssä kolmella jalallani.>Nyt muistan!<Sihahdin hiljaa kun yritin liikkua eteenpäin ja kaaduin taas.>Menetin jalkanisen takia että pelastin Tiirapennun!<Jalkani jäljellä olevaa osaa vihloi pahasti.Sydämmeni löi tiheään.Kaarnakasvo työntyi pesään."Hyvä olet hereillä!"Kolli huudahti.Katsoin häntä kauhuissani."Minusta ei ole enään soturiksi vai mitä?"Henkäisin hiljaa.Tuijotin Kaarnakasvon silmiä.Parantaja käänsi katseensa pois.Raahauduin vaitonaisesti takaisin sammalpedille.Laskin pääni maahan.Kyynel vierähti poskelleni.>Mitä hyötyä minusta enään on!?<Ulvoin ääneti Tähtiklaanille.Suljin silmäni masentuneena.>Miten enään pystyn tapaamaan Pisaratassun?"Ajattelin kauhuissani.
Avasin silmäni.En ollut enään parantajanpesässä vaan nummilla.Vieressäni istui valkoinen naaras jonka korvan päässä oli mustaa.Naaras käänsi tumman vihreät silmänsä minua kohti."Hei tyttäreni!"Naaras kuiskasi.Kehräsin hiljaa ja nousin seisomaan.Sain juuri tasapainoon itseni kun meinasin kaatua.Nilkutin emoni luokse."Miksi minulle kävi jotain tälläistä"Kysyin epäuskoisesti emoltani ja heilautin jalkaani josta oli vain puolet jäljellä.Emoni katsoi minua rakastavasti."Koska sinä itse ohjasit elämäsisi tuohon"Emoni pukkasi hiljaa kipeää jalkaani.Vinkaisin hiljaa."En minä itselleni mitään tälläistä halunnut!"Tiuskaisin."Sinun uskollisuutesi ja oikeudentuntosi tähän johti!"Emoni murahti.Naaras nousi seisomaan.Hän kosketti kuonoani omallaan."Näemme vielä Lummesydän!"Hän maukaisi ja katosi usvaan.
Avasin silmäni hitaasti.Kaarnakasvo söi pesän kulmassa.Nousin ylös.Nilkutin Kaarnakasvo taakse."Saanko mennä jo"Kysyin vähän äreästi.Parantaja katsoi minua yllättyneenä."Saat mutta sinun pitää mennä klaaninvanhimpien pesään"Parantaja sanoi vaisusti.Ärähdin hiljaa ja nilkutin aukiolle.En nähnyt missään Tihkukynttä mutta en halunnutkan tavata häntä.Nilkutin nopeasti aukiolla koska en kestänyt sääliviä katseita joita klaanitoverini loi minuun.Kaaduin nurin ja Jääkaiku loikki luokseni auttaakseen minua."En tarvitse apuasi!"Ärähdin naaraalle.Jäävirta katsoi minua hämmästyneenä ja kömmin ylös ja nilkutin kohti klaaninvanhimpien pesää."Älä välitä Jäävirta.Hän tarvitsee vain aikaa"Haukkatähti sanoi naaralle.Kurkistin pesään."Voinko tulla?"Kysyin arasti.Aamukukka ja Kauraviiksi nostivat katseensa ja Yksiviiksi käänsi korvansa minua kohti."Tietenkin voit!"Aamukukka kehräsi.Nilkutin pesään.Aamukukan silmät suurenivat kun hän näki jalkani ja Kauraviiksi meni Yksiviiksen viereen.Lysähdin yhdelle pedille.Aamukukka tuli viereeni nukkumaan ja nojasin häntä vasten.Suljin silmäni hitaasti.
/Nyt Lumme saattaa olla aluks vähän äreä sitten/

Vastaus:24 kp:eeta!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkatassu,Varjoklaani
17.08.2013 11:46
Katsoin suurikoikoista pentua joka tepasteli yhden Varjoklaanin kuningattaren perässä pentutarhaan.Kolli oli todella komea,vaikkakin erittäin äreä.Tassuttelin pentutarhaan kevein askelin.Siellä Tunturipentu röhnötti tylsistyneenä maassa,mutta heti kun tämä havaitsi minut tämä nosti päätään ja irvisti.
"Mitä sinä täällä teet ketunraato!"Tunturipentu sihisi.Säpsähdin pennun terävää kieltä ja rusehtavat karvani nousivat pystyyn.
"Päätin vain tulla katsomaan sinua!"puollustauduin.
"En tarvitse huolenpitoa oppilaalta!"Tunturipentu murisi.Luimistin korvian,mutta ennenkuin ehdin sanoa mitään tunsin pehmoisen turkin koskettavan omaani.Vilkaisin taakseni ja huomasin Orapihlajatähden.
"Annetaan hänen olla ja lähdetään harjoittelemaan."päällikkö maukui.
"Mutta.-"aloitin,mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään muuta Orapihlajatähti peitti suuni hännällään.Murahdin ärtyneenä ja lähdin seuraamaan Orapihlajatähteä pois pentutarhasta.
>Halusin vain toivottaa pennun tervettulleeksi.<ajattelin turhautuneena.Orapihlajatähti tassutteli ripein askelin pois leiristä ja sain sinnitellä,että pysyisin kollin tahdissa.Orapihlajatähden punertava turkki liehui tuulessa ja tämä näytti niin vahvalta päälliköltä.Kolli ei kuitenkaan ollut läheskään niin komea kuin Tunturipentu,vaikka kolli olikin äksy ja ärsyttävä.Ja jotenkin minusta tuntui,että Tunturipentu näytti erittäin tutulta.Ennenkuin ehdin ajatella enempään astuin märkään turpeiseen maahan ja tassuni upposivat vetiseen maahan.
"Voi hiirenpapanat!"sihahdin ja nostin tassuni ylös ja aloin ravistella siitä vesipisaroita.
"Ehkä sinun kannattaisi keskittyä katsomaan eteenpäin."Orapihlajatähti naurahti.Murahdin ärtyneenä.Seurasin Orapihlajatähteä yrittäen peittää huonotuulisuuttani,joka oli tullut Tunturipennusta ja suohon uppoamisesta.Orapihlajatähti pysähtyi haistelemaan ilmaa.
"Mitä me oikein teemme tänään?"kysyin tylsistyneenä.
"Ajattelin,että metsästäisimme ja vähän katselesimme,että muut klaanit eivät ole käyneet reviirillämme."päällikkö maukui.Huokaisin tylsistyneenä.
"No nappaan jotain ja voinko sitten lähteä?"kysyin.
"Haluat vain olla Tunturipennun kanssa."Orapihlajatähti maukui.Kohautin lapojani.
"Mitä siitä jos haluankin?"kysyin.
"Hyvä on saat toimia hänen vahtinaan,sillä en vielä luota häneen täysin."päällikkö maukui.
"Eli voin mennä?"kysyin innokkaana.
"Senkun."Orapihlajatähti maukui.Ponnahdin pystyyn ja lähdin tassuttelemaan innostuneena leiriin päin.
>Paljon mukavampaa kuin metsästäminen tai taistelunharjoitus.<ajattelin.En välittänyt edes vetisestä turpeesta,joka kasteli tassuni.Vihreät silmäni kiilsivät innosta ja häntäni heilui innokkaasti.
>Mikä minulla oikein on kun haluan vain nähdä Tunturipentua?!<ihmettelin,mutta syrjäytin ajatuksen innokkuudeltani.Tepastelin leiriin ja menin pentutarhan suuaukosta.Siellä Tunturipentu olikin tuuppimassa sammalpalleroa.
"Sinäkö taas?!"Tunturipentu ärähti.
"Voi kyllä minun on määrä toimia vahtinasi."mau'uin.
"Pilailetko ketunraato?!"pentu sähisi ja ponkaisi jaloilleen mustat karvat pystyssä.
Pentu ponkaisi päälleni kynnet esillä.
>Pennussa on sisua.<ajattelin ja yritin irrottaa kollin kimpustani.
Huomasin,että kuningattaria ei näkynyt pesässä vaan me olimme Tunturipennun kanssa aivan kahdestaan.Potkaisin suurehkon pennun pois päältäni,mutta kolli ponkaisi sinnikkäästi takaisin päälleni.En tahtonut satuttaa Tunturipentua,koska jokin kollissa viehetti.Jäin nopeasti alakynteen kollin olessa niin voimakas.

//Jatkatko Tunturi? :D//
Vastaus:Hiekkatassu katselee pentuja. Saat 23 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, luopio
17.08.2013 11:13
Roihukynsi silmäili miettiväosesti Puimanloikkaa. Naaras näytti pulskistuneelta, mikä oli suorastaan mahdottomuus, koska hänelle ei ollut annettu ruokaa. Kolli irvisti lopulta.
"Seura saa ainakin toistaiseksi kelvata. Takaisin luolaan siitä!" Hän räjähti ja viskasi Puumanloikan luolaan Pölyturkin seuraksi. Olisiko todella mahdollista, että Puumanloikka odottaisinpentuja? Roihukynsi tuhahti ja määräsi vartioon kolme kissaa.
Ehkä hänen pitäisi käydä leirissä. Hänet oli jo käytännössä karkotettu, mutta mitäpä siitä. Roihukynsi asteli ylös rotkosta. Hänen turkkinsa oli veren ja mudan peitossa edellisestä taistelusta. Kolli asteli metsään kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä lähistöltä kuului murinaa, ja Oravatassu ilmestyi pensaasta.
"Hopeatähti määräsi, että olet nyt karkotettu, ja sinut pitää tappaa", oppilas murisi. Roihukynsi havaitsi pelon naaraan silmissä. Roihukynsi paljasti kyntensä. Samassa kynnet tarttuivat häneen takaapäin, ja kolli paiskautui maahan.
"Nyt tapan sinut, ketunläjä", Hopeatähti sähisi. Roihukynsi tuhahti ja pyristeli vapaaksi. Hän loikki nopeasti pois ja lähti taas rotkoon.
"No vihdoin, arvelinkin, että Se saastaiseksi Hopeatähti karkottamiseksi minut", hän murisi.

Illalla:

Roihukynsi tuli ulos Luolasta, jossa Puumanloikka ja Pölyturkki viruivat vankeina ilkeä virne oli palannut Kollin naamalle, kun tämä tallusti hiljakseen Huurteen luo.

/// tää alkaa kohta karata käpälistä//

Vastaus:14 kp:eeta

-Mustahaukka-

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
17.08.2013 10:57
Heräsin oudossa paikassa. >Roihukynsi!< ajattelin kun haistoin myrskyklaanin luopio soturin. "Mitä tahdot minusta!" minä huusin, vaikka en nähnyt ketään. "Sitä mitä muiltakin." joku vastasi luolan aukolta. "Ei, olen lupautunut toiselle!" minä vastasin vakavasti. "Sitten pidän sinua täällä niin kauan, että olet valmis, sillä sinä et lähde minnekkään, ennen kuin olen varmistanut, että minulla on seuraajia minun kuoltuani!" Roihukynsi sanoi. Silloin suuri kolli tuli luolaan. Hyökkäsin vihaisesti hänen kimppuun."Ei ikinä!" minä rääkäisin vihaisesti, kun viilsin Roihukynnen lapaa. Roihukynsi rääkäisi kivusta. Hän hyökkäsi minun päälle. Lyhistyin maahan suuren kollin alle. Hän veti minua korvaan. Rääkäisin. Haistoin veren, ja kuulin sen kohinan korvissani. Silloin Roihukynsi viilsi minua kylkeen. Tunsin veren vuotavan kyljestäni. Hyökkäsin viimeisillä voimillani Roihukynnen kimppuun. Mutta suuri kolli väisti, ja minä pamahdin maahan. Lysähdin maahan. En jaksanut enää mitään. Kuulin Roihukynnen tyytyväisen naurahduksen kun hän poistui luolasta. Pyörryin. Aurinko oli jo laskenut, kun minä viimein heräsin. Kuulin jonkun huutavan minun heränneen. "Kiitos Huurre, voit mennä!" kuulin Roihukynnen sanovan. Kolli tuli luolaan leveä virne kasvoillaan. "Oletko jo valmis?" Roihukynsi kysyi minulta. "En, enkä tule!" minä vastasin jäykästi."No sitten joudun pakottamaan!" Roihukynsi sanoi hymyillen viekkaasti ja samalla tulevan kohti. "Eiiiiiiiiiiiiiii!!!!

//Onko Roihu hyvä, ja voisit säkin jatkaa tota tarinaa.//
Vastaus:10 kp:eeta.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Puumanloikka, Myrskyklaani
17.08.2013 10:55
Tummat pilvet peittivät aurinkoisen taivaan. Kylmä tuuli vihloi ilmassa, ja sadetta tippui maahan kaatamalla. Makasin luolan perimmäisessä nurkassa pienessä kerässä. Tunsin kuinka tärisin kylmästä, luola ei antanut yhtään tuulensuojaa, ja kalliopinta imi kylmyyttä. Olin ollut vankina jo neljäsosakuun, ja aloin käydä jo hulluksi. En pystynyt uskomaan, että Tomupilvi oli kuollut. Se ei voinut olla totta. Kaipasin niin paljon Tulikukkaa ja Hopeatähteä. Halusin nähdä siskoni kauniit pennut, ja Hopeatähden lämpimän tuen. En ole edes nähnyt oikeaa emoani, ja Juovasulkakin on kadonnut. Hopeatähti on minulle kuin oma emoni, vaikka hän tappoikin isäni Tiikerivarjon. Hopeatähti on viisas eikä ikinä epäilisi minua. Halusin niin paljon painaa pääni päällikköni kylkeen, ja sanoa kuinka paljon välitän hänestä. Hirveä vatsakipu katkaisi ajatukseni. Vatsaani oli sattunut jo monta päivää, enkä tietänyt mistä se johtui. Irvistin, ja käännyin selälleni toivoen että se auttaisi. Kipu kuitenkin jatkui vain entisestään, ja tuntui, kuin vatsassani olisi tapellut kokonainen kissalauma. Ähkäisin, ja nousin vaivalloisesti seisomaan. Vartiossa oleva Huurre vilkaisi minua hieman, mutta käänsi pian katseensa pois. Kollin sateen kastelema turkki oli kiinni tämän ihossa. Kävelin huolissani luolan toiseen reunaan. Olinko syönyt jotenkin oudosti? Onko minulle annettu tuoresaaliin mukana jotakin myrkkyä? Huokaisin, ja katsoin vatsaani. Se näytti hieman pyöreämmältä kuin normaalisti, ja näytti kasvavan päivä päivältä. Sydämeni jätti lyönnin kesken. Ei voi olla totta… Katsoin vatsaani uudestaan. Kyllä, en ollut sekoamassa. Aloin painella pienesti vatsaani niin kuin olin muistanut parantajan tekevän pentuja odottavalle naaraalle. Tuntui, kuin siellä olisi ollut pieniä möykkyjä. Aloin hengittämään raskaasti. >>O-odotan pentuja…<< Takeltelin mielessäni, ja karvani pörhistyivät hämmennyksestä. Katsoin hämilläni ympärilleni, tarvitsin aikaa miettiä. En ollut ikinä ajatellut, että saisin pentuja. En ollut pitänyt itseäni kovinkaan paljon emona, enkä välittänyt niinkään inisevistä ja äreistä pennuista, jotka haluavat koko ajan maitoa ja ruokaa. Mutta toisaalta pennut ovat todella suloisia, ja niitä on helppo rakastaa. Luimistin korviani, kun ajattelin Tomupilveä. Pennut eivät ikinä saisi nähdä oikeaa isäänsä. Menin makaamaan kyljelleni. Vatsaani sattui taas, mutta tällä kertaa lievemmin. Vilkaisin vartiossa istuvaa Huurretta. Minun on pakko päästä täältä pois. En voi edes kuvitella mitä kulkukissat tekisivät jos saavat tietää pennuista. Siristin silmiäni, ja murisin mielessäni. Huurre ei voi pysyä yötä päivää vartiossa, hänen on pakko lähteä syömään tai juomaan jossain vaiheessa. Pitäisi vain odottaa oikeaa hetkeä…

Aurinko alkoi jo laskea, ja taivas hämärtyi lähes kokonaan, mutta Huurre pysyi sitkeästi vartiossa. Olin jo vähällä luovuttaa, kolli pystyisi olemaan syömättä varmasti päiviä. Makasin luolan perimmäisessä nurkassa pää tassujeni päällä. Olin väsynyt, mutta odotin kärsivällisesti Huurteen lähtöä. Lopulta kolli nousi, ja venytteli kankeita lihaksiaan. Kulkukissa vilkaisi minua, ja vedin salamana silmäni kiinni esittäen nukkuvaa. Huurre tuhahti, ja kuulin kuinka tämä asteli rotkoon alas. Silmäni revähtivät taas auki. >>Nyt on oikea hetki.<< Huusin mielessäni, ja ryntäsin luolan suuaukolle. Vatsaani sattui hieman, mutta nyt minulla ei ollut aikaa välittää siitä. Sydämeni tykytti epätahtiin, kun kurkkasin luolan suuaukosta ulos ja katsoin ympärilleni. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, ja Huurteen hajukaan ei haissut enää niin voimakkaalta sieraimissani. Sade oli lakannut, mutta ilmassa oli selvää kosteutta, ja tunsin oloni inhottavan nihkeäksi. Lähdin hiipimään kohti rotkon uloskäyntiä, pitäen kitaani koko ajan auki, ja korviani höröllä. Kun olin varma, ettei ketään ollut lähettyvillä, lähdin juoksemaan niin kovaa kuin pystyin. Kivinen maasto sai anturani verille, ja niihin kirveli. Kun olin uloskäynnistä muutaman ketunmitan päässä, haistoin hieman liiankin tutun hajun: Roihukynnen. Hajuun sekoittui kuitenkin myös toisen kissan haju, jota en tunnistanut. >>Eih!<< Huusin mielessäni. Jos kolli näkee minut, en pääsisi täältä ikinä pois. Jähmetyin paikoilleni, jostain syystä en voinut liikkua. Näin, kuinka Roihukynsi asteli rotkoon raahaten vierasta kissaa mukanaan. Minut huomatessaan luopio päästi syvää murinaa kurkustaan, ja veti veitsenterävät kyntensä esiin. Karvani nousivat pystyyn, ja lähdin Roihukynttä pakoon niin kovaa kuin pääsin. Suuri vatsa kuitenkin hidasti vauhtiani, ja Roihukynsi sai minut helposti kiinni kaataen minut kumoon. Makasin selälläni, ja katsoin kauhuissani Roihukynnen murhanhimoisia jäänsinisiä silmiä, jotka loimusivat kuin liekki.
’’Miksi sinä nyt halusit täältä pois lähteä? Olin juuri tuomassa sinulle seuraa.’’ Luopio nauroi ivallisesti, ja osoitti parin hännänmitan päässä olevaa pyörtynyttä kissaa. Hänestä haisi Tuuliklaani. Sähähdin Roihukynnelle, ja yritin kaikin voimin päristellä vapaaksi. Kolli piti minua kuitenkin aloillaan, ja alkoi raastamaan kylkeäni pitkillä kynsillään. Rääkäisin kivusta, mutta tiesin, etten pystyisi tekemään mitään. Roihukynsi vain nauroi ilkeästi, ja laittoi kyntensä vatsani päälle aikeissa sivaltaa se auki.
’’Ei!’’ Kiljaisin, ja yritin taas kaikin voimin pyristellä vapaasti. Roihukynsi piti minua tottuneesti aloillaan, ja tuijotti mietteliäästi vatsaani. Hän varmasti huomasi sen pulskistuneen. Sydämeni jätti lyönnin väliin, ja nielaisin äänettömästi. Roihukynsi virnisti minulle ivallisesti, ja huomasin tämän sydämettömät jäänsiniset silmät, jotka kiilsivät hämärässä.

//Jatkoa Roihu? Juu ja sori laatu ja lyhyys. xP

Vastaus:27 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tunturipentu, Tuuliklaani/ Varjo
17.08.2013 10:36
Tunturipentu heräsi märkänä maahan. Valtava kolli nousi käpälillään ja katseli ympärilleen. Roihukynsi oli tuonut hänet tänne. Varjoklaanin pistävä tuoksu leijaili hänen sieraimiinsa.
"Sinä! Pentu, mitä täällä teet?" Kuului ääni, ja kellanpunainen kolli ilmestyi sanajaloista.
"Olen Tunturipentu!" Tunturipentu murisi.
"Pentu? Oletko karkotettiu, vai eksynyt? Olet oppilaan kokoinen", kellanpunainen kolli murisi.
"Olen pentu, hiirenaivo!" Tunturipentu karjaisi ja paljasti hampaansa. Kolli tarttui Tunturipentua niskanahasta ja alkoi raahata tätä leiriä kohti.
"Päästä irti, ketunraato! Osaan kävellä itsekin!" Tunturipentu rääkyivät ja pyristeli vapaaksi.
"No seuraa sitten", kellanpunainen kolli sähähti ja jatkoi matkaa. Tunturipentu marssi leiriin hänenjäljessään pää ja häntä pystyssä. Orapihlajatähti, Varjoklaanin päällikkö, ilmestyi varjoissa.
"Pihlajakynsi, mikä tämä pentu on? Hänestä huokuu Tuuliklaanin tuoksu!" Kolli maukui aggressiivisesti.
"En kyllä uskoisi tuota koon perusteella Tuuliklaanilaiseksi", Pihalajakynsi vastasi. Tunturipentu istahti alas.
"Olen Tunturipentu", hän murisi.
"Jaahas, vaikea uskoa, mutta kai niin on", Orapihlajatähti murahti.
"Haluan liittyä Varjoklaaniin", Tunturipentu jatkoi vaistonvaraisesti. Tätä Roihukynsi halusi.
"Hän on vahva ja suuri. Hänestä tulisi hyvä Varjoklaanin soturi ", Pihlajakynsi huomautti. Muut Varjoklaanilaiset alkoivat kerääntyä Tunturipennun ympärille. Kolli katsoi Orapihlajatähteä syvänsinisillä silmillään.
"Olkoon menneeksi, yksi kuningattaristamme saa kuva huolehtia sinusta kunnes olet valmis oppilaaksi", päällikkö murahti lopulta. Hän viittasi luokseen varjoklaanilaiskuningattaren.
"Voit huolehtia hänestä", kolli maukui, ja naaras nyökkäsi.
"Tule", kuningatar maukui. Tunturipentu tunsi silmät selässään, mutta ei välittänyt. Hän tepasteli pentutarhaan.
> en halua olla enää missään ketunaivoisessa pentutarhassa!< hän murisi mielessään.
Vastaus:8 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani ( toistaiseksi)
17.08.2013 10:07
Roihukynsi roikotti Lummesydämen jalkaa suussaan, ja sylkäisi sen maahan.
"Lähdetään!" Hän ulvaisi. Kulkukissat perääntyivät sylkien ja muristen, ja pian sujahtivat pois leiristä. Roihukynsi loikkasi leirin muurin yli viimeisenä. Hän asteli rauhallisesti nummien yli.
"Miksi Se ärsyttävä pentu taas jäi saamatta?" Hän mutisi itsekseen. Muut kulkukissat oloivat jo kadonneet rotkoon. Yhtäkkiä Roihukynsi haistoi vieraan hajun, ja näki leiriä kohti palaavan tuuliklaanilaisnaaraan jänis suussaan. Roihukynsi kyyristyi heinikko suojaan ja yritti tapailla kissan nimeä.
"Pölytyurkki!" Kuului toinen ääni, ja Roihukynsi näki Tihkukynnen loikkaamassa naarasta vastaan.
"Leiriin hyökättiin!"
Pölyturkki pudotti jäniksen.
"Tulen pian", Pölyturkki maukui hädissään, kun Tihkukynsi juoksi pois.
"Etkä muuten tule", Roihukynsi murisi ja nousi pystyyn. Naaras hätkähti ja kääntyi kohti Roihukynttä. Roihukynsi tiesi, että hän oli ollut niin kauan jo poissa Myrskyklaanin leiristä, että klaanin tuoksu oli jo haihtunut.
"Haisee kulkurille! Häivy reviiriltä,me!" Pölyturkki sihahti Roihukynsi naurahti ja kohotti käpälänsä iskuun. Pölyturkki ei ehtinyt väistää, kun Roihukynsi iski häntä päähän. Naaras valahti maahan.
"No niin", Roihukynsi murahti ja raahasi Pölyturkkia kohti rotkoa.
Vastaus:5 kp:eeta.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lummesydän,Tuulikaani
17.08.2013 09:21
Vaanin hiljaa jänistä.Hiivin sitä lähemmäksi koko ajan.Kun olin enään jäniksen loikan päästä siitä se nosti päänsä ja juoksi pois.Jänis ei llut nähnyt minua.>Mitäköhän se säikähti?<Pohdin yhtäkkiä näin kuinka kanervat edessäni huojuivat.Esiin työntyi 30 päinen kulkukissa joukko.Etummaisena käveli Roihukynsi.Käännähdin ympäri nopeasti ja lähdin juoksemaan leiriä kohti."Hyökätkää!"Roihukynsi ulvahti ja kulkurit syöksyivät leiriä kohti.Juoksin niin nopeasti kuin pystyin ja sujahdin kuin salama sisäänkäynnistä sisään."Kulkukissat hyökkäävät tänne!"Ulvoin.Klaani näytti hämmästyneeltä ja ensimmäiset kulkukissat työntyivät leiriin.TIhkukynsi viileti ohitseni ja loikkasi kulkureiden kimppuun.Kuutassu ohjasti klaaninvanhimpia pentutarhaan auttamaan kuningattaria.Ohitseni syöksyi kaksi kissaa.Pölyturkki ja ROsotassu rynnistivät taisteluun.Silloin loikkasin valtavalla loikalla hopeanharmaan naaraan kimppuun.Naaras käännähti ja löi minua kynsillään kylkeen.Kipu leimahti kyljessäni ja heilautin kynsiäni naarasta päin."Huti!"Naaras naurahti ja loikkasi päin minua.Litistyin kissan painon alle ja naaras kohotti toisen käpälänsä antaakseen viimeisen iskun.Suljin silmäni.>Hyvästi Tihkukynsi ja Pisaratassu<Kuiskasin hiljaa.Yhtäkkiä paino päältäni katosi.Avasin silmäni ja näin kun Kuutassu paini naaraan kanssa.Kulkukissoja oli enemmän kuin meitä.Näin kuinka Tihkukynsi paini itseään kaksi kertaa isomman kollin kanssa.SItten huomioni kiinnittyi veriseen karvanyyttiin jonka yläpuolelle oli kohonut valtava kulkukissa.Tunnistin sen Silkkitassuksi.Vihasin häntä mutta en voinut antaa hänen kuolla.SYöksyin kulkuria päin raivoisasti ulvoen harmaata kollia kohti.Löin kissaa kynsillä kuonoon ja nappasin Silkkitassun niskanahasta kiinni.Raahasin hänet nopeasti Kaarnakasvon luokse.Sanaakaan sanomatta tulin nopesti takaisin aukiolle.Kulkukissat olivat jo alkaneet vähentyä mutta heitä oli vieläkin enemmän.Silloin näin kun jokin musta varjo liikkui kohti pentutarhaa.Sydämmeni jätti yhden lyönnin väliin."Roihukynsi!"Rääkäisin ja syöksyin kollia kohti.Kissa työntyi nopeasti pentutarhaan ja kuulin kun Hiekkaturkki alkoi tapella Roihukynnen kanssa.Pian Roihukynsi palasi ulos kantaen suussaan Tiirapentua.Pentu ulvoi kauhusta."Perääntykää!"Roihukynsi ulvaisi.>Hän halusi vain Tiirapennun!<Murisin ja loikkasin kollin selkään.Potkin häntä kylkiin.Roihukynsi tiputti Tiirapennun ja iski hampaansa etujalkaani.Rääkäisin tuskasta.Roihukynsi painoi minut maata vasten.Rihukynsi iski hampaansa niin lujaa kiinni kuin pystyi.Jalastani purkahti verta.Ulvoin tuskasta ja yritin saada jalkani irti.SIllin Roihukynsi repäisi lujasti jalastani ja jokin rusahti.Veri valui valtoimenaan maahan jalastani enkä nähnyt puoliakaan jalastani veren takia.Roihukynsi jätti TIirapennun maahan ja pakeni nopeasti pois paikalta.Jokin hänen suussaan kiinnitti huomioni.Se oli jalan puolikas.Minun jalan puolika.Haukkatähti juoksi luokseni."Tihkukynsi vie Tiirapentu pentutarhaan!"Haukkatähti komensi ja valkoinen soturi nappasi pienen pennun hampaisiinsa.Haukkatähti otti minua niskanahasta kiinni ja alkoi raahata minua parantajan pesän suuntaan.Verivana jäi jälkeemme.Silloin silmissäni musteni ja kipu jyskytti päässäni.Valuin pimeyteen.
/Noin siis Lumpeelt lähti nyt puolet jalast ja sen voi laittaa klaanin vanhiempien pesään.Voiksse silti saada sit pentui vaik se on klaaninvanhimpien pesäs mut se ei oo viel vanha?/
Vastaus:Joo, voi se saada vielä pentuja. Ja lisään Lummesydämen kun pääsen koneelle. Ja tietenkin vielä kp:eet. Eli saat 20 kp:eeta.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Jäävirta, Jokiklaani
16.08.2013 20:49
Tähtiklaani..
Viimeinen luku

Nousin haukotellen ylös sotureidenpesästä Jokiklaanissa.
Aurinko oli nousemassa ja linnut lauloivat, päivästä olisi tulossa upea, tai ainakin siltä näytti, mutta tunsin vatsassani kylmän möhkäleen.
Tunsin että tämä päivä voisi jäädä viimeisekseni, tunsin sen todella luissani ja minä todella tiesin tämän päivän joskus koittavan.
Huokaisin syvään ja nuolaisin sotkeentunutta rintaani.
Minua pelotti hieman.
>Tähtiklaani valaise tämä päiväni ja anna minun elää se arvokkaasti.< rukoilin mielessäni ja astuin ulos pesästä.
En halunnut syödä mitään.
Suru riipaisi sydäntäni, kun ajattelin Tomupilveä ja Hopeatähteä, sekä veljeäni.
Olin joskus ihastunut Tomupilveen entiseen mestariini.
Tuntisiko Tomupilvi kuolemani? Aistisiko hän sen?
Suru raastoi sydäntäni, kuin orapihlajan piikit.
>Sydämmeni vuotaa verta, mutta tämä on kohtaloni.< ajattelin surullisena ja katselin Jokiklaanin suojaisaa leiriä, kenties en enää katselisi paikkaa huomenna elävien kirjoissa.
Mieleni teki pujahtaa Rastastähden pakeille ja kertoa asiasta, mutta jokin veti minua metsään, kuin itse Tähtiklaanin tahto olisi ollut, että kuolisin näin.
Tahdoin puhua tästä jollekulle. Mutta kenelle? Minulla ei ollut ystäviä tässä klaanissa.
Vilkuilin ympärilleni, kuin etsien sopivaa kissaa, jolle voisin valuttaa murheeni ja huoleni.
Suljin silmäni hitaasti.
Suru korvensi sisintäni ja tunsin itseni kuin jäniksesksi, jota Leppälehti saalisti.
"Onko kaikki hyvin?" joku maukaisi.
Avasin hitaasti silmäni ja näin edessäni istuvan Haapasydämmen.
>Voi Haapasydän! Kumpa voisin paljastaa sinulle kaiken!< ajattelin ja katsoin murhemielin nuorta soturia.
"Onko kaikki kunnossa?" soturi toisti kysymyksensä.
Pudistelin päätäni.
"Mikä on?" soturi kysyi.
"Kumpa voisinkin kertoa sinulle, voi kumpa voisinkin." maukaisin.
Soturi kallisti kummissaan päätään.
Huokaisin ja tajusin, ettei soturi jättäisi minua rauhaa, ennen kuin olisin paljastanut asian laidan.
"Asia koskee Leppälehteä", selitin hitaasti. "Minulla on sellainen tunne, että tämä päivä voi jäädä viimeisekseni." mauin ja silmsitäni valui muutama kyynel.
Soturi katsoi minua kummissaan.
Soturi näytti mietteliäältä ja lähti pois.
Huokaisin ja vilkaisin leirin suuaukolle.
Jokin voima veti minua puoleensa ja sai minut nousemaan ylös ja lähtemään astelemaan suuaukolle.
Astuin metsään. Toistaiseksi ei Leppälehden hajua, vain riistan ja eri Jokiklaanin kissojen.
Kävelin hieman kauemmas leiristä.
Aurinko oli juuri vasta noussut.
Kävelin hataroiden, kuin peläten maan äkkiä murenevan altani ja minä syöksyisin päistikkaa mustaan tyhjyyteen, jossa ei olisi muuta kuin mustaa ja lisää mustaa, jäisin sinne mustuuteen ikiajoiksi jumiin, en pääsisi ikinä pois.
Sitten yhtäkkiä kuonooni tulvahti karmivan tuttu tuoksu.
>Leppälehti!< kiljuin mielessäni ja tunsin jo naaraan korventavan katseen niskassani.
Väistin täpärästi sivulle ja syöksyin kohti leiriä.
"Apua! Apua! Leppälehti tappaa minut!! Apuaaaa!!" karjuin sydän kurkussa.
Harmi kyllä Leppälehti oli minua nopeampi juoksia ja vain muutamaa kukkulaa, muutamaa ruohoista nyppylää ennen naaras kaatoi minut maahan ja käänsi selälleni.
"On tullut aika." naaras sihisi ja näin kuinka tuon silmät kimalsivat murhanhimoisina.
"Hyvästi Jäävirta!" Leppälehti sihisi juuri, kun olin näkevinäni vilahduksen Haapasydmmestä muun partion kanssa puskissa.
Sitten Leppälehti iski kurkkuuni ja tunsin kauheaa kipua, kunnes kaikki musteni.
Tähtiklaani tuli noutamaan minut luokseen.
Asuisin nyt siellä.
Näin kaiken, näin kuinka Leppälehti söi lihaani, näin kuinka hän ahnaasti imi vertani ja raateli ruumistani, mutta sillä ei ollut väliä olin kuollut.
Vastaus:En anna kp:eita koska Tähtiklaani. Mutta voi Jäävirta parkaa. ;__;

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Leppälehti, luopio
16.08.2013 19:37
//Tää tarina alkaa kohasta jossa Leppä siis SYÖ entistä mestariaan.. raakaa. x.x Koitan ny kirjottaa vähä eri muodos, tää on vaa kokeilu et yhen tarinan ainski, nyt. xD

Leppälehti katseli maassa makaavaa kissaa. Entistä mestariaan. Velka oli kuitattu tällä. Tiikeritähti olisi hyvin tyytäinen. Naaras kumartui alas, puraisi ja vetäisi. Veri valui maahan palasta jonka naaras oli vetäissyt kissan ruumiista. Tämä heilautti hiukan päätään taaksepäin ja nielaisi. >Kuin mikäkin lintu.< naaras ajatteli. Tämä söi hetken ja kuuli joidenkin tulevan. Kohta naaras vilkaisi eteenpäin ja huomasi Jokiklaanin partion. Siitä välittämättä tämä jatkoi syömistä. Tämä tiesi Jokiklaanin partion katselevan. Huvittuneesti tämä nousi, ja lähti astelemaan poispäin. Nopeasti tosin.

Naaras jonkin aikaa käveltyään ei edes tiennyt missä oli. Tämä huomasi tulleensa rotkon reunalle. Alhaalla oli kissoja. Tämä taisi tajuta tilanteen ja laskeutui alas huolettomasti. Kaikki kääntyiät katsomaan tätä kun hän asteli eteenpäin. Jok hyppäsi tämän päälle ja painoi maahan.
"Neiti hyvä mitä noin kaunis naaras täällä tekee?" se ilkkui ja katseli Leppälehteä kuin mikäkin irvistelevä kettu tai mäyrä. Tai mikä tahansa muu iljettävä olento.
"Se haisee verelle!" joku huikkasi jostakin naaraan pään takaa.
"Tietenkin!" Leppälehti tiuskaisi ja mulkaisi päällään olevaa kollia.
"Ei toisen kissan ruumistaa syömisestä voi välttyä ilman että vähän roiskuu verta!" tämä puuskahti ja paljasti terävät valkoiset hampaansa. Ympärillä oli hiirenhiljaista. Mistään ei kuulunut pihahdustakaan. Tuuli kuului vain yläpuolelta.
"Elotko muka tappanut jonkun syödäksesi sitä?" kolli nuolaisi huuliaan. Leppälehti puuskahti.
"Tietenkin!" tämä vastasi sitten ja mulkaisi taas kollia.
"Hyvä on, alahan tulla!" Kolli tiuskaisi ja nousi naaraan päältä. Tämäkin nousi ja ei vaivautunut ravistelemaan turkkiaan. Kohta naaras lähti seuraamaan kollia.

"Päälikkö! Olisi asiaa!" kolli sanoi. Leppälehti tunnistin heti tuon kissan kun tämä kääntyi ympäri.
"Niin?" Roihukynsi sanoi ärsyyntyneesti kuin unilta herätetty karhu.
"Tämä naaras tuli liittymään tänne." kolli selitti ja osoitti minua hännällään. Roihukynsi vilkaisi naarasta ensin ja nauroi sitten.
"Tuoko?" hän kysyi kohta jäätävällä äänellä.
"Voisiko joku selittää?" hän jatkoi kohta ja vilkuili välillä Leppälehteä välillä toista kollia. Kolli astui eteenpäin ja selitti hetken Roihukynnelle jonka aikana tämän ilme laantui hieman.
"Tuollaisesta saattaa olla hyötyäkin.." Roihukynsi sanoi viekkaasti.
"Voit jäädä." tämä jatkoi kohta. Leppälehti astui yhden pienen askeleen eteenpäin.
"Asia ei ole aivan noin yksinkertainen." tämä sanoi ja katsoi syvälle Roihukynnen silmiin tuntematta pienintäkään pelonväristystä.
"Vaadin vähintään joka toinen päivä syötäväksi pennun tai aikuisen kissan ruumiin!" Leppälehti sanoi uhmakkaasti.
//Roihu? :) Ja tää vaan kekattiin päästä koko tarina...
Vastaus:21 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkukynsi,Tuuliklaani
16.08.2013 18:59
Raotin silmiäni.Jokin tökki minua kylkeen ikävästi.Vilkaisin sivulleni ja näin Tiirapennun joka näytti säikähtäneeltä."Mikä sinulla on?"Kysyin Hiekkaturkin pienokaiselta."Tunturipentu vei minut sellaiselle aukiolle tapaamaan yhtä kissaa.Se kissa oli valtava ja pikimusta!Se pyysi minua lähtemään mukaansa mutta pakenin ja Tunturipentu taisi lähteä sen mukaan!"Tiirapentu inisi.Loikkasin jaloilleni."Mene pentutarhaan ja kun Hiekkaturkki herää sano että menin etsimään häntä!"Sanoin Tiirapennulle hiljaa.Pentu pomppi pois ja hiivin Lummesydämmen pedin viereen."Herätys!"Murisin siskolleni.Lummesydän räpäytteli silmiä hämmästyneenä."M-mitä nyt?"Sisareni mumisi unen pöpperössä."Ei ole aikaa selitellä mene leirin sisäänkäynnille"Sihisin hiljaa.Juoksin nopeasti oppilaiden pesään herättämään Kuutassua.Loikin pian jo Lummesydämmen luokse Kuutassu kintereilläni.Juoksimme nopeasti ulos leiristä."Mistä on kysymys?"Lummesydän kysyi puuskuttaen."Tunturipentu katosi!"Murisin.Sydämmeni jyskytti.Se pentu oli uneni toinen kissa ja hänet pitäisi tappaa.Aioin tehdä sen jonain yönä mutta nyt hän lähti Roihukynnen matkaan ja se oli paha juttu.Juoksimme nopeasti Roihukynnen hajun perässä ja se johti Varjoklaanin rajaa kohti.Pysähdyin kuin seinään kun pensaassa välkähtelivät silmät.Viisi kulkukissaa asteli esiin pensaasta.Tunnistin yhden Liekkimyrskyksi.>Mitä hän täällä tekee?Hänhän on Myrskyklaanin soturi<Hämmästyin.Tunnistin myös toisen kissan."Huurre!"Ärähdin etummaiselle kissalle.Halusin repiä kulkurin kaulan auki mutta heitä oli enemmistö."Takaisin!"Rääkäisin ja syöksähdin takaisin päin."Ottakaa ne kiinni!"Huurre ulvoi ja näin kun kulkukissat rynnistivät peräämme."Menkää!"Huusin ja käännähdin ympäri.Neljä kulkuria tulivat minua kohti.>Nyt pitää ottaa Ketunleipäjalan opit käyttöön<Rääkäisin kun loikkasin ensimmäistä kissaa kohti.Iskin kynnet sen selkään.Ja huidoin kollin silmiä kohti.Osuin.Kolli rääkäisi ja ravisteli minut irti.Olin puhkaissut kissan toisen silmän.Kun huomioni herpaantui toinen kissa oli selässäni.Kissan valtava paino rusensi minut alleen ja painuin maata vasten.Huurre käveli eteeni."Hakekaa Roihukynsi!"Huurre karjahti.Kulkuri livahti rotkoon.
Pian musta kolli tuli paikalle."Kas kas Tihkukynsi!"Roihukynsi murisi.Ärisin kollille."Mitä teit Tunturipennulle!"Sihisin."Vein hänet muualle"Roihukynsi maukui.Raivoni kohosi huippuunsa ja käännähdin kollin alla ja potkaisin minua paikoillaan pitelevää kissaa kaikella voimalla mahaan.Kissa lensi pois päältäni ketunmitan päähän.Heilautin kynsiäni ja ne osuivat Roihukynnen kuonoon.Veri urskahti kollin silmille eikä hän nähnyt mitään.Tunkeuduin kulkukissojen ohi ja juoksin niin kovaa kuin jaloistani pääsin pois päin rotkosta.Kuulin Roihukynnen rääynnn vielä heikosti.Olin haistanut pari kymmentä kissaa.>Niitä on vaarallisen paljon<Murisin ja juoksin Tuuliklaanin aluetta kohti.Tein sivuloikkia ja yritin hämätä mahdollisia seuraajia..Lopulta pääsin Tuuliklaanin alueelle hidastin tahtiani.Puuskutin rajusti ja vilkaisin taakseni."Kyllä joku sinut vielä tuhoaa Roihukynsi!"Murisin ja juoksin leiriä kohti.
/Tommmonen tarina;)/
Vastaus:Saat 18 kp:eeta.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tunturipentu, Tuuliklaani
16.08.2013 18:27
Tunturipentu töykkäisi Tiirapentua valtavalla käpälällään silmät innosta loistaen. Hänen veljensä kohotti päätään ja selvästi yritti hillitä säpsähdystä.
"Ala tulla, senkin karvapallo, haluan että tapaan yhden kissan", Tunturipentu murisi ja työntyi leiriin pentutarhan suuaukon raapiessa hänen leveitä lapojaan. Tiirapentu taapersi unisena hänen peräänsä.
Pian kaksikko pysähtyi nummilla.
"Hän tulee ihan kohta", Tunturipentu maukui. Samassa kissan haju tavoitti Tunturipennun sieraimet, ja hän näki suuren mustan Kollin tulevan heitä kohti. Tiirapentu vavahti.
"Hei Tiirapentu", kolli maukui. Tunturipentu heilautti häntäänsä.
"Olen Roihukynsi", musta kolli jatkoi.
"Roihukynnestä tulee koko metsän valtias!" Tunturipentu maukui.
"Te voitte hallita sitä kanssani", Roihukynsi naukui.
"Tule!" Hän jatkoi, kun Tiirapentu epäröi. Tunturipentu katseli viileästi, kun hänen veljensä säntäsi kohti leiriä. Roihukynsi murahti.
"Entä sinä?" Hän murisi ja kääntyi Tunturipennun puoleen.
"Haluan mukaasi", Tunturipentu maukui ja naulitsi Kolliin syvänsinisten silmien katseen. Roihukynsi nyökkäsi tyytyväisenä ja ulvahti. Saniaisten seasta ilmestyi toinen kissa. Harmaa turkki kiilsi auringossa.
"Sanoit, että hän on pentu, Roihukynsi. Hänhän on oppilas", kolli maukui.
"Hän on pentu, vain vähän normaalia suurempi", Roihukynsi urahti. Tunturipentu murisi matalasti.
"En halua kulkuriksi", hän murisi haistaessaan Huurteenn vieraan tuoksun. Hän jännitti lihaksensa.
Roihukynsi hämmentyi hetkeksi. Sitten Kollin kasvoille levisi virne.
"Et varmastikaan halua takaisin raukkamaisen veljesi luo?" Hän kysyi.
"En!" Tunturipentu murisi.
"Ikäväkseni en voi viedä sinua uuteen kotiisi hereillä" Roihukynsi jatkoi. Tunturipentu paljasti hampaansa, mutta vaikka kolli oli suurikokoinen, Roihukynsi oli vielä suurempi. Kolli iski Tunturipentua päähän, ja tämä valahti tajuttomana maahan.
Roihukynsi tarttui jykevät pennun niskanahkaan ja alkoi raahata tätä kohti Varjoklaanin rajaa.
Vastaus:10 kp:eeta.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tomupilvi, Myrskyklaani
16.08.2013 18:26
Luku: 6 Jyrkänneklaani

”JYRKÄNNEKLAANI HYÖKKÄÄ!”kajahti sotahuuto oppilaiden pesän ulkopuolelta keskellä yötä.
Ryntäsimme Ruohotassun kanssa leiriin ja näimme kuinka valtavia kissoja hyökkäili sieltä täältä Virtausklaanilaisten kimppuun. Loikkasin mukaan taisteluun ja aloin kamppailemaan suuren mustavalkoisen kollin kanssa. Kissa sähisi ja murisi minulle ja vastasin tälle samoin. Sain raapaistua kollia toiseen silmään. Kissa ulvaisi kovasta kivusta. Kamppailusta tuli hyvin verinen ja koko leirin peitti pian punainen veren väri. Kaikkialla oli taistelevia kissoja ja veri lensi kokoajan. Näytimme olevan tappiolla. Sitten suuri tummanruskea valkea tassuinen kolli ilmestyi leiriin.
”Myrkkytähti!”kuulin Lehvätähden huutavan.
Kolli loikkasi päälikön niskaan ja sai tämän kaadetuksi. Loikkasin kuin vaistonvaraisesti päälikön avuksi ja aloin kynsi vimmatusti kollin silmiä. Myrkkytähti ulvoi kivusta mutta sai heitettyä minut pois selästään suoraan päin läheistä pesää. Jäin liikkumattomana maakaamaan pesän eteen ja tunsin kuinka haavojani kirvelsi.
”Tomupilvi!”Lehväpilvi ulvaisi ja loikkasi Myrkkytähden kimppuun.
Kissat alkoivat kamppailemaan ja lopulta näytti siltä että Jyrkänneklaanilaisten olisi pakko jo perääntyä. Sitten näin että suuri yönmusta kolli aikoi käydä Ruohotassun kimppuun. Naaras oli jäykistynyt paikoilleen eikä hievahtanutkaan. Kolli nosti valtavan käpälänsä iskeäkseen oppilaan kerralla hengiltä. Sitten Sudenulvonta hyppäsi aivan kuin ihmeenkaupalla mustan kollin niskaan ja puri tätä kaikin voimin. Sudenulvonta oli kuitenkin heikompi ja musta kolli sai heitettyä tämän vaivatta pois. Juoksin nopeasti auttaakseni Sudenulvontaa ja Ruohotassua. Loikkasin mustan kollin kimppuun ja viilsin tämän kurkun kynnelläni auki. Kissa yritti haukkoa henkeä mutta kaatui lopulta kuolleena maahan. Vedin syvään henkeä ja tuijotin kissan ruumista. En ollut koskaan aiemmin tappanut ketään.
”Perääntykää!”kuului yhtäkkiä Myrkkytähden kimakka ääni.
Kaikki kissat alkoivat juosta kohti Myrkkytähteä. Myrkkytähti johti joukkonsa pois Jyrkänneklaanin leiristä.
”Minä palaan vielä! Usko pois!”kolli karjui juostessaan.
”Me voitamme sinut silloinkin!”Pyyhäntä huusi tämän perään.
Sitten eräs naaras käänsi katseensa minuun. Naaras katsoi vuoroin minua ja edessäni makaavan kissan ruumista.
”Hei katsokaa! Uusi tulokas tappoi Verivarjon, Jyrkänneklaanin pelätyn varapäälikön!”naaras huusi muille.
Muut kissat tulivat ja tuijottivat mustan kissan ruumista.
”Olet oikeassa Unikkosarastus. Hän tosiaan tappoi Verivarjon. Miten sinä teit sen?”kysyi musta kolli.
”Minä.... Ööö....”en saanut sanaa sillä hetkellä suustani.
”Älä painosta häntä Takkusulka. Ei hänen tarvitse sitä kertoa jossei muista.”kuului Kuurakukan ääni.
”Hurratkaamme sankarimme kunniaksi.”Pyyhäntä ehdotti.
Klaanin keskeltä kuului hyväksyviä hymähdyksiä.
”TOMUPILVI! TOMUPILVI! TOMUPILVI!”klaani ulvoi minun nimeäni.
Olin hieman hämilläni kaikista suosionosoituksista. Sitten mieleeni juolahti että missä Lehvätähti oikein mahtoi olla. Sitten Kuurakukka juoksi luokseni vedet silmissä. Ymmärsin heti että jotain kamalaa oli tapahtunut.
”Lehvätähti on kuollut. Kertoisitko siitä muille?”Kuurakukka kuiskasi korvaani.
Kyynel ilmestyi silmäkulmaani kun näin kuinka Pyyhäntä kantoi päälikön velttoa ruumista. Tätä seurasi Virtausklaanin varapäälikkö Peiponlento. Molemmat olivat aivan murheenmurtamia kun he asettivat Lehvätähden vaaleanruskea ruumiin eteeni. Tuijotin sitä halvaantuneena paikoilleni. Vaikkein tuntenutkaan Lehvätähteä vielä kunnolla hän oli minulle kuin toinen emo. Laskin pääni ja vaihdoin päälikön kanssa vielä ensimmäisen ja viimeisen kerran kieliä. Muut klaanilaiset tekivät samoin ja Peiponlento asteli viereeni.
”Minusta tulee varmaan seuraava päälikkö. Voisitko auttaa minua ja kertoa kanssani tapahtuneesta? En tiedä selviänkö siitä yksin.”Peiponlento sanoi itku kurkussa.
”Autan mielelläni. Minullakin on Lehvätähteä ikävä. Hän kuoli liian varhain.”sanoin tälle vastauksen vedet silmissä.
Loikkasimme Peiponlennon kanssa leirin kekskellä olevalle kummulle. Kissat katsahtivat meihin ja
kerääntyivät kummun ympärille. Katselin hiljaa kissoja jotka supattelivat jotakin kummun ympärillä. Katsahdin Pääskynlentoon ja näytin tälle kysyvän katseen. Pääskynlento nyökkäsi ja aiomme aloittaa puheemme.
”Virtaklaani. Kuten tiedätte Lehvätähti on kuollut ja on aika nimittää uusi päälikkö. Virtaklaanin varapäälikkö Pääskynlento olkoon tästä eteenpäin Pääskytähti.”nau`uin itku kurkussa Virtaklaanin kissoille.
”Nyt kun olen teidän päälikkönne niin toivon tekeväni vain oikeita ratkaisuja. Uusi varapäälikkömme on Pyyhäntä. Hän on osoittanut olevansa varapäälikön paikan arvoinen.
Uskollinen ja rohkea soturi.”vastanimitetty Pääskytähti naukuu.
Katsahdin sitten Ruohotassun joka vapisi pelosta parantajan pesän edustalla. Loikkasin alas kummulta ja tassuttelin naaraan luo.
”Onko kaikki hyvin?”kysyin naaraalta.
Sitten käänsin katseeni Sudenulvontaan jonka vieressä Ruohotassu makasi.
”Isä pelasti henkeni. Välittikö hän siis minusta tosissaan?”Ruohotassu sanoi itku kurkussa.
Sitten Sudenulvonnan keho liikahti ja kollin verentahrima turkki liikahteli ylös ja alas. Hän oli siis edelleen hengissä. Se oli hyvä. Silloin Värelampi juoksi tämän luokse ja alkoi asetella hämähäkinseittiä kollin haavoihin. Kävelin vaitonaisesti Sudenulvonnan kehon vierelle ja kolli katsoi minua vihreillä silmillään.
”Oletko kunnossa?”kysyin tältä hiljaa.
”Olen. Missä Ruohotassu on?”kolli kröhisi minulle.
”Hän on kunnossa.”sanoin tälle lempeästi.
Samalla hetkellä Ruohotassu nilkutti kolmella jalalla takaani. Naaras oli selvästi satuttanut jalkansa taistelussa.
”Miksi sinä oikein pelastit minut?”Ruohotassu mumisi Sudenulvonnalle.
”Koska olet minun tyttäreni.”kolli kähisi.
”MITÄ VÄLIÄ SILLÄ ON?! ET OLE KOSKAAN RAKASTANUT MINUA NIINKUIN VELJEÄNI KOIVUTASSUA!”Ruohotassu huusi kollille ja juoksi pois itku kurkussa.
Katsahdin ensin Ruohotassua ja sitten Sudenulvontaan. Niiltä sijoiltani juoksin Ruohotassun perään. Naaras juoksi ulos leiristä ja jäi itkemään leirin ulkopuolelle. Tassuttelin tämän luokse ja katsoin tätä lempeästi.
”MENE POIS!”Ruohotassu huusi ja paljasti kyntensä.
”En mene ennen kuin kerrot mistä on kyse.”sanoin päättäväisesti.
”Anteeksi.... Isä ei vain ole koskaan rakastanut minua. Koska olen niin heikko ja huono kaikessa. Siksi kai olenkin nyt parantajaoppilas. Ei minusta ole metsästäjäksi tai taistelijaksi. Hän välittää enemmen Koivutassusta. Kun emomme Vaahterankukka kuoli niin olen ollut aivan yksin. Hän ei ole koskaan rakastanut minua eikä tule rakastamaan.”Ruohotassu kertoi minulle itku kurkussa.
”Kyllä minä sinua rakastan.”kuului vaino ääni takaamme.
Takanamme makasi Sudenulvonta. Kolli tuijotti Ruohotassu pitkään vihreillä silmillään. Ruohotassu taas tuijotti häntä.
”Tarkoitatko sitä todella?”Ruohotassu sopersi.
”Olen aina rakastanut sinua ja veljeäsi aina ensihetkistä lähtien. Kun emonne kuoli luulin ettet antaisi minulle tilaisuutta ja vihaisit minua entistä enemmän. Vaahterankukka oli kanssanne aina ja saattoi siten tuntea teidät paremmin. Minulla ei ollut aikaa olla teidän kanssanne. Olen hyvin pahoillani.”Sudenulvonta naukui ja kääntyi takaisin kohti leiriä.
”Odota isä!”Ruohotassu huusi tälle.
Sudenulvonta pysähtyi ja tuijotti tytärtään. Ruohotassu juoksi kollin luokse ja hukuttautui tämän pehmeään turkkii.
”Isä.... Minäkin rakastan sinua.”Ruohotassu kuiskasi isälleen.
”Voi Ruohotassu.”Sudenulvonta naukui ja alkoi nuolla tyttärensä päälakea.
Minun mieleeni muistui taas kotona odottava Puumanloikka. Mitenköhän kumppani on mahtanut pärjätä. Kyynel ilmestyi silmäkulmaani ja putosi suoraan tassuilleni. Kuinka paljon minä kaipasinkaan Puumanloikkaan. Olisin tehnyt mitä vain jotta voisin nyt olla hänen kanssaan. Niin! Minun oli pakko lähteä Virtausklaanista takaisin kotiin. Puumanloikan, Haukansiiven, Hopetähden ja kaikkien muiden luokse.
>Puumanloikka.... Olisitpa täällä kanssani. Kaipaan turvaasi, läheisyyttäsi ja rakkauttasi. Miten selviäisin ilman sinua?<ajattelin mielessäni.
Lähdimme Sudenulvonnan ja Ruohotassun kanssa takaisin leiriin samalla kun Hopeahäntä kirkastui taivaalla. Mahtoivatko soturiesi-isät katsella minua tälläkin hetkellä. Kenties. Ja he varmaa voisivat auttaakin minua. Kävelin oppilaiden pesälle ja menin makuupaikalleni. Suljin silmäni ja aloin nukkua.
(jatkuu...)
Vastaus:25 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vatukkatassu, Tuuliklaani
Kotisivut: http://taysikuunvelhot.suntuubi.com/
16.08.2013 18:17

Omituisia tuoksuja Osa 1#

Aamu oli jo pitkällä, kun Vatukkatassu heräsi oppilaiden pesässä. Vettä tippui saniaskaton läpi ja sammaleet olivat kosteita ja kylmiä. Vatukkatassu tärisi. Yleensä vesi ei ollut päässyt pesään asti. Hän harmitteli asiaa samalla, kun suki turkkiaan. Ilmassa tuoksui sade. Etäältä kuului vielä jyrinää. Vatukkatassu oli nukahtanut kauan kuuhuipun jälkeen. Ukkonen oli pauhannut pitkään leirin ympärillä.
#Maihtaisikohan tänään olla päivä, jolloin saisin harjoituttaa soturintaitojani# Vatukkatassu pohti. Hänellä oli jo kova nälkä, kun hän astui ulos pesästä. Tuoresaaliskasa oli normaalia pienempi. Se tarkoittaisi sitä, että jokainen klaanin sotureista ja oppilaista joituisi metsästämään oikein urakalla. Se harmitti Vatukkatassua.
Hän oli juuri poiminut pienen hiiren tuoresaaliskasasta, kun Vatukkatassun mestari Seittijalka sekä Takiaskorva ja hänen oppilaansa Kipinätassu saapuivat Vatukkatassun luo.
"Sinä varmaan haluat lähteä meidän mukaamme. Ensin metsästämään ja sitten harjoitusaukiolle. Puhuin jo mestarisi kanssa ja hän lähtee myös mukaan", Takiaskorva maukui.
"Totta kai minä lähden", Vatukkatassu naukui iloisesti.
"Hyvä! Syö hiiresi niin lähdemme", Seittijalka sanoi ja käveli päälikönpesän luokse. Vatukkatassu hotki hiirensä ja meni leirin suulle odottamaan mestariaan. Pian Seittijalka, Takiaskorva ja Kipinätassu saapuivat. He lähtivät yhdessä kävelemään kohti harjoitusaukiota.

"Mitä haistat?" Seittijalka kysyi Vatukkatassulta. Vatukkatassu haisteli ilmaa ja vastasi:
"Haistan orvan, ukkospolun ja Varjoklaanin soturin, mutta tuoksu on vanha", Vatukkatassu totesi.
"Oikein hyvä", Seittijalka naukui iloisesti. Pian heidän edessään loikki jänis. Vatukkatassun silmät paloivat ahnastii. Muut kissat nyökkäsivät hänelle ja hän pudottautui tuulen alapuolelle. Vatukkatassu hiipi hitaasti ja äänettömästi jänistä kohti. Se ei ilmeisesti kuullut eikä haistanut, että lähettyvillä oli kissa. Vatukkatassu hiipi yhä lähemmäs ja lähemmäs, kunnes oli niin lähellä, että pystyisi hyppäämään jäniksen päälle. Vatukkatassu loikkasi ja katkaisi jänikseltä kaulan. Hän laski sen takaisin maahan ja kuopi päälle hiekkaa.
"Hienosti metsäsätetty!" Seittijalka hihkaisi. Toiset nyökyttelivät hänelle. He jatkoivat yhä matkaa ja saivat muutamia hiiriä ja myyriä matkansa varrella.

Vatukkatassu katsoi suoraan eteenpäin ja haisteli ilmaa. Hän haistoi jonkun tuntemattoman hajun. #Mikä se voisi olla?" Hän mietti, kun muut pysähtyivät hänen viereensä.
"Mikä haju tuo on?" Vatukkatassu kysyi.
"Me emme tiedä", Seittijalka sanoi hiljaa. Mitä kauemmas he leiristä kävelivät sitä laimemmaksi tuoksu kävi. He olivat koko ajan valppaina ja haistelivat ilmaa. Tuoksua ei kumminkaan tunnistanut enää harjoitteluaukean luona. #Mikä kumma se mahtoi olla?# Vatukkatassu mietti yhä. #Ehkä koira tai mäyrä.. Ei voi olla#

Seittijalka näytti Vatukkatassulle muutaman liikkeen ja Vatukkatassu sai testata niitä häneen.
"Hyvä yritys, kuten huomaat olen vahvempi kuin sinä. Olet ehkä nopeampi. Tatvitset ketteryyttä päihittääksesi minut", Seittijalka sanoi, jopa hieman liian pirteästi. #Yritikkö hän peitellä jotai?# He harjoittelivat vielä hetken ennen kuin lähtivät takaisin.

Hetken käveltyään he haitoivat taas sen tuoksun. Kaikki neljä värähtivät inhosta, kun he haistoivat sen yhä voimakkaampana.
"Tästä on raportoitava Haukkatähdelle ja pian!" Takiaskorva naukui hieman hätääntyneenä. "Emme tiedä, mikä metsässä majailee tai pikemminkin kuka. Täytyy siis olla varovaisempi jatkossa", Takiaiskorva jatkoi.
"Olet oikeassa Takiaiskorva", Seittijalka maukui hiljaa. He jatkoivat matkaa vaitonaisia. Jokainen taisi miettiä kuka tai mikä metsässä lymyilee. He poimivat saaliinsa matkan varrelta ja Vatukkatassu sai itse raahata oman saaliinsa leiriin.

He veivät saaliinsa tuoresaaliskasalle ja jatkoivat kohti päälikönpesää.
"Saako tulla?" Seittijalka naukaisi onkalon suulta.
"Sisään vain", kuului Haukkatähden ystävällinen ääni. Hänen katseensa oli lempeä, kunnes hän näki kissojen huolestuneet ilmeet.
"Mikä hätänä?" Hän kysyi hieman uteliaisuutta äänessään.
"Olemme haistaneet tuoksun, jota ei meidän reviirillä ennen ole haistettu", Seittijalka vastasi hieman laimeasti.
"Millainen tuoksu?" Haukkatähti kysyi. Hänen äänensä oli muuttunut hieman synkäksi uutisen kuultuaan.
"sellainen kitkerä, se hälveni mitä lähemmäs pääsimme harjoitteluaukiota", Vatukkatassu kertoi. Muut nyökkäilivät hänen vastaukselleen.
"vai niin. Täytyy kutsua klaani koolle", Haukkatähti murahti. he poistuivat pesästä ja jäivät kiven luokse, jossa Haukkatähti seisoi aina, kun puhui koko klaanille.

"Kaikki oman riistansa metsästämään kykenevä saapukoon klaanikokoukseen!" Kajahti Haukkatähden ääni. pesistä rupesi ilmestymään kissoja tasaiseen tahtiin. Kaikki kuiskivat ja osoittelivat hännällään Haukkutähteä. #He ovat varmaan hämmentyneitä. Haukkatähden ilma ei näytä lupaavalta.# Vatukkatassu mietti, kun istui aika lähelle kiveä.
"Mitä nyt? Näytät huolestuneelta!" Yksi kissoista huusi, kun saapui kiven luokse.
"Hiljaisuus!!" Haukkatähti jylisi.
"Olemme saaneet tietoomme aika ikäviä uutisia." Hän jatkoi.
Alkoi taas kauhea supina ja pelokkaita naukaisuja. Haukkatähti viittoi hännällä hiljaisuutta. Kaikki hiljenivät.
"Nämä kissat (hän osoitti hännällään Vatukkatassua, Seittijalkaa, Takiaiskorvaa ja Kipinätassua.) ovat haistaneet tuntemattoman hajun ennen harjoitusaukeaa. Emme siis tiedä kuka tai mikä siellä on, joten pyydän teitä olemaan varuillaan. Järjestämme kaksi ylimääräistä partiota joka päivä. Vain turvallisuuden vuoksi siis." Haukkatähti lopetti ja ilmoitti kokouksen olevan ohi. Hän käveli pesälleen Seittijalka perässään. Vatukkatassu suunnisti tuoresaaliskasalle otti sieltä Myyrän. Söi sen ja meni Oppilaiden pesään.

Vastaus:20 kp:eeta!

-Mustahaukka

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiirapentu,Tuuliklaani
16.08.2013 18:03
Istuin pentutarhassa.Vilkaisin ulos mutta en nähnyt missään emoani.Pyörähtelin pesässä ja loikin Valkohännän ja Saarnijalan pentujen luokse.Katsoin kun he leikkivät.Itse en ollut kiinnostunut pentu leikeistä.Vähän aikaa sitten olin huomannut kuinka agressiivinen Tunturipentu oli.Pelkäsin omaa veljeäni mutta en voinut näyttää sitä.>Kumpa emo ei edes löytäisi häntä!<Puhahdin hiljaa.Tunturipentu on vaarallinen enkä uskalla edes ajatella miten vaarallinen hän on aikuisena.Nyt pentutarhaan tuli vaaleanruskea naaras jossa oli tummempia juovia."Emo!"Vikisin ja juoksin emoni luokse.Emoni nuolaisi päälakeani.Tunsin vihamielisen katseen niskassaniKäännyin katsomaan mikä se oli.Näin valtavan veljeni jonka vihainen katse hämmästytti minua.>Mitä minä nyt olen tehnyt?<Ajattelin närkästyneenä ja mulkaisin veljeäni.Tunturipentu huitaisi minua terävillä kynsillään mutta väistin ketterästi.Heilauttelin häntääni puolelta toiselle ja murisin Tunturipennulle.Loikin nopeasti emoni luokse ja käperryin hänen viereen.Tunturipentu tuli niin lähelle minua että turkkimme koskettivt toisiaan.Ärähdin hiljaa ja vetäydyin kauemmaksi.
Heräsin siihen että joku tökki minua.Avasin vihreät silmäni ammolleenTunturipentu tuijotti minua ja näin kuinka veljeni katseessa ei ollut vihaa vaan jännitystä ja intoa."Tule!Haluan että tapaat erään kissan!"Tunturipentu maukaisi niin hiljaa että muut pennut ja kuningattaret eivät heräisi.Uteliaisuus nakersi minua sisältä päin kun Tunturipentu näytti olevn todella innoissaan."No mennään!"Maukaisin ja kömmin ylös.Tunturipentu loikki ulos leiristä.Juoksin hänen perässä.Pian olimme pienellä aukiolla.Ylhäällä taivaalla loisti hopeahäntä.Katsoin sitä mietteliäästi.>Pääseeköhän Tunturipentu tuonne joskus?<Pohdin.Toivoin koko sydämmestäni että ei pääsisi."Hän tulee kohta!"Tunturipentu maukaisi viileästi.Tunturipentu näytti innostuvan yhä enemmän kun taas minä aloin tuntea oloni yhä epävarmemmaksi.Yhtäkkiä kanervat huojuivat edessäni ja pörhistin karvani pystyyn.Kanervista ilmestyi valtava musta kolli jonka jäänsiniset silmät naulitsivat minut paikoilleen."Hei Tiirapentu"Kolli maukui matalalla äänellä."Minä olen Roihukynsi".Sydämmeni pomppi ja huomasin että urisin hiljaa."Roihukynnestä tulee pian koko metsän valtias!"Tunturipentu maukaisi."Ja te voitte hallita sitä minun kanssani!"Kolli maukaisi.Ajatus kuulosti houkuttelevalta mutta jokin sisälläni varoitti minua valtavasta kollista."Tule!"Kolli sihahti kun epäröin.Silloin ymmärsin että kolli oli vaaralinen ja käännähdin ympäri kuin salama.Rynnistin karkuun mahdollisimman nopeasti.
/Roihu tai Tunturi jatkoo.Tovottavasti tässä oli ne 30 rivii.Ei vissii ollu/
Vastaus:Hyvä päätös, hyvä päätös. Tiirapentu saa 17 kokemuspistettä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekkimyrsky,erakko
16.08.2013 17:20
Minut raahattiin kovakouraisesti tämän suuren kulkukissa joukon johtajien luokse.
Hämmästyin kovasti, kun edessäni seisoikin Roihukynsi ja kolli kutsui paikalle vielä Piikkikynnen.
>Mitä tämä on?< ajattelin.
"Mitä teet täällä?" Roihukynsi murisi paljastaen hieman pitkiä kynsiään.
"Haluan liittyä kulkukissoihin." vastasin tyynen rauhallisena ja kohtasin täysin vakaana kollin tuiman ja jäätävän katseen.
"Mistä tiedän, ettet aijo kertoa kaikkea Hopeatähdelle?" kolli sihahti.
"Lähdin klaanista vapaasta tahdostani ja se on oma asiani." mau'uin, kuin asia olisi ollut itsestään selvyys.
Kolli nyökkäsi ja pohti asiaa hyvän tovin ajan. Ensin näytti, että tuo kieltätyisi, mutta jokin ilmeisesti sai tuon muuttamaan mielensä.
"Hyvä on." kolli maukaisi.
"Murhaaja minä en sitten ole, eikä minusta murhaajaa tule." murahdin kollille, joka näytti vain hivenen verran pettyneeltä, mutta en ollut aivan varma, olinko nähnyt oikein, sillä aurinko yläpuolellamme paistoi häikäisevän kirkkaasti.

---pian---

Olin saanut itselleni mestarin tapaisen kissan näyttämään paikkoja ja opastamaan minua asioissa rotkossa. Saalistaa ja muuta osasin kyllä itsekkin.
Illalla etsin itselleni sopivan paikan nukkumiseen.
Löysin pienen tyhjän luolan, jossa ei kukaan asunut.
Pehmustin lattian kanervin ja sammalin ja päälle laitoin hieman sananjalkoja ja puiden lehtiä, kyllä siinä nukkua kelpaisi.
Käperryin kerälle aikaan saamalleni lokoisalle pedille ja kuuntelin tuulen huminaa ulkopuolella.
Luolan edessä oli pieni jäkäläverho, joka peitti koko luolansuun.
Luolani oli melko pieni, mutta kotoisa ja pidin siitä heti.
Petini oli aivan luolan perällä ja olin ympäröinyt petini kävyillä.
Aivan sänkyni vieressä luolassa oli pieni kolo, josta juuri ja juuri mahduin kulkemaan. En tiennyt minne tunneli vei, mutta huomenna ottaisin siitä selvän.
Lisäksi luolan seinillä oli uurteita, kuin hyllyjä ikään, joille voisin kerätä kauniita kiviä ja kaiken laista mukavaa.

Vastaus:Saat 13 kp:eet.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hopeapentu, myrskyklaani
16.08.2013 15:01
HOpeapentu makasi JOkipennun vieressä siniset silmät ammollaan. Pitkähäntä vaihtoi asentoaan ja nyökkäsi.
"Noinko oikeasti kävi?" hän kimitti. Pitkähäntä nyökkäsi.
"Kyllä. Sen jälkeen Tulisydän kävi Ruoskan kurkkuun ja taistelu oli ohi. Metsä kuului taas meille", sokea kolli maukui. Hopepentu värisi.
"Vau!" JOkipentu maukui. Hopepentu nuolaisi valkoisen ja hopeankirjavaa turkkiaan.
"Voitko kertoa miksi lähdimme tänne", hän kysyi. Pitkähäntä pudisti päätään.
"On jo myöhä. Huomenna saatte kuulla. Tulikukka varmasti jo kaipaa teitä. Hopepentu tuhahti.
"Miksi kaipaisi", hän mutisi. Jokipentu tönäisi siskoaan.
"Tule nyt! Emo sanoi, että pääsemme ehkä metsään", hän naukui ja ponkaisi jaloilleen pikkuruinen häntä vihtoen. Hopepentu murahti ja seurasi siskoaan pentutarhalle vastahakoisin ilmein. TUlikukka vaihtoi kieliä Linnunlaulun kanssa tarhan edustalla. Hän lopetti, kun näki pentunsa.
"No niin, olenkin jo odottanut teitä", hän maukui ja nuolaisi kumpaakin päälaelle.
"Oliko kivaa?"'
"Pitkähäntä kertoi meille taistelusta Veriklaania vastaan!" JOkipentu ilmoitti silmät säihkyen.
"No sepä mukavaa. Mennäänpä sitten nukkumaan", Tulikukka maukui. Hopepentu huitaisi emonsa häntää, joka heilahteli verkkaisesti. Tulikukka loi tyttäreensä vihreiden silmien ankaran katseen.
"Nukkumaan. Ei leikkejä enää tänään", hän torui. Hopeapentu vain tuhahti ja laahusti pentutarhaan.
>ei mitään kivaa<, hän ajatteli happamasti. Tulikukka seurasi häntä JOkipennun kanssa. Haukansiipi ja Auringonloiste makasivat makuusijoillaan ja torkkuivat pennut vierellään. HOpepentu kävi maahan tiukaksi sykkyräksi ja yritti nukahtaa.

//eka tarina!//
Vastaus:10kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Peippostassu,Jokiklaani
15.08.2013 20:28
Kaksi solakkaa ja punertavaa hahmoa repivät pientä karvanyyttiä ja yksi punertava hieman muita hahmoja isompi istui syrjemmällä silmät kiiluen.
Helakanpunainen veri värjäsi nurmea kahden punertavan olennon alla niiden jatkaessa puremista ja repimistä.
Hopeahäntä loisti tummalla yötaivaalla ja soturi esi-isät katsoivat voimattomina ylhäältä tähtivyöltä tuota julmuutta.
Kaikki pikkulinnut olivat jo lopettaneet laulunsa ja riista oli vetäytynyt yöpuulle, koko metsä tuntui jo uinuvan.
Tummat yöpilvet tummensivat taivaan ja peittivät tähdet, ikään kuin Tähtiklaani ei olisi kestänyt katsella, kun helakanpunainen veri valui ja kettujen hampaat kiilsivät ja muuttuivat verestä punaisiksi.
Hento tuulenvire pörrötti kettujen turkkeja, niiden virnuillessa hyytävää hymyään.
Yläpuolella kaarteli muutama suurehko varis pahaenteisesti raakkuen, kuin ennustaen kuolemaa, ne kärkyivät tietenkin helppoa ateriaa.
Leudossa kesäyössä tuuli kuljetti kettujen riepotteleman oppilaan hädintuskin kuultavat hennot sanat eteenpäin lähellä liikuskelevan kollin korviin.
"Apua!"
Hämärässä kajahti taisteluhuuto ja samassa tumma kollin hahmo syöksyi tekemään julmuudesta lopun luonnottoman pitkä häntä perässään liehuen.
"Ette satuta Peippostassua!!" kolli murisi kahdelle ketulle.
Kollin ilmaannuttua paikalle, ketut olivat pudottaneet minut maahan ja nyt lojuin nurmella hädin tuskin tajuissani.
Silmäni olivat raollaan, enkä nähnyt oikein mitään, kun sitten tunsin jonkun nappaavan minua niskanahasta ja lähtevän kantamaan minua jonnekkin syvälle metsään. Ketut seurasivat muristen perässä.
Samassa edessämme siinsi ontto puu, jonka juuristossa oli juuri kissan mentävä aukko, josta ketut eivät mahtuisi sisään.
Sujahdimme nppärästi sisään puun runkoon, joka oli pehmustettu sammalin.
Käärmetassun alettua paikkaamaan haavojani kuiskasin hiljaa:
"Kiitos."
En ollut varma kuuliko kolli ääneni, mutta silmänräpäystämyöhemmin vaivuin tiedottomuuden tilaan ja pimeyden suloisuus vei minut mukanaa, hälventäen kaikki kivut pois.

Avasin silmäni usvaisella nummella, jossa hädin tuskin näki usvalta käpäliään.
Tämä paikka oli erehtymättömästi Pimeydenmetsä ja pian sumusta ilmestyi, kukapa muukaan kehtasikaan näyttää minulle hapanta naamaansa, kuin Tiikeritähti?
"Tervehdys!" kolli murisi.
"En tehnyt mitään, mestarini ja hänen kumppaninsa kuolema eivät liity minuun mitenkään." murisin ja pörhistin niskakarvani.
"Tiedän ja saatkin siksi uuden tehtävän." kolli kehräsi silkin pehmeästi.
"En ota sitä vastaan!" ärähdin ja lähdin juoksemaan kuono pystyssä poispäin.
"Kuuntele ketunläjä!" Tiikeritähti sähisi ja aikoi loikata niskaani, mutta tällä kertaa enna koin sen ja väistin vikkelästi sivulle, joilloin kolli lensi kaaressa maahan ja ruhjoi kylkensä ikävästi kiviin.
"Vielä minä sinut opetan ketunläjä!" kolli sihis, mutta samassa maisema alkoi haihtua.
"Eiiiii! Et livistä!" kolli murisi ja hyökkäsi minua päin, mutta se oli jo myöhäistä sillä juuri sillä hetkellä maisema haihtui kokonaan ja raotin silmiäni ontossa puussa hämärässä.
Käärmetassua ei näkynyt missään, mutta edessäni oli rastas ja hiiri.
Samassa suuaukolta alkoi kuulua rapinaa ja Käärmetassu astui sisään.
"Olet hereillä!" kolli kehräsi onnellisena.
"Olenko nukkunut pitkäänkin?" maukaisin ihmeissäni.
Käärmetassu nyökkäsi.
"Olet nukkunut kokonaisen päivän ja minun oli mentävä takaisin leiriin, ettei poissa oloani huomattaisi." kolli selitti.
Nyökkäsin ja aloin popsimaan rastasta hieman haluttomasti, vaikka minulla olikin kiljuva nälkä.
Kolli huomasi ruokahaluni puutteen ja muuttui huolestuneen näköiseksi.
"Onko jokin vialla?" kolli maukaisi.
"Ei, mietin vain mitä minun katoamisestani sanotaan." valehtelin suu täynnä tuoresaalista.
kolli nyökkäsi ja istahti alas.
>Entä jos Tiikeritähti saa minut joskus kiinni?< ajattelin ja haukkasin viimeisen palasen rastaasta ja annoin toisen elikon olla, sillä ruoka ei juuri nyt minulle oikein tahtonut maittaa.
Vastaus:25kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tomupilvi, Myrskyklaani
15.08.2013 19:19
Luku: 5 Uusi klaani

Virta vei minua aina vain pitemmälle ja pitemmälle. Aallot paiskautuivat päin ruhjeista kehoani. Olin jotenkin pystynyt säilymään hengissä mutta tuskimpa eläisin enäää kauaa. Mielessäni pyörivät monet ajatukset Puumanloikka, Haukansiipi, sisarukseni.... Mitä he ajattelisivat jos nyt katoaisin ja kuolisin. Silmäni olivat enää vain sen verran raollaan että näin jonkin kultaisen vilkahtavan rannalla. Sitten vedin vahingossa vettä henkeeni ja aloin vajota hiljaa. Sitten aivan kuin jokin olisi tarrannut minua niskasta ja kiskonut rannalle. Olento alkoi ilmiselvästi raahata minua jonnekin mutten jaksanut sen enempää välittää. Olin niin väsynyt virran vietävänä olevana niin suljin vain silmäni. Ei minulla kuitenkaan olisi voimia haastaa ketään.

------------Pienen hetken kuluttua----------

”Köh.... Köh....”köhisin vettä suustani ja nostin pääni pehmeältä sammaleelta.
En ollut enää virran vietävänä vaan jossakin aivan muualla. Makasin pehmeällä sammalpedillä tilavassa pesässä ja kuulin kuinka pesän ulkopuolelle liikkui kissoja. Sitten kaunis siniharmaa naaras ilmestyi pesän perältä ja asteli eteeni.
”Tervehdys. Olen Värelampi. Virtausklaanin parantaja.”naaras esittäytyi.
”Olen Tomupilvi. Myrskyklaanin soturi. Anteeksi mutta mikä on Virtausklaani?”sanoin hieman epävarmasti.
”Samaa voisin kysyä Myrskyklaanista mutta ei takerruta siihen. Nyt sinun pitää levätä.”naaras naukui lempeästi ja katosi taas pesän uumeniin.
Sitten huomasin että selässäni oli aimo tukku hämähäkin seittiä niinkuin muullakin kehossani. Missä minä oikein olin? Asetin tassuni kauniisti eteeni ja laskin pääni niiden päälle. Huokaisin syvään ja tuijotin vain tyhjyyteen. Sitten kultainen turkki vilahti pesän perällä. Kurotin kaulaani nähdäkseni mikä siellä oli.
”Kuka siellä?”kysyin.
”Voinko tulla?”kuului kaunis ääni pesän perältä.
Nyökkäsin ystävällisesti. Kaunis kullankeltainen naaras astui eteeni. Naaras hymyili minulle lempeästi. Kissa asteli eteeni ja asettui istumaan viereeni. Katsahdin tähän. Naaraalla oli kaunis kullankeltainen turkki jota täplittivät vaaleammat täplät. Naaras katsoi minuun lempeillä kellertävillä silmillään.
”Kuka sinä olet?”kysyin tältä.
”Olen Ruohotassu. Entä sinä?”Ruohotassu esittäytyi.
”Olen Tomupilvi.”kerroin tälle.
”Hauska tutustua. Mistä sinä tulet?”Ruohotassu kysyi uteliaana.
”Tulen kaukaa Myrskyklaanista.”sanoin tälle.
”Mikä on Myrskyklaani?”Ruohotassu kysyi kummissaan.
”Se on klaani kaukana täältä. Asun suuren järven rannalla. Järvellä asuu myös kolme muuta klaania. Varjoklaani, Tuuliklaani sekä Jokiklaani.”mau`uin Ruohotassulle.
”Vau! Tämä paikka jossa olet on Virtausklaani. Vähän kauempana elää myös Jyrkänneklaani. He ovat aika akressiivisia kissoja.”Ruohotassu naukui.
>Jos tämä oli myös klaani niin klaaneja saattoi olla vielä enemmänkin jossain. Sellaisessa paikassa josta emme voi edes kuvitella.”ajattelin mielessäni.
”Tule. Esittelen sinut kaikille.”Ruohotassu sanoi innoissaan.
Nyökkäsin tälle vastauksen ja yritin nousta tassuilleni. Kun pääsin pystyyn niin toinen takajalkani petti alta ja lysähdin takaisin sammaleelle. Takajalkaani jomotti ja sitä särki kauheasti. Ruohotassu katsoi minua huolestuneena.
”Oletko kunnossa?”tämä kysyi.
”Olen mutta toista takatassuani särkee hirveästi.”sanoin samalla kun kipu viilsi läpi koko kehoni.
”Odota. Haen Värelammen. Hän saa tutkia sinut.”Ruohotassu naukui nopeasti ja katosi pian pesän syvyyksiin.
Jäin makaamaan paikoilleni liikkumattomana ja yritin löytää asentoa jossa kipu ei tuntuisi niin voimakkaasti. En kuitenkaan onnitunut mutta onneksi Ruohotassu palasi pian luokseni Värelampi vanavedessään. Värelampi juoksi nopeasti eteeni ja laittoi eteeni muutaman yrtin. Sitten naaran säntäsi katsomaan takatassuani.
”Tähänkö sinua sattuu?”parantaja kysyi.
”Kyllä.”sanoin tälle.
”Se näyttää menneen sijoiltaan mutta kyllä tämä kuntoon saadaan. Syö ne yrtit niin yritän pakottaa sen oikealle paikalleen.”Värelampi naukui.
Nyökkäsin ja söin kitkerän makuiset yrtit suurin haukkausuin aina viimeiseen suulliseen asti. Sitten katsahdin Värelampeen joka seisoi takanani.
”Oletko valmis?”tämä kysyi.
”Mitä tässä muutakaan voi?”sanoin naurahtaen.
”Äläs nyt vitsaile. Aloitetaampa.”Värelampi naukui ja otti tukevan otteen tassustani.
Kova kipu viilsi kehoni lävitse ja huusin äänettömästi tuskasta. En viitsinyt huutaa kuin pentu. Sitten kipu hellitti kun yrtit alkoivat vaikuttaa. Kesti pieni hetki ennen kuin kipu loppui ja Värelapi asteli takaani.
”Se meni hienosti paikoilleen. Tuen sen vielä kaislalla ja hämähäkin seitillä.”parantaja naukui lempeästi ja katosi pesän uumeniin.
Pian parantaja palsi suussaan iso tukku kaisloja ja hämähäkinseittiä. Värelampi katosi taas taakseni ja sitoi takatassuni tiukasti.
”Yritä nyt nousta.”naaras kehotti.
Otin hiukan vauhtia ja nousin tassuilleni. Se onnistui hyvin ja hymyilin Värelammelle. Ruohotassu oli tullut viereeni ja kehräsi minulle hieman.
”Tuletko nyt tutustumaan klaanilaisiin?”Ruohotassu kysyi innoissaan.
”Kyllä. Mutta jos Värelampi antaa luvan.”sanoin yhtä innoissani.
”Voit mennä. Ruohotassu. Pidä potilaastamme huolta. Olet sentään parantajaoppilas.”Värelampi sanoi ja naurahti hieman.
”Oletko sinä paranatajaoppilas?”kysyin katsahtaen Ruohotassua.
”Kyllä olen. Eikö olekin hienoa?”naaras sanoi hilpeästi.
Nyökkäsin tälle iloisena. Nilkutin pesän suulle Ruohotassu vierelläni ja näin että olin suuren leirin reunalla. Kaikkialla pyöri kissoja. Sitten yksi niistä käänsi katseensa minuun. Kissa oli melko pienikokoinen ruskea juovikas kolli. Ruohotassu hymyli kollille joka asteli luoksemme ja tuijotti minua kimaltevilla safiirinsinisillä silmillään.
”Tomupilvi, tässä on Hiillosmieli. Hiillosmieli tässä on Tomupilvi.”Ruohotassu esitteli meidät toisillemme.
”Hauska tutustua.”sanoin tälle hilpeästi.
”Hmph.... Häivy sinne mistä tulit!”Hiillosmieli naukui turhautuneena ja jolkotti sitten matkoihinsa mutisten jotakin.
”Älä välitä. Hän ei ikinä luota vieraisiin.”Ruohotassu naukui.
Jatkoimme matkaamme keskelle leiriä jossa sijaitsi pieni kumpu. Kummun alla oli selvästi pesä. Varmaan päälikön pesä. Sitten kaunis vaaleanruskea naaras jolla oli turkissa tummempia juovia astui esiin pesästä.
”Tomupilvi, tässä on päälikkömme Lehvätähti.”Ruohotassu kertoi.
”Hauska tutustua sinuun.”Lehvätähti naukui ja kosketimme toistemme kuonoja.
”Mukava kuulla päälikkö. Vaikken voikkaan viipyä pitkään.”sanoin tälle lempeästi.
”Ymmärrän. Auttaisitko kuitenkin meitä taistelussa Jyrkänneklaania vastaan?”Lehvätähti kysyi minulta.
”Voin auttaa. Kiitoksena siitä että pelastitte henkeni. Minulla onkin jo kauhea ikävä Puumanloikkaa.”naukaisin haikeana.
”Arvatekin hän on kumppanisi.”Lehvätähti sanoi ja iski minulle silmää.
Nyökkäsin ja katsahdin apean oloista Ruohotassua. Naaras oli laskenut päänsä alas ja näytti jotenkin onnettomalta.
”Onko kaikki hyvin?”kysyin tältä.
”On. Tietysti. Mitenkäs muuten? Ööö.... Jatketaanko?”Ruohotassu sanoi hieman yllättyneeseen sävyyn.
Nyökkäsin ja Ruohotassu viittasi minut kaikista syrjäisimmälle pesälle. Tassuttelimme sen luo ja työnnyimme paksun saniasverhon taaksen. Sen takana odotti jotakin aivan ihmeellistä. Kaunis kellanpunainen naaras katsahti minuun ja tämän vieressä makasi harmaa kolli. Kissojen vieressä imi maitoa kolme pentua.
”Tomupilvi. Tässä ovat Kuurakukka ja Pyyhäntä. Tuossa on heidän pentunsa. Tuo valkoinen on Fasaanipentu, tuo ruskea Ohdakepentu ja tuo mustavalkoinen on Myrskypentu.”Ruohotassu esitteli minulle.
”Hauska tutustua.”Kuurakukka naukui lempeästi.
”Kauniita pentuja teillä.”sanoin lempeästi.
”Kiitos.”Pyyhäntä naukui ystävällisesti.
Sitten pennut lopettivat imemisen ja Fasaanipentu tassutteli eteeni. Pieni kolli katsoi minua pitkään kauniilla meripihkanvärisillä silmillään. Otin kiinni pennun niskasta ja kannoin tämän takaisin muiden pentujen luo.
”Fasaanipentu taitaa pitää sinusta.”Kuurakukka naurahti.
”Niin taitaa.”vastasin tälle.
”Mennäänkö nyt? On vielä monta jotka haluan esitellä sinulle.”Ruohotassu hoputti minua.
”Nähdään.”Pyyhäntä naukui.
En ehtinyt sanoa mitään kun Ruohotassu kiskoi minut ulos pesästä. Kävelimme nyt suurimman pesän luokse. Arvelin sen olevat sotureiden pesä. Pesän edessä istui kaksi kissaa vaihtamassa kieliä ja Ruohotassu jolkotti näiden luokse. Seurasin Ruohotassua kuin varjo.
”Tomupilvi. Tässä taas ovat Hopeatuli ja Liekkilampi.”Ruohotassu sanoi osoittaen vuorotellen molempia kissoja.
”Hauska tutustua.”Liekkilampi naukui.
Hymyilin tälle ja jatkoimme Ruohotassun kanssa matkaa. Seuraavaksi lähestyimme suojaista pesää lähellä kuningattarien pesää. Haistoin jo kaukaa kuinka pesä tuoksui vienosti hiirensapelle. Tämä oli takuulla klaaninvanhimpien pesä. Pistimme Ruohotassun kanssa päämme sisään ja näin kolme kissaa. Työnnyimme nopeasti sisään ja kissat tulivat tervehtimään meitä. Hymyilin kaikille lempeästi.
”Kas tässä ovat Usvajuova, Aamuhämärä ja tuolla perällä kyhjöttää klaanin oma mörökölli nimeltä Sudenulvonta.”Ruohotassu esitteli.
”Sudenulvonta näyttää minusta kovin nuorelta klaaninvanhimmaksi.”sanoin Ruohotassulle hieman kummissani.
”Niin. Hänen takajalkansa halvaantuivat eräässä taistelussa Jyrkänneklaania vastaan. Hän oli klaanin yksi taitavimmista sotureista. Nykyään hän vain mököttää koska ei voi enää taistella, saalistaa tai muutakaan sellaista.”Ruohotassu sanoi haikeana.
Sitten katsahdin uudestaan Sudenulvontaan. Hänessä ja Ruohotassussa oli jotakin samanlaista. En vain saanut päähäni että mitä. He olivat vain jotenkin niin samankaltaiset. Katsahdin sitten Ruohotassua suoraan silmiin.
”Sinä muistutat paljon Sudenulvontaa.”sanoin vaisusti.
”Ai... Muistutanko? Sepä erikoista?”Ruohotassun ääni takelteli hieman.
”Ei siinä ole mitään erikoista.”kuului huuto pesän perältä.
”Ai puhutko sinä?”Usvajuova vitsaili.
”Olen ehkä halvaantunut mutten kuuro.”kuului närkästynyt vastaus.
”En ole samanlainen kuin sinä!”Ruohotassu huusi yhtäkkiä.
”Oletko nyt aivan varma tyttäreni?”Sudenulvonta naukui.
Siinä samassa Ruohotassu säntäsi ulos pesästä vedet tihkuen silmistä. Lähdin juoksemaan tämän perään ja sain kuin sainkin tämän pian kiinni. Ruohotassu itki parantajan pesän edessä ja istahdin tämän viereen.
”Mistä on kyse?”kysyin tältä lempeästi.
”EI MISTÄÄN!”Ruohotassu karjaisi.
Luimistin hieman korviani naaraalle.
”Anteeksi. Ei ollut tarkoitus urkkia.”sanoin vaisusti.
”Ei se mitään. Isä ei koskaan vain ole välittänyt minusta. Sinulla on takuulla isä joka tosiaan välittää sinusta.”Ruohotassu sanoi itku kurkussa.
Isäni miettiminen sai minutkin surulliseksi. Hänhän oli kuollut.
”Minulla ei ole isää. Tai ainakaan enää...”sanoin vaisusti.
”Mitä tapahtui?”Ruohotassu kysyi.
”Katala petturi Tiikerivarjo tappoi hänet.”vastasin tälle.
”Olen pahoillani.”Ruohotassu naukui suruissaan.
”Ei se mitään. Taitaa olla myöhä. Tiedätkö missä minä voisin nukkua?”kysyin oppilaalta.
Ruohotassu näytti hetken mietteliäältä mutta sitten naaraan ilme kirkastui.
”Nyt ei ole paljoakaan oppilaita joten voit nukkua kanssani oppilaiden pesässä.”oppilas sanoi lempeästi.
Nyökkäsin ja suuntasimme kohti lähintä pesää. Tuntui hassulta mennä nukkumaan taas pitkästä aikaa oppilaiden pesään kun olin tottunut nukkumaan sotureiden pesässä. Työnnyimme pesään ja huomasin siellä olevan vain muutama oppilas. Ruohotassu asettui makaamaan erääseen nurkkaa ja minä asetuin hänen viereensä. Laitoin tassut eteeni ja laskin pääni niiden päälle. Suljin hitaasti silmäni ja aloin nukkua.
(jatkuu...)

//Tomu saattaa sitten viipyä tuolla Virtausklaanin luona ainakin muutaman tarinan ajan. :3//
Vastaus:30kp!
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki,Tuuliklaani
15.08.2013 17:11
Raotin silmiäni.Pieni valon säde tunkeutui silmääni ja siristelin silmiäni.Tiirapentu istui pentutarhan suuaukolla mutta en nähyt missään Tunturipentua.Pomppasin jaloilleni."Missä Tunturipentu on?!"Kysyin toiselta pennultani.Tiirapentu katsoi minua."Hän halusi lähteä tutkimaan reviiriä ja sanoi minua pelkuriksi kun en lähtenyt mukaan"Pentu murahti hiljaa."Teit oikein kun et lähtenyt!"Nuolaisin pikkuiseni otsaa."Pysy täällä minä käyn hakemassa hänet."Murahdin ja astelin ulos.Oli utuista mutta näin leirin kumminkin missä olin.Juoksin mahdollisimman noeasti ulos leiristä.Haistoin vielä häivähdyksen Tunturipennusta.Seurasin hajua.Se johti yhä kauemmas leiristä ja usva ympäröi nummeja niin etten enäänn tiennyt missä olin.Lopulta haistoin Tunturipennun tuoreen tuoksun.Pian näin jo pienen mustan kollin joka käveli uhmakkaasti eteenpäin.Loikin hiljaa pienokaiseni taakse ja nostin hänet niskanahasta ilmaan.Pentu rääkäisi hurjasti ja huitoi kynsillään."Rauhoitu!"Murahdin.Tunturipentu tunnisti minut ja lopetti riehumisen.Laskin hänet maahan."Et olisi saanut lähteä pentutarhasta!"Tiuskaisin pennulle.Tunturipntu katsoi minua uhmakkaasti ja aion jatkaa saarnaani kun kuulin hiljaisia kissan askelia.Näin kuinka edessämme olevat kanervat huojuivat.Usvan avulla olisimme päässeet pakoon mutta nyt se oli kadonnut.Haistoin liiankin tutun tuoksun."Taakseni!"Kiljahdin pennulleni karvat pystyssä.Tunturipentu kävli taakseni kuuliaisesti ja tuijotin kanerviin uhmakkaasti.Sydämmeni jätti lyönnin väliin kun näin jäänsiniset silmät jotka roihusivat kylmää tulta.Sitten tyyneys valtasi minut.Annoin karvojeni tasoittua mutta tuijotin jäänsinisiä silmiä.Enkä sen takia että ne olisivat naulinneet minut paikoilleen vaan yritin sada uhkan perääntymään tiukalla katseellani.Mutta kissa liukui varjoista esiin.Musta kolli seisoi edessäni kuin valtava vuori."Roihukynsi!"Murisin kollille."Missäs pentun ovat Hiekkaturkki?"Kolli kysyi maireasti."kaukana sinusta!"Sihisin kollille."Niinkö?Tuolla on ainenkin yksi!"Roihukynsi murahti ja näin kuin Tunturipentu astui esiin kanervista.Roihukynsi otti askeleen eteenpäin."Tuo pentu lähtee mukaani!"Roihukynsi murisi uhkaavempaan ääneen."Vain kuoleen ruumiini yli!"Tiuskaisin.Kolli syöksyi minua kohti."Tunturipentu mene piiloon!"Rääkäisin ja väistin juuri ja juuri Roihukynnen tappavat kynnet.Pieni pentu livahti piiloon ja loikkasin valtavalla loikalla Roihukynnen selkään.Raastoin kollin kylkiä kynsilläni raivoisasti.Kolli ulvahti ja pyristeli koko kehoansa.Luisuin alas ja kierin pois Roihukynnen ulottuvilta.Ponnistin ylös nopeasti ja juoksin taas kollia kohti.Rääkäisin kun iskin veitsenterävät hampaani kollin etujalkaan.Roihukynsi iski hampaansa lapaani ja riuhtaisi minut irti.Paiskauduin maahan ja Roihukynsi painoi minut maata vasten."Hyvästi Hiekkaturkki!"Kolli nauroi ilkeästi.Roihukynsi aikoi iskeä hampaansa kaulaani mutta purin häntä kuonosta.Yhtäkkiä vhainen ulvonta täytti ilman.Kanervista syöksyi valkoinen kissa jonka musta häntä liehui tuulessa."Tihkukynsi!"Henkäisin kun kumppanini syöksyi raivoisasti ulvoen Roihukynnen kimppuun.
Vastaus:20kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, Myrskyklaani
15.08.2013 14:18
Tulikukka havahtui seisomasta pimeästä onkalosta. Missään ei näkynyt puita tai tuttua leiriä. Aavemaisen hiljaisuuden rikkoi vain kissan kirkaisu.
Puumanloikka!
Tulikukka yritti nousta jaloilleen, mutta hänen päänsä kolahti luolan kattoon. Yhtäkkiä kuului askelten ääniä. Tulikukka seisoi karvat pystyssä ja yritti havaita suuaukon. Siinä samassa sisään pujahti äänettä suuri musta varjo, joka oli syvää hämärääkin pimeämpi. Pimeyden keskellä paloivat jäätävät siniset silmät.

Tulikukka avasi silmänsä pentutarhassa ja huokaisi helpottuneena. Se oli ollut vain unta. Kipu hänen korvansa takana oli kaiketi herättänyt hänet.
"Jokipentu, tuo ei ollut kivaa", Tulikukka huokaisi, kun siniharmaa pentu liukui alas hänen selältään.
"Mutta ei ole tekemistä", naaras kimitti närkästyneesti.
"Emon kynsiminen ei ainakaan helpota tilannetta", Tulikukka torjui ja nuolaisi tyttärensä päätä.
"Missä Hopeapentu on?" Hän jatkoi. Yhtäkkiä jokin tömähti Tulikukan selkään, ja alas pomppasi valkoisen ja hopeankirjava möykky.
"Hopeapentu, et saisi tehdä noin!" Tulikukka maukui ja nosti pikkuisen naaraan jaloilleen.
"Miksen? Teen mitä huvittaa", Hopeapentu vastasi nenäkkäästi ja perääntyi emostaan siniset silmät uhmakkaina loistaen. Tulikukka pudisti päätään.
"Nyt molemmat nukkumaan, on jo täysi yö", hän kivahti. Jokipentu pomppi ympäriinsä Hopeapennun seuratessa ryhdikkäänä vierestä. Tulikukka huokaisi.
"Voin päästää teidät ehkä ulos huomenna, jos olette nyt kiltisti", hän maukui. Jokipentu kääntyi emoaan kohti silmät säihkyen.
"Oikeasti?" Hän kysyi ja säntäsi heti kuuliaisesti Tulikukan viereen ja käpertyi tiukaksi keräksi. Hopeapentu kävi hänen viereensä ja molemmat nukahtivat muutamassa silmänräpäyksessä. Tulikukka huokaisi väsyneesti. Auringonloiste ei ollut onneksi enää niin piikikäs hänelle kuin ennen, mutta kukaan leirissä ei tiennyt, missä Punahaukka tai Puumanloikka oli. Tulikukka nuolaisi lapaansa ja sulki silmänsä. Kun yksi huoli katosi, kaksi uutta odotti kulman takana.

Vastaus:20kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hopeatähti,Myrskyklaani
14.08.2013 20:23
9 hengen lahja...
Luku 2

Kuin Tähtiklaaniinvoimasta, heti kun kuononi kosketti kristallin kirkasta vettä vajosin syvään uneen ja unhoitin kaiken ulkopuolisen.
Kun jälleen avasin silmäni, Kuulampi ja Puumatassu olivat poissa.
Seisoin pehmeällä, polkuanturoita lempeästi kutittelevalla kauniilla nurmella, jonka yllä leijaili hieman kimaltelevaa usvaa.
Ensin luulin tulleeni Pimeydenmetsään, mutta sitten muistin sen ainaisen karmivan tunteen, kun olin ollut Pimeydenmetsässä.
Täällä en tuntenut oloani uhatuksi tai pelokkaaksi, päinvastoin.
Hopeahäntä tuikki yläpuolellani ja näytti, että sen valo loi hopeisen sillan jonnekkin usvan keskelle.
>Mitä kummaa?< ajattelin ihmeissäni, paljoa aikaa ei minulle kuitenkaan miettimiseen tarjottu, sillä yhtäkkiä näytti, kuin Hopeahäntä, itse Tähtiklaani mukanaan olisi lähtenyt laskeutumaan tummalta yötaivaalta alas, kuin lehti, joka leijui tuulessa ja tuli hiljalleen alas.
Todentotta! Tähdet todella tulivat lähemmäs, nyt ne kieppuivat jo todella lähellä ja loistivat entistäkin kirkkaammin.
Vasta nyt ymmärsin mitä minun tuli tehdä. Lähdin muitta mutkitta astelemaan pitkin hopean hohtoista siltaa pehmoisella nurmella.
Tähtien hopeinen valo sai turkkini suorastaan sädehtimään ja väikkymään, kuin kuulammen pinta kirkkaassa auringonpaisteessa.
Olin hieman varuillani siitä huolimattakin, että tiesin tämän Tähtiklaanin valtakunnaksi, jossa kuolleet kissat asustivat ja tänne he tulivat ikuiseen lepoon.
Kirkkaan vihreät silmät olivat aivan apposen ammollaan, kuin kaksi täysikuuta.
Silmistäni saattoi erottaa pienoisen pelon pilkkeen, jota en edes yrittänyt peitellä.
Mitä pidemmälle Tähtiklaanin hopeisella sillalla etenin, sitä tutummaksi neli osainen varjo edessäni alkoi käydä ja lopulta, kun sumu alkoi jo väistyä tieltäni, ei ollut epäilystäkään siitä missä olin.
"Nelipuut!" henkäisin salpautuneella äänellä. Ääneni kuitenkin haipui ja jäin mykistyneenä katsomaan tuota erittäin vaikuttavaa näkyä.
Edessäni kohoavat neljä massiivisen isoa tammea seisoivat siinä ikiaikaisilla paikoillaan, kuin oppilas aikoinani.
Tammet olivat kukoistuksessaan ja niiden kauniin vihreät suuret lehvät huojuivat hiljaisessa yötuulessa.
Nelipuiden välissä oleva laakso oli samanlainen, kuin muistin ja mikä parasta, Puhujankivi seisoi tukevasti omalla paikallaan, eikä sivussa kaksijalkojen hirviöiden kynsimänä ja naarmuttamana, kuin mikäkin vanha luu.
Hopeinen silta takanani katosi yhtä nopeasti, kuin oli ilmestynytkin ja Hopeahännän valo haihtui olemattomiin, sillä tummat pilvet peittivät koko tähtivyön.
Säikähdin sitä ensin, sillä ajattelin, että itse Tiikeritähti olisi vaikkapa tullut pilaamaan tämän kallisarvoisen hetkeni.
Villisti laukkaava sydämmeni rauhoittui, vasta kun pilvi oli lipunut ohi ja Hopeahännän valo valaisi nelipuiden välisen laakson ja hopeinen usva laskeutui ympärilleni.
Sitten yhtäkkiä usva alkoi kieppua, kuin vesi villisti virtaavass joeassa ja usvan hävennyttyä seisoikin laakson toisella laidalla suuri kaarti hopeanhohtoisia kissoja, jotka katsoivat minua.
En niin kaukaa vielä tunnistanut yksittäisiä kissoja nimeltä, mutta vaistoni sanoi, että minun olisi laskeuduttava alas laaksoon ja heti, kun otin yhden pennunaskeleen kohti puhujankiveä, lähti hopeanhohtoinen kissa kaarti laukkaamaan alas rinnettä.
Minäkin lähdin sitten laukkaamaan alas laaksoon, kuin kokoontumisessa konsanaan.
Päästyäni alas puhujankiven juurelle olin hieman hengästynyt ja kun pysähdyin vetämään henkeä, olivat Tähtiklaanin kissat ympäröineet minut.
Edessäni oli rinki kissoja ja minua lähinnä olevan ringin ulkopuolella oli vielä kaksi rinkiä.
Saatoin tunnistaa eturivistä ainakin pienen pentuni, Pajupennun ja toisen pentuni, Sadekorvan. Tähyilin Jäävirtaa kissojen joukosta, mutta helpotuksekseni en nähnyt tuota missään.
Pentujeni lisäksi tunnistin kissajoukosta ainakin: Kärpänloikan,Sinitähden ja Kurkitassun. Kissojen joukossa oli paljon muitakin tuttuja kasvoja.
Mieleni teki uosta syleilemään pentujani ja muita tuttuja kasvoja, mutta hillitsin itseni, sillä tiesin ettei se ollut mahdollista.
"Tervehdys Hopeasulka!" Maukui yhteneinen kissojen ääni.
Kuulosti kuin yksi kissa olisi puhunut, mutta näytti, että kaikki kissat puhuivat ja ääni kuulosti tulevan jostakin yläpuoleltani hopeahännältä.
Olin myös hieman hämmentynyt, siitä että minua kutsuttiin entisellä nimelläni Hopeasulka, sillä olin tottunut, siihen että minua kutsuttiin Hopeatähdeksi, sillä kaikki klaanissa käyttivät jo sitä nimeä.
"Olemme kokoontuneet tänne antamaan sinulle Tähtiklaanin lahjan, yhdeksän henkeä. Käytä niitä jokaista hyvin." yhtenäinen kissojen ääni maukui ja tiesin, etten voinut enää perääntyä.
Tämä oli väistämättä edessä, enkä voisi enää livistää, minun olisi siis kestettävä tuleva.
Kissajoukosta pentuni, Sadekorva astui esiin ja asteli itsevarmana luokseni.
"Sadekorva!" kuiskasin kollin kovaan.
"Emo." kolli kuiskasi takaisin ja puski lapaani enne virallista tehtäväänsä.
"Tällä hengellä annan sinulle Kestävyyttä", hän maukui ja katsoi minua silmät tuikkien. "Käytä sitä hyvin valaaksesi voimia klaanillesi vaikeina aikoina."
Sadekorvan puhuttua loppuun, tuo kosketti lempeästi kuonoani, enkä osannut yhtään odottaa kamalaa tuskaa, joka kosketuksesta seurasi.
Jouduin valtavan kouristuksen valtaan ja minulta pääsi pieni tuskan huuto, joka halkoi ilmaa Tähtiklaanin kissojen yllä. Tunsin vahvaa halua lohduttaa kaikkia klaanissani ja uskoa, että kaikki selviäisivät. Tunsin, että halusin antaa kaikki voimani klaanille, jotta se selviytyisi, tunsin vahvaa halua valaa voimaa jokaikiseen Myrskyklaanilaiseen korvannipukoista aina hännänpäähän asti. Vapisin hieman kun kipu vihdoin alkoi hellittää.
Pysyin hieman tärisevillä jaloillani ja katsoin Sadekorvaa. Pentuni katsoi minua myötätuntoisesti ja kuiskasi äänettömästi:
"Pidä huolta itsestäsi." sitten kolli sipaisi vielä lempeästi kylkeäni tuuhealla hännällään ja asteli muiden kissojen sekaan omalle paikalleen.
>Onko minun kestettävä tuo kauhea kipuaalto vielä kahdeksan kertaa?< ajattelin ja mitin kestäisinkö todella sen kaiken tuskan.
Sitten kissajoukosta ilmestyi tähtiä hohtavan kissan hahmo, tunnistin naaraan heti.
"Kärpänloikka!" kuiskasin.
Naaras katsoi minua lempeästi ja käveli aivan eteeni.
"Tällä hengellä annan sinulle toivoa",Naaras maukui katsoen minua hieman surullisesti. "Käyt sitä hyvin opastaaksesi klaania synkkinä aikoina."
Naaraan puhuttua loppuun tunsin hengen virtaavan lävitseni, mutta tällä kertaa olin varautunut polttavaan kipuun ja tuskaan, mutta nyt kipu oli lievempää, eikä se ollut niin kamala kuin edellinen henki.
Tunsin tahtoa valaista klaanin tietä Tähtiklaani mukanani aina Tähtiklaaniin siirtymiseeni asti. Tunsin pienen kouristuksen, mutta se ei ollut paha ja lievän kivun jälkeen nyökkäsin Kärpänloikalle.
"Kiitos Kärpänloikka." Maukaisin ja naaras nyökkäsi ja asteli sirosti takaisin muiden Tähtiklaanilaisten sekaan.
Katsoin odottavasti hieman usvan peitossa olevaa kissojen kehää ja tunsin olevani valmis seuraavan hengen saamiseen.
"Olen valmis." maukaisin tyynesti ja tähyilin kissoja edessäni.
Usvan seasta astui esille hieman minua suurempi kokoinen naaras, joka muistutti todella paljon minua ja kyynel vieri alas poskeani jälleen näkemisen riemusta.
"Emo!" kiljahdin kuin pieni pentu, joka oli pelännyt menettävänsä emonsa.
Naaras loikki eteeni lujaa kehräten.
"Tervehdys tyttäreni! Olen sinusta niin ylpeä." emoni maukui kehräten ja kosketti kuonoani omallaan, ele ei merkinnyt hengen antamista, vaan silkkaa kiintymyksen osoittamista.
Kehräsin iloisena ja katsoin Siniruusua suoraan silmiin.
Emon silmistä kuvastui loputon rakkaus ja ylpeys.
"Tällä hengellä annan sinulle rakkautta", emo kehräsi. "Käytä sitä hyvin kaikille niille, jotka kaipaavat suojeluasi."
Ojentauduin kohti emoni kasvoja innokkaana saamaan tämän hengen. Kurotin ja kuonomme koskettivat toisiaan.
En osannut lainkaan odottaa sitä kamalaa kipua ja sydäntä raastavaa tuskaa, joka seurasin, kun henki virtasi sisälleni.
Ummistin silmäni kipuaallon saattelemana ja tunsin raastavaa halua suojella jälkikasvuani. Upotin kynteni maahan ja huulta purren yritin kestää lävistävän tuskan, joka poltti sisintäni. Rää'yin tuskissani ja puristin silmiäni lujasti kiinni. Tunsin polttavaa kipua ja samalla halua suojella pentujani henkeni uhalla.
Kun kipu laantui lysähdin vatsalleni maahan vapisten.
Huohotin hieman ja katsoin emooni. Siniruusu hukutti kasvoni nuolaisuihin ja sitten hän sipaisi otsaani pehmeällä hännällään ja perääntyi kohti muita usvan osaksi kätkemiä Tähtiklaanilaisia.
"Älä mene." kuiskasin huohottaen.
"Ei hätää, kuljen aina rinnallasi." tuo maukaisi, ennen kuin usva nieli naaraan.
Sitten usva hälveni jälleen ja jokin todella pienikokoinen naaras, aivan pennun kokoinen asteli kohti minua.
Tunnistin välittömästi pienen pentuni, jonka Tähtiklaani oli vienyt aivan liian varhain.
"Emo!" Pennun kimakka ääni vikisi, kun pienokaiseni säntäsi luokseni.
Hukutin pentuni hellyyden osoituksiin ja kesti hyvän tovin ennen kuin tuo pääsi täyttämään velvollisuutensa.
"Annan sinulle hengen, jolla voit parantaa sanojen ja vihanpidon aiheuttamia haavoja. Käytä sitä hyvin auttaaksesi kaikkia, joiden kipu on sydämmessä." Pennun kimakka ääni vikisi.
Minun oli kumarruttava, jotta pieni pentu saattoi koskettaa kuonoani omallaan. En odottanut että pennun antama henki tuottaisi tuskaa ja olin oikeassa.
Tämä henki ei tuottanut yhtään huumaavaa kipua tai piinaa. Kehräsin onnellisesti loppuun saakka, kunnes oli Pajupennun vuoro astua takaisin elävän kissan luota Tähtiklaanin rivistöihin.
"Kiitos, Kultaseni." kuiskasin ja nuolaisin pennun päälakea, kun tuo lähti tepsuttamaan kohti usvaa, joka leijui hopeisena ja kosteana ilmassa ja peitti hellään huomaansa tähtiä loistavat kissat.
Huomasin, että sumu alkoi älleen ohentua ja odotin, että esiin astuisi jälleen uusi kissa, mutta usvan seasta paljastui enemmän nurmea laaksossa jättimäisten tammien alla ja usva alkoi hieman hälventyä kaikkien niiden kissojen yltä, jotka istuivat isona joukkona edessäni, mutta nyt usvan hieman hälvettyä, huomasin, että kissoja oli tullut vain lisää.
Lävitseni kävi puistatus ikään kuin olisin loikannut uimasilleni jäätävään veteen keskellä lehtikadon hyytävänkylmää aikaa.
Yhtäkkiä kissat väistyivät ja esiin asteli kaksi kissaa, en haluksi tunnistanut heitä, mutta kollin ja naaraan turkit näyttivät koko ajan tutumilta, etenkin kollin tumma turkki oli niin erehtymättömän tutun näköinen, etten millään voinut erehtyä, siinä olivat Mustatähti ja Sinitähti.
Kaksi hohtavaa hahmoa asteli luokseni ylväinä ja sädehtivinä, kuin kaksi tähteä suoraan taivaalta.
Mustatähti asteli ensin luokseni ja Sinitähti jäi hieman taaemmas odottamaan siniset silmänsä säihkyen, kun tuo katseli minua rohkaisevasti. Mustatähti kumartui aivan eteeni ja nuolaisi ystävällisesti lapaani.
"Tiesin valinneeni oikein, kun valitsin sinut varapääliköksi." kolli maukaisi hiljaa korvaani ja katsoi minua hetken lempeästi silmillään.
Mustatähti ei enää ollut se iän kuluttama vanha kolli, vaan nyt hän oli nuori ja tarmokkaan näköinen riuska päälikkö.
"Tällä hengellä annan sinulle viisautta" päälikkö maukaisi hymyillen hieman. "Käytä sitä hyvin, kun edessäsi ovat kaikkein hankalimmat päätökset." Sitten kolli kosketti kuonoani.
Hytisin kun viides henki virtasi sisälleni, en oikeastaan tuntenut itseäni yhtään viisaammaksi, sen sijaan tunsin itseni jotenkin uteliaammaksi ja että ymmärsin paremmin asioita. Nyökkäsin kiitokseksi päälikölle joka poistui Sinitähden rinnalle ja naaras lähti astelemaan luokseni.
"Tervehdys nuorukainen!" Sinitähti tervehti. "On suuri ilo minulle saada antaa sinulle yksi hengistäsi." naaras maukui. "Tällä hengellä annan sinulle myötätuntoa ja ymmärrystä. Käytä sitä hyvin klaanisi heikoimpia ja kaikkia niitä kohtaan, jotka tarvitsevat apuasi ja suojeluasi." Sinitähti maukui hiljaa ja kosketti varovaisesti kuonoani.
Tunsin suurta kunnioitusta Sinitähteä kohtaan ja olin innokas saamaan hengen häneltä. Hengen virratessa sisälleni, tunsin kuinka halusin ymmärtää asioita, joita en ymmärtänyt, tunsin kuinka halusin suojella niitä jotka eivät voineet suojella itse itseään. Halusin auttaa ja suojella koko klaania. Kipu ei ollut kovin tuskaisaa tässä hengessä, mutta hieman rankalta se kuitenkin tuntui ja jouduin pinnistelemään pysyäkseni jaloillani.
Samassa usvan seasta kuului tuttu ääni:
"Minun vuoroni! Minä annan hänelle tämän hengen!" ääni ulvoi sumust ja tiirasin uteliaana ohueen sumuverhoon, jonka takaa pian ilmestyi suurikokoinen ja vankkarakenteinen kolli, joka muistutti hieman veljeäni, Liekkimyrskyä, jonka olin nimittänyt soturiksi, mutta tuo oli kadonnut vartiointi yönään jälkiä jättämättä.
Katsoin silmät ammollani tuota tuttua hunajan väristä hahmoa.
"Isä!" kuiskasin silkinpehmoisella äänellä.
Kolli säntäsi luokseni ja Sinitähti ja Mustatähti nyökkäsivät juhlallisesti Hunajaturkille.
Kolli antoi minulle tuskin aikaa toipua edellisestä hengestä, kun jo koskettikin kuonoani omallaan.
"Annan tällä hengellä epäitsekkyyttä. Käytä sitä hyvin klaaniasi palvellaksesi." isäni julisti ja katsoi minua niin lempeästi. Tunsin pientä kouristelua ja halua luopua omastani auttaakseni kissoja klaanissani. Hengen annettuaan isäni nuolaisi päälakeani ja kuiskasi korvaani:
"Kuljen emosi ja pentujesi kanssa aina rinnallasi." isäni maukaisi ja lähti ylpeän näköisenä marssimaan häntä pystyssä takaisin usvaan.
Sitten Mustatähti ja Sinitähti astelivat ylväinä takaisin usvaan rinnatusten, aivan kuten olivat tulleetkin.
Tiesin että koitos olisi pian ohi, eikä kestäisi enää kauaakaan,että minulla olisi kaikki yhdeksän henkeä.
Hetken ajan ei tapahtunut yhtään mitään ja usva seisoi paikallaan samoin kuin kissat sen sisässä. Kaikki pysyivät paikallaan, kuin jotakuta odotellen.
Sitten kuulin askelia ja kissa rinki väistyi lihaksikkaan kollin tieltä. Kollin astuttua kokonaan esille suuni loksahti auki, tuo kolli oli minulle niin tuttu ja tärkeä, mutta olin kokonaan unohtanut hänet, enkä ollut nähnyt häntä moneen monituiseen kuuhun.
Kolli asteli luokseni silmät onnesta säteillen ja tuon tultua eteen tuo puski leveällä päällään hellästi lapaani.
"Vi-Viiltokäpälä?" sopersin yllättyneenä, samalla iloisena tuon kollin jälleen näkemisestä, olin pitänyt kollia kuin omana veljenäni ja pidin vieläkin. Tiesin, että kolli piti minua siskonaan ja meidän välillämme oli erityinen side.
"Annan tällä hengellä päättäväisyyttä." Kolli maukui ja nosti päätään koskettaen kuonoani hellästi. "Käytä sitä hyvin seurataksesi polkua, jonka tiedät oikeaksi." kolli maukui ja samssa minusta tuntui kuin olisin juossut ja lujaa.
Hengitin raskaasti ja nopeasti ja jalkani tutisivat kun otin vastaan kahdeksannen henkeni, koettelemus oli vienyt jo kaikki voimani ja vielä olisi jaksettava tätä.
"Suojelen sinua Tähtiklaanista käpälin." kolli maukui ja kumarsi, nyökkäsin ja kolli katosi usvan sekaan.
Odotin, että usvasta astuisi viimeinen kissa ja antaisi minulle yhdeksännen henkeni, mutta ketään ei näkynyt liikahtavankaan.
Tuuli nousi ja repi usvan repaleiseksi rievuksi, joka leijui kissojen yllä. Moni päinen tähtiä hohtava kissa joukko jakaantui kahtia ja muodosti polun, joka johti suoraan laakson reunalta aina minun luokseni asti.
Kun ketään ei vieläkään näkynyt, aloin käydä hermostuneeksi ja vaihdoin painoa toiselta tassulta toiselle levottomana.
Tähtiklaani kissat tähti turkkeineen näyttivät kuitenkin rauhallisilta ja tyyniltä kaikin tavoin, joten minä pakotin itseni tyynen rauhalliseksi ja tyydyin vain tuijottamaan kissojen väliin muodostunutta polkua aina sinne laakson reunalle asti.
Sitten olin erottavinani laakson reunalla, aivan polun päässä pienen valon pilkkeen ja sitten näin, liikkuvan valo pisteen joka eteni eteenpäin polkua pitkin jättäen hohtavan polun taaksensa.
Tiirailin kauas arpoen kuka se voisi olla, mutta minulla ei ollut hajuakaan siitä, kuka kumma tuo kissa oikein oli.
Sen päättäväinen ilme ja punertava turkki, eivät näyttäneet hiiren hännänkään vertaa tutuilta, vaikka kuin tähyilinkin.
Lopulta, monelta vuodenajalta tuntuneen ajan kuluttua punaruskea kolli saapui vihdoin luokseni ja tuo kumarsi syvään.
"Tervehdys, Minä olen Punatähti ja olen Myrskyklaanin muinainen päälikkö." kolli maukui ja se sai minut katsomaan kollia aivan uudessa valossa.
"Tällä hengellä annan sinulle uskollisuutta, käytä sitä hyvin sitoutuaksesi klaaniisi ja sukuusi." kolli julisti ja kosketti ronskisti kuonoani.
Yhdeksäs henki vyöryi minuun ja tunsin itseni jotenkin täydeksi, kuin olisin ollut täysi joki kaatosateessa, joka tulvisi kohta yliäyräiden ja kaikki henget valuisivat hukkaan.
Kun viimeinenkin henki oli saatu olin aivan puhki ja makasin uupuneena nurmikolla tähtikissojen ympäröimänä.
Olin niin poikki, etteivät jalkani enää oikein kantaneet ja minun oli pakko käydä makuulle. Kaikki Tähtiklaanin kissat katsoivat minua ja niiden katse oli jotenkin haikean surumielinen.
"Hopeatähti! Hopeatähti! Hopeatähti!" Tähtikissat alkoivat yhtäkkiä ulvoa ja toivottivat minut tervetulleeksi pääliköiden joukkoon.
Pehmeä nurminen laakso ja suuret tammet alkoivat äkkiä haihtua ja vaivuin pimeyteen ja sitten avasin silmäni kirkkaassa auringonvalossa.
Siristelin silmiäni nähdäkseni paremmin. OLin aivan puhki ja hädin tuskin jaksaisin takaisin leiriin tuon rankan koettelemuksen jälkeen.
Nostin pääni pois Kuulammen pinnasta ja kömmin tutisevin jaloin pystyyn, nyt olisin virallisesti päälikkö.
Havahduin aatoksistani, kun kuulin taistelun ääniä takaani ja näin oppilaani Puumatassun kamppailemassa kolmen jo melko pahasti loukkaantuneen Varjoklaanilaisen kanssa. Yksi pienikokoinen Varjoklaanin soturi pinkaisi surkeasti ulisten pensaikkoon. Mutta Puumatassu kamppaili vielä kahden suuren soturin kanssa, enkä minä jaksanut nyt oikein taistella, enkä uskonut että oppilaasta olisi vastusta kahdelle Varjoklaanilaiselle.
Yllätyksekseni Puumatassu osasi monia näppäriä liikkeitä ja vaikka vastustajia oli kaksi, sai oppilas rökitettyä jo toisen sotureista, kun toinen soturi oli ensin ollut Puumatassun päällä ja painanut tuon maata vasten voiton varmana, Puumatassu olikin singonnut tuon puuta päin ja kollin ollessa vielä hieman pökerryksissä Puumatassu kynsi kaikin voimin toista sotureista, lopulta soturi luovutti ja pinkoi pois pensaikkoon,jäljellä oli enää yksi soturi, joka olisi varmasti melko helppo päihittää.
Mutta Puumatassun voimat olivat lopussa ja hän oli jäämässä taistelussa alakynteen, ja se sai emon vaistoni heräämään, olin nimittäin alkanut pitämään Puumatassua kuin omana tyttärenäni vaikkei tuo sitä ollutkaan, luotin häneen täysin, enkä ikinä uskoisi hänen pettävän minua ja klaania.
Sinkosin itseni kollin selkään ja purin tuota oikein syvälle niskaan ja tunsin kuinka verta alkoi pulputa suuren kollin niskasta ja tuon keho alkoi kouristella voimakkaasti.
Puumatassu kömpi pois Varjoklaanilaisen alta ja katsoimme kun soturi kouristeli tuskaisena maassa. Olin valmis antamaan armoniskun ja lähettämään kollin Tähtiklaaniin, mutta sitä ei tarvittu, kun kolli valahti eteemme veltoksi.
"Se siitä ja nyt takaisin leiriin." maukaisin ja katsoin oppilastani kuin emo pentuaan, joka on juuri voittanut tappelun.
Puumatassu katsoi minua ja kysyi:
"Jaksatko sinä kävellä?"
"Jaksan jaksan!" vakuutin oppilaalleni ja aloitimme matkan takaisin leiriin.
Pysähdyimme kuitenkin saalistamaan hieman, sillä molemmilla oli kiljuva nälkä.
Vastaus:Hui, miten pitkä O_o 30kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kuutassu,Tuuliklaani
14.08.2013 16:58
Istuin hiljaa oppilaiden pesässä.Minusta tulee pian soturi.Olin myös iloinen mutta myös surullinen.Kaksijalkani etsivät varmasti minua ja surivat minua.>Kumpa voisin kertoa heille kuinka onnellinen olen nyt!<Murahdin hiljaa.Nousin ylös ja tassuttelin pentutarhaan.Vahva maidon haju täytti kuononi.Hiekkaturkki makoili pesän yhdessä kulmassa ja kaksi kolli pentua nukkuivat häntäntä vasten.Hiekkaturkki näytti väsyneeltä joten hipsin vähin äänin pois.>Jospa Pölyturkki tulisi kansani metsästämään!<Pohdin ja etsin katseellani ruskean kirjavaa naarasta.Häntä ei näkynyt eikä sen paremmin Rosotassuakaan.Puhahdin hiljaa.>Hänen pitäisi olla arvioimassa taitojani eikä olla jossain piilossa Rosotassun kanssa!<Ärähdin hiljaa."Mikäs sinua ärsyttää?"Kuulin matalan maikaisun takaani.Käännähdin ympäri ja käänsin päätäni nähdäkseni puhujan."Ai hei Tihkukynsi!"Maukaisin vähän alakuloisesti."Pölyturkki on jossain Rosotassun kanssa vaikka hänen pitäisi olla arvioimassa taitojani!"Murahdin."No mennään me metsälle!"Tihkukynsi maukaisi."Haen vielä Lummesydämmen".Kävelin leirin sisäänkäynnille odottamaan Tihkukynttä ja Lummesydäntä.He tulivat pian luokseni ja lähdimme leiristämme.Haistoin vielä heikosti Pölyturkin ja Rosotassun hajun.Tuhahdin.Pölyturkki oli hyvä mestari mutta olin myös todella iloinen että minusta tulee soturi.Lummesydän loikki Jokiklaanin rajan suuntaan.Tihkukynsi tuijotti sisartaan hämmästyneenä."Käyn tarkistamassa vain rajan!"Hän maukaisi ja loikki pois.Ei hän mittään rajaa mennyt tarkistamaan vaan tapaamaan Jokiklaanin oppilasta Pisaratassua joka oli Lummesydämmen kumppani.Huokaisin.Siitä seuraisi vain ongelmia mutta Lummesydän oli muutunut alakuloiseksi kun ei voinut enään tavata Pisaratassua.Loikin nopeasti kanervoihin.Tihkukynsi lähti toiseen suuntaan.Tiesin että Tihkukynsi seuraisi minua pian joten päätinn laittaa parastani.Kun käänsin katseeni näin edessäni vaalean kissan jolla oli kuin naamio päällään.Tunsin kollista hohtavan kylmän voiman.Jäänsiniset silmät naulitsivat minut paikoilleen."Juuri sopiva"Kolli naurahti hilljaa ja katosi.Sävähdin mutta jatkoin ripein askelin matkaa.Huomasin pulun ja painuin maata vasten.Aloin hiipiä sitä kohti hiljaa.Kun olin enään jäniksen loikan päässä ponnistin sen niskaan.Tapoin linnun nopealla puraisulla.Astelin takaisin päin.Näytin saaliini Tihkukynnelle."Hienoa!Vie se vaikka Haukkatähdelle."Tihkukynsi kehräsi.Nyökkäsin ja loikin nopeasti takaisin leiriin.Vein pulun Haukkatähden pesään ja hain itselleni hiiren.Vein sen oppilaidenpesän eteen ja aloin syödä sitä.Kylmä tuuli puhalsi minua ja tärisin kylmästä.Pian viherlehden aika olisi ohi ja lehtisade tulisi.Sen jälkeen tulee lehtikato jota en edes halunnut ajatella.
Vastaus:20kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiikerijuova, Jokiklaani
14.08.2013 15:06
Tiikerijuova makasi pedillään sotureidenpesässä ja toivoi sydämestään ettei joutuisi siirtymään kuningattariin.
Tämä vilkuili vähän väliä hätääntyneesti Saarniraidan tyhjää petiä, kuin odottaen kollin ilmestyvän sille.
Harmaata vilahti pesän suuaukolla ja Tiikerijuova pörhisti turkkinsa ja liu’utti kyntensä ulos tuijottaen pupillit viiruina suuaukkoa.
’’Tiikerijuova, partioon.’’ kuului kumminkin varapäällikön ääni. Tiikerijuovan karvat tasoittuivat ja hän loikki Rikkovarjon luo.
’’Keitä muita tulee?’’ naaras naukui siistien nopeasti valkean rintaturkkinsa.
’’Myyrähammas, minä, Raskasjalka sekä Nokkostassu.’’
Rikkovarjo vastasi ja osoitti hännällään juuri mainitsemiaan kissoja jotka odottelivat jo.
Tiikerijuova nyökkäsi ja juoksi heidän luokseen, partio lähti matkaan.

Partioinnin jälkeen Tiikerijuova oli jokseenkin väsynyt.
Eihän näin huonossa kunnossa ollut aiemmin…

//KIIRE//
Vastaus:6kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Ketunleipäjalka,Tuuliklaani
13.08.2013 21:02
Valkoinen naaras seisoi edessämme ja sanoi
"Hän tulee ,vai tuleeko? Hän menee ,vai meneekö? Muitakaa ,että kukaan ei ole ikuinen."
Katsahdimme Piikkihernehännän kanssa toisiimme hämmentyneinä.Kun käänsimme katseemme takaisin naaraaseen näimme enää vilauksen hnestä. Hän oli lähtenyt.
> Ennustus!< ajattelin Olin aina halunnut ennustuksen. Mutta en tiedä halusinko tälläistä.
>Mitä se mahtoi tarkoittaa?< mietin.
"Mennäänkö takaisin leiriin?" Piikkihernehäntä kysyi.
"...Mennään vaan." vastasin pienen pohdinnan jälkeen. Lähdimme takaisin kohti leiriä.

---palattuamme leiriin---

Hiivimme Piikkihernehännän kanssa hiljaa sotureiden pesään. Oli onnemme ,ettei kukaan ollut yövartiossa. Täytyi olla varovainen, ettei astunut kenenkään tassun tai hännän päälle. Mitä olisimme tehneet jos joku olisi herännyt? Sen miettimisen aika ei ollut kuitenkaan nyt. Minua väsytti. Käperryin omalle makuusijalleni Piikkihernehännän viereen, eikä mennyt kauaakaan kun olin jo umpi unessa.

//sori ku pätkä mut kiirettä pitää ja hommat pukkaa päälle joten meempäs tästä taas :D//

Vastaus:5kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vatukkatassu, Tuuliklaani
Kotisivut: http://taysikuunvelhot.suntuubi.com/
13.08.2013 20:36
Vatukkatassu istui hiljaa saniastenpeittämässä oppilaitten pesässä. Sade ropisi saniasten päälle, kun hän kyyristyi puhdistamaan turkkiaan. Oli kulunut vain viikko siitä, kun Vatukkatassusta oli tullut oppilas. Hän oli saanut mestarikseen Seittijalan. Vatukkatassu oli ylpeä mestaristaan.
"Vatukkatassuuu!" Kuului kimakka huuto pesän ulkopuolelta. Se oli Punarintasiipi.
"Mitä!" Vatukkatassu vastasi varsin töykeään sävyyn.
"Lähtisitkö minun ja Rosotassun kanssa metsästämään. Tuoresaaliskasa alkaa hupenemaan jo. Ja veilä lisäykseksi, voisit parantaa hieman äänensävyäsi" , Punarintasiipi naukui, jotenkin vaivautuneesti.
"Hyvä on. Minä lähden" , Vatukka tassu naukaisi kimakasti ja lähti muiden perään.
Vesisade oli jo loppunut, kun he pääsivät ulos leiristä. He kävelivät avoimilla pelloilla ja saivat silloin tällöin muutaman hiiren ja myyrän. Oli miltein auringonhuippu, kun he lähtivät kävelemään takaisin leiriin. Matkan varrelta he poimivat saaliinsa suuhun. He ylittivät yhden pellon. Vatukkatassu haistoi oudon hajun. >Oliko se kenties joku kissa toisesta klaanista... Ei se voinut. Kyllä hän olisi tunnistanut hajun.<
"Haistatko sinä jotain, Punarintasiipi?" Vatukkatassu kysyi hieman varovaisesti.
"Kyllä, haistan" , Punarintasiipi vastasi laimeasti. "Mikä se sinusta on?" Hän vielä kysyi Rosotassulta.
"En minä tiedä" , vastasi Rosotassu.
Kaikki kolme haistelivat ilmaa, kunnes he kuulivat lähestyviä rasahduksia ja näkivät vilauksen valkoisesta hännänpäästä.
"Ei ole klaanikissa" , Vatukkatassu suhisi hiljaa toisille. He odottivat hiljaa tuulen alapuolella pienen pellon rajassa, kunnes he näkivät mustan kissan, jolla oli valkoinen hännänpää. He tuijottivat vierasta kissaa. Se oli mitä todennäköisimmin, jo haistanut heidät. Siltin he pysyivät kyyryssä aluskasvillisuuden joukossa. >Mitä kummaa?< Vatukkatassu ajatteli itsekseen. Musta kissa lähestyi heitä ja viittoili hännällään. Vatukkatassu ei liikahtanutkaan. Seittijalka oli sanonut, ettei koskaan saanut luottaa vieraisiin kissoihin. Punarintasiipi kohottautui ylemmäs, mutta ei siltikään lähtenyt liikkeelle. Vatukkatassulla ei ollut mitään hajua kauanko he olivat siinä tuijotelleet tuota tuntematonta kissaa. Kunnes yht äkkiä tuntematon kissa naukaisi:
"Tulkaa vain esiin, en tee teille mitään."
Vatukkatassu vilkaisi Punarintasiipeä, joka nyökkäsi ja nousi Rosotassu perässään. Vatukkatassu loikki ketterästi heidän perässään. Nyt he seisoivat tuon tuntemattoman kissan kanssa kasvotusten. Kukaan ei sanonut halaistua sanaa. Kaikkialla oli hiljaista.
"Anteeksi, jos tunkeuduin reviirillenne" , tuo tuntematon kissa maukui lempeästi.
"Syytä olisikin pyydellä anteeksi" , Vatukkatassu sähisi hampaidensa välistä. Hän oli tuskin ehtinyt saamaan lausettaan loppuun, kun Punarintasiipi jo potkaisi häntä inhottavasti jalkaan.
"Älä välitä hänestä" , Punarintatassu maukui rennosti.
"Vai älä välitä! Meidänhän olisi pitänyt tehdä hänestä selvää, jo kauan sitten!!" Vatukkatassu jatkoi töykeään äänensävyyn.
"Älä sinä määräile täällä, mitä minä teen", Punarintasiipi sähisi.
"Lopettakaahan jo2, musta kissa aneli.
" Kuka sinä olet?" Vatukkatassu töksäytty.
" Minä vai? Olen kulkukissa ja tulen kaksijalkalan toiselta puolelta" , Musta kissa vastasi tyynesti.
"No ala sitten laputtaa täältä ennen kuin joku partio löytää sinut!" Vatukkatassu äyskähti.
" Älä puhu hänelle tuohon sävyyn!" Punarintasiipi sähisi jo huomattavasti vihaisemmin.
" Minä en halua häiritä teitä enää, joten jatkan matkaa" , kulkukissa huikkasi ja lähti kävelemään pois päin.
" Miten kehtaat puhua hänelle noi?!" Punarintasiipi sähisi erittäin kiukkuisesti.
" Hän tunkeutui reviirillemme ja oli vielä tietoinen siitä", Vatukkatassu äyskähti.
"Sinun olisi parasta parantaa käytöstapasi tai lennät leiristä hyvin äkkiä" , Punarintasiipi vastasi päällekäyvästi.
He poimivat saaliinsa hiljaisuuden vallitessa. Vasta leirin lähellä Vatukkatassu uskaltautui kysyä:
" Tunsitko sinä sen kollin?"
Punarintasiipi kavahti hitusen taaksepäin ja vastasi: " Ei, en tunne."
>Noikohan on?< Vatukkatassu mietti.
Hän laski tuoresaaliin kasaan ja valitsi sieltä pienen hiiren. Hän aterio tuoresaaliskasan lähettyvillä. Jokaisella haukkauksella hän oli varmempi siitä, että Punarintasiipi tunsi tuon mustan kulkukissan. Enempää hä ei ehtinyt miettimään, kun hiiri oli syöty hän huomasi, että oli miltein kuuhuippu. Hän raahusti oppilaiden pesään ja kiersi kolmasti makuusijansa ympäri ennen kuin laskeutui makuulle.
Vastaus:25kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Oravatassu, jokiklaani
13.08.2013 20:32
En ollut varma mitä tekisi, kun Rikkovarjo katosi puiden lomaan suurehko soturijoukko perässään. Jos Varjoklaani pääsisi leiriin olisiko meitä tarpeeksi vastustamaan heitä? Olisiko heistä liikaa vastusta meille? Nuuskin ympäriinsä leirin nurkilla, minne Punaturkki oli minut komentanut. Minä kertoisin, jos Varjoklaani saapuisi.
"Oravatassu!" Punaturkki sihahti, jäät hetkeksi yksin, käyn katsomassa, onko kaikki kunnossa ja tuon haavoittuneet leiriin."
Nyökkäsin. >Olen valmis.< Ajattelin. Punaturkki katosi nopesti pois ja jäin yksin. Olisin voinut sanoa, etten halunnut jäädä tähän, -enkä halunnutkaan- mutta se olisi ollut pelkurimaista ja Punaturkki saattaisi siirtää soturiksi valmistumistani. Soturina minua arvostettaisiin enemmän. Oppilaana tunsin itseni pentumaiseksi raukaksi, hylkiöksi. Halusin tukea Tiikerijuovaa, ystävääni, joka menetti molemmat vanhempansa yhdellä kertaa ja ilmeisesti traumatisoitui siitä, sillä nyt tämä on ollut ihan kummallinen ja säikky. Tiikerijuova oli nyt taistelemassa.
Muistin taas taistelun. Keskityin haistelemaan ja tunsin pistävän hajun. Varjoklaaani! Reaktiomaisesti kohotin kuonoani ja meinasin ulvaista. En ehtinyt. Valkoinen kissa syönsyi kimppuuni ja kaatoi minut ylivoimaisesti kumoon. Sätkin, kuin onneton ahven kuivuneen joen pohjalla. Kissa joka oli minut tyrmännyt sai minut hämääntmään. Minun silmiäni oltiin aina kehuttu, mutta hänen silmänsä... Se olivat suuremmat kuin omani ja kirkkaammat kuin omani, tummansiniset. Arpi oli vääntänyt suun pysyvään irveeseen. Niin komeissa kasvoissa ei olisi viisi lisäarpeakaan haitannut. Tajusin, että näytin varmaan tosi kummalliselta. Aloin taas sätkiä. Puraisin kollia varpaalle ja tämä sähähti ja nosti tassuaan vaistomaisesti. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja hyppäsin pystyyn.
"Pieni, mutta tulinen." Kolli maukui ja tämän ääni oli kuin.. kuin soliseva puro. Hämäävä, mutta totuttua kaunis."
"Sano uudestaan!" Henkäisin. En pitänyt siitä että minua sanottiin pieneksi ja suututti, mutta oikeasti halusin kuulla hänen äänensä uudestaan.
"Mitä?" Kolli älähti hämillään. Punastuin. Hän oli vihollinen! Olin seonnut täysin! Hyökkäsin taas ja löysin itseni nopeasti pää maata vasten. Sitä jomotti. Kollin kynnet olivat kurkullani. Jos hän päättäisi tappaa minut, kuolisin. Tämän katse oli tyyni ja kynnet kiristivät nahkaa ja tekivät jo haavaa. >Hyvästi.< Ajattelin ja suupieleni kiristyivät odottaessa. Takaa kuului juoksevien kissojen ääntä.
"Tehtäväni oli vaijentaa sinut. En pysty. Olet liian.. suloinen." Kolli nielaisi raukkamaisesti ja lähti juoksemaan pois minusta, pois leiristä. Pakoon. Olin pyörtymäisilläni ja kaulasta tihkui verta.
"VAR-.. VARJOKLAANI HYÖKKÄÄ!" sain ulvaistua. En miettinyt hetkeäkään. Tein typerimmän, vastuuttomimman ja ajattelemattomimman tekoni ikinä. En lähtenyt taistelemaan. Juoksin kollin perään. Ensirakkautteni perään.

"Odota!" Huusin. "Odota minua! Kuka olet?!" Halusin palavasti tämän mystisen kissan luo. Jatkoin juoksemista ja huutamista. Pian alkaisi varjoklaanin raja ja olin vaarassa. Täällä saattoi olla juku muukin kuin minä tai valkea kissa. Juoksin niin kovaa, etten huomannut suurta kiveä ja kaaduin sitä vasten. Sattui ja kaikki sumeni. Ummistin silmäni.

//toivotaan et on 30 rivii.
Vastaus:20kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
13.08.2013 19:16
Roihukynsi väisti, kun Puumanloikka syöksähti eteenpäin. Naaras törmäsi seinään, ja haavojen heikentämänä lysähti lattialle. Roihukynsi naurahti. Samassa Puumanloikka ponkaisi horjuville jaloillensa ja iski kyntensä Roihukynnen kylkeen ja kynsi sitä kaikin voimin. Roihukynsi potkaisi soturin irti.
"Luopio!" Naaras kirkui ja hyökkäsi vielä kerran. Naaraan turkki oli sotkeutunut verisiksi piikeiksi. Roihukynsi murahti ja vetäisi naaraan päänsivutse syvän haavan. Puumanloikka rääkäisi ja iski hampaansa mustan Kollin jalkaan. Samassa luolaan tupsahti Huurre, joka ulvaisi ja töytäisi Puumanloikan irti. Kolli paiskaisi naaraan seinään, ja tämä valui puoli tajuttomana kylmällä kivilattialle.
"Haluatko kenties muitakin klaanitovereitasi hautaa, vaikkapa pikku Tulikukan pentuineen? Tuon jok'ikisen aikeitani häiritsevän kissan tänne kuolemaan! Haluan nähdä vain Hopeatähden ruumiina!" Hän karjui. Puumanloikka ynähti.
"Ei Tulikukkaa ; pyydän, ei häntä...", hän ynisi.
"No, olipa oma vikasi, kun seurasit minua hiirenaivo", Roihukynsi sähähti ja läimäisi vielä naarasta korville. Sitten hän suuntasi takaisin ulos. Kolli juoksi nopeasti takaisin metsään.
"Hienoa! Nyt vain odottelemaan oikeaa tilaisuutta siepata Tulikukka pentuineen", hän mumisi itsekseen ja kehräsi voitonriemuisesti.
Sitten hän pusähtyi.
>nyt muistin! Hiekkaturkki. Pitänee käydä vähän juttelemassa< hän ajatteli pahanilkisesti, mutta suuntasi vielä leiriin.

//sori pätkä//
Vastaus:10kp
-Rikko

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->











--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Puumanloikka, Myrskyklaani
13.08.2013 18:38
Raavin raivoisasti vankiluolan kivistä seinää kynsilläni. Kynteni kuluivat aina vain lyhyemmiksi joka raapaisusta, mutta en välittänyt. Minun oli pakko päästä pois täältä. Kehossani olevia haavoja kirveli vielä inhottavasti, mutta raivopäissäni en edes huomannut niitä. Roihukynnen ivalliset sanat kaikuivat päässäni. Miten hän saattoi tehdä sen Hiekkaturkille? Niin sydämetöntä tekoa ei ole olemassakaan. Raapaisin kivistä seinää rajusti, ja kynteni katkesi. Siitä alkoi tihkuttaa verta. Älähdin, kun sitä alkoi kirvellä, ja menin makaamaan äkäisenä luolan perimmäisimpään nurkkaan. Silmäni osuivat vartiossa olevaan kissaan. Roihukynsi sanoi häntä Huurteeksi. Murahdin hiljaa, ja suljin silmäni. Samassa päähäni tulvahtivat ajatukset Roihukynnen aikeet tuhota Myrskyklaani. Pystyisikö hän keräämään niin monta kissaa joukkoonsa, että pystyisi tuhoamaan sen? Olenko minä vain heidän houkuttimensa, saattaa kaikki urheat Myrskyklaanilaiset tuhoon? Sähähdin itsekseni, ja nousin levottomana seisomaan. Minä karkaan täältä, minun on pakko. En ole mikään syötti. Aloin kynsiä taas luolan seinää. Olin todellakin sekoamassa. Tarvitsin juuri nyt Tomupilven tukea… Tämän ihanaa kylkeä joka olisi kiinni kyljessäni, ja tämän pehmeää turkkia, ja tämän karheaa ja pehmeää kieltä. Tunsin silmieni kostuvan. Niin paljon kaipasin Tomupilveä.
’’Tomupilvi! Missä olet? Tarvitsen sinua!’’ Ulvoin niin kovaa kuin jaksoin, ja katsoin luolan kivistä kattoa. Tuntui kamalalta, kun en nähnyt tähtiä. Olivatko soturiesi-isät lähelläni? Aikovatko he auttaa minua?
’’Ole hiljaa, en kuule edes omia ajatuksiani!’’ Kuulin Huurteen karjaisun. Sähähdin kollille huonotuulisesti, ja käänsin hänelle selkäni. Huurre vain tuhahti, ja jatkoi vartioimistaan. Vatsaani alkoi kurnia ikävästi. Olin viimeksi syönyt jo auringon noustessa puiden takaa. Ruoka tekisi nyt hyvää. Yritin sinnitellä pitkään välittämättä vatsani kurnimisesta, mutta nälkä kasvoi ja kasvoi, ja lopulta vatsani huusi nälästä. Katsoin mietteliäästi Huurretta. Kolli vartioi urheasti suuaukkoa katse taivaassa. Jos minua kerran pidettiin täällä panttivankina, niin onhan minua pakko pitää silloin elossakin. He varmasti antavat edes jotakin syötävää.
’’Tuokaa minulle ruokaa.’’ Murisin kovaan ääneen Huurteelle. Kolli katsahti minuun, ja harkitsi hieman. Lopulta hän kuitenkin supisi jotakin lähellään olevalle harmaaraidalliselle kollille. Harmaa kolli nyökkäsi, ja lähti kävelemään alemmas rotkoon. Hän palasi vähän ajan päästä suussaan pullea kyyhkynen. Tunsin kuinka vesi tulvahti kielelleni. Harmaa kolli käveli parin ketunmitan päähän minusta, ja pudotti kyyhkysen maahan. Sen jälkeen hän käveli takaisin ulos. Ryntäsin pulun kimppuun, ja näykin siitä höyhenet pois. Haukkasin kyyhkysestä ison palan suuhuni, ja söin sitä kaikessa rauhassa. Lintu maistui todella maukkaalta ja hyvän makuiselta. Kun olin syönyt loputkin kyyhkysestä, tunsin olevani mukavan kylläinen. Venyttelin kankeita lihaksiani, ja aloin nuolemaan veristä turkkiani vähän puhtaammaksi. Haavoja kirveli edelleen, mutta ne eivät vuotaneet enää. Hätkähdin, kun kuulin läheltä luolaa askelia. Roihukynnen haju tulvahti kuonooni. Niskakarvani menivät pystyyn. Roihukynsi tervehti Huurretta, ja asteli sitten luokseni ivallinen ilme kasvoillaan. Irvistin, ja vedin kynteni esille.
’’Kas päivää. Onko täällä viihtyisää?’’ Roihukynsi nauroi pilkallisesti, ja alkoi nuolla kaikessa rauhassa turkkiaan. Sähähdin kollille vastaukseksi. Hän katsoi minua taas ivallisesti.
’’Vai et halua puhua?’’ Roihukynsi murahti, ’’No mitä sanot siitä, jos kerron sinulle, että rakas kumppanisi on kuollut?’’ Hätkähdin, ja silmäni suurenivat kauhusta.
’’Mitä!?’’ Kiljaisin, ja aloin kynsimään kivistä maata uskomatta kuulemaani.
’’Kyllä. Hän tuli uskollisesti pelastamaan sinua, kunnes tein hänestä selvää. Tönäisin kumppanisi virtaan, ja hän hukkui.’’ Roihukynsi naukui, ja alkoi nauramaan kylmästi. Kyyneleet alkoivat virrata poskilleni. En voinut uskoa kuulemaani. En voi elää ilman Tomupilveä. En vain voi. Aloin murista kovaa itku kurkussa. Raivo sai minusta vallan, enkä voinut muuta kuin hypätä kynnet ojossa Roihukynnen kimppuun.

//Alan nyt myös kirjoittamaan tällaisia vähän lyhyempiä, koska en keksi oikein hyviä tarinoita kun Puuma vaan kököttää luolassa. xD Roihu jatkoa?

Vastaus:30kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
13.08.2013 17:59
Olin sotureiden pesällä. Katselin, kun Punarintasiipi Rosotassu perässään tussuttelivat nummea kohti. Rosotassu vilkaisi nopeasti taakeen, katsoi minua ystävällisesti, ja katosi suurelle nummelle. "Kuutassu, mennään harjoittelemaan!" minä huusin, kun yksisilmäinen naaras meni ohitseni. "Menään vain!" hän vastasi ja tuli luokseni. Kävelimme yhdessä leirin poikki. >Pian minulla ei ole oppilasta, ja voin rauhassa hankkia pentuja!< ajattelin, kun olimme juuri hyvässä paikassa ja pysähdyin. "Taistele!" huusin, ja Kuutassu hyppäsi päälleni. Väistin taitavasti, juuri ja juuri. Kuutassu tömähti maaan, ja oli juuri nousemassa, kun minä tein vastahyökkäyksen. Mutta Kuutassu kierähti sivuun, minä menin maahan, ja tunsin kuinka kevyt oppilas oli päälläni. Mutta koska hän alkoi juhlia minun voittamistani, minä nousin ylös, pörhistin karvani jotta näyttäisin suuremmalta. Mutta koska Kuutassu tiesi tempun, hän ei viiltänyt ihan karvan päälyä, vaan suoraan minua kylkeen. Mutta koska me emme harjoittele kynsien kanssa, hän vain veti tassunsa minun kyljestä. Minä tietysti näyttelin loukkaantunutta. Hetken päästä nousin ylös ja onnittelin minun elttäjää:"Sinusta on tullut aika taitava, ja en ihmettelisi, vaikka sinut nimitettäisiin soturiksi jo tässä kuussa!" "Onhan se ihan muikavaa, jos tulisin soturiksi, mutta haluasin, että sinä olisit mestarini vielä jonkin aikaa, koska sinä olet niin mukava!" Kuuassu sanoi. "Se oli ystävällisesti sanottu, mutta aijon hankkia pentuja kun sinusta on tullut soturi!" minä sanoin Kuutassulle, joka taas vastasi että:"Jaa Rosotassun kanssako. Odota nyt ensin että hänestäkin tulisi soturi!" "Hänestäkin tulee pian soturi, joten ei huolta, ja ensimmäisen pentueen välissä pidän jonkin moisen tauon. Odotan kunhan pennuistani tulee sotureita!" minä sanoin. "Eiköhän nämä harjoittelut riitä tältä erää." "Kyllä varmaan, mutta otetaan jotain klaaniin viemistä mukaan, kuten pari jänistä." Kuutassu sanoi hiljaa, kun oli alkanut vaanimaan yhtä jänistä. Silloin minäkin huomasin yhden, ja minä aloin vaania sitä. Pian molemmilla oli yhdet jänikset ja yksi haukka, joka oli satuttanut siipensä, eikä pystynyt lentämään. Palasimme klaaniin suu täynnä tuoresaalista. Otimme molemmat pulskat hiiret, ja menimme oppilaiden pesän edustalle syömään. Söimme kauhen nopeasti, ja minä kävin vielä hakemassa yhden hiiren, söin sen, mutta en enää jaksanut, niin menin sotureiden pesään lepäämään. Pian nukahdin. Olin suurella nummella. Näin siellä veljeni. "Veli!" minä huudahdin ja joksin hänen luokse. Enää en valahtanut kenestäkään läpi. Mutta sitten katsoin sinne, minne veljeni tuijotti järkyttyneenä. >Rosotassu!< tunnistin takkuturkkisen kollin. Siinä oli joku naaras. Se näytti aivan... Silkkitassulle! Kun katsoin uudellen heitä järkyttyneenä, näin kuinka Rosotassu viilsi Silkkitassun kurkun auki. "Pölyturkki ottakoon pentusi!" Rosotassu huusi hänelle, juuri ennen tappamistaan. "Hän on Viherpennulle oikein hyvä emo!" hän huusi uudelleen tyhjään ilmaan, kun Silkkitassu lysähti kuolleena maahan."Eiii!" minä huusi, ryntäsin Silkkitassun kuolleen ruumiin luokse, ja itkin hänen veriselle turkille! "Miksi sinä teit tämän, Rosotassu, miksi?!" minä huusin tälle niin kovaa kuin sain. "Hän ei kuule, tämä on vain unta!" kuulin veljeni sanovan takanani. "Mutta ei Rosotassu voi entistä kumppaniaan noin julmasti tappaa!" minä huusin, kuin oma pentuni olisi kuollut, jos minulla olisi sellainen. "Ja jos Silkkitassulla oli pentu!" "Hänen pentunsa." veljeni sanoi aivan rauhalliesti. "Mitä, saako Rosotassu Silkkitassun kanssa pennun?!" minä parahdin, ja aloin itkeä vielä enemmän. "Kyllä!" veljeni sanoi myöntävästi. Silloin minä heräsin. Menin äkkiä oppilaiden pesään. Näin Silkkitassun ja Rosotassun uinuvan siellä täydessä unessa. Menin Kaarnakasvon luokse. Hän nukkui vielä, mutta herätin hänet nopeasti. "...Ja sitten heräsin!" minä sanoin lopuksi, kun olin kerttonut koko unen alusta loppuun. "Se oli enne!" Kaarnakasvo katsoi minua hämmästyneesti. "S-sinulla on yhteys Tähtiklaaniin!" Kaarnakasvo huudahti. "Minä tästä menen..." minä sanoin ja kiiruhdin äkkiä pois tuosta kauhu paikasta. Kuutassu odotti minua sotureiden pesän edustalla. "Mennään harjoittelemaan!" hän huusi, kun näki minun laahautuvan sotureiden pesälle. "En tiedä, jaksanko..." minä vastasin hiukan epävarmasti. "Kyllä sinä jaksat, kunhan piristyt!" Kuutassu huudahti innoissaan, ja viittelöi hännällään minua seuraamaan. "No...Hyvä on, minä tulen!" minä huudahdin ja juoksin Kuutassun perään. -jaktkuu-

//Pölyturkin trinoita tullee, koska en pitää saada kokemuspisteitä!//
Vastaus:30kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Närhipentu,Myrskyklaani
13.08.2013 17:28
Kolli nuuhkaisi minua arpisella kuonollaan.Sitten tämä murahti ja nousi päältäni.
"Mene pentu! Päästän sinut nyt,mutta muista seuraavalla kerralla sinulla ei välttämättä ole näin hyvä tuuri!"kolli sähisi.Nyökkäsin ja pinkaisin sitten juoksuun.Juoksin tuosta karmivasta paikasta synkkään kosteaan metsään niin nopeasti kuin pystyin.En halunnut pysähtyä tai katsoa taakseni,sillä pelkäsin toden teolla.Oksat raapivat kylkiäni ja havunneulaset pistelivät polkuanturoitani,mutta en välittänyt,sillä halusin niin nopeasti pois kuin mahdollista.Juoksin metsästä niin nopeasti pois ja pelkäsin koko ajan,että kolli olisi muuttanut mielensä.
>En enää ikinä mene sinne!<ajattelin pelosta väristen,kun viimein olin tutussa Myrskyklaanin metsässä.Laahustin Myrskyklaanin metsässä eksyneenä ja väsyneenä.Turkissani oli muutama viilto oksista,vaikka muuten olinkin kunnossa.Laahasin häntääni perässäni.Katsoin sumein ja väsynein silmin eteenpäin.Polkuanturoihini särki ja niistä tippui veripisaroita kuivalle maalle.Aurinko porotti kuumana ylä puolellani ja sai minut läähättämään kuumuudesta.Turkkini ei ollut paksu,mutta ei järin ohutkaan joten tunsin porottavaa kuumuutta niskavillassani.Edes suuri metsäkatto ei suojannut minua auringon runsailta säteiltä.Huohotin väsynenä ja yritin jatkaa matkaa ripeämpään tahtiin.
>Missä edes olen?<mietin läkähtyneenä.
"Hei haistan hänet!"kuulin yhtäkkiä äänen.Höristin korviani ja huomasin kolme varjoa.Siristin silmiäni erottaaakseni heidät.
"Närhipentu olimme kamalan huolissamme!"kuulin Nopsavarjon äänen.
"Isä!"miukaisin ja juoksin Nopsevarjon vierelle.Puskin isääni onnellisena ja siirsin katseeni kahteen muuhun soturiin.Toinen oli Tummanharmaa kolli sinisillä silmillä ja toinen taas valkoinen naaras kellanpunaisilla läiskillä.
Nopsavarjo nosti minua niskanahastani ja lähti kuljettamaan minua kohti Myrskyklaanin leiriä.Tummanharmaa kolli supatti jotain Nopsavarjon korvaan yritin erottaa mitä tämä supisi,mutta erotin vain sanat "Hopeatähti" ja "Rangaistus". Nielaisin,sillä arvelin,että olisin pulassa.
"Auringonloista on ollut huolissaan sinusta pikkuinen."valkea naaras oransseilla laikuilla maukui.Muistelin emoani silloin kuin Punahaukka oli karannut,tämä oli ollut niin suunniltaan,että oli hyökännyt Nopsavarjon kimppuun.Toivoin todella,että Auringonloiste ei ollut tehnyt niin tällä kertaa.Turkkiani kuumotti yhä ja olin helpottunut,että pian pääsisin varjoisaan pentutarhaan lepäämään,mutta tiesin,että minulla olisi paljon selitettävää Hopeatähdelle.Olimme melkein leirissä ja soturit juttelivat kiivaasti jostai asiasta.
Höristin korviani kullakseni,mutta soturit puhuivat liian nopeasti.
"No niin Närhipentu katsotaan mitä Hopeatähti tekee sinulle."tummanharmaa kolli maukui.
"Älä pelottele häntä."Nopsavarjo maukui.Nielaisin astellessamme sisään leiriin,sillä tiesin olevani pahassa pulassa.
Vastaus:15kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pisaratassu,Jokiklaani
13.08.2013 17:08
Rastastähti istui Suurkivellä.Katsoin häntä."Tulkoot jokainen oman riistansa metsästämään kykevä suurkivelle klaanikokoukseen!"Rastastähti ulvahti.Klaani vyörysi paikalle.Kun kaikki istuvat kuuntelemaan Rastastähti käänsi katseensa minuun."Pisarapentu tule tänne"Päällikkö sanoi.Astuin varmoilla askelilla päällikön eteen."Pisarapentu olet täyttänyt kuusi kuukautta,ja on aikasi päästä oppilaaksi.Tästä päivästä, kunnes saat soturinimesi sinut tunnetaan Pisaratassuna.Mestariksesi tuee Karviaisvirta.Toivon että Karviaisvirta välittää sinulle kaiken oppimansa."rastastähti veti henkeä.
"Karviaisvirta olet valmis ottamaan oppilaan.Olit saanut loistavaa koulutusta Haukkahallalta ja olet osoittanut olevasi harkitseva ja uskollinen.Odotan sinun mestarina välittävän kaiken tietosi Pisaratassulle"rastastähti lopetti seremonian.Mykkä soturi käveli luokseni ja kosketimme toistemme neniä."PISARATASSU,PISARATASSU,PISARATASSU!"Klaani huusi.Kehräsin.Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun Lummesydän lakkasi tapaamasta minua olin iloinen."Onnea!"Emoni kehräsi.Tunsin kun joku tökki kylkeäni.Käännyin katsomaan ja mestarini Karviaisvirta katsoi minua.Hän osoitti sisäänkäyntiä.Tassuttelin mestarini perässä."Mitä teemme tänään?"Kysyin.Mestarini katsoi minua ärtyneenä."Ai niin!"Maukaisin kun muistin että kolli oli mykkä."Saalistamme!"Kiljahdin.Mestarini ravisi päätään."Harjoittelemme taistelemista?"Kysyin toivokkaana.Taas Karviaisvirta ravisti päätään."Hmm.."Mutisin kun yritin keksiä mitä teemme."Haa!"Huudahdin ja loikkasin mestarini eteen voitokkaana."Tarkistamme rajat!"Maukaisin varmana siitä että osuin oikeaan.Mestarini virnisti ja nyökkäsi.Loikin edelle.
Myöhemmin.
Olimme tarkistaneet jo Varjoklaanin rajan ja suuntasimme nytten kohti Tuuliklaanin rajaa.Pongahdin matkaan mutta mestarini tassutteli hitaasti perässä.Jo rajan tuntumassa haistoin tuoreen Tuuliklaanin hajun.Nostin karvani pystyyn."Kuka siellä?"Murisin uhkaavasti.Kun tunnistin tulijan hämmästyin."Lummesydän!Mitä sinä teet täällä?"Kysyin sihahtaen.Tuuliklaanin soturi katsoi minua lempeäati."Minä rakastan sinua enkä voi elää ilman sinua"Naaras kuiskasi.Kehräsin lujaa."Niin minäkin sinua mutta sinun pitää mennä!Mestarini on tulossa!"Maukaisin hädissäni."Onnea!"Lummesydän maukaisi ja livahti pois.Juoksin nopeasti takaisi ennen kuin Karviaisvirta tuli rajalle."EI ketään!"Valehtelin mestarilleni silmääkään räpäyttämällä.Kolli nyökkäsi ja palasimme leiriin.Käperryin tyhjälle sammalpedille nukkumaan.>Lummesydän haluaa jatkaa tapaamistani<Kehräsin ja sydämmeni heräsi eloon.Se löi yhä tinhempaa tahtia kun rakkaus virtasi sinne.Nukahdin onnellisena ja rakastuneena.
/Noin eli LUmmesydän ja Pisratassu ovat nyt kumppaneita♥/
Vastaus:15kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Punahaukka,Myrskyklaani
13.08.2013 16:42
Kosketin Tulikukan kuonoa omallani ja siirsin katseeni kahteen pikkuiseen pentuun jotka imivät maitoa Tulikukan mustan turkin suojissa.
"En voi vieläkään uskoa,että tämä on totta."henkäisin onnellisena.Tulikukka kehräsi onnellisena ja kietoi häntänsä omani ympärille.
"Minun on nyt mentävä."mau'uin ja nuolaisin kumppaniani.
"Tule sitten katsomaan pentuja taas."Tulikukka maukui.Nytkäytin häntääni sen merkiksi,että olin kuullut ja tassuttelin ulos pentutarhasta.
>Minun on suojeltava pentujani ja kumppaniani.>ajattelin.Tiesin,että minun oli tehtävä jotain metsässä vaanivalle vaaralle.
>Lähden yöllä.<ajattelin ja tassuttelin soturien pesälle.
"Tuletko jo nyt nukkumaan?"Okakynsi kysyi ihmeissään.
"On ollut raskas päivä ja minua väsyttää."mau'uin enkä jäänyt enää keskustelemaan kokeneemman soturin kanssa.Tassuttelin omalle sammalpedilleni ja asetuin siihen.Käperryin keräksi ja suljin vihreät silmäni ja vaivuin levottomaan uneen.

Yöllä:

Raotin silmiäni hieman ja huomasin kaikki muut soturit nukkumassa.Huokaisin ja nousin väsyneenä pystyyn.Laahustin pentutarhan sisään ja menin kumppanini ja pentujeni luo.
"Minun on mentävä,mutta palaan kyllä."kuiskasin Tulikukan korvaan niin hiljaa kuin pystyin.Tassuttelin pentutarhasta pois jättäen pentuni ja kumppanini sinne.
>Teen tämän vain heidän vuokseen.<ajattelin.Pienoinen kyynel tipahti poskelleni.
>Entä jos en palaa?<ajattelin.Ryntäsin niin nopeasti kuin pystyin pois leiristä.Juoksin Myrskyklaanin metsässä valmiina kohtaamaan vaaran.Menen kohtaamaan yhdeksän.Juoksin hopeahäntä ainoana valonani.Muinaiset soturi esi-isät toivottavasti katsoivat perääni ja pitivät pentunmme turvassa.
>Voi Tähtiklaani älä anna Auringonloisteen tehdä mitään kumppanilleni!<ajattelin mielessäni.Tassuttelin pois Myrskyklaanin reviiriltä katsomatta taakseni.
"Teen tämän pentujemme ja Tulikukan vuoksi."muistutin itseäni ja kiihdytin vauhtiani.Selkäpiitäni karmi sillä ajattelin jonkun pian ponkaisevan varjoista päälleni.Metsässä oli vaarallista nyt kun Roihukynsi oli vapaalla jalalla ja vielä vaarallisempaa koska yhdeksän.Nielaisin hermostuneesti.
>Voiko yhdeksän todella voittaa tai tuhota?<mietin hermostuneesti.Olin melkein vuorilla ja tiesin,että en välttämättä palaisi enää takaisin.Astuin kiviselle ja kovalle pinnalle.Tassuttelin katse eteen päin suunnattuna ja höristin korvia aina kun kuulin epätavallisen äänen.
>Olen oikea pelkuri.<ajattelin turhautuneena.Haukottelin väsyneenä ja etsin itselleni turvallisen yösijan ja käperryin sinne nukkumaan.
Vastaus:20kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tomupilvi, Myrskyklaani
13.08.2013 16:36
Luku: 4 Roihukynsi

Kiertelin leirä huolestuneena. Puumanloikka oli lähtenyt jo aikaa sitten metsästämään eikä tämä ollut vielä palannut. Oliko jotakin sattunut? Häntäni vispasi perässäni rauhattomasti kun vain mietin missä kumppanini voi olla. Kävelin leiriä ympäri yhä uudestaan ja uudestaan ja silmäilin taivasta lähes kokoajan. Oli jo auringonhuipun hetki ja aurinko oli korkeimmillaan. Kyllä Puumanloikan olisi pitänyt jo palata. Huomasin että Hopeatähti katseli minua myös huolestuneen oloisen ja lopulta tassutteli minun luokseni. Katsahdin päälikköön. Silmistäni takuulla loisti huoleni ja epätoivoni Puumanloikkaa kohtaan.
”Mietitkö missä Puumanloikka on?”Hopeatähti kysyi.
”Kyllä.”sanoin päättäväisesti.
”No sittenhän sinun pitää mennä etsimään häntä. Eikö totta?”päälikkö naukui viekkaan oloisesti minulle.
”Oikeasti?”sain vain sanotuksi.
Päälikkö nyökkäsi minulle ja loi katseensa sotureiden pesään.
”Ota vain Vatukkakynsi, Harmaaraita ja Saarniturkki mukaasi ongelmien varalta.”Hopeatähti naukui ja iski minulle silmää.
Nyökkäsin ja juoksin kolmen soturin luokse. Selitin heille lyhyesti minne olimme menossa ja miksi ja he lähtivät mukaani. Minä johdin joukkoa ja muut seurasivat minua. Työnnyin ulos leiristä raikkaaseen tuuleen ja tunsin kuinka kostea sammal litisi tassujeni alla. Harmaaraita, Vatukkakynsi ja Saarniturkki seisoivat vieressäni.
”Mennäänkö ensin järvelle.”Saarniturkki ehdotti.
Meidän muiden mielestä se oli hyvä ajatus ja nyökkäsimme kollille. Säntäsimme kaikki suoraan kohti suurta järveä joka sijaitsi Myrskyklaanin reviirin keskellä. Katsahdin kolmea muuta soturia jotka eivät antaneet katseensa herpaantua tiestä. Minä vain mietin että mahtaakohan Puumanloikka olla kunnossa saati sitten vielä hengissä. Pääsimme pian järvelle ja joimme kukin muutaman suullisen raikasta vettä. Nostin pääni vedestä ja katsahdin Saarniturkkia, Vatukkakynttä ja Harmaaraitaa.
”Mennäänkö etsimään kahdessa partiossa. Harmaaraita voi tulla minun kanssani ja Vatukkakynsi ja Saarniturkki voivat mennä kaksin.”nau`uin kissoille.
”Hyvä on.”Vatukkakynsi naukaisi ja viittasi hännällään Saarniturkkia seuraamaan tätä.
Katselin kuinka Vatukkakynnen suuri tummanruskea hahmo katosi pitkän aluskasvillisuuden joukkoon samoin kuin Saarniturkin täplikäs vaaleanharmaa hahmo. Katsahdin vierelläni olevaan Harmaaraitaan. Harmaalla kollilla oli vakava ilme kasvoillaan. Lähdimme vastakkaiseen suuntaan jonne Vatukkakynsi ja Harmaaraita olivat kadonneet. Juoksimme aina vain syvemmälle metsään ja puut alkoivat muuttua tiheämmäksi ja liikkuminen vaikeutui. En tiennyt missä olimme muttemme ainakaan Myrskyklaanin reviirillä. Sitten haistoin ilmassa tutun tuoksun.
”PUUMANLOIKKA!”kiljaisin innostuneesti.
Harmaaraita juoksi viereeni ja katsoi minua hieman epäuskoisesti. Mutta sitten hänkin ilmiselvästi haistoin naaraan hajun. Aloimme hidastaa vauhtia ja pysähdyimme suuren joen viereen. Vesi virtasi joessa vuolaasti ja valtavalla voimalla. Vesi löi rannalla olevia kiviä ja vettä roiskui hieman maallekin.
”Minäkin haistan Puumanloikan. Mutta miksi hän olisi tälläisessä paikassa. Emmehän ole enää edes Myrskyklaanin reviirillä. Mitä jos tämä on ansa?”Harmaaraita sanoi huolestuneeseen sävyyn mutta tämän äänessä oli myös pieni määrä pelkoa.
”En tiedä miksi hän on täällä. Ja tämä saattaa tosiaan olla ansa. Mutta ei ainakaan Puumanloikka ole sitä tehnyt.”sanoin hieman hiljaisemmin.
Kyynel vierähti poskeltani kun ajattelin mitä kumppanilleni on saattanut käydä. Käänsin katseen tassuihini ja huokaisin.
”Älä pelkää. Kyllä me hänet löydämme.”Harmaaraita kannusti.
”Niin. Mene sinä tuonne. Minä menen tänne.”sanoin ja nostin pääni tassuista.
Juoksimme molemmat omiin suuntiimme ja aloimme etsiä Puumanloikkaan. Niskakarvani nousivat hieman pystyyn. En pitänyt tästä paikasta laisinkaan. Hidastin vauhtini kävelyksi ja kävelin rauhallisesti kosteata joen pengertä. Sitten jokin voimakas haju tulvahti kuonooni. Se oli kissan tuoksu. En vain tunnistanut että kenen. Sitten kuulin puhetta ja suuri valkoinen kolli jolla oli liekin värisiä juovia selässään astui esiin puiden joukosta. Nostin karvani pystyyn ja sähisin äänekkäästi kissalle. Tämä teki samoin.
”Kuka olet?!”murahdin kissalle.
”Olen Shi. Entä sinä?”kolli ärähti minulle.
”Olen Tomupilvi.”sähähdin kollille.
”Ai.... Päälikkö onkin kertonut sinusta. Ja sinua pitää kuulemma varoa.”Shi tiuskaisi minulle.
”Päälikkö?”toistin ihmeissäni.
”No päälikkö, päälikkö.... Hän nimenomaan kielsi kertomasta kuka hän on.”Shi sähähti minulle vihaisena.
Murisimme molemmat toisillemme kunnes Shihin raskas ruumis rysähti niskaani. Pyristelin tämän alla kun tämä kynsi ja raapi minua. Sain kuin ihmeen kaupalla heitettyä kollin pois niskastani päin lähintä puuta.
”Olet voimakas. Liity meihi!”Shi sanoi ovelasti.
”En koskaan!”karjaisin ja loikkasin kollin niskaan.
Sitten musta hahmo ilmestyi metsän varjoista ja Shi sai heitettyä minut päältään. Tuijotin hahmoa kunnes tajusin kuka se oli. Hahmo virnuili minulle ilkeästi ja tuijotti minua jäänsinisillä silmillään hyytävästi.
”Roihukynsi....”sähähdin hiljaa.
”Hauka että tulit käymään.”kolli naurahti ivallisesti.
”Päälikkö, löysin hänet tunkeilemasta reviirillämme.”Shi naukui Roihukynnelle.
”Päälikkö? Oletko sinä siis tämän luopion päälikkö?!”huusin kummissani.
”Enkä vain hänen. Meitä on kymmeniä sinua vastaan. Meillä on myös Puumanloikka.”Roihukynsi sanoi jäätävästi.
En enää kestänyt vaan loikkasin päistikkaa Shin kimppuun ja painoin tämän valtavalla voimalla maata vasten. Kolli oli helppo kaataa sillä tämä ei osannut aavistaa iskua. Shi ei voinut liikkua allani ja katsahdin vihaisesti Roihukynttä.
”Tapan hänet jos et heti kerro missä Puumanloikka on.”sähisin Roihukynnelle.
Kolli katsoi minua jäänsinisillä silmillään jäätävä katse kasvoillaan. Shi katsoi anovasti tätä yrittäen takuulla anoa apua tältä. Mutta miksi niin itsekäs kolli muka pelastaisi oman alaisensa. Upotin kynteni Shin vatsaan ja kolli ulvaisi kivusta.
”No tapa hänet. Mutta sinuna en tekisi sitä.”Roihukynsi sanoi viekkaasti.
”Ja miksi en?!”huusin ja upotin kynteni syvemmälle Shin vatsaan.
”No jos haluat nähdä vielä rakkaan Puumanloikkasin.”Roihukynsi sanoi jäätävästi.
Otteeni kirposi hieman Shistä ja kolli heitti minut pois päältään. Kylkeeni oli tullut valtava haava ja se vuosi verta valtoimenaan. Roihukynsi tassutteli luokseni outo virne naamallaan ja tuijotti minua hyytävästi.
”Hyvästi Tomupilvi.”kolli sanoi hiljaa ja paiskasi valtavan tassunsa minua kohti.
Lensin päistikkaa jokeen ja voimakas virta kiskaisi minut mukaansa. Pääni pomppi pinnalla kuin
korkki ja yritin vetää henkeä. Miten minulle oikein kävisi?
(jatkuu...)
Vastaus:30kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
13.08.2013 16:35
Roihukynsi raahasi Puumanloikkaa luolaan, missä Hiekkaturkki oli ollut. Tuuliklaanilaisen haju oli pinttynyt seiniin, mutta mitäpä se haittaisi. Ei kukaan saisi tietää, mitä hän teki. Kolli viskasi Puumanloikan luolan perälle. Naaras värähti ja nosti päätään.
"Mitä sinä oikein minusta haluat?" hän kysyi ja yritti selvästi murista, mutta verenhukka oli heikentänyt tätä. Roihukynsi aljasti hampaansa.
"Haluan tuhota Myrskyklaanin, ja sinä saat auttaa minua", hän murisi. Puumanloikka nuuhkaisi ilmaa.
"Miksi sitten täällä haisee Tuuliklaanin kissa?" hän kysyi ja hoippuroi uhmakkaasti jaloilleen. Roihukynsi ei hievahtanutkaan.
"Haluatko muka tietää?" hän murisi. Puumanloikka huitaisi häntä kohti kynnet paljaina. Roihukynsi antoi kyntensä liukua esiin.
"Anna tulla, ennenkuin tapan sinut", hän murisi. Puumanloikka sähisi.
"No antaa tulla avin", hän mourusi.
"Haluan, että joku tulee täyttämään tassunjälkeni, kun minua ei enää ole. Hiekkaturkki sai toimia välikätenä, että voisin varmistaa sukuni jatkumisen", Roihukynsi kertoi pahaenteinen kiilto silmissään. Puumanloikka ilmiselvästi tajusi, mitä ROihukynsi oli tehnyt.
"Mitä! Sinä PAKOTIT hänet siihen!" naaras murisi ääni vihaa pelkoa täynnä.
"Taisin onnistua", Roihukynsi murisi ja astui eteenpäin. Puumanloikka kyyristyi seinää vasten.
"Mitä haluat minusta?" hän kysyi.
"Haluan, että autat minua tuhoamaan Myrskyklaanin, ja tiedän jo, miten. Sinun ei edes tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla täällä kunnes joko tapan tai vapautan sinut", Roihukynsi murahti ja pujahti ulos luolasta. Huurre istui vartiossa.
Vastaus:13kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
13.08.2013 16:17
Rihukynsi hiipi metsässä kohti rotkoa. HÄnen kiiltävä musta turkkinsa hukkui metsän varjoihin. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Musta kolli saapui aukion laidaslle. Hän vilkaisi ympärilleen varuillaan ja haisteli ilmaa.
"Hän oli erottavinaan siinä kissan tuoksun, mutta pysyi hiljaa. Roihukynsi loikki aukion halki ja pujahti varjoihin sen toisella laidalla. Hän astui kuivalle nummelle,ja harppoi kovaa vauhtia eteenpäin. Yhtäkkiä tyyntä ilmaa halkoi räsähdys. Soturi höristi korviaan. Hän haistoi häivcähdyksen Puumanloikan tuoksusta. Roihukynsi murisi vaimeasti ja painautui matalaksi ja hiipi heinikon suojissa läheisen puun taakse.
>vai niin, seurasit minua vai?< Roihukynsi ajatteli nähdessään mustaraitaisen naaraan. Puumanloikka ei näyttänyt huomaavan Roihukynttä, joten kolli loikkasi salamana tämän päälle ja painoi tämän niskaa pitkillä kynsillään.
"Onko kivaa leikkiä piilosta?" hän murisi naaraan korvaan. Puumanloikka yritti rimpuilla vapaaksi.
"Ei kuules onnistu!!" Roihukynsi sihisi ja raapi syviä haavoja soturin kylkeen. Puumanloikka tempaisi itsensä vapaaksi ja perääntyi huohottaen. Sitten naaras kiepashti ympäri ja ryntäsi pakoon kohti metsää. Roihukynsi naurahti kylmästi ja loikkasi tämän perään. Kolli karjahti ja kaatoi Puumanloikan kumoon. Puumanloikka puahhti.
Roihukynsi upotti kyntensä tämän vatsaan ja veti siihen syvän viillon.
Puumanloikka parahti. ROihukynsi kynsi häntä säälimättömästi. Hän silmäili naarasta jäätävästi. Yhtäkkiä hänen mieleensä palautui toinen samanvärinen kissa: Tiikerivarjo. Naaras tismalleen hurjan soturin näköinen, paitsi silmiltään. Roihukynnen katse muuttui mietteliääksi.
"Oletko sinä Tiikerivarjon tytär"?" hän sihisi naaraan korvaan. Puumanloikka nyökkäsi. Veri tahri hänen turkkinsa.
"Sinusta voisi olla hyötyä", Roihukynsi murisi silkinpehmeästi. Kolli kohotti käpälänsä ja iski naaraan pään sivulle. Puumanloikka valahti tajuttomaksi. Roihukynsi tarttui häntä niskanahasta ja alkoi raahata häntä rotkoon.
Vastaus:20kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Puumanloikka, Myrskyklaani
13.08.2013 15:07
Viherajan aurinko paistoi turkkiini tehden sen kuumaksi. Edes viileä kallio ei viilentänyt minua näin kuumalla säällä. Istuin Myrskyklaanin leirin nurkassa syöden vastasaalistettua oravaani. Tomupilvi istui kyljessäni kiinni, ja katsoi rauhassa taivaalla leijuvia pilvenhattaroita. Sivelin Tomupilven suoraa selkää hännälläni samalla kun haukkasin oravastani viimeiset ruoanrippeet. Nuolin huuleni puhtaaksi, ja maistelin vielä suuhuni jäänyttä maukasta oravanlihan makua. Tomupilvi katsoi minua lempeästi, ja nuolaisi poskeani. Hymyilin kumppanilleni.
’’Mentäisiinkö yhdessä metsästämään?’’ Tomupilvi kysyi, ja nousi venyttelemään. Katsoin kollia pitkään.
’’Haittaisiko jos haluaisin tällä kertaa mennä yksin? Tarvitsen välillä omaa aikaa.’’ Nau’uin varovasti, ja venyttelin pitkiä raajojani. Tomupilvelle tuli pettynyt ilme, mutta tämä nyökkäsi, ja alkoi nuolla korvanpäitäni.
’’Kiitos.’’ Kuiskasin, ja nuolaisin tätä vielä kerran poskelle, ennen kuin lähdin. Kivinen maasto kulutti anturoitani, kun juoksin kohti piikkihernetunnelia. Tunsin Tomupilven haikean katseen niskassani. Metsän rehevä ja raikas haju tulvahti kuonooni. Sen puut antoivat varjoa mukavasti, eikä aurinko pystynyt paahtamaan turkkiani enää. Teki tosiaankin hyvää olla välillä vain yksin. Tuntui kuin suuri paino olisi pudonnut hartioiltani pois. Kuljin metsässä pitkään, etsien tarpeeksi pitkää ruohoa piiloutumiseen. Metsän keskiosassa avasin kitalakeni maistellakseni ilmaa. Tämä osa metsästä tuntui jotenkin tyhjältä, mutta haistoin juuri ja juuri pienen hiiren. Se oli nuuhkimassa maata ja etsimässä ruokaa. Kyyristyin vaanimisasentoon, ja aloin hiipiä hitaasti hiirtä kohti. Jäykistin jalkani, ja ponnahdin ilmaan, mutta olin hiirestä liian kaukana, ja se ehti pakoon. >>Hiirenpapanat!<< Kirosin mielessäni, ja kynsin vieressäni olevaan puuhun syvät raapimisjäljet. Päätin lähteä kohti Myrskyklaanin rajan reunaa, jos siellä olisi enemmän riistaa. Juoksin saniaisten päältä, ja pidin suutani auki haistaakseni pienintäkään riistan tuoksua. Rajan reunamilla puut tihenivät inhottavasti, mutta toisaalta antoivat myös suojaa. Huomasin pienen kanin, joka kulki muutaman ketunmitan päässä minusta, ja söi suussaan apiloita. Kyyristyin vaanimisasentoon ja kuljin riistaa vähän lähemmäksi, kunnes ampaisin juoksuun. Jänis hätkähti, ja lähti juoksemaan minua karkuun. Pidin kynteni esillä, valmiina upottamaan ne jäniksen lihaan. Pujottelin yllättävän hyvin osumatta tiheisiin puihin, ja pian sain hampaani upotettua jäniksen kaulaan. Kuristin sen kuoliaaksi nopeasti ja äänettömästi, ja aloin haudata sitä maahan. Läheisestä pusikosta alkoi kuulua rapinaa, ja haistoin Roihukynnen pistävän hajun. Kyyristyin nopeasti piiloon. En ollut ikinä luottanut kolliin. Tuo oli kylmän oloinen ja ilkeä, ja Hopeatähtikään ei luottanut häneen. Roihukynsi on myös silmäillyt Tulikukkaa ja Punahaukkaa murhanhimoisesti. Pysyin mahdollisimman paikoillani, kun Roihukynsi astui esiin. Soturi katseli epäilevästi ympärilleen, kunnes jatkoi matkaansa eteenpäin. Katsoin kollin menoa pitkään. Tiedän, että minulle seuraisi ongelmia, jos seuraisin tätä, mutta haluan selvittää mitä tällä oli mielessään. Roihukynnen ilme oli salaperäinen, eikä kertonut mitään. Lopulta uteliaisuuteni voitti järjen, ja lähdin seuraamaan Roihukynttä kulkien yhä matalalla. Roihukynsi ohitti Myrskyklaanin reviirin, muttei näyttänyt välittävän siitä. Nielaisin äänettömästi. >>Mihin ihmeeseen Roihukynsi on menossa?<<

Metsä jäi taaksemme, ja Roihukynsi kulki kohti suurta rotkoa. En ollut käynyt täällä koskaan ennen, joten oloni tuntui turvattomalta. Heinä allani ei ollut kovinkaan pitkää, ja jouduin kulkemaan erittäin matalalla, ettei minua näkyisi. Useiden uusien kissojen hajut tulvahtivat kuonooni, ja jouduin nyrpistämään nenääni. Astelin Roihukynttä varovasti lähemmäs, mutta jalkani osui maassani olevaan risuun, ja se katkesi äänekkäästi. Kirosin mielessäni. Monen ketunmitan päässä minusta oleva Roihukynsi höristi korviaan kuullessaan äänen, ja käänsi päänsä kohti minua. Sujahdin salamannopeasti vieressäni olevan puun taakse ja liimauduin siihen kiinni pelokkaana. Kun vähän aikaa oli kulunut, kurkistin puun takaa varovasti. Roihukynttä ei kuitenkaan näkynyt missään. Tarkkailin ympärilleni, ja aloin kulkea varovasti lähemmäs rotkoa. >>Enää vain vähän matkaa.<< Ajattelin. Yhtäkkiä takaani kuului hirveä karjaisu, ja tunsin Roihukynnen veitsenterävät kynnet niskassani.
’’Luulitko tosiaan että en huomannut sinua?’’ Roihukynsi nauroi ilkeästi, ja alkoi sivellä kynsillään selkääni syviä haavoja. Parahdin kivusta, ja rimpuilin itseni irti. Tiesin, etten voittaisi millään minua ainakin kolme kertaa isompaa kollia vastaan, joten lähdin juoksemaan karkuun niin kovaa kuin pääsin. Selässäni ja niskassani olevia haavoja alkoi kirveltää ikävästi. Roihukynsi oli nopeampi mitä olin odottanut, ja hyppäsi päälleni. Tömähdin iskusta maahan, ja tunsin hirveän kivun kyljessäni. Soturi piti minua tiukasti kiinni terävillä kynsillään, ja alkoi kynsiä silkinpehmeää vatsaani. En pystynyt pistämään vastaan, kolli oli niin suuri ja vahva. Raapaisin hätäisesti Roihukynttä otsaan, ja potkaisin hänet päältäni pois. Roihukynsi karjaisi, ja kosketti tassullaan varovasti tekemääni haavaa. Kompuroin pystyyn, ja yritin lähteä karkuun, mutta Roihukynsi hyppäsi päälleni ennen kuin ehdin nousta edes seisomaan, ja alkoi raastaa naamaani. Veri tulvahti silmiini, ja ulvoin niin kovaa kivusta kun jaksoin. Roihukynsi vain naurahti sydämettömästi, ja teki vain lisää haavoja kehooni. Yritin parkua ja huutaa mahdollisimman paljon, mutta lopulta voimani olivat loppuneet kokonaan. Turkkini oli värjäytynyt verestä tummanpunaiseksi, ja haavoistani valui verta paljon. Pelkäsin pyörtyväni verenhukkaan. Pystyin vain katsomaan sumeasti, kun Roihukynsi katsoi minua ilkeästi ja voitontahtoisesti. Tiesin, että loppuni oli lähellä. Kolli laittoi pitkän ja veitsenterävän kyntensä kaulani päälle aikeissa viiltää sen auki. Katsoin Roihukynttä vielä viimeisen kerran silmiin, tunsin kuinka silmäni paloivat vihasta. Tomupilven ja Tulikukan sydämet särkyvät, enkä halua sitä. Haluan elää vielä pitkään. Roihukynsi katsoi minua silmiin pitkään, tällä oli ensin murhanhimoinen ja tappava ilme kasvoillaan, mutta ne muuttuivat mietteliäiksi. Ihan kuin olisin muistuttanut jotakin tuttua.
’’Oletko Tiikerivarjon tytär?’’ Roihukynsi murisi erittäin hiljaa. Pystyin vain nyökkäämään, minulla ei ollut enää voimia puhumiseen. Roihukynsi murahti, ja katsoi minua yhä mietteliääksi.
’’Silloinhan sinusta voi olla hyötyä…’’ Musta kolli murahti puoliksi minulle, ja puoliksi itselleen. En ehtinyt miettiä mitä kolli sanomallaan tarkoitti, kun hän löi minua päähän jättimäisellään käpälällään, ja pimeys valtasi minut.

//Joo tällanen pätkä kökkö, mut ihan sama. xDD Jatkoa Roihu?

Vastaus:30kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
12.08.2013 20:12
Lehtitassu tuli päälikön pesästä pää melkein kiinni maassa. "Mitenkäs meni?" minä kysyin häneltä. Lehtitassu mulkaisi minua. "Ei hyvin!" hän vastasi, ja laahusti oppilaiden pesään. "Oikein valehtelijalle!" kuulin Haukkatähden sanovan takanani. "Mitä hän sanoi vastaan?" minä kysyin Haukkatähdeltä ihan huvikseni. "Hän sanoi että sinä valehtelet, mutta ennemmin minä uskon täyttä uskollista soturia, ennen kuin oppilasta, joka on ennen ollut kotikisu." Haukkatähti sanoi. Silloin Rosotassu tuli luokseni. "Mitä sanoit Lehtitassulle, kun hän on noin alamaissa?" Rosotassu kysyi Haukkatähdeltä. "Sanoin, että valehtelu on paha tapa, mutta hän väittää, ettei valehtele." Haukkatähti vastasi. "Kävikö sinulle mitään, tiputtuasi sinne rotkoon?" Rosotassu kysyi minulta. "Selvisin säikähdyksellä ja verisellä haavalla!" minä sanoin. Haavani oli tukittu hämähäkin seitillä, vaikka se ei enää edes vuotanut. "Menen parantajan luokse poistattamaan tämän hämähäkin seitin." minä sanoin Rosotassulle. "Minä tulen mukaan, ja sen jälkeen voisimme lähteä metsälle yhdessä, kahdestaan." Rosotassu sanoi ja seurasi minua parantajan pesään. "Kaarnakasvo, Pölyturkki täällä!" minä huusin. Pian näin parantajan naaman, joka tuijotti minua. "Voisitko ottaa hämähkin seitin jo pois, lapani ei vuoda enää?" "Tottakai, pieni hetki!" Kaarnakasvo vastasi, ja meni pesänsä perälle. Pian hän tuli jotain yrttejä suussaan. "Syö nämä, niin lapaasi ei säre seitin poiston jälkeen." hän sanoi. Söin yrtit mukisematta. "Onko haavaasi sattunut seitin laiton jälkeen?" Kaarnaksvo kysyi. "Ei." minä vastasin. "Hienoa, silloin haava ei ole tulehtunut ja se on mennyt kiinni, eikä kerää bakteereja!" Kaarnakasvo selitti. "Mutta muista kuitenkin pestä se joka ilta kun olet käymässä nukkumaan!" "Kyllä minä muistan, Kaarnakasvo." minä sanoin. "Tule Rosotassu, mennään nyt sinne metsälle!" "Vihdoinkin!" Rosotassu huudahti ja lähti seuraamaan minua. "Olinko äsken muka liian hidas?" kysyin Rosotassulta vitsailevasti. "No voisit vähentää tuta suusta kiinni jäämistä, jos mielit olla kumppanini seuraavana kuuna!" Rosotassu sanoi kömpelösti, mutta myös vitsailevasti. "Selvä, oi suuri lörpöttelyn vihaaja!" minä sanoin, ja sain mojovan naurukohtauksen sen jälkeen. "Mikä naurattaa?" Rosotassu kysyi ihmeissään. "Etkö kuunnellut mitä sanoin äsken?" minä sanoin sanottua nauruni lomasta. "Kuulin mutta en tajunnut!" Rosotassu sanoi. Rosotassu oli hetken hiljaa, ja sitten hänin alkoi nauraa. Olimme jo kerinneet tassutella nummelle, jossa kierimme maassa, koska mahaan sattui, kun nauroi niin kovaa ja paljon. Katsoimme toisiamme silmiin, tunsimme sydäntemme sykkivän. Lähdimme kävelemään kohti suurta nummea. Mutta lähdimme kävelemään vahingossa väärään suuntaan. Olimme jo kävelleet aimo tovin, huomasin, että suuri kivi oli edessämme. Kivessä oli luola. Silloin kuului jyrinää. Tunsin vesipisaran tippuvan nenälleni. "Alkaa sataa!" huusin kumppanilleni, joka oli tainnut juuri huomata sen. "Mennään äkkiä luolaan!" hän huusi, jotta kuulisin, mitä hän sanoi, koska ukkonen jyrisi todella kovaa. Silloin suuri salama iski parin ketunmitan päässä olevaan korkeaan puuhun. Puu alkoi palaa. "Tarkista ensin, ettei pesässä ole muita eläimiä taikka olioita, kuin me!" minä huusin. Rosotassu meni luolaan. Kesti hetki, kun Rosotassu tuli luolan suuaukolle, ja vittelöi hännällään minun tulevan sinne. Menin luolaan hänen viereen. Kun menin syvemmälle luolaan, se suureni ja suureni. "Tämä ei taida olla mikään pikkuluola?" minä kysyin Rosotassulta. "No ei, tännehän mahtuisi koko Tuuliklaani sadetta suojaan!" Rosotassu huudahti. Silloin haistoin ketun, mutta haju oli vaisu. "Tämä on ollut ketun vanha pesä!" mnä sanoin Rosotassulle. Hän haisteli imaa ja nyökkäsi. "Niin on, mutta koska haju on vaisu, täällä ei ole ketään." Rosotassu sanoi.Ukkonen ei ollut enää aivan yläpuolellamme. Pian, koko ukkosen jyrinä katosi. Kuului vain rentouttavaa sateen ropinaa. Haistoin jäniksen. Rosotassu oli kadonnut. Silloin näin hänen tulevan suuri jänis mukanaan luolaan. "Onko sinulla nälkä?" hän kysyi minulta, ja työnsi jäniksen minun eteeni. "On minulla nälkä, mutta en halua, että sinä kuolet täällä nälkään, joten jaetaan tämä, koska tämä on niin suuri!" minä sanoin, ja työnsin jänsitä minun ja Rosotassun väliin. Aloimme molemmat syömään. Silloin kuonomme töksähtivät yhteen. Nostimme molemmat katseemme samaan aikaan. Katsoimme toisiamme silmiin. Silmämme kiiluivat pimeässä luolassa. Sanoimme jopa samaan aikaan että "Anteeksi!". Söimme jäniksen loppuun. Rosotassu meni luolan nurkkaan makaamaan ja alkoi peseytyä. Menin hänen viereen makaamaan. Aloin itsekkin peseytyä.Silloin tunsin lämpimän hengityksen niskakarvoissani. Rosotassu nuoli minua korvistani ja päälaeltani. Käänsin pääni, ja aloin nuolla Rosotassua. >Tästä tulee ihana yö!< minä ajttelin, kun nukuin Rosotassun "sylissä". Aamulla heräsin tuttuun ääneen: "Pölyturkki, Rosotassu, Pölyturkki, Rosotassu..." "Tihkukynsi!" minä huudahdin. Menin luolan suuaukolle herättämättä uinuvaa Rosotassua. Tihkukynsi oli suunnilleen kymmenen ketunmitan päässä märällä, avaralla nummella. Tunsin jonkun takkuisen turkin kyljessäni. "Rosotassu, meitä etsitään!" minä huudahdin. "Etsintäpartio on etsimässä nummella meitä!" "Huomaan, en ole sokea." Rosotassu sanoi kärttyisästi unen pöpperossä. "Mennään!" minä huudahdin ja lähdin juoksemaan Tihkukynttä kohti. Kuulin Rosotassun tulevan perässäni. Silloin Tihkukynsi katsoi meidän suuntaan, ja lähti nelistämään meitä kohti. "Pölyturkki, Rosotassu!" hän huusi. Minä melkein itkin, vaikka minulla oli ollut aika mukavaa Rosotassun kanssa, niin olin kuitenkin liikuttunut, kun meitä oli tultu etsimään. "Miten löysitte meidät?!" kysyin heti, kun olin ihan Tihkukynnen edessä. "Seurasimme teidän jätöstenne reittiä, koska niitä ei voinut olla huomaamatta, arvaatte varmaan miksi." Tihkukynsi sanoi. "Mennään jo leiriin!" mukana ollut Silkkitassu sanoi. "Mennään vain, jotta minä päsen takaisin nukkumaan!" Rosotassu huudahti ja nelisti suurella nummella täyttä vauhtia kohti Tuuliklaanin leiriä. Minä ja Tihkukynsi kirimme unisen kumppanini pian kiinni, ja olisimme ohitaneet hänet, jollemme olisi hidastanut. Sitten me kaikki hidastimme, kun Rosotassusta loppui puhti. Hän plässähti maahan nukkumaan. Pian koko nummella kaikui hänen kova kuorsaus. Tihkukyns kantoi hänet leiriin ja vei nukkumaan oppilaiden pesään. "Oletko sinä itsessään kunnossa?" Tihkukynsi kysyi minulta, kun olin sotureiden pesällä käymässä lepäämään. "Olen, ei minulla ole mitään hätää. Toivon vain, etä Rosotassusta tulisi pian soturi." "Kuinka niin?" Tihkukynsi kysyi minulta. "Minun tekisi mieli hoivata pieniä, omia pentuja!" minä sanoin hieman oudolla äänellä. "Voi, voi, voi..." Tihkukynsi voivotteli. "Kyllä sinä pian niitä pentuja saat!" "Kiitos tuestasi Tihkukynsi." minä sanoin, ja käperryin makuulle. Pian minä nukahdin sikeään uneen.
---Jatkuu---

//Toivottavasti tosta saisi ainakin 20 kpeet, jotta Pölyturkki voisi mahdollisimman pian saada pentuja!//
Vastaus:30kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lehtitassu, Tuuliklaani
12.08.2013 18:22
"Olen Lehtitassu, heidän siskonsa, enkä heidän emonsa murhaaja!" minä sanoin, ja silloi minä myöskin heräsin. >Oliko tuo unta?< minä ajattelin. Silloin näin Pölyturkin. Hän tuli minua päin. Mutta juuri kun hän oli tallaamassa minut, hän kääntyi Rosotassun suuntaan. Hän meni hänen luokse, kuiskasi tälle jotain. Ja lähti. Rosotassu näytti hieman hämmästyneeltä. "Pölyturkki, odota, mitä sinä sanoit?" Rosotssu huusi ja juoksi Pölyturkin perään. Silloin Pölyturkki sanoi jotain, joka ei tainnut olla hyvä uutinen, koska Rosotassu masentui todella kovasti. "Mikä hätänä?!" minä kysyin heti, kun hän tuli oppilaiden pesään. "Pölyturkki sanoi, että joku ahdistelee häntä, ja Pölyturkki pelkää, että hänelle käy jotain, jotta hän ei saisikaan pentujaan minulle!" Rosotassu sanoi itkunsa lomasta. "Voi teitä kahta!" Minä sanoin ystävällisesti, menin Rosotassun luo, nuolaisin häntä korvasta pari kertaa, ja menin Pölyturkin luokse. "Onko sinulla toinen kolli?" minä kysyin häneltä hiljaa. "Ei!" Pölyturkki sanoi päättäväisti. "S-selvä!" minä sanoin, ja menin oppilaiden pesään nukkumaan, ja lopulta nukahdin...

//Toivottavati tossa oli 30 rivii//
Vastaus:Vain 16. 10 kp.
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Sisiliskovarjo, Jokiklaani
12.08.2013 18:13
Loikoilin virran vierellä ja yritin saada sumealla katseellani selvää veden liikkeistä. En kuitenkaan nähnyt muuta kuin epämääräisiä heijastuksia taivaasta, pilvistä ja itsestäni. Pystyin nipin napin näkemään eteenpäin tuijottavat oliivinvihreät silmäni sumeuden joukosta. Painoin maseentuneena pääni etukäpälieni väliin. Minulla oli ikävä soturintöitä. Tahdoin niin kovasti metsästää ja taistella jälleen, mutta tiesin etten pystyisi siihen enää koskaan näköni takia. Maistelin ilmaa ja havaitsin montakin Jokiklaanin kissaa virran vierellä joko juomassa, kalastamassa tai muuten vain lepäilemässä auringonpaisteessa. Ainoa hyvä puoli klaaninvanhimpana olemisessa olikin se, että sai vain olla ja nauttia luonnosta sekä äänistä ympärillään. Ikävä kyllä en voinut nauttia mistään, kun kissat ympärilläni pölisivät ja läpättivät loputtomasti. Painoin tassuillani korviani lyttyyn, jotta en kuulisi mitään. Se auttoi. Nyt en kuullut tai nähnyt yhtään mitään, mutta haistoin kyllä. Haistoin veren. Säpsähdin pystyyn ja yritin saada selville, mistä haju tuli. Sitten kuulin hätäistä puhetta läheltä. Kissoja kokoontui puheen luo, ja minäkin hyppäsin varovasti ja sokeasti virran yli ymmärtääkseni mistä oli kyse.
’’Sirpalesydän, Varpusenlento, Symbolihäntä, Haukkahalla, Perhonsiipi, Myrskyturkki, Ruokoviiksi ja Myyrähammas ja Tiikerijuova, tulkaa mukaan. Muut jäävät vartioimaan leiriä, jos Varjoklaanilaiset hyökkäävät tännekin.” Kuulin Rikkovarjon puheen. Ymmärsin nyt tilanteen; Varjoklaani hyökkäsi. Osa klaanista lähti Haapasydämen ja Rikkovarjon kanssa leiristä taisteluun. Minä tiesin kyllä paikkani. Suunnistin hajun perusteella klaaninvanhimpien pesälle. Sinne päästyäni aistin Sulkaturkin ja Varjoturkin juttelemassa pesän nurkassa.
“Varjoklaani hyökkää”, maukaisin näille.
“Mitä!” Varjoturkki sihahti. “Pitääkö meidän mennä vartioimaan pentutarhaa taas?”
“En minä tiedä, sinähän sen päätät, mitä teet, mutta minä ainakin menen suojelemaan pentuja”, mumisin. Käänsin pääni Sulkaturkkia kohden. Naaras hehkui raivoa.
“Miksen minä voi päästä myös taistelemaan!” hän murisi. “Tämä on niin epäreilua, haluan auttaa klaaniani.” Hän lähti määrätietoisesti raahaamaan itseään etujalkojensa avulla ulos pesästä. Väistyin hänen tieltään, ja tuo jatkoi matkaa.
“Hän ei ole vieläkään sopeutunut klaaninvanhimman elämään... Tuskin koskaan sopeutuukaan.” Varjoturkki huokaisi.
“No en minäkään, ja eihän se hänen syynsä ole ettei pysty jatkamaan soturintöitä.” Murahdin puollustavasti. “Joka tapauksessa, menen pentutarhaan sen varalta että Varjoklaani saavuttaa tänne.”
Varjoturkki mutisi jotain ja käpertyi nukkuvan Kurnumahan vierelle.
Peruutin ulos pesästä ja korvani kääntyivät heti juoksuaskelien suuntaan. Raotin suutani. Olivatko ne hyökkääviä varjoklaanilaisia vai pakenevia jokiklaanilaisia? En jäänyt ottamaan selvää, vaan tepsutin pentutarhalle, jonka suulla seisoikin vartiossa Huomenkukka. Kokenut kuningatar ei liikahtanutkaan. Katsoin tuota ‘päästä vanha kissa turvaan’-katseella, ja naaras siirtyi tieltäni, jotta pääsisin sisälle. Maidontuoksu tulvahti kuonooni, ja aistin kaikkien olevan valmiina taistelemaan hengestään.
“Isä!” Pajupuro sihahti sammalpediltään. “Mitä sinä täällä?”
“Minulla ei ole muuta tekemistä kuin suojella nuorempia.” Mutisin ja hiippailin tyttäreni vierelle.
“Mitä ulkona tapahtuu?” Kirjopentu kysyi Pajupuron vierestä pehmeällä ja pentumaisella äänellään. “Päästäänkö me katsomaan?”
“No ei tietenkään!” Harakkapentu kivahti. “Varjoklaani hyökkää!”
“Mistä sinä sen tiedät?” Kirjopentu vikisi.
“Minä kun osaan päätellä, toisin kuin eräs.”
Istahdin Pajupuron vierelle, enkä voinut tehdä muuta kun kuunnella ulkoa tulevia ääniä ja pentujen kinastelua.
Huomenkukan kiljaisun ja sihisemisen välinen huudahdus kajautui ilmaan, ja Orvokkiturkki pongahti pediltään mustan Varjoklaanin kissan kimppuun, joka oli kaatanut Huomenkukan. Paljastin kynteni ja terävät hampaani, joilla oli tapettu tuhansia riistaeläimiä. Valmistauduin auttamaan kuningattaria suojelemaan pentuja, jopa hengelläni, koska pennut olivat koko klaanin tulevaisuus. Ja minähän sen oikein hyvin tiesinkin, klaanin päällikön isänä. Ties jos joku näistä pennuista olisi seuraava päällikkö klaanissa. Pesään tunkeutui uusi varjoklaanilaisen haju. Pongahdin pystyyn ja päästin murinaa syvältä kurkustani.
“Ha-hah!” varjoklaanilainen mourusi. “Pari kuningatarta ja sokea klaaninvanhin, kyllä on helppoa meikäläiselle!” Kissa hekotti ja oli ottamassa askeleen eteenpäin, kun hyppäsin valtavalla voimalla sen päälle. Kissa menetti tasapainonsa ja upotin hampaani sen kurkkuun. Kissa hutaisi minua kuonoon ja tunsin viiltävän kivun, mutta en aikonut luovuttaa. Vihollinen sätki ja yritti päästä pakoon, mutta raaviskelin sitä sokeasti vielä vähän aikaa vatsaan ennen kuin päästin sen menemään. Varjoklaanilainen pyritseli pystyyn ja perääntyi pesästä rähisten. Painoin käpäläni kuonolleni ja tunsin veren valuvan haavasta.
“Sattuiko?” Pajupuro kysyi.
“Ei.” vastasin tuolle ja pyyhkäisin veren kuonoltani.
“Mene sinä lepäämään, Sisiliskovarjo, niin minä hoitelen seuraavan vihollisen!” Punapentu miukui ja hutki tassuillaan ympärilleen. “Tapan jok’ ikisen vastaantulijan!”
“Ollakseen hyvä soturi, ei tarvitse tappaa ketään”, mau’uin opettavaisesti ja vilkaisin katseettomasti pennunpentuani.
“No sitten minä hätistän ne kuitenkin pois!” Punapentu piipitti.
Hymyilin ja korvani suuntautuivat taas suuaukolle, kun Huomenkukka lähti ajamaan varjoklaanilaista takaa. Uppouduin huolissani ajatuksiini kun mietin, miten taistelu syvemmällä metsässä jatkui.

//Toivottavasti täs nyt on ainakin 30 rivii
Vastaus:30kp
-Rikko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Käärmetassu, Varjoklaani
12.08.2013 17:04
Käärmetassu käyskenteli metsässä lähellä tämän ja Peippostassun tapaamispaikkaa. Äkkiä kirpakka veren haju nousi kyykäärmekuvioisen kollin kuonoon.
Oppilas säntäsi luonnottoman pitkä häntä viuhuen kohti hajua. Äkkiä myös Peippostassun tuoksu vahvistui.
Käärmetassu piiloutui pusikkoon ja näki kettuja. Kettuja ja Peippostassun! Käärmetassun sisällä roihahti ja hän syöksyi sähisten kettujen kimppuun. Kettujen keltaisista murhanhimoisista silmistä kuulsi hetken hämmästys, sitten ne virnistivät häijysti.
’’Yksi kissa lisää! Se olla pian kuollut!’’ ne rähisivät.
Käärmetassu hämmentyi kun ketut osasivat hieman kissojen kieltä mutta kävi vastaiskuun.
Tämä kynsi koiraeläimiä rajusti ja veti yhdeltä alahuulen auki. Kettu puri tätä jalasta ja Käärmetassu läimäisi pitkällä hännällään sitä silmille. Solakan muotonsa ansiosta tämä sai keploteltua itsensä Peippostassun luo. Naaras oli veren tahrima ja tämä hengitti raskaasti.
Ketut lähestyivät ja Käärmetassu kääntyi heitä kohti irvistäen.
’’Kuole, kuole.’’ yksi ketuista murisi. Käärmetassun silmät välähtivät.
’’Noniin te yksinkertaiset aivottomat, saamattomat hiirenaivot, joita pikkulintukin katsoisi halveksuen kuin oravan jätöstä, joka on homehtunut vuodenaikoja samassa kohdin liikahtamatta mihinkään suuntaan! Olkoon hampaanne isot, olkoon tassunnekin isot olkoon aivonne pienemmät kuin pennun kynsi, MUTTA TE ETTE VAHINGOITA PEIPPOSTASSUA VAIKKA KUINKA SIINÄ ÄHISISITTE HUONOA KISSAKIELTÄ!’’ Käärmetassu karjui piiskaten häntäänsä raivoisasti ilmassa. Ketut näyttivät hämääntyvän solvauksista ja Käärmetassu käytti sitä hyväkseen nappaamalla Peippostassun ja pinkaisemalla pakoon kohti Onttoa puuta, heidän tapaamispaikkaansa. Nyt nopeudesta ja hiljaa liikkumisesta oli todellakin hyötyä. Hän kuuli kettujen räksyttämisen perässään, pysähtyi suuren tammen juurelle ja nosti Peippostassun kolosta sen onttoon sisukseen. Kuului pehmeä tömähdys kun Peippostassu putosi pehmeälle sammaleelle.
Käärmetassu kiipesi itsekin sisään hypäten Peippostassun viereen. Tämä alkoi nuolla verta pois ja sitoi parhaansa mukaan kaisloilla naaraan haavoja.
>Voi, nyt toivoisin olevani parantaja.< kolli ajatteli laittaessaan puun sisuksesta löytynyttä hämähäkin seittiä haavoihin.

//Käärme ragee(vissii 30 rivii)
Vastaus:Saat 23 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tomupilvi, Myrskyklaani
12.08.2013 16:47
Luku: 3 Kasvotusten kuoleman kanssa

Oli kuunhuipun hetki ja makasin Puumanloikan vierellä sotureiden pesässä. Kääntyilin rauhattomasti ja yhtäkkiä hätkähdin hereille.
Katsahdin Puumanloikkaan joka makasi vieressäni ja nukkui sikeästi. Nousin tassuilleni ja tassuttelin pesän suulle.
Katsahdin vielä muita sotureita ja työnnyin ulos pesästä. Katsahdin tummansiniselle yötaivaalle jota täplitti miljoonat tähdet.
Huokaisin syvään sillä yksi noista tähdistä oli minun isäni Viiltokäpälä. Muistin vielä sen kohtalokkaan päivän jona menetin isäni.
>Voi isä.... Miksi hylkäsit meidät? Haukansiipi ei voi unohtaa sinua enkä minäkään.<ajattelin hieman surullisena.
Sitten kuulin askelia takaani ja hätkähdin hieman. Käännyin katsomaan tulijaa ja näin Puumanloikan katsovan minua lempeillä silmillään.
”Mitä sinä täällä teet?”kumppanini kuiskaa korvaani.
”En saanut unta.”vastasin tälle vaitonaisena.
”En minäkään.”Puumanloikka kuiskasi ja painautui kiinni kylkeeni.
Jatkoin tuijottamista kirkkaisiin tähtiin ja mietin että ketäköhän Tähtiklaanin soturia minä nytkin katsoisin.
Nousin tassuilleni ja työnnyin takaisin sotureiden pesään Puumanloikka kannoillani. Menin makuupaikalleni ja suljin hitaasti silmäni.
Tunsin Puumanloikan pehmeän turkin kyljessäni ja vilkaisin vielä lempeästi naarasta ennen kuin aloin nukkua.

-------------Tomupilvi näkee unta-------------

Heräsin kostealla nummella ja näin ympärilläni vain sakeaa usvaa. Usvan vuoksi en nähnyt kuonoani pidemmälle.
Kuitenkin olin varma etten ollut Myrskyklaanin reviirillä saati edes lähellä sitä. Missä minä oikein olin?
Sitten usva alkoi hälvetä muttei kuitenkaan kadonnut kokonaan. Näin nyt hieman selvemmin eteeni ja huomasin edessäni olevan metsän.
Aloin tassutella rauhallisesti kohti metsää. Ruoho litisi tassujeni alla hiljaa ja lämmin tuulenpuuska pörrötti turkkini.
Pääsin pian metsän luo ja maistelin ilmaa hieman peloissani. En ollut ikinä nähnytkään metsää mutta jotakin vetovoimaista siinä oli.
Mutta yhtäkkiä kaikki ympärilläni pimeni. Puut muuttuivat mustiksi ja taivas meni katosi mustien pilvien alle.
Maa allani alkoi järistä ja näin kuinka kaukana. Tummat liekin nuolivat puita. Sitten kuulin avunhuutoja jostain kaukaa.
Sitten suuri kissajoukko ryntäsi suoraan lävitseni. HETKINEN! Siis tosiaan ne menivät minun lävitseni.
Kissat olivat nälkiintyneitä ja heidän kylkiluunsa pistivät esiin likaisten ja huonokuntoisten turkkien alta.
Sitten alkoi salamoida. Salamat löivät maahan kovalla voimalla. Sitten näin kuinka yksi kissoista kaatui.
Kissalla oli kaksi pentua. Kissa ei päässyt ylös maasta ja toinen kissa juoksi auttamaan tätä. Nämä puhuivat hetken mutten saanut selvää että mitä.
Toinen pennuista muistutti minua kovasti jostakin mutten saanut päähäni että mistä. En nähnyt muuta kuin että pentu oli ruskea.
Sillä oli nähtävästi tummemmat tassut sekä muutama juova selässä. Muuta en saanut katsottua kun kaksi kissaa vilistivät minun ohitseni.
Sitten näin että liekin alkoivat loittonemaan kaemmas. Katsahdin kissoja mutta heitä ei enää näkynyt missään.
Sitten kaikki muuttui mustaksi. En nähnyt enää muuta kuin mustaa kaikkialla. Minua alkoi pelottaa hieman.
Otin muutaman askeleen taaksepäin mutta sitten tömäsin johonkin. Käännähdin ja tunnustelin sitä tassuillani.
Ei siinä ollut mitään mutten päässyt enää eteenpäin. Sitten kaunis kilpikonnakuvioinen naaras ilmestyi Pimeyden keskeltä.
Sitten toiselta puoleltani ilmestyi suuri oranssi kolli jonka turkkia halkoivat sysimustat raidat. Kolli tuijotti minua outo virne kasvoillaan.
”Tiikerivarjo....”mutisin hiljaa ja kolli hymyili minulle.
Karvani nousivat pystyyn jo pelkästä kollin ajattelemisesta. Hän oli murhannut niin monta kissaa. Myös minun isäni Ratamolehden.
”Mitä sinä täällä teet?”kysyin Tiikerivarjolta vihaisesti.
Kolli ei näyttänyt olevan moksiskaan ja tuijotti vain takanani olevaa naarasta. Sitten käänsin katseeni naaraaseen.
”Täplälehti?”kysyin kummissani.
Naaras nyökkäsi ja sähisi Tiikerivarjolle. Katsoin vuoronperään Tiikerivarjoa ja vuoroltani Täplälehteä.
”Missä minä olet?!”sain vain sanotuksi.
”Olet Pimeyden metsässä.”Tiikerivarjo möläytti.
”Niin olet.”Täplälehti varmisti ja istui viereeni.
”Miksi olen täällä?”kysyin tuijottaen kahta kissaa.
”Tuo ketunläjä toi sinut. Hän halusi sinusta Pimeyden metsän soturin.”Täplälehti naukui.
”Sinähän se ketunläjä olet. Tomupilvi. No miten on? Haluatko Pimeyden metsän soturiksi?”Tiikerivarjo naukui viileästi.
Aloin miettiä. Petturi soturi siis tarjosi minulle mahdollisuutta ryhtyä Pimeyden metsän soturiksi. Mitä minun tulisi tehdä?
”En halua.”sanoin kumman rauhallisesti.
”Oletko aivan varma? Olethan minun tyttäreni kumppani. Mitä jos teen hänestä Pimeyden metsän soturin.”Tiikerivarjo jäätävät sanat tunkeutuivat lävitseni.
”Olen. Minä rakastan kyllä Puumanloikkaa ja rakastan häntä aina. Ihan sama vaikka hän on sinun tyttäresi. Hän on minun kumppanini eikä koskaan suostuisi sinun alaiseksesi. Olet vain kurja huijaava hiirenaivoinen ketunläjä!”karjaisin Tiikerivarjolle.
Täplälehti katsoi minuun huojentuneesti. Naaras oli tietysti iloinen että valitsin tämän vaihtoehdon enkä ryhtynyt Tiikerivarjon soturiksi.
”Oletko nyt aivan varma?!”Tiikerivarjo kysyi raivoissaan.
”OLEN! Eikö sana mene perille?! Minusta EI tule Pimeyden metsän soturia halusit tai et! Senkin säälittävä hiirenaivoinen ketunläjä.”karjaisin Tiikerivarjolle vihaisena.
”Tämä kaikki on sinun syytäsi!”Tiikerivarjo karjaisi ja katsoi Täplälehteen.
”Miten niin minun syytäni?!”Täplälehti huusi Tiikerivarjolle.
”Jos et olisi tullut olisin onnistunut ja olisin saanut itselleni loistavan soturin!”Tiikerivarjo murisi äänekkäästi.
”Etkä olisi. Tomupilvi on liian viisas ryhtyäkseen sinun soturiksesi. Hänellä on jo kaikki mitä tarvitsee eikä tarvitse siihen sinun apuasi.”Täplälehti sähähti.
”No katsotaampa selviätkö tästä.”Tiikerivarjo sanoi oudon rauhallisesti.
Sitten pimeyden keskeltä musta varjo hyökkäsi kimppuuni ja imaisi minut valtavalla voimalla sisäänsä.
Suljin nopeasti silmäni kun leijalin jonnekin. Sitten pysähdyin kuin seinään ja raotin hieman silmiäni nähdäkseni missä olin.
Leijailin suuressa mustassa aukossa ja ympärilläni ei ollut muuta kuin mustaa. Sitten eteeni avautui aukko josta näin isäni kuoleman.
Sitten se katosi. Sitten toinen aukko avautuin ja näin emoni tappavan siinä juuri Tiikerivarjoa Kotkasulan kanssa.
Näin muistoja menneisyydestä. Tuhansia muistoja pyöri ympärilläni. Tunsin että sekoaisin pian ja yritin huutaa jotakin.
En saanut kuitenkaan huudettua. Sitten joku tökkäisi minua. Sitten uudestaan ja uudestaan ja avasin silmäni.
Säpsähdin hereille. Olin taas sotureiden pesässä. Vieressäni istui Puumanloikka huolestunut ilme kasvoillaan.
”Pyörit ja puhuit unissasi siihen malliin että näit pahaa unta. Joten päärin herättää sinut.”kumppanini naukui minulle lempeästi.
”Näin outoa unta....”sanoin vaisusti.
”Ai.... Millaista?”Puumanloikka kysyi uteliaan oloisena.
Rintaani kirpaisi hieman kun ajattelin sitä mitä Tiikerivarjo oli minulle sanonut tai se mitä olin nähnyt. Miten voisin kertoa tästä Puumanloikalle?
”Ei sillä niin väliä.”sanoin ja suljin taas silmäni.
Puumanloikka asettuin viereeni. Katsahdin tätä ja huokaisin syvään. Oliko Puumanloikka tosiaan mennyt isänsä puolelle?
Vastaus:Saat 30 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki,Tuuliklaani
12.08.2013 16:45
Makasin pentutarhassa.Kaarnakasvo tutki mahaani."Pentujen pitäisi syntyä pian"Parantaja totesi.Kehräsin lujaa.Heti kun Kaarnakasvo oli lähtenyt lopetin kehräämisen.Vilkaisin huolestuneena suurta maahaanini.>Teemme oikein kun emme kerro heille heidän isästään,Vai teemmekö?<Ajattelin itsekseni."hei!"Kuulin matalan maukaisun ja vilkaisin pesän suuaukolle.Tihkukynsi kurkki sisään.Kehräsin ja kömmin ylös.Tassuttelin kumppanini luokse joka kosketti mahaani hännällään.Kosketin Tihkukynnen kuonoa omallani."Minun pitää kertoa sinulle jotain"Tihkukynsi kuiskasi.Heilautin korviani ja astelin aukiolle."Näin unen jossa seisoin emoni kanssa nummilla.Sitten se vaihtui Varjoklaanin suolle ja Myrskyklaanin metsään ja sitten taas nummille.Silloin edessäni seisoi kaksi valtavaa mustaa kollia.Toinen niistä oli Roihukynsi ja toista en tuntenut.Emoni sanoi näin:"Sinä ja Hiekkaturkki joudutte näiden kissojen kynsissä Tähtiklaaniin.Mutta teitte sen hyvän asian puolesta ja eräät vannovat kostavansa teidän puolestanne.Sitten hän katosi."Tihkukynsi lopetti."Jos se on meidän kohtalomme kuolemme ainakin kunnialla"Minä mauin mutta pelko kouraisi sisintäni.Tihkukynsi nyökkäsi aavistuksen verran ja loikki metsästyspartion luokse.Minä tassuttelin takaisin pentutarhaan.Rojahdin kyljelleni ja vilkaisin Saarnijalan ja Valkohännän pienkaisia.He vannoiva tulevansa klaanin parhaaksi soturiksi.Kehräsin hiljaa.Kasvattaisimme Tihkukynnen kanssa näistä pennuista uskollisia Tuuliklaanin sotureita ilman että heidän isänsä synkkä varjo peittäisi heitä..Yhtäkkiä mahaani alkoi sattua.Ulvahdin."Pennut!"Rääkäisin ja Saarnijalka pomppasi jaloilleen ja lähti hakemaan Kaarnakasvoa.Kipu yltyi yltymistään.Kaarnakasvo juoksi luokseni yrttejä suussaan."Syö!"Kaarnakasvo huikkasi ja työnsi eteeni yrttejä.Söin ne ja kipu hellitti.Kaarnakasvo laski viereeni tiikerijuovaisen kollin.katsoin sitä hellästi kun kipu yltyi taas.Parahdin tuskasta mutta pian se taas hellitti.Nyt Kaarnakasvo laski viereeni mustan kollin."Sattuuko enään?"Parantaja kysyi.Ravistin päätäni.Kaarnakasvo nyökkäsi."Nuole ne kuivaksi"Parantaja neuvoi ja lähti.Tihkukynsi juoksi luokseni.Kumppanini pysähtyi kun näki pennut.Kumppanini räpytteli silmiään."Haluatko että autan keksimään nimet"Tihkukynsi kysyi ja katsoi hellästi pentuja."Ei.Se on vanhempien tehtävä"Kuiskasin hiljaa.Tihkukynsi nyökkäsi ja lähti.Katsoin pentuja."Sinä olet Tunturipentu"Kuiskasin mustalle kollille."Ja sinä Tiirapentu"Kehräsin tiikeri raitaiselle.
/Nonnii ranta onko hyvä?:3/
Vastaus:25 kokemuspistettä. Onnea!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Sirpalesydän, Jokiklaani
12.08.2013 16:40
Katsoin virtaan. Yritin odottaa kalaa, vaikka ne olivatkin siinä paikoin vähissä. Mutta muuta kalastuspaikkaa ei ollut, olihan vesi saastunut. Tähtiklaanin kiitos Rastastähti huomasi sen ajoissa. Läppäsin nopeasti ohitse uivan kalan rannalle, vaikkei sitä kalaksi voinut sanoa. Se oli noin lyhytkarvaisen kissan hännän paksuinen, mutta pituudeltaan ehkä hiiren hännän pituusluokkaa. Latkin hieman vettä, nyt kun se olisi vielä mahdollista. Otin saalistamani sintin leukoihini. Tassuttelin tuoresaaliskasalle ja tiputin sen sinne. Kala oli totta tosiaan vähissä. Kasa koostui enemmänkin pikkujyrsijöistä. Minusta oli mukavaa olla sentään hyödyksi, olinhan ollut jo nuoresta oppilaasta lähtien aika haka nappaamaan vesimyyriä, ja niitä tässä tarvittiinkin. Päätin mennä suoraan nappaamaan pari.
Metsän reunalla huomasinkin yhden. Se jyrsi täyttä häkää lehteä ja pyyhki välillä korviaan. Kumarruin alas ja hyppäsin saaliiseen kiinni. Sen niskaan jäivät hienot, symbolimaiset jäljet, kuten ennen vanhaan.
Näköpiiriini osui päästäinen. Yritin saada sitä kiinni, mutta se vilisti nopeasti karkuun. Puuskahdin turhautuneena ja nuuhkin ilmaa.
’’Äh. On tämäkin…’’ purnasin ja otin vesimyyrän leukoihini loikkien takaisin leiriin.
Laskin sen kasaan, ja Teerenlento nilkutti paikalle ja nosti suuhunsa hiiren.
’’Hei Teerenlento.’’ kehräsin ystävällisesti höpsähtäneelle ystävälleni. Parantaja tuntui vanhemmalta kuin minä itse, vaikka olin häntä itse asiassa vanhempi. Se johtui kaiketi siitä, ettei Tähtiklaanissa vanhene ja siellä minä vietin monta kuuta.
’’Hei Sirpalesydän.’’ tämä naukui ja tiputti samalla hiiren leuoistaan. Naaras noukki sen takaisin suuhunsa.
’’Olen-’’ parantaja aloitti mutta avatessaan suunsa hiiri tipahti taas.
’’Ohho.’’ tämä sanoi noukittuaan sen takaisin suuhunsa, ja tietenkin se tippui taas. Kumartuessaan taas nostamaan hiirtä, tämän tasapaino horjahti naaraan vammautuneelle jalalle ja tämä kaatui kiljaisten kumoon.
Olin vähällä nauraa päin näköä tuolle esitykselle. Tottakai hiiri tipahtaa jos avaa suunsa, jossa se on! Pidätin kumminkin naurua, sillä tiesin että se saattaisi kenties pahoittaa täplikkään naaraan mielen. Autoin tämän pystyyn.
Tämä oli ottamassa jälleen hiirtä suuhunsa, mutta tiesin mihin se johtaisi.
’’ Minä voin kantaa sen, kerro vain.’’ nau’uin avuliaasti ja nostin hiiren leukoihini.
Parantaja väläytti kiitollisen katseen tummanvihreisiin silmiinsä ja linkkasi kohti parantajan pesää.
’’Siis olin aikeissa sanoa, että olen huolissani Lehvätassusta. Hän on ollut kauan pois. Mitä jos hänelle on sattunut jotain, tai kenties hän ei halua palata, tai ehkä-’’
’’Ei hätää, uskon että hän palaa.’’ sanoin kuin varmana tiedostani varoen tiputtamasta hiirtä.
’’Sanoo kolli joka on tunkenut kalanpään ystävänsä eteen ja räpinyt kalan suolilla ja kuollut jo kerran.’’ Teerenlento maukui huvittuneena. Laskin hiiren parantajan pesän lattialle ja silmäilin yrttejä. Itse en tunnistanut niistä kuin nokkosen, siankärsämön ja voikukan. En voinut ymmärtää miten kukaan kissa voisi oppia niin paljon kasveista.

//vissii 30 rivii//
Vastaus:Saat 26 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Silkkitassu,Jokiklaani
12.08.2013 15:26
Oli ilta. Nyt olisi jollekkin hyvä hetki karata Jokiklaanista. Ja sen aikoo tehdä eräs oppilas... Silkkitassu! >Nyt minä voin mennä rakkaan Rosotassuni luo!< minä ajattelin. >Toivottavasti minun katoamistani ei muisteta pahalla!< Oli yö. Minä lähdin hiipimään leirin uloskäynnille, kun kaikki nukkuivat. Hiivin leirin ulkopuolelle. Sitten jossain takaani kuulin murinaa. "Minne matka, Silkkitassu?" kuulin Jäämyrskyn sanovan takaani. "Olen menossa Tuuliklaaniin kumppanini luokse!"minä sanoin suoraan yhtään kiertelemättä! "Et, jos se miinusta riippuu!" Jäämyrky sanoi ja hyppäsi päälleni. Mutta koska minua on opetettu väistämään hyökkäys, siirryin sivuun ja Jäämyrsky pamahti maahan, ja minulle tuli täydellinen hetki karata! Juoksin niin kovaa kuin pääsin. Juoksin kuin Tuuliklaanilainen jäniksen perässä. Mutta olin joen toisella puoolen, ja se piti ylittää pääseäkseni toiselle puolelle. Mutta koska minä en olisi kerinnyt hidastaa, enkä halunnut hypätä veteen, hyppäsin niin korkealle kuin pääsin, ja lopulta, huomasin, että en kuollut, ja olin joen toisella puolella, misä olin äsken. >Minä onnistuin!< minä ajattelin, kun nelistin Tuuliklaania kohti. Olin jo päässyt Tuuliklaanin reviirille, kun haistoin metsästys partion. Katsoin oikealle, ja siellä oli kuin olikin metsästyspartio onnittelemassa Lummetassua hänen näköjään hetki sitten saamasta suuresta jäniksestä. >Älä räjähdä, älä räjähdä..< hoin itselleni. Silloin minulle tuli aivan pakko aivastaa. "Athuu!" minä huudahdin. Silloin minua tuijotti kaksi Tuuliklaanin soturia, ja yksi oppilas. "Tunkeilia!" huusi sotureista se kolli. "Hänhän on...Silkkitassu!" Lummetassu huusi hieman kauhuissaan. "odottakaa!" minä sanoin hätäisesti, juuri ennen kuin kolli läimäisi minua kylkeen. "Olen kyllä jokiklaanilainen, mutta minut karkoitettiin klaanista, koska minulla on kumppani Tuuliklaanissa!" "Ja tulit siis hänen luokse?!" naaras huudahti. "Onko meidänkin klaanissa joku petturi?!" "Voitte tietä paremmin kuin minä sen, että onko Rosotassu petturi!" minä sanoin. "Onko Rosotassu sinun kumppani? Tihkuktnsi, mennään äkkiä kertomaan päälikölle!" naaras huudahti. "Ei nyt sentään Hiekkaturkki, silloinhan päälikkö karkoittaisi Rosotassun, ja hän on koko klaanin vahvin oppilas!" Tihkukynsi huudahti. "Olet oikeassa, Tihkukynsi, minun pitää ajatella ennemmin klaania, kuin toisen klaanin jäsenen kumppania!" Hiekkaturkki vastasi. "Emme me häntä voi klaanin ottaa, hänenhän takia minutkin karkoitettiin Jokiklaanista!" Lummeassu huusi. "Mutta Lummetassu, sitten hän joutuisi erakoksi, ja jos hän on todella Rosotassun kumppani, he voisivat hankkia pentuja, jolloin heistä tulisi mitä vahvempia itä koskaan ennen on Tuuliklaaniin syntynyt!" Hiekkaturkki huudahti. "Et sinä ole päälikkö, päälikkö määrää!" Lummetassu huudahti. "Älkää tapelko, viedään hänet leiriin päälikön arvioitavaksi!" Tihkukynsi sanoi ratkaistaekseen Lummetassun ja Hiekkaturkin riidan. Minua lähdettiin saattamaan heidän leiriinsä. Päälikkö tuli minua vastaan. "Kuka tämä oppilas on? Hän haisee Jokiklaanille!" Varistähti huudahti. "Hän on kuulema Rosotassun kumppani, ja hänet heitettiin ulos Jokiklaanista, koska hän oli puoliski kiinni täällä!" Tihkukynsi sanoi. "E häntä ole pakko tänne mukaan ottaa!" Lummetassu huudahti pikaisesti. "Kyllä me hänet otamme, koska hänellä on erikoisen hyvä ruumiinrakenne, joka on hyvä asia meille, ja pitkät jalat, eli hän on nopea juksemaan, eli hän on niin kuin Tuuliklaanilainen!" Varistähti huudahti. "Selvä, Lummetassu, mene näyttämään Silkkitassulle paikkoja, ja vie hänet oppilaiden pesään kumppaninsa luokse!" Lummetassun mestari Tihkukynsi sanoi. "Tule, mennään!" minä sanoin murisemalla. Silkkitassu seurasi ympärilleen katsoen minua, eikä valittanut kertaakaan. >Ihme, tuo ei ole Silkkitassun tapaista.< Lummetassu ajatteli, kun minä minä menin nuolemaan kumppanini korvaa, ja asetuin hänen viereen makaamaan. Tuli yö, ja minä nukahdin Rosotassun viereen, ihanaan uneen.
-jatkuu-

//Toivottavasti tossa oli 30 riviä, ja tää tarina olisi pitänyt tehdä jo ennen kuin Lemmetassusta tuli soturi, ja ennen kuin Varistähti kuoli, niin mä nyt äsken pompin vhän ajassa, ja Rosotassun kumppani on siis yhä Pölyturkki, niin älkää vaihtako sitä takaisin Silkkitassuksi, ja siirtäkää Silkkitassu Tuuliklaaniin, kiitos!//
Vastaus:Saat 27 kp.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, Myrskyklaani
12.08.2013 13:49
Tulikukka makasi pentutarhassa vaihtamassa kieliä kumppaninsa PUnahaukan kanssa. soturi oli melkein joka ainut päivä tulut katsomaan Tulikukkaa, vaikka Auringonloiste oli jyrkästi sitä vastaan.
"LUmisydän sanoi, että neljänneskuun päästä ne syntyvät. Siitä on nyt juuri sen verran", TUlikukka kehräsi hiljaa. Punahaukka nuolaisi kumppaninsa korvaa.
"Jännittääkö?" hän kysyi hyväntuulisesti.
"Hieman, mutta kyllä se menee hyvin", Tulikukka vastasi. Punahaukka kehräsi.
"Meidän pitää saada klaani uskomaan, että olet täysin uskollinen Myrskyklaanille", hän kuiskasi. Tulikukka vilkaisi häntä lehdenvihreillä silmillään.
"Minulla ei ole muita sukulaisia klaanissa kuin siskoni, ja olemme molemmat luopion pentuja, ja emommekin oli kulkukissa. Ymmärrän kyllä, miksi klaani epäilee minua ja Puumanloikkaa", hän vastasi hiljaa. Punahaukka paunautui naarasta vasten.
"Älä huoli, jonakin päivänä klaani tajuaa, että on ollut väärässä. Silloin sinua kohdellaan taas tavallisesti", hän maukui rahoittelevasti. Tulikukka nyökkäsi. Hänen sisällään kasvoi yllättäen kipu, joka koveni kovenemistaan. Tulikukka vinkaisi.
"Mitä nyt?" Punahaukka kysyi.
"Ne tulevat! Pennut", Tulikukka ulvaisi. Punahaukan naamalle levisi tyrmistys, ja hän säntäsi hakemaan Lumisydäntä.
>hyvin se menee...< TUlikukka yritti rauhoittaa itseään, mutta kouristukset kovenivat. HÄn yritti olla huutamatta. Pian valkoinen naaras ilmestyi PUnahaukan kintereillä pentutarhaan.
"Hengitä syvään, Tulikukka, hyvin se menee", LUmisydän maukui ja tyrkkäsi hänelle jotain yrttiä.
"SYö!" parantaja käski. Tulikukka kumartui kivusta vinkaisten pureskelemaan lehdet.
"Hyvin, menee, ensimmäinen tulee jo", LUmisydän maukui. Tulikukka ei voinut hillitä pientä kivun ulvahdusta.
"En kestä!" hän pihisi. Lumisydämen kasvot ilmestyivät taas näkyviin, kun hän ojensi pikkuruisen pennun PUnahaukan eteen.
"Äkkiä! nuole sitä", parantaja neuvoi. Punahaukka näytti pelokkaalta, mutta kumartui nuolemaan pentua. Tulikukan kipu yltyi taas.
"Hyvin se menee, niitä on vain kaksi", Lumisydän maukui. Tulikukka inahti. Silloin kipu alkoi hiljalleen hiipua. Hän tunsi olonsa hyvin väsyneeksi.
"NUole", Lumisydän neuvoi ja laski pienen siniharmaan naaraspennun Tulikukan eteen.
"Onpa se suloinen", Tulikukka kuiskasi ja nuoli pennun märkää turkkia, kunnes se oli kuiva. Punahaukka laski toisenkin pennun naaraan viereen.
"Ne ovat molemmat kauniita", kolli kuiskasi.
"Pelkäsin, että jompikumpi kuolisi", hän lisäsi. TUlikukka katseli ylpeänä pentuja. Toinen oli vastasataneen lumen valkoinen, jolla oli hopeisia läiskiä, kun taas toinen oli siniharmaa.
"Ne ovat molemmat naaraita", LUmisydän totesi, "ja näyttävät terveiltä."
"Pitäisi kai antaa niille nimet", Tulikukka huokaisi.
"Mitäs sanot, jos tuo harmaa olisi JOkipentu?" PUnahaukka ehdotti. Tulikukka katsahti haarmaatapentua. SEn turkki oli väriltäänkin kuin harmaa virta.
"Se on ihana nimi", Tulikukka kehräsi. Punahaukka nuolaisi kumppaninsa korvaa.
"Toinen voisi olla Hopeapentu", TUlikukka ehdotti mietittyään hetken. Punahaukka kehräsi.
"Ne ovat siis päätetty", hän maukui. Lumisydän naukui hyvästit ja vetäytyi ulos.
Sillä hetkellä Tulikukka tunsi olevansa maailman onnellisin kissa. Hänellä oli kaksi kaunista pentua, ja maailman ihanin kumppani.
Vastaus:Saat 27 kp.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Haapasydän, Jokiklaani
12.08.2013 13:23
Pehmeä kieli nuoli poskeani, ja yritti saada minut heräämään. Kehräsin hiljaa, ja imin Karviaisvirran makeaa tuoksua sieraimiini. Kolli jatkoi nuolemista niin kauan, kunnes lopulta avasin unisesti silmiäni. Näin oranssin kumppanini suoraan edessäni, tällä oli naamallaan lempeä ilme. Hymyilin hieman, ja aloin haukotella. Nousin Karviaisvirran vierelle venyttelemään kankeita lihaksiani.
’’Mitä nyt?’’ Kysyin, kun Karviaisvirta nyökkäsi kohti aukiota. Kolli osoitti tassullaan leirin suuaukkoa, ja lähti kävelemään sitä kohti. Seurasin Karviaisvirtaa koskettaen tuon hännänpäätä hellästi kuonollani. Leirin suuaukolla meitä odotti Rastastähti ja Kotkakiito. Nyökkäsin Rastastähdelle kunnioittavasti, ja kosketin isäni kuonoa kuonollani. Tämä katsoi minua hilpeästi.
’’Menemme partioon. Kierrämme Varjoklaanin, ja järven rajan, ja tulemme takaisin.’’ Rastastähti naukaisi lyhyesti, ja lähti ylvään päälikön tavoin johdattamaan partiota kohti Varjoklaanin rajaa. Nuolin turkkini nopeasti puhtaaksi ennen kuin lähdimme. En voinut olla myöntämättä, että tunsin pientä ylpeyden tunnetta rinnassani, olinhan päässyt samaan partioon Rastastähden kanssa. Tämä oli oikeastaan melkein ensimmäinen kertani, joten nyt oli oltava hyvin. Painauduin Karviaistassun kylkeen samalla, kun lähdimme matkaan. Kumppanini kehräsi pienesti. Vetinen sammal lätisi allamme, yö oli ollut todella sateinen. Mustat sadepilvet alkoivat onneksi leijua jo poispäin, ja antoivat auringon paistaa lämpimästi. Olimme jo lähellä Varjoklaanin rajaa. Haistoin sateista ja kosteaa ilmaa kohottaen kuononi kohti taivasta. Sateisen ja kostean ilman lisäksi kuonooni tulvahti myös toinen haju: Varjoklaani!
’’Haistatteko tuon?’’ Huudahdin hiljaa muille. Rastastähti avasi kitansa ja haisteli ilmaa. Tämän silmät kapenivat ohuiksi viiruiksi.
’’Varjoklaani!’’ Päälikkö sihahti, ja veti pitkät hohtavan valkoiset kyntensä esiin. Niskakarvani sojottivat pystyssä.
’’Menemmekö kertomaan klaanille?’’ Kotkakiito kysyi ääni väristen. Ennen kuin Rastastähti ehti vastata, huomasimme, että metsä oli tavallista hiljaisempi. Höristin tarkkaavaisesti korviani. Linnut eivät laulaneet, ei ollut pienintäkään merkkiä riistasta. Karviaisvirta tuli eteeni karvat pystyssä sojottaen suojelevasti. Katsoin kollia lempeästi. Hätkähdin, kun vähän kauempaa alkoi kuulua puskan rapinaa, ja hieman juoksuaskelia. Varjoklaanin saastainen löyhkä tulvahti kuonooni, ja yskäisin. Hetken oli taas aivan hiljaista. Vain meidän pelokkaat hengenvetomme kuuluivat hiljaisuudessa. Kuin tyhjästä läheltämme kuului korvia vihlova sotahuuto, ja lukuisia Varjoklaanin sotureita rynnisti kynnet esillä ja sähisten paikalle valmiina taisteluun.
’’Haapasydän, hae apua!’’ Rastastähti rääkäisi minulle, ennen kuin muut ryhtyivät taisteluun. Olisin halunnut jäädä taistelemaan, mutten väittänyt vastaan, ja lähdin juoksemaan niin lujaa kuin pääsin kohti leiriä.
’’Perään!’’ Kuulin takanani Varjoklaanin päälikön Orapihlajatähden rääkäisyn. Yksi Varjoklaanin sotureista rynnisti perääni sähisten ja kynnet esillä. Yritin juosta niin kovaa kuin pääsin soturia karkuun, mutta tämä oli liian nopea, ja kaatoi minut kumoon. Tunsin kuinka puhtaan vaalea turkkini likaantui mutaan. Sylkäisin irvistäen, ja käännyin selälleni. Varjoklaanin soturi alkoi raastaa pehmeää vatsaani. Rääkäisin, ja potkaisin soturin päältäni pois. Tämä tömähti maahan, ja alkoi haukkoa vaivalloisesti henkeä. Raapaisin rajusti soturin otsaa, ja tunsin kuinka kynteni uppoutuivat vereen. Varjoklaanilainen rääkäisi kovaa, ja lähti juoksemaan karkuun kohti Varjoklaanin reviiriä. Huokaisin helpotuksesta, ja jatkoin matkaa niin kovasti kuin pääsin. Katsoin aina välillä taakseni varmistaakseni, ettei kukaan seuraisi minua. Ryntäsin leirin suuaukosta sisään suoraan aukion keskelle. Läähätin kovaäänisesti. Sisällä olleet kissat katsoivat minua ihmeissään.
’’Varjoklaani hyökkäs rajalle!’’ Läähätin, ja oli vähällä että olisin lysähtänyt maahan. Klaanimme varapäälikkö Rikkovarjo asteli silmät suurina eteeni.
’’Kuinka paljon Varjoklaanilaisia siellä on?’’ Rikkovarjo kysyi.
’’Paljon. Niin paljon, etten edes osannut laskea heitä.’’ Läähätin. Rikkovarjo katsoi ympärillemme kerääntyneitä kissoja.
’’Sirpalesydän, Varpusenlento, Symbolihäntä, Haukkahalla, Perhonsiipi, Myrskyturkki, Ruokoviiksi ja Myyrähammas ja Tiikerijuova, tulkaa mukaan. Muut jäävät vartioimaan leiriä, jos Varjoklaanilaiset hyökkäävät tännekin.’’ Varapäälikkö naukui, ja katsoi minua, ’’Näytä meille tie.’’ Nyökkäsin, ja lähdin juoksemaan taas taistelua kohti. Rikkovarjo, ja tämän kutsumat soturit seurasivat minua tiiviinä ryhmänä, ja kynnet ulkona valmiina taisteluun. Pian sähähdyksiä ja taistelun ääniä alkoi kuulua selvästi, ja Jokiklaanilaiset ryntäsivät taistelemaan. Rastastähti, Kotkakiito ja Karviaisvirta olivat verisiä ja lopen uupuneita, mutta jatkoivat taistelua urheana. Ryntäsin mukaan taisteluun kynnet esillä. Aloin raastamaan ensimmäiseksi tavoittamani Varjoklaanin soturin Setrisydämen lapaa. Kolli rääkäisi, ja pureutui pitkillä hampaillaan kaulaani. Parkaisin kivusta, ja repäisin itseni irti. Tunsin kaulassani valuvan veren, mutta en välittänyt, vaan jatkoin taistelua. Setrisydän aikoi raapaista otsaani, mutta väistin täpärästi, ja pureuduin tuon jalkaan. Setrisydän rääkäisi, ja raapaisi syvälle selkääni. Kiljaisin, ja raapaisin tuon pehmeää vatsaa. Varjoklaanin soturi älähti kovaäänisesti, ja lähti juoksemaan verta valuvana pois paikalta. Nousin vaivalloisesti ylös, ja tunsin kuinka turkkini värjäytyi vereen. En kuitenkaan saanut hetkeäkään levähtää, kun jättimäinen musta kolli valkoisilla raidoilla – Salamasielu hyppäsi päälleni, ja upotti kyntensä selkääni. Kiljahdin kovaäänisesti, ja yritin rimpuilla pois, mutta turhaan. Aina yrittäessäni rimpuilla kolli alkoi raastaa selkääni. Aloin olla jo epätoivoinen.
’’Kukaan ei satuta siskoani!’’ Kuului kova karjahdus, ja paino päältäni katosi. Nousin linkuttaen seisomaan, ja tunsin kauhean kivun selässäni. Kun katsoin ympärilleni, näin Varpusenlennon, joka taisteli rajusti Salamasielun kanssa. Loin veljeeni kiitollisen katseen. Varpusenlento nyökkäsi minulle hieman hymyillen, ja jatkoi taistelua. Katselin ympärilleni, ja huomasin Ruosteturkin, joka jahtasi veristä Symbolihäntää suoraan järven vieressä. Pari auringonnousua sitten Rastastähti oli kertonut järven veden olevan myrkyllistä ja erittäin likaista. Sähähdin kovaäänisesti, ja juoksin Ruosteturkin kimppuun. Hyppäsin naaraan päälle, ja kaadoin tämän kumoon. Symbolihäntä katsoi minua kiitollisena, ja juoksi kohti leiriä. Ruosteturkki sähähti, ja potkaisi minut pois päältään. Ulvahdin kivusta, ja nousin vaivalloisesti seisomaan. Ruosteturkki raapaisi otsaani, ja veri valui silmiini niin, etten nähnyt eteeni. Ulvaisin kivusta, ja aloin huojua. Ruosteturkki tönäisi minua todella lujaa, ja tipuin likaiseen veteen. Yskäisin, ja yritin työntää pääni pinnalle. Vesi oli todella paksua ja siinä oli jotakin mustaa mönjää, joka takertui turkkiini ja vaikeutti uimistani. Kiljaisin, kun tunsin kauheaa kirvellystä haavoillani. Mönjää meni pakosta suuhuni, ja yritin yskiä sitä pois. Tuntui kuin olisin syönyt tonnikaupalla Ukkospolkua. Sisälläni tuntui kuin olisi palanut, ja minua alkoi oksettaa.
’’Apua! Apua!’’ Ähkin, ja yritin turhaan uida rannalle. Turkkiini takertunut mönjä teki liikkumisestani raskasta, ja voimani alkoivat loppua koko ajan. Rannalla yhä oleva Ruosteturkki hymyili vain sydämettömästi ja voitontahtoisesti, eikä ollut aikeissakaan auttaa minua. Voimani alkoivat loppua, ja aloin upota pinnan alle.
’’Apua…’’ Kuiskasin vielä, kunnes pääni uppoutui pinnan alle.

// Tällänen tarina. x3 Päätin nyt kirjoittaa taistelusta. Karviainen, Rastas, Kotka, joku jatkoa?

Vastaus:Äääh!! Ei saa kuolla! Sulkaturkki ja Varpusenlento masentuvat! Saat 30 kp.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kotkansulka, Myrskyklaani
12.08.2013 11:49
Kotkansulka seisoi taas kerran Pimeyden metsän puurajan tuntumassa.
"Ei taas", kolli maukui. Yhtäkkiä metsästä asteli solakka musta raidallinen kolli.
"Mustaraita", Kotkansulka murisi.
"No niin, et ole tappanut armasta kumppaniasi", Mustaraita virnuili. Kotkansulka päästi murinaa syvältä kurkustaan ja jännitti leveät lapansa.
"Tapa hänet, tai me tapamme sinut", Mustaraita murisi ja vetäisi kynsillään viillon Kotkansulan korvaan. Kotkansulka ulvaisi ja puri Mustaraitaa kaulasta. Kolli riuhatisi itsensä irti.
"hiiteen siitä, Ketunläjä!" hän murisi ja veti syvän haavan Kotkansulan lapaan.
"En tapa kumppaniani!" Kotkansulka sihahti.
"Mitä jos sinua syytettäisiin hänen tappamisestaan. Jos teet sen vapaaehtoisesti, niin ei tapahdu!" Mustaraita virnuili. Yhtäkkiä Kotkansulka huomasi rimpuilevansa omalla makuusijallaan. Hänen korvastaan ja lavastaan vuosi valtoimenaan verta, joka kasteli hänen makuualusensa.
"Kotkansulka,oletko kunnossa?" Vatukkakynsi maukui huolestuneena. Kotkansulka vilkaisi isäänsä.
"Ei tässä mitään", hän ähkäisi tuskallisesti.
"Vien sinut Lumisydämen luo", Vatukkakynsi maukui ja auttoi hänet pystyyn. Kun He saapuivat parantajan pesälle, LUmisydän nosti unisena päätään.
"Kotkansulka, mitä kävi!" naaras huudahti ja loikkasi pystyyn ja alkoi etsiä yrttejä haavoihin.
"Minä.. vähän taisin ruhjoa itseäni", Kotkansulka mumisi välttelevästi. LUmisydön vilkaisi häntä kysyvästi. Kotkansulka nyökkäsi.
>voi TÄhtiklaani, mitä minä teen< hän ajatteli kauhuissaan.
Vastaus:Saat 17 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Linnunlaulu, Myrskyklaani
12.08.2013 11:34
Linnunlaulu istusekli leirin laitamilla vaihtamassa kieli siskonsa Puronkukan kanssa.
"Oletko huomannut, Että Kotkansulka on nykyään aina masentuneen näköinen", Puronkukka huomautti. Linnunlaulu nyökkäsi.
"Hänen emonsa lähti pois. SEurasin JUovasulan hajujälkeä silloin, kun hän lähti leiristä; se johti JOkiklaanin rajalle", hän vastasi ja nuolaisi ruskeankirjavaa turkkiaan. Puronkukka vilkaisi häntä myötätuntoisesti.
"SInun kai kannattaisi kertoa tuo Kotkansulalle, niin hänen ei tarvitsisi olla niin huolissaan", naaras maukui ja viittasi Kotkansulkaan, joka saapui juuri partiosta tuoresaalista hampaissaan. Puronkukka oli oikeassa: kollin katse oli músertunut, ja hänen häntänsä laahasi tomuista maata.
"Menen heti puhumaan hänelle", Linnunlaulu maukui ja tassutteli kumppaninsa luokse.
Leveälapainen kolli istui yksinään leirin nurkassa.
"Kotkansulka", Linnunlaulu aloitti ja
sipaisi kollin lapaa, "Mikä sinun on?"
"Minä olen menettänyt kaiken", Kotkansulka vaikersi hiljaa, "emoni, veljeni ja kaksi siskoani."
Linnunlaulu painautui kumppaniaan vasten.
"SInulla on vielä minut", hän kehräsi.
"Tiedän missä emosi on", hän jatkoi. Kotkansulka nosti päätään ja loi häneen meripihkankeltaisen katseen.
"Missä?" hän tiukkasi.
"JOkiklaanissa Kielokasteen luona", LInnunlaullu vastasi ja nuolaisi KOtkansulan korvaa. Kotkansulan lavat painuivat taas lysyyn.
"Menetän pian sinutkin", hän kuiskasi tuskallisesti. Naaras höristi yllättyneenä korviaan.
"Minä pysyn rinnallasi loppuun saakka; en aio hylätä sinua", hän maukui.
"En tarkoita sitä... MInä", kolli vaikeni. Linnunlaulu kehräsi rohkaisevasti. Kotkansulka pudisti päätään.
"minä rakastan sinua", Kotkansulka maukui lopulta. Linnunlaulu epäili, että kolli vaihtoi aihetta syystä, mutta hän kuitenkin kehräsi.
"Niin minäkin sinua", hän vastasi, ja kaksikko vaihtoi kieliä, kunnes kuu nousi taivaalle.
Vastaus:Söpöä xD Saat 20 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
12.08.2013 11:18
Roihukynsi istuskeli rotkon reunalla, ja sadepisaroita läiskähteli kollin kiiltävälle turkille. Yhtäkkiä hänen takaansa kuului murahdus,.
"Mitä nyt?" Roihu murahti kääntämättä päätään.
"Saimme kiinni klaanikissan", kulkukissa vastasi. Roihukynsi kääntyi hitaasti, ja näki oranssin juovikkaan karvamytyn kahden kulkukissan välissä.
"SInää!" Roihukynsi sihisi.
"Missä Piikkikynsi!" hän jatkoi. TOinen kulkukissoista riensi hakemaan mustaa soturia.
"Mitä teet täällä?" Roihukynsi tivasi karvat pystyssä ja silmät salamoiden. Liekkimyrsky kohotti uhmakkaaasti päätään.
"Haluan liittyä kulkukissoihin!" hän ilmoitti. Roihukynsi paljasti uhkaavan irvistyksen.
"Jaa miksi?" hän sähähti.
"Koska klaanielämä ei sovi minulle", Liekkimyrsky vastasi pää pystyssä. Roihukynsi silmäili kollia epäluuloisesti jäätävällä katseellaan.
"MIksi minun pitäisi muka luottaa sinuun. Olet klaanikissa viiksistä hännänpäähän", hän sihahti. Liekkimyrsky heilautti korviaan karistaakseen sadepisaroita. Rankkasade pisskasi ROihukynnen selkää.
"Olen elänyt suurimman osan elämästäni kulkurina entisellä reviirillä!" hän vastasi tyynesti ja nousi tassuilleen. Kulkukissa Liekkimyrskyn takana päästi varoittavaa murinaa, mutta kolli ei välittänyt.
>hän ei tunnu pelkäävän< ROihukynsi ajatteli mietteliäästi ja korvensi Liekkimyrskyn turkkia jäätävällä katseella.
Sitten Roihukynsi nosti huultaan ja paljasti leveän irvistyksen.
"Sisaresi on HOpeatähti. Mistä tiedän, ettet kantele hänelle kaikesta", hän murisi epäluuloisesti. Liekkimyrsky säpsähti.
"Vannon metsän kautta, etten tee sitä", hän lupasi hiljaa. Roihukynnen pitäisi nyt päättää, ottaisiko nuoren kollin mukaan.
"Piikkikynsi", Roihukynsi maukui ja nosti katseensa. musta kolli seisoi hänen edessään.
"Mitäs sanot hänestä?" ROihukynsi jatkoi ja viittasi korvallaan Liekkimyrskyä. Piikkikynsi silmäili LIekkimyrskyä.
"Jos astut tassullasikin metsään ilman lupaa, tapamme sinut. Saat toistaiseksi jäädä", hän murahti lopulta ja vilkaisi ROihukynttä.
"Hyvä on. Opettakaa hänet tavoille", ROihukynsi myöntyi. Liekkimyrsky loi häneen närkästyneen katseen.
2Anteeksi vain, osaan kyllä taistella ja metsästää ilman apuannekin", hän ilmoitti haastavasti.
"SInä", ROihukynsi viittasi kulkukissaan, "Vie hänet Huurteen luo. Hän saa luvan hankkia tälle opettajan. Olet nyt kulkukissa, "hän lisäsi jäätävästi LIekkimyrskylle, "Joten tottelet minua ja Piikkikynttä." KUlkukissa töytäisi Liekkimyrskyn poispäin.
Vastaus:Saat 20 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjahäntä, Tuuliklaani
11.08.2013 22:55
Luku 8. Ukkosta

Heräsin kosteaan ilmaan. Huokaisin raskaasti ja nousin väsyneenä ylös. Tullessani ulos pesästä astuin suoraan... Vesilätäkköön. Murahdin ärsyyntyneenä ja vilkaisin ympärilleni. Satoi ja viileät vesipisarat ropisivat kastellen ruskean turkkini. Aukiolla ei näkynyt juuri ketään. Vain muutama utelias oppilas tirkisteli oppilaiden pesän suuaukosta silmät suurina. Naurahdin kevyesti ja tassuttelin tuoresaaliskasalle vesilätäköitä väistellen. Otin sieltä laihan hiiren ja kiikutin eläimen puun alle, jossa oli edes vähän suojaa. Leiri oli pelottavan hiljainen - vain Piikkihernehäntä istui vartiossa turkki märkänä. Kollin korvat olivat luimussa ja tuolla oli selvästi kylmä. Kylmä tuuli leikki turkillani ja mieleeni muistui uhkaavasti lähestyvä lehtisade ja sitä seuraava lehtikato. Pelkkä ajatuskin sain minut hytisemään ja suljin silmäni hetkeksi. Aurinko paistoi pilvien seasta ja sitä tuskin näki. Sade loppui pikku hiljaa ja enemmän kissoja tuli aukiolle. Katsoin turkkiani, joka oli märkä ja sukimaton. Aloin nuolla sitä ja hetken päästä se näytti jo hiukkasen paremmalta. Siedettävämmältä ainakin. Muistin oppilaani, Lehtitassun ja loikin lätäköiden yli oppilaiden pesälle. Naaras nukkui kyljet kohoillen. Annoin katseeni lipua pesässä, kunnes näin pienen, oranssin karvakasan, Vaahteratassun. Oppilas oli suloinen nukkuessaan, enkä voinut pidättää kehräystäni. Töykin Lehtitassun hereille ja tuo hypähtikin heti pystyyn.
"Mitä teemme tänään?" oppilas naukui innoissaan.
"Taidamme mennä metsästämään." kerroin mietteliäästi. Minua halutti tarkkailla salaa oppilaani metsästystaitoja. Naaras nyökkäsi ja lähti kipittämään kohti metsää.

"Saat tänään metsästää yksiksesi." kerroin Lehtitassulle.
"Selvä." tuo sanoi kohauttaen lapojaan. Annoin naaraan häipyä ja nappasin itse hiiren, ennen kuin lähdin seuraamaan tuota. Lehtitassu oli hyvä saalistamaan ja olin oppilaastani ylpeä. Naaras hiipi hiljaa kohti hiirtä, joka kuitenkin haistoi uhkan ja luikki pakoon. Oppilas murahti harmistuneena ja lähti seuraamaan toista hajua. Tällä kertaa hän tuli suussaan rastas. Hymähdin hiljaa tyytyväisenä. Aika kului. Olin niin keskittynyt oppilaan metsästämiseen, etten huomannut sadetta, joka alkoi uudelleen.

Havahduin kirkkaaseen valonvälähdykseen, joka halkoi taivasta. Sitä seurasi ankara jyrinä ja sitten taas salama. Lehtitassu katsoi kauhusta jäykkänä tummaa taivasta.
"Kastanjahäntä!" naaras kiljaisi ja syöksyin esiin pensaasta.
"Palataan leiriin! Olemme vaarassa!" sihahdin ja otin osan oppilaan saaliseläimistä. Sydän rinnassa jyskyttäen, lähdimme kohti leiriä. Emme voineet jäädä puun alle, koska se olisi liian vaarallista. Jalkani alkoivat jo väsyä, kun kuulin hiljaista vikinää. Pysähdyin ja käännyin ääntä kohti. Mustalaikullinen nyytti vikisi hiljaa korkean puun alla. Sydämeni jätti lyönnin väliin tunnistaessani kissan Vaahteratassuksi. Juuri silloin salama iski puuhun ja se rupesi kallistumaan nopeasti alaspäin. Tiputin saaliit ja ravasin säikähtäneen oppilaan luo. Tuo loi menettänyt tajunsa ja jouduin raahaamaan hänet silmät selällään Lehtitassun luo, joka katsoi kauhistuneena tapahtumaa. Nostin oppilaan selkääni, otin saaliit ja lähdimme juoksemaan niin lujaa, kuin jaksoimme. Tärisin ajatellessani, oliko Vaahteratassu kuollut. Naaras kuitenkin hengitti, heiveröisesti kylläkin, mutta olin silti peloissani. Mitä sanoisin Haukkatähdelle? En antaisi ikinä itselleni anteeksi, jos Vaahteratassu kuolisi. Miten edes selviäisin ilman häntä? Pudistin päätäni.
>Olenpa tyhmä! Ei hän ole kumppanini!> ajattelin. Sisimmässäni tunsin kuitenkin jo valmiiksi pienoisen tuskan. Ajattelin naaraan kauniita silmiä ja hentoa rakennetta. Pieni kyynel tipahti poskelleni, mutta pyyhkäisin sen pois.

Kun saavuimme leiriin, kaikki katsoivat lamaantuneina Vaahteratassun elotonta ruumista. Kului aikaa. Vein saaliit tuoresaaliskasaan ja lähdin jälleen parantajan pesään.
Kaarnakasvo järjestili yrttejä ja hänen oppilaansa kantoi
suussaan kehäkukkaa.
"Onko Vaahteratassu herännyt?" kysyin miltei kuiskaten. Vanha parantaja käänsi yllättyneen katseensa minuun ja pudisti päätään surullisena.
"Mene vain katsomaan häntä." Kaarnakasvo kehotti. Nyökkäsin ja astelin oppilaan luo. Naaras hengitti jo vähän paremmin, kuin viimeksi, mutta näytti edelleen hyvin haavoittuvalta.
"Älä kuole, Vaahteratassu. Ole niin kiltti." kuiskasin anovasti
naaraan korvaan, joka hätkähti. Olin ulvaista riemusta, kun
oppilas aukaisi kauniit silmänsä ja katsoi minua lempeästi.
"En minä kuole pöhkö karvapallo!" tuo naukaisi ääni rahisten.
Rinnastani kumpusi onnellista kehräystä ja tunsin olevani
onnellisempi, kuin koskaan. Vaahteratassu oli elossa. Katsoin naarasta huvittuneena.
>Ehkä olen sittenkin ihastunut häneen.> ajattelin ja hymähdin ajatukselleni. Mutta se taisi olla totta. Olin hiukan ihastunut
Vaahteratassuun.

// Toivottavasti tässä nyt oli 30 riviä. En oo yhtään varma //
Vastaus:Saat 26 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Saniaistassu,Jokiklaani
11.08.2013 19:36
Luku 3.

Ensisilmäyksellä

Aamuauringon säteet tunkeutuivat oppilaitten pesän sisälle. Säteet polttivat ihanasti nahkaani. Haukottelin hieman, venyttelin raajojani ja lähdin reipaasti liikkelle ulos pusikosta. Vilkuilin ympärilleni nähdäkseni ketkä kaikki olivat jo nousseet. Päällikkö Rastastähti heilautti häntäänsä minulle merkiksi, että tulisin hänen luoksensa. Loikin päällikön luokse ja hän aloitti:
"Huomenta. Kuules, Saniaistassu tiedän että tämä kuullostaa tyhmältä, mutta minun on aika ystävystyä muihinkin kuin sinuun. Sain monelta sotureilta kommenttia illalla kun näkivät meidät keskustelemassa. He väittivät, että sinä yrittäisit hukata aikaani ja niin. He ehdottivat uusien ystävien hankkimista ettei minun tarvitsisi tuhlata aikaani sinun seurassasi. He olivat toisaalta oikeassa, mutta sinun seurassani on mukavaa. He ovat täysin väärässä sinusta!"
"No joo...Onnea ystäväjahtiin sitten. Mutta onko Sammalturkki hereillä?" kysyin Rastastähdeltä. Sisälläni poltteli vihaisesti. Kuka kehtasi väittää, että olen vain ajan haaskaja! Eikö muka oppilas saa keskustella päällikön kanssa vai onko päällikkö jopa niin ylhäinen arvo että oppilaat tuhlaavat päälliköitten kallista aikaa!
>>Tai sitten ylireagoin tämän asian...?<< mietin paheksuvasti.
"Onhan hän. Tuolla hän odottaa sinua", päällikkö nyökkäsi oikelle jossa mestarini kökötti hymyillen. Ryntäsin tämän luokse ja niin me lähdimme metsästysharjotelmiin.
"Noh? Mitäs Rastastähti?" Sammalturkki uteli.
"No mitäs mitäs, kunnossa hän on!" sähähdin vihoissani.
"Miksi olet noin kärttyinen? Tarkoitin sitä, että mitä hän kanssasi neuvotteli", mestarini rauhoitteli.
"Mitä se sinulle kuuluu?! Huolehdi vain omista asioistasi!" karjuin vihaisesti. Sammalturkki tuli täysin mykäksi. En ollut koskaan käyttäytynyt kenelleekkään noin pahasti. Mestarini ei antanut minkään laista merkkiä siitä että nyt olin tehnyt virheen.
"Saniaistassu, minä vain kysyin ja..."
"Mitä pahaa siinä on jos keskustelee Rastastähden kanssa?! Ihan oikeesti, hankkikaa elämä älkääkä tulko valittamaan mitään mikä varsinaisesti kuulu teille!" räjähdin mestarilleni. Nyt Sammalturkki paljasti hampaansa ja kyntensä hän upotti maahan:
"Nyt sinä menit liian pitkälle! En edes tajua mistä sinä puhut!"
"Seli seli...Älä esitä vaan vastaa kun sinulle puhutaan!" karjahdin jälleen.
"Ihan oikeasti Saniaistassu! Emmekö voisi selvittää tätä asiaa ja keskustella rauhassa ilman minkään näköistä riitelyä?" Sammalturkki kysyi itkun partaalla. Hiljennyin ja sitten tajusin mitä oli meneillään:
"Anteeksi..."
Olimme keskustellut hetken ja mestarini tunnusti:
"En liity tähän millään tavalla. Ei minulla ole mitään teitä vastaan!"
"Anteeksi!" minä itkeä purskahdin ja lähdin juoksemaan pois päin hirveällä nopeudella.
"Saniaistassu! Odota! Älä mene...minnekkään..." Sammalturkki maukui ja hiljentyi tajutessaan minun kadonneen tieheni. Olin juossut jonkin verran kohti jokea, kunnes olin perillä. Istahdin joen pientareelle ja tuijotin peilikuvaani vedestä...
>>Mikä hiirenaivo minä olenkaan!<< mulkoilin peilikuvaani ärtyneesti ja läispäsin vettä siitä kohdasta missä kuvani komeili.
>>Minkä ihmeen takia minä edes reagoin niin pahasti tästä asiasta?! Ja miksi minä syytin mestariani kaikesta?!<< esitin kysymyksiä itselleni mielessäni. Luimistin masentuneesti korviani ja ryhdyin juomaan joesta. Vesi oli ihanan raikasta ja kylmää. Juotuani nostin päätäni ja näin edessäni juuri toisella puolella valkoisen naaraan. Hän ei huomannut minua vielä kun hän yritti kurkotella juomaan joesta, mutta vesi oli liian matalalla. Siinä samassa kissa putosi jokeen. Hätäännyin, mutta hyppäsin naaraan perään. En hahmottanut mitään veden alla ja nousin takaisin pinnalle. Naaras haukkoi henkeä pinnalle päästyään.
"Ole rauhassa minä pelastan sinut!" mau'uin naaraalle. Valkoinen kissa ajautui kauemmaksi ja uin tämän perään niin nopeasti kuin pääsin. Huomasin kuinka naaras jäi ihmettelemään minua, kun olin tulla tupsahtanut pelastamaan hänet. Naaras alkoi vajota veteen pinnan alle.
"Sinnittele! Sinnittele, vielä hetki!" neuvoin tätä kun olin saavuttamassa häntä. Naaraan edessä 'seisoi' katkennut paksu oksa. Sitten naaras oli vajonnut jo veden alle.
"Ei!" karjahdin ja sukelsin tämän perään. Tartuin tätä niskanahasta hampaillani ja vedin mukanani kohti paksua oksaa. Nostin tämän oksalle siksi aikaa kunnes itse olin noussut pois vedestä. Vedin tämän maalle, silloin naaras aukaisi silmänsä ryhtyi köhimään ruman kuuloisesti.
"Kaikki okei?" kysyin huolissani, mutta hymyillen.
"Kyllä, kiitos kysymästä. Kiitos kun pelastit minut", valkoinen naaras hymyili vihreät silmät loistaen. Siinä samassa esittäydyin:
"Nimeni on Saniaistassu, olen jokiklaanilainen."
"Minä olen Valkotassu Myrskyklaanista",naaras hymyili,mutta hymy hyytyi nopeaa:
"Kummalla puolella olemme?!"
"Olemme Jokiklaanin reviirillä. Ei hätää, pääset pois noitten kivien kautta, jotka näkyvätki tuossa joessa", neuvoin Valkotassua.
"Okei, kiitos vielä kerran...Saniaistassu. Olen sinulle velkaa", Valkotassu hymähti ja loikkasi ensimmäiselle kivelle:
"Ai niin! Olet tosi söpö!"
Ja niin se myrskyklaanilainen lähti. Kurkkasin veteen jälleen ja näin kuinka hölmistynyt ilme minulla oli.
>>Söpö?<< mietiskelin hetken pää kallellaan aurinkokiville tuijottaen. Päätin jäädä joen reunalle yöksi, sillä en kehdannut palata takaisin leiriin...
Vastaus:Saat tästä 25 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Rosotassu, Tuuliklaani
11.08.2013 19:23
Oli myöhäinen ilta. Näin Pölyturkin sotureidenpesän edustalla. Menin hänen luokse. Mutta mitä näenkään.Silkkitassu meni hänen luokse, maukaisi hänelle jotain, ja läimäisi häntä poskelle. Haukkatähti meni Silkkitassun luokse, veti hänet niskanahasta kiinnipitäen leirin uloskäynnille. Heräsin. >Oliko tuo kaikki unta?< ajattelin. Murisin, kun näin Silkkitassun tulevan minua kohti. "Mitä asiaa sinulla minulle on minulle, koska en ole enää kumppanisi." minä sanoin. "Ajattelin, että tahtoisit tietää, miten hyvä kumppani sinulla on." Silkkitassu sanoi ja lähti poispäin. "Kerro!" minä huusin. "Pölyturkilla on toinen kolli!" Silkitassu huusi, eikä edes vilkaissut minua. "Mistä sinä sen voit tietää?" minä huusin. Silloin Silkkitassu meni hiljaiseksi. >Hän valehtelee jotta minä jättäisin Pölyturkin.< ajattelin. Silloin Pölyturkki tuli luokseni iloiten. "Rosotassu, tule soturiksi, ole soturi vähän aikaa, niin minä hankin kanssasi pentuja!" hän huusi. "Mutta miten sinä sen voit jo nyt päättää?" minä kysyin ihmeissäni. "Tähtiklaani antoi minulle unen, että saan neljä pentua kun sinä olet todella hyvä soturi, etkä sinä hetkessä hyväksi soturiksi tule. Mutta sitten, kun Silkkitassu on kuollut, sinä olet tarpeeksi vanaha hankkimaan pentuja kanssani!" Pölyturkki huudahti ja hyppelehti sotureiden pesään. "Minun pitää siis tappaa Silkkitassu heti kun olen soturi!" minä sanoin kierosti hiljaa itselleni. Silloin Silkkitassu tuli minua kohti Lehtitassu vierellään. He puhuivat jotain, mutta e kuullut mitä. Mutta kuuln kun Silkkitassu nauroi oikein sydämmensä kyllyydestä. "Mikäs sinua noin naurattaa Silkkitassu?" kysyin häneltä riivattumaisella äänellä. "Lehtitassu kertoi millainen rusettipä olit pentuna, ja kun vain kuvittelen millainen niin..." Silkkitassu sanoi samalla kun nauroi. "Väliäkö sillä, olin silloin kotikisu!" minä parahdin.Silloin kaikki muut oppilaat tuojottivat, hymyilivät ja lopulta nauroivat nin kovaa kun saivat. "HILJAA!" Haukkatähti huusi. "Vaikka Rosotassu on ollut pentuna rusettipää, se ei tarkoita, että hän olisi sellainen nyt!" Haukkatähti huusi ylpeästi. Silloin hänkin alkoi nauraa, ja koko klaani, nauroi, minulle, ja vieläpä vanhalle jutulle. Katsoin ympärilleni, ja näin Pölyturkin, mutta... Hän ei nauranut minulle, vaikkka muut nauroivat. Tuijotin häntä lempeästi. Silloin kaikki muutkin, ja näkivät, ettei hän nauranut. Silloin kaikki lopettivat, luojan kiitos. Mutta siitälähin kaikkki pitsi Kuutassu välttelivät Pölyturkkia, ja ajatteli että >On minun syy, että Pölyturkki on nolla!< Minä menin Pölyturkin luokse, nuolin häntä, ja hän minua. "Haluatko vielä kanssani pentuja, Pplyturkki?" minä kuiskasin hänelle. "Taatusti tahdon, itä sitten luulit?" hän vastasi kuiskaamalla. "Kiitos, ettet ole minulle vihainen!" minä sanoin. "Ja kiitos minun "Maineestani!" hän vastsi hieman vihaisena. "Anteeksi siitä!" minä vastasin. "Saat anteeksi, rakkaani!" hän vastasi ja nojasi minuun. Pian hän nukahti, ja minä päsin lähtemään oppiladen pesään.
-Jatkuu-
//Toivottavasti tossa oli tarpeeksi tekstiä, vaikka luulen, että ei ollut, mutta ton Rosotassun pitää tulla eka soturkisi, ja sillä pitää olla 200 kpeetä, jotta se saisi pentuja, ja sitten se voisi kuolla! Ärsyttää!
Vastaus:Saat 20 kokemuspistettä.

~Sulkis

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekkimyrsky,erakko
11.08.2013 19:07
Erakon elämää...
Luku 1

Soluttauduin yön pimeisiin varjoihin ja mielessäni pyöri vain yksi ainut lause:
"Olen vapaa! Olen vapaa!" mielessäni soi, enkä voinut peittää pientä virnettä kasvoiltani.
Kyllä siskolta ja koko klaanilta naama venähtäisi, kun he huomaisivat minun häipyneen, mutta silloin minä olen jo kaukana, eivätkä he voi tapahtuneelle mitään.
Olin kuin liikkuva varjo keskellä syviä ja mustia varjoja.
Varjot nielivät minut sisään lähes kokonaan, jos joku olisi seurannut minua, olisi hän nähnyt minusta ainoastaan kiiluvat vihreät silmät, eikä viiksikarvaakaan enempää.
Pilvet olivat peittäneet tähdet, joita myös soturi esi-isiksi kutsuttiin.
Sitten yhtäkkiä takanani välähti ja suuri aivan älyttömän kirkas, valkoinen salama repi taivaan kahtia ja valaisi hetkiseksi koko taivaan, tai siltä se ainakin näytti.
Sitten kuului karmeaa jyrinää, joka kumpusi jostain kaukaa, kuin käheä nauru.
Sitten kuonolleni putosi valtava vesipisara ja ympärilleni lätsähteli isoja pisaroita harvakseen.
Sitten sade tiheni tasaiseksi kaatosateeksi, joka kasteli joka paikan.
Emo oli opettanut, ettei puiden alla ukkosella sopinut oleilla, joten vältin puiden alla kulkemista niin hyvin, kun se vain metsässä oli mahdollista.
Kuljin eteenpäin sateelta suojaa hakien. Missään tosin ei näkynyt pienen pientäkään sopukkaa, jonne oilisin voinut kömpiä suojaan sateelta ja kuivattelemaan jo nyt aivan litimärkää turkkiani.
Juoksin pimeässä metsässä sateen ropistessa pikku hiljaa mutaiseksi muuttuvaan maahan. Aika ajoin valtava salama halkaisi taivaan. Kuin Tähtiklaani olisi ollut minulle käärmeissään siitä, että olin lähtenyt leiristä, vieläpä, kun minut oli juuri nimitetty soturiksi ja minun olisi muka pitänyt valvoa koko yö.
Onnekseni ukkonen oli aika lyhyt, eikä venynyt pitkäksi, sillä pian ei enää salamoinut tai jyrissyt, mutta kurjaksi onnekseni sade kuitenkin tuntui jatkuvan loputtomiin asti.
Aurinko alkoi jo kömpiä pikku hiljaa esiin kaukaisesta pesästään ja se loi jo himmeitä ensisäteitään märkään maahan.
Sadekkin alkoi auringon noustessa hieman laantua, mutta ei se kuitenkaan tauonnut.
Nyt kun alkoi olla valoisaa saatoin nähdä missä olin, olin saapunut sen rotkon reunalle, jossa muistini mukaan asui kulkukissoja.
>Olisinkohan tervetullut muiden kulkureiden joukkoon?< mietin.
En yhtään muistanut, että näitä kulkureita johtivat Piikkikynsi ja Roihukynsi.
Lähdin vain rohkeasti laskeutumaan alemmas rotkoon pelkäämättä ollenkaan.
Mitä minun muka olisi pelättävä?
Olinhan vahva ja taidokas taistelija ja lisäksi en pelännyt mitään.
Laskeuduin huolettoman näköisenä kulkukissojen pariin ja kaikki jäivät toljottamaan minua epäluuloisina.
En välittänyt katseista vaan istahdin alas rennon oloisena ja sen näköisenä, kuin olisin ollut täällä aina.
"Ter.." aloitin, kun olinkin maahan painettuna ison kollin alla.
"Se haisee klaanikissalta!" joku sihisi.
"Viedään se johtajien luo." toinen sihisi ja tunsin kuinka iso kolli alkoi raahata minua eteenpäin...

//Roihu voit jatkaa tästä..
Vastaus:Saat tästä 25 kokemuspistettä. Mitenköhän Liekkimyrskylle käy..?

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkukynsi,Tuuliklaani
11.08.2013 16:57
"Onnea saatte pentuja!"Kaarnakasvo kehräsi.Hymyilin.Kun Kaarnakasvo lähti pois.Käänsin huolestuneen katseeni Hiekkaturkkiin.Kumpanini katsoi minua silmät suurina."Mitä me teemme?"Hiekkaturkki kuiskasi hiljaa."Ei kerrota kellekään kuka niiden oikea isä on"Murahdin."Sinä olet niiden isä onko selvä"Kumppanini kuiskasi ja atsoi hellästi jo pyöristynyttä mahaansa.Nyökkäsin hiljaa.Lummesydän toi meille jänikset ja harppoi nopeasti pois.Ahmin jänikseni ja nuoli huuliani."Kuinka kauan sittä on?"Kysyin hiljaa jotta Kaarnakasvo ei kuulisi."Kuu kai?"Hiekkaturkki arvasi.Laskin pääni taas käpälieni päälle.Annoin unieni viedä minut mukanaan.Unessani seisoin nummilla.Emoni istui vieressäni.Hymyilin hänelle.Yhtäkkiä nummi maisema muuttu Varjoklaanin soiseksi maa peräksi ja sitten Myrskyklaanin metsään ja sitten taas nummelle.edessäni seisoi pian kaksi kissaa.Molemmat olivat mustia ja valtavan kokoisia kolleja.Toisella oli jänsiniset silmät ja toisella tumman siniset.Tunnistin toisen kissoista.Roihukynsi.Kyräilin luopiota."Sinä ja Hiekkaturkki joudutte näiden kissojen kynsissä Tähtiklaaniin.Mutta teitte sen hyvän asian puolesta ja eräät vannovat kostavansa teidän puolestanne."Emoni kuiskasi.Katsoin häntä tyrmistyneenä."Kuolemmeko me tuon takia"Sihisin ja osoitin Roihukynttä."En varmasti"Murisin."Kyllä sinä vain kuolet koska haluat suojella erästä joka on sinulle erittäin tärkeä.Enkä puhu nyt Hiekkaturkista tai Lummesydämmestä."Emoni sanoi ja hän alkoi kadota."Odota kuka tuo toinen kissa on?"Kysyin.Emoni katsoi minua tumman ruskeilla silmillään ja katosi.Hätkähdin hereille.Vilkaisin nukkuvaa Hiekkaturkkia."Minä muutan kohtaloamme!"Kuiskasin hiljaa.
Vastaus:Saat 20 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lummesydän,Tuulikaani
11.08.2013 15:44
Istuin hiljaa veljeni vieressä.Tihukynsi nukkui sikeästi ja hänen havoillaan oli paljon hämähäkin seittiä.Huokasin.Nuolaisin Tihkukynne revennyttä korvaa hennosti."Hopeatähti mitä tämä tarkoittaa?"Kuulin Haukkatähden kivahtavan.Loikin nopeasti ulos ja hämmästyksekseni näin Myrskyklaanin päällikön Hopeatähden ja Hiekkaturkin.Sydämmeni hypähteli ilosta."Anteeksi tunkeutumisen mutta toin Hiekkaturkin takaisin tänne"Hopeatähti sanoi kylmän viileästi."Olemme kiitollisia siitä että toit kadonneen soturimme takaisin"Haukkatähti sanoi.Hopeatähti nyökkäsi aavistuksen ja kääntyi lähteäkseen.Hopeatähti kosketti hännällään Hiekkaturkin lapaa ja Hiekkaturkki vilkaisi hopean harmaata naarasta kiitollisena.Loikin nopeasti Hiekkaturkin luokse.Siirryin hänen sivulle ja naaras otti minusta tukea.Kuutassukin tuli nopeasti paikalle ja meni Hiekkaturkin toiselle puolelle.Ohjasimme naaraan parantajan pesään.Hiekkaturkin silmät laajenivat kun hän näki Tihkukynnen."Tihkukynsi!"Hiekkaturkki ulvahti ja nilkutti kumpaninsa luokse."Kuka siellä huutaa?"kaarnakasvo kysyi kärttyisenä."Minä!"Hiekkaturkki huudahti.Kaarnakasvo ilmestyi yllättyneenä jostain pesän sopukoista."Hiekkaturkki?"Parantaja katsoi äimistyneenä kaapattua soturia."Käy siihen Tihkukynnen viereiselle pedille"Kaarnakasvo huikkasi ja livahti taas pois näköpiiristä."Minun pitää mennä"Kuutassu maukaisi kun hänen mestarinsa Pölyturkki huusi häntä.Minä jäin vielä istuskelemaan parantajan pesään.Tihkukynsi raotti silmiään ja ne rävähtivät auki kun hän näki Hiekkaturkin."Hiekkaturkki!"Veljeni henkäisi."Luulin että sinä kuolit"Hiekaaturkki huudahti ja kosketti Tihkukynnen kuona omallaan.Kaarnakasvo palasi takasin yrttejen kanssa."Lummesydän käy hakemassa jotain syötävää Hiekkaturkille ja Tihkukynnelle"Kaarnakasvo määräsi.Nyökkäsin ja loikin tuoresaalis kasalle.Valitsin kaksi suurta jänistä.Kun palasin kuulin pätkän keskustelusta jota minun ei olisi pitänyt kuulla.Kuuntelin uteliaana ja näin kuinka Tihkukynsi ja Hiekkaturkki katsoivat toisiaan huolestuneena.Vein jänikset nopeasti heille ja loikin ulos.Kuljin nopeasti ulos leiristä.Vilkaisin että kukaan ei seurannut minua ja juoksin Jokiklaanin rajalle.Partio kulki ohitseni mutta en nähnyt Pisarapentua enkä sen paremmin JUovasulkaakaan.Huokaisin pettyneenä.>Olenko menettänyt hänet?<Ajattelin kauhistuneena.
/Sori tollanen huono loppu ja lopun selitys tuli vähän kiire:(/
Vastaus:Saat 23 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölyturkki, Tuuliklaani
11.08.2013 15:23
Oli aikanen aamu. Kuutassu, oppilaani tuli luokseni. "Pölyturkki, milloin lähdemme?" hän kysyi. "Minne niin?" minä kysyin. "Harjoittelemaan, tietysti!" Kuutassu huudahti. "Selvä, lähdetään heti." minä vastasin innoissani. "On mukavaa, kun oppilas on noin innossaan harjoittelemisesta!" minä vastasin. "Etkö sinä ollut oppilaana innossasi harjoittelemisestä?" Kuutassu kysyi minulta hämmästyneesti. "No, tuota minä kyllä aluksi vihasin oppilaana oloa, mutta sitten minä aloin mukavan mestarini ansiosta mitää oppilaana olosta, mutta pian minusta tuli jo soturi." minä kerroin. "Kerro lisää!" Kuutassu pyysi todella anovasti. "Eikös meidän pitänyt tulla harjoittelemaan, eikä kuuntelemaan minun oppilastarinoita?!" kysyin kiusallani. "Jooko?!" Kuutassu kysyi melkein itkien. "No hyvä on, mutta mennään jonnekkin suojaan, että meitä ei huomata!" minä sanoin, ja viittelöin hännälläni läheiseen puskaan. Menimme puskaan, ja aloin kertoa tarinaa. "Aloitanko siitä, kun olin vasta pentu?" minä kysyin kun olimme muitten näkymättömissä. "Aloita vaan!" Kuutassu sanoi innoissaan. "Emoni oli erakko, ja isäni oli Eräänän iltana emoni sai kaksi pentua. Yhden kollin ja yhden naaraan." minä aloitin. "Kuka sinun veljesi on?!" Kuutassu kysyi jännittyneenä. "Kerron sen aivan pian!" minä sanoin. "Mutta koska emoni oli erakko, hänellä ei ollut paikkaa minne mennä. Hän oli menossa kumppaninsa luo Tuuliklaaniin, mutta oli vasta matkalla sinne keskellä suurta nummea. Mutta koska hän ei enää jaksa kulkea kantaessaan kahta pentua. Hän pamahti maahan. Minä olin ainoa, joka meistä kolmesta selviytyi lehtikadon aikana. Veljeni kuoli kylmyyteen vaikka eli vielä kun pääsi klaaniin, mutta ei kestänyt siellä kauan. Olin yksin. Vasta, kkun olin oppilas, minulle kerrottiin, että emoni ei ollut se, joka minulle sanottiin. Suutuin niin kovasti, että oikein vihaksi pistää. Mutta koska olen muuten ystävällinen, en hyökännyt kenenkään kimppuun. Isäni oli kunniallinen Tuuliklaanin soturi, mutta kuoli Varjoklaania vastaan. Olin paikalla kun hän kuoli. Olin vasta pentu.Menin etsimään isääni suojaan minun kanssani, ja silloin eräs Varjoklaanin soturi viilsi hänen mahansa auki. Hänet olisi muuten voitu pelastaa, mutta koska häntä ei saatu taistelun vilskeestä tarpeeksi nopeasti pois, hän kuoli verenhukkaan." "Olipa surullinen tarina!" Kuutassu huudahti. "Öhöm!" kuului puskan ulkopuolelta. Katsoin ulos, niin näin Tihkukynnen sillä. Menin ulos puskasta. Onneksi Tihkukynsi oli yksin. "Täällä teette, eikö teidän pitänyt harjoitella, eikä kuunnella toisen elämän tarinoita. "Anteeksi Tihkukynsi, mutta älä kerro kenellekkään, sillä silloin myös Kuutassu saisi rangaistuksen. "En minä kerro!" Tihkukynsi sanoi ystävällisesti, joten Kuutassu uskalsi tulla ulos puskasta. "Anteeksi Tihkukynsi!" Kuutssu sanoi ja katsoi maata. Sitten minäkin tein sanoin. "Kuten minä äsken sanoin, en kerro kenellekkään pikku tarinatuokiostanne!" Tihkukynsi sanoi, mutta nyt hieman vakavemmalla äänellä. "Harjoitelkaa nyt, tai päälikkö ja hänen partionsa löytävät teidät. Sitten me kaikki kuulimme puskista rapinaa, emmme pystyneet järkytykseltä tekemään mitään, mutta silloin huomasin takkuisen, tummanruskean ja likaisen turkin. "Rosotassu!" minä huudahdin. Menin hänen luokse. Hän nuolaisi minua pari kertaa, ja kuulin takaani Tihkukynnen ja Kuutassun helpottuneet huokaisut. "Mitä sinä täällä yksin teet, Rosotassu?" Tihkukynsi kysyi. "Tulin kertomaan, että Lehtitassu on kadonnut!" Rosotassu sanoi vakavasti. "Mitä, onko partio etsimässä häntä?!" Kuutassu kysyi äkkiä. "On, ja jos näette hänet, voisitteko tuoda hänet leiriin?" Rosotassu kysyi. "Tottakai!" Tihkukynsi vastasi ennen kuin minä ja Kuutassu kerkisimme suutamme avaamaankaan. "Kauheaa, että hän on kadonnut, onkohan hänetkin kidnapattu niinkuin Hiekkaturkkikin?!" Kuutassu kysyi järkyttyneenä. "Tai sitten hän on mennyt kaksijalkojen luokse mässäämään heidän herkkuja, kun on kotikisu!" minä sanoin halveksuvasti. "Taidat olla kateellinen Lehtitassule, kun Rosotassu on enemmän hänen kanssa kuin sinun!" Tihkukynsi kiusoitteli. "Eikä!" minä huusin äkkiä vastaan. "Kyllä me Pölyturkki tiedämme että sinä ja Rosotassu rakastatte toisianne!" Kuutassu sanoi vaatimattomasti."Hyvä on, myönnän, Rosotassu heivasi Silkkitassun ja otti minut tilalle, koska me rakastamme toisiamme!" Minä kerroin heille. Silloin näin nummen toisella puolella tummanruskean kissan! "Lehtitassu!" minä huudahdin. Kissa katsoi minua, ja lähti juoksemaan toiseen suuntaan, mistä oli tulossa. Lähdin juoksemaan hänen perään. Kuutassu ja Tihkukynsi kohauttivat lapojaan, ja lähtivät juoksemaan minun kanssani Lehtitassun perään. Kissa ei tainnut enää jaksaa juosta, hidasti ja kiihdytti taas ha teki suuren loikan tasaisella maalla. Minä juoksin hänen perään niin kovaa kuin pääsin, mutta se kohta, missä hän hyppäsi, oli kapea kuilu, mutta minä en kerennyt hyppäämään, vaan tipuin sinne. >Näinkö minä kuolen?< kysyin mielessäni, kun oksa raapaisi minua kylkeen. Rääkyin.Mutta silloin huomasin, etten tippunut enää. Jäin paikoilleni. "Saitko hänet kiinni, Tihkukynsi?" kuulin Kuutassun kysyvän. "Hyyöm!" Joku sanoi. Silloin tunsin maata allani. Näin Tihkukynnen joka katsoi minua lempeästi. "Sattuiko sinua vakavasti?" hän kysyi heti, kun oli huomannut minun verisen haavan kyljessäni. "Ei niin paljon, kiitos Tihkukynsi, pelastit henkeni!" minä sanoin. "Tule, mennään leiriin, ja kerrotaan kaikille, että varovat tätä kuilua!" Kuutassu sanoi, ja viittelöi leirin suuntaan. Menimme kaikki minun tahtiani, ja kun olimme lähellä leiriä, rajapartio tuli vastaan järkyttyneenä. "Lehtitassu palasi, ja kertoi, että Pölyturkki oli yrittänyt ajaa hänet pois Tuuliklaanin reviiriltä!" Seittijlka muine sotureineen sanoi. "Emme me häntä pois yrittäneet ajaa, vaan saada hänet kiinni, jotta voisimme kysyä, että missä hän on ollut!" Minä selitin ärtyneesti. "Ja hänen takia minä melkein kuolin!!" minä sähisin Seittijalalle. "Se on totta!" Tihkukynsi sanoi. "Hyvä on, me saatamme teidät leiriin, kerromme päälikölle, joka antaa hänelle opetuksen valehetemisestä." Seittijalka sanoi ja suuntasi kohti Tuuliklaanin leiriä. Kun he olivat kertoneet kaikki Haukkatähdelle, tämä kutsui Lehtitassun pesäänsä. Kun Lehtitassu meni ohitseni, näytti minulle kieltä, ja meni päälikön pesään. -Jatkuu-

//Toivottavasti tossa oli 30 riviä.
Vastaus:Tuli kyllä :3 Saat 27 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
11.08.2013 12:45
Roihukynsi silmäili HOpeatähteä murhaavasti.
Hopeatähden silmät leimahtivat.
"Hän haluaa kanssani pentuja!" Hiekkaturkki puhahti. Hopeatähti jäykistyi.
"Vai niin!" hän murisi.
"Hän pakotti!" Hiekkaturkki sihahti, ja oksensi. Hopeatähden karvat singahtivat pystyyn.
"HÄivy, luopio!" hän sihisi ROihukynnelle ja loikkasi soturi selkään. Roihukynsi ravisteli itsensä vapaaksi ja syöksähti pois paikalta. Hän jäi kuuloetäisyyden päähän ja kipusi tiheälehtiseen koivuun, josta hän näki Hopeatähden ja Hiekkaturkin.
"Saatanko sinut Tuuliklaanin leiriin", naaras kysyi myötätuntoisesti naaraalta. Hiekkaturkki nyökkäsi ja hoiperteli pystyyn. Kun kaksikko katosi nummelle, Roihukynsi laskeutui alas ja suuntasi kohti leiriä.
"Pieleen meni! Nyt minut karkotetaan varmasti!" Hän ärisi. Soturi vaelteli leiriin. HÄn huomasi partion suuuaukolla. Sitä johti Tomupilvi kanssaan Puumanoikka ja Punahaukka. Punahauikka vilkaisi murhaavasti Roihukynttä. Roihukynsi murisi ja kiilautui leiriin. Hän päätti odottaa, kunnes Hiekkaturkki olisi luullut, että hän jättäisi tämän rauhaan, ja sitten vasta toimia.

// sori ei oikeen inspannu//
Vastaus:15 kokemuspistettä tästä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturki,Tuuliklaani
11.08.2013 12:26
Makasin luolassa.Murisin.>Minä lähden täältä nytten!<Nousin jaloilleni.Minulla oli huono olo ja horjuin suuaukkoa kohti.Vartijat istuivat siinä.Paljastin hampaani ja annoin kynsieni liukua ulos.Ponnistin äänettömästi loikkaan ja iski kynteniyhdenvartijan selkään.Kulkuri rääkäisi ja minä ponkaisin eteen päin.Laskeuduin ketterästi polulle ja lähdin juoksemaan.Jalkaani vihloi mutta en voinut pysähtyä."Roihukynsi!"Huurteeksi nimiteety kissa huusi.Musta kolli ilmestyi polulle eteeni ja sihisin.Ponnistin rajusti jaloillani ja loikkasin Roihukynnen ylitse.Kolli kääntyi samaan aikaan kun minä osuin maahan.Terävät kynnet heilahtivat kohti takajalkojani.Väistin nopeasti ja juoksin matkaan.Vaikka olin havoittunut olin Tuuliklaanilainen eikä kukaan pärjännyt meille juoksussa.Roihukynnen askeleet kuuluivat takaani ja loikkasin sivuun.Kiipesin nopeasti puuhun piiloon.Roihukynsi juoksi ohi.Puuskutin hiljaa ja taas minulle tuli huono olo.Laskeuduin alas.Ja hiivin hiljaa eri suuntaan."luulitko että pääset karkuun?"Kuulin syvää murinaa takaani.Jähmetyin ja tunsin Roihukynnen jäätävän katseen niskassani.Kolli rynnisti muna päin mutta väistin.Pyyhälsin matkaan.Roihukynsi juoksi takanani ja jalkaani vihloi yhä enemmän.>En voi jäädä kiinni<Murisin.Livahdin nopeasti pensaan alitse ja oletin että se hidastaisi minua reilusti isompaa kissaa mutta Roihukynsi tuli pensaan läpi."Pahus!"Sihahdin.Kun en katsonut eteeni kompastuin puun juureen.Kierin maassa.Näin kun ROihukynsi tuli minua päin.Pian hän pysähtyi käpälät liukuen.Roihukynsi katsoi taakseni silmät kylmää tulta palaen.Käänsin päätäni ja näin pitkähäntäisen hopeanharmaan naaraan.Huokaisin helpotuksesta.Se oli Hopeatähti Myrskyklaanin päällikkö."Mitä tämä tarkoittaa Roihukynsi"Hopeatähti katsoi vihaisena Roihukynttä.Roihukynsi murisi hiljaa ja minä raahauduin puun runkoa vasten."Mitä hän on tehnyt sinulle?"Hopeatähti kysyi minulta.Huohotin raskaasti enkä saanut sanaakaan suustani."Ei kuulu sinulle"Roihukynsi murisi.Hopeatähti katsoi Roihukynttä viileästi ja valtava musta kolli paljasti kyntensä ja hampaansa.Hopeatähti siristeli silmiään.
/Roihu jatkoa♥/
Vastaus:Saat 26 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Jäämyrsky,Jokiklaani
11.08.2013 12:10
Irvistin kivusta kun Teerenlento paineli jotain yrtiä haavaani.
"Noin. Veren vuoto lakkasi" Teerenlento ilmoitti.
"Kiitos" Naukaisin ja katsoin tassusa olevaa haavaani.
"Vältä tästä edes juoksemista piikkipensaissa" Teerenlento kehoitti hieman ilkikurisesti.
"Teen sen" Lupasin ja linkutin soturipesälle. Tassuni oli vielä arka joten metsästys saisi odottaa vielä hetken. Käperryin kerälle makuupaikalleni ja suljin silmäni. Hitaasti vaivuin uneen.

Heräsin ja raotin varovasti toista silmääni. Näin kuin ka ulkona satoi. Nousin ylös ja kokeilin kävellä. #parempi# Ajattelin ja kävelin ulos,
"Lähden kalastamaan" Huikkasin Rikkovarjolle joka jutteli parin muun soturin kanssa, Rikkovarjo nyökkäsi. Kävelin virran kohdalle ja istuin odotamaan, Erotin kalan uivan minua ohti joten valmistauduin napaamaan sen. Sen tullessa kohdalle lennätin sen ilmaan ja yritin napata sen suuhuni. Kala räiskytti vettä ja putosi sitten takaisin virtaan ja ui pois, #epäonnistuin# Ajatelin. Toisella kerralla onnistuin. #Palaan auringon laskuksi leiriin# päätin. Siihen ei olisi enää kauaa. Vähän ennen auringon laskua otin kalat suuhuni ja lähdin kohti leiriä. Pudotin Kalat tuoresaaliskasaan.
"Saitko paljonkin saalista" Usvajalka kysyi.
"Kolme kalaa" Mau`uin vastauksen. Usvajalka nyökkäsi ja lähti kohti soturijoukkoa. #ilmeisesti partio# Ajatelin. Otin yhden kaloista jonka kalastin ja asetuin syömään sen. Syötyäni palasin soturipesään.
Vastaus:Saat 15 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
11.08.2013 12:05
Roihukynsi hymyili julmasti astellessaan leiriin. Piikkikynsi istui sotureiden pesän edustalla ja ahmi hiirtä. Roihukynsi oli aamulla herännyt sen saman puun juurelta, johon HOpeatähti oli hänet paiskannut, joten nyt kollin palava viha oli entistäkin suurempaa.
Yhtäkkiä Hopeatähti asteli ulos pesästään ja suuntasi suoraan kohti ROihukynttä.
"No niin", päällikkö maukui hyytävällä äänellä, "Missä olet ollut?"
Roihukynsi paljasti hampaansa.
"Arvaappa kerronko sinulle?" hän murisi. Hopeatähti päästi terävää sähinää.
"Jos olit rotkolla, kerrot, mitä teit siellä!" hän sähähti. ROihukynnen kynnet liukuivat esiin.
"Mitä, jos kieltäydyn; antaako armas pikku päällikkömme jonkin rangaistuksen?" hän ilkkui. Hopeatähden niskakarvat nousivat pystyyn.
"Luopio! SInut kuuluisi tappaa!" hän sihisi. Roihukynsi käänsi selkänsä naaraalle ja asteli ylvästi Piikkikynnen luo.
"NO, oliko kivaa? Mitä oikein puuhasit?" musta kolli sihahti. ROihukynsi kertoi hiljaisella äänellä aamun tapahtumat. Piikkikynnen meripihkanväriset silmät laajenivat.
"Olet sinä kyllä aiika petturi! Lähdetään, haluan nähdä vagi!" hän murisi lopulta ja läpsäisi veljeään korvalle. Roihukynsi npusi pystyyn ja työntyi takaisin metsään.
"Oletyko pannut merkille, että Hopeatähti saattaa karkottaa sinut hetkenä minä hyvänsä?" Piikkikynsi huomautti, kun je astelivat kohti rotkoa.
"Olen. Jos hän karkottaa minut, hän saa kaikkien aikojen pahimman vainoajan itselleen", ROihukynsi murisi ja virnisti. Piikkikynsi murahti.
"Sinulla on hyvät suunnitelmat", hän myönsi, kun he suksleivat rotkoon.
"Se Tihkukynsi raahattiin Tuuliklaanin alueelle", ROihukynsi ilmoitti, kun Piikkikynsi katseli kahta rotkoon palaavaa kulkuria.
"Miksi?" kolli kysyi.
"Hänet tapettiin", Roihukynsi vastasi kylmästi ja työntyi Hiekkaturkin luolaan. Piikkikynsi jäi vaihtamaan sanan vartijoiden kanssa.
Naaras näytti pahoivoivalta.
Hiekkaturkki makasi nyyhkyttäen luolan nurkassa.
"Sinä uskomaton luopio", naaras sihisi. ROihukynsi kehräsi kylmästi.
"Kiitos imartelusta. Olen pettrui, ja luopio, kuvittelitko todella, että pitäisi lupaukseni?" hän kysyi irvistäen. Hiekkaturkki vilkaisi murhaavasti Roihukynttä.
"Vielä HOpeatähti kuulee tästä. Hän karkottaa sinut!" hän murisi. Roihukynsi murisi ja poistui luolasta.
Vastaus:Saat 20 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkukynsi,Tuuliklaani
11.08.2013 11:50
Joku raahasi minua.Kun en haistanut ketään tuttua pysyin hiljaa liikkumatta.Lopulta raahaja päästi irti minusta ja kolahdin maahan ikävästi.Kaksi kulkukissaa käkätti ja molemmat potkaisivat minua mahaan.Nielaisin kivunhuudon joka melkein karkasi suustani.Kun kulkukissat katosivat kanerviin kömmin hitaasti ylös.Verta valui verkkaasti haavoistani.Oli melkein ilta ja hoipuin mahdollisimman nopeasti leiriä kohti.Kun leiri tuli näkyviin näin vartian."Haukkatähti joku lähestyy!"Kun tunnistin tutun äänen kehräys karkasi kurkustani.Lummesydän.Näin kun päällikköni ja Seittijalka lähestyivät häntä."Haukkatähti"Maukaisin ja kumarsin vähän."Tihkukynsi!"Lummesydän rääkäisi ja syöksähti luokseni.Naaras asettui toiselle puolelleni kylkeä ja Seittijälka toiselle.Kahden soturin tukeana pääsin leirin sisään ja minut johdatettiin suoraan parantajan pesään."Tihkukynsi"Kaarnakasvo maukaisi äimistyneenä."Yrttitassu hae paljon hämähäkinseittiä!"Vanha parantaja määräsi ja juoksi minun luokseni.Pian Yrttitassu palasi hämähäkinseitin kanssa ja antoi sen Kaarnakasvolle.Kaarnakasvo painoi niitä haavoihini."Selviänkö?"Kysyin hiljaa.Kaarnakasvo kohtasi pelokkaan katseeni."En tiedä"Parantaja sanoi.Suljin silmäni ja rauhoituin että en alkaisi panikoida.>Kyllä minä selviän<Toistin itselleni
/Sori lyhyys/
Vastaus:Saat 15 kokemuspistettä!
~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki,Tuuliklaani
11.08.2013 11:37
Hengitin nopeasti kun Roihukynsi lähestyi minua.Tiesin mitä hän halusi.>Minun on pakko suostua muuten hän tappaa Tihkukynnen<Ajattelin masentuneena.Nousin hoippuen ulos ja kohtasin Roihukynnen jäätävän katseen.Tuntui kun olisin saanut voimani takaisin enkä joutunut ROihukynnen katseen murtamaksi.Heitin uhmakkaan katseeni hänelle ja kävelin luolan suuaukkoa kohti."No tuletko vai!"Sihahdin.Roihukynsi käveli viileästi takanani.Astelin ulos luolasta ja silloin alkoi tuulla lujaa.Lensin nurin ja kierin polkua alaspäin.Joku Tihkukynnen vartijoista nappasi minua hännästä kiinni ja pysähdyin.Rääkäisin ja pamautin kulkukissaa kuonolle.Kulkukissa puraisi vielä lujempaa hännästäni ja kiljahdin kivusta.Tihkukynsi syöksyi hurjasti ulvoen minua purreen kulkurin selkään.Kissat painivat keskenään ja Roihukynsi nykäisi minut pystyyn.Kulkukissa oli paremmassa kunnossa kuin TIhkukynsi joten kumppanini jäi alakynteen."EI!"Rääjyin kun kulkukissa mätki Tihkukynttä pitkillä kynsillään ja kumppanini valahti veltoksi.Kulkukissa tökki kumppanini kylkeä."Kuollut"Kulkukissa raportoi."Raahatkaa ruumis Tuuliklaanin alueelle"Roihukynsi virnisti."Tihkukynsi!"Ulvoin kun kulkukissat raahasivat kumppanini ruumiin pois."Ala tulla!"Roihukynsi murahti.Shokissa seurasin hoippuen Roihukynttä.
Myöhemmin:
Makasin paikoillani luolassa.Kyyneleet valuivat poskiani pitkin."Tihkukynsi!"Valitin hiljaa.Roihukynsi oli saanut mitä halusi."Minä revin sen kulkukissan palasiksi!"Huusin niin lujaa kuin pystyin kun suuttumus tönäisi surun pois tieltä.Kuulin askelia ja Roihukynsi työntyi luolaan.Hänen suussaan roikkui iso jänis."Siinä"Roihukynsi murahti ja tiputti kanin lattialla.Kävelin varovaisesti kanin luokse ja naapasin sen hampaisiini ja raahasin sen luolan nurkkaan.Ahmin sen nopeasti ja Roihukynnen silmät olivat kiinnittyneet minuun.Katsoin kollia vihaisesti silmiin.
/Roihu antaa palaa!/
Vastaus:Jännää! Saat 24 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
11.08.2013 10:01
Roihukynsi asteli Piikkikynnen kanssa rotkossa.
"Mikä siinä naaraassa niin kiinnostaa? Voisi kuvitella, että mieluummin iskisit kyntensä Hopetähden kurkkuun, kuin vetelehtisit täällä", Piikkikynsi murahti. Roihukynsi loi veljeensä jäätävän katseen.
"Älä sinä puutu minun asioihini. Vielä minä kynsin Hopeatähden hengiltä, mutta en tänään", hän sihahti. Piikkikynsi loikki pois paikalta. Roihukynsi murisi matalasti ja asteli kohti Hiekkaturkin vankiluolaa. Neljä vartijaa istui edelleen paikallaan.
Roihukynsi työntyi luolaan. Hiekkaturkki makasi vaaleaan turkkimöykkynä luolan perällä.
"No, alkaako pikku kisua väsyttää", Roihukynsi ilkkui. Hiekkaturkki kohotti päätään.
"Missä on Tihkukynsi?" Hän kysyi heiveröisellä äänellä.
"Toisessa luolassa", Roihukynsi vastasi jäätävästi ja otti askeleen eteenpäin. Hiekkaturkin silmät kuvasivat sulaa kauhua.
"No niin, oletko valmis lunastamaan sanasi", Roihukynsi murisi. Hiekkaturkki nielaisi. Roihukynsi paljasti kyntensä ja irvisti.
Hän kohosi valtavaan varjona Hiekkaturkin edessä, ja naaraan ilme oli musertunut.
"Teen mitä vain, jos et vain satuta Tihkukynttä", hän kuiskasi. Roihukynsi sihahti pahaenteisesti.

//hiekka jatkatkos tästä?//
Vastaus:Ilkeä Roihukynsi 3:< Saat tästä 15 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkukynsi,Tuuliklaani
11.08.2013 07:14
Istuin hiljaa luolassa.Hiekkaturkki nukkui vieressäni.>Taas yksi päivä selvittävänä<Kipu tykytti haavoissani.Katsoin Hiekkaturkkia jonka kykiluut paistoivat jo.>Meidän pitää päästä ulos pian<Murahdin ja kävelin luolan suuaukolle."Niin siis vaihdamme vartiota kuunhuipunhetkellä.Ja pitää olla nopea koska luola on sen aikaa vartiamaton"Vartija sanoi toiselle.Katseeni kirkastui.Katsoin kuuta jonka näin juuri ja juuri,oli melkein kuunhuipunhetki.Sydämmeni jyskytti rinnassani kun meni nopeasti kumppanini luokse ja herätiin hänet."Mitä nyt?"Kumppanini kysyi simiään räpytellen."Me saamme pian tilaisuuden karata"Sihahdin ja hiivin suuaukkoa kohti.Hiekkaturkki tuli ripein askelin viereeni.Vartijat istuivat hetken paikoillaan mutta pian he lähtivät pois."Nyt"Maukaisin ja liikuin vaivihkaa polkua pitkin.Hiekkaturkki oli jäljessä kun hänen takajalkaansa oli purut joku noista ketunläjistä.Yhtäkkiä liian tuttu haju täytti kuononi."Roihukynsi tulee!"Sihahdin hiljaa ja me luikimme läheiseen luolaan.Roihukynsi ja joku toinen valtava musta kolli käveli luolan jossa me lymysimme ohi.Huokaisin ja jatkoimme matkaa mahdollisimman pian."Huurre!"Roihukynsi karjaisi."Vangit ovat karanneet!"Hän ulvahti ja näin kun molemmat mustat kissat astuivat ulos luolasta.Välimatkaa oli 10 ketunmittaa mutta mustat kissat lähestyivät koko ajan.Lopulta tunsin jonkin iskevän hampaansa niskanahkaani ja ulvahdin.Näin vilauksen jäänsinisistä silmistä."Roihukynsi!"Minä sihahdin ja kiemurtelin vapaaksi.Toinen musta kolli jolla oli ketaiset silmät retuutti Hiekkaturkkia."Varokin että et tapa sitä Piikkikynsi!"Roihukynsi murisi.Loikkasin kollia päin.Roihukynsi heilautti teräviä kynsiään ja ne osuivat kylkeeni.Kaaduin maahan ja kolli jatkoi lyömistä.Pian olin ihan veressä ja puolitajuton.>haavat eivät oli tappavia mutta jos ne tulehtuvat<pihisin raskaasti."Piikkikynsi vie sinä Hiekkaturkki sinne ensimmäiseen luolaan"Roihukynsi määräsi.Näin kun kolli raahasi Hiekkaturkkia joka makasi velttona ja maahan tippui veripisaroita.Roihukynsi nosti minut ilmaan ja ravisteli puolelta toiselle.Yskin.Sitten hän raahasi minut siihen luolaan jossa me olime olleet piilossa.Irvistin kun Roihukynsi paiskasi minut päin seinää.Kun yritin nousta Roihukynsi laittoi valtavan etukäpälänsä pääni päälle."Haluatko tietää mitä haluan kumpaniltasi?"Roihukynsi kysyi ilkeästi.Sihisin tälle."Minä pidän huolen että joku seuraa tassun jälkiäni kun kuolen."Roihukynsi naurahti.Kuin salama kirkaalta taivaalta tajusin mitä hän tarkoitti."Sinä ketunläjä!"Minä sihisin ja yritin purra kollia etujalkaan.oihukynsi heitti minut valtavalla voimalla päin luolan seinää ja kipu välähti koko kehossani.LYsähdin kasaa ja painuin pieneksi keräksi.Kipu jyskytti koko kehssani ja Roihukynsi lähti pois.Samalla kun kipu lieveni huoli Hiekkaturkista kasvoi.>Onkohan hän kunnossa?<Vilkasin ulos mutta en nähnyt Hopeahäntää vain luolan katon.Tunsin oloni yksinäisemmäksi kuin koskaan.Kun kipu hllitti kyyneleet valuivat silmistäni.>Tännekkö me mukaa kuolemme?<Kysyin Tähtiklaanilta mutta en sanut vastausta."Emo?"Toivoin että hän olisi edes ollut läsnä.Näin vain vaaleat silmät jotka tuikkivat.Katsoin niitä epätoivoisena kun ne katosivat.
Vastaus:Nyyh arvasin mitä ne pahikset aikoo D: Ei Hiekkaturkille saa tehdä sellaista. :c 22 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
10.08.2013 20:19
Roihukynsi istui kyyryssä leirin sisäänkäynnillä. Hän ei halunnut mennä sisään, muttei halunnut jäädä uloskaan.
"No vihdoin. Luulin jo että kettu söi sinut!" Kuului murina aivan Kollin takaa. Roihukynsi ei edes hätkähtänyt.
"Piikkikynsi", hän sihahti. Valkea palo alkoi hiipua hänen silmistään, mutta hänestä tuntui, kuin Piikkikynsi aikoisi vielä jatkaa.
Mutta musta kolli vain tassutteli leiriin, ja jätti veljensä istumaan kivelle. Roihukynsi nousi pystyyn ja asteli ylväästi pää ja leuka pystyssä. Hän istahti sotureiden pesän edustalle. Hän tuntui kylmää tyytyväisyyttä siitä, että hän oli aiemmin päivällä nujertamista Hiekkaturkin. Naaraalle kieltämättä riitti sisua. Yhtäkkiä hän näki svusilmällään vilahduksen pentutarhan suulla, ja havaitsi nuoren naaraan Tulikukan työntyvän ulos. Roihukynsi oivalsi, että naaras odottavan pentuja. Naaraan pulska vatsa kieli siitä. Hän tunsi korventavaa vihaa sisällään, kun havaitsi Punahaukan, joka asteli koskettamaan Tulikuka kuonoa omallaan. Hän olisi antanut mitä vain saadakseen kynsiä kaksikon hengiltä. Roihukynsi pomppasi pysyyn ja loikki keveästi aukion halki ja työntyi ulos leiristä. Hän pysähtyi käpälät liukuen, kun havaitsi lähestyvän rajapartion, ja siinä samassa Linnunlaulu, Puronkukka, Vatukkakynsi ja Mäntyviiksi. Roihukynsi syöksähti lähimpään puuhun, kunnes kissat olivat kadonneet leiriin. Sitten hän ponkaisi alas ja vilisti metsän halki rotkolle sittennpujahti polulle ja työntyi luolaan, jossa Hiekkaturkki oli. Naaras ja Tihkukynsi nukkuivat toinen toistaan vasten. Roihukynsi murisi pahaenteisesti.

Roihukynsi oli palaamassa leiriin, kun yhtäkkiä hänestä tuntui, että silmät korvensivat hänen niskaansa. Kolli kääntyi, ja samassa Hopeatähti syöksähti puusta ja heitti Roihukynnen käpäliltään.
"Luopio! Petturi! Minä näin sinut!" Hän murisi ja iski kyntensä mustan soturin kurkkuun. Roihukynsi potkaisi päällikön pois.
"Karkota minut sitten! Sinä et saa rauhaa ennenkuin olet Tähtiklaanissa. Vainoan sinua ikuisesti!" Hän sähisi. Hopeatähti murisi.
"Ala painaa leiriin!" Hän murisi ja paiskaisi mustan Kollin päin puuta. Roihukynnen pää täräytti puun kovaan runkoon, ja tämä vajosi puolitajuttomana maahan.
"Varo tekojasi, sillä jonakin päivänä saat maksaa niistä hengelläsi", hän uhmasi ja vaipui tajuttomuuteen
Vastaus:21 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki,Tuuliklaani
10.08.2013 19:40
Tunsin kun Roihukynnen katse porautui niskaani ja painauduin maata vasten.Lopulta kollin katse ei enään painanut minua."Neljännes kuun suunnilleen"Roihukynsi murahti."Alkaako kisulille tulla nälkä"Roihukynsi pilkkasi.Sihahdin mutta nyökkäsin aavistuksen verran.Valtava kolli naurahti ja käveli minua kohti.Hän tönäisi minut pois tieltä ja otti Tihkukynnen kurkusta kiinni."Älä tapa häntä!Ten ihan mitä tahdot kunhan et tapa häntä!"huusin epätoivoisena.Roihukynsi päästi irti Tihkukynnestä ja valkoinen soturi lysähti maahan.Roihukynsi katsoi minua tiiviisti silmiin ja kauhukseni tajusin mitä hän halusi."Selvä."Kuiskasin ja kolli virnisti.>Hän tietää etä hän nujersi minut<Inahdin kun kolli käveli ihan viereeni.Tunsin kollin voitokkaan katseen yläpuolellani ja painuin maahan alistuneena.Minulla ei ollut enään voimia taistella vastaan.Lopulta kolli käveli luolan suuaukolle."V-voitko tuoda jotain syötävää kysyin hiljaa.Roihukynsi katsoi minua ilmeettömästi ja käveli ulos.Tihkukynsi horjui luokseni."Mitä hän halusi?"Kumppanin kysyi.Ravistin päätäni.En halunnut että hän saa tietää mitä kolli halusi.Kun aurinko oli katoamassa auringon pesään Roihukynsi toi luolaan käärmeen."Siinä"Kolli murahti ja katosi taas ulos.Katsoin käärmettä.Tihkukynsi horjui sen luokse ja puri sen kesketä kahtia.Hän työnsi molemmat palaset minulle mutta työnsin toisen hänelle.maistoin arasti käärmettä.Se maistui pahalle mutta pakotin itseni syömään.Mahani murina alkoi hiipua.Tiesin että käärmeen puolikas ei riitä pitkäksi aikaan mutta se auttaa hetken.Nousin istumaan ja aloin nuolla Tihkukynnen likaista turkkia.Tihkukynsi nuoli minunkin omaani.Lopetimmen kun ne olivat kohtalaisen puhtaat.Painauduin kumppanini viereen.Hengitin hänen tuoksuaan ja sain lohtua hänen läsnäolostaan.Minua kauhistutti se mitä Roihukynsi halusi minulta./Toivottaasti tääsä on ne 30 riviä/
Vastaus:Mulle tuli pahoja aavistuksia tuon Roihukynnen suhteen.... o.o Annan tästä 18 kp:eetä!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kuutassu,Tuuliklaani
10.08.2013 19:25
Istuskelin hiljaa oppilaidenpesässä.Pesä oli tyhjä.En tiennyt mitä tekisin.Kaarnakasvo ei tarvinnut apua,Tihkukynsi ja Hiekkaturkki olivat kaapattu.Lummesydän oli ainut johon hän pystyi enään turvautumaan.Kävellin arasti ulos aukiolle.Aukiolla oli paljon kissoja ja tunnistin heistä pari.Tammikynsi jonka Hiekkaturkki oli esitellyt.Kolli oli kyräillyt minua vähän mutta ei ollut käyttäytynyt töykeästi.Ja Ketunleipäjalka oli ollut erittäin mukava.Tarkkailin ainoalla silmälläni aukion vilinää.Lopulta kuljin sotureiden pesän luokse.Vilkaisin sisään ja ainut kissa joka siellä oli,Oli Lummesydän.Naaraan turkki oli likainen ja silmissä tyhjä katse."hei!"Kuiskasin.Lummsydän käänsi katsettaan ja säikähdin vähän kun näin naaran poskilla kyynelten jälkeen jättämät vanat."Löydämme vielä Tihkukynnen ja Hiekkaturkin"Lohdutin ystävääni.Lummesydän käänsi katseensa takasin."Ei tämä Tihkukynnestä ja Hiekkaturkista johdu"Naaras kuiskasi.Hämmästyin."Mistä sitten?"Kysyin epvarmana.Lummesydän kömpi ylös."Tule"Naaras sanoi ja hölkkäsi ulos sotureidenpesästä.Jolkotin hänen perässä kun hän johdatti minut kauemmaksi leiristä.Lopulta Lummesydän pysähtyi ja istahti alas.Istuin hänen eteen."No?"Kysyin kun Lummesydän näytti empivän.Lummesydän vuodatti koko tarinan siitä kun hän joutui jättämään Pisarapennun koska se oli soturilain vastaista.Kun Lummesydän lopetti kertomuksensa sulattelin sitä."Minun mielestäni sinä voit silti rakastaa Pisarapentua"Tokaisin."Mutta..."Lummesydn yritti väittää vastaan."Jokaisella on oikeus onneen"Katkaisin hänen vastaväitteensä.Lummesydämmen silmissä välähti."Olet oikeassa!"Lummesydän henkäisi ja lähti kuin pyörremyrsky Jokiklaanin aluetta kohti.Nousin ylös ja talsin vastakkaiseen suuntaan.>Jospa metsästän jotain<Tuumasin ja lähdin hiipimäään.Hetken päästä kuulin hiirihaukan repivän jänistä.Käänsin päätäni jotta näkisin sen.Ja siellähän se oli.Lähdin hiipimään sitä kohti vaanimis asennossa.Ja lopulta olin enään jäniksen loikan pästä siitä.Jännitin lihaksiani ja loikkasin sen selkään.tapoin sen nopeasti.Vilkaisin jäniksen tähteitä.>Parempi haudata ne etteivät ne houkuttele muita petoeläimiä<Järkeilin.Kun olin haudannut jäänteet raahasin linnun tuoresaaliskasaan ja livahdin oppilaiden pesään.Kävin kerälle nukkumaan.
Seisoin nummella jossa ei kasvanut mitään.Pelkkä paksu usva leijui raskaana ilmassa.Oli kuolemanhiljaista lukuun ottamatta kissan askelia.Siristein silmiäni ja huomasin vaalea karvaisen kollin jolla oli kuin naamio päällään.Kolli arvioi minua katseellaan."Sinä olet juuri sopiva"Kolli murahti ja nauroi ilkeästi.Hätkähdin hereille.Hengitin nopeasti ja yritin karistaa kaamean unen mielstäni.
/Toivottavasti siinä on ne 30 riviä:)/
Vastaus:19 kp:eeta

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Rastastähti, Jokiklaani
10.08.2013 19:23
Luku 41; Kriisi

Tuuli pörrötti Jokiklaanin leirin suurkiven päällä makaavaa tummanharmaan naaraan pitkää, paksua turkkia. Rastastähti katsoi ylemmältä tasolta juuri herääviä kissoja. Oli menetetty liikaa sotureita ja oppilaita lähiaikoina, joten päällikkö piti huolen siitä että katsoisi tarkkaan kuka lähtee leiristä, miksi lähtee leiristä, ja milloin lähtee leiristä. Hän ajatteli, että voisi pitää laskua siitä, jos joku ei palaisikaan takaisin. Silloin hän voisi lähteä parin kissan kanssa etsimään kadonnutta ja pelastaa mahdolliselta hengenvaaralta. Kettuja pyöri Jokiklaanin reviirillä liian paljon nykyään, ja niiden hajua löytyi myös Aaltojuovan ja Ruskolehden ruumiiden läheltä, joten ne olivat jotenkin liittyneet heidän kuolemiinsa. Rastastähteä harmitti, että hän oli menettänyt kaksi niin hyvää soturia. Ja Aaltojuovakin oli ollut hänen oppilaansa. Nyt klaanissa ei ollut enää hänen kouluttamiaan sotureita, kun Näätätassukin oli hukkunut pari kuuta sitten. Päällikkö oli miettinyt ottavansa uuden oppilaan piakkoin, luultavasti jonkun pentutarhan tämänhetkisistä pennuista. Mutta kylläkään hän ei ollut löytänyt yhtäkään sellaista pentua sieltä, ketä haluaisi kouluttaa. Rastastähti kuuli puhetta, kun Rikkovarjo tuli juttelemaan Tiikerijuovan ja Karviaisvirran kanssa, jotka söivät yhdessä kalaa. Oli surullista, kuinka heidän vanhempansa olivat kuolleet samana päivänä kun heidät oli nimitetty sotureiksi. Päällikkö käänsi päänsä toiseen suuntaan, ja näki vain vilauksen jostakin punertavan ja oranssin sävyjen sotkusta, kun suuri vaahteranlehti läimähti hänen naamaansa. Naaras murahti äreästi ja läpsäytti lehden naamaltaan. Se lennahteli alas suurkiveltä ja jäi kosteaan maahan. Pian tulisi lehtisateen aika. Rastastähti nousi nopeasti jaloilleen ja loikkasi valtavalla loikalla alas suurkiveltä varapäällikkönsä Rikkovarjon vierelle. Tummanharmaa kolli hätkähti ja katsoi päällikköönsä erivärisillä silmillään.
”Oletko kokoamassa aamupartiota?” Rastastähti kysyi, ennen kuin Rikkovarjo ehti avata suutaan.
”Kyllä”, varapäällikkö vastasi. ”Olen valinnut jo Sirpalesydämen, Varpusenlennon ja Samettitassun, mutta ajattelin ottaa vielä neljännenkin muk-”
”Minä tulen”, päällikkö tokaisi. ”Kannattaa laittaa matkaan hieman tavallista enemmän metsästyspartioita, kissojen täytyy olla hyvinsyöneitä kun koittavat lehtisateen ja lehtikadon ajat.”
Rikkovarjo nyökkäsi ja loikahteli sotureidenpesään herättelemään metsästyspartioon lähteviä. Rastastähti käveli Sirpalesydämen, Varpusenlennon ja Samettitassun vierelle.
”Mennään.”
Kun partio lähti leiristä, Rastastähti näki syrjäsilmällä kuinka Sirpalesydän pomppi hänen takanaan ja yritti saada huomiota. Päällikkö ei voinut vieläkään tajuta, miten kolli oli hengissä, mutta hän ei voinut kutsua tuota kumppanikseen enää. Vaikutti siltä, että Sirpalesydämellä olivat vain pennut ja sensellainen mielessään, joten naaras ei tahtonut edes puhua tälle, saati kiinnittää huomiota. Partio kiersi hiljaisesti Tuuliklaanin rajalle. Varpusenlento ja hänen oppilaansa Samettitassu puhuivat kyllä keskenään mutta Rastastähti ja Sirpalesydän pysyivät hiljaa. Päällikkö seurasi Varpusenlennon iloista pälpätystä. Olihan kollin kumppani Kielonkaste saanut vain vähän aikaa sitten terveitä pentuja, joten ei ihme että soturi oli hyvällä päällä.
”Saanko kalastaa?” Samettitassu kysyi mestariltaan, kun partio saapui järvenrantaan. Varpusenlento nyökkäsi hyväksyvästi ja oppilas jäi rannalle tuijottamaan veteen, jotta näkisi kalan. Nuoren naaraan häntä alkoi viuhkomaan edestakaisin kun yhtäkään kalaa ei sattunut paikalle, vaikka tuo kuinka pitkään odottikin.
”Malttia...” Varpusenlento maukaisi hiljaa, mutta Rastastähti tunsi tuonkin olevan hieman ymmällään. Päällikkö siristi teräviä silmiään ja huomasi järvessä jotakin lähempänä jokea, joka toi järveen suurimman osan vedestä. Naaras huomasi hopeanharmaita ruumiita muuallakin järvessä, kun alkoi tarkasti katsomaan. Hän käveli hiirenhiljaa lähemmäs kuolleita kaloja, ja etsi niiden ympäriltä verta.
”Ärh!” Samettitassun murahdus kaikui metsässä. ”Missä ne piileksivät! Minulla tulee jano tässä ajassa!”
”No juo sitten.” Varpusenlennon ääni mourusi.
Rastastähti katseli vedenpinnalla kelluvaa kuollutta kalan ruumista. Ei verta, ei mitään sellaista joka todistaisi jonkun eläimen tappaneen sen. Ja jos se olisi ollut joku eläin, se olisi syönyt kalat kuitenkin.... Päällikön mieleen tulvahti kauheita ajatuksia, ja hän tajusi mikä oli saattanut tappaa monen kalan hengen. Hän juoksi nopeasti partionsa luo.
”Älkää juoko sitä!” Hän sähähti ja sai juuri tönäistyä Samettitassun kauemmas vedestä. Oppilas vinkaisi ja tuijotti päällikköään ihmeissään.
”Mitä nyt?” Samettitassu ähkäisi.
”Et kai juonut sitä?” Rastastähti tivasi.
”En, en ehtinyt kun työnsit minut pois. Minulla on yhä jano!”
”Mikä hätänä?” Sirpalesydän kysyi.
Rastastähti upotti tumman käpälänsä veteen eikä edes nähnyt sitä sameudesta. Kun hän nosti sen vedestä, hänen valkoiset kyntensä olivat värjäytyneet mustiksi.
Samettitassu henkäisi ja tuon karvat nousivat pystyyn. ”Mitä tuo nyt on!”
Päällikkö huokaisi. ”Juuri sitä mitä pelkäsinkin.” Hän nousi jaloilleen ja vilkaisi joen suuntaan. ”Minun täytyy palata leiriin. Sirpalesydän... Tule mukaani. Varpusenlento ja Samettitassu, jatkakaa te partiota ja jos tapaatte ketään Jokiklaanin kissaa, varoittakaa heitä vedestä. Se on likaista ja saastunutta, ainakin tässä osassa järveä. Sen juominen saattaa aiheuttaa sairauksia ja jopa tappaa, kun osa kaloistakin on kuollut.”
”Selvä!” Varpusenlento naukaisi ja viittoi oppilastaan seuraamaan häntä.
Rastastähti katsoi hetken Sirpalesydäntä silmiin ja kääntyi sitten leiriä kohti. Harmaa kolli tuli hänen perässään, kun he ryntäsivät kohti leiriä. Ensiksi heidän oli tietenkin ylitettävä joki.
”Aiommeko me uida?” Sirpalesydän kysyi.
”Ei”, päällikkö vastasi ja katsoi tarkasti virtaavaa vettä. Hän näki siinä ohuita, mustia likajuovia ja kaksijalkojen roskia. ”Sitä voi joutua suuhun. Paras että loikimme kiviä pitkin.” Hän näpäytti hännällään vedestä nousevia kiviä. Sirpalesydän mutisi jotakin myöntymisen tapaista.
Päällikkö loikkasi ensimmäiselle kivelle ja siitä heti toiselle, mutta hänen otteensa lipsahti. Naaras horjui liukkaalla kivellä ja oli juuri kaatumassa veteen, kun jokin tarttui häntä niskasta. Rastastähti mulkaisi tiukasti Sirpalesydäntä, joka seisoi toisen kiven päällä ja piteli häntä niskasta kiinni.
”Mfidäh nyfd?” Kolli ärähti naaraan pitkien karvojen joukosta. ”Minhähän fain audhan!”
Rastastähti huokaisi ja pyristeli irti Sirpalesydämen otteesta. Saman tien hän hyppäsi joen toiselle puolelle ja hinkkasi käpälällään niskaansa.
”Au”, hän sähähti, kun Sirpalesydän pomppasi hänen vierelleen. ”Kiitos vain, mutta en tarvitse apua. Ja seuraavan kerran kun tartut jotakuta niskasta, olkoon tilanne mikä tahansa, älä iske hampaitasi nahan läpi, jos olet pelastamassa.” Naaras ryhtyi taas juoksuun ja kävi askel askeleelta lähemmäksi leiriä. Hän kuuli Sirpalesydämen läähätyksen takanaan ja kiihdytti vauhtiaan, kunnes saavutti leirinaukion. Hän loikki saman tien suurkivelle ja otti sopivan asennon.
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsäs...blaa, blaa, kaikki suurkivelle nyt heti!” Rastastähti ulvaisi hengästyneenä. Hän ei ollut kovinkaan hyvä tai nopea juoksija, kun jalat eivät olleet niin... pitkät, vaikka vahvat ne olivat.
Klaanikissojen korvat nousivat valppaina pystyyn, ja pian suurin osa koko klaanista oli kokoontunut suurkiven juurelle, vaikka joukosta kyllä puuttui kissoja. Rastastähti piiskaisi häntäänsä villisti ilmassa ja aloitti puhumisen kovalla äänellä.
”Jokiklaanin kissat”, hän aloitti. ”Olessani juuri aamupartiossa huomasin järven vedessä jotain outoa. Osa kaloista on noussut kuolleena pinnalle kellumaan, sillä jokin vedessä on tappanut ne. Tällä en tarkoita mitään vesipetoa, vaan kaksijalkojen saasteita. Joki on kuljettanut virtansa mukana järveen saasteita ja roskia, eikä se ole juomakelpoista. Kysyn nyt, eihän KUKAAN ole juonut tänään vettä järvestä tai joesta?”
Kissaporukasta kuului muminaa, ja jotkut pudistivat päitään.
”Noh, jos joku on juonut vettä niin paras mennä Teerenlennolle tutkittavaksi”, Rastastähti katsahti vanhaan parantajaystäväänsä, joka istui pesänsä edessä. ”En tahdo menettää yhtäkään Jokiklaanin kissaa. Uskon, että vain joen mukana tuleva vesi on likaista, joten on otettava selvää, onko virran vesi puhdasta...” Hän laskeutui alas suurkiveltä ja asteli aivan leirin vieressä kulkevan virran äärelle. Klaani seurasi perässä. Rastastähden onneksi vesi näytti puhtaalta, joten hän joi siitä äkkiä kulauksen. Maistellen sitä hetken suussaan, hän totesi ”Se on puhdasta, ainakin toistaiseksi.”
”Mutta milloin järven vesi on taas puhdasta!” Joku huusi kissojen seasta. ”Virrasta ei löydy yhtä paljon kaloja kuin joesta ja järvestä, aikä Jokiklaani niinkään syö hiiriä tai vesimyyriä, vaikka niitäkin tulee silloin tällöin napattua!”
Rastastähti yritti saada selville, kuka olisi lausunut kyseiset sanat mutta ei löytänyt puhujaa. ”Meidän täytyy tällä hetkellä kalastaa vain virrasta, vaikka siinä ei olisikaan niin paljon kalaa. Jos sitä ei löydy tarpeeksi, täytyy tyytyä maanpinnalla eläviin otuksiin, kyllähän Jokiklaani muutakin osaa metsästää kuin kaloja, eikös niin?” hän huusi. Jokiklaani hurrasi tyytyväisesti.
”Mutta”, hän jatkoi vielä. ”Huomaan että koko klaani ei ole tässä, joten osa on leirin ulkopuolella ja saattaa erehtyä juomaan likaista vettä. Rikkovarjo”, hän nyökkäsi varapäällikköään kohti. ”Sinun täytyy lähettää pari kahden kissan partiota ympäri reviiriä etsimään muualla olevat, jotta asia tulee varmasti kaikille selväksi. Ymmärsivätkö kaikki? Älkää juoko, kalastako, uiko älkääkä edes koskeko jokeen ja järveen. Vain virrasta saa juoda ja kalastaa. Jos saaste on ehtinyt levittäytyä koko järveen, sen puhdistuminen voi kestää. Kysyttävää? Ei. Kokous on täten päättynyt.”
Kissat lähtivät omille teilleen. Osa säntäsi suoraan juomaan virralle ja kalastamaan siinä, kun osa taas lähti Rikkovarjon kokoamiin partioihin.
Rastastähti räpäytti silmiään huolissaan. Hän rakasti klaaniaan enemmän kuin mitään muuta, eikä tahtonut että se sairastuisi. Hän tiesi, että Varistähti oli menettänyt viimeisen elämänsä taistelussa ja Arpitähtikin oli kuollut, mutta se ei tarkoittanut sitä etteikö hyökkäyksiä tulisi kuitenkin. Jokiklaanin täytyi olla vahva kommelluksien varalta, ja nyt kun tulisi pian kylmät ilmat, kaikkien täytyi olla sitkeitä ja vahvoja.
”Rastastähti kiltti”, hän kuuli Sirpalesydämen äänen takaansa. ”Mennäänkö yhdessä kalastamaan virralle? En pidä siitä, kun olemme riidoissa, enkä edes tajua miksi vihoittelet. Tiedän, että olet vieläkin ihan ymmälläsi siitä miten olen elossa, mutta tahdon viettää aikaa kanssasi, koska sen takia minä tulinkin takaisin, jotta en tuntisi itseäni yksinäiseksi. Mennään yhdessä kalastamaan, niin kuin vanhoina aikoina, käykös?”
Rastastähti käänsi päänsä kollia kohti ja mulkaisi tätä hyytävästi jäänkylmällä katseella silmiin. Sirpalesydän hätkähti ja tuon ilme muuttui hätäiseksi. Mutta sitten päällikön katse lämpeni ja hän hymyili.
”Tietenkin voimme mennä kalastamaan, höpsö”, hän naurahti. ”En minäkään pidä siitä kun olemme riidoissa. Ollaanko taas ihan ystäviä?”
”Ystäviäkö vain?”
”No... kumppaneita? Mutta EI pentuja.”
”Kumppaneita, ei pentuja.”
Päällikkö ja soturi asettuivat vierekkäin rantakivelle ja jäivät vainoamaan vettä kalojen varalta. Heidän häntänsä koskettivat toisiaan, ja pitkästä aikaa Rastastähti tunsi taas olevansa kotona.
Niin kuin ennen vanhaan.

Vastaus:Kiva juoni tässä. Ja kivaahan sekin on kun Sirpalesydän ja Rastastähti palasivat taas yhteen. :) Saat 28 kp:eetä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Karviaisvirta, Jokiklaani
10.08.2013 18:36
Istuin viileällä kivellä joen törmällä ja odotin kalaa, joka saisi tulla paikalle nopeasti tai lähtisin pois. Ei sitä tullut. Mutta tiesin, että jos lähtisin pois ja pääsisin metsään kalat varmaan alkaisivat tanssia onnentanssia juuri sillä kivellä, missä olin niitä odottanut. Joten päätin jäädä paikalleni. Parantaja oli kertonut, että oli soturipooilaana nähnyt, kuinka kaksijalat seisoivat joen rannalla ja pitivät keppejä veden päällä. Sitten ne olivat jotenkin viuhtaisseet kepin ylös ja kala oli seurannut? En kuitenkaan uskonut hänen löpinöitään. Teerenlento oli mielestäni hieman.. hassahtanut, vaikkakin kaikella kunnioituksella. Nämä mietteet pyörivät päässäni, kuin pieni tuuli, joka yritti tunkeutua ulos. Kuulin rapinaa takaani penssaikosta ja käännyin nuuhkimaan ilmaa. Sydämmeni suli ja Haapasydän astui esiin. 'Olet kaunis.' Olisin halunnut sanoa, mutta enhän puhekyvyttömyydeltäni voinut. Tyydyin vain hymyilemään naaraalle.
"Hei Karviaisvirta. Oletko kalastamassa?" Haapasydän kysyi. Nyökkäsin ja huiskautin käpälääni.
"Ai, et siis enää?" Haapasydän maukaisi ja hymyili. "Tehdääkö jotain yhdessä?"
Loikkasin naaraan viereen korkeassa kaaressa ja nuolaisin tämän poskea. Se oli myöntävä merkki. Lähdimme kävelemään joen viertä pitkin. Vasta, kun kompastuin melkein tassuihini tajusin irrottaa katseeni Haapasydämmestä. Pilkullisesta kaunottarestani.. Ravistelin päätäni. >Olen mikäkin lääpälläni..< Ajattelin ja virnistin.
"Mitä?" Haapatassu kysyi. Pudistelin päätäni tarkoittaakseni, että ei mitään. Olisin antanut vaikka mitä, että olisin voinut sanoa, kuinka kaunis hän oli ja, kuinka pidin hänestä..
"Näytät huolestuneelta?" Haapasydän maukaisi ja sipaisi hännällään lonkkaani. Pudistelin päätäni. En minä mistään huolinut.. Olisin vain halunnut sanoa enemmän kuin pystyin. Huomasin koivun, johon tykkäsin usein kiivetä maisemia katselemaan. Nyökkäsin puuta kohti ja asetin etutassuni sen runkoa vasten.
"Kiivetään vaan!" Haapasydän myöntyi. Naaras kiipesi perässäni oksalle.
"Ompa.. nättiä!" Haapasydän henkäisi ja katse tyynelle järvelle ja laskevaan aurinkoon. Kiipesin yhden oksan ylemmäs, että Haapasydän saisi enemmän tilaa ja katselin tätä onnellisena. Haapasydän kai tunsi katseeni ja kääntyi kohti. Tämä nousi kahdelle jalalle ja laittoi etukäpälänsä minun oksalleni. Naaras kumartu koskettamaan kuonoani omallaan. Kun tämä laskeutui. Korviani kuumotti ja olinkin onnellinen, etten voinut sanoa mitään, sillä nyt todellakin olin sanaton. Niin taisi olla Haapasydänkin.
//Olipa tönkkö loppu ja pätkä..
Vastaus:Kaunis rakkaustarina ;3; Saat 16 kokemuspistettä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Saniaistassu,Jokiklaani
10.08.2013 18:26
Luku 2.

Harjoitus

Haukkahallan ilme oli tyytyväinen ja se vastasi:
"Kyllä. Se olen minä!"
Ennemmän kissoja tuli näytille. Tunnistin niistä heti mestarini Sammalturkin. Perässä seurasin että edessämme nökötti kaikki klaanimme soturit!
"Miten tämä voi olla mahdollista?! Oletteko pettäneet klaanimme?!" sähisin sotureille.
"Emme tietenkään..." Sammalturkki sanoi lempeästi ja jatkoi:
"Tulkaa kanssamme leiriin niin saatte kuulla koko tarinan."
Koko klaani suurin piirtein teki matkaa leiriä kohti. Me oppilaat olimme aivan mykkänä koko matkan,varsinkin Karviaistassu...Itse olin hämmästynyt ja odotin kokoaikaa heidän kertomustaan! Kun pääsimme leiriin päällikkö loikkasi kiven päälle ja kutsui kaikki oppilaat ja muut koolle:
"Kuulkaa kaikki oppilaat! Kerron teille tärkeän tiedotteen jonka teidän täytyy oppia ymmärtämään! Ymmärrän hyvin jos joku on saattanut suuttua mutta ei kannata olla vihoissaan,sillä tämä tempaus edistää polkuanne tulla nopeammin soturiksi ja..."
"Antaa kuulua jo! Mitä tämä on olevinaan?!"Ahmatassu nousi seisomaan ja sähisi häntä puolelta toiselle vispaten.
"Vaiti!" sihahdin hänelle.
"Ei se mitään,Saniaistassu. Antaa olla",päällikkö huokaisi:
"Niin...Tämä oli harjoitustaistelunne. Taisteluharjoituksenne ovat nykyään mennyt päin mäntyä koska ette uskalla vahingoittaa omianne eli siis omia klaanilaisia! Joten näin pimeän tullen oli helppo saada teidät taistelemaan kunnolla kun ette osanneet aavistaa mitään.Kai te ymmärrätte?"
Ahmatassun ilme oli paheksuva,korvat luimulla ja vispaava häntä. Kolli katsoi epäilevästi päällikköä ja lähti pois. En ymmärrä miksi hän on ollut tuollainen...Minusta ajatus oli hyvin keksitty! Se oli vain hyödyksi minun ja muidenkin kannalta:
"Minusta tämä oli loistava ajatus! Siitä oli vain hyötyä kaikille."
"Hyvä, että edes sinä ymmärsit",Rastas huokaisi tyytyväisesti.
Hymyilin silmät loistaen. En ollut koskaan kuullut päällikön sanovan minulle koskaan noin kivaa! En ole muutenkaan ollut paljoa Rastastähden kanssa puheissa. Hän oli muutenkin aika eristynyt ja yksinäinen...kaipa hän kaipaisi ystävää,luotettavaa ja mukavaa...jonka kanssa keskustella huolet ja murheet,ja kaikkea kivaa...
>>Mitä minä oikein ajattelin! Päällikkö ja joku oppilas! Tai no...antaa olla! Joskus tulevaisuudessa...ehkäpä<< mietiskelin omissa maailmoissani kun joku kopautti minua kylkeen. Hätkähdin säikähtäen ja huomasin vierelläni Rastastähden.
"Ihmettelinkin vähän minkä takia sinä olit niin...lasittunut",Rastastähti naurahti.
"No juu...taisin olla ajatuksissani",vastasin hieman nolosti.
"Ahah! No liikeneekö sinulla aikaa?"päällikkö kysyi hymyillen.
Katseeni lasittui Rastastähteen:
"No tuota...ööh...tottakai!"
"No sehän on kiva! Se oli kiitettävää että osasit ymmärtää sen äskeisen jutun.Olen ylpeä siitä. Asiaan. Ööh...tämä kuullostaa hassulta tai hullulta, mutta minulla ei ole oikein ketään ystävää jonka kanssa voisin jutella ja niin..."
"Eli pyydät minua vai?"
"Niin",Rastastähti sanoi tassujaan tuijottaen.
"Tottakai! Se olisi kunnia!" tunnustin iloisesti hyppien.
Päällikkö huokaisi helpottuneesti. Keskustelimme kauan kauan aikaa kun mestarini Sammalturkki tuli ja sanoi minulle hieman äkäisesti:
"Saniaistassu! Sinun pitäisi olla nukkumassa!"
"Oi...Anteeksi.Olen kovin pahoillani..." sanoin nolosti.
"Hei se oli minun vikani. Saniaistassu ei tehnyt mitään. Mutta meneppäs nyt nukkumaan",päällikkö sanoi rauhallisesti. Sammalturkki vastasi:
"Aha. Anteeksi,mutta nyt pehkuihin..."

//Nyt se tarina tuli :P
Vastaus:17 kp:eetä! :D

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Juovasulka, Jokiklaani
10.08.2013 18:20
Juovasulka liikahteli pentutarhan edustalla masentuneena. Pisarapentu ei suostunut enää edes tulemaan ulos, saati syömään. Sen lisäksi Roihukynnen petturuus huoletti häntä yli kaiken. Yhtäkkiä hän muisti taas Vatukkakynnen ja muut Myrskyklaaniin jääneet läheisensä. Ehkä nyt olisi oikea aika paljastaa pennuille, miksi he olivat täällä. Juovasulka huokaisi kärsivästi. Hänen oli kerrottava totuus myös Kielokasteelle, mutta sen hän tahtoi tehdä nyt.
"Kielokaste!" Hän huusi valkoista naarasta pentutarhasta.Valkoinen pää putkahti ulos.
"Mitä nyt?" Hän kysyi.
"Tule", Juovasulka pyysi ja jolkutti leiristä ulos Kielokaste kannoillaan. Kun he saapuivat lähelle järven rantoja, ja Juovasulka pysähtyi.
"Liittyykö tämä pentuihisi? Kuka heidän isänsä on?" Kielokaste maukui hiljaa. Juovasulka katsoi tassuihinsa.
"Viisi kuuta sitten", hän aloitti, "niihin aikoihin kuin lähdit Myrskyklaanista. Seurasin sinua, ja... En tavallaan voinut kestää lähtöäsi, ja istuin kauan hiljaa. Sitten jostain putkahti Kaksijalka, joka vei minut mukaansa. Jossain vaiheessa kai kolautti pääni puuhun, ja menetin muistini. Heräsin seuraavan kerran Kaksijalkojen pesässä. Sanoin toiselle kotikisulta nimekseni Selja, koska en muistanut oikeaa nimeäni", hän jatkoi. Kielokasteen silmät suurenivat.
"Tapasin siellä erään kulkukissan, Täplän. Minä.... Minä rakastuin häneen", Juovasulka kertoi. Kielokaste ulvaisi.
"Petit isän tieten tahtoen", hän henkäisi.
"Minä en muistanut, että minulla oli kumppani ja pentuja. En edes muistanut klaaneja", Juovasulka puolustautui.
"Sitten eräänä päivänä minä huomasin... Huomasin olevani tiineenä. Vähän aika sen jälkeen tapahtui jotakin, mistä en halua puhua. Kolautti pääni kiveen, ja kun heräsin, edessäni seisoi Linnunlaulu, joka kertoi hakeneet minut pois. Minä alon taas muistaa entisen elämäni, ja kahistuin, kun muistin, että odotin pentuja. Linnunlaulu aavisti myös jotain. Lumisydän tietää varmasti jo totuuden. En kertakaikkiaan kestänyt enää, ja lähdin sinun luoksesi Jokiklaaniin", Juovasulka päätti. Hän tärisi petoksen paljastuksen rankkuudesta, ja hänen silmänsä olivat täynnä ahdistusta. Kielokaste silmäili emoaan tutkivana.
"Tietääkö kukaan muu?" Hän kysyi hiljaa. Juovasulka luomista korviaan ja pudisti päätään. Yhtäkkiä heinikko rapisi heidän takanaan, ja kaksi pentua tupsahti rannalle. Pisarapentu ja Kastanjapentu!
Pisarapentu näytti perin pohdin musertuneelta, ja Kastanjapentu puolestaan näytti pahoinvoivalta.
"Me kuulimme sen", Pisarapentu maukui ääni väristen. Juovasulka tunsi olonsa perin juurin onnettomaksi. Kielokaste vilkaisi emoaan.
"Tulkaahan; hän tarvitsee nyt omaa aikaa", naaras maukui hiljaa ja vei pennut takaisin leirin suuntaan.
Juovasulka kyyristyi Laskevan auringon värjätään veden rantaan tuskallisesti vinkaisten. Hän oli pettänyt pentunsa, kumppaninsa, klaaninsa....

/// 30 riviä toivon mukaan//
Vastaus:23 kp:eetä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki,Tuuliklaani
10.08.2013 18:17
Nuolin kumppanini turkkia."Tihkukynsi!"Ulvahdin ja katsoin vihaisena Roihukynttä."Mitä sinä teit minun kumppanilleni!"Ulvahdin ja syöksyin kollia päin.Roihukynsi kaatoi minut nurin."Muista mitä minä sanoin!Olet nyt minun"Roihukynsi murisi ja päästi minut ylös.Sähisin ja murisin Roihukynnelle joka lähti ulos luolasta.Hoipuin takaisin kumppanini luokse ja raahasin hänet luolan nurkkaan.Taas maahani sattui ja ulvahdin kivusta.>Kuulikohan Roihukynsi tuon?<Ajattelin kauhuissani.Kipu hellitti ja henkäisin.Turkkini oli sotkussa ja likainen.Nuolaisin sitä pari kertaa mutta lopetin sitten."Meidän pitää päästä ulos ennen kuin on liian myöhäistä"Murahdin.Nuolin ripeästi kumppanini haavoja mutta se ei pysäyttänyt veren vuotoa.Löysin yhdestä luolan nurkasta hämähäkin seittiä ja painoin sitä hänen korvaansa ja poskeensa.Lopulta verenvuoto tyrehtyi ja rojahdin kumppanini viereen."Tihkukynsi älä kuole"Valitin hiljaa."En voi elää ilman sinua"Kuiskasin.Kumppanini korva heilahtti."En minäkään ilman sinua"Tihkukynsi kuiskasi rahisevalla äänellä.Askeleet kolahtelivat taas ja haistoin Roihukynnen.Nousin ylös ja kävin makaamaan kumppanini eteen."Älä nouse että haavat eivät aukene"Kuiskasin ja katsoin suuaukkoa.Pian näin jo kylmä tulta roihuavat silmät."Älä satuta enään Tihkukynttä"Valitin hiljaa.Nousin istumaan mutta maahni kouraisi taas hirvittävä tuska.Kaaduin maahan ja haukoin henkeäni.Raahauduin kumpanini eteen ja nälkä kiljui vatsassani."Kuinka kauan olen ollut täällä?"Kysyin Roihukynneltä hiljaa ja känsin katseeni maahan kun kollin kylmä katse nujersi minut.
Vastaus:10 kp:eetä. Liikuttava tarina ;___;

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pisarapentu,Jokiklaani
10.08.2013 17:58
Istuin hiljaa pentutarhassa.Kuu nousi jo taivaalle.Vilkaisin uinuvia kuningattaria ja pentuja.Kaikki nukkuivat sikeästi.Olimme sopineet Lummesydämmen kanssa viime tapaamisellammme että tapaamme tänä yönä.Ainut ongelma oli Haukkahalla joka oli vartiossa.Kuunhuipun hetki lähestyi mutta Haukkahalla ei vaihtanut vahtia.>Miten minä nyt pääsen ulos leiristä?<Poljin epätoivoisena maata.Haukkahalla vilkaisi pentutarhan suuntaan ja loikkasin taaksepäin jotta hän ei näkisi minua.Hyppäsin vahingossa emoni päälle.Juovasulka nosti päätään."Mitä sinä oikein loikit?"Emoni kysyi.Katsoin häntä ja yritin keksiä jonkin tekosyyn."kakaise ulos vain"Juovasulka maukaisi."No älä siten suutu."Sanoin."En tietenkään"Juovasulka maukui."Minun piti tavata Lummetassu tänä yönä mutta Haukkahalla on vartiossa."Murahdin ärtyneenä."Miksi sinä Lummetassun haluat tavata"Juovasulka kysyi silmät suurena."M-minä rakastan häntä"Kuiskasin hiljaa.Emoni katsoi minua myötätuntoisena."Minä autan sinut Haukkahallan ohi"Juovasulka sanoi ja kömpi jaloilleen.katsoin emoani ihmeissäni."Jokaisella on oikeus onneen ja haluan itsekkin tavata hänet"Juovasulka maukaisi."Ole hiljaa ja seuraa minua."Kävelin emoni prässä ulos pentutarhasta."Mitä te teette hereillä?"haukkahalla tiuskaisi ja tuijotti meitä."Pisarapennulle tuli jano joten vien hänet juomaan joelle"Juovasulka vastasi viileästi.Haukkahalla tuijotti yhä meitä mutta väisti.Kuljin nopein askelin emoni perässä.Kun pääsimme Haukahallan näköetäisyyden ulkopuolelle loikin emoni eteen.Kuljimme ripein askelin kohti jokea.Kun olin loikkaamassa jokeen Juovasulka nappasi minut niskanahasta kiinni."Hei!"Minä huudahdin.Juovasulka kahlasi veteen ja alkoi voimakkailla vedoilla uida.Joen toisella puolella Juovasulka laski minut alas ja minä kömysin joen penkareen päälle."Lummetaassu!"Huudahdin.>Toivottavasti hän on vielä täällä.<Ajattelin."Se on nykyään Lummesydän"Naaras astui esiin."Sehän on ueaa"Emoni kehräsi takanani."Hei Juovasulka!"Lummesydän tervehti.Kehräsin ja loikin kumppanini luokse.Kosketin hänen kuonoa omallani ja onnittelin häntä.Lummesydän hymyili vähän mutta sitten suru paistoi hänen silmistään."Mitä on tapahtunut?"Kysyin huolestuneenaa."Joku myrskyklaanilainen sieppasi Tihkukynnen ja Hiekkaturkin."Lummesydän sanoi hiljaa.Juovasulka jännittyi."Tiedätkö minkä näköinen?"Emoni kysyi jännittyneenä."Valtava musta kolli jolla oli jään siniset silmät"Lummesydän sanoi."Sehän on Roihukynsi!"Juovasulka huudahti."Niin tai näin siellä minne päin hän heidät vei oli monta kymmentä kissaa vastassa"Lummesydän murahti ja viuhtoi hännällään."Olen pahoillani!"Huudahdin."Milloin tapaamme seuraavan kerran?"Kysyin innoissani.Lummesydämmen silmät paistoivat surua."Siitä minun pitikin puhua.Pisarapentu tämä on väärin.Emme voi tavata enään"Lummesydän kuiskasi.Sydämmeni jätti lyönnin väliin."Miksi emme?"Kysyin hämmilläni."Olemme eri klaaneista.Ajattele mitä meille tapahtuisi jos joku saisi tietää"Lummesydän katsoi minua surulisena."Mutta minä rakastan sinua!"Parahdin."Niin minäkin sinua"Lumesydän kosketti hellästi kuonoani."Hyvästi Pisarapentu"Lummesydämmen poskea pitkin valui kyynel.Hän kääntyi ympäri ja juoksi Tuuliklaanin leiriä kohti."Älä jätä minua"Huusin ja ritin juosta kumppanini perään mutta emoni nosti minut niskanahasta ilmaan.Lopulta lopetin rimpuilun ja ulvomisen ja vain roikuin emoni hampaissa.Palasimme leiriin ja Juovasulka livahti pentutarhaan.Hän laski minut maahan ja kyynel valui nukkumapaikalleni."Hän teki sen teidän kummankin parhaaksenne"Juovasulka sanoi ja painoi minut itseään lähemmäksi.Nukuin levottomsti."Mennään ulos"Kastanjapentu tökki kylkeäni.Katsoin pesn seinää."Ei huvita"Murahdin ja emoni katsoi minua huolestuneena.He llivahtiat ulos ja käperryin uudelleen kerälle."Lummesydän minä rakastan sinua aina"Kuiskasin niin hiljaa että en melkein kuulut sitä itsekkään.>Mitä ilo enään oppilaaksi päässystäkään on?<Ajattelin murheelisena ja kiitin pentutarhan perimmäiseen nurkkaan.Juovasulka kävi vielä pariin kertaan pyytämässä minua ulos mutta en halunnut.Halusin vain kuolla siihen paikkaan.Menetin elämäni valon ja rakkauden.Alkoi tihuttaa.>Tuo ei ole mitään minun kyyneliini verrattuna ajattelin ja taas kyynel vieri silmäkumastani.
/Toivottavasti siinä oli nyt 30 riviä.Jos oli niin hyvä jos ei niin pahus!/
Vastaus:hyvä tämä on .3. Ja saat 18 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Ketunleipäjalka,Tuuliklaani
10.08.2013 16:51
Yö oli kaunis. Minusta tuntui ihanan romanttiselta Kulkea Piikkihernehännän kanssa tälläisessä kauniissa hopeahännän tuikkeessa ja kuutamossa.
"Muistathan ,että vaikka mitä tapahtuisi rakastan sinua silti?" Piikkihernehäntä kysyi ,vaikka hän ei välttämättä olisi halunnut rikkoa hiljaisuutta.
"Muistan. Muistahan sitten ,etää minäkin rakastan sinua." Mau'uin lempeästi.
Näimme jo kukkulan. Se oli siinä aivan normaalisti niinkuin olisi seisonut siinä aikojen alusta. Se näytti niin suurelta ja jykevältä ,ettei mikään voima voisi sitä edes hievauttaa.
"Tuonne me menemme." Mau'uin.
"Niin ,vaikka emme edes tidä miksi menemme tai mitä siellä tapahtuu." Piikkihernehäntä maukui. Hän kuulosti siltä ,että olisi huolissaan ,mutta en ollut aivan varma oliko hän ,sillä en osannut tulkita sellaisia asioita. Lähestyimme kukkulaa jo kovaa vauhtia ja pian huomasimmekin jo tassuttavamma ylämäkeen. Minua jännitti. Ehkä myös pelotti hiukan ,mutta sysäsin sen syrjään uteliaisuuden tieltä. Olimme jo melkein kukkulan päällä ,kun näin valkoisen hahmon. Se oli naaras. Näytti aivan samalta ,kuin uneni valkoinen kissa Yuki. En kuitenkaan ajatellut ,että tuo kissa olisi Yuki.
"Viimeinkin te tulitte." Vieras valkoinen naaras maukui samanlaisella oudolla korostuksella kuin Yuki.
"Teitä saikin odottaa."
"Meille sanottiin ,että meidän kuuluu tulla puolenkuun aikaan emmekä olisi ehtineet aikaisemmin." Piikkihernehäntä maukui valkoiselle naaraalle.
"Älä kiihdy." naaras maukui.
"No vähän vaikea olla kiihtymättä. Olet klaanimme reviirillä ja olen joutunut tuomaan rakkaani tännä näin keskellä yötä. Meillä olisi täysi oikeus ajaa sinut pois. Voihan hiirenpapanat kun tulimme!" Hän huudahti vähän kiukkuisesti.

//jatkuu// tässä oli nyt sitten se yli 30 rivin tarina jota pyydettii :) *ei ees tiedä oliko yli 30 rivii * XDD//
Vastaus:13 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, Myrskyklaani
10.08.2013 16:49
TUlikukka makoili pentutarhassa ja pesi itseään perusteellisin nuolaisuin. Yhtäkkiä hänen viikesnsä osuivat johonkin, ja naaras nosti katseensa. Punahaukka istui hänen edessään lempeä katse silmissään.
"Auringonloiste vei pentunsa metsään, joten voin olla täällä hetken", hän kehräsi ja nuolaisi TUlikukan korvaa. Tulikukka kietoi häntänsä kollin hännän ympärille, ja vilkaisi lempeänä jo varsin pulskaa vatsaansa.
"Käyn tänään LUmisydämen luona taas. Edellisestä käynnistä on jo ainakin viisi neljänneskuu. Luulen, että se tapahtuu pian", hän maukui hiljaa PUnahaukalle.
"Huoli kimmelsi kollin vihreissä silmissä.'
"Älä huoli; hyvin se menee", TUlikukka kehräsi rauhoittavasti. Punahaukka heilautti häntäänsä.
"MInä vain... Olin tänään metsän reunassa saalistamassa, kun näin jotain... Ja minulla on paha aavistus", hän kuiskasi ja varoi herättämästä Haukansiipeä. Tulikukan korvan heilahtivat hermostuneesti.
"Kuulin hirveää ulvontaa jostain kaukaa. Se hyysi vereni, ja oli näkevinäni vuorten rinteillä mustia pisteitä", PUnahaukka jatkoi, ja puistatus kävi punaruskean kehon läpi. Tulikukka jännittyi.
"Ei kai vain Yhdeksän", hän kuiskasi peloissaan ja katsahti vanhaan, valkoiseen arpeen lavassaan. Se ei hehkunut kylmää valoa saaati levittänyt kipua, mutta jotenkin hän tiesi, että vaara oli lähellä.
PUnahaukka pudisti päätään.
"En tiedä, mutta pelkään pahinta. Painostava pelko seurasi minua aina leiriin asti", hän kuiskasi ja painautui kumppaniaan vasten.
"MInä rakastan sinua", kolli maukui hiljaa.
"Niin minäkin sinua", Tulikukka kehräsi. PUnahaukka hieroi heidän naamojaan toisiaan vasten. Yhtäkkiä makea haju täytti ilman, ja valkoinen naaras astui pentutarhaan.
"Kas! Hei PUnahaukka! TUlin katsomaan Tulikukkaa, kun häntä ei kuulunut", LUmisydän maukui. Punahaukka siirtyi pois parantajan tieltä.
"ONhan kaikki hyvin?" hän kysyi.
"Tietenkin, älä huoli", LUmisydän vastasi. Tulikukka katsoi parantajan syvänvihreisiin silmiin.
"Milloin ne tulevat?" hän kysyi. LUmisydän arvioi naaraan vatsaa katseellaan ja tunnusteli sitä varovasti käpälällään.
"LUulisin, ettei siihen ole enää kuin neljänneskuu", hän ilmoitti. Punahaukan silmät säkenöivät ylpeästi, ja hän kosketti TUlikuka kuonoa omallaan. Lumisydän antoi yrttejä Tulikukalle ja poistui hiljaa.
"Mahtavaa, eikö vain? Kohta olet isä", Tulikukka kehräsi. Punahaukka nyökkäsi.
"On. Aivan uskomatonta. Silloin, kun ensikertaa näin unta sinusta, en osannut edes aavistaa tätä", hän vastasi. Tulikukka muisti, kuinka oli nähnyt PUnahaukan unessaan, ja kuinka hän oli etsinyt kollin käpäliinsä.
"SE oli ieno seikkailu", hän kuiskasi. Yhtäkkiä hänen mieleensä palasi Piikkikynsi ja ROihukynsi, jotka olivat jahdanneet heitä halki maan, ja hän muisti Seljan, Sinin, NOoran ja Niinan kuolonkalpeat kasvot ja veltot ruumiit. Sitten hän muisti Veeran. Mitä kilpikonnakuvioiselle naaraallle oli tapahtunut?
"MUistatko Veeran? Naaraan,jonka pelastimme sinä päivänä, kun Sini kuoli?" hän kysyi PUnahaukalta. KOlli nyökkäsi yhtäkkiä säikähtäneenä.
"Mitähän hänelle tapahtui?" hän maukui hiljaa.
SIlloin tarhan ulkopuolelta kuului Auringonloisteen ääni.
"Missä se luopio on? Ei kai vain PUnahaukka ole hänen kanssaan?" naaraan ääni oli jäätävä. HÄn kuuli Vatukkakynnen vastaavan.
"Pitää mennä!" Punahaukka sihahti ja kosketti nopeasti Kumppaninsa kuonoa omallaan ja säntäsi ulos. Tulikukka huokaisi. Miksi Auringonloiste vihasi häntä niin kovasti hänen isänsä takia? Tiikerivarjo oli kenties luopio, mutta hänen isänsä kuitenkin. Tulikukka huokaisi ja laski päänsä etutassujensa päälle.

//tässä pitäisi olla 30 riviä niinkuin ROihukynnenkin tarinassa//
Vastaus:Okei, saat 20 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
10.08.2013 16:03
Roihukynsi istui ylväästi rotkon reunalla musta turkki karehtien yötuulessa. HOpeatähti varmasti keksisi taas hänelle jonkinlaisen keinon pysyä leirissä. Roihukynsi sähähti. HÄn ei anna mokoman päällikön estää hänen aikeitaan. Yhtäkkiä kaukaa kuului askelten nopeita rusahtelua, ja Tuuliklaanin kissojen haju täytti Roihukynnen siraimet. Kolli paljasti irvistyksen ja ulvaisi rotkoon. Pian sieltä asteli neljä laihaa kollia, joiden silmät kiiluivat pahanilkisesti.
"NO?"
"Täällä on tunkeilijoita", Roihukynsi sihisi. Haju voimistui, ja yhtäkkiä kanervamättään takaa putkahti valkoinen kolli, jonka musta häntä liehui tuulessa. Kuun valo välkehti ROihukynnen terävillä kynsillä ja hampailla, kun hän irvisti.
"TIhkukynsi!" hän sihisi ja päästi murinaa syvältä kurkustaan. TIhkukynsi pysähtyi, ja sähähti.
"Ketunläjät! Vielä minä sinut murskaan, luopio!" hän sähisi ja paljasti kyntensä. Yhtäkkiä jostain kaukaa kuului kirkaisu, ja Tuuliklaanin päällikkö Haukkatähti ilmestyi esiin.
Roihukynsi viittasi korvallaan neljää kulkukissaa, jotka olivat varjoissa hänen takanaan, ja neljä astelivat muristen päällikköä kohti. Roihukynsi sivalsi hännällään ilmaa ja läimäisi Tihkukynneltä jalat alta. Valkoinen kolli sähähti ja kamppasi ROihukynnen. Musta kolli karjahti ja repäisi osan kollin toista korvaa irti kynsillään. Verta pulppusi haavasta, mutta Tihkukynsi loikkasi Roihukynnen selkään ja upotti hampaansa tämän niskaan. Roihukynsi rääkäisi ja riuhtaisi itsensä vapaaksi. Hän löi TIhkukynnen pään sivuun, ja iskun voima riitti TIhkukynnen kaatumiseen. Roihukynsi syöksyi kollin päälle ja roihtoi tätä puolelle ja toiselle, kunnes tämä oli tajuton. HÄn raahasi Tihkukynnen rotkoon, ja törmäsi Huurteeseen.
"Mene ylös ja auta niitä onnettomia ketunläjiä!" ROihukynsi sähisi, ja jatkoi matkaansa. HÄn saapui vbiimein sen luolan kohdalle, missä HIekkaturkki oli vankina.
"Viekää tämä sinne myös!" Roihukynsi määräsi. Kaksi vartijoista raahasi Tihkukynnen luolaan, ja ROihukynsi seurasi perässä. KUn vartijat olivat poistuneet, ROihukynsi istahti Tihkukynnen tajuttoman ruumiin viereen.
"Tihkukynsi! VOi Tihkukynsi!" Hiekkaturkki vaikersi ja hoippuroi kollin vierelle ja alkoi puhdistaa tämän veristä turkkia.
"Muista, mitä sanoin", Roihukynsi sihahti ja työntyi ulos. Kuu paistoi kirkkaalta taivaalta, ja Roihukynnen silmii leimahti valkoinen liekki. Hän hiipi ylös rotkosta. Haukkatähti oli joutunut perääntymään neljää kissaa vastaan, ja lopulta kääntyi ja säntäsi leiriään kohti. Naaras sähisi vihaisesti.
"Saamme Hiekkaturkin ja TIhkukynnen takaisin vielä!"
Roihukynsi hiipi takaisin metsään.
Vastaus:18 kp:eetä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Puumanloikka, Myrskyklaani
10.08.2013 14:35
Kirkas aamuaurinko paistoi silmiini, ja herätti minut. Siristin silmiäni, ja haukottelin pitkään. Näin Tomupilven, joka nukkui vierelläni. Kollin turkissa oli vielä muutama naarmu neljäsosa kuuta sitten tapahtuneesta kettuonnettomuudesta. Kehräsin hieman. Olin vihdoin saanut unelmieni kumppanin. En olisi voinut ikinä kuvitella, että meistä tulisi kumppaneita, mutta rakkaus tekee ihmeitä. Nyt tiedän miltä Tulikukasta ja Punahaukasta tuntuu. Rakastuneena tuntee olevansa tärkeä, onnellinen ja voimakkaampi. Rakkaus saa asiat näyttämään paremmilta, ja tekee synkänkin kissan pirteäksi ja riehakkaaksi. Se saa jokaisen sekoamaan, ja hullaantumaan täysin. Mutta rakkaus on maailman paras tunne, mitä voi olla. Nuolin hellästi Tomupilven pehmeää turkkia. Kolli raotti safiirinsinisiä silmiään, ja haukotteli. Puskin kumppaniani rintaan. Tomupilvi kehräsi, ja alkoi nuolla kaulaani. Suljin silmäni, ja tunsin soturin karhean kielen kaulassani. Olisin voinut pysyä siinä ikuisuuden.
’’Tomupilvi ja Puumanloikka. Teidän pitää tulla metsästyspartioon nyt heti.’’ Kuulin Puronkukan mau’unnan sotureiden pesän suuaukolta. Haaveeni murskaantuivat heti. Käänsin katseeni vanhempaan soturiin, ja nyökkäsin tälle kunnioittavasti. Tomupilvi nuolaisi minua vielä kerran nopeasti kaulaan, ennen kuin nousimme seisomaan. Venyttelin kankeita lihaksiani, ja nuolin turkkini nopeasti puhtaaksi. Kuljimme vierekkäin leirin suuaukolle, missä muut metsästyspartiolaiset odottivat. Partiossa oli mukana minun ja Tomupilven lisäksi Nopsavarjo, Puronkukka, ja Kotkansulka. Nyökkäsin kaikille tervehdyksen, ja he tekivät samoin ennen kuin lähdimme matkaan. Tomupilvi kulki kylki kyljessäni kiinni. Kehräsin hieman, minusta oli ihanaa tuntea kumppanini pehmeää turkkia. En haluaisi että hän päästäisi irti ikinä. Menimme metsästämään Myrskyklaanin ainoalle nummelle, lähelle Kuukiveä ja Tuuliklaanin rajaa. Menin Tomupilven kanssa metsästämään nummen huipulle, muut levittäytyivät sen juureen. Heti huipulle päästyämme nostin kuononi ylös haistaakseni riistaa. Haistoin pienoisen hiiren hajun, ja tuskin erotin pientä jyrsijää heinikon seasta. Kyyristyin vaanimisasentoon, ja paino lavoillani vaanin äänettömästi sen luo. Tarpeeksi lähellä ollessani ponnistin jalkani, ja hyppäsin hiiren niskaan. Tukehdutin sen hengiltä, ja otin sen ylpeänä suuhuni. Etsin katseellani Tomupilveä. Tämä oli juuri vaanimassa pientä rastasparvea, jotka olivat laskeutuneet nokkimaan matoja maasta. Hautasin hiireni, ja etsin katseellani seuraavaa saalista. Haistoin varpusen tuoksun, ja näin linnun nokkimassa multaa. Kyyristyin vaanimisasentoon, ja paino lavoillani hiivin hiljaa sitä lähemmäs. Hiipiessäni astuin kuitenkin risuun, mikä katkesi äänekkäästi. Varpunen säikähti, ja lensi pakoon peloissaan.
’’Hiirenpapanat!’’ Sihahdin itselleni, ja potkaisin multaista maata. En kuitenkaan lannistunut, ja etsin katseellani seuraavaa saalista. Näin kauempana hiirihaukan, joka söi juuri vastatapettua hiirtä. Viikseni väpättivät jännityksestä. Jos saisin linnun kiinni, sillä ruokkisi puoli klaania. Nyt ei saisi epäonnistua. Laitoin painon lavoilleni, ja hiivin niin hiljaa kuin pystyin hiirihaukkaa lähemmäs. Kun olin siitä ketunmitan päässä, jalkani osui kovaa heinikkoon, ja se heilahti äänekkäästi. Hiirihaukka nosti silmänsä saaliistaan, ja katsoi tarkasti ympärilleen. >>Nyt tai ei koskaan.<< Huusin itselleni, ja hyppäsin niin korkealle kun pystyin kohti hiirihaukkaa. Onnekseni haukka ei ehtinyt lentää pois, ja ehti vain kirkaista äänekkäästi, ennen kuin katkaisin sen niskan. Katsoin kuollutta saalistani ylpeänä. En ollut ikinä onnistunut saalistamaan hiirihaukkaa, paitsi nyt. Huomasin, kun Tomupilvi tuli luokseni suussaan kaksi hiirtä ja yksi rastas.
’’Eiköhän ole aika palata muiden luo. Tule.’’ Kumppanini mumisi lempeästi riistat suussaan. Nyökkäsin, ja menin nopeasti kaivamaan vähän aikaa sitten saalistamani hiiren pois piilostaan. Hiirihaukka ja hiiri suuhuni tungettuna lähdin Tomupilven vierellä muiden luokse. Muut odottivat meitä jo alhaalla saaliit suussaan. Nopsavarjolla oli suussaan melkein hänen itsensä kokoinen rusakko, Puronkukalla kaksi varpusta, ja Kotkansulalla jänis ja hiiri. Saalistamme riittää yllin kyllin koko klaanille ruokaa. Onneksi saamme nauttia vielä viherlehden ajan antimista, mutta lehtikadon aikaan olisi sinniteltävä vähällä ruoalla. Lähdimme kulkemaan kohti Myrskyklaanin leiriä riistat suussamme. Aurinko porotti korkealla taivaalla, ja lämmitti turkkiani mukavasti. Onneksi leiriin ei ollut pitkä matka. Pian sujahdimme piikkihernetunnelista sisään, ja leiri tuli näkyviimme. Olin ihan puhki. Viimeiset päivät eivät ole olleet muuta, kuin metsästämistä ja partioissa olemista. En olisi ikinä uskonut, että soturin elämä on näin rankkaa.
’’Haluaisitko tulla kanssani vielä metsälle?’’ Tomupilvi kysyi minulta lempeästi, ja nuolaisi päälakeani. Kehräsin hieman.
’’Anteeksi, mutta olen niin väsynyt, että haluan nukkumaan. Voimme mennä sitten kun herään?’’ Naukaisin, ja kosketin hännälläni kumppanini lapaa hellästi. Tomupilven naamalle tuli hieman pettynyt ilme, mutta tämä nyökkäsi, ja hymyili hieman. Nuolaisin vielä tämän lapaa ja lähdin kävelemään kohti soturien pesää. Pesä oli muuten tyhjä, lukuun ottamatta Vatukkakynttä ja Kirkassydäntä. Käperryin omalle makuusijalleni, ja laitoin tuuhean häntäni vatsaani kiinni. Yllätyksekseni Tomupilvi tuli nukkumaan vierelleni. Kehräsin hieman. Kolli halusi olla lähelläni aina, niin kuin minä hänen. Suljin hitaasti silmäni, ja nukahdin.
Avasin silmäni vihertävässä metsässä. Oli valoisaa, ja kaunista. En ollut ikinä nähnyt niin kaunista metsää. Kävelin ympäriinsä. Tuntui kuin olisin leijunut, sillä en tuntenut maata. Tajusin olevani unessa. Haistoin metsän tuoksua. Se tuoksui raikkaalta, ja rehevältä. En tiennyt missä olin, tämä ei ollut Myrskyklaanin metsä. Yhtäkkiä kuului kova karjaisu. Katsoin ympärilleni. Lähellä minua rynnisti mustaraitainen puuma. Se ei näyttänyt edes huomaavan minua, ja loikkasi yhtäkkiä suuren tomupilven läpi. Hätkähdin ihmetyksestä. Tomupilven läpi mentyään puumalla oli perässään neljä pientä poikasta, jotka seurasivat emoaan visusti kintereillä. Sen jälkeen näin vain pimeyttä, pimeyttä ja pimeyttä.
Hätkähdin hereille. Sotureiden pesässä nukkui nyt moni muukin, oli varmasti jo kuunhuipun hetki. Tomupilvikin heräsi hätkähdyksestäni, ja katsoi minua unisilla silmillä kysyvänä.
’’Näin outoa unta.’’ Selitin, ja haukottelin pitkää. Unen tapahtumat pyörivät vieläkin päässäni. Mitä se voisi tarkoittaa?
’’Ai. Mitä siinä sitten tapahtui?’’ Tomupilvi kysyi hellästi, ja nuolaisi lapaani. Purin kieltäni. En haluaisi kertoa, kumppanini varmaan järkyttyisi siitä.
’’Äh! Unohda.’’ Sanoin piittaamattomana, ja nousin venyttelemään. Tomupilvi nyökkäsi hieman hämillään, ja nousi myös venyttelemään.
’’Tuletko nyt metsään kanssani?’’ Kolli kysyi, ja kosketti hännällään lapaani. Hymyilin tälle pienesti, ja nyökkäsin. Virne nousi kumppanini suupielelle, ja tämä lähti johdattamaan minua jonnekin. Seurasin tätä perässä. Taivas oli pimeä, ja siellä loisti miljoonia tähtiä. Näin metsässä tuskin eteeni, oli niin pimeää. Seurasin kuitenkin Tomupilven tuttua hajua, ja kun silmäni tottuivat pimeään, aloin nähdä yhä selvemmin ja selvemmin. Tomupilvi johdatti minut korkean ja monihaaraisen puun luon. Hymyilin, olin käynyt tuon puun luona usein. Kumppanini nuolaisi minua poskeen, ja kiipesi ketterästi puun paksuimmalle oksalle. Kiipesin hänen viereensä, ja istuin alas. Tomupilven safiirinsiniset silmät katsoivat yötaivasta.
’’Katso.’’ Kolli henkäisi ihastuneena, ja osoitti tassullaan taivasta. Katsoin sitä myös. Taivaalla loistavat tähdet näyttivät kirkkaammilta kuin olin koskaan nähnyt.
’’Kaunista.’’ Henkäisin katse yhä taivaalla. Tomupilvi nuolaisi minua kylkeen.
’’Ei yhtä kaunista kuin sinä.’’ Kumppanini kuiskasi. Kehräsin, ja painauduin tuon pehmeään turkkiin kiinni. En voinut päästää katsettani taivaasta. Jos tähtiklaanin soturit todella vartioivat meitä sieltä, niin olemme turvassa.

Jatkoa Tomu?

Vastaus:25 kp:eetä

-Mustahaukka-

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lehtitassu, tuuliklaani
10.08.2013 14:16
Olin menossa Kastanjahännän kanssa harjoittelemaan nummelle. Mutta mitä näenkään! Pölyturkki ja Rosotassu! #Mitä heidän välillä on?# "Hei veli, mitä teet?" kysyin häneltä. "Tuota... Minä ja Pölyturkki harjoittelemme..."veljeni sanoi ihan kuin olisin paljastanut hänet.. "No siinä tapauksessa minä ja Kastanjahäntä voimme tulla mukaan!" minä huudahdin, vaikka tiesin mitä he oikeasti tekivät. "Veikka, tuleppas käymään täällä." minä sanoin veljelleni. Hän tuli luokseni. "Rakastatko sinä tuota naarasta?" minä kysyin hiljaisella äänellä veljeltäni."Tuota, kyllä..." Rosotassu sanoi nolona. Hän tuijotti maata kuin klaaninsa häpeäpilkku. "Miksi et sitten rakasta kumppaniasi joka on Silkkitassu?" minä kysyin ihmeissäni. "Tai anna olla, en minä näistä rakkaus asioista mitään hyödy." minä sanoin ja lähdin pois. Mutta oikeasti menin erääseen puskaan joka oli lähellä. Sieltä minä kuulin kiken mitä he sanoivat ja näin heidät koko ajan, koska he olivat minusta pari ketunmittaa edessäpäin. >Nyt saan tietää, ketä Rosotassu todellisesti rakastaa!< minä ajattelin kierosti, kun näin Rosotassun nuolevan Pölyturkkia. Kuulin Rosotassun sanovan Pölyturkille hiljaa että:"Pölyturkki, minä rakastan sinua, ja haluan kanssasi pentuja, ja elää ikuisesti kanssasi!" "Oi Rosotassu, minäkin rakastan sinua, ja me tulemme saamaan pentuja!" Pölyturkki sanoi. "Saammeko?!" Rosotassu sanoi ihmetellen. "Kyllä, tähtiklaani on antanut minulle unia, ja kertonut, että me saamme neljä pentua, ja Varistähti kertoi minulle unessa, että meillä kahdella on yhteinen tulevaisuus!" Pölyturkki selitti kauheaa vauhtia. "Oletko kertonut päälikölle tai parantajalle unistasi?" Rosotassu kysyi kumppaniltaan. "Olen kertonut Kaarnakasvolle, mutta pyysin häntä kertomasta kenellekkään." Pölyturkki sanoi. "Mutta älä sitten sinäkään kerro kenellekkään!" "En, ja sen minä lupaan!" Rosotassu sanoi. Jatkuu!

//joo niin voisiko Rosotassun kumppaniksi vaihtaa Pölyturkin, koska Pölytassun, Rosotassun ja Lehtitassun ropettaja on sama.
Vastaus:Okei, vaihdan sen samalla kun lisään kp:eet, ja saat muuten 13 kp:eetä!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Ahvenpentu,Jokiklaani
10.08.2013 13:55
Katselin valppaana emoni heiluvaa häntää.Asetuin vaanimis asentoon ja loikkasin kynnet ojossa emoni häntää kohti,mutta emoni oli ehtinyt heilauttaa hännän pois ja minä tömähdin maalle.
"Mitä sinä oikein puuhaat?"emoni kysyi viikset väpättäen huvittuneesti.
"Harjoittelen tietenkin!"mau'uin ja nousin pystyyn.Ravistelin harmaata turkkiani tomusta ja nuolaisin sitten pari kertaa rintaani.
"Milloin minusta tulee oppilas?"kysyin.
"Kun olet täyttänyt kuusikuuta."Orvokkiturkki maukui.
"Mutta kun minä olen jo tosi iso!"mau'uin ja pörhistin turkkini niin,että näytin entistä suuremmalta.Orvokkiturkki pudisti päätään.
"Sinun pitää vielä odottaa."emoni maukui.Huokaisin turhautuneena ja lysähdin emoni tassujen juureen.Tämä alkoi nuolla päälakeani karhealla kielellään.
"Milloin Kielonkasteen pennut syntyvät?"kysyin ja vilkaisin valkoista naarasta joka jutteli parhaillaan Huomenkukan kanssa.
"Pian."Orvokkiturkki maukui ja jatkoi päälakeni nuolemista.Painoin pääni etutassuilleni ja katselin pentutarhan suuaukkoa.Kuningattarien höpinöiden kuunteleminen päivät pitkät oli rasittavaa ja tahdoin jo toimintaa.
>Olen ollu täällä tylsässä pentutarhassa jo monta vuodenaikaa enkä todellakaan jaksa olla enää kauemmin!<ajattelin.Lopultae moni lopetti nuolemiseni.Pajupentukaan ei ollut järin innostunut pentutarhassa olemisasta,sillä tämä vain pyöritteli sammaltukkoa käpälillään.Nousin jaloilleni ja tassuttelin pentutarhan suuaukolle.Vilkaisin suuaukolta ulos.Siellä oli monia sotureita jotka keskustelivat ja vaihtoivat kieliä keskenään.
>Voisinpa itsekkin olla jo tuolla jakamassa riistan klaanitovereideni kanssa.<ajattelin silmät hehkuen.Otin yhden askeleen eteempäin.
"Minnes sinä olet menossa pikkuinen?"Orvokkiturkin mau'unta keskeytti aikeeni.
"M-minä vain ajattelin käydä vähän katselemassa leiriä."mau'uin.
"Mutta olen kieltänyt sinua jo monta kertaa menemästä sinne."Orvokkiturkki maukui.
"Mutta ajattelin vain tutkia leiriä!"mau'uin.Orvokkiturkki pudisti päätään.
"Vasta kun Kielonkasteen pennut ovat syntyneet voitte mennä silloin yhdessä."Orvokkiturkki maukui.Huokaisin lannistuneena.
"Hyvä on."murahdin.
"Älä huoli pennut syntyvät pian."Kielonkaste maukui ja nuolaisi valkeaa rintaansa.

Noin kuu myöhemmin:

Kielonkasteen pennut olivat syntyneet.Ne olivat pieniä ja heiveröisiä enkä todellakaan voinut uskoa,että olin ikinä ollut yhtä avuton tai pikkuruinen.Katsoin kolmea pentua ja astuin lähemmäs pikkuruisia nyyttejä.
"Tuolla naaraalla on nätti turkki."mau'uin ja osoitin hännälläni ainutta naaras pentua Kielonkasteen vatsan vierellä.
"Niin hän on Iltapentu."Kielonkaste maukui.Orvokkiturkki oli käpertynyt omalle sammalpedilleen katselemaan mitä minä touhusin.Silmäilin pieniä pentuja ja katseeni juuttui vaaleansiniharmaaseen kolliin.
"Tuohan on sininen!"mau'uin.
"Hän on vain siniharmahtava."Kielonkaste selitti.
"Mutta hänet huomaa heti taistelussa ja riistaeläimetkin äkkäävät hänet!"mau'uin.
"Mutta järvessä kalat eivät huomaa häntä."Kielonkaste huomautti.
"Mutta.-"aloitin,mutta Orvokkiturkki tukki suuni pehmeällä hännällään.
"Eiköhän tämä riitä."tämä sihahti.Murahdin ja siirsin katseeni takaisin vaaleansiniharmaa raidalliseen pentuun.
"Ne ovat niin pieniä."totesin.
"Kylle he kasvavat vielä."Kielonkaste maukui ja nuolaisi ruskean kollin päälakea.
"He eivät kai voi vielä tulla ulos leikkimään."mau'uin.Kielonkaste pudisteli päätään.
"Sitten, he avaavat silmänsä he voivat tulla leikkimään."Kielonkaste lupasi.Nyökkäsin.
>Niiden on avattava silmänsä pian!<ajattelin.
"Ahvenpentu!"kuului kimakka ääni.
"Niin mitä Pajupentu?"kysyin ja käännyin kohtaamaan tummanharmaan naaraan.
"Tuletko leikkimään?"naaras kysyi.
"Enpä taida."mau'uin ja pudistelin päätäni.Pajupentu naukui harmistuneena ja tassutteli Susipennun luo.
En saanut silmiäni irti Kielonkasteesta ja tämän pikkuruisista pennuista.
>Joskus meistä tulee varmasti parhaita ystäviä.<ajattelin hymyillen.
Vastaus:18 kp:eetä

-Mustahaukka-