--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kielonkaste,Jokiklaani
10.08.2013 11:02
Olin saapunut leiriin lysähdin maahan kipuaaltojen vallatessa kehoni.
"T-teerenlentoo!"parahdin.Saatoin sumein silmin nähdä parantajan,joka nilkutti ripeästi luokseni.
"Pennut ovat syntymässä!"naaras maukui.Teerenlento pyysi joitain sotureita auttamaan minut parantajanpesälle.Huohotin raskaasti yrittäen kestää suunnatonta kipua joka valtasi koko kehoni.
"Rauhoitu Kielonkaste."Teerenlento maukui rauhallisesti.Yritin rentoutua,mutta se oli vaikeaa.
"Ensimmäinen on tulossa!"Teerenlento maukui.
"Onko kaikki hyvin?"kuulin kumppanini rauhoittavan äänen.
"Varpusenlento."mau'uin heiveröisellä äänellä.
"Shh älä käytä voimiasi puhumiseen ensimmäinen pentu on tulossa."Teerenlento maukui.Aloin ponnistella.
"Hyvin menee se on melkein ulkona!"Teerenlento maukui.Ponnistelin niin kovaa kuin pystyin.
"Hyvin tehty ensimmäinen ulkonä se on kolli!"Teerenlento maukui.Huohotin ja jatkoin ponnisteluja.
"Seuraava on tulossa!"Teerenlento maukui.Melkoin kiljuin tuskissani ja olin varma että turkkini repeäisi.
"Hyvä! Se on naaras!"Teerenlento maukui.Luulin,että kipuaallot loppuisivat siihen mutta niitä tuli vielä.
"Viimeinen pentu on tulossa!"Teerenlento maukui.Ponnistin viimeisillä voimillani.
"Hyvin tehty Kielonkaste!"Teerenlento maukui.Huohotin raskaasti ja kohotin pään koskettaakseni Varpusenlennon kuonoa.
"Meillä on kolme kaunista pentua."kolli maukui kostein silmin.Siirsin katseeni kolmeen pieneen pentuun jotka joivat maitoa vierelläni.
"Keksitäänkö niille nyt nimet?"Varpusenlento kysyi.Nyökkäsin ja nuolaisin ainoata naarasta.
"Tämä on Iltapentu."mau'uin koskettaen tätä varovasti.
"Tämä on Päästäispentu."Varpusenlento maukui ja kosketti suurempaa ruskeaa kollia.Siirsin katseeni pienimpään vaaleansiniharmaaseen pentuun,joka päästeli pienoisia vinkaisuja.
"Tämä taas on Kastepentu."mau'uin ja nuolaisin kollin vaaleansiniharmaata päälakea.
"Ne ovat niin kauniita."Varpusenlento henkäisi.Nyökkäsin onnellisena.
>Kiitos Kurkitassu ja kiitos sinullekkin Vatukkapentu.<kiitin Tähtiklaania ajatuksissani.
"No niin autetaan sinut pentutarhaan."Teerenlento maukui.Varpusenlento kantoi Päästäispentua ja Teerenlento puolestaan kantoi Iltapentua.Minä pidin Kastepentua tukevasti niskanahasta.Tassuttelimme pentutarhaan ja olessani omalla sammaleellani Teerenlento ja Varpusenlento laskivat pennut vatsani lähelle.Ne alkoivat ryömiä kohti lämpimän maidon tuoksua.Ohjasin pennut vatsani viereen takajalallani.Nuolaisin vielä Varpusenlentoa onnellisena.
"Tule Varpusenlento annetaan hänen levätä."Teerenlento maukui.Kolli nyökkäsi ja tassutteli parantajan perässä pois pentutarhasta.Käperryin pentujeni viereen onnellisena ja suljin silmäni väsyneenä.

//Anteeksi lyhyys//
Vastaus:15 kp:eetä. Lisään Kielonkasteen siis kuningattariin.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölytassu/Pölyturkki, Tuuliklaani
10.08.2013 09:26
Oli aamu. Menin Rosotassun ja Lummesydämmen kanssa metsälle. >Miksi Lummesydän pääsi minua nopeammin soturiksi!< ajattelin kun hiivin lähelle kania ja sain sen ihmeellisesti sillälailla kiinni. >Vau, onpa jänikset nykyään tyhmiä!< "Pölytassu, päälikkö kutsui kaikki koolle." Kuulin Lummesydämmen huutavan takaani. Käännyin ja lähdin jolkottamaan Rosotassua ja Lummesydäntä kohti. Jalkaani sattui jos menin liian kovaa. Mutta kuiteskin olin pian leirissä. Kaikki klaanin jäsenet olivat jo Haukkatähden luona. "Pölytassu, tule tänne." Haukkatähti sanoi. >Tullaan tullaan, ei mikään voi olla noin tärkeää.< ajatteli kun olin viennut kanin kasaan. Olin jo kaikkien luona ja tungin ihan eteen. "Minä Haukkatähti, Tuuliklaanin päälikkö, pyydän esi-isiämme käntämään katseensa tähän nuoreen oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Pölytassu, lupaatko suojella tätä klaania, jopa henkesi uhalla?" Haukkatähti kysyi. "Lupaan!" minä sanoin äänellä, jolla minä lupasin. "Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Tähtiklaani kunnioittaa urheuttasi ja voimaasi ja hyväksymme sinut täydeksi soturiksi. Tästä päivästä lähtien, tunnettakoonn sinut Pölyturkkina." Haukkatähti sanoi. "Pölyturkki, Pölyturkki, Pölyturkki..." Haukkatähti hiljensi hurraavan klaanin. "Pölyturkki, vanhojen perinteiden mukaan sinun on valvottava koko yö vahtien leiriä sanomatta sanaakaan samalla kun me kaikki nukumme." Haukkatähti sanoi. "Selvä!" min sanoin, kun odotin että kaikki olivat menneet pesiinsä. Silloin Rosotassu tuli luokseni. "Onnea." Rosotassu kuiskasi minulle ja lähti pois. Minä meni leirin sisäänkäynnille. Ja vahdin siinä koko yön. Aamulla Tihkukynsi tuli vspsuttsmaan minut yövahdin paikasta. Menin sotureiden pesään, jossa oli minulle varattu paikka Lummesydämmen vieressä. Menin makaamaan ja nukahdin. "Ei se sinun syysi ole Viimaturkki, että emomme kuoli ukkospolulla!" Yksi tulevista pennuistani sanoi. "On se Kalkkiturkki, jos en olisi kadonnut sillä tavalla, ja emomme ei olisi silloin lähtenyt etsimään tuoksujani, jotka johdattivat ukkospolulle, jossa hän jäi..." Toinen pennuistani sanoi. Silloin heräsin, että Lehtitassu tökki minua. "Tule!" hän sanoi. "Miksi?" minä kysyi unisena. "Sinun pitää opettaa Rosotassua kuulema koska unarintasiipi on kipeä, niin sinun pitää olla hänen sijaimestari jonkin aikaa." Lehtitassu selitti. "Selvä, käy sanomassa Rosotassulle, etä lädemme heti kun minä olen syönyt." minä snoin kun nousin ja aloin peseytyä. "Selvä!" Lehtitassu sanoi innoissaan, kun hän hyppelehti, melkein lensi kuin lehti tuulessa Rosotassun luo. "Tästä tulee ihana päivä!" minä sanoin hiljaa itselleni. -Jatkuu-

//Eli nyt ton Pölytassun nimi vaihtui Pölyturkiksi, ja siitä tuli soturi. Että sen nimen voisi vaihtaa Sotureihin Pölyturkkina, ja poistaa sen oppilaista Pölytassuna. Ja Pölyturkin sielä jutuissa sanotaan että siitä tulisi soturina Pölyhäntä, niin mää muutin mieleni sen nimen suhteen, koska se kuulostaa vähän höhlältä mun mielestä aineskin, niin älkää välittäkö niistä. Ja mä kirjottelen, tai aineskin yritän kirjotaa sille mahdollisimman paljon niin en kerkii keskityy muihin kuin Rosotassuun Pölyturkin lisäksi.//
Vastaus:17 kp:eetä! Onnea uudelle soturille.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lummesydän,Tuulikaani
10.08.2013 09:06
"Tulkoot jokainen oman riistansa kykenevä klaanikokoukseen."Haukkatähden ääni kaikui aukiolla.Katsoin hermostuneena Tihkukynttä.Hän hymyili minulle surullisena."Kyllä me Hiekkaturkin löydämme"Sanoin.Veljeni katsoi minua."Älä ajattele sitä nyt.Keskity tähän"Veljeni sanoi.Astelimme ulos oppilaidenpesästä.Muu klaani oli jo paikalla.Livahtelin kissojen välistä eturiviin.Tihkukynsi istui viereeni."Lummetassu tule tänne"Haukkatähti sanoi ja katsoi minua.Kasasin rohkeuteni ja astuin päällikköni eteen."Minä,Haukkatähti,Tuuliklaanin päällikkö pyydän esi-isiämme kääntämään katseensa tähän oppilaaseen Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Lummetassu lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania-Jopa henkesi uhalla"Haukkatähti katsoi minua silmiin.
"Lupaan"Sanoin
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanien voimien kautta annan sinulle soturinimesi.Lummetassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Lummesydämmenä.Tähtiklaani kunnioittaa taitojasi ja uskollisuuttasi ja, ja hyväksymme sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi."Haukkatähti lopetti seremonian ja katosi pesäänsä.Minua ärsytti koska hän oli painostanut sanaa uskollisuutta."Lummesydän,Lummesydän,Lummesydän!"Koko klaani huusi nimeäni.Kun melu laantui Tihkukynsi käveli luokseni."Onnea"Veljeni sanoi iloisesti.Huomasin kun Haukkatähti kulki kohti paraantajan pesää.>Mitä hän siellä tekee?<Mietin.Pian hän käveli ulos parantajan pesästä Yrttitassu ja Kaarnakasvo hänen kannoillaan.Huomasin että Kuutassu kulki heidän välissä.Haukkatähti kutsui taas klaanin ko'olle."Pari kuuta sitten Kaarnakasvo toi leiriimme Varjoklaanista lähteneen Kuutassun joka oli vahingoittunut."Vihaiset ulvahdukset peittivät Haukkatähden äänen.Haukkatähti pyysi hiljaisuutta ja äänet hiipuivat."Olen päättänyt että Kuutassu saa jäädä Tuuliklaaniin."Haukkatähti jatkoi."varjoklaanilainenko?"Synkkätukki karjahti.Olin kuullut että Synkkäturkin emo oli kuollut Varjoklaanin hyökkäyksessä.Haukkatähti mulkaisi Synkkäturkkia ja nuori soturi sulki suunsa.Haukkatähti meni pesäänsä.Kuutassu vilkuili aukiolle epävarmana ja loikin hänen luokse."Mennäänkö metsästämään?"Kysyin häneltä.Kuutassu katsoi minua helpottuneena ja nyökkäsi.Livahdimme leiristä ulos."Mitä metsästämme?"Kuutassu kysyi iloisena.Kohautin lapojani."Jäniksiä Tuuliklaanilaiset yllensä metsästävät mutta en ole hyvä siinä joten minä kalastan."Sanoin."No nähdään tässä sitten"Kuutassu huikkasi ja loikki kanerviin.Laahustin joen rantaan.Katsoin järven toisella puolella olevaa Jokiklaanin aluetta.>Hassua.Vähän aikaa sitten olisin vannonut uskollisuutta Jokiklaanile.<Ajattein.Käänsin ajatukseni takaisin kalastukseen.
Myöhemmin:
Palasin sinne missä minun ja Kuutassun piti tavata.Aurinko oli jo laskemassa auringonpesään.>Vahtivuoroni alkaa pian<Tajusin ja kiristin tahtia.Olin saanut kolme kalaa ja roikotin niitä pyrstöistä.Kuutassu oli saanut jäniksen.Juoksin Kuutassu perässäni leiriä kohti.Kun pääsimme leiriin näytin missä tuoresaaliskasa oli ja jätin kalani sinne.Otin pienen jäniksen ja Kuutassu yhden saamistani kalaoista ja veimme ne klaanin vanhimmille.Aamukukka ja Kauraviiksi tuijottivat Kuutassua varuillaan.Annoin heille jäniksen ja Kuutassu antoi Yksiviikselle kalan.Kun olimmme menossa hakemaan kuningattarille syötävää näin Tihkukynnen joka vei kahta kania sinne."Nyt voimme syödä itse"Maukaisin ja mahani murisi.Nappasin kalan ja Kuutassu toisen.Näytin missä oli oppilaiden pesä ja menin itse sotureidenpesän eteen syömään.Tihukynsi liittyi seuraani.Kun olin hotkinut kalan kävelin vartio paikalle.Muu klaani katosi pesiin.Huokaisin mielessäni.>Tästä tulee rankka yö<Tuumin.Taistelin väsyystä vastaan mutta nukahdin.Kun heräsin oli vielä yö ja näin pimeässä kun Tihkukynsi hiipi ulos leiristä.Juoksin vejeni perään ja kaadoin hänet maahan."Lummesydän äästä irti!"Veljeni sihahti minulle mutta ravistin päätäni.Katsoin häntä kysyvästi."Menen suttamaan Hiekkaturkkia"Veljeni sanoi hiljaa.Ravistin päätäni kiihtyneenä."Sinun pitää pysyä vartiossa"Veljeni tiuskaisi ja kiemurteli vapaaksi ja juksi pimeyteen.Palasin nopeasti leiriin ja juoksin päällikön pesään.Tökin päällikköäni kykeen ja hän raotti simiänsä."Mitä nyt Lummesydän?"Haukkatähti kysyi väsyneenä.Osoitin hännälläni suuntaa ja pällikkö kömpi ylös ja seurasi minua.Juoksin sotureiden pesää ja osoitin sinne.Haukkatähti katsoi sotureita yksi kerrallaan."Missä Tihkukynsi on?"päällikö huudahti kun huomasi ttä vaalea soturi puuttui.Osoitin hännälläni suuaukkoa ja Haukkatähti juoksi ulos leiristä.>Anna hänen keritä ajoissa<Rukoilin.
Vastaus:20 kp:eetä. Toivottavasti Haukkatähti sitten löytää Tihkukynnen, ja Tihkukynsi löytää Hiekkaturkin!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjahäntä, Tuuliklaani
09.08.2013 23:32
Luku 7. Ihastunut?

Kuulin kauhunkiljaisuja ja aukaisin hädissäni silmäni. Hätkähdin, kun huomasin, etten ollut sotureiden pesässä, missä minun olisi pitänyt olla. Vilkuilin hädissäni ympärilleni ja huomasin olevani nelipuulla. Neljä suurta tammea näyttivät tavallista suuremmilta yötaivasta vasten ja tunsin vapisevani. Tähdet näyttivät hyvin kaukaisilta ja se hirvitti minua, oliko tähtiklaani sittenkin hylännyt minut? Näin sumeasti edessäni suuren leveälapaisen kollin. Se näytti uhkaavalta ja kollin ympärillä oli suurin joukko kissoja, jonka olin ikinä nähnyt. Kissat katsoivat järkyttyneenä, kun kollin päälle hyppäsi pienikokoinen kissa, jolla oli kaulapanta. Kaulapannassa oli hampaita ja kissan kynnet olivat veitsenterävät. Se veti suuren viillon kollin hännänpäästä vatsaan saakka. Minua kauhistutti katsoa kouristuksia, jotka tempoivat tuon ruumista ja kissa kuoli. Kolli alkoi himmetä ja kuluin hetki, joka saattoi kestää muutaman silmänräpäyksen, tai sata vuodenaikaa. Kissan ruumis katosi hetkeksi, mutta palasi selvempänä, kuin ennen. Kissa oli voimakas ja turkki väreili sen liikkuessa. Katsoin kauhistuneena eteeni, mitä tämä tarkoitti?

Avasin silmäni hengästyneenä ja väsyneenä. Tuntui, kuin olisin voinut nukkua kokonaisen kuun! Nousin ylös hitaasti ja hiljaa, etten herättäisi muita. Astelin pois pesästä ja haukottelin
makeasti. Vilkuilin ympärilleni ja huomasin Vaahteratassun nukkuvan oppilaiden pesän edessä. Näky oli minusta huvittava ja naurahdin hiljaa. Tassuttelin oppilaan luo ja tönäisin tuon lapaa hellästi tassullani. Naaras säpsähti hereille ja vilkuili säikähtäneenä ympärilleen. Hymähdin ja nuori oppilas huomasi minut. Tuo katsoi tassujaan ja mumisi jotain. Sen jälkeen kaunis punertava kissa nousi ja talsi väsyneenä pesään. Pudistin päätäni. Joku muukin oli näköjään väsynyt. En jaksanut syödä, joten väsyneenä menin maahan ja laitoin pääni tassuilleni sulkien silmäni vain hetkeksi...

Tai niin minä aioin tehdä. Joku töytäisi mahaani ja aukaisin silmäni. Edessäni istui oppilaani, Lehtitassu.
"Mietin tässä vain Kastanjahäntä... Että milloin lähdemme harjoittelemaan?"ruskea naaras tokasi ja huomasin tuon hännänpään vääntyilevän innostuksesta. Nousin hitaasti ja katsoin taivaalle.
"On jo melkein auringonhuippu! Mikset herättänyt minua aiemmin?" kysyin ärsyyntyneenä. Oppilas kohautti lapojaan.
"Nukuit niin sikeästi ja... Mumisit jotain Vaahteratassusta." Lehtitassu lisäsi siristäen silmiään. Tunsin karvojeni nousevan pystyyn ja kuinka turkkiani alkoi kuumottaa. Mitä minä vielä olin puhunut unissani? Nousin vastahakoisesti ylös ja lähdin hoippumaan kohti karhunvatukkatunnelia. Lehtitassu seurasi hypellen perässäni iloisesti. Huokaisin ja kysyin:
"Haistatko jotain?"
Oppilas maisteli ilmaa ja nyrpisti kuononsa.
"Variksenruokaa." tuo sanoi inhoten. Haistoin ilmaa ja tosiaan, ilmassa leijui pistävä variksenruoan löyhkä. Katsoin inhoten etsien merkkejä siitä, mutta mitään ei näkynyt. Lähdin seuraamaan löyhkää ja pian löysimme pienen kasan hiiriä ja jäniksiä, jotka olivat kaikki lähellä rajaa. Hiivin varovasti kasan luo ja haistoin eläimissä tutun tuoksun. Jokiklaani! Käännähdin kannoillani kuullessani ääntä ja hyppäsin pensaaseen, jossa Lehtitassu odotti minua karvat pystyssä sojottaen ja kuunteli keskustelua.
"En malta odottaa, että Tuuliklaani löytää sen variksenruokakasan!" Kuului tuttu ääni, joka kuului Raskasjalalle. Kurkustani kohosi murinaa ja vilkaisin oppilastani, jonka suu oli irvessä. En tiennyt, olisiko minun pitänyt hyökätä sotureiden kimppuun, mutta he näyttivät liian voimakkailta meitä kahta vastaan. Hiivimme hiiren hiljaa pois pensaasta ja sukelsimme lähemmäs leiriä. Lehtitassu näytti hiukan kauhistuneelta ja kun katseemme kohtasivat, näin raivon oppilaan silmissä. Kosketin hännälläni rauhoittavasti ruskeaa kissaa ja huomasin tuon rentoutuvan. Ennen leiriä haimme saaliimme ja lähdimme kohti kotia. Lehtitassu katsoi minua mietteliäänä ja pysähtyi istumaan. Katsoin naarasta ihmeissäni, mutta istuin kuitenkin. Loin oppilaaseen kysyvän katseen ja tuo aukaisi suunsa.
"Miltä tuntuu rakastua?" tuo kysyi tutkien minua mietteliäästi. Silmäni suurenivat. Mistä minä muka saatoin tietää?
"En tiedä..." mumisin hiljaa.
"Minusta tuntuu, että taidat olla hiukan ihastunut Vaahteratassuun." oppilas sanoi katsoen minua merkitsevästi. Käänsin pääni ja lähdin kävelemään kohti leiriä, Lehtitassu seuraten virnuillen perässä.
>En kai ollut ihastumassa Vaahteratassuun?" ajattelin ja mietin naarasta. Hänen läsnäolonsa sai oloni mukavaksi ja perhoset lentelivät vatsassani. Mutta en ole koskaan ollut rakastunut. Kuinka siis voisin olla varma tunteistani?
Vastaus:26 kp:eetä!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vaahteratassu, Tuuliklaani
09.08.2013 21:14
Luku 2 - Hyvästit

Vaahteratassu istui muiden klaanilaisten seassa, katsoen melkein mustaa, suurta kollia. Tosin kuollutta sellaista. Muutama nyyhkäisy kuului sieltä täältä, kun he katsoivat kuollutta päälikköään. Varistähti oli kuollut kunniakkaasti taistelusta, sitä ei voisi kiistää, ja menettänyt viimeisen elämänsä. Kollin arvet oli nuoltu puhtaiksi ja parantaja oli hieronut entiseen päälikköön kissanminttua, ettei kolli alkaisi haista. Vaahteratassu inhosi kuolemaa. Se tuntui ahdistavalta, että kun sulkee silmänsä viimeisen kerran, ei herääkkään ystävien parissa. Nytkin vasta kuunkierron vanha oppilas kuvitteli, kuinka päälikkö avaisi tummansiniset silmänsä ja tiukkaisi, että miksi kaikki katsovat häntä ja itkevät. Ajatus nauratti liekinpunaista naarasta ja tämä naurahti kireästi, kyyneleet noruen suolaisen tahmaisena hänen pehmeältä poskiturkilta maahan. Pikkuhiljaa, kissat hajaantuivat omiin tekemisiin ja jäljelle jäivät Vaahteratassu ja Haukkatuli, klaanin varapäälikkö. Kaunis, hopeanharmaan juovikas naaras oli painanut päänsä ja tämän häntä oli kierretty tassujen eteen. Liekinvärinen naaras oppilas nyyhkäisi kerran, nousi ja asteli kohti leirin suuaukkoa. Hän sai vapaata aikaa, kun Jääkaiku joutui juoksemaan kertomaan tapahtuneesta muille, vaikka tarkoitus oli kertoa seuraavassa tapaamisessa vasta. Vaahteratassu hytisi kylmästä, kun sankka ja hyytävä tuuli puhalsi hänen lyhyen turkkinsa lävitse. Sisäänkäynti oli todella vetoisa tuulisissa säissä, ja sen sisällä oli kylmempää kuin Lehtikadon aikaan, kettu soikoot! Silti hän pujahti sisään vetoisan sisäänkäynnin uumeniin ja juoksi sen tallotulla, multapohjalla niin nopeasti kuin kykeni. ulkona oleva, kirpeän kylmä ilma sai naaraan värähtämään kylmästä ja tämä piiskoikin hännällään ilmaa nyrpeänä. Tuuliklaanin reviirin suuret nummet peittivät keskellä sijaitsevan järven täydellisesti, eikä naaras ollut nähnyt suurta järveä. Vaikka hän oli Jääkai'un kanssa rajat tarkistaneet, oli hopea mestari jättänyt suosiolla järven kierron pois. Pelkäsi että Vaahteratassu saattaisi yli-innokkaana tippua sen reunasta.
# Ja pyh! Osaan minä kantaa huolen itsestäni! # Naaras tuumasi ja loikkasi korkealla hypyllä nummen keskikohtaan, liukuen pehmeällä ruoholla alas asti. Oli totta, että ensimmäisen kerran jälkeen Vaahteratassu ei enää sokaistunut kirkkaasta auringon valosta. Jos nyt paistaisikin. Ilma oli synkkä, kuni taivas itse itkisi Tuuliklaanin menetystä. Muutama kylmän kostea pisara tipahti kevyesti Vaahteratassun kasvoille suurten, tummien pilvien seasta. Nuori oppilas käänsi päänsä maahanpäin ja alkoi hölkkäämään nummea ylöspäin. Pehmeä ruohikko jousti hänen askeleitaan eikä kestänytkään kau'aa kun pieni Vaahteratassu oli kiivennyt nummen ylle. Tämä katseli tuuliklaanin reviiriä ja näki pari kissaa liikkumassa lähellä Tuuliklaanin rajaa, mutta kissat eivät poikenneet tassullakaan toisen klaanin alueelle. Liekinpunainen naaras heilautti häntäänsä ja alkoi hyppimään alaspäin nummen keskeltä. Yhtäkkiä jokin tarttui oppilaan pöyheään häntään ja kaatoi hänet nurmelle. Hätääntyneenä nuori naaras alkoi huitoa käpälillään ja kissa päästi irti hänen hännästään. Vierittyään hieman alemmas, Vaahteratassu loikkasi kuin vapaaksi päästetty hiiri ilmaan ja kiepsahti tassuilleen maahan, sähisten. Pian hän kuitenkin lopetti sähisemisen, huomatessaan tutun kissan. Kastanjatas-, siis Kastanjahännän. Nuori soturi hymyili veikeästi ja tämän vierellä seisoi Lehtitassu. Nuori tummanruskea naaras hymyili ja heilautti häntäänsä tuijottaen meripihkan värisillä silmillään. Vaahteratassu katsoi hieman epäilevästi tuota vasta hetki sitten klaaniin tullutta kotikissaa,siirtyi selkä kaaressa ja korvat luimussa Katajahännän eteen ja suoristautui.
" Hei Katajahäntä! Mitä sinä teet täällä? Ja miksi purit häntääni..." Naaras naukaisi iloisesti ja osoitti kuononpäällään häntäänsä lopussa, näyttäen kohtaa, josta puuttui nippu karvoja. Katajahäntä yski pari kertaa, sylkien muutaman pikimustan karvan suustaan. Sitten pienehkö katajanruskea kolli hymähti.
" Ajattelin vain, että kun näytän Lehtitassulle rajat ja saatan opettaa pari liikettä, niin tahtoisitko tulla mukaan? Tai siis, olethan vielä oppilas ja Jääkaiku on kertomassa uutisia. Vai aijoitko tehdä jotain muuta? " Kolli kysyi ystävällisesti. Vaahteratassu mietti pitkään, heilautti pitkää korvaansa ja nyökkäsi lopulta. Katajahäntä hymyili iloisesti ja lähti loikkimaan nummeja ylös. Lehtitassu juoksi mestarinsa perässä pirteänä ja Vaahteratassu juoksi muiden takana, ainakin ketunmitan päässä. Jotenkin naaraasta tuntui että matka kesti monia kuita, mutta lopulta he pysähtyivät. Katajahäntä huokaisi tyytyväisenä ja kaatui mahalleen. Lehtitassu katsoi ihmeissään eteenpäin ja Vaahteratassu vasta kiipesi nummea, jonka päällä kaksi kissaa olivat. Liekinpunainen, mustan laikukas naaras nousi mäkeä ylös ja päästessään ylös, ajattelin hän mennä maaten. Mutta sitten hän tajusi vasta sen; He olivat järven rannassa! Vaahteratassun kasvoille nousi suuri ja leveä hymy. Veden pinta oli tumma, mutta niin lumoavan kaunis. Vaikkei aurinko paistanut, veden värähtämätön pinta oli kaunis kuin kirkkaampanakin, aurinkoisena päivänä. Naaras katsoi, kuinka järven erirannoilla näkyi muiden klaanien reviireitä. Vaahteratassu asteli aivan järven reunalle ja katsoi alas. Hän henkäisi ja siirtyi hiirenmitan taakseppäin. Tuuliklaanin reviirin järven ranta oli kivinen ja tästä kohdasta todella jyrkkä. Tippuminen murtaisi kallon tai selkärangan. Onneksi n. 5 ketunmitan päässä näkyi alaspäin suuntautuva tie, jonka ranta oli pitkä ja hiekkainen. Kysymättä Kastanjahännältä, Vaahteratassu lähti kävelemään alaspäin menevää reittiä. Kastanjanruskea kolli oli ummistanut silmänsä hetkeksi ja Lehtiassu tuijotti kiinnostuneena pientä heinäsirkkaa, pakeni välillä kun se loikkasi ja yritti lyödä sitä tassullaan. Liekinvärisen turkin omistava viekas pikku naaras hymähti ja loikki kevyesti alas suunnatun polun. Alhaalla hän oli kiljahtaa ilosta, koskeassaan kylmää hiekkaa. Kirkas vesi lainehti hilajisesti rantaa, jättäen tummaa jälkeä vetäytyessään takaisin muiden aaltojen seuraan. Innosta täristen, sydän villisti lepattaen kuin napatun linnun siivet, naaras koski vettä. Kylmän viileä vesi kasteli kevyesti naaraan varjontumman käpälän. Naaras hihkaisi ja veti tassunsa ylös, niin että siitä tippuvat pisarat kastelivat kevyesti hiekkaa.
# Viitsisinkö mennä uimaan? # Naaras ajatteli ja aukaisi suunsa veikeään hymyyn, mutta jähmettyi kuullessaan ääniä ylhäältä.
# Katajahäntä nousee kohta! # Hän ajatteli hädissään ja päätti mennä uimaan. Varoen, hän astui eteenpäin, niin että kylmä vesi huuhtoi kaikkiä naaraan tassuja. Vaahteratassu hykersi innoissaan ja lähti kahlaamaan eteenpäin. Vesi nousi nousemista ja pian se ylsi jo naaraan rintaan asti. Kylmä vesi oli kääntää Tuuliklaanin oppilaan takaisin rantaan, mutta itseppäisenä hän jatkoi. Kylmä vesi huuhtoi hänen lyhyttä turkkiaan ja sai hänet hytisemään hieman. Vaahteratassu yllättyi kuinka painavaksi hänen häntänsä muuttui kastuessaan. Se tuntui kuin jokin kiinnittäisi painon häntääsi. Hänen jalkansa ylsivät vielä maahan ja hän jatkoi itseppäisesti matkaansa. Yhtäkkiä tuli äkkisyvää ja Vaahteratassu ei tuntenut enää maata jalkojensa alla. Hän hörppäsi vettä ja alkoi köhimään hädissään. Naaraan jalat eivät koskeneet mihinkään ja hänen päänsä alkoi pomppia veden alla ja päällä, kun naaras koetti pysyä pinnalla.
" KATAJAHÄNTÄ! AUTA! " Naaras ulvoi ja hörppäsi taas vettä alkaen yskimään. Kuin odottaen merkkiä, katajanruskea kolli valkoisilla kuvioilla, juoksi rannalle tulevaa tietä kuin itse tuuli, loikkasi veteen ja kahloi oppilaan luo. Pienen oppilaan mantelin sävyiset silmät olivat jo sulkeutumassa, kun hän havahtui siihen, kun jokin veti häntä rantaan päin. Pian Vaahteratassu tunsi jo hiekan käpäliensä alla, muttei jaksanut itse uida. Hän siis vain roikkui velttona, kun Katajahäntä kiskoi tätä. Pienenpuolinen soturi kiskoi kiskomistaan nuorempaansa, kunnes rannan kahiseva hiekka osui liekinpunaiseen naaraaseen. Kolli päästi irti ja henkäisi. Vaahteratassu raotti mantelin sävyisiä silmiään varovasti ja oksensi suuren määrän kirkasta vettä. Hän yski ja köhi, ennenkuin aukaisi kunnolla silmänsä ja nousi täristen istumaan. Nostaen päätään, hän kohtasi Katajahännän raivokkaan ilmeen.
" Senkin ketun läjä! Olisit voinut hukkua! Mikset sanonut minulle mitään? Ajattele jos olisit hukkunut! Mitä minä sitten olisin tehnyt? Olisin voinut menettää sinut! " Kolli sähisi raivokkaana ja pörhisti häntäänsä, piiskoen sillä vihaisena maata. Vaahteratassu katsoi ihmeissään tuota kollia, kuullen vain viimeiset sanat.
Olisin voinut menettää sinut...menettää sinut..
Liekinpunainen, mustan laikukas oppilas hätkähti ja nousi täristen seisomaan. Katajahäntä katsoi tätä yhä vihaisena ja kolli kääntyikin ympäri, juosten ylhäällä odottavan Lehtitassun luo. Ennen sitä, hän oli sanonut;
" Menet suoraan päälikön luo ja kerrot tekosistasi "
Eipä nuori naaras sitä kiistänyt, vaan lähti hiljaa kävelemään polkua ylös ja nummeja. Kastanjahännästä ja Lehtitassusta ei näkynyt jälkeään matkalla. Loppujen lopuksi Vaahterassu saapui Tuuliklaanin leiriin, lannistuneena ja korvat sivuilla harmistuneena. Tämän pöyheä häntä raahautui oppilaan perässä, kun hän asteli aukion ylitse päälikön pesään. Kivisen päälikön pesän suuaukossa roikkuvat saniaiset suojasivat pesää rankkasateelta. Oppilas pujahti saniaisten välistä ja katsoi hämärässä pesässä, sen perällä olevaa hopeista läiskää. Pimeässä pesässä, hopeisen päälikön tummansiniset silmät aukesivat ja tämä katsoi ihmeissään oppilasta, silmät hieman sirissä. Ennenkuin erittäin kaunis naaras kerkesi edes suutaan aukaista, Vaahteratassu kertoi kaiken.
"...Katajahäntä käski minun tulla tänne heti..." Hän jupisi lopun juuri ja juuri niin, että päälikkö sen kuuli. Tämä sulki hetkeksi silmänsä ja avatessaan ne, niihin oli syttynyt päättäväinen ilme.
" Toimit harkitsemattomasti ja typerästi. Rangaistuksenasi saat mennä irrottamaan klaaninvanhimmista punkkeja kahden, ei vaan kolmen kuun kierron ajan. Toivottavasti opit heiltä jotain tärkeää. " Naaras tokaisi ja siristi silmiään lähtemisen merkiksi. Huokaisten, liekinpunainen naaras katosi pesästä ja raahautui tylsistyneenä parantajan pesälle. Parantajan pesän makea tuoksu oli kaataa oppilaan, mutta vetäen ilmaa keuhkoihiinsa ja henkeä pidättäen, hän uskaltautui sisään pesään. Heti kun hänen tassunsa koski kivisen parantajan pesän maata, esiin loikkasi puhtaanvalkoinen, ruskean läikikäs Yrttitassu. Tämä vilkaisi kerran edessään olevaa oppilasta, katosi hetkeksi ja toi suussaan pitkän kepin, jonka päässä riippui suuri sammaltukko, josta tippui hiirensappea. Vaahteratassu oli tukehtua, kun ilma alkoi loppua ja tämä nappasi nopeasti kepin ja juoksi, kirjaimellisesti juoksi, ulos. Aukiolla tämä henkäisi kovaan ääneen ja oli tiputtaa kepin. Hölkäten aukion ylitse ja pujahtaen klaaninvanhimpien pesään, naaras tunsi kihelmöivää innostusta. Klaaninvanhimmilta saisi aina kuulla hyviä tarinoita. Vanhimpien risuista ja sammalista rakennettu pesä oli sisältä kirkkaampi, koska monista katossa olevista rei'istä tihkui kevyesti valoa ja liekin värinen naaras erotti helposti neljä klaaninvanhimpaa. Aamukukka ja Kauraviiksi jupattivat jotain toisilleen, Yksiviiksi selvästi nukkui ja Vahvakäpälä hieroi suuria etutassujaan sammaleeseen.
" Heihhan! " Vaahteratassu hihkaisi keppi suussaan ja kipitti ensimmäiseksi Vahvakäpälän luo. Suuri, kokonaan musta kolli katsoi ilmeettömästi oppilasta ja lopetti ruskeiden tassujensa hieromisen. Vanha klaaninvanhin ei sanonut mitään, eihän tuo voinutkaan mitaan sanoa, mykkä kun oli. Vaahteratassu asettui kollin luo ja alkoi etsiä punkkeja etutassuillaan.
" Hei nuori Vaahteratassu. Mikäs tarina tänään kelpaisi? " Kauraviiksi naukaisi kevyesti ja nuolaisi rintaansa.
" Kerrotaankos taas se sama? " Aamukukka lisäsi pirteästi ja katsoi ystävällisesti nuorta oppilaan rääpälettä. Vaahteratassu nyökkäsi ja kastoi hiirensapella täytetyllä sammaleella yhden punkin, joka irrotti otteensa salaman nopeasti ja tippui hiljaa alas sammaleelle. Aamukukka heilautti häntänsä tassujensa eteen ja oli jo alottaimassa, kun Yksiviiksi heräsi.
" Nytkö vasta tulit? Kohtahan on jo Kuunhuippu! " Kolli jupisi. Tuo tarkoitti, että pitäisi häneltä punkit ottaa irti ja heti. Onneksi Vahvakäpälällä ei edes ollut kuin kaksi, joten Vaahteratassu siirtyi nopeasti Yksiviiksen luo. Sammalpedit olivat vielä kunnossa, joten niitä ei ainakaan tarvinnut viedä pois. Aamukukka yskäisi kerran ja aloitti. Hän kertoi huimaavan todentuntuista tarinaa Tiikeritähden kuolemasta, Veriklaanin ja Leijonaklaanin taistosta ja voitosta. Tarina venyi huimasti yli kuunhuipun ylitse ja kun naaras sai irrotettua Kauraviiksen viimeisen punkin, häntä väsytti niin paljon, että luuli nukahtavan siihen paikkaan. Kauraviiksi tuhahti ja siirtyi hieman, jotta Vaahteratassu sai kaavittua kaikki 15 punkkia talteen. Hän nappasi ne hetkeksi suuhun, juoksi nopeasti ulos pesästä ja sylkäisi ne pois. Tämän jälkeen, melkein seisaalleen torkahtava naaras jolkotti parantajan pesälle, laski hiiren sapen sen suuaukon eteen ja lähti paimentamaan itseään oppilaiden pesää kohti. Kun naaras oli päässyt aukion puolen välin, hän huomasi leirin suuaukon luona istuvan Lehtitassun. Ruskea naaras näytti liikkumattomalta ja kun liekinvärinen Vaahteratassu käveli hänen luo, huomasi hän että tuo uusi oppilas torkkui. Naurahtaen väsyneesti, hän tökkäisi Lehtitassun hereille. Tämä säpsähti rajusti ja haukotteli, katsomatta taakse. Vaahteratassu hymyili, kääntyi ja käveli oppilaidenpesälle. Aivan pesän edessä kuului tasaista tuhinaa ja hieman kuorsaustakin, joka sai naaraan entistä väsyneemmäksi.
# No mitäpä tuosta. Ei minun sinne asti tarvitse mennä # Tämä tuumasi ja asettui pesän suuaukon vierelle, pehmeälle hiekkamaalle ja nukahti melkein siinä silmänräpäyksessä. Hän alkoi nukkua kuin tukki, mutta näki hämärästi unta. Unessä tämän edessä seisoi Varistähti. Melkein pikimusta kolli tuijotti tätä kylmän sinisillä silmillänsä ja odotti selvästi jotain.
" Varistähti! " Oppilas naukaisi kimeästi ja iloisesti. Päälikkö heilautti korviaan pehmeästi ja istuuntui.
" Tämä on viimeinen kerta kun näet minut. Onko sinulla kysymyksiä? " Tämä kysäsäisi kummallisen uupuneella äänellä. Viimeinen kerta...Nuoren Vaahteratassun pää täyttyi kymmenistä kysymyksistä, mutta lopulta hän keksi minkä kysyisi.
" Miltä..." Tämä kysyi hiljaa ja käänsi hetkeksi päänsä.
" Miltä tuntui kun rakastuit Sulkahäntään? "
Melkein pikimusta kollin silmät siristyivät siinä sekunnissa ja tämä liu'utti salaman nopeasti kyntensä esiin. Liekinvärinen naaras kavahti taakseppäin, mutta päälikkö ei liikkunut. Hitaasti, tämän kynnet valuivat takaisin sisälle piiloon ja kollin ilme pehmeni hiukan. Vain hiukan.
" Se oli ihanin tunne mitä voi tuntea. Kuin olisit kirkkaassa unessa, jossa kaikki olisi mahdollista " Tämä tokaisi kevyesti ja alkoi samantien haalistua. Vaahteratassu parkaisi, kun kolli muuttui läpinäkyväski, muuttui tähtisen kimaltavaksi pölyksi ja katosi pimeyden syliin. Oppilas säpsähti hereille ja kohotti heti katseensa taivaalle. Melkein musta taivas joutui väistymään Hopeahännän kirkkauden alle ja kymmenet tuhannet sielut täplittivät kirkkaina taivasta. Nyt taivaassa sytti kirkas, parin sekunnin kestävä loiste, jonka jälkeen se kutistui pieneksi tähdeksi. Varistähti. Vaahteratassu hymähti ja nukahti uudelleen, melkein heti. Tällä kertaa hän näki unta toisesta kissasta, pienemmästä ja ruskeasta.

// Muutes, Vaahteran soturinimi on sitten Vaahteravirta

Vastaus:En kyllä tiennyt, että oliko se Kastanjahäntä vai Katajahäntä, koska molemmat nimet esiintyivät Lehtitassun mestarina. Mutta siis, saat 28 kp:eetä tästä piiitkästä tarinasta!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekkitassu/myrsky,Myrskyklaani
09.08.2013 20:02
Vapaus koittaa!
Luku 4

Löntystin mestarini perässä väsynenään.
Päivä oli ollut työn täyteinen, mutta sitäkin tylsempi.
Huokaisin helpotuksesta, kun tulimme leiriin. Saisin vihdoinkin murua rinnan alle ja sitten saisin painua petiin.
Popsin pikaisesti hiiren ja kenenkään huomaamatta hotkaisin vielä pienen peipposen. Olin niin nälkäinen ja kyllin epätoivoinen pihistämään hieman syötävää.
Minulle jäi vielä hieman nälkä, mutten enää kehdannut ottaa enää enempää ruokaa.
Olin juuri livahtamassa oppilaspesään painuakseni nukkumaan, kun sisareni, Hopeatähti kutsuikin yllättäin klaanin koolle.
Mietin hetken menisinkö nukkumaan vai kokoukseen muiden tavalla.
Muistin mestarini maininnee että pääsisin pian soturiksi, joten uteliaisuus sai minut hipsimään kissajoukkoon.
"Liekkitassu tuleppa tänne." naaras maukui ja tuon silmissä oli lämmin ja ystävällinen pilke.
Hymyilin hieman puikkelehtiessani kissojen välistä suurkiven juurelle.
"Minä Hopeatähti, Myrskyklaanin päälikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän nuoreen oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on hänen aikansa tulla soturiksi." En yhtään yllättynyt, että minusta oli tulossa soturi.
"Liekkitassu lupaatko suojella tätä klaania jopa henkesi uhalla?" päälikkö kysyi.
Pyöräytin tylsistyneenä silmiäni.
"Lupaan." maukaisin vakaalla ja luottavaisella äänellä ja peitin kaiken tylsyyden äänetsäni.
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle nyt soturinimesi." päälkkö maukui juhlavasti, "Tähtiklaani kunnioittaa urheuttasi ja voimaasi ja hyväksymme sinut täydeksi soturiksi. Tästä päivästä lähtien tunnettakoon sinut Liekkimyrskynä!"
Koko klaani tervehti minua uudella nimelläni:
"Liekkimyrsky! Liekkimyrsky! Liekkimyrsky!" se ulvoi railakkaasti.
Hopeatähti hiljensi lopulta klaanin huudot ja maukaisi:
"Liekkimyrsky, vanhojen perinteiden mukaisesti sinun on valvottava koko yö vahtien leiri mitään snaomatta, kun me muut nukumme." Hopeatähti julisti ja kokous päättyi.
Odotin, että kaikki olivat menneet pesiinsä, vasta kun kaikkialta ympäriltäni kantautui vain tuhinaa, kasvoilleni levisi iloinen virne.
Nyt tekisin sen. Toteuttaisin vihdoinkin pakosuunnitelmani ja pakenisin täältä klaanikissojen joukosta.
Juoksin ulos leiristä ja katosin öisen metsän pimeisiin ja syviin varjoihin.
Vastaus:26 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tomupilvi, Myrskyklaani
09.08.2013 17:49
Luku: 2 Kamppailu ketun kanssa ja oma kumppani

Oli auringonhuipun hetki ja aurinko porotti kuumasti taivaalla. Kävelin Puumanloikan kanssa metsässä mutta kumpikaan ei sanonut mitään.
Olimme juuri syöneet ja lähestyimmekin pian järveä. Tunsin kuinka kuiva kieleni oli. Minulla oli kauhea jano.
Aloin hölkätä kohti järveä Puumanloikka vanavedessäni. Pysähdyin rantapenkalle ja otin muutaman askeleen veteen.
Laskin suuni veden pinnalle ja aloin litkiä raikasta vettä. Puumanloikka oli asettunut viereeni ja joi myöskin vettä.
Katsahdin vieressäni seisovaa naarasta silmiin ja tämä katsahti minuun. Tunsin kuinka poskiani kuumotti kun vilkaisinkin naarasta.
Nostin pääni vedestä ja Puumanloikka teki samoin. Aurinko paahtoi sillä hetkellä pilvettömältä taivaalta ja tuntui että turkkini olisi liekeissä.
Tassuttelin hieman syvemmälle järveen niin että tassuni ylettivät vielä pohjaan ja polskin hetken ympäriinsä.
”Mitä sinä teet? Et kai kuvittele olevasi Jokiklaanilainen?”Puumanloikka naurahti.
”Minulla oli vain kuuma ja ajattelin tämän viilentävän.”vastasin tälle närkästyneesti.
”No tules nyt pois sieltä. Metsästetään vaikka vielä hetki.”Puumanloikka ehdotti.
Polskin rantaan ja tunsin painvien vesipisaroiden painon turkissani. Pyristelin veden pois ja aloin nuolla sitä suoraksi nopein vedoin.
”Etkö muka ole jo tarpeeksi puhdas?”Puumanloikka naurahti.
Sähähdin tälle hieman mutta sitten haistoin oudon tuoksun. Haistelin hetken ilmaa mietteliään näköisenä kunnes tajusin mistä haju tuli.
”KETTU!”ulvaisin kovaäänisesti.
Siinä samassa ketun laiha ruumis ilmestyi pensaan takaa. Eläimen valkoiset hampaat olivat esillä ja kettu murisi meille äänekkäästi.
Olin lamaantunut paikoilleni enkä tiennyt mitä tehdä. Sitten kettu loikkasi suoraan päin Puumanloikkaa.
En voinut sallia sitä ja loikkasin ketun eteen. Minä ja kettu törmäsimme ja törmäyksen voimasta lensin päin puuta.
Kettukin lensi päin suurta kiveä mutta nousi vaivatta tassuilleen. Minäkin nousin ja sähisin tuolle inhalle eläimelle.
”Mi-mi-miksi sinä noin teit?”Puumanloikka änkytti.
”Koska minä....”en saanut sanottua lausettani loppuun kun kettu loikkasi niskaani.
Kettu puri minua niskaan vahvoilla hampaillaan. En välittänyt siitä sillä nyt tajusin rakastavani Puumanloikkaa.
Minä halusin suojella tätä ja aivan kuin ihmeen kaupalla sain uutta puhtia ja heitin ketun pois niskastani.
Loikkasin eläimen kimppuun ja raavin tämän silmät aivan verisiksi. Kettu ulvoi kivusta. Sitten purin tätä niskaan valtavalla voimalla.
Kettu sai kuitenkin heitettyä minut pois päältään ja lensin suoraan kovalle maalle. Maa allani värjäytyi verestäni punaiseksi.
”TOMUPILVI!”Puumanloikka ulvaisi kauhuissaan.
”Eif minusla oleh hätääv.”sanoin hieman epäselvästi sillä verenhukka sai minut pyörryksiin.
Haparoin tassuilleni ja katsoin kettua. Se oli ilmiselvästi lähes soke sillä se vilkuili ympärilleen ihemissään.
Silloin minä loikkasin ketun niskaan ja purin tätä niskaan ja raavin terävillä kynsilläni. Lopulta kettu antoi periksi ja jäi velttona makaamaan alleni.
”Se kuoli.”kuulin Puumanloikan sanovan takanani.
Siinä samassa minä menetin tajuntani. Kuulin kuinka Puumanloikka huusi hädissään. Sitten jokin tarrasi minua niskasta.
Puumanloikka oli ilmeisesti alkanut raahata minua leiriin. Sitten en enää tiennyt mitä tapahtui vaan vajosin tiedottomuuden tilaan.

-------------Kuluu pieni ikuisuus------------

Raotin varoivaisesti silmiäni ja kirkas valo tulvahti silmiini. Suljin ne uudelleen. Sitten kuulin askelia.
”Hän on hereillä.”kuului Lumisydämmen ystävällinen ääni.
Avasin silmäni ja näin valkoisen parantajan seisovan edessäni ja asettelevan hämähäkinseittejä haavoihini.
”Myrskytassu! Tuo hieman hierakkaa haavoihin.”Lumisydän huusi oppilaalleen.
Myrskytassu teki työtä käskettyä ja laski yrtit Lumisydämmen viereen. Parantaja pureskeli ne hauteeksi ja levitti haavoille.
Se kirveli hieman mutte viitsinyt alkaa valittaa kuin pikku pentu. Sitten näin kuinka Puumanloikan kasvot vilahtivat pesän suulla.
”Tule vain sisään Puumanloikka.”kehotin naarasta.
Puumanloikan kellanpunainen keho hivuttautui pesään ja soturi katsoi minua hämillään.
”Odota tässä Tomupilvi. Haen sinulle vielä katajanmarjoja.”Lumisydän naukui ja katosi pesänsä uumeniin.
Puumanloikka istahti viereeni ja kehräsi minulle hieman. Minun teki mieleni puhua naaraan kanssa mutten keksinyt sanottavaa.
”Ööö.... Hieno päivä vai mitä?”sanoin hieman hämilläni.
”Niinpä on. Aurinkokin paistaa.”Puumanloikka sanoi minulle.
”Mukavaa kun tulit tänne.”sanoin soturille.
”Tuota.... Tomupilvi.... Saanko kysyä sinulta erästä asiaa?”Puumanloikka naukui.
”Kyllä. Saat kysyä mitä tahansa.”sanoin tälle lempeästi.
”Mitä oli sanomassa minulle silloin kun kettu hyökkäsi kimppuumme?”naaras sanoi minulle vaisusti.
Totta puhuen tuo kysymys sai minut hämilleni. Enhän minä nyt voinut tunteistani kertoa Puumanloikalle. Vai voisinko?
”Puumanloikka. Minulla on sinulle erittäin tärkeää asiaa. Olin sanomassa sen jos silloin mutta kettu tuli väliimme.”sanoin vakavana.
Puumanloikka katsoi minua kummissaan.
”Minä rakastan sinua.”sain viimein sanotuksi.
Puumanloikka tuijotti minua tummansinisillä silmillään aivan sanattomana.
”Minä.... Minä.... Minäkin rakastan sinua.”soturi sanoi minulle lempeästi ja puski minua rintaan sekä kehräsi.
”To-to-todellako?”oli ainoa mitä sain sillä hetkellä suustani.
Naaras nyökkäsi ja nuolaisin Puumanloikan korvaa lempeästi. Samalla Lumisydän tuli takaisin katajanmarjojen kanssa.
”Voi ei.... Älkää antako minun häiritä. Mutta muista kuitenkin syödä nuo yrtit.”parantaja naukui ja katosi taas pesäänsä.
Otin yrtit suuhuni ja söin ne nopeasti. Puumanloikka nuolaisi minua poskelle ja minä pökkäsin tätä lapaan.
Kävelimme ulos parantajanpesästä. Olin tällä hetkellä varmasti mailman onnellisin kissa. Nyt kun sain tietää että Puumanloikkakin rakasti minua.
Kävelimme sotureiden pesän eteen ja istuimme vierekkäin. Kiedoimme pehmeät häntämme toistemme ympärille ja kehräsimme lempeästi.
(Jatkuu....)
Vastaus:Saat tästä 30 kokemuspistettä!!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: hiekkaturkki,Tuuliklaani
09.08.2013 17:22
Roihukynsi oli lähtenyt ulos. Värähdin kun muistin hänen sanat.>Minähän en hänelle pentuja saa murisin.>Mutta miten muka laittaisin vastaan?Vaivainen hiirikin voittaisi minut tässä kunnossa.<Kömmin ylös ja venyttelin.Mahani murisi ja minua heikotti.Hirjuin ja kaaduin nurin.Minua sattui mahaan."Tarvitsen syötäväö tai kuolen!"Huusin käheästi.Kulkukissat naurahtelivat."Mitäköhän Roihukynsi sanoo jos kuolen?"tiuskaisin.Nauru loppui äkisti.Kuulin supinaa."Sitten hän joutuu etsimään uudeen naaraan"Joku kulkureista murahti.Älähdin.Mahaani sattui entistä lujempaa.Painuin maata vasten.Kun kipu hellitti haukoin henkeäni."Teen mitä tahansa kunhan saan ruokaa"huusin epätoivoisena.Tuli hiljaista.Kuulin ainoastaan hengitykseni ja sydämmenlyöntini.
/Tuli lyhkänen kun teen puhelimel/
Vastaus:Saat 10 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
09.08.2013 16:55
ROihukynsi vaelteli lähellä leiriä ja yritti päästä sinne Hopeatähden huomaamatta.
"Sinua on etsitty!" kuului murahdus, ja Roihukynnen silmissä leimahti. HOpeatähti seisoi hänen edessään Kotkansulan ja Puronkukka rinnallaan.
"Ei minua tarvitse etsiä ketunraato! Osaan leiriin ilmankin!" hän murisi ja töytäisi päällikköä työntyeessään heidän ohitseen.
"Muistaakseni kielsin sinua lähtemästä leiristä", Hopeatähti sihahti.
"Kuka sinun käskyistäsi haluaisi piitata, senkin selkärangaton soturin irvikuva!" ROihukynsi sähisi kääntämättä päätään.
"Saat pysyä leirissä!" Hopeatähti jatkoi ja astui askelen mustan soturin suuntaan. Roihukynnen maltti petti. hän kiepsahti ympäri ja läimäisi päällikköä kynnet esillä. Kotkansulka päästi murinaa syvältä kurkustaan, ja Puronkukka näytti vihaiselta. Hopeatähti väisti veitsenterävät kynnet, mutta ne naarmuttivat silti tämän hopeanharmaata turkkia. HOpeatähti sähähti ja sinkosi itsensä Roihukynnen selkään. Soturi karjaisi ja potkaisi naaraan kauemmas.
"SInulla on ehkä yhdeksän henkeä, mutta varo, koska pian sinulla ei ole enää yhtään", ROihukynsi sähisi silmittömän raivoissaan ja loikkasi päällikön selkään. Hän nyyhti vahvoilla takajaloillaan paksuja karvatukkoja päällikön lavoista, ja tämä kirkaisi, ja rimpuili vapaaksi.
"Ketunläjä! En luota sinuun pätkän vertaa!" hän ärjäisi ja veti kyntensä pitkin Roihukynnen kylkeä. Roihukynsi sähähti ja löi päällikön päätä etukäpälällään. Hopeatähti hoippui hieman, mutta jysähti silti koko kehonsa voimalla Roihukynnen vatsaan ja veti siihen pitkän viillon. ROihukynsi rääkäisi ja hailautti kyntensä kohti päällikön kurkkua. SIlloin hänen selkäänsä jysähti paino, joka heitti hänet jaloiltaan. HÄn näki roihuavat meripihkan väriset silmät ja paksu, tummanruskean raidallisen turkin. Kotkansulka painoi hänet maata vasten, ja Puronkukka auttoi HOpeatähden pystyyn ja kiiruhti pitämään ROihukynttä aloillaan. HOpeatähti murisi.
"Ole varovainen, kynsin sinut vielä hengiltä", hän varoitti. Roihukynsi läimi Kotkansulkaa, mutta verenvuoto heikensi häntä.
"Viekää hänet leiriin!" päällikkö jatkoi.
"Ketunläjät! Minähän menen leiriin sitten kun huvittaa!" ROihukynsi mourusi ja ponkaisi seisomaan. Hän sai kylkeensä Kotkansulan kynnen jäljet. Musta kolli töytäisi päällikön maahan, ja irvisti.
"Varo, sillä jos karkotata minut, et koskaansaa rauhaa maan päällä!" hän murisi ja syöksyi metsään Kotkansulka ja Puronkukka jäljessää. Roihukynnen käpälät jättivät maahan veriläiskiä, mutta soturi säntäsi takaa-ajaiaan nopeammin, ja pian putkahti metsästä ulos, ja säntäsi suoraan rotkoon. Ennen kuin hän astui näkyville, kolli nuoli turkkinsa puhtaaksi verestä, mutta haavoja kirveli silti. Hän ohitti rotkon pohjan ja lähti seuraamaan polkua, joka johti Hiekkaturkin luolaan. Neljä kissaa istui vartiossa, ja he kyräilivät ROihukynttä, kunnes tunnistivat tämän.
"vanki ei ole yrittänyt karata!" yksi kissa murahti ja nyökkäsi.
"Menen katsomaan häntä", ROihukynsi murahti ja työntyi ahtaaseen sisäänkäyntiin.
Hiekkaturkki makasi liikkumattomana luolan lattialla, lukuunottamatta kohoilevaa kylkeä.
"NOuse ylös!" Roihukynsi msihisi. Hiekkaturkki nousi horjuen istumaan ja paljasti hampaansa.
"Joutuiko kisu tappeluun!" hän ilkkui nähdessään ROihukynnen haavat.
"SINÄ joudut kohta tappeluun, ellet hillitse kieltäsi!" Roihukynsi sähisi.
"NO, kerro asiasi, ketunläjä, haluan ulos!" naaras tiuskaisi. Roihukynsi silmäili häntä. Naaras oli laihtunut niin, että kylkiluut alkoivatn näkyä turkin alta.
"minä en siepannut sinua turhan tähden!" hän murahti. Hiekkaturkki murisi hiljaa.
"PIdän huolen, että minun aikani jälkeenkin on joku, joka seuraa tassunjälkiäni. Ja sinä, saat auttaa minua!" Roihukynsi lopetti, ja Hiekkaturkin kasvoille levisi kauhistunut ilme. Roihukynsi nousi ja palasi auringonpaisteeseen. Hän murahti vartijoille ja suuntasi takaisin rotkon reunalle.

//Hiekka jatkoa?//
Vastaus:Saat 25 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Puumanloikka, Myrskyklaani
09.08.2013 16:18
//Haukka teki puolestani nimitystarinan, joten jatkan nyt sen tarinaa… x3//

Hopeinen kuu hohti kirkkaasti taivaalla valaisten sysimustan metsän. Sen vierellä loistavat tähden tuikkivat, ja niissä olevat Tähtiklaanin jäsenet vartioivat metsää loistavilla silmillään. Pienoinen tuuli pörrötti turkkiani. Laitoin pörröisen häntäni tassujeni eteen, ja istuin ylväänä vartioimassa leiriä puhumatta. Se oli siis tapahtunut, minusta oli tullut soturi. En voinut uskoa, että auringon noustessa tekisin tavallisia soturin askareita – menisin metsästyspartoihin, partioihin, ja saisin tehdä melkein mitä haluaisin. Ja jonakin päivänä saisin oman oppilaani. Voisin kouluttaa sitä päivät pitkät, ja opettaa sille kaiken tarpeellisen. Kynsin maassani olevaa kivimaastoa kärsimättömänä. En jaksanut odottaa auringonnousuun saakka. Häntäni kiemurteli, ja värisin kylmästä. Luulin että tämä yö olisi ollut lämmin. Taistelin nukahtamista vastaan. Olin niin väsynyt. Kun olimme saapuneet Kuukiviltä leiriin auringonnousu sitten, olisin voinut nukahtaa sillä sekunnilla. Mutta juuri silloin minusta tuli soturi. Olin nimityksissä samaan aikaan helpottunut, mutta myös todella väsynyt. Ja sen jälkeen menin vielä Tomupilven kanssa metsälle ja taistelimme kulkukissoja vastaan… Samalla mieleeni tulvahti ajatukset Tomupilvestä. Harmaa kolli vihasi minua syntyperäni takia, enkä minäkään hänestä sen koommin pitänyt, mutta jokin Tomupilvessä silti veti minua puoleensa. En tiennyt mikä. Hänen harmaa turkkinsa ja suuret siniset silmänsä lumosivat minut. Pudistin päätäni. En minä häneen ole voinut rakastua, jos hän kerran inhosi minua. Nuolaisin hermostuneena rintaani, ja katsoin taivaalle. Aurinko alkoi pilkistää jo puiden takaa, ja paistoi kirkkaasti silmiini. Siristin silmiäni, ja hengitin aamun raikasta ilmaa keuhkoihini. Läheltäni kuului askelia. Käänsin pääni äänen suuntaan, ja näin Hopeatähden, joka venytteli pesänsä suulla lihaksiaan. Hymyilin. Olin tosiaan alkanut pitämään klaanimme pääliköstä, vaikka tuo olikin murhannut isäni. Hopeatähteä parempaa päälikköä en voisi kuvitella. Vaikka hän onkin nuori, hän on rehellinen ja tekee loistavia päätöksiä. Hopeatähti asteli luokseni. Nyökkäsin tälle kunnioittavasti.
’’Vartiovuorosi on ohi, voit nyt puhua.’’ Hopeatähti naukui, ja hipaisi hännällään kylkeäni ystävällisesti. Sen jälkeen päälikkö meni taas pesäänsä. Huokaisin helpotuksesta, ja nousin seisomaan. Sain vihdoin puhua, ja edes liikkua. Venyttelin kankeita lihaksiani pitkän tovin, ja nuolin turkkini puhtaaksi. Katseeni osui Pentutarhaan. Voisin käydä tapaamassa Tulikukkaa. Kävelin rauhallisesti pentutarhan suuaukon viereen, ja kurkistin siitä sisään. Tulikukan smaragdinvihreät silmät avautuivat, ja tämä hymyili nähdessäni minut. Kävelin siskoni luokse, ja menin makaamaan tuon viereen.
’’Huomenta sisko-rakas.’’ Hyrähdin, ja kosketin hännälläni Tulikukan vatsaa. Naaras nuolaisi minua lempeästi poskelle.
’’Missä Punahaukka on?’’ Kysyin, ja pelkkä kollin sanominen kylmäsi sisältäni. Tulikukka katsoi minua pitkään.
’’Hän on partiossa.’’ Siskoni naukaisi, ja nuolaisi pulleaa vatsaansa. Katsoin vartioivasti pentutarhan suuaukkoa varmistaen, ettei Punahaukka tulisi. Tulikukka huokaisi. Katsoin tätä kysyvästi, vaikka sisälläni tiesin vastauksen.
’’Tiedän, että luulet Punahaukkaa petturiksi, mutta miksi?’’ Sisareni kysyi, ja tämän tuuhea häntä vääntyili hermostuneena edestakaisin. Nuolaisin rintaani. Tuota kysymystä en osannut odottaa.
’’Tuota… Ennen kuin lähdin peräänne Tähtiklaanin määräämälle matkallenne. Näin näyn. Näyssä Punahaukka hyökkäsi kimppuusi, ja tappoi sinut.’’ Nau’uin ääni väristen. Minun oli pakko valehdella vähän, en voisi kertoa, että Tiikerivarjo kertoi näyn minulle. Tulikukka katsoi minua taas pitkään. Lopulta tuo vain naurahti, ja kierähti selälleen.
’’Senkin höpsö karvapallo.’’ Sisareni nauroi, ’’Ymmärsit näyn varmasti väärin. Punahaukka ei voisi ikinä taittaa karvaakaan turkistani.’’ Nyökkäsin, ja nuolaisin huuliani. >>Ehkä se olikin totta. Ei Punahaukka voisi ikinä satuttaa Tulikukkaa. Hehän ovat kumppaneita. << Mietin, ja kierähdin myös selälleni. Tiikerivarjo varmastikin huijasi minua. Hän halusi vain, että tappaisin Punahaukan. Murisin mielessäni, ja nousin takaisin istumaan. Silmäni suurenivat, kun näin pentutarhan suuaukolla harmaan turkin vilahduksen. Tomupilven pää kurkisti pentutarhan suuaukosta sisään.
’’Öh… Puumanloikka, haluaisitko tulla kanssani tarkistamaan Varjoklaanin ja Myrskyklaanin rajan? ’’ Tomupilvi kysyi epäröiden, ja nuolaisi rintaansa hämmentyneenä. Katsoin Tulikukkaa. Siskoni nyökkäsi minulle ystävällisenä. Hymyilin tälle, ja juoksin innoissani Tomupilven luokse. Pentutarhan suuaukolla kuonomme tömähtivät yhteen. Tunsin pienoisen kivun kuonossani. Kosketin sitä tassuillani, ja tunsin kuinka punastuin.
’’Anteeksi…’’ Nau’uin nolona. Tomupilven posket punoittivat, ja tämä naurahti pienesti. Kolli pudisti päätänsä anteeksi antaneena.
’’Mennään.’’ Hän naukui, ja meni jo edellä leirin suuaukolle. Kuljin suoraan tämän perässä, ja saatoin tuntea tämän pehmeän hännänpään nenässäni. Tomupilvi johdatti minua kohti Varjoklaanin rajaa. Pari lintua lenteli ilmassa, ja lauloi kaunista sirkutusta. Tunsin pehmeän sammalen jalkojeni alla, ja vedin raikasta ilmaa keuhkoihini. Vatsani alkoi kurnia. En muista milloin olisin viimeksi syönyt. Se taisi olla edellisenä auringonlaskuna, metsästysreissumme jälkeen. Pysähdyin, ja kuulin taas, kuinka vatsani murisi.
’’Tomupilvi!’’ Huusin. Harmaa kolli pysähtyi, ja kääntyi katsomaan minua kysyvänä. Turkkiani alkoi kuumottaa, tämän siniset silmät loistivat ihanasti auringon paistaessa niihin.
’’Voidaanko jäädä metsästämään?’’ Kysyin katsoen yhä ihastuneena kollin silmiin.
’’Tietenkin.’’ Tomupilvi naukui, ja alkoi haistella riistaa. Minäkin nostin kuononi ylös haistaakseni pienintäkään riistan merkkiä. Haistoin vesimyyrän tuoksun, ja lähdin jäljittämään sitä. Jyrsiä oli pienen puun vieressä, ja nakersi pähkinää. Kyyristyin vaanimisasentoon, ja laitoin painoni lavoille. Korkeiden varpujen keskeltä värikäs turkkini oli lähes näkymätön, ja vesimyyrä ei aavistanut mitään, vaan söi kaikessa rauhassa käpälissään olevaa pähkinää. Ollessani siitä noin ketunmitan päässä, valmistauduin hyppyyn. Ponnistin jalkani, ja hyppäsin kynnet esillä suoraan vesimyyrän niskaan. Otus ehti vain vingahtaa hätäisesti, ennen kuin taitoin siltä niskat. Vesi tulvahti kielelleni, kun haistoin lämpimän veren hajun sieraimissani. Otin vesimyyrän suuhuni, ja lähdin etsimään Tomupilveä. Kolli odotti minua samassa paikassa mistä lähdimme metsästämään orava suussaan. Menin hänen viereensä, ja istahdin alas aikeissani syödä. Tomupilvi istahti kylkeeni kiinni, ja huomaamattani aloin kehrätä saadessani tuntea kollin tuuhean turkin. Tomupilvi katsoi minua hymyillen. Hymyilin tälle takaisin. Katsoimme molemmat toisiamme pitkän tovin. En voinut irrottaa katsettani Tomupilven kapeista kasvoista, ja safiirinsinisistä silmistään. Se oli siis totta. Olin rakastunut.

//Tällainen pätkä tällä kertaa. :3 Tomupilvi, jatkoa?

Vastaus:Saat 28 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölytassu, Tuuliklaani
09.08.2013 16:01
Oli ilta. Minä menin nummelle metsästämään. Näin jäniksen. Mutta se oli niin pieni, että sillä ei olisi ruokkinut edes oppilasta-saatika soturia. >Ei siitä olisi klaanille paljon hyötyä, mutta kannattaa se kuitenkin ottaa. Silloin takaani kuuluin kauhea raksahdus. Käännyin mutta liian myöhään. Kissat hyppäsivät päälleni. "Jokiklaanilaisia!" minä huusin. Silloin pienikokoinen naaras tukki suuni tassulaan. "Ole hiljaa." hän sanoin melkein ääneti. "Pilvitassu, tule tänne." "Mikä hätänä Pikkutassu?" Naaras jonka nimi oli Pilvitassu kysyi. "Tämä on se sama uhoaja!" Pikkutassu sanoi jo hieman kovemmalla äänellä. "Viedään hänet, sillä hän voi olla uhka klaanille!" Pilvitassu melkein huusi. Silloin hänkin tuli luokseni, ja alkoi rahdata minua kohti Jokiklaania. Nukahdin siinä, mutta heräsin pian siihen, että minut yritettiin hukuttaa. "...Ja Jäämyrsky, ottakaa hänet vastaan!" Kuulin Pikkutassun sanovan päälikkömäisesti. "Päästäkää yrti minusta!" minä huusin ja rutaisin itseni irti. Mutta koska olin vielä Joessa, tipahdin veteen. Siinä samassa kolautin pääni. Olin tajuton. >Missä minä olen?< ajatteli, kun olin pienessä luolassa, joka ei ollut Jokiklaania, koska Silkkitassu oli kertonut minulle, millainen Jokiklaani oli. Tämä oli joku paikka, jossa vain harva oli käynnyt koska haistoin vain Tuuliklaanin. "Tuuliklaanin!" huusin heti, kun olin tajunnut, mitä olin sanonut. Käännyin ympäsri, katsoin sitä paikkaa kohti, mistä Tuuliklaanin haju tuli, ja mistä paistoi valoa. "Hiekkaturkki!" minä huusin, kun juoksin tätä päin. Mutta sitten, minä olin jo ulkona, enkä törmännyt miihinkää. >Minähän menin Hiekkaturkin läpi!< ajattelin, kun katsoin taakseni. Tyrmistyin.Olenko muka haamu, vai onko tämä unta tai kuvitelmaa. Sitten heräsin, ja näin jonkun tuntemattoman kissan. "Heräsithän sinä. Sait päähäsi aika mojovan iskun, Tuuliklaanilainen." tämä joku naaras sanoi. "Teerenlento, heräsikö hän?" joku huusi pesän ulkopuolelta. "Kyllä, Rastastähti1" Teerenlento huusi. Silloin pesään asteli pienikokoinen naaras. >Tuoko muka päälikkö?< ajattelin, kun olin tutkinut häntä. "No niin, kuka sinä nuori oppilas olet?" Rastastähti kysyi ihmeen ystävällisesti. "O-olen T-tuuliklaanin oppilas Pölytassu." minä sanoin. "No, nyt olet Jokiklaanin oppilas Vihertassu." Rastasthti sanoi. Kun kuulin hänen sanat, järkytyin suunnattomasti. "Ei!" minä huusin, kun ousin ylös, mutta plässähdin heti takaisin maahan. "Sinun jalkasi on murtunut, niin en suosittele, että liikuisit, tai et pääse meillä muualle kuin klaanin vanhimpien seuraan." Rastastähti sanoi halveksuvasti. Hän lähti. Teerenlento laittoi jalkaani hämähäkin seittiä. Hän antoi minulle myös unikon siemeniä. Söin ne mukisematta. Kävin parempaan asentoon makkaamaan, jotta voisin nukkua koko yön heräämättä mihinkään. Nukahdin. Näin unta. Olin nummella. Näin kimaltavaturkkisen kollin. "Varistähti!" huusin, kun kolli tuli minua päin. "Pölytassu, älä valitse väärää tietä. Taistele, uskon, että pääset pois Jokiklaanista. Sinä olet Tuuliklaanilainen, vaikka et pystyisi enää kovaa juoksemaan jalkasi takia. Olet hyvä oppilas, näen sen, ja sinulla ja Rosotassulla on vielä suuri yhteinen elämä." Varsitähti sanoi ja katosi. "Varistähti, älä mene!" minä huusin. Silloin... Silloin näin emoni, ja kaksoisveljeni. "Emo, veli!" Minä huusin ja juoksin heidän luokse. "Nähdään pian!" he sanoivat yteen ääneen ja minä heräsin. Näin vielä heidän kimaltajat ääriviivat, mutta sitten nekin katosivat. Heräsin siihen, että joku tokki minua ja kutsui nimeäni. Ensin en nähnyt paljon mitään, mutta sitten avasin silmäni apposen auki. "Veli!" minä sanoin. "Ei, vaan Rosotassu ja Lehtitassu." Rosotassu sanoi. >Tietysti, Lehtitassu...< minä ajattelin. "Tulimme hakemaan sinut." Lehtitassu sanoi ystävällisesti. "En pysty kävelemään, enkä varmaan siis lähtemäänkään..." sanoin surullisesti. Silloin muistin Varistähden sanat:"Minä uskon sinuun, minä uskon, että sinä pääset pois Jokiklaanista." "Tai, voihan sitä yrittää, jos Rosotassu kantaisi minut joen toiselle puolelle, kiertäisimme mahdollisimman piilossa, niin olisimme Tuuliklaanissa alta aika yksikön." Minä sanoin järkevästi. Rosotassu näytti olevansa samaa mieltä, mutta juuri kun hän oli avaamassa suutaan, Lehtitassu sanoi tylysti, että: "Tai sitten sinä vain Klinkkaat minun ja Rosotassun perässä!" "Kyllä minä hänet kannan vaikka koko matkan." Rosotassu sanoi ja katsoi minua ystävällisesti silmiin. "Entä minä! Mitä jos minä en jaksakkaan enää kulkea teidän perässä, niin kuka minua kantaa?!" Lehtitassu kysyi jopa hieman järkyttyneesti. "Ei kukaan!" Rosotassun sanoi jymäkästi. "No, sitten et varmaan pane pahaksesi, jos repäisen rakkaansi toisenkin takajalan poikki!" Lehtitassu sanoi kiorosti. "Jos sinä sen teet, niin voit olla varma, että saat ikuisen lähtöpassin metsästä!" Rosotassu sanoi oudolla, uudella äänellä. Nauroin mielessäni Lehtitassulle, kun tajusin, että Lehtitassu ei osaisi itse metsästä edes pois, ja ei selviytyisi ilman emoaan tai veljeään. He olivat jo matkalla, ja joen toisella puolella, myrskyklaanin reviirillä. Hiivimme varjoissa, että yöpartio ei huomaisi meitä. Silloin puskasta kuului raksahdus. Silloin Rosotassu ja Lehtitassu juoksivat. Minähän melkein ttunsin lentäväni Rosotassun selässä. Mutta pian kuitenkin olimme suurella nummella, ja pian olimme jo leirissä. Rosotassu vei minut parantajan pesään, jossa Kaarnakasvo oli ihan kuin hän olisi odottanut minua. "Ei tämä ole niin vakava, että joutuisit klaaninvanhimpiin, mutta ei sinun sitä liikuttaakkaan kannata." Kaarnakasvo sanoi kun oli tutkinut jalkaani jo tovin. "Menkää te kaksi lepäämään, en tarvitse teitä täällä." Minä sanoin Rosotassulle ja tämän ärsyttävälle ja laiskalle siskolle. "Antaisitko hieman unikon siemeniä, jotta nukkuisin paremmin?" Kysyin Kaarnakasvolta, kun hän tuli viereeni. "Tottakai, Rosotassu taisi herättää sinut kesken unen." Kaarnakasvo sanoi. "Niin, näin unta, jossa Varistähti, Kuollut emoni ja kuollut veljeni olivat." sanoin samalla, kun söin unikonsiemenet.-jatkuu-
Vastaus:Saat 25 kokemupistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Peippostassu,Jokiklaani
09.08.2013 13:44
Pimeydenmetsässä

Raotin unisena silmiäni.
Ilma ympärilläni tuntui jotenkin kosteammalta ja viileämmältä, kuin mitä muistin.
Petinikin tuntui jotenkin kosteammalta ja lisäksi tuntui etten olisi pesässä lainkaan, sillä hyytävän kylmä tuuli puhalsi ja pörrötti turkkiani, kuin en olisi ollut missään tuulen suojassa.
Avasin silmäni apposen ammolleen. En ollut oppilaspesässä.
Ympärillni levittäytyi sen sijaan laajana ruohoinen nummi, jonka yllä leijaili sumua. Jossain etäällä saatoin juuri ja juuri erottaa mustia tikkuja ja möykkyjä. Ne olivat puita ja pensaita, jotka olivat aivan kuihtuneita ja sairaita kaikki.
En nähnyt puissa tai pensaissa yhtäkään vihreä lehteä, en yhtä ainutta eloisan ruskeaa kohtaa rungossa tai oksissa.
Mistään ei kuulunut tuulen tai lehtien ääntä. Ei kuulunut riistan rapistelua ruohikossa, ei lintujen liverrystä eikä puron solinaa.
Itseasiassa ei kuulunut yhtään mitään. Oli aivan hiiren hilajista. Itseasiassa oli kuolemanhiljaista.
Nurmi ympärilläni oli aamukasteesta märkää, mutta silti kellastunutta ja lähes kuihtunutta. Siellä täällä nummella sojotti kitukasvuisia puiden käppäniä, jotka näyttivät kutakuinkin kurjilta.
En tunnistanut tätä paikkaa, missään ei ollut mitään tuttua, en ollut eläessäni nähnyt mitään näin synkkää ja karmivaa.
Minne ikinä katseellani hamusinkaan, näin vain lähes kuihtuneita ja kuolleita kasveja kaikkialla. Eikä missään näkynyt ristin sieluakaan.
>Missä minä oikein olen?< ajattelin ja tunsin kuinka jännitys alkoi kuohua hieman sisälläni.
Tuntui, kuin tulivuori olisi purkautunut sisälläni ja saanut adrenaliinin virtaamaan suonissani.
Vilkuilin jännittyneenä ympärilleni. Äkillinen seikkailun jano valtasi sisimpäni ja pakotti minut liikkeelle kohti kuihtunutta metsää.
Astelin varuillani ja valppaana kokoajan kohti metsää.
Kuolleet puut ja pensaat lähestyivät askel askeleelta.
Pian avoin ja avara usvainen ja kellastuneen nurmen valtaama nummi vaihtui pieneen risukkoon ja varpukasvillisuuteen.
Ympärilläni sojotti kuin isoina piikkeinä, kuihtuneita ja tummia oksia ja joissain paikoin oli puuntaimia, jotka nekin olivat aika kurjan näköisiä.
En nähnyt yhtään, mihin astuin, sillä maan peitti niin paksu usva.
Olin kerran astunut liukkaan ja limaisen möykyn päälle, joka osoittautui sammakoksi.
Pian räme ja risuko jäi taakse ja tulin metsään. Metsässä oli kuolemanhiljaisuus. Missään ei ollut pienintäkään elonmerkkiä.
>Voisi melkein luulla, että tämä on kuolleiden valtakuntaa.< ajattelin ja tähyilin synkkyyteen.
Saatoin nähdä edessäni vain synkkiä puita ja lisää synkkiä puita, muuta täällä ei oikeastaan ollut.
Hiljaisuuden rikkoi vain vaimea ja vihamielinen sammakon kurnutus jossain kaukaisuudessa.
Yhtäkkiä synkkien puiden väliin edessäni syttyi kaksi meripihkan väristä ilkeiänä loistavaa silmää.
"Kuka siellä?" kysyin pontevasti.
Tummista varjoista astui musta varjo, ison ja kookkaan kollin varjo.
Vain kollin silmät hehkuivat palavina. Vasta sitten erotin kollin turkin olevan punertavaa, jossa oli mustia raitoja.
Siinä samassa asia valkeni minulle.
"Tiikeritähti!" sihahdin ja nostin niskakarvani pystyyn ja kyyristyin valmiina tappeluun.
"Älähän nyt pikku neiti!" kolli maukaisi maireasti ja astui kokonaan esiin.
"En luota sinuun!" murisin ja silmäilin kollin lihaksikkaita ja leveitä lapoja.
"Monet eivät luotakkaan." kolli maukui, "Mutta minulla on sinulle ehdotus." kolli maukui edelleen maireasti hymyillen.
"Mitä se ikinä onkin, en suostu!" sihisin.
"Oletko varma?" kolli kysyi.
Nyökkäsin aavistuksen verran.
"Mutta en edes ehtinyt kertoa ehdotustani." kolli maukaisi ja näin, että tuon silmissä oli nyt aavistus suuttumusta.
Vilkuilin suvuille pakotietä etsien.
"On epäkohteliasta keskeyttää aikuisia! Ja sinun kaltaisesi pennut kuuntelevat, kun aikuinen puhuu!!" kolli murisi ja samassa tuo oli loikannut minua päin ja painanut maata vasten.
"Ja nyt sinä kuuntelet!" kolli sihisi korvaani.
Heilautin korviani sen merkiksi, että kuuntelin.
"Noniin, Peippostassu, tarjoan sinulle koulutusta täällä pimeydenmetsässä." kolli sihisi.
"En suostu!" murisin.
"Sittenpä tapan sinut nyt!"
"Siitä vain!" sihahdin uhmakkaasti.
"Sinussa on ytyä, sääli tappaa sinut." kolli maukaisi silkin pehmeästi.
Sihahdin vain vastaukseksi ja katsoin kollia uhmakkaana.
"Hyvä on suostun.." myönnyin lopulta ajateltuani Käärmetassua. Mitä kolli ajattelisi kun saisikin tietää, että olin kuollut?
"Tapa Ruskolehti!" kolli sihahti ja maisema ympäriltäni alkoi haihtua.
"Tiedän että vihaat häntä!" kolli murisi vielä ja sitten kaikki katosi ympäriltäni ja huomasin makaavani omalla pedilläni.
"Tapa Ruskolehti! Tiedän että vihaat häntä!" kaikui päässäni yhä uudestaan ja uudestaan.
Nousin ylös mielimaassa.
Mitä minun olisi tehtävä?
Tänään olisi jälleen tapaaminen Käärmetassun kanssa, ehkä se piristäisi minua ja voisin avautua kollille.
Söin haluttomasti kalan ja laahustin leirin suuaukolle mestariani odottamaan, kun tuota kumminkaan ei näkynyt missään, päätin mennä etsimään häntä.
Ensin kolusin läpi koko leiri kaikki pesät mukaan lukien, mutta kolli kumppaneineen oli kadonnut kuin maan nielemänä.
>Missä he ovat?< ajattelin ja lähdin pois leiristä etsimään muualta reviiriltä.
Sain muutaman tunnin etsityäni vainun kolmesta ketusta ja kauhistuksekseni kettujen lemuun sekoittua erehtymättömästi myös Ruskolehden ja Aaltouovan tuoksut sekä veren rautainen löyhkä.
Nyrpistin kuonoani ja pinkaisin juoksuun tuoksujen suuntaan.
Ehkei olisi vielä liian myöhäistä, ehkä ehtisin ajoissa pelastamaan kaksi Jokiklaanilaista.
>Onko tämä minun syyni? Vihasin Ruskolehteä ja toivoin päseväni hänestä eroon, mutten halua että hän kuolee!< ajattelin huolissani.
Juoksin juoksemista, vaikka rintaani pisti ja käpälät tuntuivat lyijyn raskailta.
Pakotin itseni kumminkin liikkeelle.
Pian haju tunui vahvistuvan edessäni.
Huokaisin ja minusta tuntui, että oli liian myöhäistä.
Korkeat kuuset ja muut puut kohosivat korkeuksiin ympärilläni.
Jossakin varis rääkkyi, kuin pilkatakseen minua.
Hidastin juoksuani ja pian näin edessäni kamalan näyn.
Aaltojuova ja Ruskolehti makasivat liikkumattomina maassa ison oksan alla, vai oliko se sittenkin puun latva? En erottanut kunnolla näin kaukaa.
Lisäksi kahden liikkumattoman karvanyytin ylle oli kumartuneena kaksi kettua ja yksi hieman muita isompi uros kettu virnuili sivummalla tyytyväisenä.
"Me tappaa kaikki kissat!" uros kettu sanoi ja näyttä nauttivan näystä kahdesta kuolleesta kissasta.
Kaksi muuta kettua nyökyttelivät ja niiden silmät tuikkivat vihamielisesti.
Minua puistatti.
Katsoin näkyä edessäni järkyttyneenä. Oliko tuo kaikki minun syytäni? Johtuiko kahden kissan kuolema minun typerästä toiveestani päästä eroon Ruskolehdestä? En ollut varma mutta sisimmässäni syytin itseäni.
Jokatapauksessa olin tullut liian myöhään, enkä mahtaisi mitään noille kolmelle ketulle, ne repisivät minut kappaleiksi heti, jos näkisivät minut.
Sisälläni kuitenkin paloi halu kostaa mestarini ja tuon kumppanin puolesta ja siksi hiirenaivoisesna rymistin puskasta esiin ja huusin.
"Minä tapan teidät!" karjuin.
Ketut olivat salamana kimpussani ja kauhukseni tajusin, että olin jäämässä alakynteen.
Olin tehnyt tyhmästi, kun olin edes hyökännyt.
Yksi ketuista puri takajalkojani ja häntääni.
Toinen raateli kylkeäni ja kolmas puri etukäpälääni.
Ulvoin tuskasta.
Kyynel ryöppy vierähti alas poskiani.
Näkisinkö Käärmetassua enää koskaan?
Sitten tajusin jotakin.
Mehän olimme aivan kohtaus paikkamme lähellä, joten minulla oli sittenkin toivoa.
Käärmetassu olisi ainoa toivoni, jos tuo vain tulisi ajoissa.
Ulvoin ja rääyin tuskissani, ketut riepottelivat minua kuin räsynukkea.
Ne heittelivät minua ilmaan ja purivat käpäliäni ja kylkiäni.
Verta pulppusi runsain määrin.
Ketut aikoivat selvästi tappaa minut hitaasti ja todella tuskallisesti.
Vastaus:Voi Peippostassua! Saat 30 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Ketunleipäjalka,Tuuliklaani
09.08.2013 10:41
//Palaan siis lomaltani nyt :D//

Minulla oli ollut rankka päivä. En ollu t edes ehtinyt tajuta ,kuinka nopeasti aika on kulunut. Tänään oli siis puolikuu. Minun olisi vielä matkattava Piikkihernehännän kanssa reviirimme kukkulan korkeimpaan kohtaan. Emme tienneet yhtään mitä siellä tapahtuisi ,mutta sinne oli mentävä. Kävin vielä viemässä kuningattarille tuoresaalista ja sitten olin valmis.
#Hienoa. Nyt haen vielä Piikkihernehännän niin voimme lähteä.# ajattelin ja lähdin etsimään Piikkihernehäntää.

---myöhemmin---

Olimme juuri astuneet Piikkihernehännän kanssa ulos leiristä. Oli jo yö ,mutta ei kovin pimeä sillainen. Hopeahäntä tuikki kirkkaana taivaalla jossa hohti myös kuu joka oli puolessa.
"Mitäköhän tapahtuu kun menemme sinne?" kysin.
"En tiedä. Toivottavasti ei mitään kauheaa." Piikkihernehäntä vastasi. Jatkoimme yhä matkaa.

//joo sori tästä tuli ihan sika lyhyt mutku mul ei ollu inspiraatioo ja sitä mä kipeiten tartten. //
Vastaus:Saat 15 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, Myrskyklaani
09.08.2013 10:11
Tulikukka makoili pentutarhan edustalla, pienessä auringonvaloon läiskässä. Auringonloiste oli hänen helpotuksekseen pentutarhassa, koska juuri silloin Punahaukka asteli hänen luokseen ja kosketti tämän kuonoa omallaan.
"Miten menee?" Kolli kysyi ja pyyhkäisi Tulikuka pulska vatsaa hännällään.
"Ihan hyvin", Tulikukka huokaisi ja kohautti lapojaan. Punahaukka nuolaisi naaraan lapaa rauhoittavasti.
"Oletko käynyt vielä Lumisydämen luona?" Hän kysyi hiljaa. Tulikukka pudisti päätään.
"Tule, ehkä hänellä on antaa neuvoja", Punahaukka ehdotti. Tulikukka kampesi itsensä pystyyn ja tassutteli punaruskean Kollin perässä parantajan pesään. Lumisydän järjesteli oppilaansa Myrskytassun kanssa yrttejä, eikä huomannut kahta saapuvaa kissaa.
"Lumisydän", Punhaukka kutsui, ja valkoinen naaras kohotti päätään.
"Punahaukka - ja Tulikukka! Onpa kiva nähdä", parantaja maukui hilpeästi. Sitten parantajan katse siirtyi Tulikuka jo paisuneeseen vatsaan, ja Hän väläytti naaraalle iloisn katseen. Tulikukka istahti maahan ja kehräsi.
"Odotat pentuja, onneksi olkoon!" Lumisydän totesi. Punahaukka kiersi heidän häntänsä yhteen ja kehräsi. Tulikukka painoi kuononsa kumppaninsa punaruskeaan turkkiin.
"Olet melko nuori, mutta kyllä Se hyvin menee", Lumisydän jatkoi.
"Myrskytassu", hän huikkasi oppilaalleen, "haepa tänne tukki purasruohoa."
Harmaa oppilas kaivoi yhtä yrttikasaa ja laski mestarinsa eteen ruohotukon.
"Syöpä tämä; Se auttaa maidontuloa sitten, kun pennut tulevat", Lumisydän neuvoi. Tulikukka kumartui pureskelaamn.
"Punahaukka , emosi taitaa olla sydämistynyt teille. Hän taitaa luulla edelleen, että Tulikukka on luopio?" Parantaja jatkoi Punahaukalle. Punahaukka nyökkäsi murheellisesti.
"Hän ei anna minun edes lähestyä Tulikukkaa", hän tunnusti. Lumisydän nyökkäsi.
"Lähtekäähäm sitten, ettei Auringonloiste näe teitä", hän lisäsi hilpeästi. Tulikukka suoristui nuollen kitkerä makua huuliltaan. He astelivat takaisin pääaukiolle. Siinä samassa kuului terävä sähähdys.
"Voi ei!" Punahaukkasanoi hiljaa, kun Auringonloiste harppoi heidän suuntaansa.
"No niin", hän sihahti ja töytäisi poikansa kauemmaksi Tulikukasta.
"Ala laputtaa pentutarhaan, petturi, ja pidä huoli etä myös pysyt siellä!" Hän sylkäisi naaraalle. Tulikukka vetihuulensa irvistykseen. Auringonloiste huitaisi häntä kynnet paljaana. Tulikukka perääntyi.
"En ole petturi! Punahaukka rakastaa minua, ja minä häntä, ja sinä tiedät sen!" Hän sihisi ja tepasteli pentutarhaan surkean näköisenä.
Vastaus:Saat 25 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hopeatähti,Myrskyklaani
09.08.2013 08:44
Luku 2
Kuulampi

Aamu oli mitä ihanin.
Vedin keuhkoni täyteen kirpeän raikasta hieman viileää aamu ilmaa.
Päivästä oli toki tulossa lämmin, mutta siihen olisi vielä aikaa.
Aurinko oli vasta nousemassa ja aamukaste kimmelsi kauniisti nousevan auringon ensi säteissä.
"Olemme pian perillä!" julistin perässäni tulevalla Puumatassulle, oppilaani asteli perässäni innostuneen näköisenä.
Naurahdin itsekseni hiljaa "Mrau!" Niin hiljaa, että hädin tuskin itse kuulin sen.
Jossakin yläpuolellani satakieli liversi laulujaan.
Kostea nurmi taipui tassujeni alla ja kutkuttelu vaaleanpunaisia anturoitani.
Olin ollut päälikkönä vasta vähän aikaa ja henkien hakeminen oli hieman viivästynyt, sillä olin viimeisimmässä kokouksessakin ollut vielä hakenut henkiäni, joten en silloin ollut virallisesti päälikkö, mutta hällä väliä! Eihän kukaan sitä edes tiennyt, paitsi oma klaanini tietenkin, mutta kun muut klaanit eivät tienneet.
Edessäpäin näkyvä kimmellys vihjasi, että Kuulampi oli aivan edessämme.
"Melkein perillä!" huikkasin oppilaalleni, joka oli syventynyt tutkimaan kauniita kellomaisia kukkia.
"Oli jo aikakin!" Puumatassu maukaisi ja kohotti päänsä kukukista iloinen virne kasvoillaan.
Juoksimme koko loppu matkan kuulammelle, sillä sinne oli vain pieni pehmeän nurmen peittämä ylämäki ja sitten oltiinkin jo perillä.
Kävelin hitaasti kohti Kuulampea, jolle oli enää ketunmitan matka.
Pieni lampi kimmelsi häikäisevästi auringon säteissä ja lampea ympäröivät pienet littiet kivet.
Saatoin heti Kuulammen eteen astuttua aistia soturi esi-isien läsnä olon.
Tunsin pelon sekaista kunnioitusta paikkaa kohtaan ja tiesin, mitä tuleman piti.
Minulla olisi edessä rankka henkien saaminen. Ei se mitään helppoa ollut, ehei. Tiesin sen jo ennalta ja minua hieman jopa pelotti.
Puumatassu oli huomannut pienen häivähdyksen pelostani ja tuo kosketti hellästi kuonollaan lapaani.
"Hyvin se menee." oppilas kuiskasi liki äänettömästi ja istahti alas.
Huokaisin pienesti ja kävin makuulleni kivelle, joka laskeutui kimmeltävään veteen.
Mietin hetken mitä minun piti tehdä ja muitta mutkitta sittenlaskin pääni kivelle, niin, että vaalean punainen kostea kuononi, kosketti kristallin kirkasta vettä.

Jatkuu...
Vastaus:Saat 25 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjahäntä, Tuuliklaani
09.08.2013 00:54
Luku 6. Minustako mestari?

Silmäni rävähtivät auki. Huohotin raskaasti ja pälyilin varoen ympärilleni. Huokaisin helpotuksesta huomatessani, että olin nähnyt vain unta. Todentuntuista sellaista. En halunnut muistella sitä, vaan katsoin taivaalle. Hopeahäntä loisti kirkkaasti yötaivaalla. Se sai minut muistamaan Varistähden. Mestarini oli kuollut urhoollisesti Jokiklaanin hyökkäyksessä vain vähän aikaa sitten ja kaipasin häntä kovasti. Pieni kyynel vierähti poskelleni ja pudistin päätäni.
>Tähtiklaani, onko hän joukossanne?> kysyin ääneti. Oli aivan hiljaista. Kerkesin jo pelätä, ettei mitään tapahtuisi, kunnes haistoin tutun tuoksun. Tuoksun, joka oli tullut jo monesti uniini. Edessäni oli Pitkätähti. Loin kolliin varovaisen, kysyvän katseen.
"Älä huoli. Hän on luonamme." Tuuliklaanin entinen päällikkö kuiskasi. Nyökkäsin kiitollisena.
"Kiitos, Pitkätähti." nau'uin aivan hiljaa. Kolli alkoi haalistua ja tuon haju hälvetä. Olisin tahtonut puhua kollin kanssa, mutten tohtinut estää häntä. Hetkessä hänestä ei ollut enää mitään jäljellä. Hymähdin tyytyväisenä ja käperryin jälleen nukkumaan.

Aurinko paistoi kirkkaasti sotureiden pesään. Oli rauhallista ja hiljaista. Vain tuuli suhisi puissa ja ravisteli lehtiä. Katsoin tyytyväisenä pesää, joka oli täynnä nukkuvia sotureita. Nousin hitaasti ja vastahakoisesti tassuttelin ulos lämpimään. Muutamia oppilaita makoili auringonläikässä ja tunnistin heti Vaahteratassun. Naaras katsoi minua hitusen kiinnostuneena. Hymyilin tuolle ja kävelin tuoresaaliskasalle. Mahani murisi, eikä edellisenä iltana syömäni hiiri ollut näköjään pidellyt nälkääni. Nappasin kasasta varpusen ja loikin sotureiden pesän edustalle. Nuolaisin huuliani ja haukkasin suuren palan eläimestä. Kaikki aistini täyttyivät makeasta tuoksusta. Tuuli pörrötti turkkiani ja nautin olostani.
"Pois tieltä!" joku sähisi. Nostin katseeni ja huomasin ruskean, täplikkään kollin. Pyöräytin silmiäni, mutta nousin kuitenkin. Mutakynsi. Olin hiukan ärsyyntynyt, mutten antanut kollin pilata päivääni, ehei! Jotenkin minusta tuntui siltä, että tänään tapahtuisi jotain erikoista. Pensaat kahisivat ja Haukkatähti astui pesästään väsyneen näköisenä. Katsoin tuota myötätuntoisesti ja ällistyin, kun naaras suuntasi luokseni turkki väreillen. Nousin ylös ja kumarsin kunnioittavasti päällikölle.
"Kastanjahäntä, tulisitko pesälleni, kun olet syönyt?" tuo kysyi. Nyökkäsin.
"Hienoa." päällikkö maukui ja lähti häntä pystyssä kohti pesäänsä. Hautasin varpusen luut ja lähdin kiltisti päällikön pesälle ottamaan selvää, mitä tuolla oli ilmoitettavana.

"Tiedäthän, että Marasta tulee oppilas." Haukkatähti aloitti juhlallisesti. Nyökkäsin ja katsoin tutkien naaraan sinisiä silmiä.
"Sinusta tulee hänen mestarinsa." päällikkö kertoi. Suuni loksahti auki ja epävarmat mielikuvat tunkeutuivat ajatuksiini. Olinko muka valmis mestariksi? Ei ollut kauaakaan kun minut oli nimitetty soturiksi! Haukkatähti oli seurannut ilmeitäni huvittuneena ja naurahti.
"Jos epäilet, ettei sinusta ole mestariksi, olet väärässä!"
Vilkaisin epäluuloisena naarasta.
"En usko olevani valmis. Juuri minut nimitettiin soturiksi!" nau'uin hädissäni. Oliko päällikkö menettänyt järkensä? Nyökkäsin hitaasti ja kävelin pesästä Haukkatähden antaessa merkin. Mihin olinkaan joutunut? Kuinka ikinä selviäisin?
Kun palasin aukiolle, Tihkukynsi asteli masentuneena pesästä. Kolli oli surrut kumppaninsa kaappausta ja ollut muutaman päivän ajan täysin epätoivoinen. Kosketin Tihkukynnen lapaa hännälläni, mutta tuo tuskin reagoi. Minäkin kaipasin Hiekkaturkkia. Naaras oli ollut mukavaa seuraa. Katseeni seurasi Haukkatähteä, joka tuli pesästään. Minulla ei ollut tekemistä, jotan talsin parantajan pesään ja kurkistin sisään. Parantaja katseli yrttivarastoja ja kääntyi hymyilemään minulle.
"No mutta Kastanjahäntä! Mikäs sinut tänne lennätti?" tuo kysyi.
"Olisiko sinulla minulle käyttöä?" kysyin varovasti.
"Ainahan minulla. Odotapas... voisit hakea kaislaa. Sitä kasvaa Jokiklaanin rajan tuntumassa." Parantaja kertoi. Kavahdin ja nielaisin palan kurkustani. Kaikkein vähiten halusin juuri nyt Jokiklaanin lähelle! Nyökkäsin ja lähdin ravaamaan vastustelematta kohti rajaa. Vesi solisi jo kaukaa ja erotin siellä kasvavat pitkät heinät. Hiivin varovasti niiden luo ja aloin pureskella niitä. Olin saanut jo mukavan kasan, kun haistoin tutun tuoksun rajan toiselta puolelta. Hätkähdin ja nappasin kaislat suuhuni. Loikkasin juuri sopivasti piiloon, kun kaksi Jokiklaanin soturia astuivat esiin pensaasta.
"Voisin vannoa, että tässä oli juuri joku tuuliklaanista." toinen, tanakka raidallinen kolli murisi.
"Olet oikeassa. Sehän olisi hyvä syy hyökätä heidän leiriinsä." toinen kolli sähisi ovelasti.
>Haukkahalla ja Raskasjalka> ajattelin ja tunsin murinan, joka kumpusi sisältäni. Nuo kaksi eivät kyllä hyökkää mihinkään! Sain todella estellä itseäni, etten olisi hyökännyt noiden kimppuun. Vihdoin he lähtivät ja pinkaisin niin kovaa kuin tassuistani pääsin kohti leiriä. Hätäni liehui perässäni ja tuuli leikki turkillani. Viimein saavuin leiriin läähättäen raskaasti. Haukkatähti riensi luokseni ja vaati saada tietää kaiken. Kerroin naaraalle koko tarinan ja odotin innolla tuon reaktiota. Naaras nyökkäsi ja siristi silmiään.
"Vai niin... Kiitos Kastanjahäntä." päällikkö sanoi ajatuksissaan. Nostin kaislan maasta ja kiikutin ne parantajalle. Palatessani, kuulin tutun kutsun:
"Tulkoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä, klaanikokoukseen!"
Suin nopeasti turkkini ja tassuttelin häntä pystyssä eturiviin etsien katseellani Maraa. Kun äkkäsin naaraan, tuo istui silmät sädehtien oppilaiden joukossa. Haukkatähti astui eteen ja seremonia alkoi.

Kosketin Lehtitassun kuonoa omallani ja klaani puhkesi hurraa huutoihin. Hymyilin leveästi oppilaalleni, joka sädehti, kuin aurinko. Ympärillämme tungeksi väkeä ja oppilas siirtyi minusta kauemmas kissojen mukana. Hymähdin ja tassuttelin Piikkihernehännän ja Takiaiskorvan luo, jotka olivat jo käyneet onnittelemassa tuoretta oppilasta.
"Onnea vain sinulekin." Takiaiskorva sanoi.
"Kiitoksia." Nau'uin ja naurahdin oppilaalleni, joka yritti päästä kaikelta siltä tungokselta päällikön luo. Lehtitassu käveli oppilaiden pesään hymyillen. Loihdin kasvoilleni ylpeän katseen ja seurasin tarkasti naaraan jokaista liikettä, kunnes tuo katosi oppilaiden pesään. Huokaisin ajatellen tätä päivää. Ajatella, nyt minulla oli oppilas. Oppilas, jolle välittäisin kaikki tietoni, sekä taitoni ja jota saisin valmentaa soturiksi. Haukottelin ja kävelin väsyneenä sotureiden pesään. Suljin silmäni mielikuvien pyöriessä päässäni ja nukahdin rauhalliseen uneen.
Vastaus:Saat 30 kokemuspistettä!

~sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki,Tuuliklaani
08.08.2013 22:24
Kääntyilin pimeässä luolassa.Ärähdin kun löin kylkeni seinään.Kömmin ylös mutta varoin että en lyönyt päätäni kattoon.Siristelin silmiäni mutta en nähnyt mitään muuta kuin pienen valon välähdyksen joka tuli siitä kun aurinko laski taivaanrantaan.Murisin hiljaa ja mahani murisi.Kuulin jonkin pienet askeleet ja kuljin hajun ja kuuloni avulla pimeässä luolassa.Läppäisin käpälällä jotain ja se tömähti maahan.>Sisilisko<Ajattelin riemuissani ja hotkaisin sen suuhuni.Parempi sekin oli kuin nääntyä nälkään.Liikuin hiljaa pesän yhteen nurkkaan ja lipuin seinää pitkin niin kaukan kunnes tunsin aukon.Hiivin sitä pitkin ja aloin nähdä jo jotain.Ihan luolan suuaukolla istui neljä jämerää kissaa.Liikuin niin hiljaa kuin pystyin.Astuin kuitenkin kuivan oksan päälle ja se naksahti poikki.Neljä kissaa kääntyivät ympäri ja kaksi kävi kiinni minuun.Toinen tarttui niskanahkaani ja toinen puri minua takajalasta.Rääkäisin ja toinen kissa raahasi minut takaisin.Kissa heiiti minut luolan seinää vasten ja lysähdin maahan.Sähisin ja murisin kissalle mutta muuhun minusta ei ollutkaan.Mahani murisi.Se onnella saatu sisilisko ei auttanut nälkään ja oloni oli voipunut.>Mitenköhän Tihkukynnelle kävi?<Ajattelin huolissani.Yhtäkkiä luolaa valaisi hennosti pieni valo.Se valo oli Marjaturkki."Marjaturkki!"Henkäisin."Tihkukynsi on elossa"Vaalea naaras vastasi ja katosi.Olin taas yksin pimeydessä ja suljin silmäni.En koko yönä nähnyt unia olin vain silkassa pimeydessä.
Heräsin.Olin nukkunut koko yön mutta tuntui kun en olisi nukkunut kuuhun."Siinä"Joku kissa sanoi ja työnsi luolaan lehden jossa oli vettä.Kurottauduin juomaan nopeasti elintärkeän nesteen.Takajalkaani särki.Kuulin kissan askeleita ja Roihukynsi tuli luolaan.Kurkustani kohosi hiljaista murinaa.Kolli katsoi minua viileästi ja käveli viereeni.Makasin vain paikoillani.>Nouseminen olisi vain voimien tuhlaamista<Ajattelin.Kun Roihukynsi alkoi sukia takkuuntunutta turkkiani sähisin ja puraisin kollia kuonosta.Roihukynsi ravisti päätään ja laittoi toisen etukäpälänsä pääni päälle ja jatkoi nuolemistani.Murisin ja sähisin."Lopeta"Tiuskaisin kun kolli painoi kipeää jalkaani.Roihukynsi nosti nopeasti käpälänsä pois kipeän jalkani päältäja minä raahauduin nopeasti mahdollisimman kauksi.Mulkoilin kollia hampaat irvessä.Yhtäkkiä raju tappelun ääni täytti rotkon ja kuulin Tuuliklaanin sotureiden mouruamisin.Roihukynnen silmät paloivat ja hän loikki ulos.>Ei!Lopettakaa<Huusin ääneti.Hetken päästä äänet vaimenivat ja Tuuliklaanin tuoksu heikkeni.Kyyneleet valuivat silmistäni.Kaipasin Tihkukynttä ja turvallisuuden tunnetta jota hän loi.>Mitä Roihukynsi minulla edes tekee?<Kysyin itseltäni.Roihukynsi palasi pian outo katse silmissään.>Aikooko hän paljastaa miksi hän kaappasi minut?<Arvion kollia katseellani.
Vastaus:Saat 27 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekkitassu,Myrskyklaani
08.08.2013 20:14
Tylsyyttä ja lisää tylsyyttä!
Luku 3

Seurasin tylsistyneenä mestariani, joka selosti täekeän oloisena miten tärkeää oli tunnistaa eri klaanien hajut ja tietää reviirien rajat.
>Tähtiklaani sentään! Miksei tuo löpinä voisi jo loppua!< ajattelin turhautuneena ja paljastin pitkät kaarevat kynteni.
Olimme juuri mestarini kanssa tulleet Varjoklaanin ja Myrskyklaanin rajalla, joka erotti kahden eri klaanin reviirit toisistaan.
"Jo riittää löpinät!" sihahdin ja keskeytin mestarini pitkän selostuksen.
Naaras vilkaisi minua hieman äreänä, mutta sitten erotin tuon silmistä pientä ymmärtäväisyyttä.
"Hyvä on sitten! Metsästetään loppu päivä!" naaras ilmoitti ja sovimme tapaavama järven rannalla hieman ennen auringon laskua.
Pinkaisin pusikkoon ja lehdet kahisivat ympärilläni, kun sukelsin pensaaseen. Mestarini sujahti vastakkaiseen suuntaan.
Minä jäin hiljaa paikoilleni kyyhöttämään pensaan kätköihin. Odotin kunnes mestarini askeleet olivat häipyneet olemattomiin.
>Jes! Vihdoin yksin!< ajattelin ja tulin esiin lehtiverhon takaa.
Ravistelin oksan palaset ja lehdet turkistani ja virnuilin innoissani edessäni avautuvalla metsälle.
Nyt pitäisi vain tietää oikea suunta vapauteen, pois, kauas pois klaanien reviireiltä.
Olin varma että minusta tulisi pian soturi ja aijoin luistaa öisestä valvomisesta pakenemalla nyt pois tästä työleirstä.
>Täältä tullaan vapaus!< ajattelin ja lähdin sokkona jokuttamaan valitsemaani suuntaan.
Astelin eteenpäin metsän siimeksessä jokainen aisti viritettynä havaitsemaan pienimmänkin liikkeen, tai elämän merkin takanani tai sivuillani.
Nuuhkin tiuhaan ilmaa haistaakseni mestarini, jos tuo sattuisi oleskelemaan lähistöllä. Havaitsin hiiren läheisessä pensaassa, mutten kiinnittänyt siihen erityisempää huomiota, minähän olin pako matkalla, en saalistamassa ruokaa klaanille, vaikka niin ehkä luultiinkin.
>Paras pelata varman päälle.< ajattelin ja nappasin hiiren. Tapoin sen yhdellä rivakalla käpälän huitaisulla. Oppi oli mennyt perille, olinhan minä sentäs jotakin mestariltani oppinut.
Vesi herahti kielelleni kun haistoin harmaan pienen ruumiin ihanan ja viekoittelevan aromin.
Päätin kantaa hiirulaista suussani, jotta todellakin näyttäisi siltä että olin vain harmittomasti metsästämässä.
Nappasin vielä oravan hiiren seuraksi ja jatkoin matkaani, kun siinä samassa edessäni olevat saniaiset alkoivat kahista ja heilua villisti.
Kiharaiset lehdet tutisivat ja kahisivat kun esiin astui kissa, mestarini.
"Missä olet ollut? Meidän olisi pitänyt tavata juuri sydämmenlyönti sitten rannalla." mestarini maukui.
"Uppoudin vain saalistamiseen." julistin tyynestin ja peitin väkisinkin pettymyksen äänestäni.
"Palataanpas pika pikaa leiriin. Sinusta tulee pian soturikin." mestarini maukui ja lähdimme menemään leiriä kohti.
Poikkesimme matkalla mestarini saalis kätköllä, jossa oli kani ja kaksi hiirtä.
Kävelimme leiriin saaliit suustamme roikkuen.
Olin hienoisesti pettynyt, kun pakoni ei ollut onnistunut.
Vastaus:Saat 25 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölytassu, Tuuliklaani
08.08.2013 18:57
Oli auringon huipun hetki. Tihkukynsi oli surunmurtama Hiekkaturkin kadottua, ja minulla ja Lummetassulla ei ollut opettajia. Mutta Lummetassulle se ei olisi niin vakavaa, koska hänestähän tulee pian soturi, mutta minusta ei vielä pitkiin aikoihin. Ja minun mestariksi tulee joku soturi, jota en edes tunne. Menin nummelle metsästämään, lähelle leiriä, jossa ei ole paljon vaaroja. Silloin haistoin Jokiklaanin. >Tunkeutuja!< ajattelin, mutta tiesin, että en pysty mitään armeijaa vastaan yksin taistelemaan. Mutta jos on yksi soturi, taikka kaksi, niin kyllä minä ne selätän. Silloin eräästä puskasta päälleni hyppäsi kaksi naarasta, molemmat oppilaita. "Keitä te olette?!" huusin, kun olin päässyt ylös. "Jokiklaanilaisia!" "Olemme Jokiklaanin oppilaita, nimeltä Pikkutassu ja Pilvitassu!" he sanoivat ylpeinä. "Eli tunkeutujia!" minä sanoin päättäväisesti. "No, meidän piti tulla hakemaan Jokiklaanilainen Silkkitassu takaisin." he sanoivat yhteen ääneen. "Minä en anna teidän viedä ketään omasta klaanistani, ennen kuin minut on viety!" sanoin heille ja kovaa. He katsoivat toisiaan hämmästyneinä. "Oletko tosissasi?" "Aijotko uhrata itsesi klaanisi tähden, sillä me ei ikinä tehtäis mitään niin järjetöntä!" he huusivat. "Oletko tosissasi, Pölytassu. Uhraisitko todella itsesi klaanisi tähden?" kuulin Haukkatähden sanovan takanani. "Olen tosissani!" minä sanoin vakavasti. "Sinulla aineskin riittää uskollisuutta." hän sanoi. "Kiitos, mutta se on tehtäväni, siis klaanini suojeleminen!" minä sanoin. "Mutta nyt, te kaksi häipykää reviiriltämme!" Minä huusin niille kahdelle oppilaalle, että he ihan pelästyen juoksivat pois Tuuliklaanin reviiriltä. "Mennään leiriin, jotta voin kertoa kaikille, että sinä karkotit kaksi Jokiklaanilaista reviiriltämm2!" Haukkatähti sanoi. "Toivon, että sinä olisit minun oppilaani." kuulin Haukkatähden sanovan hiljaa. "Voinko käydä nopeati metsästämässä yhden jäniksen etten palaisi leiriin tyhjin käsin." sanoin päälikölle. "Tottakai, sinullahan on soturin äly!" Haukkatähti sanoi. Ylpeilin. Olen ylpeä, kun päälikkökin kehui minua ja minun taitojani, että minulla on soturin äly...---Jatkuu---
Vastaus:Saat 15 kokeumuspistettä!

~sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
08.08.2013 17:32
Roihukynsi raahasi Hiekkaturkkia mahdollisimman nopeasti rotkoa kohden. Hän kuuli takanaan Tihkukynnen tuskaisan ulvonnan ja lähestyvien Tuuliklaanin sotureiden askeleet. Hän sysäsi nopeasti Hiekkaturkin kallion koloon ja nosti karvansa pustyyn. Hän kääntyi tulosuuntaansa. Karvat pystyssä hän näytti entistä valtavammalta, ja hänen silmänsä kiiluivat. Kaksi Tuuliklaanin soturia ilmestyi hänen eteensä.
"Missä Hiekkaturkki on?" Toinen kysyi vaativasti. Roihukynsi läimäisi soturia, ja tämä kaatui maahan ähkäistem. Toinen soturi loikkasi hänen selkäänsä. Roihukynsi sähähti ja kierähti selälleen niin ,että hänen altaan kuului pitkä puhina. Roihukynsi käytti sotureiden herpaantuminen hyväkseen ja loikki kalliolle, nappasi Hiekkaturkin ja syöksyi kohti rotkoa. Soturit viilettivätnhänen perässään. Roihukynsi raahasi Hiekkaturkin rotkoon vievälle polulle, ja häntä vastaan ryntäsi viitisen kulkukissaa.
"Roihu. Jahtaavatko he sinua?" Kuului Huurteen ääni.
"Nimeni on nykyään Roihukynsi. Kääntäkää heidät pois!" Roihukynsi murisi. Huurre kumarsi ja säntäsi ylös muiden jäljessä. Roihukynsi pääsi vihdoin viimein rotkon pohjalle.
"Te neljä, seuratkaa minua!" Hän ärähti neljälle jykevälle kulkurille, jotka lähtivät oitis seuraamaan häntä. Kaksi otti Hiekkaturkin häneltä. Roihukynsi asteli polulle, jonka varrella oli muutama luola. Pian Roihukynsi pysähtyi.
"Viskattua hänet tuonne!" Hän käski ja viittasi kohti kapeaa sisäänkäyntiä, josta mahtui vain yksi kissa kerrallaan. Yksi kissa raahasi Hiekkaturkkia sisään, ja muut jäivät odottamaan käskyjään.
"Odottakaa siinä!" Roihukynsi määräsi ja sujahti luolaan. Hiekkaturkki makasi puolinukuksissa kolon nurkassa, ja kohotti päätään.
"M-missä olen?" Hän sopersi. Sitten hän huomasi Roihukynnen, joka istui viileän tyynenä niin, että hänestä näkyi vain kaksi himmeänsinistä viirua.
"Sinä!" Hän huufådahti ja pomppasi jaloilleen niin, että hänen päänsä kolahti luolan matalaan kattoon.
"Minä", Roihukynsi murisi. Hiekkaturkki hoiperteli pari askelta eteenpäin ja siristi silmiään pimeydessä.
"Luolan suulla on neljä vartjiaa, ja he ovat valmiina toimimaan jos yrität karata. Et saa ruokaa", Roihukynsi maukui.
"Ketunleipäjalka ja muut soturit kyllä päästävät minut ulos!" Hiekkaturkki uhosi.
"Tuskinpa. Täällä on montakymmentä kulkukissaa valmiina, ja heillä menee päiviä tutkia kaikki luolat", Roihukynsi sihahti. Hiekkaturkin ilme oli tyrmistynyt
"Käväisen täällä huomenna", Rihukynsi murahti ja sukelsi ulos. Neljä kissaa odotti rivissä.
"Vartioikaa tätä kissaa erittäin tarkasti, vartiossa on oltavanvähintään neljä kissaa aina", Roihukynsi murahti ja jolkutti ylös. Huurre nuoli naarmujaan lähistöllä.
"Ole varuillasi: tuota kissaa etsitään, enkä halua että hänet löydetään", hän murisi ja suuntasi takaisin rotkon reunalle johtavaa polkua kohti. Pian hän sukelsi takaisin Myrskyklaanin reviirille ja kääntyi kohti leiriä.
Vastaus:Saat 20 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölytassu, tuuliklaani
08.08.2013 17:16
Taas kerran,aamu. Ja se inha Rosotassun sisko. Pitikö hänenkin nyt tulla minun ja Rosotassun väliin? Nyt minun ja Rosotassun yhteinen aika vähenee vielä enemmän. Ja kun sen myrskyklaanilaisen rontin piti kidnapata Hiekkaturkki. Ja minä joudun ottamaan jonkun toisen mestarin ja myös ne kaksi kissaa on minun tiellä. (Silkkitassu ja Lehtitassu.) Ja Hiekkaturkin kadottua, minun soturiksi tulo saattaa kestää vielä kauemmin. Jatkuu.

//tuli lyhyt koska tein puhelimella. Tää on hyvä olla jo aika hyvä.
Vastaus:Tämä on kyllä melkeinpä ropetus, mutta saat 7 kokemuspistettä.

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkukynsi,Tuuliklaani
08.08.2013 15:41
Joku raahasi minua.Ulvahdin ja raahaaja päästi irti."Hyvä että heräsit!"Kuulin kumppanini äänen.Katsoin Hiekkaturkkia.Kömmin pystyyn mutta toista poskeani vihloi rajusti."Mitä se Myrskyklaanilainen haluaa sinusta"Tiuskaisin.Kumppanini näytii pelokkaalta."En tiedä"Hiekkaturkki kuiskasi."Oli miten oli en anna kenenkään satuttaa sinua niin kauan kun pysyn pystyssä."Lupasin kumppanilleni.Lupaukseni ei näyttänyt rauhoittavan kumppaniani.Hiekkaturkki pälyili ympärilleen ihan kuin valtava musta kolli hyökkäisi ihan milloin vain."Mennään leiriin olemme siellä turvassa."sanoin ja kiristin tahtia.Hiekkaturkki juoksi kiinni minussa ja hänen karvansa olivat pystyssä.Kun he saapuivat leiriin Kaarnakasvo käveli luokseni äreänä."Sinun piti olla vielä tämä päivä pesässäni"Kaarnakasvo tiuskaisi."Olen jo kunnossa"Vakuutin parantajalle.Kaarnakasvo mittaili minua katseellaan."No jos niitä haavoja alkaa särkeä tule luokseni heti"Kaarnakasvo määräsi ja käveli pois.Yritimme livahtaa Hiekkaturkin kanssa sotureiden pesään mutta ääni pysäytti meidät."Menkää te Ketunleipäjalan ja Tammikynnen kanssa metsästys partioon."Yksiviiksi määräsi."Mutta..."suljin suuni kun Yksiviiksi mulkaisi minua.Laahustimme entisten mestareidemme luokse.Kävelimme ulos leiristä."Menkää te tuonne niin me menemme tuonne"Tammikynsi viittoi hännällään.Jolkotimme pienelle aukiolle.Hiekkaturkki näytti todella hermostuneelta."Ei ole hätää"Yritin rauhoitella kumppaniani.Hätkähdin suurta pelkoa joka paistoi Hiekkaturkin silmistä."Mutta mitä jos hän satuttaa sinua tai jota kuta muuta"Hiekkaturkki katsoi minua peloissaan.Katsoin häntä lempeästi."T-Tihkukynsi!"Hiekkaturkki henkäisi ja kumppanini katse oli kiinnittynyt johonkin takanani.Myrskyklaanin haju tulvahti kuonooni.Minun ei edes tarvinnut kääntyä.Tiesin mikä minua odotti.Liu'utin kynnet ulos ja käännähdin salaman nopeasti.Musta kolli ilmestyi kanervista.Kolli jännitti lihaksensa kuin hyppyyn joten nousin takajaloilleni.Mutta kolli törmäsikin koko voimala mahaani.Lensi ketunmitan päähän.Yritin päästä ylös mutta kolli painoi minut maata vasten.Hiekkaturkki roikkui kollin kyljessä ja puri häntä mutta kolli ei välittänyt Hiekkaturkin yrityksistä.Kolli iski hampaansa etujalkaani.Hän väänsi sen luonnottomaan asentoon.Rääkäisin tuskasta joka repi koko kehoani.Musta kolli tarttui toiseenkin etujalkaani ja väänsi senkin pois paikoiltaan.Huusin ääneti ja kolli nousi pois päältäni.En voinut nousta etujalkani olivat poikki.Kolli paiskasi Hiekkaturkin maahan ja kumppanini ponnisti ylös."Jätä minut rauhaan Roihukynsi!"Kumppanini huusi epätoivoisena.Kollin jäänsiniset silmät välähtivät."Sinä olet nyt minun"Kolli naurahti ja loikkasi Hiekkaturkin kimppuun.Roihukynsi puristi HIekkaturkkia kaulasta ja pian kumppanini meni tajuttomaksi."Päästä Hiekkaturkki!"Rääyin.Roihukynsi käveli luokseni ja astui jalkani päälle.Huusin kivusta.Kolli käveli Hiekkaturkin luokse ja otti hänen niskanahasta kiinni ja raahasi kanerviin."Hiekkaturkki"Valitin.Kanervat huojuivat kun Tammikynsi ja Ketunleipäjalka rynnistivät paikalle."Tihkukynsi mitä on tapahtunut?"Entinen mestarini huudahti."Se myrskyklaanilainen vei Hiekkaturkin"Rääyin tuskissani.Tammikynsi nosti minut nopeasti selkäänsä."Etsikää Hiekkaturkki"Valitin."Sinut pitää saada ensin turvaan"Ketunleipäjalka sanoi ja katsoi murtuneita jalkojani."Hiekkaturkki"Voivotin hiljaa koko matkan."Minä pelastan se on varma.Minä lupasin sen sinulle!"kuiskasin hiljaa.Vilkaisin ylös.>Tähtiklaani pitäkää hänet turvassa<Huusin äänettömän rukoukseni.
/Nyt Roihukynnen kantsii varoo se suuttuti Tihkukynnen/
Vastaus:Saat 28 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, Myrskyklaani
08.08.2013 15:01
Tyrmistys levisi Auringonloisteen naamalle.
"Sinä!" Hän sähähti Tulikukallle.
"Sinä pakotti hänet siihen!"
Punahaukka loi emoonsa musertavan katseen. Tulikukka perääntyi askeleen, mutta Auringonloiste töytäisi kivuliaasti hänet sivuun ja marssi pentutarhaan. Tulikukka horjahti kyljelleen ja vinkaisi. Punahaukka auttoi hänet pystyyn.
"Oletko kunnossa?" Hän kysyi hiljaa. Tulikukka ei ehtinyt vastata, kun Auringonloiste tuli takaisin Hopeatähti mukanaan.
Päällikön ilme oli viileä, eikä siinä näkynyt mitään merkkiä tavallisesta ystävällisyydestä.
"Tulikukka, mene pentutarhaan ja pysy siellä! Punahaukka, haluan puhua kanssasi, nyt heti", Hopeatähti määräsi. Tulikukka perääntyi pentutarhan edustalle. Auringonloiste seurasi poikaansa ja Hopeatähteä tämän pesään.
"Tulikukka! Olet palannut!" Puumanloikka kirkaisi ja töytäisi siskonsa kylkeä leikkisästi. Tulikukka vingahti. Vatsa oli aiempaa aiempi, pentujen takia. Puumanloikan ilme vaihtui hämmentyneeksi.
"Mikä nyt on? Näytät aikas pulskalta klaanikissaksi", hän maukui ja naurahti. Tulikukka painoi päänsä.
"Tule, mennään sotureiden pesään"m Puumanloikka suostutteli. Tulikukka pudisti päätään.
"Odotan pentuja", hän maukui. Puumanloikan ilme muuttui tyystin.
"Sinäkö - entä kuka on isä?" Hän maukui ja murahti, "ei kai Punahaukka, Se petturi?" Tulikukka nuolaisi siskoaan ja tepasteli pois häntä pystyssä. Hän istahti päällikön pesän edustalle kuollakseen sisällä olevien kissojen keskustelun.
"Miten saatoit hankkiutua Luopion pentujen isäksi?" Auringonloisteen ääni murisi.
"Pakottiko hän sinut?"
"Ei! Minä RAKASTAN häntä", Punahaukka maukui.
"Punahaukka, sinut minä uskon uskollisesksi, mutta Tulikukka on Tiikerivarjon tytär; luotan enemmän jopa Puumanloikkaan", Hopeatähden ääni maukui hiljaa. Tulikukka oli liian järkyttynyt kuollakseen enempää. Päällikkö oli itse ollut mukana surmaamassa hänen isäänsä, eikä Tulikukka koskaan ollut kovin ystävällinen tälle. Hän asteli pentutarhan suuaukolta sisään, ja tapasi sisältä Haukansiiven. Tulikukka istahti aivan Pentutarhan nurkkaan, kauemmas muista, ja hänen raidallinen turkkinsa sulautui varjoihin.
Vastaus:Voi Tulikukka parka... Saat tästä 25 kokemuspistettä.

~Sulkis

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Mara/Lehtitassu, Tuuliklaani
08.08.2013 14:46
"Minut otettiin klaaniin!"

"Saako hän milloin soturinimen, ja kuka hänen mestariksi?" kuulin Rosotassun kysyvän klaanin pääliköltä. "Minun puolesta hänet voitaisiin nimittää jo tänäiltana oppilaaksi." Haukkatähti sanoi. "Selvä, mutta voisiko Punarintasiipi olla tänään hänenkin mestari, mutta vain tänään?" Rosotassu kysyi. "Kai hän voi.." Haukkatähti sanoi. "Mennään, Mara!" Rosotassu huusi. "Mutta ottakaa Hiekkaturkki ja Pölytassu mukaan!" Haukkatähti huusi, kun näki Hiekkaturkin ja Pölytassun. Pölytassu meni Rosotassun toiselle puolelle kun Mara meni hänen toiselle puolelle. Minulla meni Punarintasiiven mukaan aika hyvä oppilas. Opin kuulema nopeasti. -Illalla- Seremonia on käyty ja kaikki huusivat että: LEHTITASSU,LEHTITASSU,LEHTITASSU,LEHTITASSU,LEHTITASSU, LEHTITASSU... "Pääset heti huomisaamuna Kastanjahännän kanssa harjoittelemaan." Haukkatähti sanoi Lehtitassulle. "Olen valmis!" minä sanoin ylpeänä. Mutta minä huomasin myös, että Pölytassu taisi olla minulle hieman kateellinen. >Olenko saannut jo heti uuden vihamiehen?< ajattelin, kun Pölytassu mulkaisi minua, ja sitten katsoi muualle. -Jatkuu-

//eli siis nyt toi Mara meni tohon tuuliklaaniin ja sen nimi vaihtu Lehtitassuksi. Isona siitä tulee Lehtisydän. Eli jos käy niin ton Maran voisi poistaa klaaniin kuulumattomista kissoista ja tuuliklaaniin voisi lisätä oppilaisiin Lehtitassun. Ja voisiko sen mestariksi tulla sitten Kastanjahäntä?..
Vastaus:Saat 10 kokemuspistettä!

~sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Punahaukka,Myrskyklaani
08.08.2013 14:43
Hopeahäntä loisti taivaalla yhtä kirkkaana kuin aina.Olin painautunut Tulikukkaa vasten.Naaraan kylki kohoili tasaisesti hengityksen tahtiin,mutta minä en saanut unta vaikka kuinka yritin.
>Mitä tästä seuraisi?<ajattelin ja nuolaisin kumppaniani.Toivoin todella kaiken järjestyvän.Suljin vihreät silmäni yritin nukahtaa.Tunsin pian jonkun tökkivän minua.
>En varmaan nukkunut silmäystäkää.<ajattelin väsyneenä ja nousin jaloilleni.Nyt kun silmäilin Tulikukkaa huomasinkin,että tämä todella näytti paksummalta.
"Oletko valmis."Tulikukka maukui.
"Olen."huokaisin raskaasti ja nuolin rintaani.
"Kiitos kaikesta Tammikuu."Tulikukka kiitti Putousklaanin päällikköä.Kolli nyökkäsi meille.Kumarsimme Tulikukan kanssa ja lähdimme rinnatusten tassuttelemaan Myrskyklaanin reviiriä kohti.
>Auringonloiste saa raivokohtauksen.<ajattelin.
"Miten voit? Onko pennuilla kaikki hyvin?"kysyin Tulikukalta jatkuvasti koko matkan aikana.
"Kaikki on ihan hyvin."Tulikukka vastaili kärsivällisesti kysymyksiini.Tarkkailin naarasta jatkuvasti siltä varalta,että tämä oisi yhtäkkiä alkanut synnyttämään.
"Punahaukka lakkaa huolehtimasta kaikki on ihan hyvin."Tulikukka maukui.
"Varmastkko?"kysyi epävarmana.
"Aivan varmasti."Tulikukka maukui.Nyökkäsin vieläkin epävarmana ja yritin rentoutua.
>Minusta tulee isä!<ajattelin onnellisena se sai pienoisen kehräyksen nousemaan rinnastani.
Tulikukkakin hymyili.Tiesin,että pennuistamme tulisi vahvoja ja kauniita.Tassuttelimme rinnakkain ja aloin tunnistaa paikkoja.Mysrkyklaanin metsä.Kuolleet lehdet ja oksat rapisivat tassujemme alla.Suojaisa lehtikatto sai oloni tuntumaan turvallisemmalta ja vielä kun sain tassutella rinnakkain rakkaani kanssa.
"Olemme melkein leirissä."Tulikukka maukui.Tunsin oloni hermostuneeksi,sillä tiesin Auringonloisteen reaktion.Tassuttelimme Myrskyklaanin reviiriä pitkin.Polkuanturoitani särki kaikesta kävelystä.
Saatoin jo erottaa Myrskyklaanin leirin.Nielaisin hermostuneesti,kun astelimme leirin suuaukosta sisään.Saimme vastaamme hämmentyneitä ja vihaisia katseita.
"Punahaukka!"kuului emoni ääni.Tämä juoksi luokseni karvat pystyssä.
"Missä olet ollut?!"tämä ärähti.
"Siellä sun täällä."mau'uin.
"Sinä pakotit hänet mukaansa! Sinä senkin luopio!!"emoni sähisi.
"Et kutsu häntä luopioksi,sillä hän on kumppanini ja me saamme pentuja!"mau'uin tälle päin naamaa.
Vastaus:Saat 20 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Rosotassu, Tuuliklaani
08.08.2013 13:42
Rosotassu oli yksin metsällä. Räks! Jossain oli joku tuntematon kissa! Hiivin rksähdystä kohti... "Mjauu!!" joku maukaisi että koko nummi kaikui. "Kuka siellä?!" huusin sille, joka rapisi melkein nummen ainoassa kasvissa. Sillon joku hyppäsi pälleni. Se haisi... kotikisulle "Kotikisu!" minä huusin. "Missä?!" Tämä kissa huusi ja katsoi ympärilleen. Silloin haistoin häivähdyksen...Emoani. "Kuka sinä olet?" kysyi häneltä. "VELI!" tämä kotikisu huusi. Silloin minä vasta tajusin. >Saarnijalka on vain sijaisemo, ja tuo on minuun oikean emon yksi pentu, Mara, minn sisko!< "MARA!" minä huusin ja aloin rivakkaa tahtia nuolla häntä. Silloin näin hänen kyljessä verisen haavan. "Tule sisko, mennään klaaniini, jossa parantaja auttaa sinua!" minä sanoin hänelle, kun olin jo menossa, mutta kun katsoin, missä hän on, niin hän ei ole lähtenyt mihinkään. "Tule!" minä sanoin. "M-mitä jos he eivät hyväksy m-minua?" Mara kysyi peläten. "He hyväksyivät minutkin, niin eivätköhän he sinutkin hyväksy!" minä sanoin puolustavasti. "Mutta olen kotikisu!" siskoni sanoi. "Kuule, olemme samaa verta, niin eiköhn sinuakin hyväksytä!" minä intin. "Mutta jos..." Ei mitään muttia sisko!" Minä vastasin käskymäisesti. "V-veli... emomme on kuollut..." Mara sanoi, kun alkoi itkeä. "S-senkö t-takia t-tulit m-minun l-luokse?" minä sanoin vapisevalla äänellä. "K-kyllä!" Mara sanoi. "M-mennään!" minä sanoin ja menin siskoni viereen ja kävelimme leiriin vieriviereen. Leirissä päälikkö tuli katsomaan, kuka Rosotassun mukana oli. "Kuka hän on, hän on aineskin kotikisu!" päälikkö sanoi. "Hän on siskoni, samasta pentueesta kuin minä, eli hänkin on puoliksi klaanikissa, puoliksi klaani..." "Mitä!" "Olenko minä puoliksi klaanikissa?!" Mara hyökkäsi Rosotassun kimppuun. Koska maa oli kerinnyt kuivaa sateen jälkeen, hiekka pöllyi niin että tappelusta ei hetkeen nähnyt mitään. Mutta kun he olivat lopettaneet, pöly laskeutui ja kaikki näkivät, että Mara oli laittanut Rosotassulle pölyt suuhun, ja oli Rosotassun päällä voittomaisesti. "Tuollainen kissa on hyödyksi taisteluissa!" "Sinä saat tulla!" päälikkö sanoi, ja Mara tunsi itsensä hyväksytyksi. ---Jatkuu Maralla---
Vastaus:Saat 20 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
08.08.2013 13:32
Roihukynsi väisti Hiekkaturkin syöksyn loikkaamassa sivulle, ja jysähti sitten naaraan kylkeen koko kehonsa voimalla. Hiekkaturkki ulvahti ja kaatui kyljelleen. Roihukynsi oli aikeissa iskeä kyntensä tämän vatsaan, kun naaras ponkaisi ylös ja upotti hampaansa Roihulynnen jalkaan. Kolli rääkäisi ja potkaisi Hiekkaturkin naamaa kohti. Naaras irtautui ja sähisi.
"Et saa minua mukaasi!" Hän sähähti, mutta Roihukynsi haistoi naaraan pelkotuoksun.
"Jaahas. Kumppanisi on tajuttomana, eikä hänestä ole mitään hyötyä. Miksi vielä norkoilet täällä?" Roihukynsi sihisi ja kierteli naarasta. Hiekkaturkin karvat olivat pystyssä
"En hylkää kumppaniani sinun takiasi! En halua ylipäänsä edes nähdä sinua!" Naaras sähisi. Hänen silmänsä tarkkailivat Roihukynnen jokaista liikettä.
"Mitä MINA haluan sinut mukaani. Olet vahva naaras - ollaksesi Tuuliklaanissa", Roihukynsi murahti loikkasi Hiekkaturkin selkään arvaatkaan tämän niskanahkaan. Hiekkaturkki rimpuili vastaan, ja heitti Roihukynnen pois.
"Vien sinut rotkoon! Kulkukissat kyllä osaavat pitää sinut vankina. Armas päällikkömmekin on tutustunut niihin, niin veljeni kertoi", Roihukynsi sähisi. Hiekkaturkki näytti turmistyneeltä.
"Veljesi?"
"Piikkikynsi, hiirenaivo! Nyt, lähde mukaani!" Roihukynsi sihahti. Hiekkaturkki perääntyi.
"En lähde mukaasi!" Hän intti.
Yhtäkkiä läheisestä kanervamättäästä kuului kahinaa.
"Muista, että tarkkailen sinua", Roihukynsi murisi ja hiipi nopeasti pois. Hän näki vielä vilauksen Hiekkaturkista valkoisen Kollin kanssa, jolla oli musta hännänpää.
"Tihkukynsi! Sekö hänen nimensä on?" Roihukynsi murisi äänekkäästi. Hiekkaturkin korvat värähtivät, ja hän vilkaisi Roihukynnen suuntaan huolestuneena, kun keskusteli Kollin kanssa. Hän erotti pätkän heidän sanoistaan.
"Et saisi olla täällä. Kaarnakasvo sanoi, että pitäisi sinut vielä tämän päivän pesässään", Hiekkaturkki maukui. Tihkukynsi murisi syvältä kurkustaan.
" haistoin taas sen Myrskyklaanin soturin. Miksi hän on täällä, ja miksi sinun luonasi?" Hän murahti.
"Hän.... En tiedä", Hiekkaturkki maukui ja nuolaisi Kollin korvaa. Roihulynnen kärsivällisyys loppui, ja hän karjahti. Hän syöksyi Aromaan halki suoraan Tihkukynnen kimppuun. Kolli räjähti ja rimpuili vastaan. Hiekkaturkki läimäisi Roihukynnen sivuun. Roihukynsi latasi kaiken voimansa ja läimäisi Tihkukynnen pään sivua. Kolli horjahti ja kaatui maahan. Roihukynsi tyrmäsi Hiekkaturkin maahan ja piti tätä käpälällään maata vasten.
"Olet minun, paina Se mieleesi", hän sihahti ja syöksyi pois kohti Myrskyklaanin rajaa.
Vastaus:Saat 25 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölytassu, Tuuliklaani
08.08.2013 11:21
Oli sateinen aamu. >Taas sataa!< minä ajatteli, kun menin sotureiden pesälle. Näin Thkukynnen ja Hiekkaturkin. Menin heidän luokse ja aloin tokkiä Hiekkaturkkia herelle. "M-mitä?" Hiekkaturkki sanoi unisena. "Mennään harjoittelemaan!"minä sanoin innoissani. "Mutta tuollahan kastuu!" Hiekkaturkki vastasi äreänä. "Ketä se haittaa, ei aineskaan kuolla janoon!" Minä väitin. "Hyvä on, mutta otetaan Tihkukynsi ja Lummetassu mukaan!" hän sanoi kun oli nousemassa ylös. Hiekkaturkki alkoi tokkiä nukkuvaa Tihkukynttä hereille ja minä menin oppilaiden pesään herättämään Lummetassua. "Herää unikeko!" Min sanoin tarpeeksi kovaa että Lummetassu heräisi. Mutta koska Rosotassu oli minun vieressäni, niin hänkin heräsi. "Anteeksi Rosotassu, ei sinun ole pakko herätä, yritin vain herättää Lummetassa harjoittelemaan!" "Anteeksi!" minä sanoin. "Ei se mitään, mutta voisimmeko minä ja Punarintasiipi tulla mukaan?" Rosotassu kysyi. "Tottakai!" Kuulin Tihkukynnen hihkaisevan takaani. "Mennään, Hiekkaturkki ja Punarintasiipi odottavat tuolla ulkona!" "Me tulemme." Rosotassu sanoi. Minä ja Rosotassu kuljimme koko ajan yhdessä. >Minusta tuntuu että minun ja Rosotassun välillä on jokin suhde...< ajttelin kun aloimme harjoitella. Minä harjoittelin Lummetassua vastaan. Mutta koska satoi, Lummetassun ja minun turkit olivat märät, emme saannet toisistamme otetta. Mutta silloin näin tosi, tosi, tosi suuren jäniksen. "Hiekkaturkki, saanko käydä nappaamassa ton suuren jäniksen?" minä kysyin. "Tottakai, siitähän on aina klaanille hyötyä." Hiekkaturkki vastasi, vieläkin hieman väsyneen kuuloisena. Lähdin juoksemaan jäniksen perään. Välimatka alkoi pienentyä. Vihdoin sain sen kiinni. Silloin kuulin kovaa murinaa takaani. Se ei ollut kissa, ei koira, eikä voinut olla hirviö. "KETTU!!!" Minä huusin niin kovaa kun sain ja käännyin. >Suuri sellainen, ja uros!< ajattelin. Kuolen. Silloin se kettu otti minua niskasta kiinni. "APUA!!!" minä huusin taas. "APUA, APUA, APUA!!!" >Näinkö minä kuolen?< valmistauduin pääsemään tähtiklaaniin veljeni ja siskoni, isäni ja emoni luo. Mutta iskua ei tullut. "Rosotassu!" huusin, kun näin hänet ketun niskassa kiinni. Mutta kettupa riuhtaisi hänet irti turkistaan että kun hän pamahti maahan, Rosotassu meni tajuttomaksi. Kettu voisi yhdellä purisulla tappaa hänet. >Rosotassun henki on siis nyt kiinni minusta!< minä ajattelin samalla kun olin jo hyppäämässä. Taistelin jonkin aikaa kettua vastaan, kun näin Hiekkaturkin joka nelisti luokseni. Mutta koska keskittymiseni herpaantui, kettu käytti sitä hyödykseen ja paiskasi minut maahan. Kaikki pimeni. Mutta en ollut tähtiklaanissa, vaan unessa. Mutta heräsin pian paratajanpesässä Rosotssu vierelläni.Mutta sitten huomasin Rosotasun vierellä olevan Silkkitassun. >Muista Pölytassu, Rosotassu on varattu!< ajatteliin. Silloin näin Hiekkaturkin tulevan minua kohti. ---Jatkuu---

//Oon kirjottanut edellisissä tarinoisa välillä että Varitähti, mutta älkää välittäkö siitä. ja oon välillä kirjottanut että kaislaa, koska mun eka kissa on jokiklaanilainen, ja jokiklaanissa haavoihin laitetaan kai kaislaa...
Vastaus:Jäännittävä ;3 Saat 20 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki.Tuuliklaani
08.08.2013 11:06
Nousin ylös hitaasti.Kylkeäni jomotti vielä vähän.Kaarnakasvo käveli luokseni ja tutki haavani."Olet jo tarpeeksi hyvässä kunnossa.Voit mennä"Kaarnakasvo sanoi."Entä Tihkukynsi?"Katsoin kumppaniani joka nukkui sammaleella."Hän on vielä tämän päivän täällä"Kaarnakasvo vastasi.Nyökkäsin ja livahdin ulos pesästä.Aukiolla oli vilinä päällä.Partioita liikkui ulos ja sisään ja mestarit lähtivät kouluttamaan oppilaitaan.>Taidampa mennä minäkin kouluttamaan Pölytassua.<Ajattelin ja loikin oppilaani luokse."No mennäänkö harjoittelemaan?"Kysyin pirteästi.Pölytassu ponnisti jaloilleen ja nyökkäsi.Tassuttelin oppilaani perässä ulos leiristä.Pölytassu loikki iloisena ympäriinsä.Minä en pystynyt rentoutumaan.Roihukynsi,Roihukynsi.Nimi pyöri mielessäni.Viritin aistini huippuunsa jotta kuulisin pienimmätkin äänet."Mitä teemme tänään"Pölytassu kysyi innokkaana.Hätkähdin."Harjoittelemme metsästämistä"Vastasin hermostuneena.Pölytassu syöksähti kanerviin ja hiivin oppilaani perässä.Oppilaani oli pysähtynyt ketunmitan päähän pulusta.Oppilaani näytti leijuvan kun hän hiipi pulua kohti.Pulu huomasi Pölytassun mutta liian myöhään ja Pölytassu otti sen ilmasta kiinni."Hienoa"Kehräsin.Yhtäkkiä näin Pölytassun takana kanervien varjoissa jäänsiniset silmät."Pölytassu mene tuonne vielä saalistamaan lisää.Palaa sitten kun olet valmis niin leiriin"Sanoin.Oppilaani loikki kanerviin.Murisin ja paljastin kynteni.>Nyt en luovuta<Murisin.Liu'utin kynteni ulos.Roihukynsi ilmestyi kanervista."Hei taas"Roihukynsi sanoi maireasti ilkeä hymy kasvoillaan.Roihukynsi rynnisti minua päin.>Tähtiklaani auta minua<Huusin äänettömästi kohti taivasta ja syöksyin kollia päin kaikella voimalla ja tahdollani.
Vastaus:Saat 15 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki,Tuuliklaani
08.08.2013 09:32
Kipu vihloi kylkeäni ja yritin liikkua mahdollisimman nopeasti.Musta kolli seurasi häntä aivan varmasti eikä hän voinut ohjata sitä leiriin.>Se oli samanlainen kuin toinen niistä jotka melkein tappoivat Kuutassun<Murahdin.Loikin nopesti kanervissa mutta näin silti kollin kiiluvat silmät.Käännyin ympäri ja hitin kollin hiirenmitan päästä kollista.Juoksin lujaa mutta silti kolli pysyi kannoillani.>Miten se voi olla noin nopea<Puuskutin.En nähnyt kollia enään mutta kuulin sen juoksuaskeleet.Livahdin kanervien välistä ja jatkoin matkaa.Puuskutin ja voimani olivat jo melkein lopussa.Jatkoin vielä juoksua mutta kolli sinnitteli perässä.Näin valkoisen hahmon ja tuttu haju täytti kuononi."Tihkukynsi!"Rääkäisin ja kaaduin maahan.Kolli ilmestyi kanervista ja TIhkukynsi juoksi luokseni.Kumppanini alkoi murista kun huomasi Myrskyklaanin kollin."Häivy alueeltamme"Tihkukynsi sähisi ja paljasti kyntensä."Heti kun tuo naaras tulee mukaani"Kolli murisi takaisin ja pitkät ja terävät kynnet liukuivat esiin.Tihkukynsi rääkäisi ja loikkasi kollia päin.Kolli väisti sivuun mutta Tihkukynsi raapaisi kollia poskeen.Kolli mäjäytti nopean iskun Tihkukynnen otsaan ja kumppanini valahti veltoksi."Tihkukynsi!"Huusin hädissäni.Musta kolli käveli minua kohti ja nousin ylös.>En pärjää häntä vastaan<Ajattelin.Kolli kiersi minut ja iski hampaansa niskaahkaani ja alkoi raahata minua.Rääyin ja kiemurtelin mutta se ei pysäyttänyt kollia.Silloin näin mustavalkoisen kissan kanervissa.Lummetassu rynnisti kanervista ja iski kyntensä kaikella voimallaan kollin kylkeen.Kolli rääkäisi ja päästi irti."Muista minun nimeni.Roihukynsi"Musta kolli murisi ja katosi kanerviin.Minua heikotti ja huojuin."Oletko kunnossa?"Lummetassu kysyi.Nyökkäsin heiksti ja horjuin kumppanini luokse.Hänen kylkensä kohoili.>Kiitos Tähtiklaani<Kiitin mielessäni.Lummetassu katsoi Tihkukynttä."Minä vin yrittää tuoda hänet leiriin"Lummetassu sanoi.Nyökkäsin ja lähdin tärisivin jaloin leiriä kohti.
Leirissä:
"Hiekkaturkki mitä on tapahtunut?"Kaarnaksvo kysyi hädissään kun Lummetassu ja minä pääsimme leiriin."Joku Myrskyklaanilainen tunkeutui alueellemme"Lummetassu sanoi vakavana.Kaarnakasvo vilkaisi tajutonta Tihkukynttä ja sanoi:"Tulkaa tänne".Laahustin parantajan perässä ja livahdimme pesään."Mitä on tapahtunut?"Hento ääni kysyi.Vilkaisin Kuutassua joka katsoi meitä silmät suurina.Kävin sammaleelle makaamaan."He kertovat sitten kun he ovat saaneet levätä"Kaarnakasvo sanoi.Mitään muuta en tarvinnutkaan enempää kuin lepoa.Huokaisin ja suljin silmäni.Jäänsiniset silmät ja nimi Roihukynsi kummittelivat miellessäni
Vastaus:Saat 20 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Roihukynsi, Myrskyklaani
08.08.2013 09:11
Roihukynsi makasi hereillä sotureidenpesässä. Hopeatähti oli kieltänyt häntä ja Piikkikynttä poistumassa leiristä. Musta kolli ärähti ja Nousi tassuilleen. Hän sukelsi aukiolle ja siristi silmiään nähdäkseen, oliko kukaan hereillä varjoissa.
>hyvä, sitten mennään!< hän ajatteli ja murahti. Hän luikki nopeasti suuaukolle hän pujahti metsään ja juoksi näköetäisyyden päähän. Kollin kiiltävä musta turkki hukkui takana oleviin varjoihin ja hänestä saattoi nähdä vain roihuavat jäänsiniset silmät.
Hän hiipi varjoissa metsän reunaan, Tuuliklaanin rajalle ja nuuhkaisi yöilmaa. Avoimet Nummet eivät tarjoaisi suojaa hänelle, jos hän aikoisi pyrkiä pois kaikkien klaanien reviiriltä.
"Yhtäkkiä ruskea vilahdus kiinnitti hänen huomionsa. Jänis pinkoi täyttä laukkaa nummella, ja sen perään hyppäsi vaaleanruskea raidallinen hahmo. Roihukynsi päästi murinaa syvältä kurkustaan, ja kissa nosti katseensa varuillaan. Kun naaras näki ethän varjoissa vaanivan Roihukynnen siniset silmät, tämä perääntyi askelen.
"Kuka olet?" Hän kysyi. Roihukynsi työntyi kuunvaloon.
"Entäs kuka itse?" Hän murisi ja paljasti kyntensä.
"O-olen Hiekkaturkki", naaras vastasi pelokkaasti nähdessään Roihukynnen, mutta piti pintansa.
"No, oli oikein kiva tavata", Roihukynsi murisi. Naaraan kaunis juovikas turkki karehti, kun hän nosti karvansa pystyyn.
"Luulin, että Tuuliklaanilaiset välttelevät taistelua pienen kokonsa takia, mutta sinun suhteessa oli kaiketi väärässä", Roihukynsi pilkkasi ja otti askeleen eteenpäin. Hiekkaturkki ei antanut itsensä hievahtaakaan.
"En pelkää sinua, ketunraato! Häivy reviiriltämme!" Naaras ärisi. Roihukynnen silmät leimahtivat.
"Enpä taida häipyä", hän ärisi ja loikkasi naaraan kimppuun. Hiekkaturkki väisti täpärästi, mutta sai silti syvät kynnenjäljet kylkeensä. Naaras viilsi Roihukynnen päänsivua, ja polttava kipu virtasi Kollin halki.
"Vai haluat sinä tapella!" Hän murisi ja loikkasi naaraan selkää ja upotti hampaansa tämän niskaan. Hiekkaturkki rimpuili vapaaksi ja perääntyi sähisten.
"Ala mennä, ennenkuin tapan sinut", Roihukynsi sihahti ja perääntyi varjoihin.
"Muista, että tarkkailen sinua", hän ärähti. Hiekkaturkki sähähti ja kÄäntyi häntä pystyssä kohti leiriään.
>vahvatahtoinen naaras< Roihukynsi ajatteli.
>taidan sittenkin jäädä Myrskyklaaniin vielä hetkeksi<
Vastaus:Saat 25 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lummetassu,Tuuliklaani
08.08.2013 07:50
Heräsin pirteänä.Loikin ulos oppilaidenpesästä mutta yllätykseskseni siellä satoi kaatamalla.>Vesi ei minua hetkauta<Naurahdin.Aukiolle oli muodostunut pieniä lätäköitä.Hypin niiden yli ja suuntasin sotureiden pesää kohti.Tihkukynsi nukkui Hiekkaturkin kyljessä kiinni.Katsoin heitä ja mietin viitsinkö herättää heitä.Loikin nopeasti Tihkukynnen luokse.Tökin häntä kylkeen."Tihkukynsi herää"Sihadin.Veljeni raotti silmiänsä."Mitä nyt?"Tihkukynsi haukotteli."Mennään harjoittelemaan"Sanoin pirteästi."Siellä sataa."Tihkukynsi väitti vastaan."Mutta haluan pian soturiksi."Valitin hiljaa."Itse asiassa sinut nimetään jo tänään"Tihkukynsi sanoi.Suuni loksahti auki."Ihan oikeastikko?"Kysyin hiljaa.Tihkukynsi nyökkäsi ja painoi päänsä takaisin käpäliensä väliin.Loikin riemuissani ulos leiristä.Karvani painautuivat kiinni kehooni.Juoksin Tuuliklaanin rajalle niin nopeasti kuin pystyin.Hidastin tahtia ja pysähdyin.Näin jäniksen kanervien alla sateen suojassa.Hiivin sen takaa.Se oli enään jäniksen loikan päässä.Ponnistin mutta jänis juoksi karkuun ja paiskauduin kanervien sekaan.Ryömin ylös ja ravistelin kanervien oksia pois."Pahus"Sihahdin.Vilkaisin järven toiselle puolelle missä erotin liikettä.>Jokiklaanin partio<Murahdin.Tassuttelin järven reunaan ja katsoin järveen.Siellä uiskenteli paljon kaloja.Näin kun Jokiklaanin partiokin levittäytyi järven reunalle kaloja nappaamaan.Napautin nopeasti yhden kalan maalle ja nappasin sen suuhun koska en halunnut enään nähdä noita kissoja.Hölkyttelin takaisin päin.Sade alkoi laantua ja aurinko pilkahti ilvien takaa.Ajattelin Pisarapentua.>Hänestäkin tulee varmasti pian oppilas<Kehräsin.Livahdin leiriin ja vein kalan tuoresaaliskasaan.Silkkitassu oli puhdistamassa itseään opilaiden pesän edessä.Kävelin häntä kohti.Vedin syvään henkeä.>En voi hankkia vihollisia täältä itselleni<Ajattelin."Hei Silkkitassu..."Naaras nosti ylimielisen katseensa."unohda"Sihahdin ja kävelin ärtyneenä oppilaiden pesään.
Vastaus:Saat 20 kokemuspistettä! Onnea olet soturi!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kuutassu,?
08.08.2013 07:03
Kuutassu makasi Tuuliklaanin parantajan pesässä.Haavat alkoivat jo parantua.Suljin ainoan silmäni.Henkäisin raskaasti.>Miten minusta voi tulla edes soturi kun minulla on vain yksi silmä?<Ajattelin surullisena."Yrttitassu!"Joku huudahti.Käänsin katseeni ja katsoin tumman sinisiä silmiä kohti.>Apua!<Henkäisin kauhustuneena.Kissa hiipi lähemmäksi koko ajan ja näin jo minkä värinen hän oli.Hopean harmaa juovikas naaras seisahtui.Murina kohosi kissan kurkusta."Kuka sinä olet?"Naaras murisi."M-minä o-olen K-kuutassu"Änkytin.Naaras oli jo ihan lähelläni mutta hän kiersi sokealle puolelleni.Kääntyilin mutta en saanut naarasta näkyviin."Haukkatähti!"Kuulin Kaarnakasvon henkäisevän."Kaarnakasvo kuka tämä on?"Kuulin naaraan äänen ihan viereltäni.Pakitin nopeasti pesän nurkkaan ja painuin kasaan.Kaarnakasvo seisoi ilmeettömänä Tuuliklaanin päällikön edessä."Haukkatähti tässä on Kuutassu.Kuutassu tässä on Tuuliklaanin uusi päällikkö Haukkatähti."Kaarnakasvo esitteli meidät nopeasti.Nyökkäsin kunnioittavasti Haukkatähdelle mutta pidin katseeni maassa."Miksi hän on täällä?"haukkatähti kysyi.Kaarnakasvo selitti nopeasti saman tarinan minkä kerroin hänelle.Päällikkö katsoi minua ja näin vilahduksen myötätuntoa.Sitten päällikkö käänsi katseensa takaisin Kaarnakasvoon."Mietitään mitä hänelle käy sitten kun hän on parantunut."Haukkatähti sanoi ja käveli ulos.Kaarnakasvo henkäisi helpotuksesta.Minä taas jännityin enemmän.>Mietitään mitä hänelle käy kun hän on parantunut?<kaikkia hirveitä vaihtoehtoja vyöryi mieleeni."Syö nämä"Kaarnakasvo sanoi ja tunsi eteeni lehden jonka päällä oli mustia siemeniä.Nuolaisin ne suuhuni ja pian minua alkoi väsyttää.Nukahdin.
Vastaus:Ömm.. Missä klaanissa sinä nyt oikein olet? Mutta joo, saat 15 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tomupilvi, Myrskyklaani
08.08.2013 00:20
Luku: 1 Puumanloikka

”Saapukoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokouksee.”Hopeatähden ääni kaikui aukiolla.
Laahustin hieman vastahakoisesti kiven juurelle ja katsahdin Hopeanharmaaseen naaraaseen. Sitten huomasin Puumatassun joka oikein näytti sädehtivän intoa.
Tajusin heti mikä oli naaraan innokkuuden takana. Tästä tulisi nyt takuulla soturi. Käänsin katseeni pois naaraasta.
En ollut oikein koskaan pitänyt Puumatassusta tämän syntyjuurien perusteella. Hänen emonsa oli luopio ja isä petturi.
Kuka nyt sellaisesta voisi pitää? Mutta jotakin luoksensa vetävää tuossa naaraassa kuitenkin oli mutta en keksinyt että mitä.
Jokin sissäni yritti sano minulle jotain mutten oikein ymmärtänyt että mitä. Tuijotin vain taukoamatta Puumatassua.
Yhtäkkiä naaras katsahti minua ja vedin nopeasti katseeni pois tästä. Tunsin kuinka poskeni alkoivat punoittaa hieman.
”On aika nimittää uusi soturi. Puumatassu astuisitko eteenpäin.”päälikön sanat katkaisivat haaveeni siltä seisomalta.
Puumatassun turkki oli juuri suittu suoraksi ja tämän silmissä paloi into ja jännitys. Katselin kun naaras otti pari askelta eteenpäin.
”Minä, Hopeatähti, Myrskyklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Puumatassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania - jopa henkesi uhalla?”päälikkö naukui katsoen lempeällä katseellaan suoraan Puumatassun silmiin.
”Lupaan.”oppilas vastasi tälle innoissaan.
”Siinä tapauksessa Tähtiklaanien voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Puumatassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Puumanloikkana. Tähtiklaani kunnioittaa urheuttasi ja uskollisuuttasi, ja hyväksymme sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi!”Hopeatähti naukui juhlallisesti.
”PUUMANLOIKKA! PUUMANLOIKKA!”klaani ulvoi uuden soturin nimeä.
Puumanloikka katsahti minuun ja alkoi tassutella minua kohti. Katselin hieman yllättyneesti ympärilleni kun naaras istahti eteeni.
Olin lamaantunut paikoilleni enkä saanut enää sanaa suustani. Uusi soturi hymyli minulle lempeästi ja minä hymyilin hieman tälle.
”Onne Puumanloikka.”sain viimein sanotuksi.
”Kiitos vain.”naaras naukui ja katseli minua outo kiilto silmissään.
”Mitä sinä minulta enää haluat?! Alahan nyt mennä!”sanoin ärsyyntyneesti.
Nousin nopeastin tassuilleni ja aloin tassutella kohti sotureiden pesää. Puumanloikka kuitenkin juoksi eteeni.
”Odota hetki!”Puumanloikka vaati.
”No mitä vielä?”ärähdin tälle hieman ärsyyntyneesti.
”Voitaisiinko me olla ystäviä?”naaras kysyi lempeästi.
”Mutta miten? Mehän emme ole koskaan olleetkaan ystäviä. Kuinka voit edes ajatella tuollaista?”kysyin närkästyneesti.
”No kun olemme olleet vihamiehiä jo liian kaun. Pitäähän meidän välillä toimeenkin tulla.”Puumanloikka maanitteli minulle.
”No hyvä on. Ollaan sitten ystäviä.”sanoin tälle jo hieman iloisempana.
”Hyvä. Lähtisitkö kanssani metsästämään? Ennen kuin vartiovuoroni alkaa meillä on rutkasti aikaa.”Puumanloikka ehdotti.
”Lähdetään vain.”sanoin tälle ja aloin juosta kohti leirin suuaukkoa.
Puumanloikka seurasi minua ja katsahdin lempeästi naarasta. Tämän tummansiniset silmät säkenöivät enkä voinut olla tuijottamatta niitä.
En vieläkään oikein tiennyt mikä tuossa naaraassa minua oikein kiehtoi mutta se selviäisi varmasti aikanaan.
Työnnyin Puumanloikan kanssa peräkanaa ulos leiristä. Leirin ulkopuolella hento tuuli pörrötti vaaleanharmaan turkkini.
”Mennäänkö järvelle? Siellä on takuulla riistaa.”ehdotti Puumanloikka.
”Mennään vain. Naukaisin ja säntäsimme molemmat järveä kohti. Sammal tassujemme alla litisi hieman sillä viime aikoina oli satanut jokseenkin paljon.
Linnut lauloivat kauniisti ja puut huojuivat tuulessa. Metsä kuhisi elämää ja pienet eläimet pistivät pääsä esiin piiloistaan.
Pääsimme pian järvelle. Järvelle päästyämme outo tuoksu tulvi kuonooni mutten juurikaan välittänyt siitä.
Katsahdin vieressäni seisovaa Puumanloikkaa ja naaras katsahti minuun. Astelimme järven rannalle ja joimme kummatkin muutaman suullisen raikasta vettä.
Nostin pääni nopeasti ylös vedestä ja aloin maistella tarmokkaasti ilmaa. Kuonooni tulvahti tuttu hiiren tuoksu ja näinkin eläimen kaivelevan jotakin rantapenkalla.
Asetuin vaanimisasentoon ja aloin hiipiä kohti hiirtä. Loikkasin nopeasti sen kimppuun ja purin sen hengiltä.
Kaivoin hiireni maahan ja aloin etsiä lisää riistaa. Huomasin samalla että Puumanloikkakin oli saanut saaliiksensa oravan.
Päivä kului rattoisasti metsästyksen lomassa kunnes yhtäkkiä haistoin taas jonkin oudon hajun. Tällä kertaa se todella kiinnitti huomioni.
Se oli sama haju jonka olin aiemminkin haistanut mutta nyt se tuoksui voimakkaammalta. Aloin tassutella hajun suuntaan.
Sitten näin kaksi kiiluvaa silmää pensaassa ja valtava kolli loikkasi niskaani. Kissa puri minua niskasta voimakkailla leuoillaan.
Vastasin iskuun ja sain raapaistua kollia toiseen silmään. Kissa loikkasi ulisten pois päältäni mutta näytti siltä että kolli valmistautui iskemään uudestaan.
Silloin Puumanloikka loikkasi takaani kissan kimppuun ja puri ja raapi tätä terävillä kynsillään. Sitten vieras kissa heitti naaraan pois niskastaan.
”Kuka sinä olet?”sähisin kollille.
”Mitä se sinulle kuuluu?”kolli sähisi takaisin.
Kolli loikkasi taas niskaani mutta tällä kertaa joutuikin alakynteen. Nostin tassunit tehdäkseni viimeisen ja ratkaisevan iskun.
”Hyvä! Tapa minut! Tee se nyt!”kolli ulvoi minulle.
”Kerro ensin kuka olet!”sähisin tälle.
”Nimeni on Kekäle. Keitä te olette?”kolli kysyi.
”Minä olen Tomupilvi ja tässä on Puumanloikka.”ilmoitin tälle ja laskin tassuni alas.
Loikkasin pois kollin päältä nopeasti. Minä en halunnut tappaa ketään. Se ei ollut mikään vaihtoehto.
”Ai.... Te taidattekin olla niitä klaanikissoja.”Kekäle sanoi närkästyneesti.
”Entä jos olemme?!”Puumanloikka sähähti.
”Nyt kun tiedät nimme niin kehotan sinua häipymään reviiriltämme tai saatan muuttaa mieleni ja tappaa sinut.”sähisin tälle.
”Ota rauhallisesti Tomupilvi.”Puumanloikka rauhoitteli.
”Ei tuo mitään. Minä olinkin jo lähdössä. Näkemiin.”Kekäle naukui ja katosi aluskasvillisuuden sekaan sillä sekunnilla.
”Hyvä että lähti....”mutisin itsekseni.
”Niin. Tule palataan leiriin.”Puumanloikka naukui ja viittoi hännällään seuraamaan.
Nyökkäsin tälle vastauksen ja lähdimme hakemaan nappaamiamme saaliita ja lähdimme suorinta tietä leiriin.
”Pitäisikö kertoa Kekäleestä Hopeatähdelle?”Puumanloikka kysyi vaisusti.
”Ei. Pidetään tämä nyt vain meidän välisenämme. Sopiiko?”maukaisin tälle.
Naaras nyökkäsi minulle. Katsahdin sitten taivaalle ja näin että ilta oli jo hämärtymässä metsän yllen.
Pääsimme pian leirin sisäänkäynnille ja työnnyimme leiriin. Veimme saaliimme tuoresaaliskasaan ja valitsimme kummatkin hieman syötävää.
Asetuimme syömään saaliitamme sotureiden pesän eteen. Upotin hampaani syvälle valitsemaani vesimyyrään.
Olin kuolemaisillani nälkään. En ollut synyt tänään juuri mitään. Söin vesimyyrän isoilla haukkausuilla ja nuolin vielä rippeet viiksiltäni.
”Vahtivuorosi taitaa alkaa pian.”sanoin Puumanloikalle.
”Niin. Minäpä tästä nyt menen. Nähdään aamulla.”naaras naukui ja käveli vahtipaikalleen.
Jäin tuijottamaan Puumanloikkaa sotureiden pesän eteen ja huokaisin syvään. Olinko minä rakastumassa Puumanloikkaan.
Ei! En ollut! Pudistin päätäni hieman ja katsahdin tassuihini. Jotakin vetovoimaista tuossa naaraassa kuitenkin oli.
Työnnyin sotureiden pesään ja asetuin nukkumaan tutulle makuupaikalleni. Suljin hitaasti silmäni ja aloin nukkua.
(Jatkuu...)

//Okei siis muokkailin vähän tätä Tomun tarinaa. Tuon aiemman saa poistaa kun siitä tuli musta aika huono ja silleen. Mut joka tapauksessa tässä siis Tomulle tarina. Tomusta ja Puumasta tulee sit tulevaisuudessa kumppaneita. :3//
Vastaus:Saat 25 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Haapatassu - Haapasydän, Jokiklaani
07.08.2013 21:36
Katsoin Kielokastetta suurilla meripihkan värisillä silmilläni. En voinut uskoa, että minusta tulee täti. Olin niin ylpeä Varpusenlennosta. Mutta en voinut vieläkään luottaa Kielokasteeseen. Hän oli syntynyt Myrskyklaanissa, eikä ollut sille uskollinen, kun vaihtoi klaaniaan. En vieläkään usko, että hän on uskollinen Jokiklaanillekaan. Hätkähdin pois ajatuksistani, kun Teerenlento tuli laittamaan vatsaani ja päälakeeni lisää hämähäkinseittiä. Vatsani ja selkäni ympärillä oli tiukasti kaislaa parantamaan selässäni olevat pienet murtumat. Onneksi sentään selkärankani ei murtunut. Laitoin pääni tassujeni päälle, ja annoin Teerenlennon laittaa hämähäkinseittiä haavaani.
’’Milloin saan osallistua taas koulutuksiin?’’ Kysyin parantajalta katsoen parantajan pesän suuaukosta ulos leiriin. Teerenlento laittoi hämähäkinseitit päälakeeni, ja meni yrttivarastolle.
’’En oikein tiedä. Haavasi eivät ole kovinkaan pahoja ja selässä olevat murtumat vain pieniä, pääset ehkä koulutuksiin muutaman auringonnousun kuluttua.’’ Teerenlento naukaisi samalla kun otti yrttikasasta hieman kaislaa, ja meni laittamaan sitä Omenatassun murtuneisiin jalkoihin. Mumisin jotain vastaukseksi, ja venyttelin jalkojani. >>Tylsistyn varmasti täällä tunkkaisessa parantajanpesässä kuoliaaksi.<< Ajattelin masentuneena, ja kynsin allani olevaa sammalta. Katseeni osui viereisessä sammalpedissä olevaan vastanimitettyyn Karviaisvirtaan. Kolli katsoi minua ja hymyili. Hymyilin pienesti takaisin. Turkkiani alkoi kuumottaa, ja minulle tuli epämukava olo. Nuolaisin rintaani hämmentyneenä. Karviaisvirta katsoi minua lempeästi, kunnes laittoi päänsä tassujensa päälle ja sulki silmänsä väsyneenä. Katsoin tuota pitkään. Oppilas oli niin komea, ja hyväsydäminen vaikka olikin mykkä. Ja minä rakastan häntä… Teerenlento tuli viereeni, ja vaihtoi ympärilläni olevat kaislat.
’’Missä Vaahterankukka muuten on? En ole nähnyt häntä vähään aikaan.’’ Kysyin samalla kun Teerenlento oli vieressäni. Juuri nyt kaipasin mestarini viisaita sanoja. Teerenlennon silmät suurenivat.
’’Etkö ole vielä kuullut?’’ Tämä kysyi tuijottaen minua silmiin. Olin hämilläni.
’’Kuullut mitä?’’
’’Vaahterankukka on kuollut. Hänen ruumiinsa löydettiin neljäsosa kuuta sitten. Olitte varmasti silloin vielä ansassa ketunpesässä.’’ Teerenlento kuiskasi, ja katsoi surullisena maahan. En voinut uskoa kuulemaani. Sydämeni tykytti lujaa rinnassani, enkä pystynyt liikkumaan. >>V-Vaahterankukka… Kuollut?<<
’’S-sinä huijaat. Tuo ei voi olla totta.’’ Kiljuin ja sinnittelin itkua. Parantaja katsoi minua surullisena, eikä vastannut. Kyynel tulvahti poskelleni, ja ryntäsin parantajan pesästä ulos. Selkääni sattui inhottavasti, mutten välittänyt siitä. Halusin päästä muista mahdollisimman kauas.
’’Haapatassu, odota!’’ Kuulin Varpusenlennon huudon perääni. En vastannut, vaan kiihdytin vauhtiani entisestään. Halusin olla nyt yksin. Tarvitsin vähän aikaa miettiä. Hidastin vauhtiani päästyäni metsään. Olin juossut itseni uuvuksiin ja haukoin väsyneenä henkeä. Metsän raikkaat hajut tulvahtivat kuonooni. Kävelin eteenpäin tietämättä minne menen. Jossain täytyi olla paikka, jossa saisin aikaa miettiä. Linnut visersivät taivaalla, ja tunsin oloni rauhalliseksi. Näin suuren ja vanhan puun, jota en ole ennen nähnyt Jokiklaanin reviirillä. Kiipesin sen runkoa pitkin, ja lysähdin makaamaan sen suurelle oksalle. Katsoin taivaalle. Suuret valkoiset pilvet leijuivat taivaalla ja antoivat tuulen kuljettaa niitä. Ne vaihtoivat muotojaan vähän väliä. Ensiksi yksi niistä näytti puulta, mutta se vaihtoi pian muotoaan kissan pääksi. Toinen taas näytti ihan auringolta, kunnes muuttui perhoseksi. Huokaisin, ja suljin silmäni. Olin ihan puhki. Ei varmaankaan haittaisi jos torkahtaisin hetkeksi…

Aurinko alkoi jo laskea kauas auringonpesään. Katselin sen kulkua rauhallisena. En voinut olla ajattelematta Varpusenlennon ja Kielokasteen pentuja. Kuinka monta niitä tulee? Onkohan joku niistä ihan minun näköiseni? Eniten minua kuitenkin mietitytti Vaahterankukan kuolema. Olin niin surullinen, että pelkkä ajatuskin hänestä sai kyyneleet vuotamaan silmilleni. En päässyt edes hyvästelemään mestariani, enkä vaihtamaan kieliä hänen kanssaan ennen hautaan lähtöä. Vatsani kurninta katkaisi ajatukseni. En muista milloin olin viimeksi syönyt, mutta kylkiluuni alkoivat jo näkyä selvästi. Haistoin maukkaan oravan hajun, ja katsoin maahan jossa orava järsi juuri käpyä. Vesi tulvahti kielelleni, ja saatoin maistaa riistan mehevän maun suussani. >>Ehkei haittaa jos maistan vain pienen palan…<< Mietin, mutta sysäsin pian ajatukseni sivuun. Soturilakia oli kunnioitettava, ja klaani piti ruokkia ensin. Painoin pääni tassujeni päälle. Läheltä alkoi kuulua rapinaa, ja höristin korviani. >>Ei kai vain kettu…?<< Ajattelin peloissani, mutta helpotuin, kun näin Karviaisvirran. Oppilas haisteli ilmaa, ja selvästikin etsi minua.
’’Karviaisvirta.’’ Nau’uin lempeästi, kun kolli tuli lähemmäs. Karviaistassu hätkähti, mutta helpottui kun tunsi ääneni. Tämä katsoi puun oksaa missä makasin, ja kiipesi viereeni. Kolli tuli makaamaan kylkeeni, ja tunsin taas tuon ihanan pehmeän turkin. Painauduin hänen kylkeensä kiinni, ja suljin silmäni. Melkein saatoin kuulla Karviaisvirran kehräyksen, jos tuo ei olisi mykkä.
’’Rakastan sinua.’’ Kuiskasin lempeästi. Pelkäsin hetken, että Karviaisvirta ei olisi ajatellutkaan minusta samoin, mutta oloni rauhoittui, kun kolli alkoi nuolla turkkiani. Aloin kehrätä kovaa. Ehkä asiat eivät sittenkään menisi hullummin. Karviaisvirta olisi aina tukenani, Varpusenlento ja Kielonkaste saisivat pentuja ja voisimme elää onnellisina Tähtiklaaniin saakka.

’’Meidän pitää varmaan jo lähteä. Muut huolestuvat.’’ Naukaisin kun aurinko oli jo lähes laskenut auringonpesään saakka. Karviaisvirta nyökkäsi, ja nousi venyttelemään kankeita lihaksiaan. Haukottelin, ja menin jo hänen edeltään maahan puusta. Se sattui hieman selkääni, muttei niin pahasti kuin tullessani. Piikikäs ruoho pisteli anturoitani ikävästi. Karviaisvirta hypähti ketterästi viereeni, ja lähdimme kohti leiriä. Kylmä iltatuuli pörrötti turkkiani, ja sai minut värisemään. Lehtisateen aikaan ei olisi pitkä aika, ja lopulta koittaisi lehtikato, jolloin joki ja lampi jäätyvät, ja Jokiklaani joutuu sinnittelemään nälässä taas Viherlehden aikaan. Tutut hajut tulvahtivat jo kuonooni, ja pian leirin suuaukko oli jo näkyvillä. Pujahdin siitä sisään Karviaisvirta vierelläni. Muutamien kissojen katseet kääntyivät meihin kohti. Hölkkäsin tuoresaaliskasaan, minun oli pakko saada syötävää. Otin nopeasti pullean kalan, ja menin syömään sitä aukion nurkkaan. Karviaisvirta tuli viereeni orava suussaan. Nuolin kollin vasenta korvaa. Tämä puolestaan alkoi nuolla niskaani. Kehräsin, ja aloin syödä kalaani. Se maistui ihanan maukkaalta, varsinkin kun en ole saanut syödä muutamiin auringonnousuihin. Ehdin jo melkein unohtaa, miltä mikäkin ruoka maistui.
’’Tulkoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!’’ Kuulin Rastastähden nau’unnan suurkiveltä. Hotkaisin kalani nopeasti parilla haukkauksella, ja hölkkäsin suurkiven viereen, missä muutkin olivat. Karviaisvirta istahti viereeni, ja nuolaisi kylkeäni. Kehräsin hieman. Kun kaikki kissat olivat koolla, Rastastähti naukaisi:
’’Haapatassu, ota askel eteenpäin.’’ Hätkähdin yllätyksestä, ja otin hämmentyneenä askelen eteenpäin niin kuin Rastastähti pyysi. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin. >>Oliko selkäni sittenkin murtunut niin pahasti, etten pääsisi soturiksi, ja joutuisin virumaan koko lopun elämäni klaanivanhimmissa ihan kuin emonikin? Tai mitä jos soturiksi tuloani viivytetään monella vuodenajalla?<< Ajattelin kauhuissani, ja aloin hengittämään epätahtiin.
’’ Minä, Rastastähti, Jokiklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi.’’ Rastastähti aloitti. Olin niin yllättynyt, että meinasin pyörtyä. Pääsenkö minä soturiksi, vaikka olenkin vielä haavoittunut? Olin varmasti unessa, nyt olisi jo aika herätä.
’’ Haapatassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania - jopa henkesi uhalla?’’ Rastastähti kysyi, ja katsoi minua tummansinisillä silmillään. >>Selvä, eli tämä ei ole unta. << Ajattelin, ja tunsin pientä innokkuutta. Menin ryhdikkääseen asentoon, ja pörhistin rintani.
’’Lupaan.’’ Sanoin varmalla äänellä. Samalla ajattelin tulevaa. Pääsisin soturina useasti kokoontumisiin, voisin käydä metsästämässä milloin huvittaa. Voisin mennä partioihin. Saisin oman oppilaan ja opettaisin tälle kaiken tarpeellisen. Saisin viettää enemmän aikaa perheeni kanssa, mutta mikä parasta, myös Karviaisvirran kanssa.
’’ Siinä tapauksessa Tähtiklaanien voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Haapatassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Haapasydämenä. Tähtiklaani kunnioittaa ketteryyttäsi ja uskollisuuttasi, ja hyväksymme sinut Jokiklaanin täydeksi soturiksi!’’ Rastastähti julisti. Hehkuin ylpeyttä. >>Haapasydän.<< Ajattelin innoissani. Se olisi uusi nimeni!
’’Haapasydän! Haapasydän! Haapasydän!’’ Klaani onnitteli yhteen ääneen. Varpusenlento, Sulkaturkki ja Kotkankiito tulivat onnittelemaan minua.
’’Muistakin sitten olla puhumatta koko vartiointivuorosi ajan.’’ Varpusenlento kiusoitteli, ja puski minua ylpeänä. Hymyilin tälle kiitollisena. Silmäni osuivat taaempana olevaan Karviaistassuun. Kolli hymyili minulle lempeästi. Vastasin hymyyn. >>Asiat eivät menisi todellakaan hullummin.<<

//Tässä tämä. ;3 Voiko Haapasydämen tietoihin lisätä, että Kumppani: Karviaisvirta?

Vastaus:Saat 28 kokemuspistettä! Ja lisään ;3

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tulikukka, Myrskyklaani
07.08.2013 19:51
Tulikukka makasi kivisellä lattialla vieressään Punahaukka lämmin kylki hänen turkkiaan vasten.
"Punahaukka?" Tulikukka kuiskasi. Kolli nosti unisena päätään.
"Mitä nyt? On täysi yö!" Hän murahti, ja avasi silmänsä kokonaan.
"Minulla on vatsakipuja", Tulikukka tunnusti, "totta puhuen niitä on ollut jo jonkin aikaa."
Punahaukka vilkaisi häntä lempeästi vihreillä silmillään.
"Mennään Valkolehden luo. Ehkä hän osaa auttaa", hän ehdotti ja venytteli. Sinihuurre, naaras, joka makasi heidän vieressään, raotti silmiään.
"Valkolehti on Lumotulla Lammella", hän mumisi. Tulikukka nyökkäsi. Hänen vatsaansa kirpaisi taas inhottavasti.
"Miksiköhän Hopeatähti epäilee meitä?" Hän kysyi yllättäen raahustaessaan kumppaninsa perässä alas kapeaa käytävää.
"Jos palaamme nyt,cAuringonloiste pitää minut erossa sinusta", Punahaukka maukui hiljaa ja vilkaisi häntä murheellisesti.
"Emosi luulee minua luopioksi", Tulikukka maukui lannistuneesti, kun hänen vatsaansa sattui taas.
Sitten kaksikko putkahti matalaan luolaan. He havaitsivat valkoisen naaraan järven rannalla.
"Valkolehti!" Punahaukka murahti ja loikki parantajakissan luo.
"Mitä nyt? Aiotteko lähteä?" Valkolehti kysyi.
"Tulikukan vatsa on kipeä", Punahaukka selitti.
"Vai niin", Valkolehti totesi tutkiva ilme kasvoillaan, "katsotaanpa sitten."
Naaras kehotti Tulikukkaa käymään makuulle, ja tunnusteli tottuneesti tämän vatsaa.
"Niin kuin arvelinkin", valkoinen kissa mumisi, "teidän on parasta palata viipymättä kotiinne!"
Tulikukka loi häneen kysyvän katseen.
"Odotat pentuja. Klaaniasi parantaja osaa minua paremmin hoitaa teitä, sillä olemme täysin erilaisia, ja vuorilla saamme erilaisia vammoja. "
Tulikukan silmät avautuivat Apposen auki.
"Olen tiineenä?" Hän toisti. Punahaukka kehräsi kovaan ääneen ja painautui naarasta vasten.
"Niin." Valkolehti kehräsi, mutta hänen silmissään oli huolestunut pilke.
"Teidän on viivyttelemättä palattava, sillä Yhdeksän vaanii täällä, omassa leirissä olette turvassa enemmän kuin täällä", hän jatkoi. Tulikukka oli yhä pöllämystynyt siitä, että hän odotti pentuja. Punahaukka vilkaisi häntä ja vastasi: "joudumme erillemme omassa klaanissani, sillä meitä luullaan pettureiksi, ja emoni pitää huolen, että en edes nuuhkaisi Tulikukkaa."
"Päällikkönä pitää teitä entistä enemmän pettureina, jos viivyttelette täällä", Valkolehti maukui epätoivoisesti. Tulikukka heilautti häntäänsä ja kampesi itsensä pystyyn.
"Hyvä on, lähdemme huomenna. Tarvitsemme matkayrttejä ja kunnon unet", hän suostui. Punahaukka ei vastannut. Hän painautui Tulikukan kylkeen ja kehräsi onnellisena.
Tulikukka tunsi hukkuvansa Kollin tuoksuun.
"Pitäisikö meidän kertoa Hopeatähdelle Putousklaanista", hän kysyi.
"Minusta Se ei ole hyvä ajatus. Palataan kotiin ja sanotaan, että häivyimme vähäksi aikaa, kunnes klaanin ajatukset siitä, että olemme luopioita, hälvenisivät", Punahaukka vastasi. Tulikukka kehräsi ja kiersi häntänsä Punahaukan hännän ympärille.
"Mennään nukkumaan"m hän maukui.

Vastaus:Saat tästä 25 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölytassu, Tuuliklaani
07.08.2013 14:43
"Miksi te minua kokoajan vahditte?" Kysyin, kun Kaarnakasvo oli laittanut hämähäkinseittiä minun jalkaani ja lapaani. Sitten kaikki lähtivät. "Kaarnakasvo, milloin minä voin jatkaa harjoituksia?" kysyin parantajalta, joka oli juuri saanut työnsä tehtyä. "Heti huomen aamuna. Jalkasi ja lapasi eivät ole enää vakavia." Kaarnakasvo sanoi. "Eli ei enää tyhjän toimattamista!" minä ma'uin. "Taidat odottaa sitä, että pääset taas harjoittelemaan?" kuulin Hiekkaturkin sanovan parantajan pesän suuaukolta. "Kai, ja hieman sitä, että pääsen nopeasti soturiksi!" Minä hihkaisin. "Jaa..." Hiekkaturkki sanoi hieman pettyneesti. "Mutta kyllä minä odotan meidän yhteisiä harjoituksia!" minä sanoin nopeasti. Silloin Hiekkaturkki ilahtui. "Nähdään huomenaamulla!" Hän huikkasi, kun oli menossa jo sotureiden pesälle. "Lepää, niin jaksat huomenna!" Kaarnakasvo sanoi ystävällisesti. "Hyvää yötä!" Kuulin jonkun huutavan. Se oli Lummetassu. Silloin hänen viereen tuli Silkkitassu, joka hyökkäsi Lummetassun kimppuun. "Lopettakaa!" Varistähti huusi. Silloin Silkkitassu lähti pois. "Nähdään aamulla oppitunnilla!" Lummetassu huusi, kun oli jo menossa. >Taas olen täällä metsässä!< ajattelin, kun olin samassa paikassa kuin mihin jäin aamulla. Siellä oli taas ne myrskyklaanilaiset, ja kolme pentua, koska pienin naaras oli viety myrskyklaanin jollekkin kuningattarelle. Sitten paikallle tuli Rosotassu, mutta vain paljon suurempana. "Pölyhäntä!" hän huusi. >Minun soturinimi.< ajattelin. "Rosokynsi!" Minä huusin, unessa. >Se on Rosotassun soturinimi.<ajatteli taas. "O-ovatko nuo m-minun p-pentuja" hän kysyi häkeltyneesti. "K-kyllä!" Minä huudahdin. "Viekää hänet äkkiä leiriin!" Lumisydän huusi. "Heti!" Saarniturkki huusi! Ja sitten minä taas heräsin. --Jatkuu--
Vastaus:10kp, muistathan, ettei Tuuliklaanissa ole enää ketään Varistähteä.
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vaahteratassu
07.08.2013 13:09
// oho xP Siis Tuuliklaani. anteeksi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vaahteratassu, Jokiklaani
07.08.2013 13:08
Luku 1 - " Hei olen Vaahteratassu! "

" Vaahteratassu! Vaahteratassu! Vaahteratassu! " Hurraahuudot kaikuivat Tuuliklaanin aukiolla, kovaäänisesti ja reippaasti. Ne oli osoitettu liekinväriselle, mustan laikukkaalle naaraalle, joka nyt pomppi alas kivilta, ainainen virne kasvoilla. Naaraan pöyheä häntä heilahteli vähän väliä sivuille ja takana kulkeva Jääkaiku joutui jäämään pari hiirenmittaa jälkeen, ettei villin oppilaan häntä löisi tätä kasvoihin. Nuori vastanimitetty oppilas tervehti kaikkia klaanilaisia iloisesti, muttä hänen katse oli suunnattu oppilaiden pesään.
" Jääkaiku! Käyn oppilaidenpesässä! " Naaras naukaisi kirkkaasti mestarilleen, joka otti nyt onnitteluita vastaan. Kaunis, hopeanharmaa naaras näytti sanovan jotain, mutta se peittyi klaaninkissojen onnitteluiden alle, eikä Vaahteratassu sitä kuullut. Ylipirteä pikku oppilas loikki häntä kaarella aukion ylitse, kunneas saapui oppilaiden pesän luo. Pesä oli rakennettu kuivista kepeistä ja sen päälle oli laitettu sammalta ja lehtiä. Liekinvärinen Vaahteratassu sujahti sisään pesään ja yllättyi sen vaisusta tunnelmasta. Oppilaiden pesä oli sisältäpäin hämärä ja tunnelma oli jotenkin utuinen. Parin silmänräpäytyksen jälkeen oppilas näki taas normaalisti ja nyt naaras etsi muita oppilaita, hännänpää villisti nykien. Yhtäkkiä hän huomasi vain ketunmitan päässä nukkuvan, komean katajan värisen oppilaan. Vaahteratassu asteli nukkuvan oppilaan luo, heilautti häntäänsä ja tökkäsi kevyesti pörröisellä tassullaan oppilaan lapaa. Pienehkö, selvästi kolli oppilas kääntyi ja raotti silmiään väsyneesti. Kolli haukotteli makeasti ja kohotti katseensa. Ennenkuin katajan värinen oppilas kerkesi edes suutaan aukaista, Vaahteratassu alkoi puhumaan iloisesti.
" Hei! Nimeni on Vaahteratassu! Muistatko? Olen se Vaahterapentu! Kuka sinä olet? "
Kolli katsoi ihmetellen tuota yli-innokasta naarasta, mutta hymähti rennosti ja nousi kevyesti istumaan. Vaikka kolli olikin pienenpuolinen, oli hän melkein Vaahteratassun kokoinen.
" Nimeni on Katajatassu. Kyllä muistan kyllä sinut. " Hän naukui rennosti ja heilautti häntänsä puhtaanvalkoisten tassujensa vierelle. Vaahteratassu heilautti mustaa korvaansa ja hymähti.
" Hei Katajatassu. " Tämä naukui kevyesti.
" Vaahteratassu! Tules tänne! " Kuului yllättäen naaraan naukaisu oppilaidenpesän suulta ja kun nimeltä mainittu naaras käänsi päätänsä hieman nähdäkseen kauniin hopeisen naaraan istuvan oppilaiden pesän aukon edessä. Jääkaiku.
" Hm. Anteeksi Katajatassu! Pitää mennä! " Naaras hihkaisi iloisesti tutustumalleen kollille. Liekinvärinen, mustantäplikäs Vaahteratassu loikki iloisesti hyräillen oppilaiden pesän suuaukolle ja pujahti sulavasti sen lävitse. Jääkaiku lepuutti etujalkaansa ilmassa ja huomatessaan oppilaansa, laski tassunsa alas. Kaunis naaras hymyili kirkkaasti ja antoi oppilaansa hieman rauhoittua.
" Menemme katsomaan rajat ja tulemme takaisin vasta Auringonhuipun aikaan, jolloin sinulla on aikaa syödä ja ehkä nukkua ennen perinteistä rituaalia " Naaras sanoi ja nousi ketterästi pompaten ylös. Jääkaiku lähti juoksemaan ketterästi ja nopeasti leirin suuaukkoa kohti. Vaahteratassu hätkähti, loikkasi itsekkin ylös ja kiiruhti mestarinsa perään. Leiri vilahti naaraan sivuilla, kun tämä juoksi mestariaan kiinni. Sujahtaessaan leirin karhunvatukka tunnelista, Vaahteratassu kuuli kuinka tuuli kahisutti karhunvatukoita armottomasti. Hän nautti siitä tunteesta; vapaudesta ja nopeudesta. Mutta tunnelista päästyään, kirkas aurinko melkein sokeutti nuoren oppilaan ja tämä kompastui jalkoihinsa. Horjuen Vaahteratassu huojui eteenpäin, kunnes kaatui sokeana ja liukui nummelta rahisevan, auringon alla kuivuneen ruohikon yllä. Jääkaiku seisoi taasen pystyssä parin hiirenmitan päässä kaatuneesta oppilaastaan. Liekinvärinen naaras nousi äkäisesti ylös ja ravisti kevyesti monet turkkiin tarttuneet ruohonkorret pois.
" Älä huoli, minullekkin kävi noin ensimmäisenä päivänä " Jääkaiku naukaisi ja suki rintaansa. Vaahteratassu räpytteli silmiään, että saisi valkoiset täplät pois näkyvistä. Kun ne lähtivät loppujen lopuksi, jääkaiku lähti johdattamaan oppilastaan rajoille. Tuuli puhalsi leppeästi ja auriko porotti kuumasti kahden Tuuliklaanilaisen yllä.
# Toivottavasti yö on viileämpi # Oppilas toivoi hartaasti ja jatkoi kävelemistä mestarinsa perässä. Nämä kiersivät yhdessä rajansa, uusivat merkit ja olivat pian samassa kohdassa kuin mistä lähtivätkin. Pienen nummen yllä oli Tuuliklaanin reviiri ja Auringonhuipun aika oli lähellä. Jääkaiku oli jo juoksemassa leirin suuaukosta sisään, kun Vaahteratassu yhtäkkiä naukaisi.
" Seis! Jääkaiku voitko kertoa minulle tarinan? " Liekinvärinen täplikäs nuori oppilas naukaisi ja istuuntui. Kaunis hopeinen naaras katsoi yllättyneenä oppilaanseensa, mutta hymyili ja asteli tämän eteen.
" Hyvä on. Oletko kuullut tarinaa Yömyrskystä? " Naaras kysyi ja laskeutui istualteen. Kellertäväpunainen naaras pudisti innokkaasti päätään.
" Yömyrsky. Se nimi on hirveä, eikä kukaan saa lausua sitä muutenkuin tarinoissa. Sitä nimeä ei sekoiteta mihinkään. Yömyrsky, hän oli tapattaa kaikki klaanit. Niin hirveä hän kun olikin, hän eli pentuna ja oppilaana normaalia elämää. Mutta hän kuulemma vaurioitti aivojaan ja sekosi. Hän söi pieniä pentuja, tappoi huvikseen eikä jättänyt naaraitakaan eloon. Hän terroroi klaaneja, tappoi pääliköitä, hyökkäili ja söi tapetut. Monen, monen kuun ajan hän vain jatkoi, eikä osoittanut merkkejä vanhuudesta. Silloin paikalle tuli kissa, nimeltä Salamataivas. Hän oli suuri, suurempi kuin kukaan muu kissa maanpäällä. Suunnaton, kellertävä kolli, jonka pään ympärillä kasvoi suunnaton harjas. Hän tappoi raivohullun Yömyrskyn yhdellä iskulla. Mutta Yömyrsky vannoi palaavansa ja että hän tappaisi kaikkien klaanien...oppilaat! " Naaras sihahti ja koski pienesti Vaahteratassun selkää hännällään, jolloin liekinpunainen naaras pomppasi pelokkaasti ilmaan. Jääkaiku naurahti pirteästi ja loikkasi ylös.
" Alas tulla jo, pian on sinun aika vartioida klaaniamme " Naaras naukaisi ja heilautti häntäänsä kutsuvasti. Pelosta tärisevä Vaahteratassu asteli mestarinsa perään väristen ja katsoi koko ajan taakseen. Hopeinen naaras huomasi sen.
" Ei se ole oikeasti totta Vaahteratassu. Se on vain tarua " Naaras yritti lohduttaa, mutta laikukas oppilas ei ollut kuullakkaan. Hänetn pörröinen häntä nyki jatkuvasti ja muutenkin tärisi. Jääkaiku huokaisi ja loikki kevyesti sisään leiriin, tärisevä oppilas perässään. Vaahteratassu katseli ympärilleen ja oli kirkaista saniaisen koskeassa oppilaan selkää. Tämän loikki häntä koipien välissä mestarinsa perään ja tunnelista päästyään, liekin laikukas naaras kohotti katseensa taivaaseen. Taivas oli tummansininen, melkein musta, ja kymmenet klaanilaisten sielut valaisivat Hopeahännän rinnalla pimeän verhon päällä.
# Voi itku...miksi on niin pimeää? # Pieni oppilas ajatteli surullisesti ja asteli pari hiirenmittaa kylmän hiekan yllä, ennenkuin kääntyi pyörähtäen ja istahti maahan. Jääkai'un askeleet kuuluivat hetken vielä, kun naaras käveli sotureiden pesään, mutta sitten tuli hiljaista. Syvä, vaaniva hiljaisuus kiersi oppilasta. Hän heilautti pitkiä korvia vähän väliä, vain tarkistaen että oli hiirenhiljaista. Kuului vain heinäsirkan siro sirkutus ja muutamien pikkulintujen viserrys. Vaahteratassu istui selkä suorassa ja heilutti häntäänsä.
# Tästä tulee pitkä yö...#
Vastaus:Hyvä! 30kp!
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lummetassu,Tuuliklaani
07.08.2013 10:57
Makasin oppilaidenpesässä.>Eiköhän Kaarnakasvo ota kohta tämän seitin pois<Tuumin ja vilkaisin jalkaani.Nousin ylös ja menin parantajan pesään."Kaarnakasvo"Huhuilin sisään.Ei vastausta.>Kaipa hän on hakemassa yrttejä.<Ajatelin.Vääntäydyin pesään.Se oli tyhjä."Yrttitassu?"Kysyin.Kuulin jonkun henkäisevän.Varjoklaanin ja Myrskyklaanin haju täytti kuononi ja painuin maata vasten korvat luimussa.Hiivin hijaa pesän takaseinää kohti.Jokin vaalea liikahti."Kuka siellä?"Murisin.Vaalea hahmo painautui kasaan.Hiivin yhä lähemmäksi.Nurkassa oli valkoinen kissa jossa oli oranssinruskeita läiskiä."Mitä teet täällä?"Sihahdin ja paljastin kynteni."Lummetassu älä!"Kaarnakasvo huudahti takanani.Käännyin yllättyneenä ympäri.Kaarnakasvo ja Yrttitassu olivat palanneet yrttejen kanssa."Mitä sinä tänne tulit?"Kaarnakasvo kysyi minulta."Tulin kysymään voiko tämän sitin ottaa pois ja löysin hänet täältä!"Murahdin.Kaarnakasvo asteli valkoisen kissan viereen."Lummetassu tässä on Varjoklaanin oppilas Kuutassu"Kaarnakasvo esitteli.Kun astelin lähemmäs näin missä kunnossa kissa oli.Naaraan vasen silmä oli ummessa,toinen korva oli repeytynyt päädystä ja kylkeä pitkin meni verinen haava.Tutkin kissaa tarkasti.Varjoklaanin ja Myrskyklaanin hajun alta paljastui vielä kolmas haju.Kotikisun haju."Kotikisun hajua"Minä huomautin.Valkoinen kissa katsoi minua ainoalla silmällään."Ja olen ylpeä siitä"Kuutassu sanoi uhmakkaasti.Lummetassu katsoi ensin Kuutassua ja sitten Kaarnakasvoa."Eihän voi täällä olla!Mitä jos Varistähti löytää hänet?"Tiuskaisin.Kuutassu värähti."Niin mutta hän olisi kuollut jos en olisi saanut tuotua häntä tänne!"Kaarnakasvo puolustautui."On hyvä että autat häntä mutta miten sinä sait hänet tänne ilman että soturit huomasivat"Kysyin.Kaarnakasvo vilkaisi muualle."Kaksi näki"Kaarnakasvo kuiskasi hiljaa."Tihkukynsi ja Hiekkaturkki"Minulla välähti."Ethän kerro Kuutassusta kellekkään?"Kaarnakasvo pyysi.Pyöräytin silmiäni ja nyökkäsin.Kaarnakasvo henkäisi ja otti hämähäkin seitin pois.Kun Kaarnakasvo ja Yrttitassu lähtivät pesästä katsoin Kuutassua."Mitä sinulle tapahtui?"Kysyin hiljaa.Kuutassun silmät näyttivät katsovan jonnekkin kauas."Menimme harjoittelemaan-Siis minä ja mestarini Tammiturkki-Taistelua ja sitten hän hyökkäsi kynnet esillä kimppuuni.Hän kaatoi minut selälleen ja puri minua kaulaan jolloin potkaisin häntä niin lujaa kuin pystyin mahaan.Hän melkein kuoli.Hän hengitti enään heikosti kun yritin raahata hänet takaisin leiriin.Sitten kuulin partion lähestyvän ja pelkäsin että he tappavat minut.Juoksin karkuun.Kun saavuin rajalle ylitin sen.Sitten Myrskyklaanin puolella törmäsin kahteen valtavaan mustaan kolliin jotka moukaroivat sitten minut melkein hengiltä."Kuutassu katsoi minua taas."En lähtiessäni tiennyt mihin ryhdyin kun liityin Varjoklaaniin.Nyt ainakin tiedän mihin ryhdyin"Kuutassu virnisti vähän.Katsoin naarasta myötätuntoisena.Livahdin nopeasti ulos ja loikin tuoresaalis kasalle.Nappasin yhden hiiren sieltä ja vein sen nopeasti Kuutassulle."Siinä"Sanoin nopeasti ja loikin takaisin ulos.Kävelin ihaan Silkkitassun vierestä ja hän tönäisi minua.Kun hän suuntasi parantajan pesään sydämmeni jätti yhden lyönnin väliin."Silkkitasssu!"Huusin maireasti.Silkkitassu kääntyi hämmästyneenä katsomaan minua."Mennäänkö metsästämään?"Kysyin mahdollisimman nätisti."Kaihan se käy?"Silkkitassu änkytti hämmästyneenä.Lähdimme leirin suuaukkoa kohti ja vilkaisin Tihkukynttä ja Hiekkaturkkia jotka näyttivät helpottuneilta.Mulkaisin heitä ja he tirskahtivat.Mulkaisin Tihkukynttä jäät-minulle-nyt-velkaa-katseella ja ajattelin kuinka hirveä metsästysreissu tästä tulisi.
Vastaus:20kp, selkeyteen voisi panostaa.
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki,Tuuliklaani
07.08.2013 07:41
Tuuliklaanin leirissä oli sekasorto.Jokiklaani oli hyökännyt jo toistamiseen.Väistelin teräviä kynsiä samalla kun yritin löytää Tihkukynnen ja Lummetassun.Silloin tanakka raidallinen kolli syöksyi minua päin."Raskasjalka!"Sihahdin kun tunnistin kollin.Raskasjalka virnisti häijysti.Ponnistin ilmaan ja laskeuduin ketterästi Raskasjalan selkään.Kolli kierähti selälleen ja en kerinnyt väistämään vaan jäin kollin alle.Yritin nusta ylös mutta Raskasjalka painoi minut maata vasten.Rimpuilin ja yritin potkia kollia takajaloillani mahaan mutta en osunut."Hiekkaturkki!"Kuulin jonkun huutavan nimeäni.Kun käänsin katsettani näin Tihkukynnen joka ynnisti meitä kohti.Haukkahalla huomasi sen ja kaatoi Tihkukynnen.Tihkukynsi räpiköi ylös mutta Haukkahalla oli hänen edessä.>En näytä pelkoa<Ajattelin kun Raskasjalka nosti toisen jättimäisen etutassunsa ilmaan kynnet esillä.>En voi kuolla vielä<Aloin rimpuilla taas mutta siitä ei ollut hyötyä."Raskasjalka!"Kuulin jonkun rääkäisevän.Hetkeä myöhemmin Lummetassu roikkui Raskasjalan selässä.Raskasjalka yritti karistaa nuoren oppilaan mutta Lummetassu ei päästänyt irti.Raskasjalka rääkäisi ja nousi takajaloille.Kierähdin kauemmaksi ja olin tulossa takaisin auttamaan Lummetassua."Pennut!"Lummetassu kiljaisi ja käännyin katsomaan mistä oli kyse.Kuningattaret Valkohäntä ja Saarnijalka taistelivat kolmea kollia vastaan.Harmaa kolli sai selätettyä Saarnijalan ja piti häntä paikoillaan.Kilpikonna kuvioinen kolli iski hampaansa Valkohännän niskanahkaan ja kolmas katosi pentutarhaan.Kolmas kolli palasi hampaissaan kaksi valittavaa pentua.Rynnistin kollia kohti.Savunmusta kolli laski pennut alas ja loikkasi minua kohti.Kun sain selätettyä kollin kaksi muutakin tulivat kohti.Valkohäntä ja Saarnijalka napasivat pennut ja katosivat pentutarhaan.Yhtäkkiä Jokiklaanin kissat pysähtyivät.Savunharmaa kolli kiemurteli allani ja nousin pois hänen päältään.Jokiklaanilaiset juoksivat nopeasti pois leiristämme.Henkähdin ja silloin haavojani alkoi särkeä.Irvistin ja nilkutin Tihkukynnen luokse.Huokaisin kun näin Tihkukynnen kyljen."Se vanha haavako?"Kysyin hiljaa.Tihkukynsi vilkaisi kylkeään."Niin Haukkahalla raapaisi siihen joten se aukesi uudelleen."Tihkukynsi puhahti."entä miten sinulle kävi?"Hän kysyi lempeämmin.Kohautin lapojani."Pahemin olisi käynyt jos Lummetassu ei olisi saanut Raskasjalkaa irti minusta."Haukottelin."Käydään Kaarnakasvon luona ja mennään sitten nukkumaan"Tihkukynsi sanoi ja käveli kankeasti kaarnakasvon luokse.Minä nilkutin hänen perässä.>Minähän tiesin että ei ollut minun aika kuolla<Ajattelin ja vilkaisin kirkaalle taivaalle.Vaikka oli päivä olisin voinut vannoa nähneeni Hopeahännän.
Vastaus:20kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölytassu, Tuuliklaani
06.08.2013 20:47
"Miksi te minulle hurratte?" kysyin ihmeissäni, kun kaikki olivat lopettaneet hurrauksen. "No, jos sinä et olisi karannut suuttuessasi leiristä, soturit eivät olisi lähteneet pois leiristä, ja menneet suurena joukkona leirin sisäänkäynnille. Jos kissoja olisi ollut enemmän, joku olisi voinut kuolla!" Varistähti seltti. "Sinä olet sankari!" Joku huusi. "En minä mikään sankari ole!" minä huusin hieman eptoivoisena. Sitten näin Rosotassun. Hän tuli minua kohti. Hän oli parin ketunmitan päässä minusta, kun hän viittelöi minua hänen luokse. Minä menin hänen luokse. Hän pyysi minut kanssaan tuoresaaliille. Yririn kysellä, että miksi kaikki kutsuivat minua sankariksi. Vaikka olin niin heikko, ett meinasin kuolla yhtä kollia vastaan. Kun olimme syömässä, Tihkukynsi huusi, että:"Jokiklaani hyökkää uudelleen!" Sillkoin minä suutuin. "Ensimmäisen kissan jonka näen Jokiklaanista, saa tuta nahoissaan, että ei kannata ryppyillä minulle!" No, tietysti sieltä tuli ensimmäisenä Suuren Suuri KOLLI! Hän hyökkäsi Rosotassun kimppuun, ja Rosotassu jäi alakynteen. Silloin minä juoksin. Joksin niin lujaa kuin pääsin! Sitten minun ja sen suuren kollin välillä oli enää yksi ketunmitta. Ja silloin rysähti. Mutaa lenti monien ketunmittojen päähän, kun minä olin hypännyt sen kollin selkään. Kun kaikki oli saannut mudan pois silmistään, kaikki katsoivat ihmeissään minua ja tuota suurta kollia. Hän ei raadellutkaan minua, koska minä olin hänen päällä. Silloin koko Jokiklaani alkoi hävetä. Ja lopulta he pakenivat. >Mutta se tyhmä katti oli saannut revittyä kylkeni auki, ja jalastanikin tihkui verta. "Kaarnakasvo!" minä huusin kun näin hänen laittavan hämähäkin seittiä Lummetassun jalkaan. Nilkutin eidän luokse ja sanoin: "Saisinko minäkin sitten apua?" "Tottakai, kun sinä olet tuollainen sankari!" Kaarnakasvo vastasi. "En minä mikään sankari ole!" Minä huusin. Silloin kaikki tulivat katsomaan, kun minulle laitettiin kaslaa jalkaan ja hämähäkin seittiä jalkaan.
//jatkuu//
Vastaus:15kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pölytassu, Tuuliklaani
06.08.2013 18:03
Oli aamu. Min heräsin. Silkkitassu ja Lummetassu nukkuivat ympärilläni. Varistähti ja Hiekkaturkki puhuivat päälikön pesän edessä. >Menen kysymään Hiekkaturkilta, milloin menemme Tihkukynnen ja Lummetassun kanssa harjoittelemaan taisteluliikkeitä.< ajattelin. Kun menin lähemmäs, kuulin hieman mitä Varistähti sanoi: "Olette kuulema puhuneet Tihkukynnen kanssa siitä, että teidän oppilaiden kuuluisi tulla jo sotureiksi." "Kyllä, onko se muka vakavaa?" Hiekkaturkki vastasi. "No, se antoi Pölytassulle sellaisen kuvan, että hänestä ja Lummetassusta kuuluisi tulla hyvin pian sotureita." Varisthti vastasi. "Mistä minä olisin voinnut tietää, että hän salakuuntelee meitä!" Hiekkaturkki tiuskaisi. Sitten Hiekkaturkki näki minut! "Pölytassu!" Hiekkaturkki huusi, kun näki minun alkavan itkeä. Mutta oli liian myöhäistä. Minä juoksin niin kovaa pois leiristä kuin jaloistani pääsin. Toivoin, ettei minun tarvitsisi enää koskaan nähdä Hiekkaturkkia! >Olenko minä rääpäle, joka salakuuntelee?!"< sain ajateltua itkuni lomasta. Lähdin kohti Tuuliklaanin ja Jokiklaanin erottavaa rajaa. Sitten näin jotain kummallista. Koko Jokiklaani tuli Tuuliklaania kohti. "Apua!" minä huusin, kun tajusin, että Jokiklaani hyökkäsi Tuuliklaaniin! Lähdin juoksemaan kohti leiriä varoittamaan kaikkia! Mutta koska kaikki soturit olivat onneksi leirin sisäänkäynnillä, he saivat torjuttua osan, mutta yli puolet pääsivät rellestämään leiriin. Näin Hiekkaturkin. Minua vihlaisi kun näin hänen tulevan minua kohti. Lähdin kauemmaksi, mutta sitten, törmäsin Jokiklaanilaiseen, suuren kollisoturiin. Tämä hyökkäsi minun kimppuun! "Apua!" Huusin, kun hän oli minun päälläni ja kynsi kylkeäni, niin että veri ihan lensi. Hiekkaturkki hyökkäsi kollin kimppuun, mutta tämä heitti tämän maahan, niin, että hänestä ei ollut voimakkalle kollille enää vastusta. >Onko tämä loppuni?< ajattelin, ennen kuin kaikki sumeni. Sitten haistoin jonkun todella tutun hajun! "Emo!" minä huusin kaikilla voimillani. Nousin pystyyn. Minuun ei sattunut enää niin paljon. Jossain, joku sanoi: "Ei ole vielä sinun aikasi. Olet nuori ja lahjakas, se tullaan huomaamaan." Sitten hän näki kauniin, kilpikonnakuvioisen naaraan. "Älä mene!" Minä huusin! Sitten hän katosi. Sitten minäkin palasin todelliseen ruumiiseni. Jokiklaani oli jo ajettu pois leiristä, ja parantaja ja parantaja oppilas auttoivat vakavasti haavoittuneitä kissoja. "Joku, tulkaa auttamaan!" maukui joku, joka oli näköjään Hiekkaturkki. "Täällä on vakavasti haavoittunut oppilas!" kun katsoin Hiekkaturkkiin, hänhän melkein itki. Sitten minut kannettiin parantajan pesään, minulle annettiin unikon siemeniä.
---seuraavana päivänä---
Heräsin parantajan pesässä, Hiekkaturkki vierelläni. "Hän heräsi!" Hiekkaturkki huusi. Kaarnakasvo tasutteli luokseni hämähäkin seittiä jalassa. "Sattuuko enää paljon?" hän kysyi. "No mitä luulet jos aikuinen kolli hykkää oppilaan kimppuun!" minä huusin. "Laitan sitten lapasi päälle hämähäkin seittiä. Sen kuuluisi auttaa. Hiekkaturkki, voisitko painaa sitä vuotavaan haavaan?" Kaarnakasvo sanoi. "Tottakai!" Hiekkaturkki huudahti, kun painoi jo haavaa. "Anteeksi minun ja päälikön puheet. Oikeasti sinä olet paras oppilas jota voi toivoa!" "Sanoiko Kaarnakasvo, milloin pääsen taas oppilaan tehtäviin?" Sanoin. "Hän sanoi, että lepää pari päivää niin katsotaan sitten." Hiekkaturkki vastasi. "Hyvä on..." sanoin. "Mutta voisitko nyt lähteä, että voin levätä?" "Hyvä on, mutta tuon sinulle ensin hieman tuoresaalista!" Hiekkaturkki sanoi, kun lähti parantajan pesästä. >Vai muka paras oppilas, mitä voi toivoa!< ajattelin. >Paras kun ei ajattelisi vielä mitään.< Kun olin syönnyt aloin nukkua. Olin taas oudossa metsässä, ja siellä oli taas ne kissat. Nyt siellä oli myös parantaja, jonka Päälikkö oli käskenyt hakea. "Voitko pelastaa hänet?" Ruusutassu kysyi. "Ehkä, ehkä en, mutta pennut minä saan pelastettua." Hän vastasi. Sitten alkoi tapahtua. Minulta syntyi pieni kolli. Sitten syntyi yksi naaras ja yksi kolli. Sitten kesti jonkin aikaa, mutta silti sieltä tuli yksi naaras. "Okakynsi, vie tämä pentu jollekkin kuningattarelle!" Lumisydän sanoi. Sitten Okakynsi vei pienen valkoharmaan naaraan pois! Sitten Pölytassu heräsi, kun Lummetassu oli hänen vierellä. "Kuinka sinä voit?" hän kysyi. "No, paremmin kuin puolikuolleena!" Minä vastasin. Sitten Kaarnakasvo tuli vierelleni kaislan kanssa. Hän laittoi sitä lonkkaani, ja se helpotti aika hyvinkin. Sitten pääsin ulos, ja kaikki tuijottivat minua. >Mitä minä nyt taas olen tehnyt?< ajattelin, kun Varistähti tuli minua päin. "Ilman sinua, täällä olisi voinut käydä vakavemminkin!" hän sanoi, kun oli päässyt oli päässyt luokseni. "K-kiitos!" vastasi hieman ällistyneenä. Sitten kaikki alkoivat huutaa että PÖLYTASSU, PÖLYTASSU, PÖLYTASSU, PÖLYTASSU, PÖLYTASSU, PÖLYTASSU...
---Jatkuu---
Vastaus:20kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Silkkitassu, Tuuliklaani
06.08.2013 17:11
---Jatkuu:---
"Kai minä voin..." Pölytassu sanoi, kun olin kysynyt, tulisikö hän kanssani kävelylle. Kun Silkkitassu ja Pölytassu olivat metsässä, muiden näkemättömissä, Silkktassu hyökkäsi Pölytassun kimppuun. "Mitä sinä teet!" Pölytassu huusi, kun oli älynnyt, että Silkkitassu oli tahalleen hyökännyt hänen kimppuun. "Rosotassu on minun kumppani, eikä sinun!" Silkkitassu huusi. "A-anteeksi kuinka?" Pölytassu sanoi hämmästyneenä. "Näin kunka sinä nuolit häntä, ja Rosotassu sinua, ja vaikka te näitte minut, ette välittänyt!" Silkkitassu huusi raivoissaan. "M-me l-luulimme että sinä älysit että..." "Mitä?!" Silkkitassu jatkoi raivoamista. "E-että me olemme pelkkiä y-ystviä." Pölytassu sanoi hämmästyneenä. "M-mutta miksi te sitten olitte niin... ystävällisiä toisillenne??" Silkkitassu kysyi ihmeissään. "Kuten sanoin, olemme vain ystäviä." Pölytassu sanoi. Loppu! //Pölytassun ja Rosotssun välille tulee kyllä oikesti kehittymään jotain muuta kun ystävyyttä, ja tästä tuli aika lyhyt koska pitää kirjoitella muillekkin kissoille tarinoita.
Vastaus:5kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Aaltojuova, jokiklaani
06.08.2013 14:21
Aaltojuova katsoi ylpeänä kahta pentuaan. Jotka oli nimitetty juuri sotureiksi.
"Karviaisvirta! Tiikerijuova! Karviaisvirta! Tiikerijuova!" Kuului nimien kuoro, kun Jokiklaanilaiset juhlivat kahta uutta soturia. Aaltojuova oli vihdoin tullut sopuun kumppaninsa kanssa. Ruskolehti ja Aaltojuova kävelivät kylki kyljessä ensin poikansa luo.
"Onnea poikaseni." Aaltojuova kehräsi ja hymyili Karviaisvirralle. Karviaisvita nyökkäsi.
"Missä Tiikerijuova on?" Aaltojuova kysyi. Karviaisvirta katseli hämillään ympärilleen ja kohautti sitten lapojaan.
"Tuolla!" Ruskolehti maukaisi ja nyökäytti kohti Tiikerijuovaa, joka tassutti Saarniraidan kanssa ulos leiristä.
"Miksi hän lähti samantien?" Kysyi paikalle tullut Oravatassu. Ruskolehti kohautti vuorostaan lapojaan ja huokaisi:
"Ihan minun tyttäreni tapaista.."
"Äläs nyt!" Aaltojuova äyskähti leikkisästi. "Saarniraita pitää selvästikkin Tiikerijuovasta ja ehkä Tiikerijuovakin hänestä."
"Olisin vain halunnut onnitella.." Ruskolehti mumahti. Aaltojuova huiskautti häntäänsä ja pikkuisen karvoja pöllähti ilmaan.
"Näitä lähtee vieläkin!" Aaltojuova murahti.
"Mitäs sanoisit, jos lähtisimme mekin kävelylle?" Ruskoleti kysyi.
"Sopiihann se."

Aaltojuova tassutteli kumppaninsa kanssa hämärässä metsässä. Puiden varjot täplittivät kissojen turkit. Linnut sirkuttivat ja hento tuuli otti mukaansa Aaltojuovan turkkia.
"Ihan oikeasti! Muutun tätä menoa karvattomaksi! Se kettu.. Vihaan kettuja!" Aaltojuova puhisi.
"Kettuja!!!" Ruskolehti parkaisi.
"Nii'in! Vihaan juurikin kettuja." Aalytojuova selvensi.
"Eikun tuolla on kettuja!" Ruskolehti ärjähti ja käänsi kumppaninsa naaman kohti kolmea ilkeän näköistä ja murisevaa kettua.
"Voi ketunläjä..." Aaltojuova henkäisi. "Emme me noille pärjää!"
Ruskolehti nyökkäsi. Kissat katsoivat toisiinsa ja kuin salaman iskusta molemmat lähtivät pinkomaan pakoon.
"Kuules, vaikka olenkin nopea, olen aina inhonnut metsässä juoksentelemista!" Aaltojuova huusi kumppanilleen juoksun lomassa. Ketut saavuttivat ja yksi onnistui näykkäisemään Aaltojuovan häntää. Naaas sävähti hieman ja yritti kiristää ennestääänkin hirmuista vauhtia.
"PUUHUN!" Aaltojuova mouraisi ja loikkasi kohti vanhaa ja hieman konteloa puuta. Kissa otti siitä kynsillään kiinni ja yritti kiivetä. Ketuista suurin hiipi jolkotti raivokkaasti äristen puun juurelle ja nousi kahdelle jalalle, yrittäen tavoittaa Aaltojuovaa. Se päästi kamalia koiramaisia ääniä. Naaraskissa yritti katsoa ylös ja vain kiivetä, mutta kettu nappasi taas ptkästä hännästä.
"Ruskolehtii!" Aaltojuova parkui. Kettu veti soturia irti puusta.
"Minä tulen!" Ruskolehti karjaisi. Kolli juoksi kauempaa kohti suurta kettua, joka oli jo viemässä Aaltojuovaa kohti tähtikaania. Ruskolehti loikkasi kiinni suuren ketun.. häntään. >Oi, tuostahan olikin apua..< Aaltojuova ajatteli hieman sarkastisesti, kun koiraelikko nosti käpäläänsä valmiina viimeiseen iskuun. Aaltojuova puristi silmänsä kiinni valmiina kokemaan kuoleman. >Seonmenoanyt. Seonmenoanyt. Seonmenoanyt.." Aaltojuova pelkäsi.. Mutta iskua ei tullutkaan. Naaras raotti varovasti silmiään. Uroskettu häipyi. Se ryhtyi ärisemäään toisen puun juurella, jonka oksalla Ruskolehti komeili. Aaltojuova päästi helpotuksen huokauksen ja kiipesi puuhun turvaan. Ruskolehti ja Aaltojuova katsoivat toisiaan eri puista.
"Hyppää tänne! Se ei ole pitkä matka hypätä." Ruskolehti ohjeisti.
"En ikinä!" Sinä saat luvan hypätä! Minä olen liian tapaturma-altis tuommoisellekkin loikalle!" Aaltojuova tokaisi ja otti tiukemman otteen rungosta. "Tässä on sopivasti paksu oksakin mille hypätä."
Ruskolehti nyökkäsi vakavana ja nielaisi. Melkeinpä ottamatta vauhtia kolli hyppäsi naarasta kohti. Aaltojuova väisti hieman ja Ruskolehti tömähti oksalle. Hetkisen molemmat hymyilivät. Kuului kummallinen rasahdus. Aaltojuovan lihakset jännittyivät. Puu oli ollut yläpäästä laho..
"Pidä kiinni!" Ruskolehti ulvahti. Puun yläosa, missä kissat kauhusta kankeina roikkuivat, lähti tippumaan alas. Ennen kuin Aaltojuova tajusikaan, puu räsähti maahan. Samalla taisi räsähtää jotain muutain. Naaras ulisi, kun tunsi raastakan kivun etujaloissaan. Murtuneet. Mutta veri alkoi tukkia kurkun ja huuto tukahtui. Selkärangassa poltteli ja vatsassa väänsi.
"A- aaltojuova.." Ruskolehti kähisi sivusta. Puun runko makasi kollin päällä ja tämänkin turkilla oli verta. Aaltojuovan poskille valui kyyneliä, ja takajaloilla potkimalla tämä pyristeli lähemmäs kumppaniaan.
"Ruskolehti.."
"Aaltojuova, minä rakastan sinua." Ruskolehti sanoi ja pieni, viimeinen hymynkare pilkahti tämän kasvoille.
"Näemmekö tähtiklaanissa?" Aalojuova kysyi ja vavisi. Selkärankaa poltteli ja veri tulvi kurkkuun.
"Kyllä me sinne pääsemme." Ruskolehti hymähti. Aaltojuova sulki silmänsä vielä viimeisen kerran. ~

//Kuolintarina ;n; Hyvästi Aalto ja Rusko..
Vastaus:Nyyh ; n ; Olisin antanut 30.
-Rikkovarjo
HYVÄSTIIIIII

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kuutassu,Varjoklaani
06.08.2013 08:31
Istuin hiljaa oppilaiden pesässä.Katsoin sammakkoa jonka hän sai syödä.Nyrpistin kuonoani.>Tämä ei ole sellaista elämää kuin odotin<Katsoin inhoten limaista sammakkoa.Otin palasen siitä mutta sylkäisin sen pois."Hyi!"Sihahdin.Fasaanitassu käveli luokseni."Et tainut tykätä"Hän kehräsi."Syövätkö kaikki klaanit tälläistä?"Kysyin samalla kun paha olo koheni."Eivät.Kaikilla muilla klaaneila on paljon erilaisia saaliseläimiä."fasaanitassu vastasi äänessä pientä kateutta.Katsoin sammakkoa."Tuota minä en syö"Murahdin."No sitten et syö"Jykevä ääni vastasi.Käännyin ympäri ja Tammiturkki seisoi edessäni.Pieni kolli lähti kävelemään leirin suuaukolle ja juoksin mestarini perään."Mitä teemme tänään?"Kysyin hermostuneena."Harjoittelemme taistelemista"Kolli vastasi töykeästi.Oranssinruskeat tassuni muuttuivat mudan värisiksi.Katsoin suota inhoten.Lopulta kun Tammiturkki pysähtyi mahakarvanikin olivat jo likaiset.Nostelin käpäliä ja yritin ravistaa lian pois.Ei onnistunut."Aloitetaan"Kolli sanoi kylmän viileästi ja paljasti kyntensä.Katsoin häntä yllättyneenä mestariani."Eikö harjoittelussa kynnet pitäisi olla sisällä?Kysyin hämmillään."Ei tässä!"Kolli virnisti ilkeästi ja loikkasi päälleni.Kaaduin maahan ja rimpuilin kollin alla.Kun kolli iski hampaansa kurkuuni itsesuojeluvaistoni heräsi.Potkaisin kollia pitkillä kynsillään mahaan.Tammiturkki lensi kaaressa ja molskahti suohon.Kömmin pystyyn ja haukoin henkeäni.Valkoinen karvani oli jo mudan peitossa ja verta tippui vähän suohon.Tammiturkki ei hievahtanutkaan.Hiivin hitaasti lähemmäksi kollia."T-tammiturkki?"Kysyin ääni väristen.Hoipuin lähemmäksi.Kollin kylki kohoili hitaasti.Huokaisin helpotuksesta mutta sitten paniikki valtasi minut.Jäykistyin.>Mitä jos hän kuolee?Silloinhan minä taoin hänet!<Ajattelin kauhuissaan."En halua että kuolet!"Huudahdin Tammiturkin korvaan.Iskin hampaani kollin niskanahkaan.Kuulin kun partio lähestyi.>He tulevat!<Ajattelin huojentuneena.>Mutta entä jos he tappavat minut koska melkein tapoin Tammiturkin?<Ajattelin kauhuissani.Päästin irti Tammturkin niskanahasta ja juoksin vastakkaiseen suuntaan.Kuulin huutoja.Juoksin niin kovaa kuin pääsin.Lopulta kun suon loppu näkyi jo kaaduin nurin.Kuononi painoi suohon ja nostin pääni henkeä haukkoen.Kyyneleet valuivat silmistäni."Miksi kaikki menee pieleen!"Huusin kohti taivasta.>Tämä ei enää huonommin voi mennä.<Ajattelin.Mutta sitten kaulastani alkoi valua verta enemmän.Nousin ulos vaivalloisesti ja hoipuin kuivalle maalle.Ylitin pian jonkun tuoksun mutta tajuntani ei liikkunut kirkaasti joten en tiennyt mikä haju se oli."Mikäs täällä on?"Kuulin häijyn maukaisun.Käännyin ympäri ja näin suuren mustan kollin ja myös toisen samanlaisen.Toisella oli jäänsiniset silmät ja toisella keltaiset.Nielaisin."Mitä Varjoklaanilainen tekee Myrskyklaanin alueella?"Toinen kolli sanoi ilkeästi virnistäen."Mi-minä.."Änkytin mutta ääni juuttui kurkkuuni.Keltasilmäinen kolli kiersi minun taakseni.Jääsilmäinen taas naurahti julmasti ja loikkasi kimppuuni.Yritin huutaa mutta minulla ei ollut voimia siihen.Kollin paino litisti minut maata vasten."Älkää!"Pihisin.Toinen kolli naurahti ja pamautti kynsillä minua naamaan.Minua sattui vasempaan silmään ja valitin hiljaa.Toinen kolli pamautti minua päähän.Silmissäni musteni ja valuin pimeyteen.
Myöhemmin
Heräsin.Kipu jyskytti päässäni ja toista kylkeäni jomotti.Kun raotin oikean silmäni en nähnyt kolleja missään.Vasen silmäni ei auennut.Yritin nousta ylös mutta kun laitoin etujalkani alleni toista vihlaisi.Lysähdin maahan.Haukoin henkeäni ja ponnistin uudelleen.Tällä kertaa en varannut painoa kipeälle jalalleni.Laahustin järven rantaan ja vilkaisin itseäni.Näky ei ollut kaunis.Toisen korvani pääty oli revennyt.Toinen silmäni oli muurautunut umpeen ja siitä valui vielä verta.Kylkeäni halkoi pitkä ja verinen haava.>Miksi he tekivät minulle jotain tälläistä.<Nieleskelin kyyneleitä.Suon muta kirveli haavoja.Kahlasin veteen ja yritin saada mudan pois.Yritys ei tuottanut tulosta.Lyyhistyin vesirajaan.>Minä kuolen<Ajatelin peloissani.Kaislat alkoivat huojua.Kaisloista ilmestyi valkoinen naaras jolla oli ruskeita läiskiä.Naaras katsoi minua silmät suurina ja kiljaisi:"Kaarnakasvo!"Lyhyt häntäinen kolli ilmestyi pian valkoisen naaraan luokse.Kolli juoksi minun luokse."Mitä sinulle on tapahtunut?"Kolli kysyi.Yritin vastata mutta minulla ei ollut voimia siihen.Silmissäni musteni taas ja pian oli vain pimää ja hiljaisuus.
Jatkuu...
Vastaus:20kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pisarapentu,Jokiklaani
06.08.2013 07:12
Nousin ylös.Hipsin ulos jotta en herättäisi siskoani ja emoani.Pajupuro kääntyi ja pysähdyin.Kun varmistin että kaikki nukkuivat hiivin ulos pentutarhasta.Aukio oli tyhjä.>Pahus!<Nielaisin kiukkuni kun leirin sisäänkäynnillä seisoi Raskasjalka.Murahdin hiljaa ja käännyin pois päin.Kuovin turhautuneena maata.Pian olisi kuunhuipun hetki.>Myöhästyn hänen tapaamisesta jos en pääse pian pois!<Parahdin.Kasanjapentu nosti päänsä."Mikä sinulla on?"Sisareni kysyi simät puoliummessa."Äsh!Ei mikään jatka vain nukkumista"Murahdin.Kastanjapentu kohautti lapojaan ja jatkoi uniaan.Kun vilkaisin aukiolle Raskasjalka käveli kohti sotureidenpesää.Kun hän katosi sinne syöksyin leirin sisäänkäyntiä kohti.Vilahdin ulos.>Toivottavasti he eivät haista minua!<Puhahdin kun juoksin.En pysähtynyt ennen jokea.Kun joki tuli näkyviin pysähdyin.Se virtasi liian voimakkaasti.>En pääse tuosta uimalla yli.<Katsoin jokea.Näin pieniä kiviä pinnan päällä.Loikkasin ensimmäiselle mutt takajalkani luiskahtivat alas.Vesi oli viileää ja virtaus voimakas.Otteeni alkoi lipsua."Apua!"Huusin hampaat kalisten.Olin jo vedessä kaulaa myöten.Juuri kun otteeni irtosi jokin tarttui minua niskanahasta.Se veti minut rivakasti ylös kylmästä joesta.Värisin."En minä aina sinua satu pelastaamaan kun olet vaarassa"Hiljainen ja lempeä ääni sanoi."Se ei mennyt suunnitelmien mukaan"Kehräsin.Katsoin Lummetassua silmiin."Miksi ihmeessä sinä haluat minut vielä tavata?"Kysyin hiljaa.Lummetassu katsoi minua hellästi.Hän kuiskasi korvaani jotain ja käveli pois."Niin minäkin!"Huusin hänen peräänsä.Sitten kaikki alle laskeutui hiljaisuus.Hiljaisuus piteni ja piteni.Kylmät väreet kulkivat kehoni läpi.Näin kirkaankeltaiset silmät pensaassa.Se ei ollut toinen kissa,kettu tai mäyrä.>En tiedä mikä se on mutta en jää ottamaan selvää!<Ajattelin ja juoksin karkuun.Kuulin nopeat askeleet takanani mutta en kääntynyt katsomaan mikäse oli.Kiihdytin vauhtiani ja askeleet kuuluivat yhä lähempää.Sitten äänet katosivat.PYsähdyin ja vilkaisin taakseni.Ei mitään.Huokaisin helpottuneena ja vilkaisin sisäänkäynnin sisään.Siellä oli vartiossa Karviaisvirta.Kävelin mykän soturin eteen ja soturi vilkaisi minua vihaisena."Älä kerro kellekkään!Ole kiltti!"Anelin.Kolli pyöräytti silmiään ja nyökkäsi."Kiitos!"Maukaisin ja juoksin nopeasti pentutarhaan.Juuri ajoissa.Kun käperryin emoni viereen niin melkein heti hän heräsi."No mennään ulos!"Juovasulka kehräsi.Kastanjapentu ravasi ulos nopasti.Olin todella väsynyt."En halua!"Valitin."Nukuttaa"Työnsin pääni käpälieni väliin.Juovasulka kehräsi huvittuneesti."No nuku kun kerran nukuttaa"Emoni sanoi ja nuolaisi pikaisesti korvaani ja meni vahtimaan sisartani.Päässäni kaikuivat Lummetassun sanat.>Rakastan sinua<Kehräsin.>Niin minäkin sinua<Maukaisin hilj/Eli siis sen varmaa arvaa mihin tää johtaa:))/
Vastaus:15kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjatassu, Tuuliklaani
05.08.2013 22:46
Luku 5. Tähtiklaani on aina kanssamme

"Kastanjatassu, herää." kuulin tutun äänen. Avasin silmäni ja näin edessäni istuvan Varistähden, mestarini. Avasin suuni haukotukseen ja nousin hitaasti. Päällikkö oli jo lähtenyt, joten tassuttelin rauhassa pesästä. Tuolla oli selvästi ollut minulle asiaa, joten talsin hänen luokseen. Varistähti puhui Piikkihernehännän ja Yksiviiksen kanssa.
"Kastanjatassu, sinä menet mukaan partioon." mestarini määräsi. Suuni loksahti auki. Pääsisin ensimmäiseen partiooni!
Hymy kohosi kasvoilleni ja tunsin muiden katsovan minua. Kipitin kiltisti sotureiden luo ja lähdimme leirinsuuaukosta.
"Missä me partioimme?" kysyin innoissani.
"Myrskyklaanin rajalla." Yksiviiksi naukui ja vilkaisi rajaa, joka häämötti edessämme. Nielaisin palan kurkustani. Juuri tuolla rajalla olimme joutuneet tappeluun Lumikkotassun kanssa. Vilkuilin ympärilleni tarkistaen, ettei vihollisklaanin partio tullut näkyviin. Piikkihernehäntä pysähtyi ja haistoi ilmaa. Kolli hiipi hetken eteenpäin ja lopulta katosi pensaikkoon. Hetken päästä tuo tuli orava hampaissaan ja jatkoimme matkaa. Vahvistimme rajamerkkejä ja pidimme samalla korvamme tarkkoina tuoresaaliin varalta. Sitten tapahtui se, mitä olin pelännytkin. Puiden takaa ilmestyi Myrskyklaanin partio. Hiekkamyrsky johti kissansa luoksemme. Kauhukseni tunnistin Oravatassun Tomuturkin vierestä. Vilkaisin naarasta ja tunsin, että olisin voinnut vajota maan alle. Oravatassu siristi silmiään ja kuiskasi jotain Tomuturkille. Tästä ei hyvää seuraa...
Onneksi lähdimme pian kohti leiriä. Yksiviiksi oli ajatuksissaan ja meni suoraan Varistähden luo. Veimme Piikkihernehännän
kanssa saaliit tuoresaaliskasaan. Olimmekin hankkineet
kohtalaisen paljon syötävää, kaksi jänistä, oravan, sekä kolme
rastasta. Nappasin kasasta varpusen ja tassuttelin oppilaiden
pesän suulle syömään sitä. Työnsin höyheniä pois ja nakersin herkullista lihaa. Annoin katseeni kiertää aukiota ja huomasin jotain outoa, mutta tuttua. Jäänsiniset silmät tuijottivat minua ja hännänpää vääntyili. Silmät siristyivät, ja kissa katosi. Hautasin linnun rippeet ja kävelin sydän pamppaillen oppilaiden pesään. Käperryin paikalleni ja suljin silmäni.

Tähdet tuikkivat kirkkaasti neljän tammen yllä. Tiesin näkeväni unta ja tunnistin paikan nelipuuksi. Tähdet näkyivät koko ajan kirkkaanpina ja yksi niistä tuli minua kohti. Huomasin sen olevan kissa. Pitkähäntäisen kissan turkilla kimmelsivät tähdet ja tuon katse oli lempeä.
"Kuka olet?" kysyin hieman peloissani. Kolli mittaili minua hetken katseellaan.
"Olen Pitkätähti, Tuuliklaanin entinen päällikkö." kissa kertoi. Silmäni suurenivat katsellessani ylvästä kissaa. Uskomatonta, että näin klaanini vanhan päällikön! Kumarsin kollille, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
"Eikö tähtiklaani olekaan hylännyt minua?" kysyin varovasti. Pitkätähti pudisti päätään.
"Ehei Kastanjatassu. Tähtiklaani ei hylkää sinua." Tuuliklaanin entinen päällikkö naukui. Tunsin helpotuksen huokuvan ylitseni. Pitkätähti alkoi haalistua.
"Ei älä mene! Älä jätä minua." pyysin.
"En jätä sinua, lupaan ilmestyä uniisi..." kolli kuiskasi ja katosi kokonaan. Jäin pimeyteen. Näin vain edessäni jäänsiniset silmät jotka siristyivät ja vääntelevän hännänpään.
"Varo tätä kissaa, Kastanjatassu. Varo!" Pitkätähti huusi päässäni.

Avasin silmäni ja huomasin olevani turvassa oppilaiden pesässä. Onneksi.
Vastaus:15kp
-Rikkovarjo

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->











--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Silkkitassu, Tuuliklaani
05.08.2013 21:51
Silkkitassu nousi ja venytteli. "Onko jo muka aamu?" Sitten hän näki Lummetassun ja Pölytassun. Mutta mitä ihmettä! Rosotassu ja Pölytassu nuolivat lempeästi toisiaan! <Rosotassu osaa olla ainoastaan minulle noin lempeä!> Silkkitassu ajatteli hermostuneena. <Katsotaan, mihin ajatuksiin Rosotassu tulee, kun näkee varmasti minut lähellään.> Silkkitassu tassutteli Pölytassun ja Rosotassun lähelle. Sitten Pölytassu näki hänet! Sitten Pölytassu kuiskasi jotain Rosotassulle, sitten Rosotassu katsoi kummissaan Silkkitassua, mutta ei välittänyt, vaan jatkoi Pölytassun nuolemista. <Tämä on jo liikaa minun hermoilleni!> Silkkitassu ajatteli, kun oli kävelemässä Pölytassun ja Rosotassun lio, hän sanoi:Pölytssu, tulisitko kanssani kävelylle? --Jatkuu!---
Vastaus:3kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekkitassu,Myrskyklaani
05.08.2013 20:24

Takana oli taas jälleen aivan ällistyttvän tylsä päivä mestarini kanssa. Toisaalta, jos katsoi asiaa toiselta kannalta, oli aika käytetty hödyksi, ei se suinkaan hukkaan ollut valunut.
Olin oppinut kiipeilemään puissa ja lisäksi olimme hioneet metsästys taitojani.
Mutta se kaikki oli ollut niin mahdottoman tylsää!
Missä oli jännitys? Entäpä vaarat ja seikkailut?
Hiiren vaaniminen tai puuhun kiipeäminen eivät juurikaan olleet sitä seikkailijan mieli puuhaa.
>Että pitäkin olla jumissa tässä rotankolossa!< ajattelin turhautuneena kun mutustelin hiirtä.
Täällä ei saanut nukkuakkaan tarpeeksi pitkään saati sitten syödä! Ilmankos kaikki täällä ovat kuin käveleiä luurankoja.
Nytkin, kun olin mutustanut hiiren, minulle jäi vielä nälkä, enkä saanut ottaa enempää ruokaakaan.
Marssin pahantuulisena pesään ja murjotin loppu illan siellä.
Heti kunhan saisin mahdollisuuden paeta ja päästä pois täältä, toteuttaisin pako suunnitelmani.

Vastaus:4kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkatassu,Varjoklaani
05.08.2013 14:17
Istuin omalla sammalpedilläni tylsistyneenä.Kaikki muut oppilaat olivat jo lähteneet,kun minä vain jouduin odottelemaan täällä,että Arpitähti hoitaisi hommansa.
>Milloin hän oikein tulee en jaksa odottaa enää sekunttiakaan!<ajattelin pitkästyneenä ja nousin pystyyn.Nuolaisin rintaani pari kertaa ja tassuttelin sitten ulos oppilaspesästä.Leiri tuntui autiolta,sillä siellä ei ollut ketään.Tassuttelin Arpitähden pesän eteen ja kurkistin sisälle.Arpitähti istui selkä minuun päin ja mutisi jotain itsekseen.Katselin tätä hämmästyneenä.Päällikkö mumisi itsekseen ja paineli sammalta käpälillään.
"V-voinko tulla sisään?"kysyin änkyttäen.Arpitähti havahtui ja nyökkäsi hajamielisesti.
"Öhm mitä asiaa sinulla siis on?"Arpitähti kysyi.
"Sitä,että milloin alotat koulutukseni kaikista muista tulee ennen minua sotureita jos et nyt nouse ylös tuosta sammalpedistä!"sihisin.Arpitähti katsoi minua hämmentyneenä ja nousi sitten ylös.
"Mennään sitten."kolli maukui.
"No nyt puhut järkeviä!"mau'uin innoissani kuin pikkuinen pentu.Arpitähti ja minä tassuttelimme rinnakkain leiristä.Yritin rynnätä päällikön eteen,mutta tämä veti minut hännällään takaisin vierelleen.
"Muista,että minä olen mestarisi."kolli maukui.Murahdin ärtyneesti ja tassuttelin Arpitähden vierellä.Mustan kollin vihreät silmät katsoivat päättäväisinä eteen päin.Ihailin auringon leikittelyä tämän turkilla.Arpitähti oli kokenut päällikkö ei nuori,muttei kamalan vanhakaan.
>Olin onnekas kun sain hänet mestarikseni!<ajattelin tyytyväisenä.Monet oppilaat olivat kateellisia minulle.
"Mitä me muuten teemme?"kysyin.
"Voimme metsästää."Arpitähti maukui.
"Eli opetat minua tänään metsästämään!"mau'uin innoissani.
"Pysyhän nahoissasi pentu."Arpitähti murahti.
"En ole enää pentu!"mau'uin.
"Käyttäydyt kuin olisit."Arpitähti maukui tavallisella tylsällä äänellään.
>Juupa juu nyt en kyllä yhtään enää tajua miksi oppilaat ovat kateellisia minulle.<ajattelin turhautuneena.Arpitähti mumisi jotain itsekseen.Pyorittelin silmiäni.
"No niin haistele ilmaa."Arpitähti kehotti.Aloin nuuhkia tarkasti ilmaa.
"Haistan vesimyyrään,hiiren ja.-"aloitin.
"Se on rastas."Arpitähti maukui.
"Tiesin sen!"murisin.
"Jaahas no yritäppä nyt metsästää jotain."Arpitähti maukui.
>Mikä tuota oikein vaivaa?<ajattelin ja vilkaisi ihmeissäni päällikköä.Murahdin ja aloin paikantamaan hiiren tuoksunjälkeä.Lähdin kevyin askelin tassuttelemaan hiiren vainua kohti ja nähdessäni tämän jyrsimässä siementä.Pysähdyin.Keinutin lantiotani puolelta toiselle ja loikkasin sitten kynnet ojossa tämän niskaan.Tapoin sen yhdellä ainoalla puraisulla niskaan.
"Hienoa."Arpitähti mumisi.Kaavin maata saaliini päälle niin,että voisin hakea sen kun olisin menossa takaisin leiriin.
Haistelin uudelleen ilmaa sain kuonooni vainun vesimyyrästä.Lähdin seuraamaan tuoksun jälkeä kevyin askelin.Olin lähellä pientä jyrsiää,mutta sitten astuin kuivien lehtien päälle ja vesimyyrä ehti pakoon.
"Muista katsoa mihin astut."Arpitähti maukui.Murahdin turhautuneesti.Nuuhkin uudelleen ilmaa ja yritin havaita riistaa sain vainun toisesta hiirestä.
Nyt päätin olla varovaisempi.Katselin tarkkaavaisesti etten astuisi lehtien tai oksien päälle ja kun olin tarpeeksi lähellä loikkasin hiiren niskaan tappaen sen yhdellä ainoalla iskulla.
Arpitähti nyökkäsi tyytyväisenä.

Olimme saaneet jo hyvän määrän saalista ja päätimme palata kotiin.Kannoin ylpeänä saaliitani.
"Wow Hiekkatassu saitko heti ensimmäisellä oppitunnillasi saaliin?!"Savutassu kysyi.Nyökkäsin ylpeänä.
"Hei Hiekkatassu voisit viedä saaliisi klaaninvanhimmille ja sitten vaihtaa heidän sammaleensa."Arpitähti maukui.
"Mutta kun.-"aloitin,mutta Arpitähti vaiensi minut katseellaan.Nyrpistin nenääni inhosta ja tassuttelin klaaninvanhimpien pesään.Siellä Nuhanenä;valkoharmaa kolli istui vaihtamassa kieliä Järkäleen;hopeaharmaa raidallisen kollin kanssa.
"Arpitähti käski tuoda teille riistaa."mau'uin kohteliaasti ja laskin hiiren kollien eteen.
"Kiitokset."Nuhanenä maukui ja kumartui aterioimaan.
"Minun piti myös tulla vaihtamaan sammaleet."mau'uin.
"Hyvä viimein Arpitähti ajattelee meitäkin."Järkäle murahti.Kollit söivät hiiren nopeasti ahnein hotkaisuin.Nostin sammaleet ja pitelin niitä etuhampaillani.Vaihdoin ne puhtaisiin sammaleisiin ja kun olin valmis olin jo aivan poikki.
"Tuletko syömään?"kuulin Fasaanitassun äänen.
"Kai minä voisin tulla."mau'uin ja asetuin naaraan viereen aterioimaan.
Söimme Fasaanitassun kanssa vesimyyrän.
"Kiitos kun sain aterioida kanssasi."mau'uin.Fasaanitassu nyökkäsi ja tassutteli oppilaspesään.Huokaisin väsyneenä ja laahustin oppilaspesälle omalle sammaleelleni.Käperryin kerälle ja suljin silmäni vaipuen uneen.
Vastaus:19 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkaturkki,Tuuliklaani
04.08.2013 19:02
Katsoin Lummetassua joka mulkoili nukkuvaa Silkkitassua.Huokaisin.>Mitäkähän tästäkin seuraa?<Pyöräytin silmiäni ja loikin Tihkukynnen luokse."Hei!"Tihkukynsi kehräsi.Kehräsin ja kosketin Tihkukynnen kuonoa omallani."Mennäänkö kouluttamaan Lummetassua ja Pölytassua"Tihkukynsi vikaisi sisartaan Lummetassua merkittävästi.Arvasin että kumpanini jännitti mitä Lummetassu tekisi Silkkitassulle."Käyhän se!Vastasin ja tassuttelin ruskeavalkoisen naaraan luokse."Menemme harjoittelemaan Tihkukynnen ja Lummetassun kanssa nyt"Komensin oppilastani.PÖlytassu tuhahti ja nousi ja löntysti leirin sisään käynnille odottamaan.Puhahdin.Pölytassu vähättelee opilaana oloa ja haluaisi heti soturiksi.>Koulutus ei etene yhtään jos hän ottaa aina takapakkia<Pyöräytin häntään ja loikin oppilaani luokse.Lummetassu käveli jännittynein askelin meidän luokse ja Tihkukynsi loikki paikalle.Poistuimme leiristä.Tuuli pörrötti turkkiani.Se ei tuntunut erikoiselta mutta Tihkukynsi pysähtyi ja sulki silmänsä hetkeksi.Sitten Tihkukynsi avasi ne ja lähti juoksemaan nummilla.Lummetassu ja minä sinkouduimme hänen perään.Vilkaisin taakseni ja Pölytassu juoksi heidän perässään hitaasti.Kun käänsin katseeni Tihkukynsi oli jo ketunmittoje päässä.>Miten hän voi olla minua nopeampi vaikka hän ei ole klaanisyntyinen?<Puhisin juostessani.Lopulta kun pääsimme harjoittelu paikalle meidän piti odottaa matelevaa Pölytassua.Kun häntä ei kuulunut päätin lähteä etsimään häntä."Käyn katsomassa missä hän viipyy"Sanoin ja Tihkukynsi ja Lummetassu nyökkäsivät.He aloittivat jo harjoittelun.Loikin takaisin päin kunnes löysin oppilaani haju jäljen.Seurasin sitä ja se kierteli ympäri klaanin reviiriä.Lopullta se johti takaisin leiriin.Kun astuin leirin sisään näin PÖlytassun joka oli juuri aloitamassa jäniksen syönnin.Syöksähdin oppilaani luokse ja pamautin jäniksen kauemmaksi."Mitä sinä teet?!"Pölytassu tiuskaisi."Sinun piti tulla harjoittelemaan!Koska et totellut et saa syödä tänään mitään!"Sihahdin ja vilkaisin Tammikynttä."Minä voin vahtia että hän ei ota mitään"Kolli vastasi.Vilkaisin kiitollisena entistä mestariani ja loikin pois leiristä.Kuljeksin ympäriinsä kunnes pysähdyin pienelle aukiolle.hengitin syvään mutta yhtäkkiä vieraiden kissojen hajut tunkeutuivat kuonooni.Pörhistin turkkiani.Aukiolle loikki viisi kissaa.Savun harmaa,tiikerijuovainen,tumman ruskea,kilpikonnakuvioinen ja tulenvärinen.En saanut henkeä.>Ne unen kissat<Vedin nopeasti henkeä.En hievahtanutkaan."Tule jo..."Savun harmaa naaras huusi mutta osa sanoista katosi tuuleen.Tiikeri juovainen kolli kiri ja muut jäivät jälkeen.Kaikki nuoret kissat loikkivat nauttien elämästään.Kun vilkaisin viereeni näin Ruoskatassun murhaaman Marjaturkin."Marjaturkki!Keitä nämä kissat ovat?"Kysyin hädissäni.Naaras katsoi minua lempeästi."Kukaan ei elä ikuisesti Hiekkaturkki.Mutta teidän muistot elävät."naaras sanoi hiljaa ja katosi.Kun vilkaisin tassujani ne kimalsivat hiljaa.Tulenvärinen kolli pysähtyi."Mitä nyt..."Tumman ruskea naaras kysyi.Tuuli pyyhki nimet pois."Katsovatkohan emo ja isä meitä tälläkin hetkellä."Kolli kysyi silmät täynnä surua.Kaikki viisi kissaa hiljenivat.Savun harmaa naaras kohotti päätään."Aivan varmasti!"Naaras vastasi."Jos minä en olisi mennyt sinne he eivät olisivat kuolleita!"Kolli parahti."Älä moiti itseäsi..."Tuttu ääni sanoi.Kanervikosta työntyi tuttu kissa.>Lummetassu!<Kehräsin."Mutta Lumme..."Kolli väitti vastaan."Ei muttia.Hiekkaturkki ja Tihkukynsi olivat aina valmiita uhrautumaan teidän puolesta!"Lummetassu ärähti.Häkellyin."Teidän pitäisi olla ylpeitä emostanne ja isästänne"Lummetassu jatkoi hiljempaa.>Ovatko nuo minun pentujani?<Olin poissa tolaltani.Kun räpäytin sillmiäni kissat olivat poissa ja olin taas yksin.Hoipuin hämilläni leiriin ja hiivin hiljaa sotureiden pesään.Tihkukynnen valkoinen hahmo oli pesän perällä ja kävelin hänen luokse.Painauduin kumppanini viereen.>Mitä minulle ja sinulle tulee tapahtumaan?<Vilkaisin kumppaniani lempeästi.Suljin silmäni ja nukahdin.
Vastaus:17 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Huminapilvi, Jokiklaani
04.08.2013 18:51
”Minulla on nälkä!” Huminapilvi valitti. ”En ole syönyt aikoihin!”
”Rottia täällä kyllä piisaa, että nälästä ei pitäisi olla huolta.” Paris tokaisi.
Huminapilvi irvisti ja pudisti päätään. ”Minähän en syö rottia, mielummin vaikka kotikisujen ruokaa!”
”Joooooh!” Kerma huudahti. ”Minä tahdon maistaa kotikisujen ruokaa. Minun täytyy totutella siihen jos joskus saan oman pystykulkijan.”
”Minähän en syö sitä papanamoskaa.” Vuorivaahtera murisi.
Narsissikukka maisteli ilmaa. ”Kyllä kaduilta löytyy kaiken maailman ihanuuksia, jota kaksijalat ovat tunkeneet roskiksiin. Ja hiiretkin viihtyvät täällä, ei meidän tarvitse syödä kotikisujen ruokaa jos kaikki eivät tahdo. Mutta Kerma voi tietenkin popsia sitä.”
”Hajaannutaan”, Paris ehdotti. ”Uikku ja Tavi etsivät tältä kadulta, minä ja Narsissikukka viereiseltä, Huminapilvi ja Lehvätassu saavat etsiä mistä tahtovat, ja Vuorivaahtera ja Kerma menevät lähelle kaksijalkojen pesiä.” Harmaavalkoinen kolli vilkaisi taivaalle. ”Tavataan täällä auringonhuipun aikaan.”
Kuului hyväksyntää, ja kissat hajaantuivat. Huminapilvi tönäisi Lehvätassua kylkeen, joka katseli muualle mietteliäänä.
”Mikäs sinulla on? Eikö Teerenlento opettanut metsästämään?” Kolli härnäsi.
Lehvätassu huokaisi. ”No eihän hän voi sillä jalalla metsästää. Mutta kyllä minä jotain keksin...”
”Juu, ymmärrän.”
”Tämä panta hiertää.” Soturi murahti ja yritti vetää veriklaanipantaa kaulastaan. ”Miksi tämä täytyy nyt olla päällä, kun emme edes ole veriklaanin alueella vielä?”
”Älä minulta kysy”, Lehvätassu mumisi. Hän aukaisi suunsa maukuakseen jotain, mutta kun kolme varjoa kajosivat heidän päälleen, parantajaoppilas hiljeni.
Heidän edessään seisoi kolme veriklaanilaista kissaa. Yksi naaras ja kaksi kollia, jokaisella hampailla koristeltu panta kaulassa.
”Jaa, päivää”, mustavalkoinen kolli naukui. ”Onkos tämä alue nyt Veriklaanin reviiriä?”
Huminapilvi vilkaisi hädissään Lehvätassuun, joka tuijotti kissoja silmät suurina.
”Noh? Mikäs teille tuli?”
”Joo, Veriklaanin aluetta tämä nyt on.” Huminapilvi änkytti. ”Ajoimme kaikki vastaanväittäjät kauas pois, täällä ei pitäisi olla enää ketään joka voisi estää meitä kutsumasta tätä paikkaa...” Hän haki oikeaa sanaa. ”...öööh, kodiksi.”
”Jaa-haas.” mustavalkoinen kolli mutisi. ”Ja keitä te taas olittekaan?”
”Hmmh... Humina ja Lehvä, olemme melko uusia.”
”Ai, ymmärrän.” kolli vastasi. ”Me ajateelimme tulla vielä tarkistamaan että kaikki on kunnos-”
”Ei!” Huminapilvi sähähti. ”Siis... ei, täällä on rottia, ja ne ovat juuri tähän aikaan villeimpiä. Niiden purema voi aiheuttaa tulehduksen, ja siihen voi kuolla. Paras tulla myöhemmin takaisin.”
Mustavalkoinen käänsi päätään epäuskovasti. ”Ahaa... No, me voimmekin sillä aikaa metsästää jotain vähän kauempana. Tuletteko te mukaan?”
Huminapilvi ja Lehvätassu vaihtoivat katseitaan.
”Vaikka...”
Mustavalkoinen kolli hymyili. ”Noh, mennääns sitten.”

Lehvätassun epämääräinen älähdys kaikui pitkin katuja, kun hän ei saanutkaan hiirtä kiinni.
”Hyvä yritys”, Huminapilvi kannusti. Hänkään ei ollut saanut mitään, koska hänen häntänsä laahasi kokoajan likaista maata ja sai lehdet ja roskat kahisemaan. Veriklaanin kissat olivat taas saaneet vaikka kuinka paljon saalista. Lopulta klaanikissojen täytyi luovuttaa, ja he jäivät nälkäisinä katsomaan, kun kolme veriklaanilaista maiskuttelivat hiirillään. Mustavalkoinen kolli, jonka nimeksi oli osoittautunut Hiili, katsahti kahteen nälkäiseen kissaan. Huminapilvi häkähti, kun hänen eteensä putosi pulska ja mehevä hiiri. Punertava kolli kohotti katseensa edessään seisovaan Hiileen.
”Ota sinä tuo”, hän murahti ja työnsi toisen hiiren Lehvätassulle. ”Ja ota sinä tuo. Klaanin täytyy pitää yhtä, vaikka kaikki eivät sano niin. Ja mehän olemme samaa klaania, ei ole oikein vain katsella kun muut nääntyvät nälkään.”
”Kiitos”, Lehvätassu ja Huminapilvi sopersivat samaan ääneen. Hiili hymyili ja palasi syömään kahden ystävänsä luo. Punertava soturi haukkasi palan hiirestään ja oli niin nälkäinen, että hotki sen hetkessä suihinsa. Lehvätassu söi hiirensä hitaammin ja rauhallisemmin, mutta hänkin oli aika nopeasti valmis.
”Me käymme tarkastamassa rottatilanteen.” Huminapilvi kertoi Hiilelle ja muille. Hiili nyökkäsi, ja Huminapilvi viittasi Lehvätassua seuraamaan häntä.
”Mutta hehän odottavat meidän tulevan takaisin”, Lehvätassu maukaisi, kun he olivat niin kaukana, etteivät veriklaanilaiset kuulleet enää.
”Niin, ja me tulemme takaisin”, Huminapilvi vastasi. ”Nyt on auringonhuipun hetki. Muut varmaan odottavat meitä jo. Haemme heidät ja tulemme takaisin. Väitämme heidän olevan vankejamme, ja voimme mahdollisesti päästä kuljettamaan heidät sinne Veriklaanin reviirille.”
”Aaaaiii...”
Pian he olivat jo sillä samalla kadulla, jossa muut odottivat jo.
”Missä te oikein olitte?” Narsissikukka tiuskaisi ja vilkaisi tuimasti Lehvätassua, mutta Huminapilveen hän katsoi lempeästi. ”Meille tulee kohta uudelleen nälkä.”
Lehvätassu selitti tilanteen. ”Meidän täytyy lähteä nyt.”
”Minulle käy ihan milloin vain, olen odottanut koko elämäni ajan pääseväni sen reviirin toiselle puolelle.” Paris mourusi.
Muutkin nyökyttelivät.
”Mennään sitten”, Huminapilvi nyökkäsi sinne päin, missä Veriklaanin kissat heitä odottivat. Porukka lähti liikkeelle, Lehvätassu johdossa. Huminapilvi tuli viimeisenä, ja kaulapannattomat kissat näyttelivät vankeja. Punertavan kollin edessä käveli Narsissikukka, joka heilutti pitkää, käärmemäistä häntäänsä houkuttelevasti. Huminapilvi pyöritteli silmiään ja laski katseensa maahan.
”Keitäs nämä ovat, Lehvä?” Hiilen ääni kuului vähän matkan päästä.
”Va-vankeja”, Lehvätassu vastasi. ”Löysimme heidät kadulta, meidän reviiriltämme. He luovuttivat heti, kun huomasivat keitä olemme.”
”Selvä-- Hetkinen! Minähän tunnen nuo!” Huminapilvi kohotti katseensa ja näki, että Hiili oli paljastanut terävät kyntensä ja kierteli kissojen ympärillä. ”Pettureita! Kyllä johtaja nauttii nähdä, kun he kuolevat Veriklaanin edessä! Viedään heidät pohjoisosaan, siellä käydään sitten läpi kunnon kiduttava kuolemantuomio pettureille!”
Narsissikukka värähti uhkaavasti, mutta pysyi hiljaa.
”Hyvin napattu, Lehvä ja Humina. Johtaja antaa teille varmasti jonkin palkkion, ehkä te pääsette olemaan mukana teloittamisessa.”
Huminapilvi yritti virnistää ilkeästi, mutta se oli vaikeaa, koska oikeasti hän tahtoi repiä Hiileltä silmät irti ja tunkea ne hänen kurkustaan alas, jotta ne eivät näkisi kun hän raatelee kollin naaman verille.
”Eiköhän lähdetä”, Hiili viuhkautti häntäänsä ja lähti tallustelemaan päämäärää kohti kahden kaverinsa kanssa, jotka kaartelivat Parisin, Narsissikukan, Uikun, Tavin, Vuorivaahteran ja Kerman ympärillä. Huminapilvi kipitti Lehvätassun viereen ja kosketti naaraan turkkia, jotta pystyisi tuntemaan itsensä edes hieman toiveikkaammaksi.

Kaikkialla haisi vereltä ja variksenruoalta. Kaksijalkoja näkyi erityisen vähän, ja ne harvatkin olivat vain hulluja uroksia, jotka raivosivat ja rikkoivat paikkoja. Se ei ollut paikka kotikisuille, ja Huminapilvi ihmetteli, miten kukaan voi asua sellaisessa paikassa. Hiili ja muut veriklaanilaiset näyttivät taas aivan nauttivan vereltä lemuavasta ilmasta, ja he kulkivatkin nokka pystyssä ja oikein hyppelehtien. Lehvätassu näytti siltä, kuin voisi oksentaa milloin tahansa. Tuon kasvoilta pystyi lukemaan yhden sanan, joka kuvasi paikkaa kaikin tavoin: Kuvottavaa.
Pimeydestä loistivat monet eriväriset, riidanhaluiset ja murhanhimoiset silmät. Kaksijalkojen pesien katoilta hyppi kissoja alas, ja pian vankikulkuetta piiritti valtava kissalauma.
”Perillä!” Hiili maukaisi hilpeästi, kun he saapuivat leveälle, pimeälle kujalle. Siellä täällä maassa oli kuolleita kissojen ruumiita ja ruumiinosia, suurin osa niistä kuului kaulapantojen perusteella kotikisuille. Huminapilvi katseli ympärilleen, ja yritti näyttää rohkealta ja siltä kuin paikka olisi oikein mukavakin. Hänellä oli entistä kovempi koti-ikävä. Lehvätassun ilmettä ei voinut nyt lukea, hän näytti enemmänkin uteliaalta kuin pelokkaalta. Maa Huminapilven tassujen alla oli märkää ja limaista. Siihen oli pinttynyt tassunjälkiä.
”Johtaja!” Hiili huusi. ”Täällä on tuttuja, jotka haluaisivat tavata!”
Hiilen huuto kaikui seinissä, ja pimeydestä kuului limaisia, kylmiä askelia. Kylmät, vaaleanvihreät silmät kiiluivat pimeässä ja lähestyivät. Kissasta ei näkynyt muuta kuin vain silmät ja musta tassu, jossa säihkyivät koiranhampailla päällystetyt kynnet.
”Petturit....”, johtajan kylmä ääni kaikui. ”Mistä he löytyivät?”
”Uudelta reviiriltä, johtaja”, Hiili murisi. ”Me nappasimme heidät.”
Huminapilven karvat nousivat pystyyn. Eihän Hiili tehnyt mitään! >Valehtelija.<
”Selvä”, johtaja sihahti. ”Te kaksi, keitä nyt taas olittekaan”, hän katsahti Huminapilveen ja Lehvätassuun. ”Viekää heidät vankikujalle. Hiili menee mukaan.”
Hiili naurahti ja ajoi Huminapilven, Lehvätassun, Narsissikukan, Parisin, Tavin, Uikun, Vuorivaahteran ja Kerman pois kadulta. Mustavalkoinen kolli heilautti häntäänsä ja lähti uhmakkaana kävelemään eteenpäin. Muut tulivat perässä. Parisin ja Huminapilven katseet kohtasivat. Harmaavalkoinen kolli siristi silmiään. Hän nosti häntänsä korkeana pystyyn, ja silmänräpäyksessä hän ja hänen ystävänsä hyppäsivät roskiksia ja muita ulokkeita pitkin matalien pesien katoille. Narsissikukka ja Huminapilvi katsoivat kerran vielä toisiinsa, ja sitten he olivat poissa. Huminapilvi raapaisi äkkiä Lehvätassua lapaan ja kaatoi tuon maahan. Lehvätassu kiljaisi.
”Mitä?!” Hiili sähisi ja kääntyi ympäri.
”Ne pakenivat!” Huminapilvi vingahti maassa ja piteli tassuaan korvansa päällä, kuin se olisi haavoittunut. Lehvätassun ei tarvinnut näytellä, hän pyristeli maassa jo valmiina ja vilkaisi vähän väliä Huminapilveen murhaavasti.
”Minä mene perään”, Hiili murisi. ”Minne he menivät?”
”Ööh, takaisin päin.”
Hiili pinkaisi takaisin tulosuuntaan.
”Hiirenaivo”, Lehvätassu pihisi hiljaa. ”Oliko pakko raapaista noin kovaa? Ihme jos ei jää arpea.”
”Anteeksi”, Huminapilvi maukui surullisesti. ”Mutta sen oli pakko näyttää mahdollisimman oikealta.”
”Käyn kysymässä, jos täällä jossain olisi maustekirveliä”, Lehvätassu nousi jaloilleen. ”Kyntesi ovat limaiset ja likaiset, en tahdo että tämä tulehtuu.”
”Mutta ethän sinä edes tunne täältä ketään, tämä on vaarallinen paikka!” Huminapilvi sähähti.
”Mene sinä etsimään opas, joka tietää tien kotimetsään. Kyllä minä turvassa pysyn, tavataan... joskus, jossain, kyllä sinut helposti löytää.” Lehvätassu katosi kissojen sekaan.
”Pöhelö!” Huminapilvi älähti ja katsoi parantajaoppilaan perään, kun tuon häntäkin katosi näkyvistä. Punertava kolli katsoi katolle, ja päätteli, että sieltä näkisi laajalle alueelle. Mutta miten hän voisi kiivetä sinne? Hän inhosi kiipeämistä, eikä edes osannut sitä häntänsä takia. Sitten hän huomasi, kun kaksi naaraskissaa loikkivat roskisten päältä ikkunalaudalle, ikkunalaudalta ylemmälle ikkunalaudalle ja sieltä katolle. Kolli päätti käyttää samaa taktiikkaa. Hän nousi vapisten roskakorille, siitä toiselle, ja kurotteli sitten ikkunalaudalle. Hän sai kynsillään otteen siitä, ja heilautti itsensä paremmin sille. Sitten hän hyppäsi ylemmälle ikkunalaudalle, kuten naaraatkin olivat tehneet, ja siitä vaivalloisesti katolle. Hän hoippuroi ja meinasi pudota, mutta pystyi silti kiipeämään ylemmäs katolle ja näki sieltä laajalle alueelle, kuten oli arvannutkin. Seutu, jossa hän nyt oli, oli pimeää ja sitä ympäröi tumma usva. Parin korttelin päässä alkoi värikkäämpi alue, jossa oli paljon valkoisia kaksijalkojen pesiä, puutarhoja, ja muita paikkoja jotka soveltuvat kotikisuille. Hän kohdisti katseensa sinne, ja rupesi hyppelemään katoilla kohti sitä.

Koiran räksytys pelästytti Huminapilven, ja tuo putosi aidalta, jolla oli juuri kävellyt. Aidan raoista hän huomasi haukkuvan koiran, joka ilmeisesti oli erittäin innoissaan nähdessään kissan. Huminapilvi huomasi pudonneensa puutarhaan, joka ympäröi vitivalkeata kaksijalkojen pesää. Hän oli päässyt Veriklaanin reviiriltä pois jo vähän aikaa sitten, mutta etsi nyt epätoivoisena kissoja, joita ei näkynyt missään. Kolli näki edessään vesilätäkön, ja raahautui sen vierelle juomaan. Juotuaan hän katsoi omaa kuvajaistaan. Hänen turkkinsa sojotti ties minne, se oli takkuinen, ja siinä näkyi kuivunutta verta. Panta hiersi hänen kaulassaan, joten hän tarttui siitä hampaillaan kiinni ja puraisi sen poikki. Vapaa. Panta putosi lätäkköön, ja kun sen aiheuttamat, pienet aallot olivat haihtuneet, Huminapilvi näki vedestä kaksi kuvajaista. Hänen takanaan oli toinen aivan hänen näköisensä kissa. >Hienoa, näen jo kaksoiskuvia.<
”Pöö”, Kuvajainen sanoi ja Huminapilvi kaatui lätäkköön rääkäisten. Kun hän katsoi takanaan istuvaa, kissaa, se ei ollutkaan aivan hänen näköisensä, vaan enemmän Omenatassun näköinen, mutta sillä oli aivan selvästi hänen silmänsä. Ja punaisen ja sinisen kirjava kaulapanta, tietenkin.
”Mitäs siunlaises nuaripoeka tekkee miu puutarhas'?” Kotikisu kysyi.

//Kökkö ja omituinen tarina joka menee kauheen nopeesti eteenpäin mutta ketä haittaa :I
Vastaus:hyvähän tämä oli (: Saat 27 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiikerijuova, Jokiklaani
04.08.2013 16:45
’’Minä, Rastastähti, Jokiklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin kahteen oppilaaseen. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla soturiksi. Tiikeritassu ja Karviaistassu lupaatteko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania - jopa henkenne uhalla?’’ Rastastähti maukui ylväästi suurkiveltä.
’’Lupaan.’’ Tiikeritassu sanoi hieman epävarmuutta äänessään. Hänestä tulisi nyt soturi…ja se merkitsi…
Karviaistassu nyökkäsi ja pörhisti rintaansa ylpeänä.
’’ Siinä tapauksessa Tähtiklaanien voimien kautta annan teille soturinimenne. Karviaistassu ja Tiikeritassu, tästä hetkestä lähtien teidät tunnetaan Karviaisvirtana ja Tiikerijuovana. Tähtiklaani kunnioittaa teitä uskollisuudestanne ja rohkeudestanne hyväksymme teidät Jokiklaanin täysiksi sotureiksi.’’
Tiikerijuovan lavat painuivat lysyyn, mutta hän yritti näyttää iloiselta soturiksi tulemisen johdosta.
’’KARVIAISVIRTA, TIIKERIJUOVA, KARVIAISVIRTA, TIIKERIJUOVA!’’ klaani huusi niin että korviin sattui. Eniten kuuluvat äänet olivat Aaltojuovan ja Ruskolehden. Tiikerijuova otti onnitteluja vastaan, Karviaisvirta kehräsi äänetöntä kehräystään. Eri kissat onnittelivat tätä.
>Voi kunpa Huminapilvi olisi täällä…< Tiikerijuova ajatteli. Mitäpä jos punertava kolli ei palaisikaan? Tiikerijuova olisi yksin... niin yksin…
’’Onnea, Tiikerijuova.’’ vastanimitetty naaras kuuli tutun äänen takaansa.
’’K-kiitos, Saarniraita.’’ Tiikerijuova vastasi ja yritti kääntyä poispäin, mutta Saarniraita esti tätä.
’’Tule kanssani metsästämään.’’
’’En millään ehdi..’’ Tiikerijuova vältteli.
’’Miksi et, saisit vähän muuta ajateltavaa ennen vahtivuoroasi. Tule nyt, minä vaadin.’’ Saarniraita pakotti ja töytäisi Tiikerijuovaa eteenpäin.
’’Hyvä on…’’ Tiikerijuova vinkui ja seurasi kollia metsään.

’’Olet nyt soturi.’’ Saarniraita virnuili heidän päästyään metsään.
’’Olen…’’ Tiikerijuova naukui ja otti kyntensä ulos.
’’Tiedät mitä se merkitsee.’’ harmaa kolli naukui ja kaatoi vastanimitetyn soturin. Tiikerijuova kiemurteli ja ulvoi.
’’Paikallasi!’’ Saarniraita karjaisi ja kollin käpälä mojautti Tiikerijuovaa päähän. Tiikerijuovan päässä hoippui ja hän valahti tajuttomaksi.

Myöhemmin jykevä naaras heräili saniaisten keskellä, missä hän oli tajuttomaksi mennyt.
Tiikerijuovan niskanahkaa särki, ja siinä tuntui selvät hampaanjäljet. Naarasta oksetti ja hän nousi täristen ylös.
>Mitä minulle on tehty? onneksi voin uskoutua emolleni, en ole koskaan ollut hyvissä väleissä hänen kanssaan, mutta hän on sentään emoni.< Tiikerijuova ajatteli, ja kun Saarnijuovaa ei näkynyt missään, tämä hoippui kohti leiriä antaen muutaman kerran ylen.
Hän pääsi leiriin, ja ihmetteli kissojen paljoutta ja masentavaa tunnelmaa.
’’Mitä täällä on meneillään?’’ Tiikerijuova kysyi Haapasydämeltä. Tämä loi surullisen katseensa vastanimitettyyn naaraaseen.
’’Olen pahoillani…emosi ja isäsi ovat kuolleet.’’

Tiikerijuova oli yön hiljaisuudessa veljensä kanssa.
He kumpikin istuivat vanhempiensa haudalla.
’’Sinun on helppo olla koko vartiovuoro hiljaa.’’ Tiikerijuova niiskaisi.
Karviaisvirta loi surullisen hymyn sisarelleen ja laittoi sitten tassunsa suunsa eteen hiljaa olemisen merkiksi.
Tiikerijuova nyökkäsi ja loi katseensa taivaalle.
Miksi kaikki kävi niin äkkiä?

//eli joo//
Vastaus:Oli ehkä vähän turhan selvää, mitä Saarnijuova teki nuorelle soturille D: Aina nuoremmat mielessä. Niisk. Ja vielä kun Tiikerijuovan vanhemmat kuoli ;___; Saat 21 kp:eeta.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kielonkaste,Jokiklaani
04.08.2013 00:26
Tuijotin yötaivasta vihreillä silmilläni.Pimeyden metsässä käynnistä oli kulunut jo aikaa ja vatsani oli kasvanut huomattavasti.Varpusenlento tuntui olevan niin innoissaan;tämä kyseli jatkuvasti Teerenlennolta tulisiko pennuista terveitä ja oliko minulla kaikki hyvin.Teerenlento onneksi osasi olla kärsivällinen tämän kanssa.Murhe kuitenkin painoi mieltäni,koska muistin selvästi mitä Vaahteravarjo ja muut pimeyden metsän soturit suunnittelivat.
"Älä pelkää.."kuulin tutun äänen.
"Kurkitassu s-sinäkö siinä?"kysyin kun huomasin veljeni haalean hahmon vasten tummaa yötaivasta.
"Sisko-rakas lupaan suojella sinua heiltä. Älä pelkää."kolli maukui rauhoittavasti.Kosketin tämän kuonoa omallani.
"Oi Kurkitassu kuinka voisin olla pelkäämättä?"kuiskasin surullisena.
"Sinusta tulee hyvä emo ja Varpusenlennosta tulee mainio isä."kolli maukui ja vinkkasi minulle silmää ja alkoi hiljalleen haihtua pois.
"Veli.."mau'uin hiljaa itkukurkussani.Jäin tuijottamaan tähtitaivasta ja asetuin makaamaan pehmeälle ruohikolle uitellen etutassuani järveen.Kalat uiskentelivat järvessä yhtenä parvena,mutta juuri nyt minua ei huvittanut napata yhtäkään kalaa.Aajtukset olivat vain kohdistuneet pentuihini.Värähdin hieman tuntiessani pienoisen potkun vatsassani.
Painoin pääni etutassuilleni ja suljin silmäni.

Aamulla:

Tunsin jonkun tökkivän kylkeäni.Raotin toista silmääni ja huomasin Varpusenlennon hölmistyneen ilmeen.
"Mitä ihmettä sinä täällä teet?"kolli kysyi.
"Tulin katselemaan tähtiä ja taisin nukahtaa."mau'uin unisella äänellä.
"Tajuatko miten huolissani olin sinusta ja pennuista!"kolli maukui.
"Mitä sitten jos haluan mennä ulos!? Olet luuhannut ympärilläni koko ajan tahdon hetken rauhaa!"sähähdän.Varpusenlento säpsähti ja paljasti hampaansa.
"Jos kerran haluat jätän sinut sitten rauhaan!"kolli sihahti ja kääntyi kannoiltaan.
"Ärh tuon hiirenaivon takiako tulin tänne?!"sähisin itsekseni.Sitten kutenkin tunsin häpeän pistoksen.
>Miksi ihmeessä sanoin noin? Varpusenlento on ihanin kolli koko maailmassa. Hän on pentujeni isä ja rakas kumppanini.<ajattelin.Nousin jaloilleni ja kiihdytin juoksuun.
>On saatava puhua hänelle!<ajattelin.Juoksin niin kovaa kuin pystyin,mutta minun oli pakko hidastaa pentujeni tähden.
"Varpusenlentoo!"huusin.Kollin hopeaharmaa turkki oli näkökentässäni.Kolli ei kuitenkaan edes korvaansa väräyttänyt.
"Haluan pyytää anteeksi!"huusin.Kolli ei reagoinut vaan jatkoi matkaa entistä ripeämpään tahtiin.
Huokaisin turhautuneena.Varpusenlento osasi olla jääräpäinen en tiedä onko hän oppinut sen minulta vai päin vastoin.Lähdin tassuttelemaan kollin perässä yrittäen saavuttaa tätä.
"Et voi olla tosissasi!"ärähdin.Vatsaani sattui yllättävän paljon ja minua huimasi,mutta pysyin pystyssä ja jaksoin kävellä.Yhtäkkiä kipuaalto valtasi kehoni.
"Ei se mitään ole ihan normaalia!"vakuutin itselleni.
Jatkoin matkaani hitaimmin askelin,mutta tiesin,että pian pentuni syntyisivät mitä ikinä tekisinkään.Päätin kuitenkin sinnitellä leiriin asti.
>Varpusenlennolle voin puhua kun tämä on hoidettu.<ajattelin.
Aurinko oli jo noussut taivaalle ja porotti turkkiani mikä ei helpottanut matkan tekoa ollenkaan.
Tassuttelin niin nopeasti kuin pystyin vatsani kanssa ja porottavan auringon.
>Ajattele positiivisesti mielummin viherlehden kuumudessa kuin lehtikadon lumimyrskyssä.<ajattelin.
Leirin tuoksu läheni ja tiesin,että pian olisin perillä.
Vastaus:Saat tästä 25 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Vaahteratassu, Tuuliklaani
03.08.2013 21:07
ESINÄYTÖS

Sade piiskasi armottomasti maata ja sai monet kissat katoamaan pienempienkin pensaiden alle kuivattelemaan. Kaksijalkonen suuret pesät taas tarjosivat suojaa ja lämpöä, muttei kukaan kissa sinne vapaaehtoisesti menisi. Tämä tarina alkaa aivan Tuuliklaanin läheltä, nimittäin Hevospaikan kaksijalkalasta. Sade piiskoi turhaan kaksijalan pesän tukevia seiniä, mutta se sai ainakin kumoon kokonaan liekinvärisen naaraan. Naaraan ennen niin kiiltävä ja sileä turkki oli nyt aivan takkuinen ja kiilloton. Hänen kylkiluunsa törröttivät esiin tiukan nahan alta ja muutamista kohdista turkista puuttui suuria karvatukkoja. Hänen oikea korvansa oli tulehtunut ja naaras ei laskenut painoa vasemmalle takajalalle, joka enteili murtumaa. Kituvan kissan silmät olivat sumeat ja menettänyt elämän pilkaduksensa ja nyt mantelin väriset silmät vain katsoivat eteenpäin. Ainoa asia, joka piti naaraan liikkeessä oli hänen suussaan roikkuva, takkuinen, liekinvärinen ja mustanlaikukas nyytti. Pikkuruinen pentu. Naaraspentu oli syntynyt vain kuunkierto sitten ja se oli laiha, koska emo ei voinut imettää häntä. Pikkuinen nyytti vikisi hiljaa, mutta se peittyi sateen suunnattoman pauhun alle. Liekinvärinen naaras äyskäisi, kun hänen jalkansa luiskahti suuren, vettyneen nummen päällä. Hän valui nopeasti alas ja tömähti suureen lammikkoon. Lammikon kylmä vesi tunkeutui armottava naaraan lyhyen turkin läpi ja sai tämän uikahtamaan armoa. Silti, kuullessaan tippuneen pentunsa vinkaisun, hän nousi kuin salama olisi tähän iskenyt. Pikkuinen nyytti oli puolittain lammikossa ja tämän turkki oli liimautunut ihoon, niin että pienet kylkiluut näkyivät selvemmin kuin emolla itse.
" Voivoi...anteeksi pikkuinen " Naaras uikutti ja nappasi hellästi pentunsa niskanahasta kiinni. Kellertävän punainen naaras kohotti katseensa ylös, suuren nummen ylitse ja anoi voimaa Tähtiklaanilta. Hiljalleen, naaras alkoi kiivetä mäkeä ylös. Ruohikon alta valui vettä aina kun naaras laski jalkansa ja tämä asia sai hänet värähtämään inhosta. Silti, luiseva ja sairas naaras jatkoi matkaansa, toivoen että Tuuliklaanilaiset hoitaisivat hänen pentuaan, kuin itseään aikoinaan. Niin, yllätyitkö? sillä tämä naaras oli nimeltään Oravaliekki, Tuuliklaanin entinen uskollinen soturi, mutta joka joutui jättämään klaaninsa rakkaudesta. Se oli hirveä teko ja Orvatuli tietää sen, mutta nyt hänellä ei ole muutakaan tekemistä kuin anoa armoa entisiltä klaanilaisiltaan. Yhtäkkiä naaras tajusi että oli jo kiivennyt suuren kummun päälle. Tuuli piiskoi naaraan kipeitä kylkiä, mutta silti Oravatuli oli onnellinen; hänen pentunsa saattaisi jäädä eloon. Riemastuneena hän alkoi juoksemaan märällä nurmella ja se oli hänen viimeinen tekonsa. Vetinen ja liukas nurmikko sai naaraan liukastumaan ja yllättyneenä hän päästi irti pennustaan. Oravatuli alkoi pyörimään ruohikolla ja murtaa luitaan. Ja lopulta, hänen päänsä iskeytyi alhaalla olevaan kiveen. Pieni nyytti vyöryi omaan aikaansa alas, märkänä ja pelokkaana. Hänen emonsa veti rahisten henkeä ja sai raotettua silmiään. Kivi ei ollut tappanut heti häntä, vaan nyt naaras kuoli kivuliaasti. Pieni liekinvärinen pentu oli vyörynyt emonsa eteen ja nyt Oravatuli ojensi tärisevää tassuaan.
" Anteeksi pikkuinen " Naaras kuiskutti kyyneleet silmissä, sivellen pöyheällä tassullaan pentunsa sileää, mutta laihaa ruumista. Pikku pentu kehräsi pentumaisesti ja kohotti sokeasti pientä tassuaan ilmaan. Oravatuli veti rahisten henkeä ja kyyneleet sokaisivat hänet silmänsä. Ne muuttuivat pisaroiksi jotka valuivat naaraan poskilta. Viimeisen kerran, ennen kuolemaansa, naaras loi pentuunsa rakastavan katseensa, joka oli täynnä huolehtivuutta kuin surua, ettei hän voinut viedä pentuaan turvaan.
" Anna anteeksi...pyydän Tähtiklaanin nimeen, älkää tapattako pentuani " Oravatuli kuiskasi rähisten ja tämän etutassu vetäytyi tömähtäen maahan, niin että vesi roiskui ilmaan. Sade jatkoi armotonta rummutustaan. Yhtäkkiä kuului kumeaa maukumista suuren nummen yltä, josta tulenliekikäs naaras oli tullut. Kolme tummaa kissanhahmoa loikkasivat ketterästi nummen ylitse ja liukuivat mäen alas, vesi loiskuen. Kukaan heistä ei nähnyt pientä pentua, joten näiden tullessa lähelle vesi loiskahti pienen laihan pennun päälle ja sai hänet kaatumaan. Kaksi näistä kissoista astelivat kuolleen Oravatulen ruumiin luo, haistelivat sitä ja naukuivat toisilleen äänekkäästi jotain, että se kantaisi sateen pauhun ylitse.
" Seittijalka, Vinhapura, raportti. Pyydän " Naaraan kirkas ääni käski kahdelle kissalle, jotka tutkivat pikku pennun emoa. Suurempi kissa nosti päätänsä, kuiskutti toiselle kissalle jotain ja naukaisi;
" Punarintasiipi, hän on Oravatuli. Ja valitettavasti kuollut. Ruumin on yhä lämmin, eli hän kuoli vasta ja Vinhaputo sanoo, että hän iski päänsä kiveen. " Seittijalaksi kutsuttu kolli maukaisi ja heilautti märkää ja painavaa häntäänsä. Yht'äkkiä sade alkoi laantumaan. Vinhapuroksi kutsuttu naaras vinkaisi innokkaasti, kun huomasi pienen raon tummassa pilviverkossa. Aurinko paistoi kirkkaana ja esitteli voimiaan Tuuliklaanin kissojen turkeissa. Muutama pikkulintu visersi nopeasti. Seittijalka suki hetken tummanharmaata, raidakasta turkkiaan ja selvästi mutisi jotain sateesta. Vinhapuro taasen alkoi sukia itseään kunnolla, puhdistaen jopa korviaan tassuillaan ja selvästi nauttien auringon hetkisesta ilmestymisestä. Vaaleanruskea Punarintasiipi vain tuhahti kevyesti ja asteli Oravatulen kuolleen ruumiin ympärillä. Yhtäkkiä pieni liekinvärinen naaraspentu vinkaisi, taisteltuaan ensin vesilätäköstä hieman ylemmäs. Pentu oli erittäin rasittunut ja saattaisi kuolla hetkennä minä hyvänsä, ellei pääsisi suojaan. Punarintasiipi katsahti ällistyneenä pentuun, joka oli kuin ilmetty emonsa, paitsi että hän omisti mustat läiskät.
" Seittijalka ja Vinhapuro, tulkaas tänne. HETI " Naaras naukui käskevästi. Kutsutut kissat astelivat tylsistyneenä naaraan luo ja katsoivat maahan. Seittijalka hätkähti rajusti ja tämän silmät suurenivat, kun taas Vinhapuro vain loksautti suunsa auki.
" Pentu? " Vinhapuro kysyi yhä ihmeissään ja ojensi etukäpäläänsä.
" Onko se elossa? " Seittijalka kysyi ja heilautti jälleen sateen kastelemaa, painavaa häntäänsä. Kuin vastaten, pikku pentu vinkaisi pelokkaasti ja ääni väristen.
" Ei kohta enää " Punarintasiipi naukaisi jäykästi ja nappasi vetisen pennun hampaidensa väliin. Ei niskanahasta, vaan hän oli napannut pennun mahan ympäriltä kiinni. Kolmikko juoksi melkein nopeampaa kuin tuulenvire, silti kevyesti ja heidän jalkansa tuskin hipaisivat ruohikkoa. Vesikään ei loiskunut ympäriinsä. Pikku pentue ei edes tuntenut että nämä kissat juoksivat, mutta tunsi selvästi kuinka he luisuivat sisään leiriin. Pilviverkko oli repeillyt joka paikasta ja nyt aukiolle paistoi kirkas ja lämmittävä aurinko joka kuivatti hiljaa lammikoita. Klaaninpäälikkö, Varistähti lepuutti itseään suuren, nyt kuivanneen kiven päällä ja hänen hännänpäänsä nyki vähänväliä. Punarintasiipi räpäytti huolestuneena sinisiä silmiään. Sehän vielä puuttuisi; Varistähti oli selvästi huonolla päällä. Silti, hän loikki lammikoiden ylitse, kunnes saapui melkein mustan kollin kiven vierelle. Varistähti käänsi päätänsä ja mulkaisi silmillään naarasta, mutta kun tämän silmät osuivat pentuun, hän yllättyi selvästi. Kollin ilme oli tutkimaton ja kun hän nousi ylös ja asteli alas, Punarintasiipi pelkäsi jotain pahaa tapahtuvan. Mutta Varistähti ei tehnyt muuta kuin nuuhkaisi kerran pentua.
" Valkohäntä saakon hoitaa häntä. Hän saakoot myös nimetä pennun. " Kolli totesi ja katosi sulavasti pesäänsä. Punarintasiipi nyökkäsi ja katosi itse kuningattarien pesään. Pesän sisällä tuoksui vienosti maito ja pieni valkoinen naaras suki turkkiaan aivan pesän perällä. Vaaleanruskea naaras pomppi valkoisen Valkohännän luo.
" Hei Valkohäntä. Voisitko pitää hänestä huolta? Saat myös päättää hänen nimensä. " Punarintasiipi naukaisi laskettuaan pienen nyytin kuningattaren tassujen väliin. Valkohäntä tutki pienen, ruipelon pennun ja suki kerran tämän turkkia, joilloin pentu alkoi kehräämään hiljaa. Naaras hymyili veikeästi ja nyökytti päätään. Punarintasiipi katosi hetimmiten, pennut eivät olleet hänen alaansa. Kun taas Valkohäntä alkoi kehräämään äänekkäästi, asettui kyljelleen ja auttoi pennun nisälleen. Nälkäinen punertava naaras alkoi hetimmiten tampoa kuningattaren mahaa ja juoda iloisesti maitoa.
" Taidan nimetä sinut...Vaahterapennuksi" Valkohäntä naukaisi ja nyökytti päätään tyytyväisenä. Hän kohotti päätään sen verran että näki nimeämänsä pennun ja heilautti häntänsä tämän pään ylle.
" Pikku Vaahterapentuni "

// Näin se siis alkoi
Vastaus:Saat tästä 30 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiikeritassu, Jokiklaani
03.08.2013 16:08
Tiikeritassu hengitti hermostuneesti oppilaspesässä. hän ei ollut käynyt Pimeydenmetsässä päiviin, ja oletti ettei käykään. Sitä enemmän häntä huolestutti Saarniraita. Kollihan oli seonnut!
Huminapilvikin oli ties missä, ja oli siellä joka tapauksessa Lehvätassun kanssa.
Tiikeritassu käänsi kylkeä ja tuijotteli pesän multaista seinää. Naaras oli pitänyt suunsa kiinni Saarniraidasta, joten hän olisi turvassa vielä niin kauan kun olisi oppilas. Mutta olisikohan hän enää kauaa? Ahmatassu olisi, samoin kuin Oravatassu…jopa Tiikeritassun oma veli, mutta viivästys saattoi kyllä täysin johtua mestarista. Haukkahalla, phyh, jos Tiikeritassu olisi saanut hänet mestarikseen, mikä sössintä siitäkin tulisi. Äkkiä pesän suulle kumartui Symbolihäntä.
’’Tiikeritassu, koulutukseen.’’ kolli naukui ja Tiikeritassu nousi ylös ja asteli mestarinsa luokse. He menivät metsään, ja sinne päästyään Symbolisydän istahti.
’’Harjoittelemme taistelua kynnet ulkona.’’
Tiikeritassu nielaisi.
’’Sepä kiva, mutta kerropa ensin miten edistyn. T-taitaa vielä olla pitkä matka soturiksi.’’ naaras änkytti peläten Saarniraitaa.
’’Ehei, neljänneskuu, kenties.’’ Symbolihäntä hyrisi tyytyväisenä.
’’Aloitetaan.’’
Tiikeritassu liu’utti kyntensä ulos ja hyppäsi kohti mestariaan. Kolli kuitenkin väisti ja raapaisi oppilastaan lapaan. Tiikeritassu potkaisi kollia kylkeen ja Symbolihäntä läimäisi hänet muutaman ketunmitan päähän. Tiikeritassu pidätti henkeään ja makasi liikkumatta maassa. Tämän tekniikan naaras oli oppinut Pimeydenmetsässä, ja oli iloinen kun sai hyödyntää sitä nyt. Naaras otti huomaamattomasti lisää happea.
’’Tiikeritassu?’’ kuului Symbolihännän huolestunut ääni ja lähestyvät askelet.
’’Tiikeritassu!’’ kolli toisti ja ravisteli oppilastaan kyljestä.
’’Oletko kunnossa?!’’ soturi kysyi ja käänteli oppilaansa päätä. Tiikeritassi lopetti hengen pidättämisen ja puraisi Symbolihäntää tassusta.
Sitten naaras potkaisi vahvoilla takajaloillaan mestariaan leukaan, joka sai soturin hoippumaan taaemmas. Tiikeritassu nousi pystyyn.
’’Hyvä.’’

Vastaus:Saat tästä 18 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Silkkitassu,Jokiklaani
03.08.2013 13:40
Silkkitassu heräsi keskellä yötä. #Missä minä olen?# hän ajatteli. #Tämä on kuin... Tuuliklaanin leiri!# Mutta sitten hän muisti: "Ai niin, olen Tuuliklaanilainen!" sitten hän heräsi taas. Mutta oli yhä Tuuliklaanissa. Jatkuu... Tuli aika lyhyt koska en oo kotona ja puhelimella on nyt vähän vaikea kirjoittaa niin pitkä tarina. En saa monta kpeeta.
Vastaus:Tämmöinen kuuluisi roolipeliin.. 1kp.
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lummetassu,Jokiklaani
03.08.2013 09:07
Heräsin.Liiankin tuttu haju tunkeutui kuonooni.Nousin hitaasti ylös ja kävelin ulos oppilaiden pesästä.Aukiola näin mustavalkoisen pieni kokoisen naaraan.Raivo täytti minut.Silkkitassu virnisti ilkeästi.Minä jännitin lihakseni valmiina hyppyyn.Juuri kun ponnistin säpsähdin hereille.Juoksin nopeasti ulos oppilaidenpesästä.Aukiolla ei ollut ketään.Huokaisin helpottuneena.>En kaipaa Silkkitassua riesakseni<Sihahdin.Aukio oli tyhjä lukuun ottamatta Tihkukynttä joka oli vartiossa.Kävelin veljeni vierelle."Sinun pitäisi olla nukkumassa"Tihkukynsi sanoi"No heräsin yhteen unee"Minä vastasin.Veljeni katsoi minua tutkivasti."Se ei ollut mitään vakavaa"Selitin nopeasti.Tihkukynsi nyökkäsi hiljaa."Tuntuu siltä kuin pitäisi käydä kiertämässä rajat"Tihkukynsi sanoi hiljaa ja katsoi tiukasti leirin sisäänkäyntiä."Käydään vain herättämässä Hiekkaturkki vartioon ja mennään"Minä järkeilin.Tihkukynsi katsoi häntä."Minä en puhunut meistä.Jos joku sinne menee se olen minä."Tihkukynsi katsoi minua.Katsoin häntä ärtyneenä."Minä tulen mukaan"Nakkasin niskojani ja kattsoin uhmakkaasti häntä.Tihkukynsi huokaisi."No käy herättämässä Hiekkaturkki niin mennään"Tihkukkynsi huokaisi.Loikin varovaisesti sotureiden pesään.hiivin sotureiden joukossa.kiinnitin huomioni vaalean ruskeaan naaraaseen.Loikin Hiekkaturkin luokse.Juuri kun olin herättämässä hänet Hiekkaturkki nousi."Älä herätä häntä!"Hiekkaturkki sihahti ketun mitan päässä.Katsoin naarasta ja huomasin että se oli Punarintasiipi.Viitoin hännällä Hiekkaturkille ja naaras loikki ulos pesästä.Kun hän tuli aukiolle hän ei nähnyt Tihkukynttä missään."Hiekkaturkki sinun pitää vartioida leiriä koska Tihkukynsi meni tarkastamaan rajat."Selitin nopeasti ja säntäsin veljeni perään.Kun näin Tihkukynnen juoksin hänen luokse.Tihkukynsi katsoi häntä."Tänne ja nopeasti"Tihkukynsi ärähti ja livahti kanervien alle.Loikin hänen luokse ja painuin maata vasten.Hiljaisuuden rikkoi kissan askeleet.Kun kissa asteli näkyviin minun veri kiehui."Silkkitassu!"Minä karjahdin ja loikkasin yllätyneen naaraan päälle.Painoin hänet maata vasten.Tihkukynsi loikki paikalle."Mitä teet meidän alueela Jokiklaanilainen?"Hän murisi.Silkkitassu sylkäisi TIhkukynnen naamalle.Tihkukynsi työnsi hellästi minut pois ja piti Silkkitassun maassa."Hae Varistähti"Tihkukynsi sanoi.Syöksähdin liikkeelle ja juoksin mahdollisimman nopeasti.Kuulin kun Tihkukynsi tiuskaisi jotain Silkkitassulle mutta sitten äänet katosivat koska olin jo niin kaukana.
/Kirjotustyylin vaihto./
Vastaus:Saat tästä 20 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjatassu, Tuuliklaani
02.08.2013 21:23
Luku 4. Jokaisella luvattomalla teolla on seurauksensa

Istuin päällikön pesässä Lumikkotassu vieressäni. Varistähti kiersi ympyrää miettien, mitä meidän suhteen tekisi. Aavistin pahaa, sillä Myrskyklaanin reviirillä käynti ei ollut luvallista ja olimme vielä joutuneet taisteluunkin naaraan kanssa, joka osoittautui myöhemmin Oravatassuksi. Naaras oli vannonut kantelevansa Hopeatähdelle, joka huolestutti minua enemmän. Miten Myrskyklaanin päällikkö ottaisi uutisen? Siitä olin varma, ettei hän ainakaan ilahtuisi. Hännänpääni vääntyili
huolestuneena. Eihän minua vain karkotettu? Päällikkö istahti eteemme ja näytti päättäneen rangaistuksemme.
"Lumikkotassu ja Kastanjatassu. Olette toimineet luvattomasti mennessänne myrskyklaanin reviirille ja saatte siitä rangaistuksen. Teidän täytyy hoitaa koko päivä klaaninvanhimpia. Toki saatte käydä metsästämässä heille.Ja kun olette hoitaneet työnne, saatte auttaa Kaarnakasvoa parantajanpesässä." Varistähti kertoi ja siristi silmiään. Huokaisin helpotuksesta. Tuo oli sentään paljon parempi vaihtoehto kuin erottaminen. Mitä minä silloin tekisin?
Lähdimme pois pesästä, kun päällikkö viittoi hännällään poistumaan. Kävelimme suoraan Kaarnakasvon luo. Parantaja opetti oppilastaan Yrttitassua, kun tulimme sisään. Kaarnakasvo loi meihin kysyvän katseen ja kerroimme koko tarinan.
"Vai sillä lailla." Parantaja huokasi. Vilkaisin kummissani Lumikkotassua, mutta kollin katse oli ilmeetön. Parantaja alkoi latoa eteemme sammalta.
"Se on hiirensappea. Sillä voitte poistaa punkit." Kaarnakasvo neuvoi. Nuuhkaisin sammalta ja irvistin.
"Älkää syökö sitä!" Parantaja varoitti. Otin sammaltupon suuhuni ja kuljetin sen varovasti klaaninvanhimpien pesään. Vanhukset nukkuivat ja Aamukukka nosti päätään väsyneenä.
"Mitäs te kaksi olette tehneet? Saatte kertoa koko jutun samalla, kun teette työtä." vanhus vaati. Kerroimme koko tarinan ja poistimme samalla naaraan punkkeja. Kauraviiksinkin heräsi ja kuuntelivirnuillen tarinallemme.
"Niinkö?" kolli kysyi ihmeissään. Nyökkäsimme ja vilkaisin väsyneenä Lumikkotassua.
"Voisimme käydä metsällä." ehdotin ja tassuttelimme kohti nummia. Haistoin jäniksen ja lähdin ajamaan sitä takaa. Hyppäsin eteenpäin ja sain eläimen kiinni. Puraisin sitä ja jänis valahti hermotomaksi. Lähdin raahaamaan sitä kohti Lumikkotassua, joka oli saanut jo hiiren ja oravan. Kuulin rapinaa ja lähdin sitä kohti. Huomasin sen olevan päästäinen. Hiivin sen taakse ja läimäisin sitä tassullani. Päästäinen kuoli ja lähdimme leiriin. Veimme päästäisen ja hiiren tuoresaaliskasaan ja oravan ja jäniksen vanhuksille. He alkoivat syödä innokkaasti, joten suuntasimme askeleemme parantajanpesään.
"Näytätte väsyneiltä. Enkä tarvitse apuanne." Parantaja kertoi ja antoi meidän lähteä. Kipitin suoraan oppilaiden pesään vilkaisemattakaan tuoresaaliskasaa. Kiersin hetken ympyrää ja asetuin makuulle. Kenties tähtiklaani ilmestyisi minulle tätä yönä? Ken tietää. Suljin silmäni ja antauduin pimeydelle, joka otti minut syleilyynsä.
Vastaus:28kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjatassu, Tuuliklaani
01.08.2013 15:34
Luku 3. Vierailu vihollisklaanin reviirillä

Pisara tipahti kuonolleni. Se oli kylmä ja sai minut muistamaan uhkaavasti lähestyvän lehtikadon. Nyt oli kuitenkin vielä onneksi viherlehden aika. Nousin hitaasti istumaan ja annoin katseeni pyyhkiä oppilaiden pesää. Melkein kaikki oppilaat nukkuivat. Vain Lumikkotassu oli hereillä. Kolli nuoli ahkerasti rintaansa ja vilkuili minua sivusilmällä. Väläytin tuolle pienen hymyn. Nousin ylös ja venyttelin jokaisen raajani ja tassuttelin aukiolle. Tihkukynsi ja Hiekkaturkki loikoilivat sotureiden pesän suulla auringon läikässä. Koko leiri oli hiljainen lukuunottamatta pikkulintuja ja humisevaa tuulta. Juuri silloin muistin, ettei tähtiklaani ollut ilmestynyt minulle unessa ja masennuin. Eikö tähtiklaani hyväksynyt minua? Mitä muka olen tehnyt?
"Kastanjatassu?" kuulin tutun äänen. Käännyin ympäri ja näin edessäni Lumikkotassun. Kolli pyöritteli sammal palloa ja vilkuili minua arkaillen. Loin tuohon kysyvän katseen ja Lumikkotassu viimein aukaisi suunsa. Kolli kuitenkin sulki sen ja viittoin minut oppilaiden pesän taakse.
"Mitä asiaa?" kysyin hieman hämmentyneenä kollin käytöksestä.
"Tuota... Ajattelin vain että lähtisitkö... Myrskyklaanin reviirille?" Lumikkotassu takelteli.
"Myrskyklaanin reviirille?" kysyin järkyttyneenä.
"Ei toisten reviirille saa mennä!" kivahdin. Oliko Lumikkotassulla mehiläisiä päässä?
"Edes metsästämään..." kolli vinkui. Huokaisin syvään.
"Hyvä on. Mutta vain metsästämään. Ei klaanin reviirille."
Kolli pomppasi pystyyn ja lähti juoksemaan kohti metsää. Seurasin tuota, mutten voinut olla miettimästä, mitä meni lupaamaan. Metsän viileät tuoksut ja äänet saivat suuni vääntymään hymyyn. Pysähdyin kuin seinään haistaessani oudon hajun lähellä myrkyklaanin rajaa. Lähdin seuraamaan tuoksua ja viimein näin edessäni pienen pöllönpoikasen. Ponnistin ja tapoin eläimen nopeasti. Säpsähdin huomatessani, että olin Myrskyklaanin reviirillä. Vilkaisin saalistani ja hiivin varovasti omalle puolelleni.
"Hei!" kuulin tiukan äänen ja kun käännyin katsomaan, näin edessäni naaraan. Hyppäsin salamannopeasti omalle puolelleni pensaiden sekaan. Mutta naaras seurasi minua Tuuliklaanin reviirille ja silloin tajusin, että tehtäväni oli häätää vihollinen reviiriltäni. Juoksin rääkyen kissan kimppuun ja tuo ponnisti selkääni. Yritin kynsiä naaraan silmiä. Olin silti alakynnessä. Kissa oli paljon minua parempi taistelija ja olin aivan paniikissa. Kuolenko minä yhden pöllön takia? Naaras raapi vatsaani, enkä voinut tehdä muuta, kuin kiljua apua. Onnekseni kuulin pian ulvaisun ja näin Lumikkotassun ajavan myrskyklaanilaisen reviiriltä. Huokaisin helpotuksesta ja lähdimme kohti leiriä. Pöllö painoi yllättävän paljon. Lopulta pääsimme leiriin. Kaikki tuijottivat meitä hiukan halveksuen. Kai turkkini ja pöllön takia. Varistähti asteli luoksemme, eikä näyttänyt olevan kovin mielissään.
"Jaahas. Missäs sitä ollaan oltu?" pällikkö kysyi.
"Myrskyklaanin reviirillä." Lumikkotassu kertoi. Mulkaisin kollia.
"Ai niinkö? Lumikkotassu ja Kastanjatassu, te tiedätte, ettei toisen klaanin reviirille mennä! Tulkaa pesälleni. Tiedätte, että saatte rangaistuksen." Varistähti raivosi. Lähdimme kulkemaan kiltisti katse maassa päällikön perään.
"Kiitos, Lumikkotassu. Mitähän tästäkin tulee?" huokaisin.

//Joo, vaihdoin kirjoitustyyliä. Toivottavasti ei haittaa.//
Vastaus:Hyvähyväyvä :D 20kp.
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hopeatähti,Myrskyklaani
01.08.2013 10:52
Matka kuulammelle
Lulu 1

Heräsin päälikön pesässä, enkä aluksi muistanut miksi olin siellä.
>Ai niin..< ajattelin, kun mieleeni muistui, että olin nyt päälikkö.
Minun tosin olisi haettava se yhdeksän hengen lahja.
Kömmin ylös haukotellen. Auringon hento valo siivilöityi jäkäläverhon läpi pesään.
Pehmeä sammalkanerva vuoteenni oli aivan pesän perukoilla ja se oli isompi, kuin petini joka oli ollut sotureidenpesässä.
Päälikön pesäsän ilmaan oli pinttynyt vahva Mustatähden tuoksu, jonka ansiosta saatoin aistia edes menneen päälikön läsnäolon. Kenties Mustatähti todella oleili pesässä kanssani.
Astuin ulos pesästä kirkkaaseen auringonvaloon. Näin keskemmällä aukiota valitettavastikkin tämän hetkiset viholliseni, Piikkikynnen ja Roihukynnen. He manitsivat ainakin nimeni, joten he juttelivat minusta jotakin.
"Hopeatähti on uusi päälikkö."
"Niinkö?"
He keskustelivat.
"Aivan niin, minäpä juuri." maukaisin salmyhkäisesti aivan heidän takaansa.
He säpsähtivät hieman ja lähtivät poispäin.
Roihukynsi halusi tappaa minut, näin sen hänen silmistän, hänen silmänsä suorastaan janosivat nähdä verta.
Minun olisi haettava yhdeksän henkeäni pian, sillä en halunnut, että Roihukynsi murhaisi minut.
Kävelin Lumisydmmen pesälle.
"Lumisydän?" maukaisin.
"Niin Hopeatähti?" kuului parantajan kirkas ääni.
"Haluan lähteä Kuulammelle, mitä nopeammin sen parempi." Maukaisin.
"Tätä uumoilinkin ja siksi laitoin jo matkayrtit valmiiksi." naaras maukui ja ojensi lehti kääröä.
Nyökkäsin ja pistelin kitkerät yrtit poskeeni.
"Lähdetään, meillä on pitkä matka edessämme." maukaisin.
Kun olimme lähdössä innokas ääni takanani keskeytti meidät.
"Saanhan minäkin tulla? Saanhan?" Kuului Puumatassun ääni.
Oppilaani oli eilen palannut Tulikukan ja Punatassun kanssa leiriin.
"Olkoon menneeksi. Oletko syönyt?" maukaisin.
Puumatassu nyökkäsi ja lähdimme matkaan.

Jatkuu..
Vastaus:Hm. 14kp.
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Silkkitassu, Joki-Tuuli-klaani
01.08.2013 10:38
-------Osa 1:-------
Pilvitassu oli metsällä mestarinsa Pääskyännän kanssa. Pilvitassu meni jokeen, mutta ei kiinnostunt kalasta, vaan Tuuliklaanin katkusta. >Mikä tämä kauhea katku on?< hän ajatteli. >Menen katsomaan.< "Voinko mennä joen toiselle puolelle?" hän kysyi. "Voit." hän vastasi. >Mitä näenkään?< "Silkkitassu ja Rosotassu!" hän huusi. Sitten hänet huomattiin."Apua!" Hän huusi kun Rosotassu hyökkäsi hänen kimppuun. Onneksi Pääskyhäntä oli joen toisella puolella, ja tuli sitten Plvitassun puolelle ja hyökkäsi Rosotassun kimppuun. Lopulta Rosotassu pakeni kohti Tuuliklaanin reviiriä."Sinulla taitaa olla jotain selitettävää, Silkkitassu!" Pääskyhäntä sanoi. lopulya leirissä pilvitassu ja Pääshyhäntä kertoivat päälkölle mitä oli tapahtunut. Lopulta päälikkö ilmoitti että Silkkitassu karkoitettiin. "Te menetätte hyvän oppilaan!" Silkkitassu huusi. "Luopiostahan me pääsemme eroon!" Pikkutassu huusi ivallisesti. Sitten Silkkiitassu lähti nelistämään kohti Tuuliklaanin reviiriä. >Te kuulette vielä minusta!< Silkkitassu ajatteli kun oli jo Tuuliklaanissa. -Tuli vähän tönkkö tarina mutta nytte toi Silkkitassu meni Tuuliklaaniin ja siellä alkaa sen uus elämä!-
Vastaus:5kp, koska lyhyt
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekkitassu,Myrskyklaani
31.07.2013 20:14
Klaani elämää, ei kiitos
Luku 1

Minut oli eilen illalla nimitetty soturiksi ja odotin soturioppilas koulutusta innolla. Mestarini oli Puronkukka.
Seurasin mestariani metsässä. Metsä oli uusi ilmestys minulle, joka olin elänyt lähes koko pienen ikäni kaksijalkalassa kierrellen.
Anturani olivat kovettuneet ja tottuneet kovaan ukkospolussa käytettyyn ainekseen. Pehmeä nurmi ja sammal, sekä multa tuntuivat aivan erilaisilta käpälien alla.
Lisäksi täällä varon tuojina eivät olleet kaksijalkojen pesät vaan korkeat puut.
"Tänään opit tunnistamaan eri klaanien hajut!" mestarini maukaisi ja vilkaisi minua hymyillen. Puronkukan ääni palautti minut mietteistäni maanpinnalle.
En erityisesti pitänyt Myrskyklaanin tuoksua omanani tai turvallisena.
Kun tulimme Tuuliklaanin ja Myrskyklaanin reviirien rajalle, pysähdyimme ja Puronkukka silmäili minua hymyillen.
"Minkä klaanin tuoksuksi arvelisit tätä?" naaras maukui.
Imin tuoksua sieraimiini. Mielestäni, siinä ei ollut oikein mitään eroa verrattuna Myrskyklaanin hajuihin.
Mietin hetken. Maisema edessä oli avointa aroa, jossa kasvoi muutama kitu kasvuinen puu ja siellä täällä vautuivat heinikkoiset nummet ja kiviä oli siellä täällä.
"Arvelisin, että Tuuliklaani.." maukaisin.
"Oikein!" Puronkukka maukaisi iloisena.
Sitten menimme Varjoklaanin ja Myrskyklaanin rajalle.
"Vedähän keuhkoihisi tätä hajua!" Puronkukka kehotti.
Vedin keuhkot täyteen ilmaa ja nyrpistin kuonoani.
Haistoin rottia javariksenruokaa.
"Varjoklaani!" Tukahtuneella äänellä katsoen tiheää ja varjoisaa metsää.
Puronkukka nyökkäsi ja lähdimme pois rajalta.
Tänään opin vielä metsästämään. Metsästin ison kanin heti ensimmäisenä ja Puronkukka hymyili ylpeänä.
Palasimme leiriin.
Puronkukalla oli suussaan kaksi hiirtä ja minulla melkein itseni kokoinen kani.
Vein saaliini klaaninvanhimmille ja sain sitten luvan ottaa purtavaa.
Otin vesimyyrän ja mutusitin sitä oppilaspesän edustalla.
Puronkukka ilmestyi viereeni.
"Huomenna opit taistelemaan." naaras maukaisi ja sipaisi poskeani hännällään ja poistui.
Nielaisin viimeisetkin rippeet vesimyyrästä ja peitin röyhtäyksen.
Minulle jäi vielä hieman nälkä, mutten saanut enää ottaa ruokaa.
>Pöh! Erakon elämä oli mukavampaa, kun sain tehdä mitä lystäsin!< ajattelin ja menin oppilaspesään omalle vuoteelleni.
Ummistin silmäni ja nukahdin.

---keskiyöllä---

Heräsin säpsähtäen ja vilkuilin ympärilläni rauhaisasti tuhisevia oppilaita.
>Minä en kuulu tänne!< ajattelin ja suru vihlaisi sydäntäni, kun ajattelin Hopeasulkaa.
>Pakko päästä pois!< ajattelin ja hiivin ulos pesästä ja leiristä.
Kuitenkin haistoin heti ketun löyhkän kun olin muutaman ketunmitan päässä leiristä.
>Ketunläjä!< ajattelin ja palasin pedilleni.
>Lähden vasta, kun olen soturi.< päätin, sillä niin oppisin hyödyllisiä taitoja, joista olisi hyötyä erakkona.
Paransin asentoani ja ummistin silmäni. Haukottelin muutaman kerran ja sitten jo vaivuinkin rauhaiseen uneen.
Vastaus:Huuu :O 20kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kielonkaste,Jokiklaani
31.07.2013 19:17
Nuolin valkoista turkkiani onnellisena ja katsoin hopeahännälle.
"Kurkitassu oletko sinä siellä?"mau'uin silmät kosteina.Aivan kuin hopeanhohtoinen tähti olisi vinkannut minulle.Hymyilin onnellisena ja käperryin sammalpedilleni.Suljin vihreät silmäni ja vaivuin uneen.Heräsin oudossa mustassa metsässä jossa leijui usva.Metsä oli synkkä enkä ollut koskaan ennen nähnyt vastaavaa.
"Hei Kielonkaste."kuulin hyytävän äänen.Käännähdin kannoiltani ja kohtasin ruskea raidallisen naaraan ivallisen katseen.
"Mistä tiedät nimeni?! Ja kuka edes olet?"kysyin ihmeissäni.
"Olen Varpussulka ja tämä paikka missä olet on Pimeyden metsä!"naaras maukui.
>Pimeyden metsäkö tännehän joutuvat kaikki pahat kissat eli tämä on kuin Tähtiklaanin vastakohta!<ajattelin kauhistuneena.
"Mitä teen täällä?"kysyin ääni väristen.
"Liity joukkoomme ala harjoitella pimeyden metsässä kanssamme!"naaras maukui.
"En ikinä!"sähähdin,
"Et taida ymmärtää mitä tapahtuu jos et suostu."Varpussulka maukui kylmänviileästi.
"No mitä!?"sähähdin.
"Haluatko todella tietää? Selvä on!"tämä sähähti ja loikkasi yllättäen päälleni.
"Hyvästele pentusi Kielonkaste,sillä et tule saamaan niitä!"Varpussulka maukui.Tämä tarttui niskanahastani ja viskasi minut päin maata.
"No suostutko nyt?"naaras kysyi ivallisesti.
"En ikinä ei ketään voi sitä paitsi tappaa unessa!"ähisin ja nousin pystyy hoippuen.
"Haluatko ottaa selvää siitä!"Varpussulka sähisi ja hyökkäsi kimppuuni.Tämä raapi vanhoja haavojani auki niin että veri purskahti niistä.Rääyin tuskasta ja yritin rimpuilla tämän alla.Varpussulka oli kuitenkin vahvempi pienestä koostaan huolimatta.
"Hyvästi Kielonkaste! Varpusenlento tulee järkyttymään kun ei saakkaan pentuja!"naaras käkätti.Onnistuin liukumaan naaraas alta ja pinkaisin juoksuun.
"Hei!"Varpussulka sähisi vihaisena.Vilkaisin taakseni ja huomasin kauhukseni,että kaksi pimeyden metsän sotureista juoksi perässäni.Kiihdytin vauhtiani entisestään,mutta en ollut mikään Tuuliklaanin kissa enkä pystynyt siksi juoksemaan kovinkaan nopeasti.Toinen sotureista:harmaa pitkäkarvainen kolli tavoitti minut ja kaatoi minut maahan.Kiljaisin peloissani ja raavin kollin tassua,mutta tämä ei värähtänytkään.
"Valmistaudu kohtaamaan loppusi!"kolli sähisi.
"Odota Ohdakekynsi!"kuului uusi ääni.Ohdakekynsi käännähti kohtaamaan kilpikonnakuvioisen naaraan katseen.
"Mitä Vaahteravarjo!?"kolli kysyi ärtyneenä.
"Hänen pennuista voi tulla oivia kätyreitä."Vaahteravarjo maukui.
"Ymmärrän."Ohdakekynsi maukui ivallisesti ja siirsi katseensa minuun.
"Ette voi tehdä niin!"kiljahdin.
"Me voimme tehdä ihan mitä tahdomme!"Vaahteravarjo maukui ja purskahti nauruun.Pian kaikki kissat lähettyvillämme alkoivat nauraa ivallisesti.
"Eiiiiiiiiiiiiiiiiii!"kiljuin ja säpsähdin hereille soturien pesältä.
"Mitä sinä oikein kiljut? Toiset haluaisivat vielä nukkua!"Mustakynsi sähisi.
"A-anteeksi m-minä v-vain n-äin painajaista."änkytin.Mustakynsi vain tuhahti ja käänsi kylkensä merkitsevästi.Varpusenlento katsoi minua huolissaan.
"Mikä nyt on hätänä?"kolli kysyi.
"Minä vain.."aloitin,mutta muutin mieleni,sillä kolli järkyttyisi jos kuulisi mitä olin unessani kuullut.
"Näin pahaa unta siinä kaikki."mau'uin ja levitin kasvoilleni tekohymyn.Varpusenlento ei näyttänyt usvovan,mutta tämä vain nyökkäsi.Huokaisin raskaasti ja tassuttelin pentutarhaan.Tassuttelin emoni Juovasulan luo ja vilkaisin tämän kahta pentua.
"Juovasulka miksi oikein lähdit Myrskyklaanista?"kysyin emoltani.Juovasulka pysyi hiljaa ja siirsi kärsivän katseen pentuihinsa.
"Ole kiltti ja kerro."mau'uin.Juovasulka huokaisi murheellisesti ja tiesin,että jokin oli vinossa.
"Miksi jätit Vatukkakynnen? Pennut eivät saa ehkä koskaan tietää isästäänä saati sukulaisiaan."panostin.
"Vatukkakynsi ei ollut Pisarapennun ja Kastanjapennun isä."Juovasulka huokaisi.
Jäykistyin ja henkäisin järkyttyneenä.
>Jos Vatukkakynsi ei ole heidän isänsä niin kuka sitten?<ajattelin järkyttyneenä ja juoksin ulos pesästä.
Vastaus:huh, lisää järkytyksiä, 24kp.
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Juovasulka, Jokiklaani
31.07.2013 14:55
Juovasulka makasi pentutarhassa Kastanjapennun ja Pisarapennun vieressä. Hän oli ylpeä pennuistaan, mutta ei voinut unohtaa, että niiden isä ei ollut Vatukkakynsi. Naaras oli päättänyt hylätä oman klaaninsa ja muuttaa Jokiklaaniin, koska ei halunnut nähdä enää kumppaniaan.
"Juovasulka", kuului käheä ääni suuaukolta, ja valkoinen hahmo pujahti sisään.
"No?" Juovasulka maukui tyttärelleen. Kielokasteen vihreät silmät välkkyivät hämärässä.
"Miksi lähdit Myrskyklaanista?" Naaras kysyi.
"Ole kiltti ja kerro." Juovasulka vilkaisi pentujaan ja henkäisi kärsivästi.
"Miksi jätit Vatukkakynnen? Pennut eivät koskaan saa ehkä tietää isäänsä, saati sukulaisiaan", Kielokaste painosti.
"Vatukkkynsi ei ollut Pisarapennun ja Kastanjapennun isä", Juovasulka kuiskasi ja kietoi häntänsä suojelevasti pikkuisten ympärille. Kielokaste jäykistyi. Juovasulka pudisti päätään ja kääntyi pois päin tyttärestään. Hän kuuli kuinka Kielokaste henkäisi ja vilahti takaisin Jokiklaanin leiriin.
>mitä olenkaan tehnyt,< Juovasulka ajatteli surullisena ja sulki silmänsä.
Vastaus:10kp
-Rikkovarjo

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkukynsi,Tuuliklaani
31.07.2013 11:15
Tihkukynsi kömpi ylös sammaleilta.Pian oli jo auringonhuipun hetki.Hän käveli kankeasti ulos parantajan pesästä.Hänelle jää arpi kylkeen siihen kohtaan mihin koira raapaisi.Hän istahti kivuliaasti aukiolle.>Hiekkatassu!<Tihkukynsi ajatteli iloisena kun hänen kumppani käveli leiriin.Hiekkaturkki käveli Tihkukynnen luokse."Mukavaa että olet hereillä.Et herännyt eiliseen nimitystilaisuuteenkaan"Hiekkaturkki sanoi."Mihin nimitystilaisuuteen?"Tihkukynsi kysyi uteliaana."Minusta tuli soturi senkin pöhkö!"Hiekkaturkki naukui."Olen nyt Hiekkaturkki".Tihkukynnen silmät levisivät suuriksi."Sehän on hienoa!"Tihkukynsi kehräsi."Ja minulla on uusi oppilas nimeltä Pölytassu.Sinullakin on nyt oppilas."Hiekkatassu kertoi."Kuka?"Tihkukynsi kysyi.Hiekkaturkki käveli oppilaiden pesää kohti.Tihkukynsi käveli vaivalloisesti Hiekkaturkin perässä.Hiekkatassu työntyi oppilaidenpesään.Kun Tihkukynnen silmät tottuivat hämärään hän huomasi Lummetassun."Lummetassu!Mitä sinä täällä teet?"Tihkukynsi kysyi ällistyneenä.Lummetassu katsoi Tihkukynttä."Rastastähti karkotti minut Jokiklaanista."Lummetassu sanoi hiljaa."Miksi ihmeessä?"Tihkukynsi kysyi.Lummetassu vilkaisi vaivaantuneena muita oppilaita jotka kuuntelivat tarkasti.Tihkukynsi nousi ylös."Mennään muualle puhumaan"Hän sanoi ja käveli ulos oppilaiden pesästä.Lummetassu kulki hänen perässään.Tihkukynsi kulki ulos leiristä ja alkoi jolkotella kauemmas.Lummetassu juoksi hänen perässään ja hän näki Hiekkaturkin vaalean karvan kanervikossa.Kun he olivat melkein Tuuliklaanin rajalla Tihkukynsi pysähtyi."No mitä tapahtui?"Hän kysyi siskoltaan.Lummetassu vuodatti koko tarinan."No täältä sinua ei häädetä"Tihkukynsi sanoi kertomuksen jälkeen ja nuolaisi siskonsa korvaa."Tihkukynsi!"Hänen kumppani sihahti ja viittelöi hännällään seuramaan.Tihkukynsi alkoi hiipiä Hiekkaturkin perässä ja Lummetassu ihan hänen perässä.Hiekkaturkki ohjasi heidät pois Tuuliklaanin alueelta.He hiipivät aluskasvillisuudessa ja veren pistävä haju täytti Tihkukynnen kuonon.Hiekkaurkki kiipesi puuhun ja Tihkukynsi päästi Lummetassun ensin ja kiipesi itse perässä.Hiekkaturkki istui männyn paksulla oksalla ja katsoi metsäaukiolle.Tihkukynsi katsoi koivun oksalta samaan suuntaan ja Lummetassu istui järkyttyneenä Tihkukynnen alapuolella olevalla oksalla.Tihkukynsi katsoi kauhuissaan kun jättimäinen kettu repi Ruoskatassun kurkun auki ja paiskoi tämän ruumista.Kettu haukahteli."Ketut tuhta kissat pian!"Se haukahteli voitokkaana.Hiekkaturkki katsoi Tihkukynttä raivoissaan ja TIhkukynsi nyökkäsi tälle.He ponkaisivat oksilta maahan ja ryntäsivät kettua päin.Kettu väisti yllättyneenä mutta Hiekkaturkki kääntyi salaman nopesti ja loikkasi ketun selkään.Hiekkaturkki iski hampaansa ketun niskaan ja kynnet sen kylkiin.Kettu ulvahti ja yritti liiskata Hiekkaturkin allensa mutta Hiekkaturkki päästi irti ja kieri kauemmaksi ketusta.Tihkukynsi iski hampaansa sen häntään.Kettu louskautti hampaansa hiiren mitan päähän Tihkukynnestä.Hiekkaturkki iski kyntensä sen kylkeen ja Lummetassu iski hampaansa sen kaulaan.Tihkykynsi päästi irti ja hyppäsi sen selkään.Hän yritti raapia sen silmiä.Lopulta hän onnistui siinä.Kettu rääkäisi ja kissat pästivät irti.Se hoippi ympäriinsä.Tihkukynsi juoksi sitä päin ja iski hampaansa sen kaulaan.Hän potki voimakkailla takajaloillaan sen rintaa ja veri pursui hänen suuhun.Hän päästi irti ja pian kettu makasi kuoleena.Tihkukynsi katsoi kylmästi Ruoskatassun ruumista ja kissat lähtivät takaisin päin.
/Noin Ruoskatassu siis kuoli.Se joutuu sit sinne pimeydenmetsään/
Vastaus:25 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Peippostassu,Jokiklaani
30.07.2013 15:08
Paha saa palkkansa, aina
Luku 3

Ruskolehti näytti juuri miten kalastetaan. >Hoh hoijaa! Kun on tylsää!< ajattelin haukottelin ainakin miljoonatta kertaa.
Samaan aikaan Ruskolehden näkyviin ui kala ja kolli oli kouraisemassa sen ilmaan, kun hän kumartuikin vahingossa liikaa ja hänen varjonsa säikytti kalan tiehensä.
"Mätä kala aivo!!" ulvoin nauraen niin että kyyneleet valuivat silmistäni.
Ruskolehti sen sijaan näytti myrskynmerkiltä, mikä tarkoitti ettei minulle hyvä heiluisi.
"Aaahahahhaaa!!" nauroin kippurassa maassa. Nauroin niin että vatsaan koski. Se että Jokiklaanilainen soturi teki tuollaisen virheen oli niin hillittömän hauskaa, sillä pitäisihän soturin jo osata kalastaa.
"Nauru loppuu nyt justiinsa!!" Ruskolehti karjui päin naamaani, mikä antoi minulle merkin luikkia pois.
Juoksin edelleen kikattaen pois mestarini luota ja kaukana takanani kuuluvat juoksu askeleet kertoivat minulle myrskyn lähestymisestä.
"Ota kiinni vain, Ruskotassu!" huusin ivallisena Ruskolehdelle sillä tuo oli tehnyt tyypillisen oppilaan virheen.
Kuulin murinaa jostain kaukaisuudesta, sillä olin melko nopea juoksia.
Sain idean, mikä ärsyttäisi mestariani vielä entisestäänkin.
Kiipesin puuhun ja jäin odottamaan mestarini tuloa.
Pian kolli tuli esiin pensaikosta ja pysähtyi aivan sen oksan alle, jolla minä istuin.
>Menee paremmin kuin kuvittelinkaan!< ajattelin hihittäen äänettömästi.
Olin napannut maasta suuhuni oksan ja pitelin sitä suussani etsien oikeaa kohtaa pudottaa se mestarini päälle.
Pian löysin oikean kohdan ja humps! Pudotin kepin ja se osui mestariani suoraan päähän.
Purskahdin uudelleen nauruun kun mestarini näytti näkevän tähtiä.
Kapusin alas ja poispäin juestessani huikkasin tuolle vielä:
"Ruskotassu! Tuliko päähän pipi?"
Juoksin lujaa pois päin ja kun minusta tuntui, että olin riittävän kaukana purskahdin soivaan ja helisevään nauruun.
Nauroin katketakseni, kunnes kuonooni tulvahti Ruskolehden haju.
"O-ou!" minulta pääsi, kun mestarini syöksyi pensaikosta.
Ennen kuin ehdin tehdämitään olin jo lujasti maata vasten painettuna.
"Tehdäänpä nyt muutama asia selväksi Peippostassu!" mestarini sihisi korvaani. "Ensiksi minä olen Ruskolehti mestarisi, enkä mikään oppilas ja kolmanneksi minua sinun on toteltava!" kolli murisi.
Mietin jotakin ärsyttävää, mitä voisin sanoa mestarilleni.
"Irti minusta kala halaaja!" kivahdin.
"Tuo oli jo aika paksua! Ja sait juuri pika voiton, jonka saat tietää leirissä." Ruskolehti sihisi ja lähti kantamaan minua leiriin.
"Irti koiranlöyhkä! Irti!" komensin mestariani kuin mitäkin koiraa.
Pian tulimme leiriin ja mestarini laski minut kovakouraisesti maahan.
Ruskolehti meni hetkeksi juttelemaan Rastastähden kanssa tuon pesään.
>Mikä ihme pika voitto?< ajattelin ja nuolaisin Ruskolehden käsittelyssä sotkeentunutta turkkiani.
Hyvän tovin kuluttua Ruskolehti käveli ulos päälikön pesästä mairea ilme kasvoillaan. Sitten Rastastähti kutsui klaanin koolle.
Ryntäsin muun kissajoukon mukana suurkiven juurelle kuulemaan mitä pääliköllä oli asianaan.
"Ruskolehden pyynnöstä Peippostassusta ei tulekkaan tänä iltana soturia, koska hän on käyttäytynyt niin huonosti, eikä ole kuunnellut mestariaan. Peippostassu ei kuulemma myöskään osaa vielä kalastaa tai taistella kunnolla." Rastastähti maukui ja vilkaisi minun epäuskoista ilmettäni.
"MITÄH?!" Minulta pääsi ja kaikki kääntyivät katsomaan minua.
Kokous päättyi ja kaikki alkoivat mennä pesiin nukkumaan.
Ruskolehti käveli luokseni.
"Siitäs sait, Peippostassu." Ruskolehti maukaisi hymyillen ja käveli pois.
Sisälläni kiehui viha.
>Vielä monta kuuta jäjellä tuon pölvästin kanssa!< ajattelin vihaisena.
Menin oppilaspesään, jossa kaikki nukkuivat jo ja käperryin omalle pedilleni.
>Vielä minä näytän sinulle Ruskolehti!< ajattelin ja suljin silmäni, joissa roihusi palava viha.

Jatkuu..

//Elikkä Peipposen soturiks tulo siirtyy myöhemmäksi, koska se on käyttäytynyt huonosti, eikä oo valmis taidoiltaankaan soturiksi.
Vastaus:Okei. No mieluusti olisi tarkoitus saada mahdollisimman nopeasti nuo Jokiklaanin oppilaat sotureiksi, koska siellä on niin vähän niitä sotureita... Mutta voihan näinkin tehdä, ja saat 24 kp:eetä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kielonkaste,Jokiklaani
29.07.2013 20:16
Avasin vihreät silmäni ja äkkäsin äkisti olevani parantajan pesällä.Vilkuilin hermostuneesti ympärilleni ja helpotuin huomatessa Varpusenlennon pesän toisessa nurkassa.Yritin nousta ylös,mutta joka paikkaan sattui.
"Varpusenlento."ähisin rahisevalla äänellä.
"Kielonkaste hän on yhä unessa ja hänellä taisivatkin olla pahimmat haavat."Teerenlento maukui.
"Mitä!? Selviäähän hän!?"kysyin järkyttyneenä.
"Selviää,mutta hän tarvitsee lepoa kuten sinäkin."Teerenlento maukui.
"Olen ihan kunnossa!"mau'uin ja nousin ylös vaivalloisesti.Jalkoihini sattui kamalasti ja hengitys oli hankalaa.Oksat olivat raapineet kurkkuani ja takatassuni olivat jääneet suuren oksan alle.
"Kielonkaste et ole vielä toipunut jos nuo haavasi aukeavat saatat kuolla veren menettämiseen."Teerenlento maukui.Säpsähdin silmiini tuli näky jossa makoilisin Jokiklaanin reviirillä yksin veri tulvien kaulastani.
"Rentoudu niin hengityskin sujuu helpommin."Teerenlento maukui.Nyökkäsin ja lösähdin takaisin sammaleellani.En voinut nukkua,sillä ei väsyttänyt.Huomasin sammalpallon lähellä Peippotassun sammalta.Nappasin tämän vikkelästi ja aloin pyörittelemään sammalpalloa tassuillani.Kyllästyin hommaan pian ja viskasin pallon pois.
"Hei!"Teerenlento huudahti sammalpallon osuessa tämän selkään.Nolostuin hieman siitä,että olin juuri heittänyt parantajaa.Huokaisin tylsistyneenä ja vilkaisin Varpusenlentoa.
>Milloin hän oikein herää?<ajattelin tylsistyneenä.
>Entä herääkö hän ikinä? Jääkö hän koomaan?!<ajatukset vilisivät päässäni.Varpusenlento liikahti hieman ja nostin pääni kurkottaen niin että näkisin tämän kunnolla.Kollin kyljissä oli seittiä ja tämä hengitti raskaasti.Aloin nousta varovasti sammalpedilläni,mutta minua alkoi huimata ja aloin voida pahoin.
"T-teerenlento."mau'uin heiveröisesti ja kaaduin kyljelleni.Parantaja nilkutti luokseni niin nopeasti kuin pääsi ja alkoi tutkia minua.Kauniin naaraan silmille levisi hymy kun tämä tutki minua.
"Mitä nyt? Mikä minulla on?"kysyin värisevällä äänellä.
"Ei sinulla ole mitään. Sinä vain odotat pentuja."naaras maukui pehmeällä äänellä.Suuni loksahti auki ja siirsin katseeni Varpusenlentoon.
>Hänestä tulee hyvä isä.<ajattelin hymyillen.
"Onnea!"Teerenlento kehräsi ja tassutteli takaisin hommiinsa.Aloin nuolla valkeaa rintaani ja ajattelin samalla pikkuisia pentuja.Varpusenlento säpsähti yhtäkkiä hereille pesän toisella nurkalla.
"Oletko kunnossa?"kysyin huolestuneena.Kolli huhotti raskaasti ja suuntasi harmaan katseensa minuun.
"Kaikki on ihan hyvin."kolli maukui.
"Hyvä. Muuten minulla on sinulle uutisia!"hihkaisin.
"Kerro."kumppanini kehotti.
"Sinusta tulee pian isä,sillä Teerenlento kertoi juuri,että odotan pentuja."mau'uin.Varpusenlennon harmaat silmät suurenivat.
"Saatko sinä minun pentuni?"kolli kysyi ilahtuneena.Nyökkäsin ylpeänä.Varpusenlento nousi nopeasti sammaleeltaan ja nilkutti vaivaloisesti luokseni.
"Niistä tulee varmasti metsän kauneimmat pennut!"Varpusenlento kehräsi.
"Tietenkin tulee!"mau'uin.Varpusenlento päästi kurkustaan kehräystä ja tämä alkoi nuolla naamaani.
>Kaikki on niin täydellistä!<ajattelin onnellisena.Haapatassu ja muut alkoivat heräillä omilla sammaleillaan.Kotkankiito ja Haapatassu loivat meihin hämmentyneet katseet.
Varpusenlento vain hymyili levästi,kun minä yritin sanoa jotain,mutta kollin nuolaisut häiritsivät.
"Olettepa te iloisia!"Kotkankiito tokaisi hymyillen.
Nyökkäsin onnellisena.Haapatassu nytkäytti hämmentyneenä korviaan.
"Minusta tulee isä!"Varpusenlento hihkaisi.Kaikki käänsivät hämmentyneet katseensa meihin.
Kotkankiito nyökkäsi iloisena poikansa puolesta.Haapatassu puolestaan vain katsoi minua.Tiesin,että tämä ei vieläkään pitänyt minusta kamalasti,sillä harva Jokiklaanilainen suostui puhumaan minulle.
>Viis siitä nyt saan pentuja ja vain sillä on merkitystä!<ajattelin iloisena
Vastaus:Mukava tarina! Saat tästä 25 kokemuspistettä! Ja yritän tehä Varpusella pian tarinan :3

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Omenatassu, Jokiklaani
29.07.2013 14:44
Oli kaikki taas mennyt aivan päin puuta. Omenatassu makoili parantajanpesässä sammalpedillä ja tuijotti kaisloista ja risuista koottua kattoa. Naaraan kaulan ympärille oli sidottu hämähäkinseitillä pehmeää sammalta pysäyttämään verenvuoto ja helpottamaan oppilaan hengitystä. Teerenlennon mukaan hänelle jäisi arvet kaulaan muistona mukavasta retkestä ketun koloon ja sieltä puun alle litistyksiin. Omenatassulla oli ollut onnea, sillä vain hänen takajalkansa olivat vaurioituneet puun kaaduttua. Tai ei hän itse sitä onneksi kutsunut, murtuneet takajalat olivat sidottu kuivalla märällä kaislalla niin tiukasti, että tuskin pääsi veri kiertämään. Jalat kyllä parantuisivat, vaikka siinä kestäisi kin jonkin aikaa... Naaras tunsi nyt itsensä Sulkaturkiksi, koska hän joutui raahaamaan itseään vain etujalkojen avulla. Hän tiesi tehneensä elämänsä virheen. Vaikka toinen koetuista oli kuollut, toinen vaani yhä metsässä hioen kostoa. Omenatassu huokaisi. >Nyt minusta ei tule koskaan soturia. Olen jo sen verran vanha, että minulla voisi olla jo pentuja. Mutta olen oppilas, ja sellaisena pysyn. Rastastähti varmasti vihaa minua nyt. Minusta tulee soturi vasta kun olen parantunut.< Tuo vilkaisi viereisellä perillä nukkuvaa Haapatassua. Vaaleanharmaasta naaraasta tulisi soturi ennen häntä. Hän oli siitä varma, vaikka Haapatassu oli häntä ainakin kuun nuorempi. Yhtäkkiä Omenatassu tunsi sisällään kauheaa kipua. Hän rääkäisi ja painoi sammalta rintaansa vasten, jossa kipu sykki. Teerenlento ryntäsi sisään pesään huolissaan.
"Mitä nyt?!" hän kysyi.
"Sattuu", Omenatassu kähisi.
"Mihin sattuu?"
"Rintaan, kaikkialle!" Oppilas parkaisi.
Teerenlento oli erittäin huolissaan. Näytti siltä, että tuo tiesi mikä oli syynä.
"Mikä minulla on?"
Parantaja ei vastannut hetkeen. "En ole koskaan hoitanut sisäistä verenvuotoa..."

//Sori kun tuli tämmöinen kökkö pätkä :I Kirjoitin tätä kännykällä lentokentällä kun ootin konetta.
Vastaus:Ei tämä ole yhtään kökkö pätkä! Saat tästä 18 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Peippostassu,Jokiklaani
28.07.2013 19:18
Jyrinää ja salamoita
Luku 2

Olin lähtenyt metsästämään lisää tuoresaalista, sillä se vähäinen riista, jonka olin saanut kiinni aiemmin ennen myrskyä oli jo syöty. Kielonkasteella ja Varpusenlennolla oli ollut sudennälkä molemmilla ja nyt astelin litimärkänä kaatosateessa etsien saalista.
Havaitsin pian jäniksen joka oli kiiruhtamassa juuri koloonsa, pakoon sadetta, mutta minä loikkasin sen päälle viime hetkellä, kun jänöllä oli koloonsa matkaa vain yksi hännänmitta jos nyt sitäkään.
Sain vielä rastaan saalistettua, kun se oli tyhmyyksissään laskeutunut maahan ja ajatellut kenties olla suojassa sateelta puun juurella vaan siellä se oli suuremmassa vaarassa, kuin tiesikään. Sain linnun helposti kiinni ja otin sen hengiltä nopeasti.
Nyt olin jo niin märkä että minua alkoi palella ja päätin palata hylättyyn ketun koloon muiden luokse.

---Pian---

Juoksin läpi tumman ja märän metsän. Vettä satoi päälleni, mutta se ei haitannut, sillä olin jo valmiiksi aivan litimärkä. Voisi olla, että vilustuisin tästä hyvästä, mutten piitannut pätkääkään.
Ketunkolo häämötti jo edessäni. Juuri silloin salama repi taivaan kahtia ja osui erääseen puuhun takanani ja kärvensi sen karrelle. Mustunut puu savusi hieman, mutta sateen ansiosta se ei syttynyt palamaan.
Juoksin sisälle koloon ja yllätyksekseni sinne oli ilmestynyt Kielonkasteen ja Varpusenlennon lisäksi Karviaistassu,Omenatassu,Haapatassu ja Kotkankiito.
"Selittäkääpä minullekkin." maukaisin ja istahdin alas. Laskin saaliini kolon hiekka lattialle.
Kadoksissa olleet oppilaat ja soturi selittivät koko jutun alusta loppuun lähtien ilkeistä ketuista aina tähän hetkeen saakka.
Kun kertomus oli kerrottu laskeutui hiljaisuus, jonka rikkoi sateen ropina ja mahtava jyrinä.
"Onko teillä nälkä?" kysyin ja työnsin pitkäkorvaa ja rastasta tulijoihin päin.
Kaikki heistä näyttivät halukkailta hotkaisemaan kaikki tuomiseni samantien.
Haapatassu näytti siltä, että syöksyisi kanin kimppuun minähetkenä hyvänsä, mutta hillitsi vaivoin itsensä.
Omenatassu katsoi toisaalle vastustaakseen kiusausta hotkaista tuoresaalis suihinsa.
Karviaistassu esitti välinpitämätöntä eikä ollut huomaavinaankaan ruokaa tai minua.
Kotkankiito taas näytti vakavalta ja maukaisi:
"Meidän on päästävä täältä mahdollisimman nopeasti pois. Mitä nopeammin sen parempi." soturi naukui urheasti, vaikka tuon silmistä kuvastuikin selvästi suunnaton nälkä.
"Ei ole aikaa syödä!" Omenatassu maukaisi urheasti, vaikka pelkkä tuoresaaliin tuoksu sai varmasti veden herahtamaan oppilaan kielelle.
"Tärkeintä on hengissä pysyminen." Kotkankiito lisäsi vielä.
Nappasin saaliit suuhuni, eihän niitä voinut tännekkään jättää pilaantumaan, hyvää ruokaahan se sentäs oli.
Niimpä lähdimme liikkeelle kohti leiriä. Aikaajoin salama repi taivasta ja jyrinä kumpusi jostakin aivan yläpuoleltamme.
Sitten salama osui edessämme olevaan puuhun ja se katuui eteemme. Onneksi kukaan ei jäänyt alle ja sade sammutti nopeasti liekehtivän puun, eli metsäpalosta ei olisi pelkoa.
Jatkoimme matkaa, minä kuljin joukon edessä.
"Tänne päin!" huusin ukkosen pauhun yli johdattaakseni muita oikeaan suuntaan.
Sitten tuli kirkas välähdys, joka sokaisi minut hetkeksi. Kuulin kovaa rytinää ja nitinää ja sitten tunsin ison painon päälläni ja jokin löi minut tajuttomaksi.
Vielä vaipuessani tiedottomuuteenkin, näin sen kirkkaan valkoisen valon. En tiennyt edes olinko enää elossa, mutta kuollut tai elävä, niin jokatapauksessa olin elämän ja kuoleman rajamailla.
En tiennyt miten muille oli käynyt.
Mutta toivoin, että he olisivat kunnossa, minä todella toivoin sitä.

---Jonkin verran myöhemmin, en tiedä kuinka paljon myöhemmin---

Tunsin polttavaa kipua ja jäseniäni särki lähes kaikkialta.
Raotin hieman vihreitä silmiäni ja näin kaiken aluksi sumeana.
Räpyttelin silmiäni ja huomasin olevani parantajan pesässä.
"Heräsithän sinä viimein!" Kuulin Teerenlennon äänen jostain kaukaa.
"Kuinka kauan olen nukkunut?" kysyin heikosti.
"Olet nukkunut melkein koko päivän!"
"Niinkö kauan?" kysyin ihmeissäni.
Parantaja nyökkäsi.
"Missä muut sitten ovat?" kysyin.
Teerenlento viittasi viereisille sammalpedeille.
Vieressäni makasivat omilla sammal pedeillään Omenatassu,Haapatassu,Karviaistassu,Kotkankiito,Varpusenlento ja Kielonkaste. Kaikilla näytti olevan haavoja, jotka olivat kuitenkin jo hyvää vauhtia paranemassa. Monilla oli myös murtumia, jotka oli sidottu kaislalla.
"Miten päädyin tänne?" ähkäisin.
"Jäävirta sattui myrskyn laannuttua paikalle ja kutsui lähellä liikkuneen partion apuun, sitten sinut ja muut kannettiin tänne." Teerenlento selitti.
Nyökkäsin laiskasti.
"Onko minulla murtumia?" kysyin.
"Saat kiittää Tähtiklaania siitä, että jotenkin ihmeen kaupalla selkärankasi ei murtunut, mutta sen sijaan mursit muutaman kylkiluistasi." parantaja kertoi.
"Kuinka kauan joudun olemaan vielä täällä luonasi?" kysyin ja toivoin että korkeintaan muutaman päivän.
"Pidän sinut täällä vielä tämän päivän ainakin ja katsotaan sitten huomenna." Teerenlento maukui ja paineli hämähäkinseittiä haavoilleni. Veren vuoto oli ainakin lakannut, mutta toivoin, ettei minun tarvitsisi jäädä pitkäksi aikaa tänne, sillä aika tulisi todella pitkäksi, kun voisi vain loikoilla päivät pitkät parantajan pesällä.
Huomenna olisi kokoontuminen ja toivoin sydämmeni pohjasta pääseväni sinne, sillä se olisi ensimmäinen kokoontumiseni.
--- Seuraavana päivänä pääsin kokoontumiseen ja Teerenlennon mukaan muutama murtunut kylkiluu ei minun menoani paljoakaan hidastaisi. Kokoontumisessa eräs Varjoklaanin oppilas käyttäytyi mielestäni kummallisesti, kun hän katsoi minua. Kokoontumisen jälkeen palasimme leiriin täysikuun loistaessa. ---
Mieltäni painoi edelleen se Varjoklaanin oppilas, joka oli kokouksessa katsonut minua.
>Miksi hän katsoi minua sillä tavalla?< mietin vielä sammalpedilleni käpertyessäni.
Suljin vihreät silmäni ja yritin nukkua. En kuitenkaan tahtonut saada millään unen päästä kiinni ja siksi vain valvoin lähes koko yön täysikuuta katsellen.
Kun sitten lopulta nukahdin oli jo lähes aamu ja Ruskolehti tuli pökkimään minut hereille.
"Anna armoa! Vastahan minä nukahdin!" mauin väsyneenä ja käperryin uudelleen kerälle makeasti haukotellen.
"Hyvä on, mutta et saa sydämmen lyöntiä enempää aikaa." mestarini naukaisi yllätyksekseni.
Nukahdin samantien uudestaan ja vain sydämmen lyöntiä myöhemmin Ruskolehti oli taas kimpussani.
"Herätys unikeko! Tällä kertaa ei armoa!" kolli maukui ilkikurisena, vaikka yleensä tämä tilanne oli päinvastainen. Sillä minä olin yleensä se kujeilia, joka oli aina takiaisena mestarini kimpussa aamuisin. Juuri minä, eikä kukaan muu.
Minä olin aina säikyttelemässä Ruskolehden hereille ja se oli Ruskolehti joka anoi armoa minulta, enkä minä häneltä, vaikka nyt kuitenkin olin anonut ja olin armoa saanutkin.
"Kai nyt sitten on pakko.." mutisin puoli ääneen ja nousin ylös.
Löntystin tuoresaaliskasalle ja mutustin unisena kalan, jonka olin valinnut.
"Hopi hopi karvapallo! Ei tässä ole koko päivää aikaa!" mestarini hoputti nauraen.
"Heh heh! Miten hauskaa kala-aivo." tiuskaisin Ruskolehdelle syötyäni. "Eihän tässä mikään kiirekkään ole."
Sen sanottuani Ruskolehti meni sanattomaksi hetkisen ajaksi, koska kolli ei tainnut vain keksiä enää mitään hyvää sanottavaa, mikä oli minusta vain hyvä, sillä sainpahan anakin olla hetken rauhassa.
Kun vihdoin olin valmis koulutukseen, oli aikaa kulunut rutkasti hukkaan Ruskolehden kanssa väittelyyn, siitä mitä tänään harjoiteltaisiin.
"Tänään harjoittelemme uimaan, sinähän et ole vielä mikään mestari siinä." oli Ruskolehti livauttanut ja siitä oli puhjennut oikei kunnon sanasota minun ja mestarini välille.
"Osaisinhan minä, mutta kun on tuollainen mestarin irvikuva joka ei osaa selittää mitään, on vaikeaa oppia asioita!" olin tiuskaissut takaisin.
Sanasota oli kestänyt hyvän tovin ajan, kunnes Rastastähti oli tullut väliin.
"Lopettakaa tuo! Ruskolehti sinun pitää pitää oppilaasi kurissi!" Päälikkö maukui vihaisesti. Tässä välissä näytin kieltä mestarilleni.
"Ja sinä Peippostassu tottelet mestariasi!" päälikkö sanoi vielä minulle ja se sai minunkin hymyni hyytymään kertaheitolla.
Nyt istuimme taisteluhajoitusten jälkeen leirin laitamilla luoden toisiimme vihaisia silmäyksiä.
Olimme valinneet taistelemisen harjoittelun aiheeksi tänään, sillä me molemmat olimme niin ärtyneitä ja halusimme antaa toisillemme selkään.
Oli vallinnut välillämme jo hyvän tovin ajan kireä hiljaisuus, jonka sitten lopulta rikoin maukumalla:
"Anteeksi, kun en kuunnellut sinua ja äkämystyin sillä tavalla." mauin hieman hämilläni.
Ruskolehti vilkaisi minua ja tuon ilme pehmeni.
"Saat anteeksi." tuo maukaisi. "Ja anateeksi, kun minä sillä tavalla kiusasin sinua." Ruskolehti maukaisi, mutta tuon ääni jäi huudon alle leirin suuaukolta:
"Varjoklaani hyökkää!!"
Samassa leiriin vyöryi Varjoklaanilaisia ja taistelu räjähti samantien käyntiin.
Kissat kävivät kiinni toisiinsa.
Minä jäin hieman sivummalle katselemaan taistelua. Kissat painivat toisiaan vastaan ja karvatukot pöllysivät ja veri lensi.
Huomasin, että Ruskolehti kamppaili ison kollin kanssa ja päätin auttaa mestariani.
Syöksyin kollin kimppuun, joka oli juuri painanut mestarini maata vasten.
"Kynnet irti!" sihisin ja kynsin ison kollin selkää ja niskaa.
Isokokoinen kolli juoksi pusikkoon surkeasti ulisten. Etsin katseellani mestariani, mutta tuo oli jo kadonnut takaisin taistelun melskeeseen.
Siinä samassa tunsin, kuinka jokin rysähti selkääni ja pyöräytti minut ympäri.
Ennen kuin ehdin tehdä mitään makasinkin jo selälläni maassa Varjoklaanin oppilas minun päälläni pitäen minut aloillani.
>Ei voi olla totta! Se sama kolli!< ajattelin. Tunsin itseni nolostuneeksi.
"Tapa minut vain jos haluat!" kivahdin kollille ja suljin vihreät silmäni valmiina iskuun, joka lähettäisi minut Tähtiklaaniin ainiaaksi.
>Hän tappaa minut varmasti onhan hän Varjoklaanista.< ajattelin ja odotin iskua, mutta hämmästyksekseni sitä ei koskaan tullut.
Avasin silmäni kolli nousi pois päältäni.
"Mikset tappanutkaa minua?" kysyin kummeksuen, sillä olin aina luullut, että Varjoklaanissa oltiin julmia, sillä jo pienenä pentuna minulle oli opetettu, että hyytävä tuuli jäädyttää heidän sydämmensä tai jotain sitä rataa.
Varjoklaanilainen vilkuili hätääntyneenä ympärilleen ja maukui:
"Yöllä Jokiklaanin rajalla minun on saatava puhua sinulle." kolli maukui ja juoksi pois päin kadoten lopulta pensaikkoon.
Peippostassu jäi hölmistyneenä paikoilleen tuijottamaan kollin perään. Taistelukin alkoi jo laantua naaraan ympärillä. Varjoklaani oli alakynnessä ja lopulta se luovutti ja perääntyi.
Taistelun jälkeen parantaja paikkasi kaikkien haavoja ratamonlehdin ja hämähäkinseitein.
Rastastähti kutsui klaanin koolle taistelun jälkeen.
Kaikkien keräännyttyä suurkiven juurelle päälikkö aloitti:
"Jokiklaani selvisi säikähdyksellä tällä kertaa, eikä kukaan kuollut. Tähtiklaanille kiitos siitä." Päälikkä maukui. "Meidän on oltava valppaina uuden hyökkäyksen varalta ja erityisesti Varjoklaanin rajaa on pidettävä tiukasti silmällä." Kokouksen jälkeen kaikki alkoivat mennä nukkumaan.
Nukuin sydämmen lyönnin ajan, kunnes muistin tapaamisen kollin kanssa ja pomppasin pystyyn.
Juoksin Jokiklaanin rajalle, joka erotti Varjoklaanin ja Jokiklaanin rajat toisistaan.
Piilottelin aluksi puskissa varmistaakseni kollin olevan paikalla ja ettei tämä olisi jokin ansa, jonka avulla Varjoklaani kaappaisi minut ja minusta tulisi vanki.
Kun näin vain sen kollin paikalle, enkä ketään muitaa tulin esiin pensaikosta.
Sahalaitakuvioinen oppilas katsoi minua pitkään.
"Sinä tulit sittenkin!" tuolta pääsi.
Nyökkäsin epäluuloisena ja katsoin hermostuneena ympärilleni.
"En ymmärrä, me taistelimme ja olisit voinut tappaa minut." maukaisin.
"Anteeksi, en olisi halunnut taistella. Enkä edes tappanut ketään ja olen siitä iloinen." kolli maukui ja hymyili kainosti.
Minunkin huulilleni levisi pieni hymy.
"Millainen varjoklaanilainen pyytää anteeksi?" kysyin huvittuneena.
"Sellainen joka on puoliverinen." oppilas töksäytti minulle.
"Minä olen muuten Käärmetassu.." kolli maukui. Olin juuri kysymässä hänen nimeään, kun tuo jatkoi: "Sinä taisit olla Peippostassu?" Käärmetassu maukui.
Nyökkäsin hieman nolona.
>Mistä hän tietää nimeni< ajattelin, mutta jätin sen kysymyksen kysymättä, ol varmaan kuullut kokouksessa nimeni.
"Ei minulla muuta...ta no..." kolli maukui punastuen, vaikken sitä edes nähnytkään, kun oli niin hämärää ja muutenkin kissoilla on karvapeiti ihon päälle niin, etteivät punastumiseet näy.
"Haluaisitko vielä tavata? T-tiedän hyvän paikan jossa voi olla kahdestaan.." kolli sopersi.
Hymyilin veikeästi ja katsoin Varjoklaanilaista hieman salamyhkäisesti.
"Ylihuomenna sama aika ja paikka, näytä se rauhaisi paikka sitten." maukaisin ja nousin neljälle käpälälle lähteäkseni.
"Nähdään." maukaisin hyvästit ja lopuksi maukaisin kollin nimen salaperäisellä äänellä. "Käärmetassu!"
Sitte juoksin pensaikon läpä pois kollin luota. Sydämmeni tykytti tuhatta ja sataa. Tykkäsikö tuo kolli minusta? Tuntuiko rakastuminen tältä?
Sydämmeni takoi rinnassa hullun lailla ja pääni oli hieman pyörällä. Käärmetassun nimi toistui koko ajan päässäni ja tuntui kuin olisin lentänyt, enkä juossut ja vaikka olin jo juossut vaikka kuinka pitkän matkan, minusta tuntui että voisin juosta loputtomiin, maailman ääriin ja ylikin, voisin juosta ikuisesti, sellaiselta minusta juuri nyt tuntui. Juoksin j juoksin, kuin olisin nousemassa lentoon. Tunsin oloni höyhenen kevyeksi ja kaikinpuolin ihanaksi.
Pysähdyin vasta leirin kauempana edessäni nähdessäni ja silloin vasta minuun iski kamala väsymys ja polkuanturoitani särki ja olin niin hengästynyt, tuntui etten jaksaisi askeltakaan enää. Höyhenen kevyt ja ihana oloni oli nyt tyystin poissa.
Laahustin kuolemanväsyneenä leiriin ja läähätin kuin mikäkin koira.
"Hirveäh lääh hääh janoh hääh hääh." läähätin ääneen ja päätin mennä järven rantaan juomaan.

---pian---

Pian tulin rantaan ja latkin suuni täyteen ihanaa vettä, mutta nyt minun olisi kiiruhdettava leiriin, ennen kuin kukaan huomaisi poissa oloani.
Kiihdytin taas kovaan juoksuun ja saavuin leiriin vain vähän ennen auringon nousua. Kävin haukotellen pedilleni makuulle ja nukahdin saman tien, mutta juuri, kun olin ummistanut silmäni ja olin vaipumaisillani ihanaan uneen, joku tökki minut hereille.
"Herätyyys! Tänään en anna armoa!" kuului Ruskolehden ääni, en välittänyt hänestä vaan vetäydyin entistäkin tiiviimmäksi keräksi pedilleni ja ummistin jälleen silmäni. Toivoin mestarini jättävän minut rauhaan, vaikka kokemuksesta tiesinkin, ettei tuo luovuttaisi helposti.
"Mene pois Ruskolehti! Olen kuolemanväsynyt! Jos annat minun nukkua tämän päivän, lupaan että herään koko koulutukseni ajan mukisematta!" mutisin häntäni alta.
"Ei käy!" Ruskolehti maukaisi ovelasti ja häipyi.
>Höh! En jaksa muuta kuin nukkua.< ajattelin ja kömmin pystyyn.
Mutustin aamiaiseksi haluttomasti kalan ja löntystin haukotellen Ruskolehden perässä järvelle.
Vastaus:Hieno tarina! Saat tästä täydet 30 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lummetassu Jokiklaani
28.07.2013 08:37
Lummetassu oli ärtynyt.Kaikki väittivät vieläkin että hänellä on kumppani Tuuliklaanissa.Ainoat jotka eivät olleet häntä vastaan olivat Juovasulka,Pisarapentu,Kastanjapentu ja Omenatassu."Mene metsästyspartioon"Rastastähti sanoi kylmästi ja katsoi häntä silmiin.Lummetassu nakkasi päätään ja käveli ryhdikkäästi partion luokse.Partiossa olivat Omenatassu,Raskasjalka,Aaltojuova ja Silkkitassu.Lummetassu veti syvään henkeä ja käveli ihan Silkkitassun viereen.Partio lähti hiljaisuuden vallitessa.Lummetassu vilkaisi Omenatassua jonka silmissä paistoi ärtymys."Omenatassu sinä tulet minun kanssa,Silkkitassu ja Lummetassu menkää te yhdessä."Aaltojuova jakoi parit.Olkaa varovaisia.Varjoklaani saattaa hyökätä vielä oisen kerran."Kaikki nyökkäsivät.>Silkkitassun kanssa?!Ei hän voi olla tosissaan!<Lummetassu murahti ärtyneenä.Silkkitassu virnisti häijysti ja Lummetassu alkoi juosta.Ärtymys kasvoi hänen sisällä.Hän juoksi rantaan ja pysähtyi.Hän vilkaisi itseään joesta ja toivoi näkevänsä emonsa.Mutta siinä oli vain Lummetassun kuvajainen.Hän tunsi itsensä yksinäisemmäksi kuin koskaan.Yhtäkkiä joku tönäisi häntä ja hän lensi jokeen.Kun hän nousi ylös hän näki rannalla nauravan Silkkitassun.Viha kasvoi ja kasvoi.Lummetassu nousi ja käveli ylös.Hän ei vilkaisutaan SIlkkitassua vaan lähti muualle metsästämään.Hän näki pulskan pulun ja hän alkoi hiipiä sitä kohti.Silkkitassu loikkasi aukiolle ja pulu lähti lentoon.Se oli liikaa.Lummetassu loikkasi Silkkitassun päälle ja painoi hänet maata vasten."Minä voisin tappaa sinut tästä helposti mutta en tee sitä"Lummetassu sanoi ja väläytti toisen tassunsa teräviä kynsiä.Raskasjalka juoksi aukiolle ja otti LUmmetassun pois Silkkitassun päältä.Raskasjalka viskasi Lummetassun jokeen."Häivy täältä!Et kuulu enään Jokiklaaniin!"Raskasjaka sihisi."Sinä et voi päättää sellaisesta"Lummetassu kömpi ylös."ei voikkaan mutta minä voin."Rastastähti asteli paikalle.Lummetassu katsoi häntä."En voi lähteä koska aion olla tälle klaanille uskollinen"Lummetassu sanoi.Raskasjalka syöksyi häntä kohti ja iski kyntensä hänen poskeen.Lummetassu hoiperteli kauemmas.Mutta pysähty ivielä.Raskasjalka pamautti molemmille tassuilla häntä kylkiin ja potkaisi takajaloillahäntä kylkeen.Lummetassu lensi taas jokeen mutta otti astinkkivistä kiinni.Rastastähti katsoi häntä kylmästi ja Lummetassu nousi astinkiville.Hän käveli toiselle puolelle jokea ja katsoi viimeisen kerran kissaa jota hän oli kuunnnellut."Te menetitte hyvä oppilaan!"Lummetassu murisi Rastastähdelle."Painu jo sen kumppanisi luokse!"Raskasjalka ärähti.Hän katsoi viimeisen kerran vihaisesti Rastastähteä silmiin.SItten hän käänyti ja hoippui kohti Tuuliklaanin aluetta.
/No nii Lummetassu häippäs jokiklaanista.Mut kyl se viel yhen tietyn Jokiklaanilaisen kaa pitää yhteyttä;))/
Vastaus:Lisään Lummetassun Tuuliklaaniin. Ja saat 18 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjatassu, Tuuliklaani
27.07.2013 12:23
Luku 1. Olen oppilas!

Aurinko siivilöityi sisään pentutarhan katosta. Ilma oli lämmin. Kastanjapentu siristi silmiään aurigolle, ja käänsi kylkeä. Hän ei kuitenkaan saanut enää unta, vaan nousi vastahakoisesti ylös. Pentu venytteli hitaasti jokaisen raajansa.
>Etujalka... takajalka...> Pentu ajatteli. Kun tämä oli viimein valmis, hento tuulen vire pääsi sisään suuaukosta. Kastanjapentu ravisteli itseään ja tuttu, harmaa pää pilkisti pentutarhan ovelta.
"Emo!" pentu vinkaisi ja kipitti Saarnijalan luo. Kuningatar nuolaisi pentuaan ja asettui makaamaan. Pikkuruinen pentu asettui emonsa viereen makaamaan ja tunsi tämän kehräyksen.
"Arvaa kenestä tulee tänään oppilas." Saarnijalka naukaisi lempeästi. Kastanjapennun silmät suurenivat, kun hän ymmärsi, mitä emo ajoi takaa.
"Tuleeko minusta oppilas?" kysyin silmät sädehtien.Saarnijalka nyökkäsi ja katsoi rakastavasti pentuaan. Pentu hyppäsi pystyyn ja alkoi kipittää ympäri pentutarha innoissaan vinkuen.
Mrau, et sinä vielä ole oppilas! Älä herätä Valkohäntää ja hänen pentujaan." Harmaa naaras naurahti hiukan toruvaan sävyyn. Kastanjapentu lopetti kävelyn ja lysähti maahan emonsa viereen, joka alkoi nuolla tämän sotkuista turkkia. Pentu irvisteli inhosta, kun emo suki tämän turkkia.
"Yök." tuo mumisi. Kun Saarnijalka oli nuollut pennun läpikotaisin, tuo kipitti ulos pentutarhasta. Aukiolla oli jo täysi tohina. Kastanjapentu juoksi ympäri leiriä. Sitten hän näki tutun kollin, Lumikkotassun. Tämä loikoili oppilaiden pesän sisäänkäynnillä Varjotassu vieressään. Kastanjapentu juoksi oppilaiden luo suu hymyssä.
"No, mutta Kastanjapentu! Mikäs sinua noin hymyilyttää?"
Lumikkotassu kysyi.
"Minusta tulee oppilas!" pentu naukaisi. Lumikkotassun silmät täyttyivät ilosta saada uusi pesätoveri.
"No, mutta sehän on hienoa!" Varjotassu hänen vieressään vinkaisi. Nyökkäsin hänelle, olinhan samaa mieltä. Juuri silloin kuului tuttu ääni;
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä, klaanikokoukseen!" Varistähti naukui. Pentu pomppasi innosta pystyyn ja juoksi aukiolle. Tämä meni emonsa luo, joka viimeisteli vielä pennun pennun turkin. Varistähti hyppäsi paikalleen ja katsoi Kastanjapentua lämpimästi. Kun klaani oli kokoontunut paikalleen, päällikkö nyökkäsi pennulle, ja Kastanjapentu tuli tämän luo. Pentu tärisi jännityksestä, mutta tämän hohtavista silmistä näki tuon olevan onnellinen.
"Kastanjapentu, olet täyttänyt kuusi kuuta ja on sinun vuorosi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä lähtien, kunnes saat soturinimesi, sinut tunnetaan Kastanjatassuna. Mestarinasi toimin minä, Varistähti, Tuuliklaanin päällikkö. Lupaan välittää
sinulle kaiken oppimani, jotta sinusta tulisi hyvä soturi."
päällikkö naukui. He koskettivat toistensa kuonoja ja klaani
alkoi huutaa nimeä, "Kastanjatassu, Kastanjatassu!"
>Mikä kunnia, Mestarini on päällikkö!> tuore oppilas aja
tteli innoissaan. Kastanjatassun luokse tuli tämän emo ja muita tuttuja kasvoja.
"Onnea pentuni, olet nyt oppilas!" tuo naukui ja hukutti pentunsa nuolaisuihin. Kun kaikki olivat onnitelleet tuoretta oppilasta, tämä tassutteli uuden mestarinsa luo.
"Milloin aloitamme?" tuo kysyi innoissaan. Päällikkö katsoi hetken Kastanjatassua.
"Aloitamme heti." tämä maukui. Oppilas nyökkäsi ja lähti mestarinsa perässä leiristä. Kun hän astui suuaukosta, houkuttelevat tuoksut tulvivat hänen nenäänsä.
"Aloitamme kiertämällä rajat." Varistähti ilmoitti. Nyökkäsin innoissani. Hetken kuluttua tulimme mustan kovan maan viereen. Maalla ei ollut lainkaan sanajalkoja, tai pehmeää nurmea. Se oli aivan kova. Kastanjatassu loikkasi maalle. Tämä jäykistyi, kun maa hänen allaan alkoi täristä ja häntä kohti tuli eläin, jolla oli kiiltävä turkki ja valtavat jalat. Se tuli äristen kohti Kastanjatassua, joka olisi jäänyt eläimen alle, ellei joku olisi tarttunut häntä niskanahasta kiinni viime hetkellä.
"Mitä ihmettä luulet tekeväsi?!?" Päällikkö torui silmät selällään.
"A-anteeksi." oppilas vinkaisi säikähtäneenä.
"Olisit voinnut kuolla..." Varistähti maukui lempeämmin ja alkoi nuolla Kastanjatassua, kuin emo pentuaan.
"Äh, älä viitsi. En kuollut." oppilas rauhoitteli. He jatkoivat matkaa ja tulivat neljän suuren tammen luo.
"Tämä on nelipuu. Täällä pidetään kokoontumiset." päällikkö esitellmöi. Pian ennen leiriä Kastanjatassu haistoi herkullisen tuoksun. Tämä loi mestariinsa anovan katseen ja lähti hiipimään kohti ääntä. Oppilas kurkisti pensaan takaa, ja näki hiiren nakertamassa pähkinää. Oppilas ponnisti ja tappoi hiiren nopealla puraisulla niskaan. Kastanjatassu nosti hiiren ja vei sen mestarinsa luo.
"Hyvin napattu!" päällikkö kehui. Kun tulimme leriin, oli jo myöhä. Aurinko oli jo laskemassa.
"Voit viedä tuon hiiren klaaninvanhimmille." päällikkö neuvoi ja lähti pesäänsä. Kastanjatassu otti hiiren ja vei sen klaaninvanhimpien luo, kuten Varistähti oli neuvonut. Kun hän oli menossa oppilaiden pesään, hän kuuli takaansa murinaa. Oppilas kääntyi ympäri. Läheisessä pensaassa näkyivät jäänsiniset silmät ja vääntyilevä hännänpää. Silmät siristyivät ja olio katosi. Kastanjatassu oli liian kauhuissaan kohdatakseen kissan ja pakeni oppilaiden pesään. Pesässä oli rauhallista ja kaikki nukkuivat. Oppilas hiipi yhden sanajalkamätäksen luo, asettui makuulle ja nukahti heti.
>Olenko tulossa hulluksi, vai oliko se merkki Tähtiklaanilta?> ilmettelin ajatuksissani.
"Tähtiklaani, ilmesty uniini!" Kastanjatassu kuiskasi toiveensa oppilaiden pesän katossa olevasta reiästä tähdille.
Vastaus:Hieno tarina! Saat 28 kokemuspistettä!

~Sulkis

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Haapatassu, Jokiklaani
27.07.2013 11:19
Sydämeni tykytti epätahtiin, enkä tiennyt johtuiko se verenhukasta, vai Karviaistassun silkinpehmeästä turkista kyljessäni. Katsoin Karviaistassun kirkkaisiin safiirinsinisiin silmiin. Kolli hymyili minulle lempeästi, ja turkkiani alkoi kuumottaa. Rakastin vierelläni olevaa oppilasta niin paljon, mutta en tiennyt rakastiko hän minua. En ole uskaltanut vielä paljastaa tunteitani. Mitä jos hän ei pidäkään minusta? Jos hän rakastaa jotain toista...?
"No niin. Eiköhän lähdetä tästä mätänevästä ketun pesästä ennen kuin tulen hulluksi." Kuulin Omenatassun närkästyneen äänen. Hätkähdin pois ajatuksistani, ja katsoin vierellämme olevaa isääni Kotkankiitoa ja Omenatassua. Molemmat seisoivat vain kolmella jalalla murtuneet jalat yläpuolella maasta.
"Ainoa pakoreitti on tuo aukko katossa." Isäni naukaisi nyökäten aukkoa päin. Vilkaisin myös aukkoa. Kylmä tuulenvire ulkoa tuli turkkiini, ja sai minut värisemään. Tuolla selvästikin myrskysi.
"Minä voin mennä ensin." Omenatassu naukaisi varmalla äänellä, ja vastausta odottamatta alkoi kavuta aukkoa pitkin. Tämä sai päänsä ulos, ja etsi kädensijaa maasta. Murtunut jalka kuitenkin vaikeutti kulkemista, minkä takia oppilas putosi selälleen multaiseen pesään suoraan nenäni eteen. Omenatassu haukkoi henkeä, ja nousi vaivalloisesti seisomaan.
"Minä yritän." Nau'uin ja aloin kavuta ylös kattoaukkoa. Vatsassani olevia syviä haavoja alkoi kirveltämään inhottavasti, ja irvistin. Kivusta kuitenkin välittämättä upotin kynteni seinään, ja vedin pääni ulos aukosta. Näin tutun kotimetsän. En tiedä kuinka kauan olimme olleet ketunpesässä, mutta tiesin, että aloimme olla jo nälkäisiä ja en ollut nähnyt maan pintaa vähään aikaan. Taivaan täytti mustat myrskypilvet, ja valkoiset salamat osuivat maahan melkein joka sekunti sokaisten silmäni. Vettä satoi kaatamalla kastaen pääni litimäräksi. Siirsin tassuni ruohikkoon maan päällä, ja upotin kynteni litimärkään maahan. Ruohikko oli liukkaampi kuin olin odottanut, ja tassuni liusui alas niin, että tipuin takaisin ketunpesään kylki edessä. Älähdin, ja nousin vaivalloisesti seisomaan.
"Mahdotonta." Ähkäisin, ja nuolaisin kyljestäni vähän multaa pois. Vieressäni olevalle Karviaistassulle tuli pettynyt ilme. Kotkankiito luimisti korvansa.
"Miten nyt pääsemme pois täältä?" Omenatassu naukaisi, ja hänen äänestään kuulsi toivottomuus. Karvani nousivat pystyyn ajatuksesta, että lojuisimme ketunpesässä siihen asti että kuolisimme joko verenhukkaan tai nälkään. Kukaan ei ikinä löytäisi meitä, ja Varpussiiven ja Sulkaturkin sydämet varmasti murtuisivat.
"Hetkinen... Haistatteko tuon?" Kuulin isäni naukaisun. Kohotin nenäni ylös ja nuuhkaisin hieman ilmaa. Ilmassa haisi selvä veren haju joka oli peräisin meistä, mutta jatkuvasta tunnelista tuoksui hieman veljeni Varpusenlennon ja Kielokasteen tuoksua. Suurensin silmäni, en voinut uskoa tuota todeksi. He olivat varmasti lähistöllä.
"Lähdetään seuraamaan tuota hajua!" Hihkaisin ja lähdin juoksemaan kohti pimeää tunnelia seuraten Kielokasteen ja Varpusenlennon hajua. Karviaistassu juoksi vierelleni, ja tunsin taas hänen ihanan pehmeän kylkensä kyljessäni. Kehräsin pakosta, ja toivoin, ettei Karviaistassu olisi kuullut sitä. Vilkaisin taakseni, ja näin hieman meitä taaempana Kotkankiidon ja Omenatassun, jotka juoksivat kolmella jalalla niin nopeasti kuin pääsivät. Se näytti onnistuvan yllättävän hyvin. Edessämme oli pian valoa, ja ei kestänyt kauaakaan, kun pääsimme Kielokasteen ja Varpusenlennon luokse. Molemmat makasivat yhden suuaukon vieressä, ja Varpusenlennon turkki oli veren peittämä. Niskakarvani nousivat pystyyn. Kielokaste hätkähti kun näki meidät. Olimme ihan mudassa, joten ei ollut ihme ettei hän heti tunnistanut meitä. Minunkin vaalea turkkini oli nyt tummanruskea, ja sillä oli raskas liikkua.
"Haapatassu...? Karviastassu...? Kotkankiito...? Omenatassu..?" Kielokaste änkytti ihmetyksestä ja nousi seisomaan. Varpusenlento käänsi katseensa meihin eikä vointut varmastikaan uskoa näkemäänsä todeksi."Missä ihmeessä olette olleet, klaani on etsinyt teitä kaikkialta!?" Kolli naukaisi heikolla äänellä.
"Se on pitkä tarina." Kotkankiito huokaisi ja kosketti Kielokasteen ja Varpusenlennon nenänpäitä tervehdykseksi. "Mitä Varpusenlennolle on tapahtunut?"
"Kettu hyökkäsi hänen kimppuunsa. Se onnistuttiin kuitenkin tappamaan." Naaras vastasi kumppaninsa puolesta ääni väristen. Tuntui kuin sisälläni olisi räjähtänyt. Halusin niin tappaa viimeisenkin ketun. Ne olivat tehneet meille vain pahaa. Ilman niitä kaikki olisi hyvin. Ulkoa astui sisään litimärkä kissa, jolla oli suussaan saalista. Tunnstin oppilaan Peippostassuksi.
"Toin vähän lisää ruokaa...?" Oppilas naukaisi mutta jähmettyi, kun näki neljä mudan täyttämää kissaa. Tämä katsoi meitä ihmeissään.
"Hei Peippostassu." Mau'uin tervehdykseksi.
"Pitkä tarina." Kotkankiito naukaisi valmiiksi ennen kuin Peippostassu ehti kysyä mitään. Oppilas nyökkäsi hitaasti.
"Haluatteko tuoresaalista?" Peippostassu kysyi ja laski saalistamansa jäniksen ja rastaan eteemme.
"Nyt ei ole aikaa syödä." Omenatassu naukaisi urheasti, vaikka tiesinkin, että tälle tulvahti vesi kielelle pelkästä riistan hajustakin. Minäkin jouduin hillitsemään itseäni etten olisi rynnännyt ruoan kimppuun ja alkanut ahmia siitä lihaisia paloja.
"Meidän on päästävä täältä mahdollisimman nopeasti pois. Kettu voi palata tänne minä hetkenä hyvänsä, ja tappaa meidät varmasti kun huomaa veljensä kuolleen." Nau'uin, ja ääneni värisi viimeisen lauseen kohdalla. Kielokaste vilkaisi haavojamme ja Varpusenlentoa huolestuneena.
"E-entä haavanne? Me tarvisemme lepoa." Naaras naukaisi huolestuneena. Vieressäni oleva Karviaistassu pudisti päätään, ja osoitti tassullaan ulos, jossa satoi kaatamalla ja välkähteli salamoita.
"Tärkeämpää on elossa pysyminen." Isäni Kotkankiito naukaisi vakavana, ja rynnisti kolmella jalalla ulos. Muut seurasivat häntä perässä. Vilkaisin nopeasti taakseni ja näin, kun Kielokaste otti Varpusenlennon selkäänsä. Veljelläni oli selvästikin pahat vammat. Lähdimme juoksemaan kaatosateessa. Tunsin kuinka turkkini kastui läpimäräksi pisaroiden kastellessa sitä. Sade oli niin rankka, etten nähnyt melkein eteeni. Kaikkialla välkähti salamoita, jotka sokaisivat meidät hetkeksi. Nuuhkaisin ilmaa yrittäessäni jäljittää leirin.
"Tänne päin!" Peippostassu huusi edessämme, ja lähti juoksemaan kohti leiriä. Kipimme hänen peräänsä. Jos ehdimme leiriin ajoissa,voimme selviytyä. Suoraan eteemme kaatui jättimäinen puu, ja me kaikki hypähdimme pelosta. Puu syttyi palamaan salaman iskettyä siihen. Peruutin peloissani.
"Tulkaa!" Kotkankiito huusi ja lähti kiertämään puuta. Vilkaisin liekehtivää runkoa peloissani, ennen kuin seurasin tätä. Yhä useampia puita kaatui salaman osuessa niihin, ja teki liikkumisesta vaikeaa.
"Tähtiklaani, auta meitä!" Kiljuin, kun salama osui suoraan eteeni. Taivaalle tuli kirkas välkähdys, ja jouduin siristämään silmiäni. Kun avasin ne, suoraan meitä kohti kaatui suuri puu. Emme ehineet tehdä mitään, ennen kuin se kaatui päällemme.

Kun avasin silmäni, näin ensin vain pimeyttä. >>Olenko kuollut?<< Ajattelin, kun muistin suuren puun joka kaatui päällemme. Tunsin kuitenkin hirveän kivun selässäni, ja tiesin, ettei tähtiklaanissa voi sattua näin paljon. Olin siis vielä elossa. Kun silmäni tottuivat pimeyteen, näin edessäni oksia ja lehtiä. Yritin nousta, mutta tunsin suuren oksan, joka oli selkäni päällä ja litisti minut maahan. Aloin hätääntyä. >>Mitä jos en pääse pois?<< Samalla muistin muut, jotka olivat jääneet puun alle.
"Huhuu? Oletteko täällä?" Huhuilin käheästi, ja yskäisin hieman verta kurkustani.
"Haapatassu?" Tunnistin Kielokasteen äänen jossakin päin.
"Kielokaste! Oletko kunnossa?" Huudahdin helpotuksesta.
"Kyllä, mutta suuri oksa on vatsani päällä, enkä voi liikkua." Naaras naukaisi heikosti. Kuulin yskäisyn, ja tajusin sen kuuluvan Omenatassulle.
"Omenatassu, oletko siellä?" Kysyin varovasti.
"O-olen ja myös Peippostassu." Omenatassu vastasi heikosti.
"Oletteko kunnossa?" Kielokaste kysyi. Omenatassu yskäisi uudestaan.
"Terävät oksat raapivat kurkkuani joten en voi kunnolla puhua." Omenatassu kuiskasi niin että tuskin kuulin sitä. "Suuri oksa osui Peippostassun päähän tehden tuon tajuttomaksi." Niskakarvani nousivat pystyyn.
"Missä olette?" Höristin korviani kun kuulin läheltä isäni Kotkankiidon ulvaisun.
"Isä! Olen täällä!" Kiljaisin niin kovaa kun jaksoin, ja sekin sattui päähäni. Olin varmaan lyönyt sen maahan puun osuessa meihin.
"Missä Karviaistassu ja Varpusenlento ovat?" Kielokaste kysyi huolestuneena.
"Karviaistassu on minun kanssani." Kotkankiito sanoi. Huokaisin helpotuksesta. En kestäisi jos hän olisi kuollut.
"Varpusenlento? Missä olet!?" Kielokaste huhuili huolestuneena. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut.
"Varpusenlento?" Ulvaisin. Aloin jo hätääntyä. >>Missä hän on?<<
"O-olen t-t-täällä." Kuului hetken päästä todella heikko vastaus joka kuului Varpusenlennolle.
"Varpusenlento!" Kielokaste kiljahti. Huokaisin helpotuksesta.
"Emme pääse täältä pois omin avuin. On pakko huutaa apua." Kotkankiito naukaisi lähelläni. Mourusimme hyväksyvästi, ja valmistauduimme huutoon.
"Apua! Apua! Auttakaa!"

//Tässä tarina Haapatassulle. :3 Sori jos on lyhyt ja tönkkö, tein puhelimella. Joku partio tai Jokiklaanilainen voi löytää noi vaikka myrskyn laannuttua ja viedä ne leiriin ja parantajalle. Onhan noi kaikki ihan puolkuolleita noiden haavojen kanssa. xD
Vastaus:Saat tästä hienosta tarinasta 28 kokemuspistettä! Onnea, olet nyt soturi!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Käärmetassu, Varjoklaani
27.07.2013 11:05
Käärmetassu kuopi hermostuneesti maata kynsillään.
Pian he lähtisivät hyökkäykseen, Arpitähti valitsi hetki sitten mukaantulijat. Sotureita on paljon, oppilaita ei niinkään paljon. Entä jos joku hänen ystävistään kuolisi? Tai hänen emonsa? Tai se naaras, voi se kaunis naaras Jokiklaanista oli pyörinyt kollin päässä yöllä.
Arpitähden ulvaisu halkoi ilmaa ja keskeytti Käärmetassun ajatukset.
’’Lähdemme taisteluun Jokiklaania vastaan! nyt on aikamme iskeä! He eivät osaa aavistaa tuloamme, heikennämme tai jopa tuhoamme heidät, ja saamme koko reviirin haltuumme!’’ päällikkö räkätti Suurkiven päältä.
Kaikki taisteluun valitut kerääntyivät päällikön perään ja ’jono’ alkoi liikkua läpi kostean metsän.
Arpitähti katsoi tarkasti, ettei partioita tullut, ja he lähestyivät hetki hetkeltä. Käärmetassu liikkui hiljaa, taitava kun siinä oli. Arpitähti pysäytti joukkonsa.
’’Joki. Menkää kiviä pitkin.’’ musta kolli sihahti ja alkoi loikkia kiviä pitkin kohti joen toista puolta.
Käärmetassu loikki Fasaanitassun perässä. Äkkiä fasaanitassu liukastui kivellä, ja molskahti veteen ulvaisten. Naaras piti kynsillään kiinni kivestä.
’’Ylös sieltä. Tämä on hyökkäys, ei klaaninvaihto.’’ Käärmetassu sähähti nostaessaan naaraan niskanahasta ylös. Fasaanitassu näytti nololta ja jatkoi matkaa vaiti.
Äkkiä joelle asteli huolettomasti tomunruskea naaras. Tämä huomasi hyökkäysjoukot ja kiljaisi.
’’Varjoklaani hyökkää! ’’ jäänsinisilmäinen naaras ulvoi juostessaan leiriinsä.
’’Hyökätkää!’ Arpitähti huusi ja kissat loikkivat nopeasti viimeiset kivet rannalle. Varjoklaani juoksi sisäänkäynnille ja tunnelista alkoi vyöryä kissoja leiriin. Käärmetassu pujotteli solakan muotonsa ansiosta helposti taistelevien kissojen ohi. Hän oli etsimässä vastustajaa, kun huomasi lähellä pentutarhaa tumman kellanpunaisen pennun tipahtavan ruskean naaraan hännästä, naaraan taistellessa.
Käärmetassu virnisti ja nappasi pennun leukoihinsa.
Valitettavasti kuningatar huomasi sen.
’’Ei! Et vie Punapentua!’’ ruskea naaras ulvoi itku kurkussa. Käärmetassu oli jo siirtymässä pois, kun jokin raskas tömähti hänen selkäänsä ja pentu tipahti oppilaan suusta. Kuningatar haki sen takaisin.
Kullanruskea kilpikonnakuvioinen kolli piteli Käärmetassua paikoillaan.
’’Yritäkin viedä poikani!’’ soturi murisi ja upotti kyntensä syvälle Käärmetassun lapaan ja riipaisi ylöspäin.
Käärmetassu ulvoi kivusta ja sätki pois soturin alta.
Kolli näki vaaleanruskean, täplikkään selän olevan tätä päin. Käärmetassu nilkutti vaanien tämän taakse ja kaatoi hänet.
’’Nyt sinä-!’’ Käärmetassu keskeytti lauseensa.
Eikä! Tuo oli juuri se vaaleanruskea naaras sieltä kokouksesta! Peippostassuksiko se toinen oppilas häntä kutsui?
’’Tapa minut jos haluat.’’ Peippostassuksi kutsuttu naaras irvisti ja sulki vihreät silmänsä. Kyykäärmekuvioinen kolli vain tuijotti tätä, ja päästi naaraan pystyyn.
’’Mikset tappanutkaan minua?’’ Peippostassu kysyi hämillään.
Käärmetassu vilkuili hätääntyneenä ympärilleen.
’’Yöllä, Kuunhuipun hetkenä, Jokiklaanin rajalla, minun on saatava puhua sinulle.’’ kolli kuiskasi ja nilkutti pusikkoon kääriytyen sinne.

Myöhemmin, Varjoklaani oli hävinnyt ja kissat lepäsivät omassa leirissään haavojaan nuollen. Käärmetassu oli saniaisten varjossa yksin, ja katsoi lavassa olevaa syvää haavaansa, jossa oli hämähäkinseittiä.
>Miksi kuvittelen sen naaraan tulevan? Kukaan tuskin tulee taistelun jälkeen tapaamaan tappajaa.< kyykäärmekuvioinen kolli ajatteli mutta päätti hiipiä odottamaan.

Kolli istui Jokiklaanin rajalla odottaen. Äkkiä pusikosta kuului rapinaa ja ruskea naaras tuli esiin.
’’En älyä tätä. Halusit puhua, mutta juurihan taistelimme?’’ Peippostassu sanoi ja istui Käärmetassun eteen.
’’Anteeksi. En olisi halunnut taistella. En tappanut ketään, ja olen iloinen.’’ Käärmetassu naukui.
’’Millainen Varjoklaanilainen pyytää anteeksi?’’ Peippostassu kehräsi huvittuneesti.
’’Sellainen joka on puoliverinen.’’ Käärmetassu töksäytti.
’’Minä olen Käärmetassu, ja sinähän olitkin Peippostassu, vai?’’
Peippostassu nyökkäsi.
’’Ei minulla muuta… tai no..’’ Käärmetassu jatkoi punastuen äkillisesti.
’’Haluaisitko…vielä tavata? T-tiedän hyvän paikan, jossa voi olla kahdestaan.’’
Peippostassu hymyili veikeästi ja nousi seisomaan.
’’Ylihuomenna, sama aika ja paikka, näytä se rauhaisa paikka sitten. Nähdään, Käärmetassu.’’ Sitten naaras katosi juosten omaan leiriinsä. Käärmetassu oli jähmettynyt paikoilleen. Sydän hänen rinnassaan tuntui lämpöiseltä ja hakkasi lujaa. Naaras halusi vielä tavata!

//joo 2 kerta ku teen tän -.- vähä lyhkääsee ku alkuperäinen joka katos mutta no…ja sry meni aikamuodot sekasi :P en jaksa korjata/

Vastaus:Hyvä tarina tämä on! Saat 20 kokemuspistettä

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkukynsi,Tuuliklaani
27.07.2013 08:43
Tihkukynsi seisahtui."Hiekkatassu kiipeä puuhun.Minä hämään niitä."Tihkukynsi tuijotti koiria."Miksi sinä et iipeä puuhun"Hiekkatassu kysyi.Tihkukynsi huomasi että kumppaninsa lihakset olivat jo kireät pakenemista varten."En voi antaa niiden löytää tietään Tuuliklaanin."Tihkukynsi sanoi.>Enkä Jokiklaaniin.<Tihkukynsi lisäsi."Nyt!"Hekkatassu juoksi lähintä puuta kohti ja kiipesi ylös.Koirat juoksivat räksyttäen isot ja tappavat hampaat välkkyen häntä kohti.Tihkukynsi juoksi niin lujaa kuin pystyi.Hän suuntasi kohti ei kenenkään maata.Tihkkukynnen jalka upposi kaninkoloon.Kipu vihlaisi kun jalka vääntyi luonnottomaan asentoon.Koirat olivat enään parin ketunmitan päässä.Hän sai jalkansa pois ja nilksutti mahdollisimman nopeasti.Koira iski hampaansa Tihkukynnen lapaan.Se nosti hänet ilmaan ja tiputti taas ja laittoi valtavan käpälänsä Tihkukynnen kyljen päälle.Tihkukynsi huomasi Jokiklaanin partion."Auttakaa!"Hän huusi epätoivoisena.Ainoat kissat jotka hänen tunsi olivat Rastastähti ja Lummetassu.Koira nosti valtavans päänsä ja iski hampaansa Tihkukynnen kurkkuun.Lummetassu yritti tulla auttamaan mutta toinen soturi otti hänestä kiinni.Koira nosti hänet ilmaan ja ravisteli häntä puolelta toiselle.Tihkukynsi kakoi ja silmissä alkoi sumeta.Hän näki kun jokin vaaleakarvainen lähestyi raivoisasti ulvoen.Kun hän tunnisti tulijan hänen mielensä kirkastui.Lummetassu riuhtasi itsensä irti ja juoksi koiria kohti suoraan.Hiekkatassu ulvahti ja Tuuliklaanin sotureita ilmestyi metsästä.Hän tunnisti entisen mestarinsa ja Kipinätassun.Mukana olivat myös Varistähti,Piikkihernehäntä ja Jääkaiku.>He eivät kerkiä pelastaa minua<Tihkukynsi ajatteli kun koira lattoi käpälänsä hänen lantion päälle ja puri tiukasti häntä kurkusta.Tihkukynsi ei saanut happea.Hän näki valkoisen kissan joka juoski häntä kohti kuin pyörremyrsky.Kissa pysähtyi ja sanoi:"Hei poikani"."Emo!"Tihkukynsi tunnisti naaraan."Onko minun aikani?"Hän kysyi hiljaa."Se riippuu.Jos olet sitkeä he saattavat voida pelastaa sinut."Naaras katsoi häntä lempein silmin.Hahmo katosi ja Tihkukynnen silmissä sumeni.Koira ulvahti ja irrotti otteensa.Tihkukynsi veti katkonaisesti henkeä ja katsoi koiraa.Lummetassu oli iskeytynyt sen naamaan."Hampaat irti veljestäni!"Lummetassu sihisi.Tihkukynsi kömpi ylös ja toinen koira porhalsi häntä kohti hän väisti sen hampaita mutta sen kynsi teki pahan haavan hänen kylkeensä.Hän ei enää jaksanut vaan kaatui maahan.Hiekkatassu loikkasi hänen luokse ja otti hänen niskanahasta kiinni ja alkoi raahata häntä pois.Tuuliklaanin soturit vyöryivät koirien kimppuun.Jokiklaanin partio juoksi Lummetassun luokse kun hän meni Tihkukynnen luokse ja nuoli tämän veristä turkkia."Hänellä on kumppani Tuuliklaanista"Tanakka raidallinen kolli huudahti.Partio katsoi vihaisesti Lummetassua."Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta että minulla ei ole kumppania Tuuliklaanissa!"Lummetassu tiuskaisi."No siltä se vain näyttää!"Kolli murisi."Suu tukkoon Raskasjalka!Rastastähti minä kerroin sinulle mikä jutun juoni enkä selitä sitä enään uudelleen."Lummetassu tiuskaisi.Ja lähti juoksemaan kohti JOkiklaanin leiriä."Onko hän sinun kumppani?"Rastastähti murisi Tihkukynnen korvaan."Hiekkatassu on kumppanini ja Lummetassu siskoni."Hän yskähti.Jokiklaanin partio lähti mitään sanomatta.Koirat juoksivat uikuttaen karkuun.Piikkihernehäntä nappasi Tihkukynnen selkäänsä ja Tuuliklaanin soturit suuntasivat aluetta takasin päin.Varistähti kyseli jotain mutta hän oli liian väsynyt hän valui pimeyteen.
jatkuu...
/sori saatoin jossain vaihees kirjotta Tihkutassu kun vaati totuttelua että se on soturi nyt;)//
Vastaus:Saat tästä 20 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Ruoskatassu,Tuuliklaani
27.07.2013 08:01
Varistähti ja tämän soturit olivat heittäneet hänet pois Tuuliklaanin reviiriltä ja kieltäneet häntä palaamasta.Ruoskatassu katsoi raivoissaan Tuuliklaanin aluetta.>Minulle riittää kunhan saan Hiekkatassun ja Tihkutassun hengiltä.<Hän murisi.Hän kuunteli tarkasti korvillaan ja näki monta harmahtavaa turkkia.Hän hiipi hiljaa puuhun ja katsoi alas.Siellä oli monta jättimäistä koiraa.Suunnitelma kehkeytyi hänen pahassa mielessään.Hän loikkasi puusta puuhun.Koirat olivat jääneet lepäilemään.Hän laskeutui ketterästi alas puista niin kaukana että koirat eivät huomanneet häntä.Hän juoksi takaisin Tuuliklaanin leiriä kohti.Hän seisahtui sisäänkäynnin kohdalle ja huusi:"Hei ketunläjät onko kellään teistä tarpeeksi nopeita jalkoja minun kiinni saamiseen?"."Me hoidamme tämän Varistähti!"Tihkukynsi huudahti ja Hiekkatassu ja Tihkukynsi lähtivät ajamaan Ruoskatassua takaa.Ruoskatassu suuntasi kohti koiria.Hän ulvahti ja piiloutui puskiin.Koirat tulivat muristen aukiolle ja Hiekkatassu ja Tihkukynsi tulivat aukiolle."Ti-tihkukynsi!"Hiekatassu änkytti.>Ai siitä karvapallosta on tullut soturi<Ruoskatassu murahti."Pahus me menimme ansaan!"Tihkukynsi parahti.Ruoskatassu virnisti ja hiipi pois."Se on hoidettu nyt!"Ruoskatassu loikki hilpästi."Nyt minun pitää tavata Roihukynsi ja Piikkikynsi"Ruoskatassu irvisti."Toivottavasti Lumimätäs on tyytyväinen sitten.
Vastaus:Saat tästä 14 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Peippostassu,Jokiklaani
26.07.2013 20:04
Myrsky
Luku 1
Astelin Jokiklaanin reviirillä. Oli kaunis ilma mutta tuuli toi mukanaan sateen tuoksua.
>Minä en vettä pelkää, olenhan Jokiklaanista!< ajattelin uhmakkaana ja äkkäsin siinä samassa hiiren.
Otin hiiren hengiltä ja nuolaisin veret huuliltani.
Tänään olin päättänyt metsästää riistaa ei kalaa tällä kertaa vaan hiiriä,myyriä ja lintuja.
Pian olin saanut hiiren lisäksi kaksi pulua kiinni. Ne olivat eksyneet tänne ja olin saanut niistä helpon saaliin.
Naureskelin tyytyväisenä juuri pulut hengiltä otettuani. Ehdin vielä saalistaa kakksi hiirtä lisää, ennen kun kuonolleni putosi pisara ja toinenkin.
En hätkähtänytkään, sillä luulin, että tuloillaan oli pelkkä pikku kuuro, mutta sitten alkoi sataa oikein kunnolla ja kaiken kruunuksi salama repi taivaan kahtia aivan takanani ja taivas välähti valkoisena.
Juoksin minkä kintuistani pääsin riista suussani kohti leiri, mutta tajusin ettei se ollut kovin viisasta ja päätin etsiä suojan sateelta.
Löysin ketunkolon, joka oli hylätty, mutta kun astuin sisään hämmästys oli totta vie suuri. Sisällä makasivat Kielonkaste ja Varpusenlento.
"Kielonkaste?Varpusenlento? Mitä on tapahtunut?" kysyin ääni väristen hiirten ja lintjen takaa, sillä minulla oli edelleenkin saaliini suussani.
Laskin pulut ja hiiret maahan tassujeni juureen ja kuuntelin, kun Kielonkaste kertoi tapahtuneen ja Varpusenlento täydensi kertomusta välillä heikolla äänellään.
Kun kaikki oli selitetty juurta jaksain kolon täytti painostava hiljaisuus.
"Kelpaisiko tuoresaalis?" kysyin ja rikoin hiljaisuuden, sillä minulla ainakin oli kiljuva nälkä.
Otin yhden puluistani ja aloin syödä sitä sudennälkäisin hotkaisuin.
Kielonkastekkin on itselleen tuoresaalista ja antoi Varpusenlennollekkin.
Sade rummutti maata ja silloin tällöin kolon valaisi valkoinen valo, joka kajasti ulkoa ja katosi sitten samantien.
Vastaus:Saat tästä 18 kokemupistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pisarapentu,Jokiklaani
26.07.2013 19:59
Kolli heräsi.Hän töykki siskoaan joka nukkui heidän emon vieressä.naaras pentu mumisi:"Anna minun nukua."."Kastanjapentu tule nyt.Voimme tutkia paikkoja kun on yö."Pisarapentu suostuteli siskoaan.Kastanjapentu nousi."No mennään sitten"Kastanjapentu sanoi innoissaan.He loikkivat ulos leiristä."Kuuntele!"Kastanjapentu sanoi."Jossain lähellä on joki."Pisarapentu kuunteli hiljaa ja kuuli myös virtaavan joen."Mennään!"Hän huudahti siskolleen.Pisarapentu nelisti Kastanjapentu perässään jokea kohti.Vauhti oli luja.Kun joen penkare tuli näkyviin Kastanjapentu hidasti mutta Pisarapentu porhalsi eteenpäin täyttä vauhtia."Hidasta!"Kastanjapentu huusi.Mutta Pisarapennulla ei ollut aikomustakaan hidastaa.>Minä loikkaan joen yli<Pisarapentu ajatteli ja ponnisti.Pisarapentu molskahti jokeen.Hän potki pakokauhuissaan mutta ei pysynyt pinnalla.Hän upposi veden alle.Juuri kun häneltä meinasi loppua happi valkoinen kissa loikkasi jokeen.Kolli tarttui Pisarapentua niskanahasta ja nosti hänet pinnalle.Pisarapentu kakoi ja veti nopeasti happea keuhkoihinsa.Kolli vei hänet rannalle.Kastanjapentu juoksi Pisarapennun luokse.Juuri kun naaras pentu oli sanomassa jotain Lummetassu huusi:"Mitä ihmettä te täällä teette?"Lummetassu juoksi Pisarapennun luokse.Hän katsoi valkoista kolli."Tihkutassu!"Lummetassu maukaisi ja alkoi kehrätä.Aamu alkoi sarastaa.Kolli yskähti."Se on Tihkukynsi.Olen nyt soturi."Kolli sanoi ylpeästi."Sehän on ihanaa!"Lummetassu kehräsi ja kosketti Tihkukynnen kuonoa omallaa."Kiitos kun pelastit Pisarapennun"Lummetassu kiitti.Tihkukynsi nyökkäsi ja ui toiselle puolelle.Pisarapentu seurasi valkoista kollia katseellaan kun tämä juoksi pois."Nyt mennään takaisin leiriin"Lummetassu sanoi.Pisarapentu hoippui leiriin märkänä ja kylmänä."Mitä teille on tapahtunut!?"Juovasulka kiljaisi ja juoksi pentujensa luokse."Pisarapentu hyppäsi jokeen ja olisi hukkunut jos Tuuliklaanin Tihkukynsi ei olisi pelastanut häntä"Lummetassu vastasi."Lummetassu!Sinä lupasit"Pisarapentu parahti."Sinä olisit voinut kuolla.Sinun pitäisi miettiä mitä teet koska teoilla on seuraukset"Lummetassu sanoi.Juovasulka tarttui Pisarapennun ja Kastanjapennun niskanahasta ja kiikutti nämä pentutarhaan."Te ette poistu täältä enään tänään"Juovasulka määräsi.Kastanjapentu alkoi kiistellä asiasta kun Pisarapentu meni kerälle.>Se sopii minulle.On ollut jo muutenkin liian vauhdikas päivä<Pisarapentu ajatteli.
jatkuu...
/Sori mun ajatukset karkas Kuutassun edellises tarinas ja kirjotin vahingos Kuukajo/
Vastaus:Mukava tarina, saat 19 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Piitu/Kuutassu,Kotikisu/Varjoklaani
26.07.2013 19:35
Piitu käveli Arpitähden perässä."Tässä on leirin sisään käynti.Oletko varma että haluat tulla?"Arpittähti kysyi Piitua tutkien."Kyllä"Piitu vastasi.Hän ei pelännyt toisen kotikisun Bobin kertomuksia hurjista villikissoista jotka halkaisivat hänen korvansa.Aapo oli kohdannut yhden ja sanonut että ne ovat ihan normaaleja kissoja.Arpitähti astui tunneliin ja katosi sen sisälle.Piitu veti syvään henkeä ja astui tunneliin.Leirin sisäpuolella oli monta kissaa.Arpitähti kulki klaanin eteen.HÄn ulvahti ja kaikki kissat katsoivat häntä."Kysyn teiltä hyväksyttekö tuon kissan tähän klaaniin?"Arpitähti sanoi ja osoitti Piitua.Kaikki kissat katsoivat Piitua.Piitu heilautteli häntäänsä edestakaisin hermostuneena."Seehän haisee ihan kaksijaloilta!"Kellanpunainen kolli huusi."Sehän?!On minulla nimikin!"Piitu tiuskaisi valtavalle kollille.Kolli käänsi katseensa häneen."Ja mikäköhän se mahtaa olla?"Kolli kysyi ivallisesti.Piitu suoritti ryhtiään."Se on Piitu"Hän sanoi ja tuijotti kollia silmiin vihaisena.Klaani näytti kylmältä.Arpitähti katsoi klaania."Jos kukaan ei ole sitä vastaan nimeän tämän kissan Kuutassuksi."Arpitähti sanoi ja klaani jatkoi askareitaan.Kukaan ei sanonut mitään Kuutassulle.Tämä istui surullisena leirin reunoilla.Kilpikonnakuvioinen kissa ja mustavalkoinen kissa kävelivät Kuutassun luokse."Heei minä olen Fasaanitassu"Kilpikonnakuvioinen naaras esittäytyi."Minä olen Pimeystassu"Kolli esittäytyi."Hei"Kuutassu sanoi ujosti.
"Ei kannata yrittää lähestyä Tiikeritassua,Salamasielua tai Käärmetassua"Fasaanitassu sanoi ja osoitti kissoja vuorotellen."Ja muista:Älä anna tämän klaanin muuttaa sinua pahaksi."Pimeystassu sanoi."Minun pitää mennä mestarini kanssa metsästämään"Pimeystassu sanoi ja loikki Salamasielun luokse.Kolli tiuskaisi jotain Pimeystassulle ja nämä lähtivät leiristä."Mikä mestari?"Kuutassu kysyi hämmillään."Mestari on se joka opettaa meitä sotureiksi.Sinäkin saat jonkun pian"Fasaanitassu sanoi ja loikki pois.Kuutassu käveli arasti Arpitähden luokse."Missä minä nukun?"Hän kysyi kollilta.Arpitähti osoitti pesää.Kuutassu juoksi sen suojiin.Siellä hän törmäsi Käärmetassuun ja Tiikeritassuun.Käärmetassu lähti tuhahtaen pois ja Tiikeritassu tönäisi häntä.Kuukajo käpertyi kerälle.>Oliko tämä väärä klaani?<Kuutassu mietti surullisena.Hän sulki silmänsä.>Aineskin Fasaanitassu ja Pimeystassu ovat mukavia<Kuutassu mietti.
Jatkuu....
//Kuutassu lähtee joskus pois Varjoklaanista...//
Vastaus:Saat tästä tarinasta 20 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kielonkaste,Jokiklaani
26.07.2013 19:20
Tassuttelin metsässä roikuttaen hiirtä suussani.Yhtäkkiä sain kuonooni kitkerän veren hajun.Säikähdin ja pudotin hiiren,sillä tunnistin myös kissan tuoksun.
>Varpusenlento!<en välittänyt hiirestä vaan juoksin veren hajun suuntaan.Ruohikolle oli tihkunut punaisia veripisaroita.Valkeat tassuni tahriintuivat vereen,mutta minua kiinnosti nyt vain Varpusenlento.
"Sinnittele rakkaani minä tulen!"huusin.Pensasten takana huomasin kaksi ruumista.Punaruskean,joka oli ketun eloton ruumis.Toinen taas oli rakas Varpusenlentoni.Juoksin tämän luokse ja nuolin tämän turkkia toivoten,että tämä heräisi.
"Et saa kuolla! Millään ei ole merkitystä jos kuolet!"kuiskasin tämän korvaan kyynelten tihkuen silmistäni.Helpotuksekseni huomasin tämän kyljen kohoilevan.
>Varpusenlento on elossa!<ajattelin onnellisena.Nappasin kollin niskanahasta ja lähdin kuljettamaan tätä leiriä kohti.
"K-kielonkaste?"kolli maukui heiveröisesti.
"Olen tässä. Vien sinut leiriin turvaan."mau'uin rauhallisesti.Varpusenlento oli hankala kuljettaa sillä tämä oli suurempi kuin minä ja tämä oli niin lihaksikas.Kävelyni muuttui koko ajan hitaammaksi sillä voimani alkoivat loppua taivaalla näkyi tummia myrskypilviä ja arvasin,että pian alkaisi kunnon myrsky.
>On ehdittävä leiriin ennen kuin myrsky alkaa.<ajattelin ja tunsin pian kostean pisaran kuonollani.Katsahdin taivaalle silmät suurina ja pian sade alkoi se litisti turkkini niin että se takertui ihooni.Olin jo tottunut siihen,että olin useasti märkä.Mustat pilvet ja sumu ympäröivät minut ja olin aivan hukassa.Ukkosen jyrinä kantautui kaukaa.
"Mikä se oli?"Varpusenlento mumisi ja sulki taas silmänsä.
"Ukkonen,mutta älä huoli pääsemme pian leiriin."mau'uin.Varpusenlento nytkäytti korvaansa merkiksi että oli kuollut.
>Missä olen?<mietin ihmeissäni.Yhtäkkiä kuulin uuden jyrähdyksen ja huomasin keltaisen välähdyksen.Tilanne paheni entisestään.Vilkuilin hädissäni ympärilleni.Pian lähellämme olevaan koivuun osui keltainen salama ja puu syttyi tuleen kaatui eteemme.Varpusenlento putosi otteestani ja mätkähti maahan.Kirkaisin peloissani.
"Uff!"kollin ilmat pakenivat keuhkoissa tämän pudotessa suustani.
"Anteeksi."mau'uin.
"Ei se mitään."tämä mumisi.
"Meidän on palattava ketunpesälle."mau'uin.Varpusenlento nyökkäsi ja huokaisi raskaasti.Otin kollin niskanahasta kiinni ja lähdin varovasti kuljettamaan tätä takaisin ketunpesälle.Sade oli yltynyt kaatosateeksi ja kaikkialla jyrisi ukkonen.Tassuttelimme ketunpesään turvaan sateelta.Varpusenlento hytisi kylmästä.Aloin nuolla kumppanini takkuista ja vielä vähän veristä turkkia.
"Älä huoli sinä selviät."kuiskasin tämän korvaan.Varpusenlento kosketti kömpelösti minun kuonoani omallaan.Kehräsin onnellisena ja aloin vaihtamaan kieliä kumppanini kanssa.Käperryin tämän viereen kerälle ja suljin vihreät silmäni.Painoin pääni vasten kollin rintaa.
"Rakastan sinua Kielonkaste."kolli kuiskasi.
"Minäkin rakastan sinua ja lupaan,että pääsemme turvaan."kehräsin ja kiedoin häntäni tämän hännän ympärille.Suljin vihreät silmäni.Kuulin korvillani Varpusenlennon tuhinan,sateen ropinan ja ukkosen jyrinän.
>Suojele meitä Tähtiklaani!<pyysin hiljaa mielessäni vielä ennen kuin nukahdin.

//Anteeksi lyhyys
Vastaus:Saat tästä tarinasta 29 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Varpusenlento, Jokiklaani
26.07.2013 18:07
Luku 1 Jälleen xD

Katsoin rkästyneenä oppilastani Samettitassua. Yönmusta naaras virnisteli ilkikurisena minulle. Olimme olleet koko päivän metsästämässä, ja jos totta puhutaan, olisin voinut hukuttaa itseni.
En kuitenkaan tehnyt niin, koska tiesin emoni ja isäni jäävän suremaan minua. Ja tietenkin sisareni Haapatassu ja kumppanini Kielonkaste.
"Maa kutsuu Varpusenlentoa, kuuluuko?" Samettitassu naurahti vieressäni. Huomasin jääneeni paikoilleni leirin sisäänkäynnin edustalle.
"Mene ystäviesi luo. Saat loppuillan vapaata, kuten myös huomisaamun. Menehän jo!" Tuhahdin ja katsoin, kuinka tämä pujahti leiriin. Huokaisin hiljaa ja käännyin kannoiltani poispäin leiristä. Päätin palata hetkeksi metsästämään.

Sukelsin sananjalkojen lävitse ja ilma täyttyi lehtien kahinasta. Haistelin saaliin toivossa ilmaa ja virnistin, kun tunnistin vesimyyrän. Aloin hiipimään sitä kohti ja pystyin kuulemaan sen pienten jalkojen hiljaisen töminän.
Metsässä vallitsi syvä hiljaisuus. Liian syvä sellainen... Hiivin kuitenkin eteenpäin siitä huolimatta ja näin sen. Valmistauduin loikkaamaan sen kimppuun, kunnes voimakas siipien läpsytys sai minut säpsähtämään. Aivan yläpuolellani lensi lintuparvi.
"Tulittepa soikein loistavaan aikaan..." murahdin nähdessäni vesimyyrän katoavsn hahmon. Pudistelin turhautuneena päätäni ja suunnittelin jo leiriin paluuta.
Samssa kuulin oksan katkeavan jossakin takanani ja höristin korviani. Olin kuulevinani askelia ja arvelin heti sen olevan -kukas muukaan- oppilaani Samettitassu.
Kuuntelin tarkemmin ja kauhukseni tajusin askelten olevan liian raskaita vastanimetylle oppilaalle. Nuuhkaisin varovasti ilmaa ja silmäni levähtivät vapposen auki. Tuo pistävä haju kuului ketulle!
Aloin vaistomaisesti juoksemaan poispäin leiristä. En voinut johdattaa tuota petollista eläintä rakkaitteni luo, enkä voinut johdattaa sitä muiden klaanien reviireille. Mitä minä siis teen? Ainoa vaihtoehtoni näytti olevan se vähiten toivottu...
Käännyin raivoissani ja sivalsin sen punertavaa turkkia terävillä kynsilläni. Se uikahti hiljaa, mutta läimäisi minut puuta vasten.
"Minä tappaa sinut, sitten me tappaa muut!" Se murisi ja haukahti innoissaan. Nousin ontuen maasta ja sähisin sille.
"Antaa tulla vaan!" Syljin sanat suustani. Sen jälkeen loikkasin sitä kohti ja hamuilin sen kaulaa. En kuitenkaan saanut kuin rintaan haavan.
Toisaalta se näytti syvältä ja verta vuosi paljon.
Se ei kuitenkaan kettua paljoa haitannut. Se vuorostaan hamuili kaulaani ja sai melko lähele iskettyä kyntensä. Ulvaisin kivusta, kun veitsenterävät kynnet lävistivät ihoni.
Kuulin ketun haukahtavan voitonriemuisena, kun hoipertelin verillä kauemmaksi. Katsoin tarkasti sitä ja mietin, miten ihmeessä saisin iskettyä tätä kaulaan. Mielessäni alkoi kuin alkoi muodostua suunnitelma ja hymyilin oienesti tyytyväisenä.
Hyppäsin yllättäen vasten puuta josta otin vauhtia ja aloin lentämään kohti ketun selkää. Se nosti käpälänsä valmiiksi iskuun, mutta minäpä sukelsin tämän alle ja iskin hampaani sen kaulaan. Suuhuni tulvahtanut veri sai minut huonovointiseksi, mutta en voinut irrottaa. En jos halusin voittaa. Niimpä pysyin sitkeästi siinä, vaikka tämä kaatui kovaa tömähtäen maata vasten. Joka sekuntti sen kouristukset heikkenivät, kunnes se valahti veltoksi. Irrotin voimattomana otteeni sen kurkusta ja oeräännyin hoiperrellen. Lysähdin heikkona maahan ja tunsin, kuinka pimeys otti minusta vallan.

//Ei kuollut. Joku voi löytää seuraavana päivänä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Jäävirta, Jokiklaani
26.07.2013 17:40
Oma oppilas ja tavoille opettelua
Luku 1

Aamulla Rastastähti oli ilmoittanut, että Ruskolehti voisi opettaa minut uimaan ja jokiklaanin tavoille.
Ruskolehden oppilas Peippostassu sai päivän vapaaksi, mutta oppilas ei kuitenkaan saisi vain lorvailla ja laiskotella leirissä tai tuo pistettäisiin töihin.
Tassuttelimme rantaan. Ruskolehti kulki edelläni ja rannalla kun kolli äkkiä pysähtyikin olin törmätä tuota päin, mutta vahinko estyi viime tingassa, sillä huomasin väistää viime hetkellä.
"Noniin Jäävirta" Ruskolehti maukui ja selitti uimisesta kaikkea. "Sinun täytyy vain kahlata veteen ja sitten plä plä plä..vahvoja vetoja pälä pälä potki kunnolla plä plä pläää..." kolli selosti itsevarman näköisenä.
Kuuntelin vain sivussa hiljaa ja nyökkäilin aina kollin kysyessä jotakin.
"Rohkeasti vain! Potkaise kunnolla vauhtia! Plä pälä plä plä pläää ei arkailua plä plää.." kolli jatkoi pälätystään.
Ruskolehti oli antanut minulle merkin, että voisin kahlata veteen.
Kahlasin hieman arasti veteen ja kylmä ja märkä vesi imeytyi turkkiini ja osui inhottvasti ihooni.
Värähdin inhosta mutta tein kuitenkin kollin ohjeiden mukaisesti.
Kahlasin tarpeeksi syvälle ja potkaisin yhtään arkailematta kunnolla vauhtia.
Liu'uin hyvää vauhtia eteenpäin ja potkin välillä pysyäkseni pinnalla.
"Hyvä! Tule nyt rantaan!" kuulin kollin äänen takaani. Uin rantaan ja rannassa olin jo ihan puhki.
"Se meni ihan hyvin aloittelijalta. Harjoittelemme tätä noin kolmen päivän ajan, niin sen pitäisi jo sujua." kolli maukui ja lampsimme leiriin.

---Seuraavien kolmen päivän ajan Ruskolehti opetti minua uimaan. Kalastimme siinä sivussa aina välillä, muttemme paljoa. En ollut nopea oppimaan, joten kesti ennen kuin taisin uimisen kunnolla---

Aamu sarasti vasta ja minä ja Ruskolehti olimme rannassa. Tänään Ruskolehti testaisi uimisen osaamistani ja jos läpäisisisn testi, voisimme alkaa kehittää kalastamis taitoani, sillä uimisen ohella emme olleet juurikaan ehtineet kalastamaan.
Kahlasin veteen ja tein kaiken Ruskolehden opetusten mukaisesti.
"Hyvä! Nyt sinun on osattava vain kalastaa! Se on seuraava opetukseni!" Ruskolehti huusi ja palasin rantaan.
Olimme nousseet kukonlaulun aikaan, koska Ruskolehden pitäisi kouluttaa minun opettamiseni ohella oppilastaankin.
Rannassa Ruskolehti selitti minulle kalastamisen jujun.
"Juju on siinä, ettei anna varjonsa osua veteen." kolli selitti ja näytti. Pian tuon edessä makasi suomukylkinen kala sätkien. Ruskolehti otti kalan hengiltä viittoi minua tekemään perässä. Nyökkäsin kollille ja astelin aivan veden ärelle. Oli vaikeaa pitää varjoaan poissa vedestä, mutta lopulta kovan yrittämisen jälkeen minun onnistui kuin onnistuikin saada kala ongittua kuivalle maalle. Otin hopeakyljen hengiltä ja palasimme leiriin.
Ruskolehti meni kouluttamaan oppilastaan ja minä otin pientä purtavaa itselleni.
Syötyäni peseydyin ja menin hiomaan kalastustaitoani lyödäkseni Ruskolehden ällikällä, kun osaisinkin jo kalastaa vallan mainiosti.
Menin rantaan ja sain heti yhden kalan, jonka otin hengiltä.

---illalla---

Olin kalastanut iltaan asti ja aurinko alkoi jo laskea pesäänsä.
Olin saanut viisi kalaa ja leiriin matkalla sain kaksi hiirtä ja rusakon.
Ei hassumpi saalis! Hallitsinhan minä sentäs saalistamisen kuivalla maalla erinomaisesti.
Kiikutin saaliit leiriin ja Ruskolehti päätti ne nähtyään, että saisin täydet soturin oikeudet nyt kun olin oppinut uimaan ja kalastamaan.
Ennen nukkumaan meno pidettiin ikään kuin nimitys tilaisuus, jossa vain ilmoitettiin että olin nyt täysi soturi.
Sain myös yllättävää kyllä oman oppilaan Lummetassun.
Aloittaisin huomenna tuon koulutuksen.
Kävin huomista jännittyneenä odottaen nukkumaan ja nukahdin heti. Päivä oli ollut rankka.

//Oon vähän jäljes tapahtumista, ni nyt Jää vast saa mun tarinois oppilaan. x33
Vastaus:Saat tästä 25 kokemuspistettä!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkatassu,Tuuliklaani
26.07.2013 15:25
"Jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tulkoot klaanikokoukseen!"Varistähti ulvahti.Hiekkatassu oli jo istunut valmiina odottamassa.Kuningattaret istuivat pentujensa kanssa pentutarhan sisäänkäynnin lähelle.Klaaninvanhemmat istuivat pesän suuaukolla.Soturit istuivat aukiolle ja oppilaat kurkivat ihmeissään mistä oli kysymys.Kaikki muut oppilaat tulivat aukiolle paitsi Rosotassu.Kaarnakasvo ja Yrttitassu istahtivat sotureiden lähelle.Tihkutassu asteli Hiekkatassun luokse hermostuneena.Hiekkatassu katsoi häntä rohkaisevasti ja Tihkutassu räpäytti silmiään.Hiekkatassu vilkaisi Ketunleipäjalkaa ja naaran silmissä paistoi ylpeys."Tihkutassu tule tänne"Varistähti sanoi.Tihkutassu asteli varmoin askelin Varistähden eteen."Minä Varistähti,Tuuliklaanin päällikkö pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi.Tihkutassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania - jopa henkesi uhalla?"Varistähti kysyi.
"Lupaan"Tihkutassu vastasi varmalla äänellä.
Siinä tapauksessa Tähtiklaanien voimien kautta annan sinulle soturinimesi.Tihkutassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Tihkukyntenä. Tähtiklaani kunnioittaa sinun voimiasi ja älyäsi, ja hyväksymme sinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi"Varistähti julisti."Thkukynsi!"Muu klaani huusi uuden soturin nimeä."Sinun pitää olla tämä yö vartiossa sanomatta sanakaan"Varistähti jatkoi.Tihkykynsi nyökkäsi ja muu klaani alkoi hävitä pesiin nukkumaan.Hiekkatassu käveli Tihkukynnen luokse."Onnea"Hän sanoi.Tihutassu katsoi häntä ensin onnellisena mutta sitten surullisena."Mikä on?"Hiekkatassu kysyi.Ensin Tihkukynsi painautui Hiekkatassu vaesten meni makaamaan ja sulki silmänsä.Sitten hän nousi ja ravisti päätään.Hiekkatassu naurahti."Älä huoli pian me nukumme taas samassa pesässä."Hiekkatassu sanoi hilpeästi.ihkukynsi räpäytti silmiään ja Hiekkatassu meni oppilaiden pesään.Hän meni Ohratassun luokse ja kävi kerälle.Hän näki suuaukosta Tihkykynnen joka istui vartiossa.Hän näki unta missä hän ja Tihkykynsi juoksivat nummilla.Heidän vierellä juoksi myös kuusi muuta kissaa.Yksi kilpikonnakuvioinen,savun harmaa,tumman ruskea,tulenvärinen.Kaksi muuta olivat vähän sumeapia.Toinen oli kellertävä ja toinen tiikeri juovainen.Hiekkatassu ei tuntenut ketään näistä kissoista.Hän säsähti hereille.Hän räpäytti silmiään.>Keitä ne kissat olivat?<Hiekkatassu mietti.Hän ravisti päätään ja ravasi Tihkukynnen luo."Mennäänkö metsälle?"Tihkukynsi kysyi."Ei tällä kertaa"Hiekkatassu vastasi.Tihkukynsi näytti pettyneeltä."Tammikynnen pitää arvioida taitoni että minusta tulee soturi."Hiekkatassu sanoi.Tihkukynsi nyökkäsi ja loikki ulos leiristä."Tammikynsi!"Hiekkatassu huhuili mestariaan."Ei nyt Hiekkatassu!"Tammikynsi huusi sotureiden pesästä."Tule jo arvioimaan taitoni en halua että olen oppilas vielä silloin kun pennuist tulee oppilaita!"Hiekkatassu tiuskaisi.Tammikynsi vääntäytyi ulos pesästä."No mennään sitten"Tammikynsi ärisi.Hiekkatassu loikki hyväntuulisena mestarinsa jäljessä."No mene metsästämään"Tammikynsi sanoi välinpitämättömänä.Hiekkatassu loikki kanervikkoon.Hän alkoi hiipiä.Hän haisteli ilmaa.>Tuore jäniksen haju<Hiekkatassu ajteli voitokkaana.Hän hiippi kunnes sai jäniksen näkyviinsä.Hän alkoi hiipiä sitä kohti hiljaa.Se oli enään jäniksen loikan päässä.Hiekkatassu valmistautui ponnistamaan.Hän loikkasi ja jänis yritti livahtaa karkuun.Hiekkatassu laskeutui ketterästi sen päälle ja tappoi se nopealla puraisulla.Hän kulki tyytyväisenä leiriä kohti.>Eiköhän minusta tule pian soturi<Hän ajtteli.
//Sori joudun lopettaa tarinan vähän aikasemmin kun on ruoka eikä konetta voi jättää päälle//
Vastaus:Saat tästä 25 kokemuspistettä! Onnea olet nyt soturi!

~Sulkis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Peippostassu,Jokiklaani
26.07.2013 14:34

Kokous

Jokiklaani oli saapunut ajallaan kokoontumiseen niin kuin myös Tuuliklaani ja nyt saapui Varjoklaani. Varjoklaania oli pitänyt odottaa ja hyvä tovi, mutta Myrskyklaani oli epäilemättä myöhässä sillä kesti kauan ennen kuin sekin vihdoin saapui paikalle ja kokous sai alkaa.
Pääliköt kertoivat klaaniensa tapahtumista, kuten uusista sotureista ja syntyneistä pennuista. Kukaan ei varsinaisesti tainnut olla kiinnostunut näistä asioista, koska muutamat vain supattivat ystäviensä kanssa jotakin.
Suoraan sanottuna, ei minuakaan kiinnostanut hiiren hännänkään vertaa kuinka monta pentua oli syntynyt Varjoklaaniin tai Myrskyklaaniin tai oliko joku kuollut tai sellaista. Ainoa kiinnostava asia minkä Hopeatähti mainitsi oli kuollut päälikkö, Mustatähti ja että heidän klaanistaan oli kadonnut kissoja.
Jännitys kutkutteli vatsassani ja se sai viikseni värisemään aavistuksen verran. Vilkaisin vieressäni istuvaa kollia, joka oli varjoklaanilainen.
Huomasin, että kolli oli katsellut minua salaa ja käänsi nyt katseensa äkkiä poispäin. Tarkastelin tovin kollin ulkonäköä. Kollilla oli pitkä, suorastaan luonnottoman pitkä häntä, jota pitkin kulki sahalaita kuvio, samanlainen kuin kyy käärmeillä on. Kuvio kiipesi ylös pitkin kollin tummaa selkää.
En ollut ehtinyt nähdä kollin silmien väriä, mutta väliäkö hällä.
"PÖÖÖÖ!!" Kuului yhtäkkiä takaani.
Se oli Haapatassu, joka oli vaivihkaa hiipinyt taakseni.
Hätkähdin hieman, mutta säikähtänyt en.
"Säikähditkö?" naaras kysyi hymyillen.
"En, hätkähdin vain hieman." selitin.
"Niinkö, mutta kuitenkin kuka tuo kolli oikein oli, kun se sillä tavalla sinua katsoi?" naaras maukui.
"En tiedä, huomasin itsekkin, että hän katsoi minua, mutta nimeä en tiedä." mauin.
Haapatassu näytti hieman mietteliäältä hetken ajan.
"Varjoklaanista hän taisi olla?" Naaras kysyi sitten.
Nyökkäsin ja juuri silloin kokous julistettiin päättyneeksi.
Lähdin muun massan mukana kohti Jokiklaanin reviiriä Haapatassu aivan perässäni.

//Vähän myöhässä tää kokous tarina. :'D
Vastaus:16 kp:eetä!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Piitu,Kotikisu
26.07.2013 12:52
Piitu venytteli.Hän nousi ylös ja istui pesän lattialle.Hän tassutteli hiiren muotoisen lelun luokse ja läppäisi sitä käpälällään.lelu lensi kauemmas mutta Piitua ei huvittanut leikkiä.Hän kiipesi pöydän päälle ja katsoi ulos ikkunasta.Hän oli päässyt ulos vain valjaissa pariksi minuutiksi.>Epäreilua!Aapo saa olla ulkona niin paljon kuin haluaa eikä hän tarvitse valjaita!<Piitu puhisi.Aapo oli toinen kissa.Hän kävi pari kertaa päivässä sisällä syömässä ja lähti taas ylös.Piitu loikkasi alas pöydältä."On täältä nyt pakko olla joku paikka mistä pääsen ulos"Piitu pohti.Hän käveli oven eteen.>Tästä ne pääsevät sisään ja ulos.Mutta miten<Piitu katsi ovea.Hän loikkasi kahvaan joka valui pohjaan."Äh se ei aukea!"Piitu mutisi.Hänen ote lipesi ja hän tipui alas."AU!"Hän maukaisi.kaksijalka tömisteli huoneeseen.se otti valjaat.Se kurotti käpälällään Piitua ja nosti hänet syliinsä.>Ärh!EN halua näitä<Piitu kiemurteli kun kaksijalka yritti laittaa valjaat.Lopulta Piitu puri kaksijalkaa sen käpälästä ja ulvahti..Piitu loikkasi pois ja juoksi ovelle.Hän piiloutui ihan uloskäynnin viereenKaksijalka avasi oven kun Aapo mourusi sen takana.Aapo vilahti sisään ja kaksijalka päästi irtiovesta jok alkoi sulkeutua.Piitu vilahti ulos ovesta.Hän oli ulkona."Pääsin ulos!"Hän kiljahti riemuissaan.Hän katsoi pesää."Anteeksi minä en kuulu tänne"Hän sanoi ja yritti saada jonkun rinkulan irti kaulansa ympäriltä.Kun se lähti pois hän nosti sen oven eteen."Kyllä minä pärjään.Älkää olko huolissanne minusta"Hän kuiskasi hiljaa.Hän juosi leikatun nurmikon yli ja sujahti kuusiaitaan.Sen toisella puolella oli pieni ukkospolku mutta siinä ei kulkenut paljonkaan hirviöitä.Hän juoksi sen yli.Hän juoksenteli metsässä.Hän juoksi jonkun oudon hajun yli.Pahaksi onnekseen hän ei haistanut sitä.Yhtäkkiä vieras kissa astui hänen eteen.Se oli musta kolli jolla on tumman vihreät silmät."Mitä teet Varjoklaanin alueella"Kolli kysyi arvokkaalla äänellä."Tulin liittymään sellaiseen klaaniin."Piitu vastasi."hah sinustako muka klaanikissa"Kolli nauroi.Piitu pörhisti turkkinsa."No miksi ei muka?"Hän katsoi uhmakkaasti vailla pelkoa itseään suurempaa kollia silmiin."Koska et ole syntynyt metsässä olet kotikisu."Kolli vastasi halveksuen."On minun ystävänikin kotikisu ja hän on ihan yhtä taitava kuin tekin täällä"Piitu haastoi."Minä olen Arpitähti Varjoklaanin päällikkö.Haluatko enään haastaa riita"Kolli kysyi uhmakkaasti."Päällikkö tai et niin et silti saa puhua toisista alentavasti"Piitu murisi."Hah sinussa on ytyä.Saa yrittä olla Varjoklaanissa."Arpitähti maukui ja lähti takaisin päin.>Uskomatonta!Pääsen klaaniin!<Piitu iloitsi
Jatkuu...
//Näin alkaa Piitun tarinaXD//
Vastaus:24 kp:eetä!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hopeatähti,Myrskyklaani
26.07.2013 12:44
Päälikkyys ei ole helppoa
Luku 1

Mustatähti oli kuollut juuri ennen auringon nousua.
Kaikki klaanissa olivat kuulleet pahaenteisen ja läpeensä murheellisen ulvaisuni ja siksi kaikki kurkistelivat sisään päälikön pesän suuaukosta.
Mustatähden eloton ruumis makasi pesän perukoilla aivan takanani.
Makasin pesässä sukien entisen päälikön turkkia hellästi. En halunnut luopua ruumiista liian pian, halusin ensin vaihtaa kaikessa rauhassa kieliä hänen kanssaan.
Mustatähden ruumis oli kylmä ja eloton ja lisäksi pesässä haisi hirveä veren rautainen haju.
Huokaisin, kun olin sukinut tarpeekseni päälikön nuhruista turkkia, olisi aika viedä ruumis aukiolle ja sitten haudata juhlamenoin.
Tartuin ruumista niskanahasta ja kannoin keskelle aukiota. Kaikki katsoivat minua ja kokoontuivat suurkiven ympärille vaistomaisesti.
>Minunko pitäisi pitää puhe?< ihmettelin ja nielaisin hermostuneena.
Huokaisin syvään ja loikkasin hieman haparoiden suurkivelle ja ulvaisin tavanomaisen kokoontumis kutsun.
"Mustatähti on kuollut urhoollisesti kettua vastaan taistellen ja minusta on nyt tullut uusi päälikkö Hopeatähti." mauin ääni väristen. Oli niin kummallista puhua koko klaanille tällä tavoin.
Kaikki kuuntelivat ääneti murheellisina. Jotkut katsoivat pälikön ruumista, kun jotkut itkivät hiljaa.
"Ilmoitan ennen kuuhuipun hetkeä uuden varapäälikön perinteiden mukaisesti. Mutta nyt vaihdamme viimeisen kerran kieliä Mustatähden kanssa, ennen kuin saatamme hänet hautaan." mauin ja loikkasin alas kiveltä kokouksen päättymisen merkiksi.
Kun kaikki klaanissa olivat vaihtaneet kieliä edes menneen päälikön kanssa, saattoivat klaanin vanhimmat päälikön jhlavasti haudattavaksi.
Kun nämä juhlamenot oli suoritettu, oli loppu päivän ajan melko vaisu ja alakuloinen tunnelma leirissä.
Illalla ilmoitin uuden varapäälikön klaanille, juuri ennen kuunhuippua.
"Lausun nämä sanat Tähtiklaanin edessä, jotta se voisi kuulla ja hyväksyä valintani." mauin.
"Uusi varapäälikkö on.."
"Hiekkamyrsky!" julistin ja kaikki onnittelivat hiekan väristä naarasta.
Yöllä ei kuulunut tavanomaista puheen sorinaa pesistä, oli aivan hiljaista. Vaikka oli juuri vastikään julistettukkin uusi varapäälikkökin, Hiekkamyrsky.
Kaikki surivat selvästi Mustatähden menetystä.
Kaiken kukkuraksi vaikutti siltä, että Tähtiklaanikin olisi surrut päälikön menetystä, sillä tuli kammottava kaato sade joka kesti koko yön ajan ja kasteli kaiken litimäräksi.

---aamulla---

Joka paikasta valui vettä, kun aamu aurinko vihdoin nousi ja kuivasi sateen pois.
Vielä aamullakin oli klaani melko vaisu, mutta iltaa kohden kaikki alkoivat jo hieman piristyä ja unohtaa päälikön kuoleman.
Olin aikonut viettää päivän Puumatassua kouluttaen mutta oppilaani oli kadonnut jäljettömiin, samoin kuin Jäävirta,Kielonkaste ja Juovasulka.
Ei olisi hyväksi klaanille jos se menettäisi monta soturia ja oppilasta. Sotureita ja oppilaita tarvittiin molempia klaanissa.
Etsintäpartioita oli järjestetty mutta ketään kadonneista ei ollut löydetty.
Ainoastaan Jäävirran tuoksujälki, joka johti vääjäämättä ja aivan suoraan Varjoklaanin reviirille ja koska kukaan ei ollut halukas seuraamaan hajujälkeä, asia jätettiin sikseen.
Kun ilta vihdoin koitti, oli koko klaani jo unohtanut suremisen ja huominen vaikutti jo iloisemmalta.

---seuraavana päivänä---

Olin nukkunut makeasti yön ja nyt lepäilin pesässäni hyvän aterian päälle.
Ummistin silmäni hetkeksi ja sitten kuulin askelia pesän edustalta ja pesääni astui monta kissaa.
Tunnistin vain osan kissoista.
"Nopsavarjo? Punatassu? Tulikukka? Auringonloiste ja pentusi? Ja kuka tuo on?" kyselin.
Sillä heillä oli mukanaan liekin värinen kolli, joka oli suunnilleen oppilaan ikäinen.
"Olen Liekkipentu, kadonnut veljesi." kolli julisti.
Syöksyin kollin luo ja hukutin tuon rakkauden osoituksiin. Tein samoin myös Nopsavarjolle, ainoalle elossa olevalle pennulleni ja myös ainoalle tallessa olevalle pennulleni.
Nopsavarjo oli järkyttyneen näköinen ja lähti juoksemaan pois.
Lähdin tuon perään ravaamaan, mutten saanut tuota kiinni.
Poikani pinkoi Varjoklaanin reviirille ja katosi tiheään ja synkkään Varjoklaanin metsään.
Uskollisuuteni kielsi minua seuraamasta ja niinmpä palasin leiriin lopen uupuneena.
Oli jo melkein ilta.
Nimitin vielä ennen nukkumaan menoa Liekkipennun Liekkitassuksi.
Veljeni oli todella ylpeä ja röyhisteli rintaansa kaikille ja kaikki onnittelivat tuota ja tervehtivät uudella nimellään.
Ainoastaan minä en yhtynyt riemun huutoihin ja ilonpitoon. Minusta oli veto loppu ja oli pakko saada unta ja olin muutenkin huolesta sekaisin Jäävirran,Nopsavarjon ja Puumatassun vuoksi.
Oli kuitenkin kaksi poissa olevaa kissaa joita en yhtään kaivannut. Nimittäin Piikkikynsi ja Roihukynsi.
Vastaus:28 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkutassu,Tuuliklaani
26.07.2013 12:10
Tihkutassu oli nukkunut huonosti.Hän oli väsynyt aamulla."Tihkutassu herää!"Joku tökki häntä kylkeen."Et voi nukua koko päivää Varjotassu sanoi.Tihkutassu kömpi jaloilleen.Hän haukotteli ja venytteli.Varjotassu loikki ulos ja Tihkutassu laahusti perässä."No mikäs sinua vaivaa?Etkö saanut nukuttua kauneusuniasi?"Rosotassu vinoili.Tihkutassu heilautti mustaa häntäänsä ärtyneenä mutta ei vastannut.Hän jatkoi matkaa muta näki kun Rosotassu puhui jotain Ohratassulle.Ensin Ohratassun ilme muuttui hämmentyneeksi ja sitten vihaiseksi.Ohratassu tiuskaisi jotain Rosotassulle ja lähti pois.Rosotassu jäi hölmistyneenä istumaan paikoilleen.Tihkutassu kehräsi.Hän livahti parantajan pesään.Hiekkatassu makoili sammalpedillä.Tihkutassu istui Hiekkatassun eteen."Oletko syönyt vielä mitään?"Hän kysyi lempeästi.Hiekkatassu avasi silmänsä ja nousi istumaan."En mutta ei ole kyllä nälkäkään."Hän vastasi vaisusti."No tuon sinulle kumminkin jotain."Tihkutassu maukaisi.Hän tassutteli tuoresaaliskasalle.Hän otti jäniksen ja vei sen Hiekkatassulle.Hiekkatassu alkoi syödä sitä."Mitä siis tapahtui?"Tihkutassu kysyi."No ei mitään erikoista."Hiekkatassu kierteli."Kerro nyt?"Tihkutassu manasi."No selvä.Olin metsästämässä ja sitten huomasin haukan.Menin piiloon mutta sitten paikalle tuli Ohratassu joka jahtasi jänistä.Hän ei huomannut haukkaa.Sitten kun hän huomasi sen se syöksyi jo häntä kohti ja hän jähmettyi pelosta.Minä rynnistin piilostani ja vetäsin hänet pois sen kynsien alta.Kun olimme lähdössä karkuun huomasin jalkaan tulleen haavan.En päässyt ylös ja haukka suuntasi jo minua kohti.Ohratassu ei olisi kerinnyt ajoissa pelastamaan inua.Mutta sitten Synkkäturkki pelasti minut.Olisin kuollut ilman häntä"Hiekkatassu otti palasen jäniksestä."Teetkö minulle palveluksen?"Hiekkatassu kysyi."Ihan mitä tahansa"Tihkutassu lupasi."Käy kysymässä Kaarnakasvolta milloin pääsen pois täältä."Hiekkatassu sanoi ja alkoi puhdistaa itseään.Tihkutassu juoksi ulos mutta ei nähnyt Kaarnakasvoa.Hän tassutteli KIpinätassun luokse."Tiedätkö missä Kaarnakasvo on?"Tihkutassu kysyi."No en tiedä!"Kipinätassu tiuskaisi.Tihkutassu perääntyi hämmentyneenä."Hän meni keräämään yrttejä"Kanitassu sanoi."Kiitos"Tihkutassu sanoi ja porhalsi leiristä ulos.Hän juoksi nummeilla kunnes törmäsi Yrttitassuun."Missä Kaarnakasvo?"Tihkutassu pälyili ruskeata kollia."Täällä"Kaarnakasvo vastasi.Kolli tuli pois kanervikosta."Mitä asiaa sinulla on?"Kolli mutisi suu täynnä yrttejä."Milloin Hiekkatassu pääsee pois parantajan pesästä?"Tihkutassu kysyi.Kaarnakasvo laski yrtit."Älä hoppuile vielä.Ensin pitää katsoa kuinka hyvin se paranee ja että tulehtuuko se"Kaarnakasvo sanoi ja alkoi poimia yrttejä."Minä voin auttaa"Tihkutassu tarjoutui.Kaarnakasvo nyökkäsi ja TIhkutassu poimi loput yrtit.Yrttitassu oli jo mennyt leiriin.Kaarnakasvo kulki ripeällä askeleella.Tihkutassu kulki hänen perässä.Kylmät väreet kulkivat Tihkutassun läpi.Hän kääntyi ja näki kanerivikossa vihaa täynnä olevan jäänsinisen silmän."kaarnakasvo!"Tihkutassu sihahti.Parantaja kääntyi ja Tihkutassu laski yrtit tämän eteen.Hae Varistähti.Ruoskatassu on täällä."Hän murisi.Parantaja nappasi yrtit nopeasti ja juoksi leiriä kohti.Ruoskatassu hiipi kanervikosta ulos."Jaa ja sinä olet valmis kohtaaman minut muka?"Ruoskatassu murisi."Kyllä olen"Tihkutassu murisi takaisin.Ruoskatassu paljasti pitkät ja terävät kyntensä.Tihkutassu paljasti omat lyhyet ja terävät kyntensä ja pörhisti turkkinsa.Juuri kun Ruoskatassu aikoi ponnistaa Tihkutassu lennätti itsensä huimalla loikalla Ruoskatassun selkään.Tihkutassu polki Ruoskatassun kylkeä vahvoilla takajaloillaan.Ruoskatassu kellahti kyljelleen ja Tihkutassun ote lipesiRuoskatassu pamautti Tihkutassua käpälällään poskeen.Ruoskatassu kääntyi rauhallisesti ja ponkaisi Tihkutassua päin.Tihkutassu ponnisti ja törmäsi koko voimallaan Ruoskatassun vatsaan.He tömähtivät maahan ja Tihkutassu painoi Ruoskatassun maata vasten.Kanervikosta pöllähtivät Varistähti,Yksiviiksi,Ketunleipäjalka ja Mustahaukka."Voit päästää irti hänestä Tihkutassu"Varistähti sanoi kun Mustahaukka ja Ketunleipäjalka ottivat Ruoskatassusta kiinni.Ketunleipäjalka katsoi Tihkutassua ylpeänä."Käy näyttämässä tuota poskeasi Kaarnakasvolle"Yksiviiksi sanoi.Tihkutassu laahusti leiriä kohti.Kun Tihkutassu työntyi parantajan pesään Hiekkatassu nukkui.Kaarnakasvo hoiti kynnen jäljet hänen poskessaan ja Tihkutassu meni Hiekkatassun viereen lepäämään.
Vastaus:27 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pisarapentu,Jokiklaani
26.07.2013 09:30
Pisarapentu vilkaisi kuningtaria ja pentuja.Kaikki nukkuivat.>Nyt voin mennä tutkimaan leiriä!<Pisarapentu ajatteli riemuissaan.Hän tassutteli ulos.Aukiolla ei näkynyt ketään.Pisaraentu näki liikettä.Hän pörhisti turkkinsa ja alkoi sihistä.Mustavalkoinen kissa käveli hänen luokse."Mitä sinä täälä teet?"Naaras kysyi lempeästi."No kerro sinä ensin"Pisarapentu sanoi uhmakkaasti."Minä lähden"Naaras töksäytti.Pisaraoetu katsoi kissaa ihmeissään."Kuka sinä edes olet?"Pisarapentu kysyi."Lummetassu"Naaras vastasi huokaisten."Miksi lähdet?"Pisarapentu uteli."Koska kukaan ei luota minuun.Kaikki väittävät että minulla on kumppani Tuuliklaanissa vaikka totuus on toinen.Ja kun sain kalan ja Silkkitassu vei sen ja kerroin siitä Rastastähdelle niin hän uskoi Silkkitassua että hän oli muka saanut sen.Nyt joudun auttamaan klaanin vanhimpia."Lummetassu mutisi."No minne muka sitten menisit?"Pisarapentu katsoi Lummetassua."Varmaan veljeni luo Tuuliklaaniin"Lummetassu sanoi hiljaa.Pisarapentu alkoi suuttua."Aiotko vain paeta?Sinun pitää odistaa että olet luottamuksen arvoinen.Jos nyt vain häivyt kua sinuun sitten enäänn uottaisi!?"Pisarapentu tiuskaisi."Taidat olla oikeassa"ummetassu suoristi ryhtiään."Älä kerro tästä keskustelusta kellekkään."Lummetassu sanoi."En kerro jos sinä et kerro että minä olin täällä enkä nukkumassa"PIsarapentu sanoi.Lummetassu naurahti."Selvän teki"Lummetassu lupasi ja livahti oppilaidenpesään.Pisarapntu katsoi että Lummetassu ei nähnyt häntä.Hän käveli tuoresaaliskasalle ja otti pienen kalan eteensä.>Olen koko ajan halunnut maistaa miltä nämä maistuvat.<Pisarapentu haukkasi palan kalasta.Hän sylkäisi sen ulos."Hyi!"Pisarapentu sylki ja juoksi takasin pentutarhaan.
//Joo tuli vähän lyhyt kun ei oikein pennulle meinannut keksiä mitään...//
Vastaus:Ei haittaa. Saat 13 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hiekkatassu,Tuuliklaani
26.07.2013 09:05
Hiekkatassu ravasi Tihkutassun ja Ketunleipäjalan luokse."Mistä te puhutte?"Hiekkatassu kysyi uteliaana."Minusta tulee pian soturi!"Tihkutassun silmät kiiluivat ilosta."Ei vielä mutta kohta kun harjoittelemme kovasti"Ketunleipäjalka sanoi lempeästi oppilaalleen."Menettekö nyt harjoittelemaan?"Hiekkatassu kysyi nopeasti.Tihkutassu nyökkäsi.Hiekkatassu juoksi mestarinsa Tammikynnen luokse."Tammikynsi emmekö voisi mennä harjoittelemaan Tihkutassun ja Ketunleipäjalan kanssa?"Hiekkatassu kysyi innoissaan."Ei nyt Hiekkatassu!Meidän pitää keksiä mitä teemme Ruoskatassulle!"Tammikynsi sihahti.Hiekkatassu käveli pettyneenä takaisin oppilaiden pesän eteen.Tihkutassu juoksi hänen luokse."Koeta päästä vaikka partioon mukaan.Nähdään myöhemmin!"Tihkutassu sanoi ja he koskettivat toistensa kuonoja.Tihkutassu ja Ketunleipäjalka poisuivat leiristä.>Tihkutassu on oikeassa.Minähän voin näyttää muillekkin sotureille mitä osaan<Hiekkatassu loikki iloisesti Yksiviiksen luokse."Voinko mennä johonkin partioon?"Hiekkatassu kysyi."Hmm...Mene vaikka Jääkaiun,Varpussiiven,Synkkäturkin ja Ohratassun kanssa metsästyspartioon."Yksiviiksi sanoi ja meni päällikön pesään.Hiekkatassu juoksi partion luokse ja sanoi:"Minä tulen mukaan".Muut nyökkäsivät ja he lähtivät ulos leiristä.Hiekkatassu katsoi uteliaasti nuorta Ohratassua.Naaras on aika pieni mutta kiltin näköinen."Hei!"Hiekkatassu sanoi reippasti."Hei!Kukas sinä olet?"Ohratassu vastasi."Minun nimi on Hiekkatassu"Hiekkatassu esitteli itsensä."Ja sinun nimi on Ohratassu vai mitä?"Ohratassu nyökkäsi.He juttelivat vielä vähän aikaa kunnes Jääkaiku ja muut loikkivat kanervikkoon.Ohratassu vilkuili ympärilleen."Tuolla on parhaat paikat"Hiekkatassu osoitti kuonollaan suuntaa.Ohratassu katsoi häntä kiitollisena ja loikki pois.Hiekkatassu hiipi pois.Hän kulki ympäriinsä mutta ei löytänyt jäniksiä.Yhtäkkiä joku liike taivaalla herätti hänen huomionsa.>Haukka!<Hiekkatassu ajatteli kauhuissaan.Hän livahti kanervien alle piiloon.Silloin Ohratassu loikki aukiolle jänistä jahdaten.Kun jänis huomasi haukan se livahti pesäänsä.Ohratassu pysähtyi."pahus!"Ohratassu mutisi"Ohratassu tule pois sieltä."Hiekkatassu sihisi pakokauhuisena."Hiekkatassu mitä sinä siellä kyykit?"Ohratassu kysyi hilpeästi.Hiekkatassu näki kun haukka lähti syöksymään."Varo haukkaa!"Hiekkatassu huusi.Ohratassu katsi ylös ja näki haukan joka oli syöksymässä häntä kohti.Ohratassu jähmettyi pelosta.Haukka lähestyi nopeaa vauhtia.Hiekkatassu säntäsi kanervikosta kohti Ohratassua.Hän juoksi niin kovaa kuin hän pystyi.Hän tarttui Ohratassua niskanahasta ja vetäisi tämän pois tieltä.Haukka teki kaarroksen takaisin ylös kun se ei saanut mitään."Ohratassu mennään se tulee vielä takaisin!"Hiekkatassu sanoi ja patisti Ohratassua.Ohratassu lähti juoksemaan ja Hiekkatassu juoksi perässä.Silloin hänen jalkaa vihlaisi.Hän kaatui nurin.Hiekkatassun silmissä sumeni hetkeksi.Kun hän vilkaisi toista takajalkaansa siinä oli syvä haava.Haukka oli lähtenyt pudottautumaan taas."Hiekkatassu!"Ohratassu huusi kun huomasi Hiekkatassun kaatuneen.Hiekkatassu yritti nousta pystyyn mutta jalkaan sattui liikaan.>Hyvästi Tihkutassu<Hiekkatassu ajatteli.Juuri kun haukka oli iskemässä joku tarttui häntä niskanahasta.Se veti hänet kanervien alle."Ohratassu!Kanervien alle!"Synkkäturkki huusi.Ohratassu vilahti kanervikkoon."Miten kävi Hiekkatassu?"Synkkäturkki kysyi ja katsoi kanervien läpi haukkaa."Se osui minua jalkaan"Hiekkatassu puhisi ja kiemurteli.Jääkaiku,Varpussiipi ja Ohratassu tulivat Synkkäturkin luokse."Miten kävi?"Jääkaiku kysyi."Se raapaisi Hiekkatassua takajalkaan"Synkkäturkki sanoi ja katsoi Hiekkatassun vaaleaa jalkaa joka alkoi olla veren peitossa."Ei hyvä hänet pitää saada leiriin"Jääkaiku sanoi."Mutta miten?Haukka on tuolla yhä"Varpussiipi sanoi..Soturit jatkoivat keskustelua.Ohratassu tuli Hiekkatassun luokse."Kiitos.Olisin voinut kuolla"Ohratassu sanoi hiljaa."Voinko auttaa sinua jotenkin?"Hän kysyi.Hiekkatassu on auttanut Kaarnaksvoa joskus yrttien keräämisessä."Hämähäkin seittiä!"Hiekkatassu sanoi."Mitä?"Ohratassu kysyi hämmillään."Sillä voi pysäyttää verenvuodon."Hiekkatassu vilkuii ympärilleen."Odota hetki"Ohratassu sanoi Hiekkatassulle.Ohratassu palasi hämähäkin seitin kanssa ja painoi sitä haavaa vasten."Hiekkatassu ja Ohratassu.Me menemme leiriin sillä aikaa kun Jääkaiku ja Varpussiipi hämäävät haukkaa.Ohratassu kietoi hämähäkin seitin nopeasti Hiekkatassun jalan ympärille.Jääkaiku ja Varpussiipi syöksyivät kanrvikosta."Ohratassu juokse leiriin niin nopeasti kuin pystyt!"Synkkäturkki komensi oppilastaan.Ohratassu vilkaisi epäröiden Hiekkatassua."Mene!"Synkkäturkki sanoi uudelleen ja Ohratassu juoksi leiriä päin.Synkkäturkki iski hampaansa Hiekkatassun niskanahkaan ja alkoi raahata häntä leiriä kohti.Kun aukio tuli Synkkäturkki viskasi Hiekkatassun selkäänsä ja juoksi leiriin.Hän vei Hiekkatassun nopeasti Kaarnakasvon luokse."Hiekkatassu!"Tihkutassu huusi peloissaan.Hiekkatassu näki kun Tihkutassu juoksi häntä kohti.Hän ravisti päätään mutta Tihkutassu ei pysähtynyt.Ketunleipäjalka pysäytti Tihkutassun.Tihkutassu katsoi epätoivoisesti Hiekkatassua.Synkkäturkki laski hänet parantajan pesään.Yrttitassu ja Kaarnakasvo tulivat heidän luokse."Mitä on tapahtunut?"Kaarnakasvo kysyi.Synkkäturkki otti pois hämähäkin seitin hänen jalasta pois.Kaarnakasvo sanoi jotain Yrttitassulle ja parantaja oppilas livahti syvemmälle pesään.Jalkaan alkoi sattua yhä enemmän.Yrttitassu toi jotain yrttejä ja Kaarnakasvo poimi niistä yhden pureskeli sen ja levitti sen haavalle.Hiekkatassu säpsähti kun se kirpaisi.Sitten Kaarnakasvo kietoi hämähäkin seittiä jalan ympärille."Kyllä sinä henkiin jäät"Kaarnakasvo sanoi.Tihkutassu tuli sisään ja juoksi Hiekkatassun luokse."Mitä kävi?"Tihkutassu kysy.Juuri kun Hiekkatassu oli vastaamassa Kaarnakasvo tassutteli Tihkutassun luokse."Anna hänen levätä.Hän voi kertoa huomennakin."Kaarnakasvo sanoi ja Tihkutassu laahautui ulos.Hiekkatassu sulki silmänsä.Hän kuuli kun Ohratassu selitti Varistähdelle mitä tappahtui.Sitten hän nukahti.
Vastaus:26 kp:eetä!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kastanjatassu, Tuuliklaani
26.07.2013 01:14
Esinäytös

Oli yö. Lehtisateen aika oli jo pitkällä ja pian tulisi Lehtikato. Ilma oli viileä ja satoi kaatamalla. Metsässä vaelsi valkoinen naaras. Sade piiskasi sen turkkia ja sai sen paljastamaan ohuet kylkiluut. Lehdet rapisivat äänekkäästi kissan painon alla, naaraan hoiperrellessa eteenpäin. Tuo oli tiineenä ja pysyi hädin tuskin pystyssä, mutta jatkoi matkaansa. Tuuli riepotteli ohutta turkkia ja sai tuon vapisemaan. Pensaista alkoi kuulua rapinaa ja pian esiin astui neljä laihaa ja nälkäisen näköistä kissaa. Nuo saattoivat kotikisun mielestä näyttää pelottavilta ja uhkaavilta vahvoine lihaksineen. Lumen valkoinen naaras perääntyi säikähtäneenä. Kissat sen edessä vaihtoivat ällistyneitä katseita. Lopulta pieni raidallinen kolli kyyristyi valmiina loikkaan.

"Pöllötassu, ei!" kolli sen vierellä sihahti vihaisesti. Pöllötassuksi kutsuttu nuori kolli katsoi vanhempaa kissaa hetken ihmeissään ja lopulta raivostuneena.

"Tulet päivä päivältä hullummaksi, Yksiviiksi!" Pöllötassu sähisi tuolle. Hän kyyristyi valmiina loikkaamaan uudelleen, mutta tuon eteen astui toinen kissa.

"Usko jo!" väliin tullut kissa naukui hermostuneena vilkuillen pelokasta naarasta. Kotikisu kavahti ja astui taaksepäin. Lehti sen alla oli liukas ja naaras kaatui kyljelleen. Tuo alkoi huohottaa ja vaikeroida hiljaa.

"A-apua! Pennut!" Kotikisu kuiskasi viimeisillä voimillaan. Naaras katsahti anovasti sen edessä seisoviin vahvoihin kissoihin.

"Lovikorva. Hae äkkiä Kaarnakasvo! Nopeasti!" Yksiviiksi huusi vielä, mutta soturi oli jo poissa. Yksi kissoista astui lähemmäs valkeaa kotikisua ja nuolaisi ripeästi tuon korvaa.

"Älä pelkää. Lovikorva tulee pian, Kaarnakasvo mukanaan. Hän osaa auttaa." Seittijalaksi kutsuttu kissa sanoi lempeästi rauhoitellen. Naaras sai hädin tuskin nyökättyä kouristuksiltaan, jotka repivät tuota armotta. Aika kului, eikä parantajaa ja soturia näkynyt missään. Soturit alkoivat jo hermostua ja Kotikisu pysyi viimeisillä voimillaan hengissä. Lopulta paikalle rynnistivät Lovikorva ja Kaarnakasvo, mukanaan kasa yrttejä.

"Syö nuo. Ne helpottavat oloasi." parantaja maukui lempeästi. Kotikisu haisoi kerran omituisen näköistä kasvia ja lopulta söi sen vastahakoisesti irvistellen. Tuskin tuo oli ehtinyt syödä kaikkea, kunne kouristukset alkoivat jälleen; tällä kertaa kovempina, kuin koskaan. Pian naaras ponnisti ja veren haju täytti koko paikan. Naaras ponnisti uudelleen javeren mukana tuli pieni, karvainen möykky. Kaarnakasvo nappasi pennun ja antoi sen Pöllötassulle nuoltavaksi. Oppilas alkoi nuolla vastahakoisesti vikisevää pentua sillä aikaa, kun Kaarnakasvo tyrkytti kasveja uudelleen huohottavalle naaraalle. Yht'äkkiä kouristukset loppuivat. Naaras huokaisi helpotuksesta ja vilkaisi lempeästi pentuaan.

"Kastanja..." tuo mumisi itsekseen. Pentu vikisi jälleen ja Pöllötassu siirsi sitä lähemmäs emoaan, mutta tuo työnsikin pennun takaisin. Kaarnakasvo nyökkäsi aavistuksen verran.

"Minun aikani on nyt tullut. Mutta luotan siihen, että pidät hänestä huolen. Aina. Hyvästi rakkaani..." Kotikisu raakkui ja loi viimeisen, rakastavan katseen pentuunsa. Naaraan kyljet kohosivat viimeisen kerran ja hän jäi paikoilleen.

"Hän on kuollut." Pöllötassu totesi haisteltuaan ruumista tovin. Seittijalka nyökkäsi, otti pennun ja asteli parantajan luo.

"Meidän täytyy viedä pentu leiriin, ennen kuin se paleltuu kuoliaaksi." kolli totesi ja lähti kävelemään muut perässään kohti leiriä.

Klaani oli kokoontunut ihmettelemään tapahtunutta sotureiden, oppilaan ja parantajan ympärille. Joukossa oli sekä hyväksyviä ääniä, että paheksuvia, jotka mulkoilivat epäluuloisina pentua. Klaanin päällikkö, Varistähti asteli pennun luo.

"Kaarnakasvo, mitä tapahtui?" päällikkö kysyi. Kun parantaja oli selittänyt kaiken, paikalle asteli Mutakynsi halveksiva ilme kasvoillaan.

"Voisiko vaikka Saarnijalka imettää tuota? Hänhän menetti juuri pennun..." Yksiviiksi mumisi hiljaa. Varistähti vilkaisi soturia mietteliäänä.

"Sitä teidän täytyy kysyä häneltä itseltään." päällikkö totesi. Varistähti lähti pesäänsä ja Mutakynsi astui hänen paikalleen. Pöllötassu vilkaisi soturia kummissaan.

"Mikä tuo on?" soturi kysyi ivallisesti ja töytäisi pennun kumoon niin, että tämä rupesi vinkumaan. Seittijalka nosti pennun hampaisiinsa ja vilkaisi ihmeissään Mutakynttä.

"Älä koske häneen!" naaraan sähinä kuului soturin takaa. Mutakunsi kääntyi ja hänen takanaan seisoi Saarnijalka karvat pystyssä. Naaras mulkoili hetken kollia ja astui lopulta pennun eteen.

"Saarnijalka, pystytkö imettämään häntä?" Yksiviiksi kysyi toiveikkaana. Kuningatar nyökkäsi heti ja tämän silmistä paistoi rakkaus tuon kysyessä pennun nimeä.

"Kastanja." Lovikorva vastasi suoraan. Naaras arvioi pentua hetken.

"Kastanjapentu siis. Sinusta tulee vielä soturi, josta koko Tuuliklaani voi olla ylpeä. Lupaan sen." Saarnijalka kuiskasi lempeästi. Kuningatar mulkaisi vielä kerran Mutakynttä, nosti pennun hampaisiinsa ja katosi pentutarhaan.

//Elikkä näin alkoi Kastanjatassun tarina//
Vastaus:Ihanan liikuttava :'3 On tämä ainakin 24 kp:een arvoinen!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Peippostassu,Jokiklaani
25.07.2013 23:35
Luku 1
Kikattelua ja jekkuilua

Heräsin oppilaspesässä makeasti haukotellen.
Minut oli juuri eilen nimitetty oppilaaksi ja ylpeys loisti vielä yönkin jälkeen silmissäni. Olin saanut mestarikseni Ruskolehden.
Nousin ylös huolellisen peseytymisen jälkeen ja astelin tietenkin heti tuoresaaliskasalle ja otin siitä oikein mehukkaan nökäisen kalan.
Eihän sitä koulutusta voinut tyhjin vatsoin aloittaa.
Kannoin ottamani kalan oppilaspesän edustalle syötäväksi ja mietin missä mestarinikin nyt maleksi, koska tuota ei näkynyt missään aukiolla.
Söin melko pikaisesti kalan ja astelin Sotureidenpesälle, joka oli lähes tyhjä lukuun ottamatta tasaiseen tahtiin kohoilevaa oranssinruskehtavaa karvakerää pesän perukoilla.
Kasvoilleni levisi ovela virne.
Hiivin hiiren hiljaa Ruskolehden taakse ja vedin keuhkoni täyteen ilmaa.
"RUSKOLEHTIII!!!!" Karjuin niin kovaa kuin vain pystyin ja se todellakin tepsi, sillä ääntä minusta lähti rutkasti.
Ruskolehti lensi ainakin ketunmitan ilmaan turkki pörhöllään ja silmät selällään.
Se oli hassuinta mitä olin ikinä nähnyt ja purskahdin kovaääniseen nauruun ja Ruskolehti tajusi siinä samassa mikä häneen oli iskenyt.
Soturi jupisi jotakin itsekseen ja kantoi sitten minut niskanahasta ulos pesästä. Minä vain jatkoin nauramista.
Lopetin kikattamiseni vasta, kun Ruskolehti tipautti minut jonkin matkan päässä leiristä kovakouraisesti alas.
"Auts!" minulta pääsi.
Ruskolehti katsoi minua vihaisena.
Nielaisin hieman pelokkaasti, mutta onneksi tiesin hätäkeinon.
Istahdin aivan Ruskolehden eteen ja katsoin tuota silmät suurina.
"Anteeksi.." kuiskasin ja katsoin soturia yrittäen näyttää mahdollisimman suoiselta ja onnistuinkin siinä, sillä lopulta Ruskolehden sydän suli ja tuo maukaisi:
"Ei se mitään. Mennään harjoittelemaan uimista."
Nyökkäsin iloisena.
>Jes!< ajattelin ja ilkikurisuus palasi silmiini.
Astelimme yhdessä rantaan ja Ruskolehti alkoi opastaa minua, minä tosin en kuunnellut yhtään, sillä keskityin perhoseen, joka lenteli pääni ympärillä.
"Peippostassu! Kuunteletko sinä?" Ruskolehti tivasi ja palautti minut perhosesta maan pinnalle.
"Kuuntelen kuuntelen.." vakuutin.
"No näytäppä sitten, miten osaat uida."
Nielaisin hermostuneena ja vilkuilin levottomasti ympärilleni.
"Hy-hyvä on." sopersin ääni väristen ja kahlasin veteen.
>Tähtiklaani anna minulle voimaa uida.< rukoilin mielessäni ja kahlasin vielä himpun verran syvemmälle.
Sitten potkaisin oikein voimakkaasti vahvoilla takajaloillani ja huomasin niin pysyväni pinnalla. Hetken ajan räpiköityäni aloin uupua ja palasin rantaan.
"Ihan hyvin ensikerraksi." Ruskolehti maukaisi hieman masentuneen kuuloisena.
En välittänyt mestarini äänensävystä vaan ravistelin turkkini kuivaksi ja tulin kastelleeksi mestarini.
"Hei!" Ruskolehti murahti ja alkoi jahdata minua ja saikin minut pitkän takaa-ajon jälkeen maahan kaadettua.
Siitä syntyi kunnon leikkitappelu ja me nujakoimme aikamme kyllästyttyämme. Sitten palasimme uupuneina leiriin.
Vastaus:23 kp:eetä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kärpänloikka,Myrskyklaani
25.07.2013 22:57
Viimeinen luku
Tähtiklaani

Oli aurinkohuippu ja nousin haukotellen sotureidenpesässä Kärpänkäpälä vierelleni vielä tuhisten.
"Herätyys!" huikkasin kollille ja kömmin pystyyn.
Kärpänkäpälä heilautti korviaan ja kömpi hänkin jalkeille makeasti haukotellen turkki aivan takuilla.
Naurahdin ja astelimme vieretysten syömään aamiaista.
Olimme nopeasti syöneet ja peseytyneet päätimme lähteä metsälle metsästämään.
Juoksimme metsässä auringon lämmöstä nauttien ja metsän tuoksuja haistellen.
Päivä oli aivan ihana!
Istahdimme lämpimälle kivelle järven rantaan aurinkoon, mutta emme ehtineet lämmöstä nauttia paljoakaan, kun takanamme olevasta puskasta ilmestyi äkäinen vanha iso mäyrä.
"Mikä kiukkupussi!" kuiskasin kollille vieressäni.
"Tehdään siitä selvää!" Kärpänkäpälä huudahti ja minä nyökkäsin.
Hyökkäsimme mäyrän kimppuun eri suunnista ja taistelu alkoi.

---pian---

Kärpänkäpälä ja minä makasimme molemmat vieretysten hädin tuskin tajuissamme mäyrän edessä.
Mäyrä oli ollut liian kova pala purtavaksi meille ja olimme tulleet haukanneeksi liian ison palan tällä kertaa.
"Kärpänkäpälä, pysymmehän aina yhdessä?"
Kuiskasin heikosti vieressäni makaavalle, vertavuotavalle kollille.
Kolli nyökkäsi ja tuon silmistä kuvastui suunnaton rakkaus.
Tuijotimme siinä toisiamme rakastuneina ja mäyrän kokonaan unhoittaneina, kunnes mäyrä teki meistä molemmista lopun.
Hetken me molemmat tunsimme pelkkää viiltävää kipua ja polttavaa tuskaa, mutta pian se vaihtui kevyeksi ja mukavaksi oloksi.
Hopeinen ja tähtiä loistava kissa nouti meidät Hopeahännälle, se oli Pajupentu, Hopeasulan pentuna kuollut tytär.
Nousimme ylös Hopeahännälle, se olisi nyt uusi kotimme.
Nyt ja ikuisesti asuisimme Hopeahännällä muita klaaneja tarkkaillen.
Näimme elottomat ruumiimme maassa Myrskyklaanin reviirillä ja näimme myös ruumiitamme lähestyvän partion.
Mäyrä löntysti pois.
Tälläistä olisi Hopeahännässä. Oli onni että olimme yhtä aikaa siirtyneet Tähtiklaaniin. Pysyisimme ikuisesti yhdessä.

//Kärpänloikka ja Kärpänkäpälä siis kuoli nyt.
Vastaus:Et saa tästä, kp:eitä, koska tämähän on kuolintarina :'c Mutta lisään molemmat hahmot Tähtiklaniin.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Liekki,Erakko
25.07.2013 20:34
Matka klaaniin..
Luku 1

Heräsin vanhan Myrskyklaanin leirin aukion keskellä. Huomasin heti, että haavani oli paikattu hämähkin seitein.
Näin ylleni kumartuneena Nopsavarjon ja Auringonloisteen kasvot, sekä hetkinen! Sen ilkeän kollin kasvot, joka oli yrittänyt tappaa minut!
"Sinä!" sihahdin ja kohotin voimattomana käpälääni ja pinnistin saadakseni kynteni esille.
Osoitin käpälälläni kollia, jonka nimeä en edes tiennyt.
"Se oli väärinkäsitys hupsu!" Auringonloiste maukaisi ja nuolaisi päälakeani.
"Hän on Rouhukynsi ja tulee Myrskyklaanista." Nopsavarjo lisäsi vielä.
Roihukynsi vain murahti halveksuvaan sävyyn, mutta kukaan muu paitsi minä ei ollut kuullut sitä.
"Pystytkö kävelemään?" Roihukynsi maukaisi.
"Pystyn.." maukaisin hieman epävarmana ja kömmin vaivalloisesti pystyyn.
Ja niin me lähdimme matkaan.
Auringonloiste tuki minua lavallaan auttaakseen minua.
Pian päivä painui iltaan. Olimme kulkeneet koko päivän ja Roihukynsi päätti että kulkisimme puolet yöstäkin. Olin aivan puhki.
Kun lopulta saimme levätä oli jo suunnilleen keskiyö.
Käperryin löytämämme melko ison pensaan juurelle ja suljin silmäni väsyneenä ja nukahdin heti. Nukkumapaikka ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta kelpasi kyllä, kun olimme niin väsyneitä.

---Aamulla---

Roihukynsi tökki minut hereille käpälällään.
Avasin laiskasti silmäni ja katsoin kollia aivan unisena. Haukottelin ja suljin uudestaan silmäni. Minusta tuntui, että olin vasta käynyt nukkumaan ja juuri, kun olin nukahtanut, tuo kolli tuli minut herättämään.
Kiedoin häntäni ympärilleni ja yritin nukkua, muta siitä ei tullut mitään, kun Roihukynsi nappasi minua niskanahasta ja alkoi raahata eteenpäin.
Kollin ote ei ollut mikään lempeä ja se tosiaan sattui, kun tuo kantoi minua.
Auringonloiste ja Nopsavarjo kävelivät aivan takanamme pentuineen päivineen.
Pysähdyimme pari kertaa metsästämään ruokaa, mutta saaliit olivat niukkoja ja siitä syystä kaikki olivat väsyneitä ja nälkäisiä ja hieman huonolla tuulella.
Kun päivä lopulta alkoi painua iltaan olimme jo lähes perillä, mutta täksi yöksi pysähdyimme ihan kunnolla nukkumaan, mikä oli minusta hienoa, sillä en olisi jaksanut ottaa enää askeltakaan enempää.
Käperryin nurmikolle muiden viereen ja nukahdin samantien.
Aamulla Roihukynsi herätti minut hieman myöhemmin, kuin aiemmin oli herättänyt. Nyt olin täysin pirteä ja nousin mieluusti ylös.
Jatkoimme matkaa ja pian olimmekin jo Myrskyklaanin reviirillä. Vedin keuhkot täyteen Myrskyklaanin tuoksua ja mietin mikä noista tuoksuista voisi kuulua Hopeasulalle.
Vastaamme tuli kaksi Myrskyklaanilaista. Toisen tunnistin Punapennuksi, mutta toinen kissoista oli aivan uppo-outo minulle.
Pysyttelin Auringonloisteen ja Nopsavarjon takana, kunnes vihdoin astuin esiin.
Tulikukaksi esittäytynyt naaras katsoi minua kummissaan.
"Kuka kumma tuo on?" hän maukaisi.
"Hän on Liekki Hopeasulan kadonnut veli." Auringonloiste maukaisi ja Tulikukka nyökkäsi.
Sitten lähdimme astelemaan kohti leiriä.

---Leirissä---

Leirissä astelimme suoraan päälikön pesään. Äimistyin, kun näin päälikkönä oman siskoni, Hopeasulan, siis nyt Hopeatähden.
Myös Nopsavarjo oli äimistynyt ja tuo juoksi jostain syystä pois.
Hopeatähti lähti poikansa perään ja he katosivat ulso leiristä.
Minä en välittänyt tapahtumista vaan käperryin keräksi päälikönpesän lattialle ja ummistin silmäni ja nukahdin siihen paikkaan.
En välittänyt yhtään tapahtumista ympärilläni, sillä kun olin väsynyt, niin halusin nukkua ja sen minä myös tein mistään muusta yhtään välittämättä.
Jatkuu...

//Tuli aika tönkkö :/

Vastaus:Lisään siis Myskyklaaniin uuden oppilaan, Liekkitassun? c: Ja saat 23 kp:eetä!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Jäävirta,Myrskyklaani
25.07.2013 20:31

Klaaniin pääseminen
Luku 3

Olimme palanneet Jokiklaanin leiriin ja jättäneet Vaahterankukan ruumiin niille sijoilleen lepäämään vielä, sillä emme olleet onnistuneet irroittamaan naaraan toista takatassua terävien kettuansan hampaiden puristuksesta.
Nyt päälikkö muutaman kokeneimman soturin kanssa oli vetäytynyt pesäänsä juttelemaan siitä hyväksyttäisiinkö minut klaaniin, vai eikö.
Minä itse istuin päälikön pesää vastapäätä kaksi soturia vierelläni minu vartioiden. Toinen toisella puolellani ja toinen toisella.
>Jos en pääse klaaniin, niin mitä minä sitten teen?< mietin hieman pelokkaana.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin oloni turvalliseksi siinä kahden lihaksikkaan Jokiklaanin soturin välissä.
Olin selittänyt Rastastähdelle ennen tuon pesään vetäytymistä kaikkia yksityiskohtiaan myöten syyn siihen, että halusin Jokiklaaniin.
Päälikönpesässä neuvoteltiin nyt kuumeisesti pääsisinkö klaaniin vai enkö.
Muutama epäluuloinen pää kurkisti sotureiden pesästä. Soturit mulkoilivat minua halveksuvasti ja ilkkuivat selvästi katseillaan.
En välittänyt sotureidenpesällä ilveilijöistä vaan pidin katseeni tiukasti päälikönpesän suuaukossa odottaen että Rastastähti astuisi pesästä kokeneiden sotureidensa kanssa ja sanoisi ne niin kovasti odottamani sanat, eli että pääsisin klaaniin.
Loputtomalta tuntuneen ajan kuluttua päälikönpesästä ilmestyi ensin kaikki ne kokeneet soturit ja sitten heidän perässään itse klaanin päälikkö, Rastastähti.
Kokeneimmat soturit kävivät istumaan suurkiven juurelle. Yritin tulkita sotureiden katseista jotakin heidän päätöksestään. Heidän katseensa ja ilmeensä eivät kertoneet mitään, en saanut pienen pientäkään johtolankaa irti heistä päätöksen suunnasta.
Huokaisin äänettömästi ja katsoin Rastastähteen. Tuon ilme ei sekään kertonut mitään. Oli aivan mahdoton päätellä sotureiden saati sitten päälikön ajatuksia.
Nyt Rastastähti loikkasi suurkivelle ja kajautti sen saman ja tutun kokoontumis kutsun, kuin Myrskyklaanissa ikään.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanin kokoukseen!" päälikkö lausui juhlavasti ja vilkaisi minua hieman rohkaisevasti ja käänsi sitten taas katseensa eteenpäin.
Suurin osa klaanista oli jo ennen kutsuakin tajunnut kerääntyä suurkiven ympärille, mutta nyt ne muutamat, jotka eivät vielä olleet kiven juurella, luikkivat nopeasti kiven juurelle muiden sekaan.
Kaksi vierelläni olevaa soturia tökkäsivät minua lavoillaan kylkiini sen merkiksi, että meidän olisi aika siirtyä kaiken klaanin eteen aivan kiven juurelle päälikön katseen alle.
Siirryin mukisematta sotureiden mukana kiven juurelle kuulemaan päälikön sanoja.
"Jäävirta, olen neuvotellut klaanin kokeneimpien sotureiden kanssa sinun klaaniin hyväksymisestäsi ja olemme päättäneet, että yksi soturi klaanillemme lisää ei olisi todellakaan pahitteeksi.." Rastastähti maukui juhlavasti ja tuon ääni kaikui kovana koko leiri aukiolla.
päälikkö piti pienen tauon puheessaan ja jatkoi taas:
"Ja näin ollen meillä ei ole mitään sitä vastaan, että tulisit klaaniimme. Olemme siis hyväksyneet sinut klaaniin. " Päälikkö maukui.
Tässä vaiheessa olin haljeta onnesta ja mieleni teki loikata Suurkivelle kiittämään päälikköä, mutta hillitsin itseni ja tyydyin vain pysymään paikallani leveästi hymyillen.
Klaanista kuuluis hieman epävarmaa mutinaa, joka yltyi pian valtavaksi äänien myrskyksi, kun kaikki yrittivät saada äänensä kuuluviin.
Rastastähti ulvaisi kovaäänisesti ja klaani hiljeni.
"Vielä yksi juttu.." Rastastähti maukaisi hieman salaperäisenä.
"Jäävirta olet täällä ikäänkuin oppilas, sillä sinun on opittava kalastamaan ja uimaan. Klaanissa sinut tunnetaan kuitenkin nimellä Jäävirta ja saat nukkua Sotureidenpesässä. Saat ikäänkuin mestarin, joka opettaa sinun Jokiklaanin tavoille. Saat tietää kuka se on vasta huomenna." Rastastähti maukui ja loikkasi alas kiveltä osoittaakseen kokouksen päättyneeksi.
Huokaisin ja vilkuilin ympärilleni.
Kaikki halveksuivat minua ja lähtivät pesiä kohti. Menin massan mukana ja Sotureiden pesässä olin aikeissa käydä makuulle yhdelle vuoteelle, kun soturi viereisellä pedillä mulkaisi minua vihaisesti.
Nousin ylös ja olin aikeissa asettua toiselle vuoteelle kun taas viereisen vuoteen soturi mulkaisi minua äkäisesti.
"Hus pois!" soturi kivahti halveksuvaan sävyyn.
Sama hylkiminen ja halveksuminen toistui aina, kun olin käymässä makuulle jollekkin vuoteista.
Tajusin sitten, ettei minua täällä pesässä ollenkaan kaivattu ja siksipä kuljin suosiolla ulos pesästä aukiolle ja asetuin aukion laitamille nukkumaan.
>Tältä siis tuntuu olla klaanin hylkiö, jota kaikki hylkivät.< ajattelin ja kyynel vierähti poskelleni.
Nostin katseeni Hopeahäntään ja mietin olisiko minulla siellä parempi, kuin täällä maan päällä.

Jatkuu...

Vastaus:26 kp:eetä!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hopeasulka/tähti,Myrskyklaani
25.07.2013 20:21

Mustatähti! Et saa kuolla!

Olin nähnyt jo ainakin miljoona kertaa unia joissa oli musta tähti, joka sammui ja tilalle tuli hopeinen tähti. Tajusin vasta nyt jälkeenpäin, että ne kaikki olivat olleet enteitä ja kuvasivat jotakin, mutta en ollut vielä aivan varma mitä.
Minulla oli kuitenkin vahva epäilys siitä, että ne kuvaisivat Mustatähden kuolemaa ja minun pääliköksi tuloani.
Olin edelleen tajuton ja kelluin nyt taas pimeyden keskellä.
Kuitenkin aloin nähdä valoa yläpuolellani. Oli kuin kelluisin vedessä miettien menisinkö pintaan vai enkö menisi.
Lopulta päätin mennä pintaan ja palasin tajuihini.
Olin Myrskyklaanin parantajan pesässä ja näin ylleni kumartuneen Lumisydämmen kasvot.
"Heräsithän sinä vihdoin! Olet nukkunut ties kuinka monta tuntia!" parantaja maukaisi ja huitaisi hännällään taivaalle. Ja toden totta! Taivaalla aurinko oli jo melkein kivunnut lakipisteeseensä, eli oli jo melkein aurinkohuippu.
"Miten minä tänne jouduin?" tivasin Lumisydämmeltä.
"Soturit löysivät sinut tajuttomana leirin suuaukolta ja haisit vahvasti Varjoklaanilta. Joku Varjoklaanilainen oli siis kiikuttanut sinut siihen." parantaja selitti.
Vasta nyt muistin Ratamopennun ja haavan mahassani.
Haavani oli paikattu sammalin ja ratamon lehdin.
Samassa muistin enne unet, joita olin nähnyt monen monta kappalette.
"Missä päälikkö on?!" kysyin puoliksi huutaen.
"Hän on pesässään ja hän on vakavasti loukkaantunut..Kettu kävi hänen kimppuunsa, kun hän oli partiossa muutaman soturin kanssa ja oli siinä jokunen oppilaskin." Lumisydän selitti.
"Minun on päästävä tapaamaan häntä." naukaisin.
"Tämän kerran, olethan sentäs varapäälikkö." Lumisdyän myöntyi.
Ja ennen kuin parantaja ehti sen enempää mitään sanoakkaan, olin jo syöksynyt täyttäpäätä päälikönpesään.
"Mustatähti!" kuiskasin hiljaa hämärään pesään.
"Hopeasulka. Tule peremmälle." kuului jostain pesän perukoilta käheä ääni.
Huokaisin syvään ja astuin sisään pesän hämärään jäkälä verhon läpi.
Pesän perukoilla näin mustan vaivalloisesti kohoilevan tumman karvakasan, Mustatähden.
Päälikön suusta valui verta ja tuon hengitys rahisi.
Mustatähti oli epäilemättäkin huonossa kunnossa.
"Kettuko?" kuiskasin tukahtuneella äänellä päälikön haavoja tuijottaen.
Mustatähti avasi suunsa ja kuiskasi äänettömästi sanan kyllä.
Nyökkäsin ja suljin silmäni huolissani.
>Apua!! Mitä minä oikein teen?!< kiljuin hädissäni mielessäni.
Avasin silmäni ja kohdistin katseeni päälikön kaulassa olevaan haavaan, se oli kohtalokas, mutta jotenkin kummassa Mustatähden oli onnistunut sinnitellä hengissä.
Päälikkö oli tosin menettänyt toiseksi viimeisen henkensä ja nyt näytti pahasti siltä, että ennen pitkää Mustatähti menehtyisi näihin vammoihinsa.
Päälikön pesässä oli vallinnut jo hyvän tovin ajan painostava hiljaisuus.
Ruoskin hermostuneena pitkällä hännälläni pesän lattiaa katse maahan luotuna.
"Hopeasulka...." kuului puuskahdus Mustatähden suunnalta.
"Mitä?" kysyin ja nostin katseeni päälikköön.
"Aikani on pian käsillä ja sinä tiedät hyvin mitä tarkoitan." Mustatähti naukui kuin neuvvoen.
>Tiedänhän minä..< ajattelin apeana ja nyökkäsin aavistuksen verran päälikölle.
"Luotan siihen, että sinusta tulee oikein hyvä päälikkö." Mustatähti jatkoi vielä.
"Mustatähti, et saa kuolla! En ole valmis vielä! Ja.." sanat tulvivat suustani, enkä voinut sille yhtään mitään.
Mustatähti heilautti häntäänsä hiljentääkseen minut, mutta minä en hiljennyt.
"Ethän sinä kuole? Et saa!" toistelin lakkaamatta ja muutama kyynel kasteli poskiani.
"Sinä pärjäät kyllä ja tulen olemaan aina tukenasi, AINA." Päälikkö maukui tyynenä ja painosti erityisesti sanaa aina.
Samassa päälikönm keho alkoi kouristella hieman. Päälikkö yritti peittää kouristeluja, mutta huomasin ne silti vaivatta.
Tiesin että hetki olisi lähellä, pystyin vaistoamaan sen.
Nielaisin hermostuneena.
Vilkaisin taakseni ja näin hennon hopeahännän valon siivilöityvän jäkälä verhon läpi pesään. Oli siis jo yö. Ja Mustatähti ei ehkä kerkeäisi näkemään seuraavaa auringon nousua.
"Älä kuole." kuiskasin äänettömästi Mustatähdelle alakuloisesti korvat luimussa.
Mustatähti katsoi minua lempeästi ja kuiskasi:
"Seuraa.." päälikkö aloitti, kun kouristelu kävi äkkiä rajummaksi ja päälikön suusta lennähti verta.
"S-sy-sy.." tuo yritti jatkaa, mutta samassa päälikkö yskäisi ja loi minuun vielä viimeisen lempeän ja viisaan katseensa, ennen kuin veti viimeisen kerran henkeä.
"odota! Älä mene! Mitä tarkoitat seuraamisella?!"huusin.
Mutta Mustatähti ei enää kuullut, vaan valahti pesän lattialle hervottomaksi ja tuon silmät tuijottivat minua elottomina.
>Mitä sinä oikein tarkoitit seuraamisella ja sillä sy tavulla?< mietin.
Olin koko tuon ajan pidätellyt kyynelryöppyä ja nyt se sai vallan. Kyyneleet tulvivat valtoimenaan poskilleni ja valuivat maahan.
"Mustatähti ei!" kuiskasin kyynelten lomasta.
"Eeeeiiiiii!!" ulvaisin lohduttomana. Ääneni kaikui pesässä hieman. Lohduton ja läpeensä murheellinen ääneni oli kuin sumutorvi usvassa, se halkoi ilmaa paha enteisenä pitkän aikaa.
Astelin elottoman ruumiin luo ja suljin entisen päälikön silmät vielä viimeisen kerran.
"Lepää rauhassa." kuiskasin tuon korvaan ja nuolaisin kunnioittavasti kuolleen Mustatähden lapaa.
Sipaisin tuon kylkeä hellästi vielä ja tunsin jo vastuun painon lavoillani.
Nyt kun Mustatähti oli siirtynyt Tähtiklaan minä olisin uusi päälikkö.
>Mitäköhän tästä seuraa?< ajattelin suruissani ja astuin ulos pesästä.

Jatkuu...
Vastaus:28 kp:eetä!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Kärpänloikka,Myrskyklaani
25.07.2013 19:51
Kärpänloikka, Myrskyklaani
Isä! Ei!

Jolkutin leiriin mieli maassa, isääni selässäni kantaen. Oloni oli tukala, sillä ei isäni mikään kevyt kannettava ollut.
Laskin Rajusielun aukion keskelle ja päästin surumielisen ulvaisun ilmoille. Ääneni halkoi ilmaa ja kaikki kääntyivät katsomaan minua ja Rajusielua.
>Voi isä..< ajattelin surullisena ja samassa poskelleni vire kyynel ja toinenkin.
Tiesin alkavani itkemään nyt koko klaanin edessä, mutta olihan se aivan ymmärrettävää, kun oma isä oli kuollut.
Klaanin varapäälikkö Hopeasulka asteli luokseni ja kuiskasi hiljaa korvaani:
"Otan osaa Kärpänloikka.." tuo kuiskasi hiljaa ja asteli sitten pois, takaisin paikalleen Suurkiven juurelle.
Mustatähti lausui vielä muutaman sanasen ennen kuin suurin osa klaanista kävi levolle. Minä ja Kärpänkäpälä olimme lähes ainoita isäni ruumiin äärellä valvomassa.
Ilta pimeni nopeasti ja Hopeahäntä syttyi taivaalle käyden hetki hetkeltä kirkkaammaksi.
Katsoin taivaalle miettien, mikä noista kirkkaista tähdistä voisi olla oma isäni. Sitten yhtäkkiä eteeni ilmestyi tähtiä hohtava hieman sinertävä kissan hahmo.
"Isä?" kuiskasin hiljaa.
"Tyttäreni." hahmo kuiskasi ja tuo alkoi hiljalleen haihtua.
"Odota! Älä mene!" huudahdin, sillä halusin isäni äävän edes hetkeksi vielä luokseni.
"Minun on mentävä kultaseni, en voi muuta, mutta lupaan käydä katsomassa sinua ain, kunhan vain pääsen." isäni maukui lempeällä äänellä silmät murheellisina minua katsoen. Tuon poskelle valui kyynel, joka hohti yhtä kirkkaasti, kuin yksi tähti hopeahännässä konsanaan.
Sitten isäni hahmo haihtui kokonaan pois.
Painauduin yhä tiiviimmin Kärpänkäpälää vasten ja pysyin kollia vasten koko loppu yön.

---Aamulla---

Menin heti nukkumaan sotureidenpesään Kärpänkäpälää vasten painautuneena uinuin onnellisessa unessa, joka tuntui aivan todelta. Toivoin jopa melkein sen unen olevan tottakin.
Unessani nimittäin olin koko perheeni luona ja elimme onnellisina yhdessä.

//Tää on siis ajalta, ennen kuin Hopeest tuli päälikköö..Ja mä tapan Kärpänkäpälän seuraavas Kärpänloikan tarinassa. 3;
Vastaus:16 kp:eetä!

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Murhe
25.07.2013 19:17
Pitkän, pitkän matkan jälkeen olimme tutulla reviirillä.
"Koti!" huudahdin. Juoksin Jättiläiskiven luo. Kylmätähti ja Hopea tulivat perässä. Oli niin ihanaa nähdä tuttu reviiri. Muutama kyynel tipahti maahan.
"Murhe?" Kylmätähti kysyi. Olin tajunnut jotain.
"Emmehän me.. Enää tule asumaan täällä. Koskaaan. Sillä mehän muutamme Paratiisiin." sanoin hiljaa. Hopea ja Kylmätähti katsoivat toisiinsa.
"Olet oikeassa. Olimme niin iloisia kotiin pääsystä, ettemme ajatelleet tarpeeksi." Hopea sanoi pienen ikuisuuden jälkeen. Samassa kuului sähinää.
"Tunkeilija! Menkää piiloon!" kuiskasin. Hopea ja Kylmätähti piiloutuivat Jättiläiskiven koloon. Pimeydestä loikkasi kissa, joka kaatoi minut hetkessä.
"Häivy, tunkeilija!" kissa huusi. Sitten se raapaisi minua. Sähähdin ja hyppäsin ilmaan, kaataen alastulomatkalla kissan.
"Miten uskallat yrittää häätää minua omalta reviiriltäni?" sähisin.
"Murhe?" kissa kysyi.
"Satu?" minä kysyin. Katselimme hetken toisiamme. Sitten Satu alkoi nyyhkyttää. Hän hymyili ja sanoi:
"Ihanaa että olette kotona! Minä pelkäsin niin kamalasti että menetän sinutkin."
"Missä Taru on?" kysyin. Häntä ei ollut näkynyt. Hopea ja Kylmätähti tulivat kolosta.
"Tosiaan, missä Taru on?" se kysyivät. Sadun silmät täyttyivät kyyneleistä.

"Taru.. Taru karkasi toissa yönä. Lähti etsimään teitä, kun teillä kesti niin kauan. Yritin estellä mutta hän sanoi:
"Jos isä, emo ja veli palaavat, sano, että lähdin etsimään heitä. Tulen vasta, kun löydän heidät." Sitten hän lähti.." Satu sanoi. Katsoimme toisiimme.
"Meidän pitää mennä etsimään Taru. Emme voi lähteä Paratiisiin ilman häntä. Hän voi olla jo vaikka kuinka kaukana, jos lähti jo silloin." sanoin. Hypähdin Jättiläiskivelle makaamaan, enkä sanonut enää mitään. Muutama kyynel tipahti kovalle kivelle. Muut lähtivät pesään. Hopea huikkasi:
"Tule sinäkin." Pudistin kuitenkin päätäni ja tuijotin taivaalle. Sitten minä nukahdin.
Vastaus:15 kp:eetä!

-Mustahaukka-

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Puronkukka, Myrskyklaani
25.07.2013 18:46
Valju sumu verho peitti metsää. Kävelin hiljaa eteenpäin aistit tarkana kaikkien epäilyttävien äänien varalta. Varoin astumasta oksan, tai jonkun muun ääntä pitävän pälle. Tuntemattomien kissojen haju leijui ilmassa. Arvioin, että heitä olisi neljän ja kahden välillä. Suunnaton suru varjosti minun elämääni jokaisena päivänä. Jokin takanani räsähti. Kännyin salaman nopeasti toiste päin ja olin valmiina puolustautumaan, jos tarve vaatisi. Yhden kissan tuore haju leijui ilmassa ja minut valtasi paniikki. En nähnyt yhtä ketun mittaa kaan pidemmälle. Kuulin tassujen ääntä molemmilta sivuiltani ja takaa. Olin piiritetty. Ainoa ulos pääsy oli edessäni oleva tyhjyys. >Mitä jos se on ansa? Mitä jos kuolen, niin kuin vanhempani? Miten Linnunlaululle sitten käy? Onko perheeni jokaisen jäsenen kohtalo kuolla nuorena? < Pässäni sateli kysymyksiä, jotka herättivät pelkoa minussa. En nähnyt mitään en kuullut muuta kuin tuulen, mutta haistoin muita kissoja. Minun puolestani olisin yhtä hyvin voinut olla haistamaatta, koska sen takia pelko vallitsi voimakkaana minua ja pelon tuoksun haistaisi varmasti jokainen. pikku hiljaa sumu verho alkoi hajota ja näin eteeni. Katsoin pikaisesti joka suuntiin ja lähdin pinkomaan minkä jaloistani pääsin. Kuulin sarjan askeleita, kun yksi kissa lähti takaa ajoon. Kissa oli nopea, mutta olin kumminkin nipin napin nopeampi kuin takaa ajaja. Tassujani särki ja läähätin raskaasti. Mutta onnekseni takaa ajaja väsyi pikku hiljaa. Kihdytin vauhtia, ja kun olin turvallisen välimatkan pässä takaa ajajasta. Pomppasin ketterästi puuhun ja kiipesin latvaan asti. Meinasin pudota puolessa välissä, kun oteeni oksasta lipsahti, mutta sain säilytettyä tasa painon. Pysähdyin hengittämään, kun kuulin takaa ajajan. Kissa pinkoi niin nopeasti, kun jaksoi, eikä sen takia keskittynyt hajuuni ja juoksi ohi piilopaikkani. Se oli minun onneni. Kasi kisaa seurasi hitaammin perässä, mutta he haistoivat minut ja käänsivät katseensa puuhun. Hain lehtiä suojakseni heidän katseiltaan, mutta turhaan toinen kissoista pienempi rupesi kiipeämään puuhun hitaasti, mutta varmasti. Tämä ketterä pieni kissa oli hidas, mutta ohitti taitavasti tiellä olevat pikku oksat. Kun kissa oli minun mielestäni jo vaarallisen lähellä hyppäsin toiseen puuhun, mutta otteeni lipesi ja putosin seuraavalle alla olevalle oksalle. Ilmat pakenivat keuhkoista, ja haukoin henkeä. Kun vihdoin pystyin hengittämään katsoin miten on takaa ajajieni laita. Puuhun kiivennyt kissa tuijotti minua, mutta toinen isompi kissa rupesi kiipeämään nopeasti kohti minua. Puita ei ollut lähettyvillä, joten en voinut hypätä. Lähdin kapuamaan kohti tulossa olevaa kissaa. Kissa minun alapuolellani hidasti vauhtiaan ja lopulta pysähtyi....
" Puronkukka. " Ääni pässäni kaikui ja heräsin sotureiden pesästä. Linnunlaulu istui vieressäni ja katsoi minuun silmillään. "Näitkö pahaa unta?" Linnunlaulu kysyi. Tämän takana istuvan Kotkansulan korvat värähtivät, kun linnunlaulu puhui.
" En mitään erityistä." vastasin värisevällä äänellä. Se ei harmi vain mennyt Linnunlauluun täydestä.

Jatkuu...

// Tämmönen pätkä.//
Vastaus:18 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Huminapilvi, Jokiklaani
25.07.2013 15:30
”Heräätyyys”, kuului veikeä ääni pimeydestä. Huminapilvi vain käänsi kylkeään. Mistä lähtien hänet on tahdottu aamupartioon? Sitten kolli muistikin olevansa yhä kaksijalkalassa.
”Ei ole vielä aamu”, soturi mutisi uneliaasti.
”Ei niin, mutta täällä on joku jota olet etsinyt.”
Huminapilvi säpsähti hereille. Oli vielä myöhäinen yö, ja hänen vieressään Narsissikukka nukkui sikeästi. Naarasta olisi vaikea herättää. Mutta jos Narsissikukka nukkui, kuka oli herättänyt kollin? Soturi käännähti ja huomasi yläpuolellaan Parisin harmaavalkoiset kasvot ja kirkkaat silmät.
”Huomenta! Siis yötä”, kolli maukui hilpeästi. ”Valitan tästä häiritsemisestä, mutta ajattelin että olisit minulle vihainen jos kertoisin vasta aamulla.
”Kertoisit mitä?” Huminapilvi sähähti, ja huomasikin jonkun toisen kissan Parisin takana. Jokiklaanilaisen silmät pyöristyivät, kun tuo tunnisti kirjava, ruskean naaraan.
”Lehvätassu!” Kolli hihkaisi ja pongisti ylös. Siinä se oli, Lehvätassu, kunnossa. Huminapilvi aivasti ja hinkkasi kuonoaan nyrpeänä.
”Haiset omituiselle, mitä turkissasi on?”
”Tuolla tavallako tervehdit nykyään kaikkia?” Lehvätassu kysyi tiukasti, mutta tuon silmistä kiilsi humoristinen pilke. ”Hanhikkia. Turkkini meni huonoon kuntoon joten Paris hankki sitä minulle.”
Huminapilvi äkkäsi naaraan kaulassa kotikisuille tunnusomaisen pannan. ”Se kaksijalkako otti sinut pesäänsä, vai kuinka?”
Parantajaoppilas nyökkäsi. ”Kyllä. Mutta miten sinulle kävi? Kaikki sumeni siinä vaiheessa kun löin pääni, silloin siis kun kaksijalka nappasi minut.”
Punertavan kollin silmät käväisivät nukkuvassa Narsissikukassa. ”Kaksijalka vei minut jonnekkin 'Leikkaajalle', mutta pääsin pakoon ja tapasin hänet, Narsissikukan. Hän kuului joskus pentuna Tuuliklaaniin ja joutui tänne eikä löytänyt enää tietä takaisin.”
Lehvätassu nyökkäsi. ”Meidän täytyy löytää takaisin kotiin. Siellä ollaan jo huolissaan!”
Huminapilvi haukotteli. ”Niin, niin. Mutta ensiksi jatkan ihania uniani, öitä.” Kolli suorastaan kaatui vaatekappaleiden päälle väsymyksestä.

Aamu valkeni omituisen nopeasti ja kirkkaat auringonsäteet herättivät Huminapilven. Soturi raotti vinoja, ruskeita silmiään ja venytteli jäseniään. Tuo siristi silmiään kirkkaassa auringonvalossa ja katseli ympärilleen. Parisia ei näkynyt missään, joten hän oli varmaan lähtenyt yön aikana pois kun Huminapilvi oli nukahtanut. Narsissikukkaakaan ei näkynyt, mutta Lehvätassun raidallinen häntä pilkisti vaatekappaleiden alta. Punertava soturi hymyili ja läpsäytti hellästi käpälällään parantajaoppilaan häntää. Nopeasta refleksistä häntä sujahti silmänräpäyksessä piiloon vaatteiden alle. Eriväriset vaatteet liikahtivat, kun kirjava pää pilkisti esiin niiden alta. Tiukka meripihkanvärinen katse oli suunnattu suoraan Huminapilven pärstään, ja Lehvätassun suu oli vääntynyt virnistykseen.
”Olin nukkumassa hiirenaivo”, naaraan uninen ääni kuului hiljaisesti. ”Ihanan pehmeät nämä kaksijalkojen turk- tarkoitan siis vaatteet.” Lehvätassu hyppäsi pystyyn ja karisteli vaatteet päältään. Huminapilvikin nousi jaloilleen.
”Oletko nähnyt Narsissikukkaa?” kolli kysyi katsellen ympärilleen.
”No enpä ole. Ehkä hän lähti etsimään ruokaa.”
Kuullessaan sanan ”ruokaa” Huminapilven maha murisi äänekkäästi, kuin se olisi mourunnut ”Tuo minulle ruokaa tai kidutan sinua murinallani.” Kolli nolostui ja räpäytti raollaan olevia silmiään.
Lehvätassu naurahti. ”Minullakin on nälkä. Ja kurkkua kuivaa.”
Pörröisen kollin pitkät korvat nousivat valppaina pystyyn, kun läheltä kuului epämääräistä kolinaa. Lehvätassu sulki nopeasti suunsa ja käpertyi nurkkaan turkki sojottaen sinne tänne. Huminapilvi käänsi korviaan ääntä kohti ja kuunteli erittäin tarkasti.
”Senkin törppö, mitä luulet tekeväsi reviirilläni?” Se oli selvästi Narsissikukan kirpakka ääni.
”Sinun reviirilläsi? Ei tuommoinen pieni naaras mitään reviirejä omista. Tämä osa kaupungista kuuluu nykyään virallisesti Veriklaanille.” Kuului matalempi ääni. Huminapilvi pölläytti etutassuillaan vaatteita Lehvätassun päälle ja kaivautui itsekin niiden alleen. Lehvätassu ei selvästikään ollut kuullut mistä hommassa oli kyse.
”Mitä nyt?”
”Tuolla on vaarallista! Kuulin juuri kuinka joku mainitsi Veriklaanin, joten se ei lupaa hyvää!”
”Että mitä?”
”Hysssshhh!”
”Anteeksi... Tarkoitatko Veriklaanilla nyt sitä katukissaporukkaa joka kovisteli klaaneja vanhassa metsässä? Mutta sehän tapahtui monen monta vuodenaikaa sitten, ja heidän päällikkönsä on kuollut jo.”
”Mistäs sen tietää, jos joku perustaa kuolleen klaanin uudelleen?”
Lehvätassu ei jatkanut enää, vaan yritti kuunnella mitä kauempana kiisteltiin. Huminapilvi höristi korviaan ja kuuli jälleen uuden äänen.
”Annapas minä hoitelen typykän, Routa.” kylmä kollin ääni sähähti.
”Ei, odottakaas nyt!” Narsissikukka älähti. ”Olen Narsissi, ette saa vahingoittaa minua!”
”Jaa mikäs narsis- Hetkinen, Se Narsissi?”
”Kuulit aivan oikein, eikä Veriklaanilla ole tänne mitään tulemista!”
”Pomolla on ollut sua ikävä, Narsissi! Mitä sinä täällä homehdut?”
”Hiljaa! Häipykää nyt heti!”
Huminapilvi ravisti pään päältään vaatteen ja kauhuissaan huomasi, että hänen halvaantuneen häntänsä päällä ei ollut mitään joka suojaisi sitä. Valitettavasti toinen vieraista kissoista, jota oli kutsuttu Roudaksi, sattui huomaamaan sekä hännän että pään. Huminapilvi katsoi suurikokoista, vitivalkoista kollia hiljaa silmä silmään pitkän ajan. Sitten soturin katse siirtyikin Roudan kaulaan, jonka ympärillä oli musta panta, jonka läpi oli tungettu koirien ja kissojen hampaita.
”Sinulla on vieraita, Narsissi”, Routa mourusi. ”Ei sattuisi olla uusi poikaystävä?”
Narsissikukka katsoi hätäisesti Huminapilveä, joka yritti hampaillaan siirtää painavaa häntäänsä. ”En edes tunne häntä.”
Roudan vieressä istuva, punaruskea kolli, jonka kylkiluut pinkoivat esiin nahan alta, heilautti piiskamaista häntäänsä huolettomasti. ”Sitten sinua ei haittaa, jos otamme sen hengiltä. Onhan tämä nyt meidän reviiriämme, joten emme siedä tunkeilijoita.”
Narsissikukan naamalla käväisi hätäännys, mutta kullankeltainen naaras piti pintansa. ”Minä varoitan sinua, Kirnu. Täällä asuu muitakin vapaita ja onnellisia kissoja, ette voi tulla tuosta vain ja omata omaksi reviiriksi. Häipykää täältä hyvän sään aikana!”
Mutta Routa oli jo lähtenyt hipsuttelemaan kohti Huminapilveä ja Lehvätassua. Narsissikukka painoi Kirnun maata vasten ja sähisi kasvot kollin kuonossa.
”Teen sinusta selvää!” naaras murisi ja paljasti pitkät, maidonvalkeat kyntensä. Kirnu kohotti käpäläänsä ja huitaisi sillä Narsissikukan poskea. Entinen Tuuliklaanin kissa ei ollut huomannut, että punaruskean kollin kynnet olivat päällystetty koiran hampailla, joten naaras kaatui hätiköiden taaksepäin päästäen Kirnun jaloilleen.
Huminapilvi nousi vaatteiden alta ja irvisti Routaa päin. Vitivalkoinen kolli ei värähtänytkään vaan asteli aavemaisen hitaasti eteenpäin. Sitten tuo pysähtyikin.
”Olenko nähnyt sinut jossain?” Rouda kysyi murinan alta. Huminapilvi ei vastannut vaan potkaisi hellästi takajalallaan Lehvätassua piiloon roskisten taakse. ”Olen varma että olen nähnyt sinut. Et sattuisi olemaan kotikisu? Pieni ystäväsi ainakin on, kun on panta kaulassa.” Yhtäkkiä Routa loikkasi valtavan loikan vahvoilla takajaloillaan Huminapilven yli, suoraan Lehvätassun päälle. Parantajaoppilas rääkäisi kauhuissaan ja yritti päästä pakoon, mutta Routa oli saanut tiukan otteen tuon kaulapannasta.
”Kuristan sinut kuoliaaksi, kotikisu!” Veriklaanin kolli maukui suorastaan innoissaan. Tuo veti Lehvätassun kaulaa hiertävää pantaa ylemmäs ja kiristi sitä samalla. Lehvätassu kiljui kivusta ja yritti saada henkeä. Huminapilvi heilautti kaiken voimin liikkumatonta häntäänsä, ja se paiskautui Roudan kylkeen. Suuren kokonsa ansiosta kollille ei käynyt kovinkaan pahasti, mutta tuo joutui irroittamaan otteensa Lehvätassusta. Huminapilvi tönäisi vitivalkoista kollia ja paljasti hampaansa valmiina iskemään ne kollin nahkaan, mutta ehti vain hipaista kissan turkkia kun Routa väisti hyökkäyksen. Valkoinen kolli näytti vaikuttuneelta. Tuo ei ollut tietenkään ajatellutkaan että ”kotikisu” osaisi hyökätä vastaan.
”Et olekaan se plösö kisuli”, Routa päätteli. ”Vaan joku toinen! Mutta minä olen kuitenkin vahvempi!” Kolli potkaisi Huminapilveä selkään ja hyökkäsi heti kollin kaaduttua päälle. Punertava Jokiklaanilainen yritti väistellä kollin tappavia tekokynsiä mutta alakynnessä sai kuitenkin pahoja osumia. Huminapilvi ei enää voinut hyökätä vastaan koska Routa oli häntä melkein tuplasti suurempi ja painavempi, sekä voimakkaampikin. Kun soturi oli varma kuolemasta, paino hävisi hänen päältään. Hän raotti silmiään ja näki että Roudan kimpussa oli kaksi mustaa kissaa. Hän huokaisi erittäin raskaasti ja helpottuneesti, kun huomasi että kummallakaan kissoista ei ollut koiranhampaisia kynsiä tai hammaspantoja. Lisäksi hän kuuli Kirnun kivuliasta huutamista kauempaa. Lehvätassu käveli rivakasti Huminapilven vierelle ja katsoi huolissaan tuon haavoja.
”No, selviänkö minä?”
Lehvätassu ei vastannut, ja vaikka tuo olisikin maukunut jotain, kissojen huudot olisivat peittäneet sanat alleen. Huminapilvi ei jäänyt odottamaan Lehvätassun tilanneraporttia, vaan nousi huterasti pystyyn ja peruutti piiloon roskisten taakse. Nyt hän näki paremmin, mitä kujalla tapahtui. Roudan kimppuun oli hyökännyt kaksi mustaa, sileäturkkista kissaa. Toinen niistä oli meripihkasilmäinen naaras, jonka ominaishaju muistutti ruusua, ja toinen oli kolli, jolla ei ollut vasemmasta korvasta jäljellä muuta kuin vain repaleita, ja hänellä oli haaleanvihreät silmät. Kolli ei haissut läheskään yhtä ihanalle kuin naaras, pikemminkin variksenruoalle ja ties mille...
Kauempana Kirnun ympärillä hyppi kaksi naarasta, joista toinen oli vaaleanruskea ja toinen kermanvalkoinen. Lisäksi Kirnua härnäsi, kappas vain, harmaavalkoinen Paris. Narsissikukka oli vetäytynyt kauemmas nuolemaan haavojaan, ja alkoi näyttämään siltä että Veriklaanilaiset olivat häviöllä.
Kuului epämukava rätinän ja kolauksien yhdistämä meteli kun Routa kaatui roskisten päälle. Huminapilvi nappasi Lehvätassun turkista kiinni ja kiskaisi tämän nipin napin kaatuvien roskisten ja Roudan alta. Valkoinen kolli jäi makaamaan niiden päälle pökertyneenä.
”Kuoliko se?” Huminapilvi kuiskasi Lehvätassun korvaan.
Naaras pudisti päätään. ”Ei, hän menetti vain tajuntansa.”
Lopulta huudot loppuivat, kun Paris kolautti mojovasti Kirnua päähän roskiksenkannella. Harmaavalkoinen kolli ja kaksi naarasta vetivät Kirnun muiden luo. Narsissikukka tuli ontuen perässä.
”Noin”, Paris maukaisi. ”He ovat toistaiseksi poissa pelistä.”
”Kiitos kun tulitte auttamaan!” Lehvätassu kiitti nopeasti. ”Me olisimme kuolleet ilman apua!”
Paris kehräsi ja heilutteli tyytyväisenä häntäänsä. ”Eipä tässä mitään. Mutta minähän nyt voisinkin esitellä teidät.” Kolli heilautti häntänsä kohti mustaa naarasta. ”Tässä on Tavi.” Hän osoitti mustaa kollia. ”Hän on Uikku.” Sitten tuo nyökkäsi kermanvalkoista ja vaaleanruskeita naaraita kohti. ”Ja nämä kaksi kaunokaista ovat Kerma ja Vuorivaahtera.”
Huminapilven niskakarvat nostahtivat pystyyn, kun tuo huomasi että Kerman oikeassa korvassa oli reikä, jonka läpi oli työnnetty kalanruoto. Vuorivaahteran mantelinmuotoiset, kauniit silmät taas tuijotelivat sokeasti tyhjyyteen.
”Kiitos avusta”, Huminapilvi naukui kohteliaasti. Olemme henkemme velkaa.”
”No tehän voittekin tehdä meille palveluksen.” Uikku tokaisi käheästi.
Punertava soturi katsahti tuohon kysyvänä.
”Tahdomme päästä kaupungin pohjoisosaan”, Tavi selitti. ”Mutta emme pääse sinneilman apua.”
”Miten niin?”
Narsissikukka rykäisi. ”Teidän kuuluisi tietää meistä pari asiaa, Huminapilvi ja Lehvätassu. Pohjoisosaa piirittää veriklaanilaisten reviiri, emmekä me pääse sen läpi.”
”No emmehän mekään sitten pääse. Mitä apua meistä on?”
”Kyllä te paremmin pääsette kuin me. Nimittäin.... me... Me kaikki kuuluimme kerran Veriklaaniin, joten meistä ei pidettäisi siellä päin.”
Huminapilven silmät muuttuivat vain ohuiksi viiruiksi. ”Anteeksi mitä! Te olette Veriklaanista?! Tiesin, että tässä on jotain mätää! Minähän en mene minnekkään missä on niitä hirviöitä! Itseasiassa voisinkin lähteä heti pois, kun tekin olette niitä verenvuodattajia!”
”Huminapilvi, me kuuluimme Veriklaaniin, tai siis siihen mitä Veriklaanista on täällä päin jäljellä, mutta emme tahtoneet olla siellä. Siellä joutuu eroon emostaan jo kahden kuun iässä, siellä ei voi keneenkään luottaa, verta räiskyy ilman syytä, ja elämä on suorastaan kurjaa. Me lähdimme sieltä, ja ihan omaa hyvyyttämme.”
”Se paikka on raakalaisille. Jos yhtäkin sääntöä rikkoi, tuli teloitus.” Vuorivaahtera murisi ja räpäytti sokeita, turmeltuneita silmiään.
”Me tahdomme pohjoisosaan, koska siellä on rauhallista kotikisualuetta. Ehkä kaksijalat olisivat kiinnostuneita joistakin meistä, ja me saisimme oman kodin.” Kerma mumisi uneksivasti. ”Vaikka emme me kaikki näytä mitenkään suloisilta.” Tuo jatkoi ja vilkuili Vuorivaahteraa ja Uikkua.
”Sitä paitsi”, Narsissikukka huomautti. ”Siellä on kissoja jotka tietävät missä järvi sijaitsee. Ikävä kyllä en ole koskaan päässyt sinne. Jos olisin päässyt, olisin tietenkin löytänyt tien kotiin.”
Huminapilvi tuli paremmalle päälle kuullessaan sen. ”No mitä meidän pitäisi tehdä?”
Paris repi mustaa, hampailla koristeltua pantaa Roudan kaulasta ja kun tämä sai sen irti, hän maukui ”Te kaksi laitatte kaulaanne nämä pannat. Viette meidät Veriklaanin reviirille ja sanotte, että valloititte tämän osan kaupungista ja saitte meidät vangeiksi. He eivät ole nähneet teitä vielä, joten sovitte suunnitelmaan täydellisesti.”
”Hetkinen nyt”, Lehvätassu keskeytti. ”Pitääkö meidän pitää NOITA? Ja... kyllähän siellä huomataan, jos tulee kaksi ylinmääräistä kisulia, joita ei ole koskaan ennen nähtykään.”
”Ei kyllä huomata”, Narsissikukka tuhahti. ”Siellä on monen monta kymmentä kissaa. Ei kenelläkään ole erinomainen kasvomuisti, mutta kyllä meidät sieltä huomattaisiin jos tulisimme sinne vain silleen 'Hei moi me pääteltiin tulla takas ihihihi', koska meidät on erotettu, ja teimme sen verran isoja asioita että ei meitä tuosta vain unohdeta.”
”Lupaatteko auttaa meitä?” Paris kysyi ja repi nyt Kirnulta tuon kuviollista pantaa. ”Pääsette sitten pohjoisosassa enemmän jäljille ja löydätte kotiin.”
Huminapilvi kääntyi kohti Lehvätassua, jonka ilme oli miettiväinen. ”Miten on?”
Lehvätassu räpytteli silmiään. ”Öhmmh... Kyllä se minulle käy.”
”Sitten se käy minullekin.”

///viihdoinkin mulla oli inspiraatiota kirjottaa tää......
Vastaus:pitkäääää 30 kp:eetä

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Silkkitassu,Jokiklaani
25.07.2013 14:42
Lummetassu ja Silkkitassu tappelivat!
He tappelivat rannalla kalasta jonka molemmat saivat yhtä aikaa kiinni.
He eivät voi sietää toisiaan. He niin vihaavat toisiaan. He tappelevat koko ajan. "Sinä olet täysi idiootti katti!" Lummetassu sanoi. "Ja sinä olet täysi mutakasa!" vastasi Silkkitassu.Mutta yhtkkkiä Lummetassu hyökkää Silkkitassun kimppuun! Mutta Silkkitassu väisti taitavasti!"Ähäkutti" kerkesi Silkkitassu huutaa kala suussa ja juoksi leiriiin ja jätti Lummetassun nuolemaan tassujaan. "Pirskatti!" Lummetassu voivotteli kun oli älynnyt mitä äsken tapahtui."Että on ärsyttävää kun hän pääsee aina pakoon!" "Se on niin väärin!"Lummetassu huutaa! >No mitenköhän suu pannaan kun kerron päälikölle että hän varasti minun kalani, niin eiköhän päälikkö usko ennemmin minua kuin kalavarasta<Lummetassu virnisti.Hän juoksi leiriin ja vei kalan kasaan.Hän käveli päällikön pesän eteen."Rastastähti,voinko tulla sisään?"Lummetassu kuulosteli sisään."Tule vain" Rastastähti sanoi.
"Mitä asiaa sinulla on keskellä kirkasta päivää päälikölle?" "No tuota... Silkkitassu varasti kalani äsken joella kun olin saannut sen..."
Lummetassu änkytti."Olen pahoillani koska en voi uskoa sinua koska Silkkitassu kertoi miten asiat oikeasti ovat että hän sai sen kalan"Rastastähti sanoi.Silkkitassu kuunteli tarkasti pesän ulkopuolella.Lummetssu tuli ulos pesästä näreiissään."No miten meni?"Silkkitassu virnuili.Lummetassu käveli oppilaiden pesään.Silkkitassu naurahti."Minä voitin ensimmisen erän Lummetassu"Silkkitassu sanoi hiljaa.
jatkuu..
Vastaus:12 kp:eetä Silkkitassulle

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lummetassu Jokiklaani
25.07.2013 08:20
Lummetassu heräsi."Mitä tapahtui?"Hän kysyi hämmillään."Sinut löydettiin jostain ketunkolosta"Teerenlento sanoi ja jatkoi yrttien sekoittamista.>Minä muistan että Hiekkatassu ja Tihkkutassu olivat siellä.Ja ne Kipinätassu ja Tammikynsi.<Lummetassun päätä jomotti."Onko hän hereillä?"joku maukui hermostuneesti."On.Voit tulla"Teerenlento sanoi kääntämättä katsettaan yrteistä.Hopeanharmaa naaras jonka häntä oli vähän pörhöllään tuli Lummetassun luokse."Siinä syö se"Jäävirta sanoi hiljaa kun tiputti kalan Lummetassun eteen.Lummetassu alkoi syödä sitä.Oli kiusallisen hiljaista kunnes Jäävirta rikkoi sen."Miksi se Tuuliklaanin oppilas Tihkutassu oli niin kiinnostunut sinusta?"Jäävirta sanoi katsoen muualle."Miten niin?"Lummetassu katsoi mestariaan hämillään."No klaanissa kiertää huhu että sinulla on kumppani Tuuliklaanissa.Lummetassu vetäisi kalan palan väärään kurkuun.Lummetassu yski hetken ja katsoi sitten järkyttyneenä mestariaan."Uskotko sinäkin siihen?"Hän kysyi ja katsoi mestariaan suoraan silmiin.Jäävirta vaikutti vaivaantuneelta."Tuota...öhm"Hän takelteli."On siinäkin minulle mestari!"Lummetassu sihisi.Hän kömysi ylös."Minun ei edes tarvitse selittää sinulle sitä koska et näköjään luota minuun"Hän murisi ja juoksi ulos parantajan pesästä.Kun hän katsoi taakseen hän näki Jäävirran katseessa surua.Soturit eivät vilkaiseet häntäkään mutta kaikki oppilaat katsoivat halveksuen.Tiikeritassun ylimielinen katse sai hänet pysähtymään."No aiotko juosta sen Tihkutassun luokse?"Tiikeritassu ilveili.Lummetassu käänsi tulta loimuavan katseensa Tiikeritassuun.Hän tuijotti Tiikeritassua vihaisesti.Tiikeritassu katsoi häntä ylimieleisesti.Oppilaat tuijottivat toisiaan suoraan silmiin.>Minä en peräänny<Lummetassu päätti.Tiikeritassu räpäytti silmiään ja hänen ilmessään ei ollut enään mitään ylimielistä.Lummetassu juoksi ulos leiristä.Hän jatkoi niin kauan kunnes saavutti joen reunan.Hän molskahti sinne ja ui toiselle puolelle.Lummetassu jatkoi vielä vähän matkaa mutta pysähtyi.Hän katsoi taakseen.>Pystynkö jättämään kaiken tämän taakseni<Lummetassu mietti.Hän käveli joen penkareelle mutta ei nähnyt siinä omaaa kuvajaistaan.Hän näki naaras kissan joka oli melkein kokonaan valkoinen.Ainoastaan naaraan korvan päässä oli mustaa."Emo"Lummtaassu kuiskasi kun haistoi ympärillään ensimmäisen tuoksun minkä hän ikinä oli haistanut."Sinulla on voima tehdä kaikkea mitä haluat.Mutta mieti tarkkaan mitä teet koska sinulla ei ole voimaa korjata menneitä."Häilyvä kuvajainen sanoi.Kissaan alkoi tulla enemmän mustaa ja tummat silmät alkoiva muuttua vaaleiksi.Pian Lummetassu katsoi omaa kuvajaistaan.>Sinulla on voima tehdä mitä haluat mutta mieti tarkkaan mitä teet koska sinulla ei ole voimaa korjata menneitä<Lummetassu toisti sanat mielessään.>Minä tiedän mitä minä teen<Lummetassun silmissä kiilsi päättävyys.Hän nappasi kalan joesta ja kulki takaisin leiriin.Hän tunsi kun kaikki katsoivat häntä.Hän veti syvään henkeä ja käveli pentutarhaan.Huomenkukka ja Pajupuro eivät vilkaiseetkaan Lummetassuun mutta Juovasulka vilkaisi näitä halveksuen."Minä en luota huhuihin.Uskon vain jos itse näen"Juovasulka sanoi Lummetassulle.Lummetassu räpäytti kiitollisena.Hän tassutteli ulos ja meni oppilaiden pesään.Juuri kun hän oli nukahtamisillaan tummanharaa kissa käveli Lummetassun eteen."Rastastähti"Lummetassu henkäisi silmät suurena."Onko totta että sinulla on kumppani Tuuliklaanista?"Rastastähti katsoi Lummetassua."Ei minulla le kumppania"Lummetassu vakuutti."Miksi sitten Tuuliklaanin oppilas Tihkutassu oli niin kiinnostunut sinusta.Jäävirta kertoi hännen olleen todella huolissaan sinusta"Rastastähti sanoi tyynesti"No hän voisi ensin tutkia asioita!"Lummetassu tiuskaisi.Rastastähti katsoi häntä ärtyneenä."Tihkutassu on veljeni eikä mikään kumppani!Sitä paitsi hänellä on jo kumppani!"Lummetassu tunnusti."Veljesi?"Rastastähti sanoi oudosti.Lummetassu selitti kaiken juurta jaksaen."Korjaan väärinkäsityksen pian"Rastastähti sanoi kuulemansa jälkeen.Lummetassu katsoi päällikköään kiitollisena.Päällikkö lähti ja muut oppilaat vyöryivät sisälle."Miten niin sinulla on veli?"."Kuka hän on?".Kysymyksiä sateli."Menkää pois!"Lummetassu tiuskaisi ja muut oppilaat perääntyivät tiedonhaluisen näköisinä.Lummetassu huokaisi ja kävi nukkumaan.>Pitää jutella Jäävirran kanssa huomenna.<Lummetassu ajatteli.
Jatkuu....

Vastaus:24 kp:eetä! : DD

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tihkutassu,Tuuliklaani
24.07.2013 17:35
Tihkutassu pysähtyi.Jokiklaanin leiri häämötti hänen edessä.Tihkutassulla oli suunnitelma.Hän jää odottamaan Lummetassun mestaria Jäävirtaa ulkopuolelle.>Tähtikaanin kiitos että hän kuvaili hänet hyvin.<Tihkutassu lausui kiitokset mielessään.Partio tuli ulos leiristä.Tihkutassu painautui mahdollisimman suojaa.Hän siristeli silmiään.Partiossa oli kilpikonnakuviollinen kissa,raidallinen,tummanpunaruskea ja ruskea raidallinen mutta ei hopeanharmaata kissaa.Tihkutassu hengähti kun partio meni hänen ohi häntä huomaamatta.Hän polki maata.>Lummetaasu ei kestä enään kauaa.<Hän ajatteli kauhuissaan.Pian leiristä tuli vielä kaksi kissaa.Pörröinen punertava kolli ja hopeanharmaa sinisilmäinen kissa.>Tuo toinen kissa on varmasti Jäävirta<Tihkutassu ajtteli helpottuneena.Kun punertava kolli ja Jäävirta olivat melkein Tihkutassun kohdalla Tihkutassu sihahti:"Jäävirta!"Jäävirta ei kuullut mutta punertava kolli pysähtyi."Jäävirta kuulitko?"Kolli sanoi korvat höröllä.Naaras käänsi päänsä."Jos tämä on nyt joku jekku Huminapilvi niin meillä ei ole aikaa sellaisille.Meidän täytyy löytää Lummetassu."Naaras sanoi kova katse silmissään."Ei kun varmastin kuulin jotain."Huminapilvi intti.Jäävirta huokaisi ja täysteli kaislikkoon.Tihkutassu keräsi rohkeutensa ja nousi seisomaan."Kuka sinä olet?"Naaras kysyi sihistin.Tihkutassu jännitti lihksensa."Jäävirta Lum..."Hänen lauseensa katkesi kun Jäävirta painoi hänet maata vasten."Jäävirta älä viitsi satuttaa sitä.Se ei taida edes olla soturi"Huminapilvi sanoi hiljaa."Kysyin miä teet meidän alueella."Jäävirta murisi."Koska minulla on asiaa Lummetassusta!"Tihkutassu parahti.Jäävirran katse muuttui hämmästyneeksi."Lummmetassusta?"Jäävirta sanoi epäuskoisesti ja antoi Tihkutassun nousta."Niin Lummetassusta.Hän on jumissa ketunkolossa jonka suu aukolla on kivä.Me emme saaneet kiviä pis ja tulin hakemaan apua."Tihkutassu selitti."Nyt viet minut sinne!"Jäävirta sanoi tuli leiskuen silmissä.Tihkutassu kääntyi ja juoksi niin lujaa kuin pääsi.Hän kuuli Jäävirran ja Huminapilven askeleet takanaan.Kun joki tuli näkyviin hän valmistautui sen ylitykseen.Kun joen penkare tuli näkyviin Tihkutassu ponnisti sen reunalta.Valtava loikka ylttyi toiselle puolelle jokea.Kun hän vilkaisi taakseen hän näki Jäävirran joka juoksi nopeasti.Huminapilvi oli vähän jäljessä koska hän yritti olla tippumatta jokeen mutta hän kiri Jäävirtaa.Tihkutassun ja Jäävirran välimatka alkoi pidetä.Tihkutassu näki että naaras huohotti mutta Jäävirta jatkoi juoksemista.Thkutassu näki jo aukiota ympäröivät kasvit.Hän loikkasi niiden yli."Tulithan sinä!"Kipinätassu sanoi.Tihkutassu huomasi Hiekkatassun ja Tammikynnen."Mitä te teette täällä?"Hän kysyi.Juuri kun Tammikynsi oli vastaamassa Jäävirta ja Huminapilvi pöllähtivät aukiolle.Jäävirta juoksi heti ketunkolon luo.Kipinätassu ja Tammikynsi peruuttivat vähän."Lummetassu!"Jäävirta huusi."Jä-jäävirta?"Lummetassu änkytti."Odota autan sinut ulos.">Jäävirta sanoi.Naaras katsoi ympärilleen."Huminapilvi auta"Jäävirta sanoi ja juoksi ison oksan luokse.He nostivat sen ja laittoivat sen kivien väliin.Jäävirta hyppäsi oksan päälle.Huminapilvi hyppäsi perään.Oksa taipui alaspäin.Juuri kun Tihkutassu oli huutamassa varokaa se katkeaa kivet alkoivat vyöryä pois luolan edestä.Lummetassu kömpi hoiperren ulos kolosta."Lummetassu"Tihkutassu maukaisi ja syöksähti siskonsa luokse.Yhtäkkiä Lummetassu lysähti maahan mutta Tihkutassu otti hänestä kiinni.Jäävirta käveli arasti Tihkutassun luokse.Naaras tarttui hellästi Lummetassun niskanahasta ja nosti hänet selkäänsä.Jäävirta kääntyi ympäri ja katosi kasvillisuuteen.Huminapilvi oli juuri lähdössä kun hän huomsi Tihkutassun huolestuneen katseen."Kyllä Lummetassu selviää!"Huminapilvi sanoi.Hän jatkoi vielä pölötystä."Huminapilvi!"Jäävirta huusi.Kolli juoksi tiheikköön."Palataan leiriin."Hiekkatassu sanoi ja kosketti kuonollaan Tihkutassun kylkeä.Tihkutassu oli väsynyt.Hän nyökkäsi kumppanilleen ja neljä kissaa alkoivat kulkea Tuuliklaanin reviiriä kohti.
Jatkuu...
Vastaus:21 kp:eetä! Hyvä että Lummetassu saatiin pelastettua.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Ruoskatassu,Tuuliklaani
24.07.2013 09:19
Ruoskatassu katsoi kolme kissaa ainoalla silmällään.>En voi antaa heidän päästää sitä hiirenaivoa ulos<Hän ajatteli raivoissaan.Ruoskatassu hiipi ympäri aukiota.Sitten hän asteli pois pensaista."Ruoskatassu!"Hiekkatassu kiljahti peloissaan."Minähän sanoin että jos paljastat minut revin kurkkusi auki."Ruoskatassu murisi.Tammikynsi nousi jaloilleen ja käveli Ruoskatassua kohti."Sinä et kajoa minun oppilaseeni niin kauan kun minä elän"Tammikynsi murisi."Sehän sopii"Ruoskatassu sanoi tyynesti.Hän loikkasi Tammikynttä kohti ja tähdäten tämän selkään.Tammikynsi heittäytyi selälleen ja otti Ruoskatassun vastaan takajaloilla.Tammikynsi heitti Ruoskatassun pensaaseen ja nousi ylos.Ruoskatassu kihisi kiukusta.Hän käänsi ainoan silmänsä Tammikynttä kohti.Hän juoksi kollia päin.Yhtäkkiä hän siirtyi sivulle ja ponnisti rajusti ilmaan ja oli menossa suoraan Hiekkatassua päin."Aah!"Hiekkatassu huusi ja yritti väistää mutta kaatui."Hiekkatassu!"Tammikynsi huusi.Ruoskatassu virnisti.sitten Kipinätassu loikkasi Ruoskatassua päin.Ruoskatassun keuhkoista pakeni ilma kun jättimäinen kolli painoi hänet maata vasten.Kipinätassu tarttui Ruoskatassun kurkusta kiinni ja ravisteli tätä puolelta toiselle.Sitten kolli heitti hänet pensaaseen.Ruoskaatassu nousi.Hän murisi hiljaa mutta hoippui pois.Kauempana hän irvisti.Hän oli todella väsynyt.Taistelu oli vaatinut voimia.Hän meni sananjalkojen alle nukkumaan.
Hetken päästä hän istui jossain vieraassa paikassa.Lumimätäs istui hänen edessä."Sinun tehtävä oli liittoutua Roihukynnen ja Piikkikynnen kanssa eikä leikkiä muiden oppilaiden ja sotureiden kanssa"Valkoinen kolli murisi."Tiedän mutta..."Ruoskatassu puhui tyynesti mutta Lumimätäs painoi hänet maata vasten."Tämä on rangaistus kun et totellut minua"Lumimätäs sanoi häijysti.Kolli iski hampaansa Ruoskatassun korvaan ja repäisi sen irti."AARRGGHH!"Ruoskatassu huusi.Hän katsoi ylös ja näki sananjalat.Hänen korvassa jyskytti.Hän tassutteli lähimmälle vesilätäkölle ja katsoi siihen.Hänen toisesta korvasta oli enään riekaleet jäljellä.
Jatkuu...
Vastaus:Ihan kiva tarina, saat 17 kp:eetä.

-Mustahaukka-

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Käärmetassu, Varjoklaani
23.07.2013 17:27
Käärmetassu lätkii maata ylipitkällä hännällään.
Tänään olisi kokous, ja Arpitähti sanoi Käärmetassun tulevan mukaan. Kyykäärmekuvioista oppilasta jännittää, onhan tämä hänen ensimmäinen kokouksensa.
Aurinko alkaisi pian vaipua pesäänsä, ja päällikkö johtaisi heidät kokouspaikalle. Käärmetassu yrittää kätkeä innostustaan ja olla se sama, tympeä kolli kuin ennenkin.
Pian muualtakin Varjoklaanin leiristä kuluu supinaa ja puheensorinaa kokouksesta. Sitten Käärmetassun sydän tuntuu jättävän yhden lyönnin väliin. Oi ei! Arpitähtihän oli suunnitellut hyökkäystä Jokiklaaniin! Se olisi viimeistään huomenna. Ei Käärmetassua muuten se huolettanut, mutta kun jos tänään on kokous, ja huomenna hyökkäys, miltei heti rauhan jälkeen alkaisi julma taistelu. Vaikka…kyllä kollia jännittääkin. Käärmetassu ravistelee päätään ja huomaa ajatelleensa kauemmin kuin oli luullut. Oli jo hämärää, ja samassa kajahtaa ilmoille Arpitähden kutsu.
’’Kaikki mukaan valitut, lähtekäämme!’’ musta kolli mouruaa laskeutuen alas kiveltä. Kissat asettuvat johonkin jononkaltaiseen rykelmään päällikkönsä perään.
Varjoklaani lähtee matkaan. Pian he saavuttavat näköyhteyden kokoussaarelle. He kävelevät kaatunutta puunrunkoa pitkin saarelle, jossa varjoklaani levittäytyy erilleen Arpitähden hypätessä kahden muun päällikön seuraan suurelle kivelle. Rastastähti, joka siirtyy kauemmas Tuuliklaanin päälliköstä, Varistähdestä, katselee ympärilleen saarelta poispäin.
Myrskyklaani on myöhässä.’’ Käärmetassu erottaa juuri ja juuri sanat metelin keskeltä. Kollia huvittaisi jutella jonkun kanssa, mutta…menneisyys. Se hankaloittaa.
Käärmetassu istahtaa kissojen keskelle ja huomaa istuneensa vahingossa Jokiklaanilaisen viereen.
Hyvin kauniin, vihreäsilmäisen, ja vaaleanruskeaturkkisen.
Käärmetassu värähtää ja kääntää katseensa nopeasti pois.
Hieman kauempana Fasaanitassu papattaa suu käyden nopeasti kuin jäniksellä, joka syö voikukkaa. Juttuseurana tällä on Tuuliklaanilainen Jääkaiku.
’’Hehe! Niinkö, itse en astuisi tassullanikaan Ukkospolulle!’’ naaras nauraa ja jälleen Fasaanitassu alkaa puhua, mutta ei siitä niin kaukaa mitään selvää saa.
’’Äsh, aloitetaan jo! Tämä ei ole ensimmäinen myöhästymiskerta Myrskyklaanilta, he saavat jäädä pois tästä!’’ Varistähti murisee siniset silmät kiiluen.
Arpitähti ravistaa valtavaa päätään.
’’Ei, jokaista klaania tarvitaan.’’
’’Mutta-!’’ Varistähti aloittaa.
’’Kuono umpeen, he tulevat!’’ Rastastähti töksäyttää ja samassa Hopeatähti ja muita Myrskyklaanin kissoja vyöryy metsästä.
’’Olette myöhässä.’’ Arpitähti murahtaa vilkaisten taivaalle.
’’Tuli mutkia matkaan.’’ Hopeatähti vastaa yrittäen selvästi pitää äänensä tyynenä. Naaras loikkii salamannopeasti Puhujankivelle neljäntenä päällikkönä.
Hän nyökkää Varistähdelle ja kaikki hiljentyvät savunharmaan kollin alkaessa puhua:
’’Tuuliklaani voi hyvin, olemme saneet uusia oppilaita sekä pentuja. Sotureitakin on tullut uusia. Riistaakin Tähtiklaanin kiitos riittää, vaikkakin eräs kala-aivoinen klaani on ollut riistavarkaissa turhankin moneen otteeseen.’’
Rastastähden niskakarvat nousevat pystyyn.
’’Me emme ole olleet riistavarkaissa! Se yksi ja ainoa kerta, jolloin MEIDÄN puoleltamme juoksi myyrä tuuliklaanin reviirille.’’ tämä sähähtää.
’’Älkää tapelko, Tähtiklaani vihastuu!’’ Hopeatähti käskee.
’’On varmaankin minun vuoroni. Jokiklaani on terve, klaanimme on menettänyt muutamia sotureita, mutta kissoja on tullut lisää, koska…’’ Rastastähti tuntuu välttelevän jotain.
’’Klaanimme kuningatar Pajupuro sai tänään kolme pentua. Sekä klaaniimme on liittynyt naaras, öhm…Juovasulka, joka sai myös pentuja. Riistaa riittää…’’ tumma päällikkö nyökkää Arpitähdelle, selvästi huomaten Hopeatähden pienen jännittyneisyyden kuullessaan Juovasulasta.
’’Varjoklaani on vahva, meillä on uusia oppilaita, ja heidät koulutetaan vahvoiksi sotureiksi. Parantajamme tassut eivät kyllä kuhise töitä, edes synnytysten osalta.’’ Arpitähti vilkaisee Pikkupilveen, Varjoklaanin parantajaan, joka nyökkää pienehkö huojentuneisuuden ja huolen sekava hymy.
’’Reviirillämme on entistä enemmän käärmeitä, joten ruokaa ja vaaroja riittää. Olen puhunut.’’
Hopeatähti vetää katkonaisen hengenvedon, painaa vihreät silmänsä raolleen ja aloittaa.
’’Klaanistamme on kadonnut kaksi naarasta, Kielotassu että Juovasulka. Heidät kummatkin löydetään nykyisin Jokiklaanista, Kielotassu nimellä Kielonkaste. Klaanimme ruokatilanne on kohtalaisen hyvä…ei muuta.’’ hopeanharmaa naaras naukuu ja laskeutuu alas kiveltä keräten klaaninsa kokoon ja lähtien.
Rastastähti ja muut Jokiklaanilaiset alkavat uida omalle reviirilleen. Käärmetassu ajattelee jutustaa nopeasti sen vaaleanruskean naaraan kanssa, mutta joku toinen naaras on jo hänen seurassaan poispäin lähdössä.
’’Tule, Peippostassu.’’ naaras naukuu.
Käärmetassu luimistaa surullisena korviaan ja loikkii muiden Varjoklaanilaisten sekaan.

Vastaus:27 kp:eetä!

-Mustahaukka-