--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pikkutassu/sulka
13.11.2012 19:53
4. Luku

Uudelleen syntymä

Istuin hiljalleen paikoillani. Tuuli pyyhki jatkuvasti turkkiani ja antoi jäätävän tunteen. Mumisin itsekseni jotain. Pidin aistini valppaina. Nostin katseeni hopeahäntään. Hopehäntä loisti kauniisti ja sai minut ummistamaan silmäni hetkeksi. Vedin katseeni takaisin maahan. Silmäni rävähtivät auki ja kaaduin selälleni. Huohotin raskaasti ja katsoin eteeni. Edessäni oli ilmi elävä Lumisulka! En tajunnut alkavani kyynelehtiä kuin vuolas puro. Loikkasin pystyyn ja juoksin kollia kohti.
- Lumisulka! Olet elossa! Miten sinulle käv- ääneni hiipui olemattomiin nähdessäni Lumisulan läheltä. Kollin ruumiissa oli arpeja jotka vuotivat yhtä vuolaasti kuin silmäni.
- Mitä sinulle on tapahtunut? Missä olet ollut?
Kolli pysyi hiljaa ja huokaisi syvään.
- Olen käynyt kaikkialla jos suoraan sanotaan.
- Mutta mutta, miten sinä olet elossa? miu'uin kärsimättömästi.
Kolli otti askeleen eteen ja istui hiljalleen valoisimpaan kohtaan.
- No tämä on hyvin monimutkainen juttu, ensiksi kaikilla minun klaanissa asuvilla on pennusta asti kaksi elämää. Toiseksi olen ollut ainoastaan Hopeapajulla.
Tuntui kuin olisin haleta onnesta. Juoksin niin nopeasti kuin pystyin kollin luokse. Päästyäni kollin eteen puskin tämän kumoon ja painoin pääni tämän rintaan. Kuulin kehräystä joka kimposi Lumisulan rinnasta. Painoin päätäni mahdollisimman syvälle Lumisulan rintaan ja aloin itsekkin kehrätä. Koko maailma olisi silloin kunnossa. Lumisulka nosti hieman päätään.
- Etkö ole vihainen? Tai siis en kertonut sinulle vaikka olin elossa? Lumisulka sanoi nolona. Mietin hetken. Ei, en ollut vihainen vaan onnellinen. Miten Lumisulka pystyi kysyä tuollaista nyt.
- Olen tätä mieltä, maukaisin hiljaa ja painoin kuononi Lumisulan kuonoon. Kehräsin äänekkäästi ja kuulin Lumisulan vastaavan.
Nyt elämäni oli kunnossa

// Nyt tää loppu : D Halusin tehä tämmösen ns. Lyhärin vaihteeksi . 3 .
Vastaus:Jee! Olet yksi akttiivisimmista kirjoittelijoista! Jatka samaan malliin! 20 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pikkutassu
13.11.2012 17:15
4. Luku

Uudelleen syntymä

Nyt oli varmaan yö. Tai ainakin luulin niin. En tiedä kauanko olen ollut tajuton. Makasin jäätävässä yössä parantajan pesässä. Vaimea tuhina kertoi parantajan nukkuvan. Huokaisin ja nousin ylös. Haavojani särki ja ne vuotivat jatkuvasti. Parantaja oli käskenyt olla liikkumatta, mutta olin liian levoton. Kuulin koko ajan vaimeita kuiskauksia. Silmäni olivat vetiset ja muutama pisara valui poskeani pitkin. Pyyhkäisin tassulani kasvojani ja harpoin pitkin askelin kohti parantajan pesän sisäänkäyntiä. Ilmassa tuoksuvat yrtit ja vaimeiden sairauksien haju sekottivat päätäni. Eikai se niin vakavaa ole jos haluaa hakea happea. Astuin ulos kylmään pakkas yöhön. Hengitin keuhkoni täyteen kirpeää ilmaa. Tunsin sydämmessäni piston. Tajusin nyt vasta elämän kulun. Lumisulka oli kuollut. En itse huomannut kun aloin jo kyynelehtiä ja ääneni oli kadonnut. Vapisin ja nostin katsettani. Yritin epätoivoisesti nähdä edes pienen liikkeen valkoisesta kollista. En kestänyt painetta vaan lähdin juoksemaan kohti leirin uloskäyntiä. Juoksin kuuraisen ja osittain lumisen maan yllä. Pysähdyin uloskäynnin kohdalle ja vilkaisin vielä ympärilleni. Pesien ympärillä kasvavat vetiset puskat näyttivät käskevän minut pois. Taivaalla kimmeltävä hopeahäntä loi lumeen kauniin loiston. Käänsin nopeasti pääni pois. En voinut katsoa lunta. Se muistuttaa liian paljon Lumisulkaa. Ponnahdin paikaltani ja juoksin leirin ulkopuolelle. Liu'uin jään yli ja vastapuolella lähdin juoksevaan niin nopeasti kuin haavoiltani pääsin. Kuulin vain rätinää ja pehmeää pölähdyksiä kun juoksin kuuran ja lumen läpi. Haavani räsähtivät auki ja tunsin vereni valuvan haavoistani. En itsekkään tajunnut että juoksin jo vedessä. Pysähdyin kuin seinään ja vilkaisin ympärilleni. Olin joessa joka erotti Myrskyklaanin Jokiklaanista. Seisoin joessa ja katsoin vettä. Säpsähdin äkisti. Veden pinnassa oli välähtänyt Lumisulan kuva. Peruutin maalle ja henkäisin. Veri oli sotkenut turkkiani ja näytin varmaan höyrähtäneeltä. Henkini ratisi kun katsoin vastarannalle. Siristin silmiäni. Olin varma että näin siellä liikettä.
- Minuako sinä etsit? kuulin vanhan äänen takaani. Säikähdin ja loikkasin veden rantaan. Edessäni seisoi ylpeästi oleva valkoinen, vanha kissa. Kissa tuijotti minua harmailla silmillään. Kissa oli sokea.
- Tiedän sinusta kaiken Pikkutassu. Olet sydänsuruissa ja etsit epätoivoissasi Lumisulkaa, kolli sanoi ja istui ratisevasti pienen saniaisen päälle. Nyökkäsin hiljalleen.
- Voin sanoa että Lumisulka tulee kohta, minun piti vain tulla kertomaan tämä, kolli jupisi hiljalleen. Katsoin kollia silmät äimistyksestä suurina.
- Entä kuka sinä olet? maukaisin hiljaa.
- ai minä? Minä olen Taivaankajo, kolli sanoi ja katosi kuin tuhka tuuleen. Taivaankajon jättämät jäljet olivat maassa ja hänen tuoksunsa leijui ilmassa. Kävelin varoen pois vedestä ja istuin maahan. Ympärilläni kasvavat pensaat ja vesikasvit olivat kuihtuneet melkein ja koko maata peitti joko kuura tai lumi. Puut nuokkuivat painavien lumikökköjen painoista.

/jatkuu
Vastaus:Haluan pian jatkua! : DD 27 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
13.11.2012 16:18
Ympärilläni oli pimeää.
Punaiset silmät tuijottivat minua. Ne tulivat lähemmäs ja lähemmäs.
"Minähän varoitin sinua...." ääni kuului.
"Tummaturkki!" huudahdin.
"Oikein arvattu. Minähän se. Et uskonut minua, vaan teit juuri niin mitä ei pitäisi tehdä! Oletpa niin itepäinen..." Tummaturkki jupisi.
"Miksi muka tekisin niin, mitä sinä käsket? Olet paha. Sinusta ei koskaan tule hyvää!" sanoin.
"Ei tulekkaan. Olen ollut aina pikkupennusta asti paha. Sitten jouduin tähän tyhjyyteen..."
"Olisit miettinyt vähän tekojasi!" huusin.
Tummaturkki kääntyi pois.
"Minä sanon nyt viimeisen kerran: Joko kuolet, tai elät. Kummin haluat? Tai pikemminkin kummin Nopsatuuli haluaisi?" hän myhäili.
"Pidä näppisi irti hänestä!" murisin.
"Hehheh... Miksi minä hänelle mitään tekisin? Minua kiinnostaa vain sinä ja sinun vietteleväisyytesi. Olenko koskaan kertonut, miten hurmaava olet?" Tummaturkki kysyi.
"Minä en ikinä valitsisi sinua. Olen Nopsatuulen kumppani." sanoin.
"Kunhan kuolet, tulet olemaan..."

"Tuhkaturkki.... Herää."
Aukaisin hitaasti silmäni, ja katsoin Tuhkamarjaa.
"Oletko hereillä?" hän kysyi.
"Missä olen?" kysyin hiljaa.
"Olet pesässäni. Pyörryit, koska sinulla oli niin kovat kivut." Tuhkamarja vastasi.
Katsoin ympärilleni. Näin vain Tuhkamarjan ja pesän suuaukon.
"Olenko nyt kunnossa? Vai onko tämä unta?" kysyin.
"Ei tämä ole unta. Se saattaa tuntua siltä." parantaja kuiskasi.
Vähän ajan päästä kuiskasin:
"Haluan puhua Nopsatuulen kanssa."
"Et voi. Tarvitset lepoa..." Tuhkamarja sanoi.
Hän jatkoi:
"Pentusi voivat syntyä huomenna. Kerää siihen voimia."
Sen sanottuaan hän lähti tassuttelemaan pois pesästä.
Tarkastelin itseni haavoja.
>Mistä ne ovat tulleet? Enhän minä ole raapinut itseäni?<
Ympärilleni oli kiedottu hämähäkinseittiä.
"Minnehän minä vielä joudun?" huokaisin.
Hetken päästä valkoinen pää kurkisti pesän suulta.
Se oli Nopsatuuli.
Hän tuli lähelleni.
"Hei Nopsatuuli..." kuiskasin.
"Oletko hereillä? Luulin että menetin sinut..." Nopsatuuli huokaisi.
"Kyllä olen hereillä. Mutta luulen, että hiivun pois pian." sanoin.
"Et sinä kuole. Lupaan sen."
Katsoimme pitkän tovin toisiamme, kunnes äitini tuli sisään.
"Saako tulla?" hän kysyi.
"Tule vaan." Nopsatuuli kuiskasi.
Äitini hiipi hiljaa pesään ja katsoi minua kyynelet silmissä.
"Onko hän hereillä?" äiti kysyi hiljaa.
"Olen hereillä, äiti."
Äiti tassutteli viereeni ja puski hellästi.
"Oi... Tuhkaturkki. Luulin että kuolit. Se olisi ollut minulle maailman suurin menetys." hän kuiskasi.
"Älä huoli, äiti. Kaikki on ihan kunnossa. Muuten, pentuni voivat syntyä huomenna. Tuhkamarjan mielestä tarvitsen siihen voimia siihen."
"Niin tarvitsetkin. Minullakin on hyviä uutisia. Minun jalkani ja haavani ovat parantuneet. Lähden huomenna klaanista." äiti sanoi.
Hän huomasi surullisen ilmeeni.
"Toisaalta minulle tulee todella ikävä sinua. Ja pentujasi..."
"Minä ja pentuni ovat aina sinun mukana... Sydämessä." kuiskasin.
Kyynelet vierivät pitkin poskiani.
Äitini puski vielä kerran ja sanoi:
"Saa nähdä, kerkeänkö nähdä pentujasi."
Sitten hän lähti pois.
"Minäkin jätän sinut lepäämään. Sitä paitsi en saisi olla täällä. Pitäisi antaa sinun levätä." Nopsatuuli sanoi ja nuolaisi hellästi korvaani.
Laskin pääni sammaleelle ja katsoin Nopsatuulen kulkua.
Kun hän oli mennyt ulos, suljin silmäni hitaasti.
Ajattelin hiljaa mielessäni:
>Minusta tuntuu että pentuni syntyvät huomenna...<
Vastaus:Tummaturkki saa kyllä pitää näppinsä erossa sinusta, jos minulta kysytään! xD 26 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Doky
12.11.2012 22:07
"Mikset hyökkää?" Doky sihisi ärtyneesti ja valmistautui torjumaan kollin hyökkäyksen. Hänen yllätyksenseen kolli perääntyi ja virnisti. Näky näytti hieman pelottavalta. Suuresti Dokyä inhotti ja hieman pelotti myös se, ettei hän päässyt karkuun. Kolli oli sulkenut hänelle ainoan tien, eikä varmankaan päästäisi ilman veristä tappelua.
"Mietinkin, milloin olet viimeksi vilkaissut mahaasi" mustaturkkinen kolli naurahti kolkosti. Naaras tunsi punastuvansa, muttei kääntänyt katsettaan kollista, koska pelkäsi tämän käyttävän hetkeä hyväkseen ja hyökkäävän. Hän kuitenkin vaikutti rauhoittuneelta, vaikkei äänensävystä sitä voinutkaan sanoa. Doky katsoi vieläkin hämmentyneenä mahansa, ja henkäisi.
"Olet muuttunut pullukaksi" kolli huomautti kylmästi ja nuolaisi tassuaan. Doky nielaisi ihmeissään ja hämmentyneenä siitä, kuinka nopeasti hänen mahansa oli kasvanut. Hän ei ollut huomannut sitä, eikä tuntenut mitään. Osittain se varmaankin johtui siitä, että hän oli joutunut tappeluihin ja saanut muuta ajateltavaa.
"Keneltäköhän odotat pentujasi?" kolli maukui ivallisesti ja pysähtyi naaraan kasvojen eteen, mikä sai Dokyn tassut tärisemään jälleen pelosta.
"En sinulta ainakaan!" naaras murisi, mutta vastaus sai kollin hymyilemään entistä leveämmin. Näky oli pelottava, ei. Näky oli suorastaan kauhea. Edessä Doky näki vain hullunkuriset kasvot. Leveä, pelottava hymy sai Dokyn tassut tärisemään, eikä tärinä halunnut lopettua. Silmät säihkyvät uhkaavasti.
"Oletko varma asiasta? Vai ovatko ne sitten ystäväsi pentuja?" kolli naurahti ivallisesti ja lähestyi Dokyn kasvoja, mutta naaras perääntyi, ja tunsi kuinka sydän jätti lyönnin väliin. Takanaan Doky tunsi seinän, eikä pakoa olisi. Hän ei voisi kiivetä, hän olisi liian hidas. Sillä aikaa kun Doky ajatteli ankarasti, kolli lähestyi hitain askelin naarasta kohti. Doky havahtui ajatuksistaan vasta kun kolli oli laskenut tassunsa hänen poskelleen ja alkanut viiltää hänen poskeaan. Toisessa poskessa näkyi vielä tuore haava, jonka hän oli jättänyt.
"Jos he ovat hänen, en haluaisi niiden elävän. Olen pahoillani, Doky." kolli sanoi surullisella, mutta kylmällä äänellä ja laski verisen tassunsa maahan. Doky ei tuntenut ollenkaan kipua, vaan yritti miettiä pakoaan. Tässä tilanteessa hän olisi hitaampi kuin vihollisensa. Mutta hän voisi torjua iskut. Kollin hhyökkäessä aika ikään kuin pysähtyi - Doky pystyi torjumaan helposti, mutta sai uuden iskun mahaansa, ja painautui seinään kiinni iskusta. Aika meni, Doky torjui, hyökkäsi mutta myös sai iskuja. Lisäksi hän oli uupunut; taistelu ja tieto tulevista pentuista järkytti häntä. Doky tunsi syyllisyyttä myös Ravenia kohtaan. Hän ei ollut kertonut mitään, ja todennäköisesti ei kertoisikaan. Vihollinen ei halunnut antaa periksi, ja käytti Dokyn heikkoutta hyväkseen; mahdolliset iskut hän teki mahaan. Veri peitti hänen silmänsä, eikä Doky voinut enään nähdä vihollistaan. Hän taisteli ainoastaan kuuloaistin avulla. Hän ei tiennyt paljonko aikaa oli mennyt; minuutteja, tunteja, päiviä tai kuukausia. Hän vain heilautteli vimmoisasti tassujaan, rimpuili kollin ottestaa, puri tätä ja sylki. Kesti pitkä aika, ennen kuin Doky tajusi, ettei tuntenut vihollistaan. Hiljaisuus. Doky sylkäsi veren suustaan ja pyyhki tassullaan veren silmistään. Kuumat onnen kyyneleet vuosivat hänen silmistään. Doky juoksi onnessaan ystävänsä luokse, joka seisoi elottoman ruumiksen vieressä, mutta kaatui tuskasta. Raven asteli huolestuneen näköisenä hänen vierelleen ja nuolaisi naaraan poskea, mutta Doky kääntelehti levottomana maassa. Aika ajoin hän pysähtyi sylkimään veren suustaan. Ravenin ei jäänyt muu kuin odottaa, mikä oli vaikeaa, kun näki ystävänsä veren tahrimana ei pystynyt auttamaan. Taivas pimeni nopeasti, ja Doky alkoi viimein pysähtyä. Hän oli yksinkertaisesti liian väsynyt liikumiseen. Jopa hengitys kävi tuskalliseksi taisteluksi, johon Doky alkoi uupua.
"Voisitko luvata minulle yhden asia?" Doky kysyi raskaasti ja käänsi hitaasti päätään Ravenin suuntaan. Kolli hyppäsi ystävänsä viereen ja kosketti tämän kuonoa omallaan.
"Mitä vain!" Hän vastasi hiljaa ja laskeutui makuulle Dokyn viereen, vaikka pelkäsikin satuttavan naarasta. Seurasi uusi yskäkohtaus.
"Huolehdi pennustamme." Doky kuiskasi hymyillen ja siristi silmiään tuskasta. Raven heilautti ihmeissään häntäänsä. Dokyn sanat järkyttivät häntä suuresti.
"Kyllä. Mutta sinunkin on luvattava minulle, ettet lähde pois, etkä jätä minua yksin!" Raven sanoi oudon terävästi ja laski päänsä Dokyn selän päälle. Doky haukkoi henkeään kivusta ja valmistautui. Doky hengitti tuskallisesti. Hänen päänsä kaatui elottomasti maahan. Naaraan viereltä kantautui itkua ja vaikerointia. Raven työnsi kuonollaan lempeästi Dokyn kasvoja. Naaras nosti päätään ja katsoi onnillisesti pentuaan, joka kompuroi jo emonsa mahan luokse.
"Raven, en voi luvata sinulle. Minun on mentävä. Aikani on loppunut nyt. Hyvästi, rakkaani!" Doky kuiskasi ja kumartui nuolaisemaan ystävään, mutta uusi tärinä sai hänen päänsä kaatumaan maahan. Viimeinen huuto. Viimeinen hengitys. Viimeiset sanat. Doky, nuori naaras jonka elämä oli vasta alullaan, oli nyt kuollut. Mutta mitä tulee pentuun ja Raveniin?
Vastaus:Saat tästä 28 kp:tä! :)

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pikkutassu
12.11.2012 20:16
3. Luku

Taistelu kuolemaan asti

Tuijotin edessäni olevaa kollia silmät viiruina. Sähisin hiljaa auringon porottaessa selkääni. Verinen kylkeni pisteli armottomasti minua kuin siihen olisi isketty myrkkyä. Siinä samassa kollin valkoinen ja arpinen ruumis juoksi minua kohti. Kollin silmät olivat punertavat ja tämän naamalla oli ivallinen vivahde. En kyennyt reagoimaan siihen. Jokin esti minua hyökkäämästä uudestaan kollin kimppuun. Tunsin kollin iskun päässäni. Rämähdin maahan ja tunsin hirveää ja kestämätöntä kipua päässäni. Veri norui päästäni maahan. Huohotin raskaasti. Pääni tuntui siltä kuin se oli revitty puoliksi irti. Nousin vapisten ylös. Allani oleva kuurainen ja luminen maa oli täynnä verta. Kolli katsoi minua väsähtäneen näköisesti edessäni.
- Voi, etkö enää kestä? Luulin sinua vahvemmaksi, viimeiset sanat kolli sähäti. Vapisin seisoen, mutta tunsin jälleen vihaa.
- Voi et ole nähnyt mitä minä pystyn tekemään, murahdin hiljaa. Siinä silmänräpäyksessä arpinen kolli oli jo raapaissut minua lapaan. Veri norui jälleen haavastani ja tunsin pistelevää kipua. Et saa hyökätä. Kuulin pääni sisällä ohjeita. Odota vielä yksi isku. Pysyin paikoillani ja tuijotin kollia. Jälleen kolli juoksi minua kohti. Arpinen kolli loikkasi ilmaan kohti minua. Päästin kasvoilleni ivallisuuden ilmeen. Kolli lähestyi minua kohti kynnet esillä. Ponkaisin alta pois juuri oikeaan aikaan. Kolli rämähti maahan ja karjaisi kivusta. Huohotin raskaasti hopeisen puun edessä. Horjahtelin vakavasti. Kolli nousi ylös ja tämän naamassa oli uusia vuotavia haavoja jotka olivat varmaan tulleet omista kynsistään. Päästin jonkin naurun ja kivun aiheuttaman äännähdyksen. Kolli tuijotti minua murhaavasti ja pinkaisi minua kohti. Pysyin paikallani. Tuijotin kissaa joka juoksi minua kohti. Kolli oli enää muutaman hiirenmitan päässä, kun sujahdin tämän kehoa kohti, ponnistin maasta ja tartuin henkitorveen. Kollin ulvahtaen kivusta käänsin tämän ruuminn maahan ja revin kynsin ja hampain kollin kurkkua. Kuulin kollin tuskaisat huudot ja tunsin tämän repivän minua irti. Mutta pysyin paikoillani. Vilkuilin sivulle. Lumisulan ruumis oli edelleen hopeisen pajun edessä. Arpisen kollin apurit taas katsoivat ottelua peloissaan ja innoissaan. Tunsin kynsien raapivan kehoani ja veren noruvan vuolaasti haavoistani. Puristin hampaani yhä syvemmälle kollin kurkkuun ja aloin repiä. Silloin maistoin valtaisasti verta ja tunsin kuinka kolli päästi tuskallisuuden huudon ja sitten tämä valahti liikkumattomaksi. Irrotin hiljalleen otteeni. Katsoin ympärilleni. Se oli ohi. Katsoin kuinka arpisen kollin apurit juoksivat jo kaukaisuuteen. Loikkasin huojuen alas ruumiin päältä. Kävelin vapisten Lumisulan luokse. Ympärilläni olevat pensaat tuntuivat kasvaneen isoimmiksi ja suovaamakkisi. Valtava hopea paju näytti koskevan kauniin punertavaa taivasta. Iloni hyytyi nähdessäni edessäni kyhjöttävän Lumisulan. Lumisulan valkoinen turkki oli revitty ja tämä oli veren peitossa. Huojuin kollin viereen ja rymähdin alas. Jäätävä maa tuntui muuttuvan lämpimäksi. Nojauduin Lumisulan turkkiin ja nuolaisin kollin korvaa. Kuulin kollin rätisevät hengen veot. Vedin itseni kerälle viimeisillä voimillani. Tulkoon hakemaan vihollinen tai ystävä, en jätä Lumisulkaa. Vilkuilin vielä ympärilleni. Kuulin räsähdyksen, mutta kehoni ei voinut reagoida siihen. Kyyhötin vain paikallani Lumisulan vieressä. Koko maailma muuttui pehmeämmän ja tummemman näköiseksi. Tältäkö näyttää kun kuolee? Pusikoista juoksi kissoja jotka puhuivat toisilleen kiihkeästi. Yksi harmaa kissa juoksi rätisevän maan päällä minun luokseni. Päästin pienen äänen jonka tarkoitus oli olla sähädys, mutta en usko kissan kuulleen sitä. Kissa nuoli minua päästä ja tarttui niskanahkaani. Tai ainakin luulin niin. Sillä tuntui ettei minulla ollut missään tuntoa. Kissa lähti kävelemään pusikossa kohti muita kissoja. Katsoin taivaalle ja ihan kuin siellä olisi välkähtänyt kissan kuva. Sitten koko maailma pimeni.

//Noin : D En oo oikeen tyytyväinen tähän toiseen osaan mut toivottavasti kelpaa :3 Pikkutassu ei sitten kuollut : D
Vastaus:Ihan kiva tarinahan tämä! :D 27 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
12.11.2012 18:31
Oli aamu. Auringon säteet pilkottivat risukaton lävitse.
Heräsin unestani. Kömmin jaloilleni ja aloin nuolla tassujani.
Takaani kuului rapinaa.
"Tuhkaturkki."
Se oli Mustaraita.
"Mitä?"
"Katso turkkiasi. Se on... veressä." Mustaraita kuiskasi.
Katsoin hätäisenä turkkiani.
Turkkini oli tahriintunut verellä. Mahaani alkoi koskea.
"Minun oloni ei ole kovin hyvä." sanoin Mustaraidalle.
"Vien sinut Tuhkamarjan luo." hän sanoi.
Onnuin toista jalkaani, joten käveleminen oli hankalaa.
Mustaraita kuitenkin auttoi minut perille.
Kun olimme Tuhkamarjan pesällä, kaaduin maahan ja ulvoin:
"En jaksa enää! Minuun koskee niin kovasti!"
Mustaraita sanoi:
"Kestä vielä vähän aikaa."
Sitten hän juoksi Tuhkamarjan pesän suuaukolle ja huudahti:
"Tuhkamarja! Tule äkkiä!"
Parantajan pää ilmestyi näkyviin tuota pikaa.
"Mitä nyt?" hän kysyi.
"Ei ole aikaa selvitellä. Tule jo!" Mustaraita huudahti ja pinkoi luokseni.
Tuhkamarja seurasi perässä.
Parantaja aukaisi suunsa ja sanoi:
"Minun pitää käydä hakemassa hämähäkin seittiä."
Sen sanottuaan Tuhkamarja juoksi pesäänsä.
Hetken päästä hänen suussaan oli pieni nyytti hämähäkin seittiä.
Tuhkamarja sitoi hämähäkin seitillä haavani ja painoi niitä hellästi.
"Tukin verenvuotosi painamalla. Se sattuu vähän mutta koita kestää."
Ulvoin kivusta niin kovaa, että muitakin kissoja tuli paikalle.
"Verenvuoto on nyt tukittu." Tuhkamarja sanoi.
Silti minuun koski voimakkaasti.
Tuhkamarja tunnusteli mahaani. Hänen silmänsä pyöristyivät.
"Tuhkaturkki. Olin väärässä. Sinun pentusi ovat olleet kauemmin mahassasi, kun luulin. Pentusi voivat syntyä parin päivän päästä."
Nopsatuuli tuli paikalle.
Hänen silmänsä suurenivat kun näki minut kärsimässä.
"Mistä on kyse?" hän kysyi huolestuvalla äänellä.
Tuhkamarja katsoi Nopsatuulta.
"Tuhkamarjan pennut voivat syntyä parin päivän päästä. Mutta... Näyttää sille, että hän ei selviä synnytyksestä."
Nopsatuuli hyppäsi viereeni ja sanoi:
"Kyllä sinä selviät, Tuhkaturkki. Aivan varmasti."
Silmäni olivat lasittuneina taivaalle.
Sain suustani vain pienen sanan:
"Kyllä minä selviän."
Sitten silmäni menivät kiinni.
"Tuhkaturkki?" Nopsatuuli kysyi.
Hän jatkoi hädissään:
"Tuhkaturkki, kuuletko minua?"
Nopsatuuli ravisti käpälillään minua. Ei auttanut.
"Hoidan häntä pesässäni. Mutta Nopsatuuli. Hän ei välttämättä selviä." Tuhkamarja sanoi.
Mustaraita ja Saniaisturkki auttoivat kantamaan minut Tuhkamarjan pesään. Nopsatuuli jäi ulos järkyttyneenä.
Hän sanoi tyhjyyteen:
"Jos Tuhkaturkki kuolee, minäkin kuolen. En voi elää ilman häntä."
Nopsatuuli mietti mielessään vain minua.
Hän laahusti hitaasti sotureiden pesään ja rupesi makaamaan maahan.
Hänen silmänsä olivat sumeat surusta.
Lopulta hänen silmänsä menivät kiinni, mutta Nopsatuuli ei nukahtanut.
Kyyneleet valuivat Nopsatuulen poskia pitkin.
Sitten hän supisi itsekseen:
"Minä saan Tuhkaturkin takaisin. Hinnalla millä hyvänsä."
Vastaus:Ihanan liikuttava tarina! 30 kp:tä! :)

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pikkutassu
12.11.2012 18:30
3. Luku

Taistelu kuolemaan asti

Heräsin säpsähtäen. Vilkuilin toiveissani ympärilleni. Etsin tiettyä kollia, Lumisulkaa. Haravoin katseellani koko oppilaide pesää, mutten nähnyt jälkeäkään valkoisesta kollista. Huokaisin syvään ja etsin toisen kollin. Sisiliskotassun. Tunsin kun puna nousi kasvoilleni. Olin rakastunut kahteen kissaan. Nousin ylös pehmoiselta patjaltani. Tuuli antoi raikkautta ja tiesin leirin aukiolla olevan muitakin kissoja. Venytin kehoani ja nuolaisin rintaani. Kävelin Sisiliskotassun luokse varoen ääniä. Tuijotin Sisiliskotassua ylhäältä ja laskeuduin kyykkyyn. Nuolaisin kollin korvaa ja nousin ylös.
- Hyvää aamua, maukaisin hiljaa.
Käännyin ympäri ja kävelin hiljaisin askelin kohti oppilaiden pesän ovi aukolle. Käännyin vielä ympäri katsellakseni Sisiliskoa, joka pötkötti kerällä hiljaisuudessa. Käänsin katseeni valoon, joka sokaisi silmiäni. Räpytin silmiäni hetken, kunnes totuin valoon. Haukottelin makeasti ja otin juoksu askeleet kohti tuoresaalis kasaa. Tuijotin hetken tuoresaalis kasaa. Ruoka oli hyvin niukalti, joten päätin napata pienimmän vesimyyrän. Vesimyyrässä oli jo pienoinen variksenruan tuoksu, mutten välittänyt. Kävelin kohti pientä puskaa joka kasvoi aivan lerin sisäänkäynnin vieressä. Laskin vesimyyrän maahan ja haukkasin siitä suuria palasia. Pian kuulin varoitus huudon. Säpsähdin ja nousin salaman nopeasti ylös. Tuijotin minun vieressä olevaan sisäänkäyntiin silmät pelkkinä viiruina. Siinä samassa leirin keskelle juoksi Raskasjalka.
- Anteeksi jos keskeytän aterianne, mutta Jokiklaanin metsästysmaille on hyökätty! Raskasjalka maukui äänekkäästi
Jokainen aukiolla oleva kissa tuijotti toisiaan peloissaan tai hieman hädissään.
- Minne alueille? maukaisin paikaltani. Silmäni olivat yhä viiruina, kun tuijotin Raskasjalkaa.
- Suurpajulle ja Kirjometsään. En ole varma määrästä mutta ainakin 10 kissaa, Raskasjalka huohotti. Siinä se tapahtui, Raskasjalan jalat eivät pettäneet vaan kolli rämähti kyljelleen maahan. Suuri kissa joukko juoksi katsomaan Raskasjalkaa, mutta minä pysyin paikallani. Sydämmeni tuntui jättävän lyöntejä välistä. Lumisulka oli sanonut että hänen täytyi viettää aikaansa Suurpajulla muutama päivä. Hetkeäkään epäröimättä juoksin sisäänkäynnistä läpi ja jäätyneen veden yli. Juoksin suoraan kasvien läpi kohti Suurpajua. Aurinko oli pilvessä ja tuntui että jäätävä tuuli olisi yrittänyt estää minua. Jalka pohjani olivat jäässä juostessani jäätävän maan päällä. Tunsin turkkini olevan pörhössä ja kynteli oli esillä. Juoksin ja juoksin kasvien ja viuhtovan tuulen läpi kunnes näin suuren hopeisen puun kasvavan kohti taivasta. Pysähdyin ja laskeuduin alas alkukasvillisuuteen. Soin itselleni hetken lepäämis tauon mutta tämän jälkeen lähdin hiljaa liikkumaan eteenpäin. Aistini olivat valppaina ja kynteni esillä. Liikuin hiljalleen Suurpajun ympärillä. Säpsähdin kuullessani äänen.
- Hah ja sinä kutsut itseäsi taivasklaanin avustajaksi? kuulin matalan ivallisen äänen.
Sähisin itsekseni ja lähdin varoen kävelemään kohti ääntä. Silmät viiruissa sujahdin karhunvatukka puskan taakse. Edessäni oli musta kolli, Tumma kolli ja iso sinertävä kolli jonka keho oli täynnä arpeja. Heidän katseensa kulki maassa olevan verisen otuksen ympärillä. Sydämmeni tuntui pysähtyvän. Maassa makaava verinen otus oli Lumisulka! Sähisin hiljaa ja annoin kynteni raapia maata.
- Hyvä että ne seitsämän muuta menivät Kirjometsään, Arpinen kolli sanoi unisella ja ivallisella äänellään.
- Muuten sinä sitten taidat tietää missä Jokiklaanin leiri on? sama kolli kysyi hiljaa.
Lumisulka ei vastannut, vaan kyhjötti liikkumattomani paikallaan.
- Pomo, se taitaa olla kuollut, musta kolli sanoi kirkkaalla äänellä.
Silloin Lumisulka tarttui arpisen kollin etujalasta kiinni. Tässä oli hyvä tilaisuus minulle. Silmissäni paistoi viha. Juuri kun arpinen kolli oli laskemassa päätään jotta tämä voisi puraista Lumisulkaa. Ponnahdin juoksuun. Sähisten raivosta juoksin suojaavasta pensaasta suoraan taistelu areenalle. Olin parin hiirenmitan päässä kollista, mutta jatkoin juoksua. Tunsin sydämmeni lyönnit selvästi ja vihan paisumuksen rinnassani. Juoksin suoraan arpisen kollin kaulan alle. Sydämmeni hyppäsi. Tuijotin hetken kollin kaulaa, ennenkuin ponnstin jalkojeni voimalla kohti kollin kurkkua. Psersin hampaani syvälle kollin kurkkuun. Veri norui suuhuni ja tunsin sen myös tahraavan ruumistani. Kuulin kuinka kolli ulvahti kivusta. Silloin kolli läppäisi minut irti kaulastaan. Tunsin viiltävää kipua kyljessäni. Veri lipui norona kyljestäni. Kolli huohotti raskaasti ja silmäili minua.
- Mitäs tämä on? kolli naurahti. Sähisin äänekkäästi.
- Jokiklaani taitaa olla niin tyhmä että laittaa oppilaan taistelemaan, arpinen kolli jatkoi lausettan ivallisesti. Musta kolli oli kävellyt Lumisulan luokse ja oli juuri puraisemassa häntä.
- ÄLÄ KOSKE HÄNEEN! sähähdin äänekkäästi ja juoksin mustaa kollia kohti. Päästyäni kollin luokse, loikkasin tämän niskaan. Olin antanut vihalleni periksi. Revin kynsilläni mustan kollin turkkia ja puristin hampaani niin syvälle tämän nahkaan kuin pystyin. Maistoin jälleen veren suussani. Kuulin avuttomia huutoja kun kolli yritti repiä minua irti. Lopulta loikkasin kollista irti juuri Lumisulan eteen ja puskin kollin pois Lumisulan luolta. Huohotin niin raskaasti että hengitykseni rahisi. Kyljessäni oleva kipu oli yltynyt sietämättömäksi, mutta se ei haitannut minua. Seisoin Lumisulan edessä.
- Te olette raukkoja, mau'uin edessäni oleville kissoille. Äänessäni paloi viha.
- Käydä viattoman kimppuun yli voimalla, mau'uin äänekkäästi. Kollit näyttivät ivallisilta.
- OLETTE PELKKIÄ RAUKKOJA! Olette mitättömimpiä kuin pennut! Te ette antaisi henkeänne edes jos ystäviänne uhattaisiin! OLETTE NIIN HEIKKOJA JA RAUKKOJA ETTÄ MINÄKIN VOITTAISIN TEIDÄT! sähisin ja turkkini oli pörhössä. Silmät viiruina, hampaat ja kynnet esillä, tuijotin vastustajiani. Olin aiheuttanut pientä hämminkiä. Musta ja tumma kolli puhuivat kiihkeästi, mutta arpinen kolli tuijotti minua. Kollin kynnet olivat esillä.
- Tästä tulee hauskaa, tämä sähähti.

//Jatkuu : D
Vastaus:Ooh! O.O 30 kp:tä! Hyvin kuvailtu!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Poltesydän
12.11.2012 18:10
JATKUU....

Olimme juuri saapuneet taistelusta varjoklaania vastaan ja tassuttelin muun joukon kanssa Lumikarvan pesälle. Odottelin pienen tovin ja kuuntelin sillävälin lintujen viserrystä ja tuulen huminaa. Vihdoin Lumikarva saapui minun luokseni paikkaamaan minua. Hän tutki haavijani ja katseli niitä. Lopulta hän haki jotain tahnaa pesästään ja levitti sitä pahimmille haavoilleni, se kirveli hirveästi. Lumikarva käski minun levätä hieman ja vältellä rajuja liikkeitä. Tassuttelin Pitkätähden luo ja kysyin häneltä saisinko oman oppilaan pian.
"Saat omaksi oppilaaksesi Mantelipennun ja hänet, sekä muut pennut nimitetään tänä iltana." Pitkätähti sanoi.
"Mahtavaa!" huudahdin ja nyökkäsin hänelle kunnioittavasti. Lähdin heti tassuttelemaan kohti Mantelipentua ja muita pentuja. Kun saavuin heidän luokseen ja kerroin uutiset, kaikki pennut hyppivät riemuissaan ja kyselivät mestareistaan. Päätin lähteä metsälle, sellä ajattelin että kyllä minä metsastää voisin vaikka lumikarva olikin sanonut että pitäisi levätä. Metsästin loppu päivän.

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkummulle klaanikokoukseen!" Pitkätähti kajautti kutsun ilmoille ja aukion reunoilta alkoi virrata kissoja kohti suurkumpua. Olin sukinut oman turkkini huolellisesti ja huomasin että myös valkohäntä oli sukinut pentujensa turkit siisteiksi.
”kuten moni varmasti jo tietääkin, että tänään on aika nimittää monta pentua oppilaiksi. pennut, tulkaas tänne.” Innokkaat pennut astelivat hitaasti ja arvokkaasti Pitkätähden luo. Pitkätähti jatkoi:
”Kun pentu on saavuttanut kuuden kuun iän, tästä tehdään oppilas tänään nimitämmme säihke-, pilke-, liekki-, manteli-, vaahtera- ja Pihlajapennun oppilaiksi.

"Mantelipentu, olet saavuttanut kuuden kuun iän ja on aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä lähtien siihen asti kunnes ansaitset soturinimesi, sinua tullaan kutsumaan Mantelitassuna. Olen pyytänyt Tähtiklaania laskemaan katseensa sinuun ja ohjaamaan sinua kunnes löydät soturin voiman ja urheuden.

Pitkätähti käänsi katseensa minuun, ja sydämeni tuntui pysähtyvän jännityksestä kun päällikkö katsoi minuun. pitkätähti jatkoi.

”poltesydän olet valmis ottamaan itsellesi oppilaan. Olet saanut loistavan koulutuksesi yksiviikseltä ja olet näyttänyt olevasi urhea ja uskollinen ja toivon, että siirrät kaiken oppilaallesi Mantelitassulle.
Nyökkäsin ja kosketin Mantelitassun kuonoa omallani. Tassuttelimme syrjään ja muutkin pennut nimitettiin oppilaaksi. Klaani huusi uusien oppilaiden nimiä ja tulivat onnittelemaan heitä.

JATKUU....
Vastaus:Mukava tarina! :D 26 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Riekkotassu(yp)
12.11.2012 17:14
Istuskelin leirin laidalla ja katselin nousevaa aurinkoa. Auringon säteet osuivat mustaan turkkiini ja kimmelsivät siinä ärsyttävän kauniisti. Vihreät silmäni olivat välinpitämättömän kirkaat ja sanoin kuvaamattoman syvät. Hartiani olivat painuneet alas ja häntäni oli vieressäni ja heilui hermostuneesti.
>Hänen piti tulla jo!< mietin. Olimme sopineet tapaamisen mestarini Tammiturkin kanssa juuri nyt, tämän kiven luona! En pidä odottamisesta. Tammiturkki saisi luvan tulla jo! Takaani kuului rapinaa. Värähdin ja hyppäsin salaman nopeasti ilmaan. Ennen kuin huomasinkaan, roikuin Tammiturkin kurkussa kiinni. Tammiturkki oli melkein yhtä pieni kuin minä, olihan hän pienikasvuinen. Hampaan tynkäni eivät ylettäneet lähellekkään mestarini lihaa, vaan tein pelkät pinta naarmut kollin nahkaan. Päästin irti Tammiturkin nahasta ja sanoin:
-Mitäs säikytelet. Tammiturkki mulkaisi minua, mutta käski minun sitten seurata. Nelistimme kohti harjoittelupaikkaa. Minun oli lyhyiden jalkojeni ansiosta vaikea pysyä vikkelän soturin perässä ja välimatka vain kasvoi. Tammiturkki kiristi vauhtia, ihan vain härnätäkseen minua. Murahdin ja kurotin askeleitani. Tammiturkki ällistyi kun sujahdin tästä ohi ja huusin:
-Äläs hidastele! ,Mestarini virnisti ivallisesti. Katsoin juostessani taakseni ja en huomannut edessäni olevaa paksua kaatunutta muun runkoa. Juoksin suoraan runkoa päin ja köllähdin törmäyksestä selälleni. Tammiturkki naurahti ja juoksi ohitseni harjoittelu aukiolle. Kömmittyäni ylös tassuttelin mestarini luo aukiolle.
-Tänään harjoittelemme taistelu liikkeitä. ,Tammiturkki ilmoitti.
-Okei.
-Hyökkää päälleni. Tammiturkki oli juuri lopettamassa lausettaan kun olin jo tämän niskassa kynsin ja hampain kiinni.
-O-olit nopea. ,Tammiturkki kehui.
-Niin olin. ,Tätä jatkui pitkään kunnes vihdoin Tammiturkki makasi maassa ja minä painoin kynsiäni mestarini kurkkuun. Hiki valui noroina otsallani ha huohotin niin, että henki rohisi. Päästin mestarini nousemaan, kiitin tunnista ja menin takaisin leiriin. Leirissä suuntasin kulkuni suoraan tuoresaalis kasalle ja sieppasin sieltä pienen myyrän. Asetuin kuihtuneen nokkospuskan alle syömään. Nokkospuskan päältä tippui niskaani hyytävää lunta ja ravistelin sen kylmän väristyksen lomassa pois. Syötyäni kävelin väsyneesti oppilaiden pesään ja nukahdin.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Mantelitassu
12.11.2012 16:47
OPPILAAKSI!
Minä heräsin vuoteeltani ja tassuttelin syömään. Lekottelin auringossa hyvän tovin kunnes päätin lähteä päällikön puheille.
Tassuttelin rauhallista vauhtia pesän luo ja maukaisin äänekkäästi suuaukon edessä.
”Sinään mantelipentu.” Kuului pitkätähden ääni. Tassuttelin sisään ja minun sydämeni alkou pamppailla kovaa.
”Niin tuota, Valkohäntä sanoi että minusta tulee kohta oppilas, onko se totta?”
”On! ihan unohdin. illalla pidämme nimitys menot. Voit nyt mennä ellei sinulla ollut muuta asiaa.” pitkätähti naukui.
”Selvä.” Peruutin ulos pesästä rauhallisesti mutta todellisuudessa olin pakahtua ilosta. heti kun olin aukion keskellä riensin kertomaan muille pennuille, että meidät kaikki nimitettäisiin oppilaiksi tänään.
illalla…
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaani kokoukseen.” kissat alkoivat virrata pesistään ja tuoresaalis kasalta suurkiven juureen. Minä ja muut pennut menimme etu riviin.
”moni varmasti jo tietääkin, että tänään on aika nimittää mota pentua oppilaiksi. pennut, tulkaas tänne.” Minä ja muut astelimme hitaasti ja arvokkaasti Pitkätähden luo. Pitkätähti jatkoi:
”Kun pentu on saavuttanut kuuden kuun iän, tästä tehdään oppilas tänään nimitämmme säihke-, pilke-, liekki-, manteli-, vaahtera- ja Pihlajapennun.

Mantelipentu, olet saavuttanut kuuden kuun iän ja on aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä lähtien siihen asti kunnes ansaitset soturinimesi, sinua tullaan kutsumaan Mantelitassuna. Olen pyytänyt Tähtiklaania laskemaan katseensa sinuun ja ohjaamaan sinua kunnes löydät soturin voiman ja urheuden.

Pitkätähti käänsi katseensa Poltesydämeen, jonka sydän näytti pysähtyvän ällistyksestä kun päällikkö katsoi häneen. pitkätähti jatkoi.

”poltesydän olet valmis ottamaan itsellesi oppilaan. Olet saanut loistavan koulutuksesi yksiviikseltä ja olet näyttänyt olevasi urhea ja uskollinen ja toivon, että siirrät kaiken oppilaallesi Mantelitassulle.

JATKUU...

Lopuksi minä ja mestarini kosketimme toistemme neniä ja muu Klaani ylisti minua huutamalla minun nimeäni. Myös muut pennut nimitettiin oppilaiksi ja olin kovin, kovin ylpeä itsestäni.
JATKUU…

//lyhyt, mutta pitää kirjoittaa toisees ropeen ja harjoitella ussan kokeeseen joka on huomenna…. ;)

Vastaus:OK, 24 kp:tä tästä ensitarinasta!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumikarva
12.11.2012 16:08
JATKUU…
>Tahdon oppilaan!< tassuttelin ilmoittamaan asiasta päällikölle ja päällikkö sanoi että Liekkipentu oli jo suunnitellut parantajan uraa.
”Hyvä on pidämme heti klaani kokouksen.” Pitkätähti sanoi ja huusi klaanin koolle.
minä aloitin puhumisen.
”Tuuliklaanin kissat, kuten tiedätte, en tule olemaan luonanne aina. Joten on aikani ottaa itselleni oppilas. Olen valinnut kissan joka on osoittanut olevansa innokas oppimaan parantajan tehtävät ja tunnollinen oppilas. Teidän seuraava parantajakissa tulee olemaan Liekkitassu.”Sitten Pitkätähti aloitti:
Liekkitassu, hyväksytkö paikkasi Lumikarvan oppilaana?
Sitten Liekkitassu nosti päätään ja sanoi:
”Kyllä.” Minä aloitin jälleen puhumisen:
”Sitten puolen kuun aikaan sinun on matkustettava Kuukivelle Tähtiklaanin hyväksyttäväksi ennen toisten klaanien parantajia. ” Pitkätähti jatkoi:
”Tuuliklaanin onnen toivotukset kulkekoon kanssasi. ”

Liekkitassu ja minä kosketimme neniämme ja Klaani ylisti uutta oppilasta. Hänen lisäkseen pihlaja-, vaahtera-, manteli-, säihke- ja pilkepentu.

Seuraavana puolikuuna matkasimme Liekkitassun kanssa emon suulle.
Minä sanoin:
”Liekkitassu, onko toiveesi astua Tähtiklaanin mystereeihin parantajana? ”
Liekkitassu vastasi:
” On.” Minä jatkoin:
”Sitten tule lähemmäs. Tähtiklaanin soturit, esittelen teille tämän oppilaan. Hän on valinnut parantajakissojen tien. Luovuttakaa hänelle toiveenne ja sisimpänne jotta hän kykenee ymmärtämää teidän tapanne ja parantamaan hänen Klaanilaisia teidän toiveidenne mukaisesti. ”

Tämän jälkeen minä ja oppilas laskeuduimme makuulle ja jaoimme unia Tähtiklaanin kanssa.

JATKUU…

Vastaus:Saat 15 kp:tä!

~ Hohtis ~

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumikarva
12.11.2012 10:17
JATKUU....

Oli kulunut muutama päivä Mantelipennun sieppauksesta ja nyt hänet oli turvallisesti palautettu klaaniin.
>HUH! Pennuthan ovat jo muutaman kuun päästä oppilaita!< Ajattelin.
Tassuttelin yrtti varastoille ja aloin lajittelemaan yrttejä.
>Siänrärsämöt tuonne, oho! Yksi pihlajanmarja on joutunut väärään pinoon! onkohan aamuni mennut hyvin kun ei muisti tunnu toimivan.<
Tassuttelin nummelle ja ajattelin kerätä lisää käärmejuurta.
Yhtäkkiä kissa ilmestyi kuin tyhjästä eteeni. huomasin että tämän turkki hohti ja hän tuoksui raikkaalta, muttei klaanikissalta. >Tähtiklaanin kissa!!!< ajattelin. Sitten muistin vielä oppilas ajoiltani unen:
Vieras kissa tassutteli luokseni ja sanoi
"Olen Tuuliklaanin entinen parantaja. Ja ohjastan sinua niin kauan kunnes sinusta tulee oikea parantaja ja Kaarnakasvo aloittaa tähtiklaanissa sinun ohjastamisen. Minä auta sinua kipeissä kysymyksissä ja annan enteitä."
"Kuka olet?" Kissa alkoi jo haihtua pois.
"hei odota! ÄLÄ MENE!" Näky katosi ja minä heräsin.
Olin ollut ajatuksissani ja nyt havahduin, kun kissa otti askeleen eteenpäin.
”O-oletko sinä Haukkasydän? Kaarnakasvon edeltäjä?” Kysyin ääni väristen.s
”Kyllä. Tulin kertomaan sinulle enteen, mutta ensiksi haluan sinun tietävän, että vaikka tämä saattaakin kuulostaa pelottavalta, tähtiklaani ei hylkää teitä. Olen aina kanssasi. Niin Taitaa olla veritiikerikin.”
>Aah! Tähtiklaani tietää…..< Ajattelin mutta vastasin:
”Ei kai tähtiklaani vihastunut?”
”Ei nyt sentään. Tällä kertaa….” Kissa vastasi.
”Kerro se enne!” Huudahdin. Siinä samassa veritiikeri juoksi viereeni ja kysyi:
”Mitä sinä huudat keskellä nummea? Kaikki kuulevat!” Veritiikeri sanoi. Tähtiklaanin kissa seisoi siinä yhä, mutta Veritiikeri ei ilmeisesti nähnyt tätä.
”Tuota…. Voit mennä, minulla on tekemistä…” Änkytin vastaukseksi ja nuolaisin tämän korvaa.
”selvä. ” veritiikeri vastasi hiukan ihmeissään mutta perääntyi ja kääntyi lähteäkseen.
Kun Veritiikeri oli poissa jatkoin:
”No?”
”Hyvä on kerron kerron.” Haukkasydän sanoi ja jatkoi:
”Sinun pitää kiirehtiä leiriin. Siellä on meneillään taistelu, Pennut ovat vaarassa ja tarvitsevat suojaa, klaani tarvitsee parantajaa. Kiirehdi, niin ehdit ajoissa. kissat ovat vieraita. Kulkukissoja.” haukkasydän sanoi ja alkoi kadota.
”EI! Kerro vielä pitääkö minun tehdä jotain!?” Kissa oli jo kadonnut. Juoksin niin kovaa kuin pääsin, leiriin ja olin pian perillä. Ajattelin että saattaisin nähdä sioellä. kun olin päässyt leirin lähellenäin siellä hirveän veren, karvan, kissojen ja rääkäisyjen sekamelskan. Kulkukissoja oli paljon. yksi Suuri kolli raapi juuri Veritiikeriä kylkeen, mutta Veritiikeri potkaisi tätä vatsaan. Minä juoksin ja pujottelin taistelun tiimellyksessä kohti pentutarhaa. Kaunis, mutta arpia täynnä oleva naaras oli juuri nappaamassa valkohännän pentua, mutta minä loikkasin tätä selkään ja purin naarasta niskaan. Naaras rääkäisi ja irrotti otteensa pennusta. naaras hoippui pois leiristä mutta suuaukolla mutakynsi hyökkäsi naaraan kimppuun ja iski naarasta niskaan. Naaras oli kuollut.
Käänsin katseeni pois ja näin että ylläni, ilmassa oli suuri kolli joka tömähti minua päin ja painoi minut maata vasten.
”mrrrrh….. Päästä irti! ” murisin. ja koetin potkaista tätä vatsaan. tassuni ei kuitenkaan ylttänyt sinne vaan irrotti vain karvatukon kollin turkista. Kolli naurahti. Siinä samassa veritiikeri hyppäsi kollin selkään ja viilsi tämän kurkkuun syvän kivuliaan haavan.
>Tuo kolli vielä kuolee, veren hukkaan.< Ajattelin, ja käänsin katseeni veritiikeriin, nuolaisin tämän korvaa kiitokseksi ja sitten juoksin Pitkätähden luo.
”Tarvitsetko apua?”
”en.”
”Selvä-” Sanoin ja juoksin pensaikkoon katselemaan tapahtumia. juoksin ulos pensaasta auttamaan muita taistelun päätyttyä.
Verta oli kaikkialla.'

JATKUU….

//tuli lyhyt koulu alkaa, pitää mennä! (Kirjoitan pidemmän kun kerkeen, varmaan tiistaina tai keskiviikkona. (En takaa mitään) ;) Muuten voitteko sanoa sitten kun pennuista tulee oppilaita ja niillä saa aloittaa ropetukset! ;) //

Vastaus:Klaanin parantaja ei kyllä saisi osallistua taisteluihin mutta ittepähän se naaras sitä kerjäsi kun pentuje kimppuun kävi! >:O 35 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pikkutassu
11.11.2012 12:37
2. Luku

Ensirakkaus

Päästyäni Sisiliskotassun luokse aloin itsestäni kehrätä. En tiedä miksi aloin kehrätä, mutta Sisiliskotassu ei moittinut minua siitä. Kolli pötkötti puskan vierellä, pieni kala suussaan. Laskeuduin varoen kollin viereen ja nuolaisin tätä. Kolli tuntui säpsähtävän jolloin päästin pienen vinkaisun. Mutta pian Sisiliskotassukin nuolaisi minua. Käperryin Sisiliskotassun viereen ja kehräsin kuuluvasti. Aurinko lämmitti oloani entisestään.
- Pikkutassu! Pikkutassu! Missä sinä olet? kuulin tutun äänen maukuvan. Nostin päätäni Sisiliskon tummasta turkista ja nuuhkaisin ilmaa. Mestarini Usvajalka huhuili minua.
Nousin seisomaan ja kävelin ripein askelin mestariani kohti.
- Minä olen tässä! maukaisin hilpeästi.
- Missä sinä olet ollut? En löytänyt sinua oppilaiden pesästä, tuoresaaliskasalta enkä parantajan pesältä!
- Olen ollut koko ajan aukiolla.
Usvajalka pörhisti hieman turkkiaan ja nappasi minut niskanahastani ilmaan. Roikuin Usvajalan otteessa niinkuin jokin avuton pentu. Mutisin hiljaa itsekseni, mutta tyydyin liikkumaan Usvajalan kantaessa minua. Pidin silmiäni kiinni enkä tajunnut että olimme jo kulkemassa leriämme ympäröimää vettä, joka oli kylläkin jäätynyt osittain. Näin vasta nyt miten luonto muuttui Lehtikadon aikaan. Koko alue oli lumen tai kuuran peitossa, joki oli jäätynyt sieltä sun täältä. Eläimiä ei näkynyt kunnolla, mutta jäljet erottuivat selvästi maassa. Jäätävä tuuli puhalsi minua ja tunsin niskakarvani nousevan pystyyn. Kävelimme jäätyneen veden pinnan yli toiselle puolelle, jossa vetisevät puskat olivat kuurassa. Usvajalka laski minut maahan hieman lämpimämmälle saniasmättäälle. Istuin pehmoisen ''patjani'' päällä.
- Noniin tänään näytän sinulle kuinka saalistamme ruokaa talvisin, Usvajalka sanoi rauhallisella äänellään. Maukaisin innokkaasti vastaukseksi.
- Noniin, mitä haistat? Usvajalka kysyi ja tuijotti minua hieman innostunut pilke silmäkulmassaan. Kohotin kuononi ylös kohti taivasta ja raotin hieman suutani. Siinä samassa hajut tulvivat suuhuni. Laskin pääni ja tuijotin hetken Usvajalkaa.
- Haistan vesimyyriä, muutamia lintuja ja kissan.
Usvajalka kehräsi hetken mutta sitten hän säpsähti.
-KISSAN?!
Nuuhkaisin edelleen ilmaa.
- Jonkun tuntemattoman kissan tuoksun....
Usvajalka oli paljastanut kyntensä.
- Tiedäthän sinä miltä haisevat muiden klaanien kissat?
- Kyllä, mutta tuo tuoksu ei haise millekkään niistä. Se haisee enemmän variksen ruualle.
Siinä samassa Usvajalka jo tähyili ympärilleen.
- Tule, me nappaamme sen hortoilian.
Usvajalka ponnahti ilmaan ja koskettaessaan maata, naaras juoksi kauas kohti jokea. Lähdin ripeästi juoksemaan mestarini perässä. Usvajalka oli sukeltanut kaislan ja pensaikon suojaamaan kuoppaan jonka pohja oli jäässä. Loikkasin Usvajalan perässä samaan kuoppaan. Usvajalan turkki oli pörhöllä ja tämän häntä nyki.
- Tulkoon esiin niin revin hänen sisuskalunsa ulos! Usvajalka sähähti hiljaa. Tujotin Usvajalan kanssa jokeen. Kuulin Usvajan mutisevan kissasta joka uskaltaa tulla toisten reviirille. Samassa joen viereen oli ilmestynyt kissa, jonka turkki oli yhtä puhdas kuin lumi. Tunsin sydämmeni pulssin kiihtyvän. Siinä hän oli! Sama kolli joka oli ollut unessani! Kollin toinen silmä hohti violettina ja toinen oranssina. Kolli vilkuili ympärilleen ennekuin pudottautui makuulleen juomaan joesta vettä. Kuulin selvästi Usvajalan sähinän ja tunsin tämän lihaksien jännittyvän loikaan ja juoksuun. Siinä samassa tunsin Usvajalan karjaisun, kun tämä loikkasi ilmaan ja juoksi kohti kollia. Katselin säikähtäneenä kun Usvajalka loikkasi Kollin päälle, Kaatoi tämän maahan ja raapaisi tätä lapaan. Loikkasin kuopasta ja juoksin Usvajalan luo.
- Kuka sinä olet?! kuulin Usvajalan sähisevän.
- Nimeni on Lumisulka! Pyydän älä tapa minua! Kolli aneli ja yritti päästä Usvajalan otteesta.
- Älä satuta häntä! Maukaisin äänekkäästi Usvajalan vieressä. Naaras kohotti katseensa ja tuijotti minua ihmeissään. En välittänyt.
- Sinä, miten pääset uniini? kysyin hiljaa maassa makaavalta kollilta.
- Lumikiven kautta. Mutta voisitteko nyt päästää minu! Lumisulka vastasi ja rimpuili yhä Usvajalan otteesta.
- Lumi mikä?
- Lumikivi! Lumisulka sähähti.
Tuijotin hetken Usvajalkaa ja sitten Lumisulkaa.
- Kerron teille kaiken jos vain päästätte minut!
Usvajalka päästi Lumisulan irti ja siinä samassa kolli oli loikannut joen viereen ja kietonut häntänsä jalkojensa eteen. Tämän hengitys rätisi hieman. Lumisulka veti syvään henkeä ja näytti katuvansa lupaustaan.
- Lumikivi on kivi jonka kautta voi keskustella tai varoittaa haluamaansa kissaa. Lumikivi sijaitsee kaukaa vuorilla, joilla minä klaanineen asun. Meidän klaanin kissat ovat varoittaneet muita kissoja jo kauan Tähtiklaanin pyynnöstä. Lumisulka lopetti lauseensa ja pinnisteli ettei näyttäisi niin katuvalta kuin oikeasti oli. Usvjalka tuijotti epäuskoisena Lumisulkaa.
- Sinä olet tullut uneeni eli mitä yrität varoittaa? maukaisin.
Lumisulka veti syvään henkeä. Sitten näytti kuin kollin silmän hohde olisi muuttunut kirkkaammaksi.
- Varoitan sinua kohtalostasi, Sinua kohtaa tulipalo ja sairaus jonka vain....
Lumisulka veti rahisten henkeä ja jatkoi
- Minä voin pelastaa. Siksi olen täällä.
- Minun olisi pitänyt kertoa tämä jo unessani, maukaisin hiljaa. Sydämmeni tuntui paisuvan onnesta. En ollut koskaan näyttänyt tunteitani niin selvästi. Kasvojani punoitti ja tunain silmieni kostuvan.
- Minä.........rakastan sinua.
Vastaus:Rakkautta! <3 Hienosta tarinastasi saat 35kp:ta! : )
~Riekko

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Doky
09.11.2012 22:35
Doky nauraa hökötti ja ilon kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Hän ei voinut mitenkään lopettaa naurukohtauksen, kun näki ystävänsä ilmeen.
"Olisitpa nähnyt itsesi!" Doky nauroi ja pyöri kylmällä maalla edestakaisin. Vaikka kaulassa oleva ikävän näköinen haava pisti, hän ei voinut estää iloaan. Raven painoi päänsä käpäliään vasten hämmentyksestä. Yön saapuessa Doky oli herännyt eloon lyhyestä unestaan, ja alkanut nauramaan huomatessaan Ravenin itkevän.
"Säikäytit minut melkein kuoliaaksi." Kolli mutisi hampaitensa välistä ja nuoli huuliaan. Doky pysähtyi ja katsoi ystävään ylösalaisin, sillä makasi selällään.
"Mutta se oli ilmeesi arvoinen." Doky hymyili ja huokaisi puhdasta ilmaa. Hänen mielensä oli rauhallinen, sydän ei lyönyt enään lujaa eikä Doky tuntenut kipua. Ja oli hän oppinut yöllä jotain: erakoiden elämä ei ole mikään pehmeä. Hänen oli osattava olla kova ja olla tuntematta sääliä muita kohtaan. Elämä oli peliä. Ja hän oli vain pelinappula, joka työnnettäisiin joskus sivulle. Muttei nyt. Hänellä oli toive, ja hän toteuttaisi sen. Vaikka mitä tapahtuisi, hän suojelisi ystävään ja tulevia pentujaan.
"Doky, ajattelin sanojasi. Olivatko nekin vitsejäsi?" Raven murahti ja käänsi katseensa seinään, kuin olisi kiinnostunut siitä.
"En. Puhuin totta." Doky vastasi tyynesti ja venytteli kaikkia tassujaan. Raven ei reagoinut vastaukseen mitenkään. Ensimmäiseksi Dokyn mieleen vielahti että kolli nukahti. Mutta hänen silmänsä olivat auki. Kevein askelin naaras asteli mustaturkkisen kollin luokse, kumartui ja tuijotti tätä suoraan silmiin.
"En tiedä, oletko vihainen tai jotain muuta. Pyydän anteeksi jos säikäytin sinut. Tein tyhmästi, tiedän itsekin." Doky virnisti ja laskeutui makuulle Ravenin viereen. Hänen hämmästyksenseen Raven mumisi jotain vastaukseksi ja piilotti kasvonsa kasvoihin. Kesti pitkä hiljaisuus, ennen kuin Doky havahtui ajatuksistaan. Vilkaistuaan ympärille, naaras käveli varovaisesti onkalosta ulos, ja hengitti keuhkonsa täyteen kylmää, puhdasta ilmaa. Päivästä oli tullut kaunis. Aurinko paistoi kirkkaasti taivaalla, linnut lauloivat ja lentelivät taivaalla. Näky sai Dokyn jälleen hymyilemään. Käveleminen oli raskasta; lumi oli hänelle mahaan asti. Doky ei silti pysähtynyt ja jatkoi matkaansa kunnes saapui liukkaalle, harmaalle polulle. Tai ainakin ennen se oli harmaa. Tällä hetkellä ohut jää- ja lumikerros peittivät sitä. Doky nuuhkaisi ilmaa ja nosti häntäänsä korkeasti ilmaan. Kävelessään polkua pitkin hän yritti samalla saada riistan hajun kiinni; hänen mahansa oli murissut jo ainakin puoli päivää. Pitkän kävelyn jälkeen Doky huokasi rasittuneena. Kaikki riista oli taatusti mennyt piiloon pesiinsä. Ei jäänyt muuta kun mennä kujalleen ja alkaa penkoa laatikosta riistaa/mitä siellä nyt olisi. Dokyn vauhti meni nopeammaksi kun hän tunnisti tutut kujat ja kulmat. Tutut hajut leijuivat hänen sieraimissaan. Naaras asteli iloisesti laatikonsa luokse ja kompuroi tämän alle. Hetken ajan hän halusi vain nukkua oman laatikonsa alla, omalla kujallaan. Mutta Raven varmasti odottaisi häntä nälkäisenä.
"Anteeksi, kun jätin kuolemaasi kesken."
Doky hätkähti ja vilkaisi ihmeissään ympärilleen. Ääni oli kantautunut hänen yllään, varmasti laatikon päältä.
"Minulla on nyt kiire. Jos joku toinen kerta?" naaras sihisi vihaisesti huomatessaan saman kollin, joka oli jättänyt hänelle ikävän haavan.
"Kiire? Minusta sinä täriset pelosta!" Kolli huudahti halveksuvasti. Dokyn turkki nousi pystyyn vihasta ja ärtymyydestä.
"Pidä se suuri suusi kiinni, kuka lie sitten oletkaan. Lopetetaan jo tämä tappelu!"
Vastaus:Miten tämä jatkuukaan? 30 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Savutassu
09.11.2012 21:07
Eka tarina ^^
Haittaako jos kokeilen kirjoittaa tämän tarinan kaikkitietäväisenä? Kirjoitan seuraavan minä muodossa jos haluatte :3

Luku 1

"Mustaraita, luotan siihen että opetat tietosi ja taitosi tälle nuorelle oppilaalle." Puhuja oli musta, ronski kolli. Suurkiven lähellä istui kokenut soturi, jolla oli mustat raidat. Tämä nyökkäsi kunnioittavasti päälikölleen ja nousi pystyyn, tervehtiäkseen uutta oppilastaan. Savunharmaa nuori kolli vastasi mestarinsa kohteliaasti, mutta intoa puhkuen. Musta kolli hypähti alas Suurkiveltä, päättäen kokouksen. Savutassu tuijotti ylvästä mestariaan, pelon ja kunnioituksen väreet saivat tämän hännän nytkähtelemään. Ohi kulkevat kissat päästivät onnittelivia maukaisuja ja kannustuksia. Niiden laannuttua Mustaraita nousi.
"Oletko valmis?" Mustaraitaidan suu kaartui viileään hymyyn. Savutassu vilkaisi nopeasti vaaleanharmaata naarasta, joka nyökkäsi innostavasti.
"K-k-kyllä..." Savutassu naukui hennosti. Mustaraidan silmät tuijottivat suoraan oppilaansa silmiin. Kylmät väreet nousivat Savutassun selkäpiihin. Mustaraidan silmät olivat täynnä epäilystä ja halveksintaa. Se riitti viestiksi.
"Kylllä!" Savutassu vastasi päättävemmin ja kuuluvalla äänellä. Silmän räpäyksessä Mustaraidan katse muuttui jälleen hyväksyväksi. Savutassu oli oppinut jo ensimmäisen läksynsä Mustaraidan oppilaana. Soturi ei ikinä epäröi!
Karvas haju ja kovat äänet saivat Savutassun voimaan pahoin. Hän saapui mestarinsa Mustaraidan kanssa tiheikköön. Lehdet olivat nihkeitä ja pahan hajuisia. Savutassun karvat nousivat pakosti pystyyn, joka kerta kun kirkkaanvärinen hirviö juoksi heidän ohitseen.
"Eivätkö ne näe meitä?" Savutassu naukui pitkän hiljaisuuden jälkeen. Mustaraita pudisti päätään. Savutassu rohkaistui ja astui ulos pensaasta. Tämä käveli askel askeleelta lähemmäksi, kunnes tämän tassut pystyivät koskettamaan kovaa, mustaa ja kylmää kivitietä.
"Se on Ukkospolku." Mustaraita oli hiipinyt Savutassun viereen. Savutassu nyökkäsi.
"Nyt katsomme kuinka hyvin osaat taistella." Mustaraita virnisti, kun hän ja Savutassu olivat päässet hiekkakuopalle. Savutassu nyökkäsi itsevarmasti ja ponnisti eteenpäin.

Savutassu puuskutti äänekkäästi. Pienet höyrypilvet täyttivät ilman. Oppilas roikotti suussaan ruipeloa hiirtä. Savutassun raskaat tassut upposivat hankeen, samalla tavalla kuin kivi veteen. Kulkeminen muuttui vaikeammaksi, mutta Savutassu ei välittänyt. Harmaa kolli pääsi toiselle kätkölleen, josta tämä nosti oravan. ne suussaan Savutassu lähti juoksemaan leiriin.

//Anteeksi että jäi lyhyeeksi, mutta nyt on loptettava :(

Vastaus:Lyhyys ei haittaa! :P Saat 26 p:tä! Voit myöskin kirjoittaa "minä" tai "hän" muodossa, sillä ei ole väliä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pikkutassu
09.11.2012 20:03
//Noniin alan nyt kirjoittaa PITKÄSTÄ aikaa : D

2. Luku

Ensirakkaus

Kylmä aamu tuuli lävitsi minut kuin jäätävä pikari. Tunsin hirveää kipua ja tuntui kuin olisin palanut elävältä. Seisoin pimeässä. Ympärilläni ei ollut ketään, tai itse asiassa, ympärilläni ei ollut mitään muuta kuin pimeyttä. Yökkäsi samalla kun palava tunne sisälläni suureni. Silmissäni alkoi sumeta ja lopulta rojahdin pituuttani maaten. Silmät viiruina yökkäilin pimeydessä, kunnes tunsin jonkin koskavan minua hännällään. Siinä samassa palamisen tunne tuntui loppuvan. Joku tai jokin oli tullut viereeni makaamaan. Tuntematon otus hyräili hiljaa ja vähän väliä nuolaisi minua korvasta. Jokaisella lipaisulla tunsin voivani paremmin ja kerättyäni hieman voimia käännyin ja näin vilaukselta valkoista turkkia ja yhden violettina kiiltävän silmän. Otus näytti säikähteneeltä ja kun käännyin toiselle kyljelleni näin sen kokonaan. Edessäni seisoi itseäni isompi valkoinen , komea kolli. Kollin toinen silmä oli violetti, mutten nähnyt toista. Kolli seisoi puoliksi varjossa. Tämä alkoi peruuttamaan, mutta silloin vinkaisin hiljaa:
- Ei, älä lähde
Siinä samassa kolli pysähtyi ja tutki minua katseellaan. Hymähdin ja käännyin taas ympäri. Yhtäkkiä tunsin jälleen palavani. Karjaisin kuuluvasti äänen ja tunsin kuin joku olisi yrittänyt polttaa minua sisältä. Silmäni kostuivat ja vedin itseni kippuralle. Tärisin ja yökkäilin kunnes tunsin jälleen jonkun laskeutuvan taakseni. Tunsin kuinka jokin näykkäisi minua ja alkoi hyräillä ja nuolla minua. ja jälleen tunne oli poissa. Mutta yhtäkkiä joka paikka oli täynnä valoa ja näin edessäni muita kissoja. Siinä samassa tajusin olevani oppilaiden pesässä.
- Oletko ok Pikkutassu?
- Mikä sinun on Pikkutassu?
Kuulin kysymyksiä ympäriltäni ja tuntui kuin pääni olisi halkeimaisillaan.
- Ei mikään, maukaisin hiljaa ja nousin hitaasti makuu alustaltani. Mutisin itsekseni kaikkea ja ennekuin huomasinkaan, olin jo oppilaiden pesän ulkopuolella, kirkkaan punertavan taivaan alla. Huokaisin ja otin nopeasti askeleita kohti Sisiliskotassua, joka istui pienen pensaikon vieressä.

// sori tää on hirveen lyhyt mut ei ollu aikaa :/ Inspistä löytyy khyl :D
Vastaus:Kiva että olet taas aktiivinen! 24 kp:tä! ;)

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
09.11.2012 15:43
Heräsin unestani. Oli kylmää ja pimeää.
Nopsatuuli ei ollut vuoteellaan. Päätin mennä katsomaan missä hän oli.
Tassuttelin ulos sotureiden pesästä.
Ulkona oli jäätävää, enkä pystynyt olemaan paikallani. Piti liikkua, että tulisi lämmin.
Kolusin koko leirin läpi, mutta häntä ei näkynyt. Äkkiä joku valkoinen vilahti ohitseni.
"Nopsatuuli?" kuiskasin.
"Nopsatuuli oletko se sinä?" kuiskasin uudelleen.
Valkoinen kissa lähestyi minua.
Se katsoi minua lempeästi, ja kuiskasi:
"En ole Nopsatuuli. Olen taivaan enkeli, jonka olet nähnyt unsessasi. Tulin vain varoittamaan sinua. Me emme ehkä pysty parantamaan sinua, koska yksi meistä on kadoksissa. Tarvitsemme kaikki, jotta pystyisimme parantamaan sinut henkiin."
"Miten niin? Kuolenko minä pakosti?" kysyin.
"Se on mahdollista. Pystymme vielä muuttamaan asian, ennen kun synnytät. Pystyisin käyttämään taikaani niin, että pennut katoaisivat. Ne eivät kerkeäisi syntyä. Kummin haluat?" se kysyi.
Olin järkyttynyt. Miten hän voisi edes sanoa noin?
"Tietysti haluan, että synnytän pentuni, vaikka itse kuolisin!" sähisin hiljaa.
"Teemme kuten tahdot."se sanoi ja tassutteli metsään päin.
"Odota!" huudahdin.
"Niin?" se kysyi.
"Tiedätkö missä Nopsatuuli on?" kysyin.
"Hän on murehtimassa sinua." kissa sanoi.
Sitten taivas aukesi. Kirkas valo häikäisi minua niin, että piti kääntyä pois.
Parin sekunnin päästä valo oli tiessään, samoin valkoinen kissa.
>Missähän Nopsatuuli on murehtimassa?<
Siinä samassa valkoinen kissa tuli pensaikosta.
"Nopsatuuli!" huudahdin.
"Tuhkaturkki! Mitä teet täällä tähän aikaan?" hän kysyi.
"Etsin sinua. Tiedän missä olit. Olit murehtimassa minua." huokaisin.
"Mistä sinä sen tiedät?" Nopsatuuli kysyi ymmällään.
"Enkeli, jonka näin unessani ilmestyi minulle ja kertoi mitä teit." sanoin.
"Vai enkeli..." Nopsatuuli naurahti.
Tassuttelimme takaisin sotureiden pesään.
Rupesin makaamaan vuoteelleni ja laskin pääni sammaleelle.
Olin niin väsynyt että kun olin sulkenut silmäni, nukahdin melkein heti.

En voi viikonloppuna kirjoittaa, koska menen iskän luokse. Pahoittelen!:)
Vastaus:Voi ei! Jään kaipaamaan tarinoitasi viikonloppuisin! :< Koska muutes muutat pentutarhaan? Ja saat 30 kp:tä! :D

~ HOhtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Doky
08.11.2012 22:14
Raven hyppäsi sihisten Dokyn eteen ja paljasti hampaansa uhkaavasti. Hetken Doky ei tunnistanut häntä: Haavoittunut mutta kaksi kertaa isompi, uhkaavan näköinen kolli, jota hän ei itse lähestyisi. Toinen kolli joka ei kertonut nimeään ja aikoi taistella Dokyn kanssa pysähtyi, muttei vetänyt kynsiään pois vaan alkoi sihistä äänekkäästi. Doky perääntyi askelen tuntiessaan kylmyyden ystävänsä silmissä. Tuuli puhalsi seiniin niin, että naaras pelkäsi niiden kaatuvan. Lumi sen kuin jaksoi sataa taivaalta, ja peitti kaiken alleen. Kollit seisoivat hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain Dokyn hengitys. Sulkiessaan silmänsä, Doky tunsi kuinka sydän yritti päästä vapaaksi hänen rinnassaan. Doky henkäisi, kun kissa hyppäsi Ravenin selkään. Vaikka Raven kuinka yritti, kissa piti kaikilla käpälillään tiukasti kiinni. Doky sulki uudestaan silmänsä ja toivoi että kaikki olisi vain pahaa unta. Mutta Doky kuuli selkeästi kuinka kollit viiltelivät toisiaan, sihisivät ja sylkivät. Hyvin hitaasti naaras aukaisi silmänsä, ja tunsi kuinka pelko kasvoi hirveää vauhtia. Ravenin kasvot olivat veren peitossa, eikä hän nähnyt mitään. Ainakin Doky päätteli, että hän taisteli vain kuulolla ja hajuaistilla. Myös toinen kolli näytti haavoittuneelta ja hieman väsyneeltä; hyvin raskaasti hän hengitti, korvaan oli ilmestynyt lovi ja toinen silmä oli kiinni. Doky tunsi värinän tassuissaan kun kollit hyökkäsivät jälleen toisinsa kimppuun.
"Lopettakaa.." Doky kuiskasi heikosti ja iso kyynel valui hänen poskeaan pitkin. Ei tapahtunut mitään. Taistelu jatkoi, ja Doky tunsi kuinka hänen sydäntään särki entistä enemmän. Mitä hän voisi tehdä? Suojella ystävään? Ei, oli katottava totuuden silmiin. Raven ei ollut pelkkä ystävä. Doky muisti ne hetket, jolloin he istuivat ja katsoivat ensilunta. Se tapahtui psri päivää sitten, mutta tuntui että siitä meni ikuisuus. He hymyilivät ja nauroivat. Doky hymyili ajatuksissaan. Nukkuessaan Raven oli lämmittänyt Dokya turkillaan. Hän oli tehnyt hänet aina iloiseksi. Hän oli nostanut tämän varmuuden. Mutta nyt hän taisteli haavoittuneena. Doky nosti päättäväisesti päätään. Ei, hän ei katsoisi enään sivusta. Naaras asteli hieman epäröiden kollieen suuntaan, mutta perääntyi. Hänen olisi odotettava sopivaa hetkeä. Hänen ei tarvinnut odottaa kauan; tuntematon kolli lensi seinään päin, ja ulvahti kivusta. Raven taas ei meinannut pysyä pystyssä. Hänen suustaan valui verta, tassut tärisivät ja hän oli uupunut. Doky asteli ystävänsä viereen ja nuolaisi tämän korvaa.
"Anna minun hoitaa tämä.." Doky kuiskasi lempeästi Ravenin korvaan ja painoi poskeaan tämän poskea vasten. Raven näytti yllättyneelä, ja virnisti kivusta Dokyn koskiessa häneen.
"En voi anna sen tapahtua!" Raven vastasi ja esti Dokya astumasta lähemmäs toista kollia.
"Haluan suojelle minulle tärkeää henkilöä!" Doky vastasi hymyillen pienesti. Rinnassa sydän alkoi lyödä nopeammin. Niin nopeasti, että kävi kipeää.
"Doky, tarkoitatko sitä mitä ajattelen?" Raven kuiskasi ja katsoi naarasta jäänsinisillä silmillään, jotka vaikuttivat lämpimiltä kuin koskaan ennen.
"Kyllä. Raven, rakastan sinua sydämmeni pohjasta ja toivon, että pysyt hengissä vielä ainakin vähän aikaan. En halua menettää sinua näin pian!" Doky vastasi ja kosketti kollin nenää omallaan, ja tunsi kuinka sydän alkoi hiljattain rauhottua. Heidän takanaan tuntematon kolli lähestyi hitaasti ja hiljaisesti.
"Doky, luit ajatuksiani. Juuri siksi en voi päästä sinua ohitseni" Raven sanoi ja painoi kuonoaan Dokyn kaulaan asti. Silloin naaras näki hänet; toisen kollin joka oli vain hännänmitan Ravenista. Hän valmistautui hyppyyn ja irvisti kylmäverisesti. Doky työnsi Ravenin juuri ajoissa pois edestä, mutta jäi itse ansaan. Kolli iski hampaansa Dokyn kaulaan, ja sai Dokyn ulvoamaan tuskasta. Naaras tunsi kaatuvansa valkealle maalle. Hengitys kävi tuskalliseksi taisteluksi. Silmät eivät halunneet pysyä auki, mutta Doky sai ne hieman raolleen. Yllään hän näki ystävänsä, ei, rakkaansa pään. Raven kumartui nuolaisemaan Dokyn poskea ja kuiskaisi jotain.
"Raven, olen aina halunnut pentuja. Muttei toiveeni toteutu näköjään koskaan.." Doky kähisi ja yskäisi verta. Tuntematon kissa oli tehnyt hänelle kuolemaniskun, muttei ehtinyt tappaa Dokya.
"Yritä olla puhumatta. Säästä voimiasi, Doky!" Raven maukui ja painoi kuonoaan Dokyn kuonoa vasten.
"Mutta olen kiitollinen siitä, että sain ystävän. Olen kiitollinen että kestit minua ainakin kolme päivää.." Doky naurahti mutta sai jälleen yskänkohtauksen.
"Sinä jäät henkiin. Meillä tulee olemaan pentuja, kaikkein kauniimpia ja vahvimpia." Raven rauhoitteli ja yritti naaraan olemaan hiljaa, mutta turhaan.
"Olen sanonut tämän yhdesti, mutta sanon toisenkin kerran.. Raven, rakastan sinua. Rakastan aina."
"Doky, älä jätä minua!" Raven kuiskasi huomatessaan kuinka naaraan silmät alkoivat mennä kiinni, eikä Doky saanut niitä enään kunnolla auki.
"Hyvästi, Raven..." Doky kuiskasi ja hänen silmänsä menivät hitaasti kiinni. Sulkeutuneista silmistä vierähti vielä kyynel. Raven työnsi kuonollaan Dokyn päätä, mutta hänen silmänsä olivat tiukasti kiinni. Kollin silmistä alkoi valua pieniä kyyneleitä, joita ei näkynyt selvästi lumisateesta, joka satoi katolta pesään. Raven nosti katseensa taivaisiin.
"Hän nukahti uneensa lumen aikaan. Lumi sataa hänen turkilleen. Hän syntyi ensilumen aikaan, ja meni pois lumisateessa. Doky, näemmekö enään koskaan?"

//Hohtis, tulee enään tämän jälkeen viimeinen tarina ;)//
Vastaus:Nyyh! :( Toivottavasti tarina tulee pian! 37 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Jadetassu
08.11.2012 18:54
//Mun tarina on jäänyt arvioimatta.Se on tulla Talvikinkukan yllä ja Poltesydämen alla.
Vastaus:Tämä ei olisi kuulunut tänne! En laittanut arvostelua, mutta kp:t kylläkin tulivat!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Doky
08.11.2012 15:51
Astuessaan Dokyn viereen, Raven mulkoili uhkaavasti tuntematonta kollia. Dokykin vilkaisi surullisesti kissaa, joka oli säikäyttänyt hänet. Jossain sisällään naaras tunsi sääliä tuota kollia kohtaan. Tuntematon kissa alkoi perääntyä hyvin hitaasti, eikä uskaltanut kääntää katseensa Ravenista, jonka kynnet olivat ilmestyneet esiin. Kun Raven astui askelen eteenpäin, Doky käveli päättäväisesti häneen eteensä.
"Jätä hänet rauhaan. Etkö näe että hän ei ole kunnossa?" Doky maukui tyynesti, mutta hänen itsevarmuus alkoi hiljattain hiipua Ravenin vihaisen katseen alla. Hetken ajan kolli näytti ärtyneemmältä kuin koskaan. Doky oli jopa ajattellut, että hän paiskaisi hänet päin seinään. Seurasi hiljaisuus, ja tuntematon kissa nosti päätänsä. Hänen silmissään paloi toivo ja kiitollisuus.
"Hyvä on. Mutta jos hän tekee jotain sinulle..." Raven kuiskasi ja painoi poskeaan Dokyn poskea vasten. Naaras kehräsi iloisesti. Hänen ilonsa kasvoi entisestään kun hän huomasi Ravenin katsovan tuntematonta kissaa kylmänrauhallisesti. Kolli asteli kevyesti varjoihin ja laskeutui keräälle, muttei päästänyt katsestaan Dokya. Naaras hymyili hänelle rauhoittavasti, ja teki pari askelta tuntematonta kollia päin. Tämä näytti hyvin pieneltä, ja hänet oli vaikeaa nähdä varjoista. Doky siristi silmiään, mutta näki vain kollin kirkkaat silmät.
"Minun nimeni on Doky. Kuka sinä olet?" naaras kysyi ystävällisesti ja hymyili mahdollisimman viattomasti. Kolli istahti valkealle maalle ja piilotti hännällään tassunsa. Hetken kuluttua katossa olevasta reijästä tippui lumenhiutaleita Dokyn turkille. Hetken kylmyys sai hänen tassunsa värähtämään.
"Ei kuulu sinulle." Kollin töykeä vastaus sai Dokyn hätkähtämään. Täplikäd turkki nousi pystyyn niin, että Doky näytti kaksi kertaa isommalta.
"En halua riidellä. Vai puhutko mieluummin ystäväni kanssa? Doky kysyi yrittäen peittää ärtymyyden. Kolli vilkaisi varjoihin, huomasi itsessään Ravenin katseen ja nielaisi.
"Sinäkö pakotat minua puhumaan?" mustaturkkinen kissa irvisti ilkeästi katsoessaan Dokyn silmiin.
"En pakota, vaan pyydän. En halua tappelua. Mutta jos on tarpeen, päästän kynteni vapaaksi." Doky vastasi naurahtaen ja kynnet ilmestyivät hänen tassuistaan. Kollia ne ei pelottaneet; Dokyn kynnet olivat terävät, mutteivat kovinkaan pitkät.
"Taistelu? Olen valmis, Doky!" Kolli riemastui ja valmistautui hyppyyn. Doky huokaisi hieman ärtyneenä siitä, että joutui uuteen tappeluun, joista hän ei pitänyt lainkaan. Nyt kolli hyppäsi, laskeutui tassuilleen maahan ja katsoi ihmeellisesti ympärilleen. Doky oli kadonnut. Pesän nurkasta kuului hiljaista tirskahtamista. Kolli valmistatui uuteen hyökkäykseen, mutta Doky ehti ensin. Salamannopeasti naaras juoksi kolli kohti ja osui tassullaan tämän kasvoihin.
"Ei sinuun sattunut?" Doky kysyi ystävällisesti, mutta sai vastaukseksi vain vihaisen murinan.

//anteeksi kun tuli näin lyhyt, mutta päätäni särkee jälleen kerran. :C//
Vastaus:Mukava tarina! ;3 29 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
08.11.2012 14:22
"Tuhkaturkki!"
"Anteeksi, Nopsatuuli. Pitää mennä partioon. Tuuraan Saniaisturkkia." sanoin ja jolkotin kohti kerääntyneitä kissoja.
Minua odottivat Pitkähäntä, Hiiriturkki, Hiekkamyrsky ja Valkomyrsky.
"Hyvä, kun tulit." sanoi Valkomyrsky.
Tassuttelimme piikkihernetunnelin kautta aurinkokiville.
Hiekkamyrsky huomasi maassa jotain.
"Hei, tulkaa katsomaan." hän supisi.
Keräännyimme Hiekkamyrskyn ympärille ja katsoimme kuoppaan.
Siellä näkyi jotain kiiltävää.
"Mikä tuo on?" kysyi Pitkähäntä.
"Näyttää joltain pyöreältä..." sanoin ja katsoin esinettä ihmeissäni.
Hiekkamyrsky ojensi käpälänsä ja siirsi esineen tasaiselle maalle.
Me kaikki katsoimme kiiluvaa, pyöreää ja pientä esinettä kummissamme.
"Entä jos se on joku kaksijalkojen esine?" Hiiriturkki kysyi.
"Ei huolta, Hiiriturkki. Selvitämme sen vielä, mikä se on." Valkomyrsky sanoi.
"Parasta haudata se." sanoin ja siirsin käpälälläni esineen takaisin kuoppaan.
"Löydämme sen sieltä kyllä." Pitkähäntä sanoi ja hautasi kuopan.
Seuraavaksi menimme tarkastamaan käärmekivet. Käärmeitä oli paljon liikkeellä, joten liikuimme varovasti.
Ei näkynyt mitään erikoista.
Sitten menimme pöllöpuulle. Pöllö oli kuitenkin etsimässä riistaa, joten ei ollut mitään hätää. Ei ollut merkkiäkään muista kissoista.
Seuraavaksi oli suuri vuorivaahtera. Ei mitään epänormaalia.
Viimeiseksi tarkistimme korkeamännyt. Ei merkkejä muista kissoista tai kaksijaloista.
Menimme leiriin.
Oli jo melkein yö.
Tassuttelin sotureiden pesään lepäämään.
Pesässä oli jo sotureita menossa unten maille ja siellä oli myös äitini.
"Äiti! Mitä teet täällä?" supisin.
"Tutustuin äsken vain pariin soturiin." äiti vastasi.
"Okei. Taidan mennä nukkumaan. Minulla ei ole enää mitään tehtäviä." huokaisin.
"Minä menen klaanivanhimpien pesään nukkumaan. Sain sieltä yösijan siksi aikaa, kunnes parannun. Hyvää yötä, Tuhkaturkki!" äiti sanoi hellästi.
"Hyvää yötä!" vastasin.
Painoin silmäni kiinni ja nukahdin syvään uneen.

Sori, kun tuli vähän lyhyt!
Vastaus:Ei haittaa! 28 kp:tä! Pitäisikö sinun mennä kohta pentutarhaan? o3o

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hohtohaukka (Yp)
07.11.2012 16:05
Varapäällikkö....

Naaras muisti hyvin sen hetken, kun hän oli kumartunut kollin kurkun ylle, ja kuinka lämmin veri oli kastellut hänen turkkinsa. Kitkerä löyhkä oli täyttänyt hänen sieraimensa, mutta silti se oli ollut niin kutsuva, hulluuden siivittämä tunne, jonka ajattelemista naaras ei kyennyt lopettamaan. Se oli ollut aivan tavallinen päivä... Hohtohaukka oli lähtenyt leiristä varhain aamulla, tapaamaan rakastettuaan Jääkatsetta. Aurinko oli hyväillyt Hohtohakan turkkia, harvinaista näin Lehtokadon aikaan, ja kylmä lumi nipisteli polkuanturoita. Ukkospolun ylittäminen onnistui mutkattomasti. Hirviöitä ei näkynyt mailla halveilla, vaikka Ukkospolku olikin liukas, naaras onnistui saamaan otteen kynsillään. Myrskyklaanin reviiri oli lumen peittämä, vaikkakin joka paikkaan ei ollut satanut lunta. Jääkatse oli ilmeisesti odottamassa Hohtohaukkaa, sillä naaras törmäsi kolliin miltei heti. "Pitkästä aikaa!" kolli naurahti, mrraauu. Hohtohaukka nyökkäsi, ja istahti soturin viereen ja alkoi kiehnata hänen lapaansa.

//Jatkuu...\\

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Poltesydän
06.11.2012 16:38
JATKUU…..

Ryntäsin Varjoklaanin leiriin, muut Tuuliklaanin soturit rinnallani. Juoksimme kohti varjoklaanin sotureita ja loikkasin yhden heitä kylkeen. Varjoklaanin soturi hoippui kauemmas ja minä raapaisin häntä kuonoon ja juoksin kohti varjoklaanin pentutarhaa. Vilkaisin taakseni ja huomasin että Varjoklaanin soturi Järkäle oli ryhtynyt takaa ajoon. Kiepsahdin ympäri kohtaamaan vastustajani ja sähisin hurjasti. Järkäle jatkoi juoksemistaan kunnes oli aivan lähellä. Hän loikkasi minua kohti mutta ehdin nopeuteni ansiosta väistää. Sähähdin ja loikkasin Järkäleen selkään, upotin kynteni hänen turkkiinsa ja revin häneltä karvatukkoja. Järkäle sähähti raivoissaan ja kierähti selälleen. Jäin hänen alleen ja ilma pakeni keuhkoistani, jäin huohottamaan ja nousin ylös. Järkäle loikkasi kimppuuni kun olin vasta noussut, ja hän puri minua lapaan. Ulvaisin ja kiemurtelin maassa päästäkseni irti. Äkkiä Järkäleen paino katosi ja huomasin Veritiikerin raapivan varjoklaanin soturia. Hukkaamatta aikaa jatkoin juoksemistani pentutarhalle, juoksin pentutarhan ahtaasta oviaukosta ja pensaan oksat raapivat turkkiani. Pesässä makasi säikähtäneitä kuningattaria jotka sähisivät ja ottivat pentunsa suojaan, katselin pikaisesti ympärilleni ja näin Manteli pennun kokoon käpertyneenä yhden kuningattaren jaloissa. Juoksin eteenpäin ja nappasin Mantelipennun hampaisiini. Juoksin ulos ja ulkona laskin pennun hetkeksi maahan ja huusin:
”Mantelipentu on täällä!” Huusin ja nappasin heiväröisen vinkuvan nyytin hampaisiini. Lähdin juoksemaan täyttä vauhtia pois leiristä. Tuuli humisi korvissani ja hidastin tahtiani kun olin päässyt omalle reviirillemme. Lähdin kävelemään leiriin muu soturi joukko rinnallani. kuljin Veritiikerin luo ja annoin pennun tälle, olihan Mantelipentu hänen oma pentunsa. Tassuttelimme leiriin ja menimme suoraan paikattaviksi.

Jatkuu…..

//En kerkee kirjottaa pidempää koska lumi hoputtaa//

Vastaus:No voi! Pitääki sitten Lumen hoputtaa! Mutta hyvä kun Mantelipennulle ei käynyt kuinkaan! ;) 24 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
06.11.2012 14:49
Nopsatuuli maukui tervehdyshuudon ja tassuttelimme sisään jäkäläverhon läpi.
Mustatähti istui häntä siististi tassujen ympärillä.
"Tässä on Tuhkaturkin äiti, Tuhkakukka. Hän pakeni kaksijalkoja tänne. Tuhkakukka pyytää lupaa saada olla täällä siihen asti, kunnes Tuhkamarja parantaisi hänen vammansa." Nopsatuuli sanoi.
"Onko tämä totta?" hän kysyi minulta.
Nyökkäsin Mustatähdelle.
Mustatähti kääntyi seinään päin. Oli hetken aikaa hiljaista, kunnes hän sanoi:
"Hyvä on. Saatte jäädä klaaniin siksi aikaa kunnes parannut, Tuhkakukka."
"Kiitos, Mustatähti." äiti sanoi heiveröisellä äänellä.
"Kiitos minunkin puolestani, Mustatähti." sanoin.
Peruutimme ulos pesästä. Sanoin äidilleni:
"Ihanaa, kun sait jäädä! Mutta harmi vain että vain vähäksi aikaa..."
"Minulle riittää jos saan olla vain pari minuuttia kanssasi. Kunhan vain sain nähdä sinut pitkästä aikaa." äiti sanoi iloisesti.
Hetken päästä hän jatkoi:
"Tulen vielä käymään. Haluan nähdä sinut pentujesi kanssa."
"Niin." naurahdin.
>Valitettavasti niin ei varmaan tule käymään. Paitsi jos uni oli totta...<
Tassuttelimme vierekkäin vähän aikaa. Meidät keskeytti Okatassu.
"Hei, Tuhkaturkki! Olen nyt rauhoittunut joten pyydän anteeksi sitä..." hänen lauseensa katkesi.
"Ei mitään. Esittele minut... ystävällesi." hän jatkoi.
"Hän on minun äitini. Hänen nimensä on Tuhkakukka." sanoin.
"Hauska tutustua Tuhkakukka. Nimeni on Okatassu. Olen Tuhkaturkin läheinen ystävä." Okatassu sopersi.
"Vai läheinen ystävä..." äiti mutisi.
"Ömmm... Äiti, mene sinä tutustumaan muihin klaanin jäseniin. Tulen kohta perässä." sanoin.
Äitini nyökkäsi ja meni kurkistelemaan pesiin.
"Kiitos, Okatassu." huokaisin ja painauduin hänen turkkiaan vasten.
Jatkoin:
"Kiitos, kun lopetit lauseen. Äitini ei saa tietää, että olimme riidoissa."
"Ole hyvä, Tuhkaturkki." Okatassu vastasi.
Saniaisturkki tuli luoksemme.
"Hei, Tuhkaturkki! Hoitaisitko minun partiovuoroni tänään? Minulla on vähän kiireitä joten..."
"Tottakai hoidan sen." sanoin iloisesti.
"Kiitos, Tuhkaturkki." hän sanoi ja jolkotti Tuhkamarjan pesälle.
"Minun pitää mennä." sanoin ja tassuttelin sotureiden pesän eteen.
Seisoskelin vähän aikaa siinä, kunnes Nopsatuuli liittyi seuraani.
"Äitisi on aika mukava loppujen lopuksi." hän sanoi.
"Niin on. En ole oikeasti nähnyt häntä, kun vain pentuna." huokaisin.
"No, nyt hän on sinun luonasi. Eikös se ole hyvä juttu?"
"On. Todella hyvä." sanoin.
Kohta jatkoin:
"Sinusta tulee hyvä isä."
"Niin varmaan tuleekin." Nopsatuuli vastasi.

Ei tarvitse lisätä Tuhkakukkaa 'klaanit' kohtaan. Hän on vain väliaikaisesti myrskyklaanissa.:)
Vastaus:Ok, en ehkä olisi lisännytkään sitä, ainakin jos minulla olisi ollut kiire. Mutta.... 29 kp:tä vaikkapa nyt tällä kertaa! ;)

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Sipsimursu
05.11.2012 17:10
Olin kävelemässä Kaksijalkalasta poispäin. En enää kestänyt olla siellä. Ääh... minne menisin, ajattelin, noh, löydän varmasti paikan jossa asua.
Oli kuuhuipun hetki, minua alkoi paleltaa, vaikka turkkini oli tosi paksu. Ei olisi pitänyt lähteä juuri lehtisateen aikana, ajattelin turhautuneena.
Metsässä oli tosi erillaista kuin Kaksijalkalassa. Oli erillaisia tuoksuja, värejä ja ennenkaikkea täällä ei ollut räkyttäviä koiria.

Olin syvällä metsässä. Pysähdyin hetkeksi haistelemaan ilmaa. Haistoin jotakin erillaista, mitä en ollut vielä haistanut... se oli kissa!
Aah! Mitä teen? Entä jos se tappaa minut? ajattelin. Tuoksu voimistui ja minua alkoi pelottaa, menin pensaaseen kyyryyn.
Katselin visusti suuntaan, josta kissan haju oli tullut. Yhtäkkiä puun takaa tuli kellanpunainen kissa.
"Tiedän että olet täällä, kisu. Tule esiin!" Kolli sanoi leikkisästi. Mietin hetken ajan, mitä teen, mutta tulin päätökseen että tulen esiin.
Tulin ulos pensaasta. Kolli katsoi minua hetken ja kysyi
"Miksi olet metsässä? Oletko eksynyt vai haluatko tulla klaaniimme?" Mitä? Mikä klaani? ajattelin ja kysyin pelokkaana
"Mikä klaani? Ja en ole eksynyt, karkasin." Kolli huokaisi ja kertoi tarinan klaaneista, jotka elivät omilla reviireillään.
"Vau! Hienoa! Pääsenkö klaaniinne?" Mau'uin innoissani. Kolli katsoi minua kiiltävin silmin ja maukui
"Tietenkin. Seuraa minua." Olin innoissani.

Hetken päästä olimme jossakin paikassa, täällä oli ainakin paljon kissoja jotka katsoivat minua. Kellanpunainen kolli jota olin seurannut, vei minut
jonnekkin pimeään luolaan, jossa maukui kollin ääni
"Sisään"
"Tämä kissa haluaisi liittyä klaaniimme, kuulemma karkasi kaksijalkalasta." kellanpunainen kolli maukui
"Mikä sinun nimesi on? Olen Mustatähti, klaanin päällikkö." musta kolli maukui
"Olen Rainbow." Mau'uin ylpeänä.
"Minä olen muuten Tulitähti." kellanpunainen kolli maukui.
"Rainbow, sinun pitää saada oppilasnimesi." Mustatähti naukaisi.
"Tiedän. Mutta milloin?" kysyin mietteliäästi
"Huomenna, nyt on aina nukkua. Tulitähti, ohjaa Rainbow oppilaiden pesälle." Mustatähti sanoi
Tulitähti nyökkäsi ja viittoi hännällään minut mukaansa.
Vastaus:25 kp:tä! Hieno ensitarina, vaikkakin tämä toisti Villiin luontoon-kirjaa.... :/

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
05.11.2012 16:14
Nopsatuuli kääntyi heti ympäri ja jolkotti äänen suuntaan.
Hän pysähtyi. Ei näkynyt ketään. Nopsatuuli tuli takaisin luokseni ja sanoi:
"Kuulitko sinä mitään?"
"Kuulin sen saman äänen, mutta ketään ei näy. Mitä tämä tarkoittaa?" mietin.
"Nopsatuuli! Äkkiä, tule tänne!" ääni kuului taas.
Nyt Nopsatuuli tassutteli puskan luokse ja sanoi:
"Tule esiin, kuka oletkin. Haluan nähdä sinut."
Ketään ei tullut esiin. Ääni vain kuului:
"Nopsatuuli, oi Nopsatuuli... Tule tänne, äkkiä! Aika on vähissä."
Tassuttelin Nopsatuulen viereen.
"Tämä ei ole hauskaa, joten tule esiin." sanoin.
Ketään ei tullut.
"Nopsatuuli... Mennään pois." kuiskasin.
Nopsatuuli kääntyi puskan luota ja tassuttelimme pois päin.
"Älkää menkö! Tarvitsen apuanne! Tulkaa!" ääni huudahti.
Menimme takaisin puskan luokse.
"Jos et tule esiin, me lähdemme. Voimme vaikka häätää sinut, jos olet eri klaanista." Nopsatuuli sähisi hiljaa.
Pienen hetken päästä puskasta tuli esiin hahmo. Sen turkki oli takussa, ja karmeassa kunnossa. Eikä se ollut normaali. Sen takajalka oli vääntynyt ja kehossa oli raatelun jälkiä.
"Nimeni on Tuhkakukka. Pakenin kaksijalkoja tänne, koska täällä on minun pentuni. Sen takia luulen, että voitte auttaa minua täällä."
>Tuhkakukka... Kuullostaa tutulta.<
Kun katsoin vähän tarkemmin kissaa, huomasin että hän oli vanha. Hänen äänensä myös kähisi.
"Hehhheh... En ole enää nuori, tiedetään... Mutta haluaisin tavata henkilön nimeltä Tuhkaturkki." Tuhkakukka sanoi.
"Se olen minä." sanoin.
Tuhkakukka katsoi minua kyynelet silmissä.
"Tuhkaturkki... Olet kaunis. Sinusta on tullut iso tyttö." hän sanoi.
Tuhkakukka näytti hämmentyneeltä.
"Mitä nyt? Etkö tunnista minua?" hän kysyi.
"En." sanoin ja pudistin päätäni.
"Tuhkaturkki, kulta. Olen kuullut sinusta niin paljon...." hän vaihtoi puheenaihetta.
"Miksi et kerro kuka olet?" kysyin hämmentyneenä.
Tuhkakukka pysähtyi kävelemästä.
Hän aukaisi suunsa ja sanoi:
"Olen sinun äitisi."
Silmäni aukesivat aivan ammolleen.
"Äiti! En ole nähnyt sinua tosi pitkään aikaan." huudahdin ja puskin Tuhkakukkaa niin paljon, että hän melkein kaatui.
"Olen ikävöinyt sinua." hän sanoi.
"Minäkin sinua. Niin paljon." huokaisin.
Nopsatuuli katsoi Tuhkakukkaa epäuskoisena.
"Miksi uskoisin sinua?" hän kysyi.
"Olen Tuhkaturkin äiti. Eiköhän se jo riitä. Synnytin pentueeni kun olin tulossa vanhaksi." Tuhkakukka sanoi ja katsoi minua.
Nopsatuuli katsoi minua, ja sitten äitiäni. Sitten hän nyökkäsi ja sanoi:
"Uskon sinua. Pitää kysyä Mustatähdeltä, voitko jäädä siksi aikaa leiriin, kunhan olet parantunut."
"Kiitos, Nopsatuuli." sanoin ja nuolaisin häntä korvaan.
Lähdimme tassuttelemaan yhdessä Mustatähden pesää kohti.
Matkalla äiti kysyi:
"Oletteko te kaksi pari?"
Punastuin ja katsoin tassujani.
"Olemme. Pennut syntyvät puolentoista kuukauden päästä." sanoin.
Äitini katsoi minua ylpeänä.
"Onnittelut Tuhkaturkki. Olet tulossa äidiksi. Olen niin ylpeä sinusta."
Olimme Mustatähden pesällä.
>Kuinkahan tässä käy? Entä jos äiti ei saa jäädä klaaniin? Hänen pitää lähteä vammaisena kulkemaan kotiin. No, se selviää menemällä sisään...<
Vastaus:Ooh! Miksi kiusaat minua näin, tarina jäi jännään kohtaan! >:D Lisäänkä emosi Tuhkakukan "Klaanit" kohtaan? Mutta kumminkin saat nyt vaikkapa.... hmm.... kp:t.... hmmm...... 29 kokemuspistettä! Lisään myös muidenkin kokemuspisteet, kun en ole niitä nyt kiireiltä oikein ehtinyt! ;(

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Poltesydän
04.11.2012 17:58
JATKUU…..

Varjoklaanin sotureita ryntäsi leiriin, ja tuuliklaanin soturit kynsivät heitä hurjasti. Näin kun Hohtohaukka loikkasi yksiviikseä kohti ja yksiviiksi hoippui kauemmas törmäyksen voimasta, päätin mennä auttamaan häntä. Lähdin juoksemaan kohti hohtohaukkaa, ja samalla näin kuinka Lumikarva juoksenteli keskellä aukiota hämähäkin seittiä tassuunsa käärittynä, ja auttoi pahasti haavoittuneita. Loikkasin Hohtohaukan selkään ja upotin kynteni niin syvälle kuin ikinä sain. Hohtohaukka rääkäisi ja heittäytyi selälleen, jäin hänen painavan mutta kuitenkin siron kehon alle.
”uhh!” Ilma pakeni keuhkoistani kun hohtohaukka kieri ylitseni. Yritin nousta ylös mutta Hohtohaukka läimäisi voimakkaalla tassullaan pääni sivuun. Hoipuin kauemmas kunnes vihdoin minua ei enää huimannut, huomasin yksiviiksen painimassa Hohtohaukan kanssa.
>Hän pärjää kyllä.< Katselin ympärilleni, ja huomasin että Arpitähti oli päässyt pentutarhan eteen asti ja oli juuri iskemässä käpälällään talvikinkukkaa. Lähdin juoksemaan apuun raivosta kihisten kunnes tunsin kun joku loikkasi selkääni ja kynsi turkistani karvatukkoja. Kierähdin selälleni, ja huomasin että kissa joka oli ollut selässäni oli Ruosteturkki. Lähdin heti juoksemaan kohti pentutarhaa, kun saavuin sisään näin Talvikinkukan makaamassa tajuttomana pentutarhan nurkassa. Tarkistin että kaikki pennut olisivat tallessa. ”Mantelipentu!” Muut pennut kyyhöttivät Valkohännän hännän suojissa.
”Mitä tapahtui?” Kysyin Valkohännältä nopeasti.
”Arpitähti saapui tänne ja läimäisi Talvikinkukan pois tieltään ja Talvikinkukalta meni taju, sitten hän nappasi lähimmän mahdollisen pennun, Mantelipennun ja juoksi pois.” Valkohäntä selosti surullisena ja hätääntyneenä, olihan mantelipentu hänen oma kasvatti pentunsa. Nyökkäsin nopeasti ja juoksin ulos pentutarhasta. Etsin katseellani kuumeisesti Arpitähteä kunnes huomasin että hän oli juuri juossut pois tuuliklaanin leiristä. Varjoklaanin soturin alkoivat perääntyä ja juoksivat Arpitähden perässä. Ja siten he varmistivat ettei yksikään tuuliklaanin soturi päässyt kähveltämään nuorta Mantelipentua. Hetken kuluttua jokainen Varjoklaanin soturi oli lähtenyt ja he olivat onnistuneet viemään Mantelipennun mukanaan. >Tästä täytyy kertoa Pitkätähdelle!< Minä ajattelin ja juoksin Pitkätähden luo. Selostin pitkätähdelle kuinka Arpitähti oli vienyt mantelipennun.
”Hyökkäämme ja haemme Mantelipennun heti kun riittävän moni sotureistamme on valmis, en usko että Mantelipentu on vaarassa, ainakaan vielä.” Kiitin Pitkätähteä ja menin Lumikarvan luo paikattavaksi ja kertomaan uutiset. Lumikarva kuunteli hiljaa ja oli hyvin surullinen. Lohdutin häntä, kunnes Lumikarva nousi tarmokkaasti tassuilleen ja rupesi auttamaan muita sillä klaani tarvitsi nyt jos koskaan parantajan apua. Lumikarva oli jo hoitanut Talvikinkukan kuntoon ja saanut tämän virkoamaan. Vihdoin Lumikarva saapui luokseni ja laittoi hämähäkin seittiä haavoilleni.

Heräsin aamulla ja lapani oli kipeä. Päätin kuitenkin pysyä vahvana ja parantua niin nopeasti kuin suinkin, sillä mantelipennun pelastus operaation oli syytä olla pian. Lepäsin auringon huippuun asti kunnes päätin lähteä metsästämään nälkäiselle klaanille. Pyysin Myrskysilmää ja Veritiikeriä mukaani ja lähdimme metsälle. Tassuttelimme metsään, ylängölle ja hajaannuimme. Haistoin jäniksen, laskeuduin matalaksi ja hiivin vähän matkaa sitä kohti. Jänis ei ollut huomannut minua ainakaan toistaiseksi, vaan mutusti keskittyneesti mustikanvarpua. Loikkasin esiin ja lähdin takaa ajoon. Ojensin tassuani ja kamppasin jäniksen, sitten käytin tilaisuuden hyväksi ja loikkasin sen päälle. purin sitä niskaan ja saalis oli minun. Palasin leiriin tyytyväisenä, kun ajattelin että tästä saaliista riittäisi ruokaa kuningattarille. Vein saaliin kuningattarille ja tallustelin Pitkätähden luo ja kysyin milloin hyökkäisimme. Pitkätähti sanoi Lumikarvan sanoneen että suurin osa sotureista olisi toipunut huomiseen mennessä, niinpä pitkätähti oli päättänyt että hyökkäisimme huomis iltana. Hyökkäykseen lähtisivät mukaan minä, Jalkapuoli, joka johtaisi hyökkäystä Minä, Talvikinkukka, joka näyttäisi tien varjoklanin leiriin Myrskysilmä, veritiikeri, yksiviiksi ja Lovikorva. Talvikinkukan pennuista huolehtisi sillä välin Valkohäntä.
”Niin ja Poltesydän, sinä lähdet illalla Salamatiikerin, Seittijalan ja Yöpilven kanssa Iltapartioon.” Pitkätähti sanoi nopeasti ja lähti tassuttelemaan kohti kokeneita sotureita. Päätin käydä pentutarhalla, vilkaisemassa miten muut pennut ja kuningattaret jakselisivat. Tassuttelin pentutarhaan ja tervehdin kuningattaria. Yksi minun ja Talvikinkukan pennuista, Säihkepentu juoksi innoissaan luokseni ja kysyi:
”Voitko leikkiä meidän kanssa leikkitappelua?” Hän kysyi.
”No voinhan minä!” Sanoin ja rupesimme leikkimään.

Oli ilta ja leikistä pentujen kanssa oli kulunut päivä, pian olisin aika lähteä hakemaan mantelipentu takaisin kotiin, päätin käydä ennen lähtöä pentutarhassa.
”Leikitään!” Säihkepentu huusi ja juoksi jalkojeni juureen.
”Isi ei nyt voi koska lähtee oikeaan taisteluun hakemaan kaverisi.” Sanoin tyynnyttelevästi.
”Epäreilua! Miksi minä en pääse?” Säihkepentu toksäytti.
”Koska olet liian nuori.” Sanoin ja hyvästelin heidät, sitten pitkätähti kajautti kutsun ja kokosi joukon valmiiksi lähtöön. Lähdimme kohti varjoklaanin reviiriä ja talvikinkukka johdatti koko joukon varjoklaanin leiriin.Tuuliklaanin soturit syöksyivät varjoklaanin leiriin.

JATKUU.....

//Lumikarva sitten antoi luvan siihen että manteli pöllittiin! XD//

Vastaus:Voih! Manteli raasu! :'( 37 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumikarva
04.11.2012 13:17

JATKUU…
;)

Pari päivää sen jälkeen kun sain pennut ja olin ottanut persiljaa, sillä se vähentää maidon tuloa, en meinannut saada silmiäni irti heistä. Minun oli kuitenkin pakko hoitaa parantajan hommat ja nyt kun Varjoklaani oli hyökännyt, oli entistä enemmän tehtävää. Moni oli loukkaantunut pahoin, ja lehtisateen aikaan moni pentu sairasti pentu- ja valkoyskää. *Tassuttelin sairaiden luo ja annoin heille yrtit jotka auttoivat.
>Olisipa minulla oppilas! Huoh! Siihen menee vielä aikaa, jos edes saan ikinä. No pärjään ilmankin.< Ajattelin haaveilevasti ja menin lajittelemaan yrttejä.
>Voisin sekoittaa pari haudetta…< *ottaa yrttejä ja alkaa murskata niitä sirosti ojennetulla kynnellään. Sitten pureskeli niitä ja sitten antoi hauteen yhdelle pennulle.
”Ai hei Veritiikeri! Mitä nyt?” Huikkasin tälle, kun olin huomannut hänen tulleen parantajan pesän suuaukolle.

”Ei mitään, tulin vain katsomaan miten jakselet.” Hän jatkoi mutta madalsi ääntään ettei muut kuulisi.
”Ei kai sinua jotenkin vaivaa ne pennut? kun et itse saa olla niiden emo?” Hän kysyi hiukan huolestuneen oloisena.
”Ei, minusta on mukavaa olla parantaja, ja sain pentuja, voiko enempää pyytääkkään?” sanoin lohduttavasti.
”No jos se ei sinua häiritse niin se riittää minulle.” Veritiikeri sanoi.
Veritiikeri tassutteli pois ja minä ajattelin lähteä hakemaan kissanminttua, viheryskän varalle, sillä sitä alkoi jo olla liikkeellä.
”Tuolla!” Mutisin itselleni. Juoksin Kissanmintun luo ja otin niin paljon sitä kuin suuhuni vain suinkin mahtui. *Juoksee leiriin ja vie kissan mintun varastoon.

”Nyt käyn ottamassa vähän tuoresaalista….” tassuttelin kasalle ja nappasin hiiren jonka menin aterioimaan aukion laidalle. *rouskuttaa hiirtä tyytyväisenä ja hautaa luut maahan.
”Lähdenkin tästä vaikka katsomaan klaanin vanhimpia.” Tassuttelin klaaninvanhimpien luo ja kysyin:
”Onko kellään punkkeja?”
”Ei.” Vanhuksen totesivat.
”Selvä lakkaankin tästä häiritsemästä teitä.” sanoin heille ja lähdin tassuttelemaan kohti omaa pesääni. Päätin vähän levähtää ja menin makuulle omalle pedilleni, sitten säpsähdin hereille ja kuului:

”Lumikarva! Lumikarva!” Kuului Veritiikerin ääni. Minä nousin vuoteeltani ja juoksin katsomaan. Mantelipentu oli hoippunut aukiolle ja hänen suunsa vaahtosi. tajusin heti että kyse oli jostakin myrkystä ja juoksin pesälleni hakemaan nokkosen siemeniä. >VOI EI NE OVAT LOPPU!< Ajattelin kauhuissani. Vieläpä kun nyt oma pentuni oli vaarassa. >Toinen vaihtoehto on siankärsämö! haen sitä..< Juoksin ja nappasin suuntäydeltä siankärsämöä ja lähdin juoksemaan kohti mantelipentua.
Työnsin tassuni tämän suuhun ja kaivoin sieltä helakan punaisia marjoja ulos ja annoin siankärsämöä.
>Kuolomarjoja!< Ajattelin. Pentu alkoi oksentaa marjoja ulos ja kun oli oksentanut kaiken, vein pennun pesälleni, tarkkailtavaksi. Veritiikeri tuli ja kysyi:

”Selviääkö hän?”
”Sitä ei vielä tiedä, hänen tilansa on vakaa.” sanoin vakavana. Veritiikeri lähti pois hiukan huolestuneena. eikä ihme.
Seuraavana aamuna Mantelipentu oli herännyt ja oli valmis kertomaan mitä tapahtui. Aloin kuunnella tämän selostusta tapahtuneesta:
”Valkohäntä oli syömässä ja lähdin Vaahterapennun ja Pihlajapennun kanssa nummelle leikkimään. Sitten näin varjoklaanin reviirillämme ja sitten näin marjoja…. Ne olivat hyvä näköisiä ja päätin maistaa, ja kun vielä yksi kissa sanoi että ne ovat hyviä päätin syödä niitä Pihlajapentu ja vaahterapentu eivät maistaneet ja lähdimme leiriin, yhtäkkiä, minua alkoi pyörryttää ja suustani tuli vaahtoa…” Sitten pentu lopetti.
”Oliko Varjoklaani reviirillämme?”
”Ainakin kissat tuoksuivat, tai no haisivat samalle kuin Talvikinkukka kun saapui tänne. Kuulin että he puhuivat saalistamisesta ja hyökkäyksestä.” Pentu änkytti peloissaan.

”Tästä täytyy sanoa päällikölle!” lähdin tassuttelemaan päällikön luo ja tämä kutsui minut sisään.
”Pentu oli kuullut varjoklaanin puhuvan metsästämisestä reviirillämme ja hyökkäämisestä leiriin.” Sanoin Pitkätähdelle.

”mrrrrr….. Me iskemme ennen heitä! Lähdemme aamun koitteessa, hyökkäykseen lähtevät, Poltesydän, Veritiikeri, Hopeatiikeri, Salamatiikeri, Mutakynsi ja lovikorva, sekä tietysti Jalkapuoli. Käytkö sanomassa Jalkapuolelle että kertoo hyökkäyksestä muille.”

”Käskystä Pitkätähti.” sanoin ja peruutin ulos pesästä. Lähdin tassuttelemaan jalkapuolen luo ja näinkin hänet aukion laidalla, juoksin hänen luokseen ja sanoin:

” Pentu oli kuullut varjoklaanin puhuvan metsästämisestä reviirillämme ja hyökkäämisestä leiriin. Joten Pitkätähti päätti että hyökkäämme aamun koitteessa, ja mukaan lähtevät: Poltesydän, Veritiikeri, Hopeatiikeri, Salamatiikeri, Mutakynsi ja lovikorva, sekä tietysti sinä, jalkapuoli. Hän sanoi että sinun tulee ilmoittaa siitä hyökkäys partiolle.” Sanoin.
”Selvä, voit mennä Lumikarva.” Minä tottelin ja juoksin katsomaan mantelipentua.

JATKUU….

Vastaus:Pitkä tarina! 30 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikinkukka
04.11.2012 09:31
"En, miten niin?" Raveniksi nimitetty kolli maukui.
"Jokin törmäsi minuun... Luuli että sinä oisit törmännyt minuun..." Doky vastasi.
"Anteeksi kauheasti!" Mauahdin hätääntyneenä.
"Lähden heti pois!" Jatkoin ja aloin juosta tasaista vauhtia. Kun olin Tuuliklaanin reviirillä, lähdin suoraan tassuttelemaan leiriin. Leirissä:
>Huoh!< kylläpä väsyttää.
>Katsotaanpas haluavatko pennut maitoa< ajattelin ja menin makuulleen omalle sammalpedilleni. Käännyin kyljelleen ja pennut suorastaan juoksivat luokseni. Imetin heitä hetken, kunnes kuiskasin heille:
"Hyvää yötä pikkuiseni."
"Emo, eikö vielä voitaisi leikkiä?" He kysyivät.
"Ei, ei enää tännään huomenna vaikka." Mauin.
"Selvä." He maukuivat ja laskivat päänsä. Nukahdin melkein heti. Heräsin siihen kun päälleni hyppi jokin, avasin silmäni ja katsoin.
"Riittää olen hereillä." Mauin.
"Leikitään!" He maukuivat yhteen ääneen.
"Selvä, Poltesydän?" Mauin.
"Niin?" Hän kysyi kun tuli paikalle.
"Haluatko tulla leikkimään kanssamme?" Pennut kysyivät.
"Enpä tiedä." Poltesydän maukui ja katsoi taakseen missä makasi Lovikorva jutustelemassa Pitkätähden kanssa.
"Voit mennä, mutta tulet illalla partioon." Pitkätähti maukui.
"No sitten tulen mielelläni." Poltesydän maukui, ja lähdimme nummelle leikkimään.

Jatkuu...
"Voit
Vastaus:20 kp:tä! ;3

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikinkukka
03.11.2012 22:02
"Varjoklaani hyökkää!" Pitkälti huusi.
> He haluavat tappaa minut oli se vaikka heidän viimeinen tekonsa.< Varjoklaanilaiset pyörivät sisälle väistelin heitä ja äkkiä huomasinkin että he olivat vieneet pentuna. Nelostien heidän perään. Kun olin Varjoklaanin reviirille näin pentuna yksin kehittämässä siellä, parin ketun mitan päässä. Jolkutin heitä kohti, kun olin melkein heidän luona Hoitopaikka rysähti päälleni ja muu partio tuli pois suojasta, heillä oli kasvoillaan vahingon iloinen katse. Joukossa oli myös Arpitähti joka tuli ylväästi ylleni ja maukui.
"Älä yritä tulla tiellemme! Viemme pentuja ja teemme niistä täysiä Varjoklaanin jäseniä."
"Ei varmasti tule!" Poltesydän hyökkäsi Hohtohaukan kimppuun. Tuulilasiin partio tuli, ja alkoi taistella. Veritiikeri haki pennut ja tiuskaisi häntäänsä minulle, että tulisin. Kun pääsimme omalle reviirille Veritiikeri laukaisi kovaan ääneen ja Tuuliklaanin partio vetäytyi taistelusta.
"Olethan kunnossa?" Poltesydän kysyi huolissaan.
"Olen, olen minä." Sanoin, mutta vilkaisin huolestuneena pentuihin.
"Älä huoli, ne ovat kunnossa." Lumikarva maukui, kun oli tarkastanut ne. Menimme leiriin ja menin nukkumaan heti. Aamulla heräsin kun Poltesydän töykki minua.
"Pitkätähti sanoi että et saa tulla 3 kokoontumiseen." Poltesydän kertoi.
"Selvä ei se haittaa." Mauin. Tassuttelin veryttelemään pois leiristä. Maistelin ilmaa. Ja tuoksutin erakon. Lähdin seuraamaan tuoksua. Kuljin jonkin verran matkaa, sen jälkeen törmäsin johonkin möykkyyyn, itse asiassa evakkoon.
"Älä viitsi, Raven." Erakko mutisi unenpöppöröisenä.
"Mitä nyt Doky?" Toinen erakko kysyi.
"Mutta... Raven törmäsin sinä minuun?" Dokyksi nimitetty kissa sanoi...

Jatkuu...

Vastaus:Mitä pennuille käy? Kirjoititko Padilla? Huomasin sanan Hoitopaikka ja Tuulilasi, ja ne tuovat mieleeni iPadin.... :'D

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Poltesydän
03.11.2012 20:17
JATKUU…
Kokoontumisessa…
oli kokoontumisen aika ja arpitähti oli aloittanut puhumisen:
”Metsässä liikkuu petturi, joka on karkotettu klaanistamme, sillä ei kuunnellut soturilakia, saati ollut uskollinen minulle, ja klaanille!” Hetken oli hiljaista ja moni vilkuili Talvikinkukkaa vihamielisesti. Kunnes Arpitähden katse osui häneen:
”Tuolla hän on, tuolla on petturi! Hyökätkää, hänet on saatava hengiltä!” Arpitähti huusi ja Varjoklaanin soturit syöksyivät minua ja Talvikinkukkaa kohti, Talvikinkukka juoksi hädissään pakoon, mutta minä otin tämän kiinni, olinhan tuuliklaanista muutama oli ja saanut hänrt kiinni ja taisteli Talvikinkukkaa vastaan, minä pitelin hohtohaukkaa ja Talvikinkukka juoksi nelipuulle. Minä juoksin tämän perään.:
”tule mennään, minä puolustan sinua, meidän pitää kohdata vihollinen kasvokkain.” Sanoin hänelle.
”Hyvä on.” juoksimme ja hiivimme äänettömästi takaisin ja asetuimme aloillemme. Monet olivat jo huomanneet meidät. "Talvikinkukka, oletko kunnossa?" minä kysyin häneltä. hän ei vastannut mitään, vapisi vain. katsoin haavoja hänen kyljissään. Ja maukuúin:
"Lumikarva, tulisiko katsomaan?"
"Toki." Lumikarva maukui ja tassutteli paikalle. Hän katsoi haavat ja laittoi niihin hämähäkinseittiä. Kun ensimmäiset Varjoklaanilaiset alkoivat hiipiä meitä kohti kuului pitkätähden ääni:
”Minä, tuuliklaanin päällikkö hyväksyin Talvikinkukan jäseneksemme ja hänen kimppuunsa ei hyökätä! Saatikaan kokoontumisessa! nahistellaan muulloin muttei nyt!”
Arpitähti viuhtoo häntäänsä puolelta toiselle ja sanoi:
”mrrrrrr…… Selvä, mutta jos yksikin Tuuliklaanista rikkoo soturilakia Varjoklaania kohtaan, me hyökkäämme!” Arpitähti sanoi kuuluvasti ja Varjoklaani ulvoi tukeaan.
Pitkätähti tuijotti Arpitähteä uhkaavasti mutta silloin mustatähti asteli heidän väliinsä ja kertoi klaaninsa kuulumiset.
Sitten Sulkatähti kertoi klaaninsa tapahtumat, ja kertoi että Parantaja oppilas Sinitassu oli kuollut mustayskään. Sitten Pitkätähti ulvaisi kokoontumisen päättyneeksi. Palasimme leiriin ja menimme nukkumaan kunnes kuului: Varjoklaani hyökkää! Kaikki soturit ulos ja kuningattaren pesään! Puolustautukaa! Se oli Pitkätähden ääni.

JATKUU…

//lyhyt….

Vastaus:Aikamoinen sota niin turhasta jutusta... :o Jännitys tiivistyy... 19 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Jadetassu
03.11.2012 20:07
Ilma oli arinkoinen ja lämmin.Ruohikko oli vihreää ja rehevää joten loikkasin pitkien heinien sekaan riehakoimaan.
"Jadetassu!Lopeta heti paikalla!!!"Pikkupilvi murisi.
Kiljahdin innokkaasti:
"En.Kokeile tätä!Tämä on mukavaa!"
"Tehdään sitä metsästysharjoituksien jälkeen!"Pikkupilvi intti.
Lopetin heti sen kuullessani.
>Ilonpilaaja!<ajattelin häjysti,mutta olin silti rakastunut kolliin täysin...aivan niin kuin Tammiturkkiin.Tassuttelimme parin pensaan luo ja haistoin heti myyrän.
"Haistatko mitään?"Pikkupilvi kysyi rauhallisesti.
"Myyrän..."kerroin hiljaa.
"Jep.Se se on!"Pikkupilvi kannusti:
"Yritä napata se!"
Kyyristyin maahan ja kurkistin pensaan alle.Siellä oli lihava myyrä joka rouskutti auringonkukan siementä.Hiivin pari hiirenmittaa myyrän luo ja heilautin häntääni.Sitten jännitin niveleni hyppyyn ja ponnistin loikkaan.Myyrä säikähti ja kipitti pakoon puun koloon.Pikkupilvi huitaisi käpälänsä naamalleen ja kaatui maahan puoli-itkien.
"Ehkä toisella kerralla?"irvistin nolostuneena.

Pikkupilvi raahasi minua niskanahasta kiinni.Olimme harjoitelleet taisteluliikkeitä ja olin nukahtanut puoliksi.Olimme harjoitelleet koko päivän ja olin väsynyt.Pikkupilvi asetti minut nukkumaan oppilaittenpesälle...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikinkukka
03.11.2012 20:05
Yritin juosta karkuun, mutta Hohtohaukka hyppäsi selkääni. Yritin pyöritellä vastaan mutta pian olin melkein mennyttä.
> Kuka hoitaa pentuja, jos kuolen?< ajattelin epätoivoisesti, kun yritin pyöritellä Hohtohaukan valtavan tassun alla. Hohtohaukka oli juuri tekemässä viimeisen iskunsa, mutta Poltesydän hyppäsi hänen selkäänsä. Pääsin pois Hohtohaukan tassun alta pois ja lähdin juoksemaan. Mutta matkani päättyi lyhyeen, kun Tummaturkki hyppäsi sivulta valtavan loikan. Rämähdin maahan ja olin taas kuoleman vaarassa. Huomasin hänen katseessaan, että hän aikoi tappaa minut juuri, näin kun Poltesydän piteli vieläkin Hohtohaukkaa tassunsa alla. Tunsin ensin rysähdyksen päälläni, ja sen jälkeen näin Veritiikerin! Hän kamppaili Tummaturkin kanssa, joten pääsin Tummaturkin alta pois, ja lähdin pinkomaan niin nopeasti kuin voin kohti leiriä. Osa Varjoklaanilaisista lähti perääni, mutta pysähtyivät rajalla ja lähtivät jolkuttamaan takaisin kohti Nelipuuta. Juoksin edelleen, vaikka tiesin että he eivät enää seuranneet minua. Juoksin leirin nurkkaan läähättämään. Kun kuu oli peittynyt niin kokoontumisessa oleva porukka palasi. Kuulin tutun äänen:
"Missä Talvikinkukka on?" Poltesydän kysyi huolestuneena.
"Hän juoksi tuonne." Mustikkatassu, joka ei ollut päässyt mukaan kokoontumisen, maukui ja näytti paikkaa minne juoksin.
"Talvikinkukka, oletko kunnossa?" Poltesydän kysyi minulta. En vastannut mitään, vapisin vaan ainoastaan. Poltesydän katsoi haavoja kyljissäni. Ja maukui:
"Lumikarva, tulisiko katsomaan?"
"Toki." Lumikarva maukui ja vilkutti paikalle. Hän katsoi haavat ja laittoi niihin hämähäkinseittiä. Poltesydän auttoi minut pentujeni luo, nukahdin melkein heti kun olin ensin miettinyt pennut.

Jatkuu...
//Jos Polte ja Veri vois kirjoittaa tästä oman hahmonsa näkökulmasta, ei oo mikää pakko
Vastaus:Ooh! Jännää! Hohtohaukka-huligaanin syytä tämäkin! :D Olen tyytyväinen saavutuksiini! Poltesydämen takia hupi loppui kuitenkin liian pian! >:D

~ Hohtis (Huligaani) ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikinkuka
03.11.2012 18:58
Aamulla ani varhain kun heräsin, näin Lumikarvan kohoilevan kyljen. Katsoin häntä hetken, ja sen jälkeen kysyin:
"Miten pennut voivat?"
"Hä? Aijaa annas kun katson." Hän sanoi unen pöppöröisenä. Hän tutki jokaisen pennun tarkkaan ja mauin:
"Kaikki ovat terveitä, voit muuttaa pentutarhaan."
"Mitäs tänne kuuluu?" Poltesydän tuli luoksemme ja kysyi.
"Hyvää, pennut ovat terveitä." Lumikarva maukui.
"Sepä o hienoa!" Poltesydän maukui iloisella äänellä.
"Voin auttaa sinua muuttamaan pentutarhaan, Talvikinkukka." Poltesydän jatkoi minulle.
"Niin voitkin, voisit auttaa häntä nyt vaikkapa." Lumikarva maukui. Poltesydän otti Liekkipentua niskakarvoista ja alkoi kantamaan häntä pentutarhaa päin.
"Mustikkatassu, hae samalta pentutarhalle, Talvikinkukkaa varten. Poltetaan määräsi ja kantoi Liekipentua suussaan. Luokseni tassutteli Veritiikeri joka otti Säihkepennun maasta ja maukui minulle:
"Minä en syytä sinua, onhan minullakin pentuja Lumikarvan kanssa." Mieleeni pälkähti eilen Lumikarvan kertoma asia, että heillä on pentuja.
Otin maasta viimeisen Pilkepennun, ja riiputin häntä kohti pentutarhaa. Matkalla Mutaturkki sähisi minulle:
"Sinä et kuulu Tuuliklaaniin!"
"Kyllähän kuuluu!" Luokseni tassutellut Lumikarva sähähti. Tassuttelin paikkaan missä kaksi muuta pentuani odotti. Menin makuulle sammalpedilleni ja aloin imettää pentujani. Illalla Poltesydän toi tuoresaalista meille kuningattarille. Monet eivät olleet vieläkään kovin ystävällisiä minulle.
"Hei pennut mennäänkö leikkimään?" Poltesydän kysyi heiltä.
"Joo!" He maukuivat yhteen ääneen. Odotin leirissä ja Pitkätähti maukui minulle:
"Pääset mukaan kokoontumiseen." Illalla... Kun kokoontuminen oli alkanut Arpitähti maukui:
"Metsässä liikkuu petturi." Kaikki Tuuliklaanilaiset jotka eivät luottaneet minuun katsoivat minua käänteisesti.
"Petturi! Hänet pitää tappaa! Kimppuun!" Arpitähti huusi ja Varjoklaanilaiset lähtivät juoksemaan minua kohti. Lähdin juoksemaan hätääntyneenä pois kokoontumisesta.
Jatkuu...
Vastaus:He rikkoivat kokoontumis alkia!!! :o Varjoklaani saa nyt Tähtiklaanin vihan niskoilleen! Ooh! Juuri tätä minä, Hohtohaukka kaipasinkin! *Hymyilee ilkeästi* 28 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Poltesydän
03.11.2012 17:22
JATKUU…
Talvikinkukka oli nyt hyväksytty klaaniin, mutta monikaan ei ollut siitä kovin iloinen, minä taas vietin paljon aikaani tämän kanssa ja autoin häntä hoitamaan pentuja. Minä, veritiikeri ja Lumikarva, olimme hänen lähimmät ystävänsä tällä hetkellä, ja minua hän rakasti. Minä olin hyvin kiitollinen päälliköllemme sillä hän oli antanut talvikinkukan pentuineen jäädä! Nyt voisimme vain odottaa kokoontumisessa Arpitähden vihaa, mutta voisimme yhdessä selvitä taisteluista ja taistella ystäviemme rinnalla, vaikkakin täytyy sanoa että Lumikarva ei taistele. Minusta tuntui jostakin syystä todella hyvältä. Pennut olivat avanneet silmänsä ja kysyin pennuilta:
”mennäänkö aukiolle telmimään?”
”JOOO!!” Pennut huusivat ja ryntäsivät päälleni. mukaan syöksyivät myös Veritiikerin aj Lumikarvan pennut, vaikkakaan kukaan muu ei tiennyt niiden oikeasta emosta paitsi minä, valkohäntä, Veritiikeri, itse lumikarva ja Talvikinkukka, Lumikarva oli kertonut sen minulle ja Talvikinkukalle äsken ja olin luvannut pitää sen salassa.
”Muistakaapas pitää ne kynnet piilossa!” huudahdin leikkisästi ja läimäisin säihkepentua korvasille. Veritiikerikin juoksi mukaan ja Pihlaja pentu huusi innoissaan kimakalla äänellään:
”Isä!” ja loikkasi tämän kimppuun ja nuoli tämän naamaa. Lumikarva taas katseli kauempaa ylpeänä omia pentujaan. Talvikinkukkakin tuli lähemmäs pentujaan ja sSäihke pentu vingahti:
”Emo tule sinäkin!” Talvikinkukka vastasi:
”No tämän kerran!” Ja loikkasi Mantelipennun luo ja läimäisi tämän kauemmas. Mantelipentu loikkasi veljensä, Vaahtera pennun kylkeen ja naurahti kimakasti. Vaahtera pentu loikkasi Talvikinkukan selkään mutta tämä ravisti harmittoman pennun pois.
”No niin eiköhän nyt olisi ruokailun aika.” Veritiikeri naurahti. Ja siinä samassa Talvikinkukan ja minun pennut syöksyivät Talvikinkukan luo ja menivät imemään maitoa. Veritiikerin ja Lumikarvan pennut taas syöksyivät valkohännän luokse. Ja alkoivat imeä maitoa. Minä suin turkkiani, sillä se oli takussa leikkitappelun jäljiltä.
”Mennäänkö partioon Veritiikeri?” Kysyin. Ja jatkoin:
”Voitaisiin metsästää, näille kuningattarillemme!”
”Sopii.” *tassuttelimme kohti nummea ja metsästimme iltaan asti, illalla palasimme leiriin ja tassuttelimme kuningattarien pesälle.
”Tässä on riistaa teille, voitte jakaa tämän.”
”Kiitos.” Kuningattaret vastasivat yhteen ääneen.
”Veritiikeri, mennäänkö nukkumaan?” Kysyin
”Mennään vain.” hän vastasi, sitten tassuttelimme makuusijoillemme ja katsoin tähtiin, hopeahännälle ja ajattelin:
>Kiitos tähtiklaani.< Sitten suljin silmäni ja nukahdin.
JATKUU...

//lyhyt tuli, mutta pitää lähteä hautausmaalle, niin nyt jäi vähän kesken, pian tulee taas jatkoa! ;)
Vastaus:Tälläinen mukava mini tarina! Ja onnea pentujen johdosta! 25 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Veritiikeri
03.11.2012 14:01
Tassuttelin metsässä seuraten riistan tuoksuja.Pian tunsin sieraimissanu kulkevan erikoisen ja uuden hajun...
>Päästäinen!<huudahdin mielessäni ja seurasin tuoksua läpi metsän.Pian erotin kiven sammaleen päällä pienen pienen möykyn.Jännitin takajalkani valmiiksi loikkaan ja pian minä ponnistin päästäisen päälle niin että vatsaan otti.Möykky oli puoliksi kuollut,koska päästäisen jalat sätkyilivät inhottavasti.Pian haistoin kauhean lemun:
"Hyi!Mistä tuo lemu nyt oikein tupsahti?!"
Kun haistoin tarkemmin niin huomasin lemun tupruavan päästäisen ruumiista.
>Eihän tuota voi syödä!<pohdin pettyneesti.Kuoputin nopeasti kuopan ja tipautin raadon kuoppaan.Pian sieraimeeni tarttui erittäin tuttu ja pehmeä tuoksu.
>Lumikarva!<hokaisin mielessäni.Pian kuului takaani innokas ääni:
"Veritiikeri!Veritiikeri!"
Lumikarva loikki luokseni silmät loistaen:
"Minulla on hyviä uutisia!"
"Kerro kerro vain!"kannustin mielissäni.Parantaja hengitti syvään ja aloitti:
"Ekana,päällikkö hyväksyi pennut!"
"Miten?"
"Suunnittelin Valkohännän kanssa,että hän olisi löytänyt ne nummelta...ja,että ne pennut olisivat silti sinun,mutta emona toimii Valkohäntä..."parantaja kuiskasi.
En ilahtunut ideasta täysin,mutta olin iloinen,että pennut hyväksyttiin ja niillä on emo:
"No onko sinulla lisääkin uutisia?"
"Jep.Kai sinä tunnet Talvikinkukan?"
"Joo.Hän sai pentuja Poltesydämmen kanssa."
"Niin.Arpitähti näki heidät ja karkotti hänet Varjoklaanista,"Lumikarva kertoi.
"Et kai vaan tarkoita,että..."
"Jep!Hän päätti tulla puolisonsa luo Tuuliklaaniin!"
"Mutta sehän on hieno juttu!"mau'uin innokkaasti.Mielestäni Talvikinkukka oli mukava ja hyvin eloisa.Oli kivaa saada Tuuliklaaniin hyvä "jäsen".Palasin leiriin Lumikarvan kannoilla hyvin mielin.

Olimme päässeet leiriin ongelmitta ja näin kauhean kissajoukon tungeksivan keskellä leiriä.Lumikarva karjahti kissajoukolle:
"Levittäytykää!Älkää tungeksikko!"
Soturit tottelivat ja keskeltä ilmestyi Talvikinkukka kyyristyneenä Poltesydämmen takana.Poltesydän murisi:
"Lopettakaa!!!Tähän on hyvä syy!!!"
Syöksähdin kaksikon eteen ja karjahdin:
"Älkää piinatko heitä!"
Mutakynsi puolustautui:
"Hanki elämä hiirenaivo!"
Päällikkö,Pitkätähti nelisti joukon luokseja kysyi:
"Mitä täällä tapahtuu?"
Mutakynsi jatkoi:
"Leirissämme on tunkeilija!"
Pitkätähti perääntyi pari askelta luoksemme ja kertoi:
"Kuulkaas,Talvikinkukalla on hyvä syy olla täällä.Hänet on hyväksytty Tuuliklaaniin."
Miksi ihmeessä?!"ääni kaikui väkijoukosta.
"Hänellä on pentuja Poltesydämmen kanssa,koska he rakastavat toisiaan ja sen takia Varjoklaanin päällikkö karkoitti tämän naaraan.Teillä ei ole mitään syytä syyttää häntä!"
Talvikinkukka hymyili ja kumarsi päällikölle...
Vastaus:20 Kp:tä. En lisää vielä kenenkään Kp:tä, pitää lukee Hollyleaf's Story kun äiti sen kerran nyt Amazonilta tilasi!

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikinkukka
03.11.2012 13:38
"Vertiikeri! Tule auttamaan kantamaan pennut!" Poltesydän jatkoi hänelle. Veritiikeri istui hieman kauenpana. Heti nimensä kuultuaan hän höristi korvansa ja lähti jolkuttamaan meidän luo. Kun Veritiikeri tuli hän napasi Säikepennun maasta joka vingahti kovaan ääneen. Otin siitä maasta pienen heiveröisen Pilkepennun. Ja Poltesydän otti Liekkipennun. Ennen kuin lähdimme hautasin Valopennun. Tassuttelimme Tuuliklaanin leiriin, siellä kaikki katsoivat minua ja pentujani, myös Veritiikeriä ja Poltesydäntä.
”Poltesydän, Veritiikeri… Tulisitteko pesälleni?” Kaksikko lähti tassuttelemaan Pitkätähti pyysi. He katsoivat toisiinsa, laskivat pennut alas ja lähtivät tassuttelemaan Pitkätähden pesälle. Lumikorva tuli luokseni ja maukui:
”Tulisitko pesälleni?” Hän kysyi ja lähti tassuttelemaan pesälleen, hän nappasi Pilkepentua niskakarvoista, joka yski pahaenteisesti. Kampesin vanhimman Säihkepennun ylös ja nostin Liekkipennun niskavilloista ja aloin kantamaan häntä pesälle. Yksi kuningattarista Valkohäntä viihelsi luokseni ja otti Säikepentua niskavilloista ja vei Lumikorvan pesälle. Sen jälkeen hän tassutteli takaisin pentujensa luo. Aloin kantaa Liekkipentua niskavilloista. Kun olin Lumikorvan pesällä näin kun Pilkepentu ja Säihkepentu nukkuivat sammalpedillä. Toin Liekkipennun ja Lumikarva alkoi tutkia sitä kuumeisesti. Hän vei sen sammalpedille, kahden muun pennun viereen ja antoi hänelle Unikon siemenen. Kun Säihkepentu oli nukahtanut, Lumikorva sanoi minulle:
”Olen pahoillani, heillä on valkoyskä.”
”Pystythän parantamaan heidät?” Kysyin jännittyneenä.
”Uskoisin, menisitkö makaamaan tuohon? Katson haavasi.” Lumikarva maukui tyynnyttävästi.
”Selvä.” Sanoin ja menin makaamaan hänen näyttämälleen pedilleen. Hän tutki haavan ja laittoi siihen hämähäkin seittiä. Kun makasin ja lepuutin silmiäni, kuulin huudahti:
”Tulkoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokoukseen!”
”Talvikinkukka hyväksytään täydeksi Tuuliklaanin jäseneksi!” Pitkätähti ilmoitti ja hyppäsi alas kiveltä. Näin kun Poltesydän tassutteli luokseni ja sanoi iloisesti:
”Olet nykyään Tuuliklaanin jäsen!”
Jatkuu…
// Voisitko laittaa nyt minut Tuuliklaaniin?//
Vastaus:En vielä ehdi valitettavasti lisätä sinua toiseen klaaniin, mutta Kp:tä kyllä annan! ;) 23 Kp:tä!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumikarva
03.11.2012 13:34
ANTEEKSI! KONE TEKI TARINOITA JÄLLEEN KERRAN KAKSI!!!! :(:(:( toivottavasti hohtis ei ole nyt vihainen! :) anteeksi kauheasti, en tiedä miksi se tekee niin :I
Vastaus:En suutu jos tarinoita tulee kaksi kunhan ei vasite sotkea! ;) Poistin sen aikaisemman jo, ei mitään!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumikarva
03.11.2012 13:13
//Sori lyhyt tuli, ens tarinas tulee pidempi! :)

JATKUU…

Päivä oli kulunut rattoisasti ja tänään pentujen oli aika syntyä. Oli kuitenkin jo ilta ja ajattelin että ehkä tähtiklaanin kissa oli väärässä. Pian oli keskiyö ja silloin tunsin että oli aika, aika saada pennut. Synnytin pennut omin avuin, enkä onneksi pitänyt meteliä. rauhoittelin pentuja jotta ne olisivat hiljaa ja sitten hiivin kuningattarien pesälle. Hiivin valkohännän luo ja viittoilin häntä seuraamaan minua.
”Saitko pennut?” Valkohäntä kysyi kuiskaten.
”Sain, ne ovat pesässä, ja jos joku kysyy, miten sinulla on uusia pentuja, niin sano että olit menossa juomaan kunnes löysit ne metsiköstä. Kerrotaan, ehkä kun he ovat vanhempia, että he ovat minun pentujani, pidä silti Veritiikeri isänä.”
”Selvä, eli isä on Veritiikeri ja emo olen minä. Ja kerrotaan ehkä kun he ovat varhempia, ja osaavat pitää suunsa kiinni.” valkohäntä sanoi. ja sitten me veimme kolme pentua yksitellen pentutarhaan.
”Tuo on Pihlajapentu, tuo on Vaahtera pentu ja tuo viimeinen on mantelipentu” kuiskasin Valkohännälle vielä ennen lähtöäni.
>Mantelipentu oli miltei punainen naaras. Silmät olivat mantelin muotoiset ja väriltään vihreät. Hieman kiilamainen pää ja valppaat suuret korvat, turkki oli sileää ja lyhyttä. Väri taitaa olla periytynyt enemmän isältään, vaikkei siltikään ole kovin saman näköinen…
Pihlajapentu taas oli kellanpunainen laikukas naaras, laikut olivat liekin väriset. Naaraan silmät ovat vihreät. Hänkin näytti enemmän isältään samoin kuin viimeinenkin pentu, Vaahterapentu. Vaahterapentu oli kullanruskea raidallinen kolli, meripihkan väriset silmät. Se oli ainoa kollipentumme.<
Sitten tassuttelin pedilleni ja olin iloinen. Tämä oli koko elämäni ihanin hetki. Aamulla heräsin ja päällikkö oli hieman levottoman näköinen, hän oli selvästi saanut kuulla Valkohännän omista, uusista pennuista. tassuttelin tämän luo ja kysyin.’
”Menikö läpi?”
”Meni! Pitkätähti uskoi! Hän on vain huolissaan siitä, onko reviirillämme kulkukissoja, sillä minä sanoin että oli löytänyt ne nummelta.” Valkohäntä vastasi ja jatkoi:
”Sanoin nimet hänelle ja nimet sopivat hänen mielestään oikein hyvin.”
”Selvä. nyt minä menen.” Sanoin ja tassuttelin pois. Taidan lajitella yrtit kekoihin ja sitten käydä jälleen kurkkaamassa pentutarhaan. Ja tietysti käyn antamassa Poltesydämelle yrttejä.
*lajittelee yrttejä jonkin aikaa… Sitten tassuttelin Poltesydämen luo ja annoin hänelle yrttejä. Sitten menin pentutarhaan ja nuolaisin jokaista pentuani otsaan. Sitten päätin mennä veritiikerin luo…
*tassuttelee Veritiikerin luo.
”Hei Veritiikeri, tule pesälleni, niin jutellaan hetki.” Huusin tälle ja tämä lähti seuraamaan minua innokkaasta, sillä taisi huomata ettei vatsani ollut enää kovin suuri. Pesälläni sanoin Veritiikerille:
”Niin, Valkohäntä on kasvatti emo, sinä olet isä, joten voit kohdella pentuja kuin muutkin isät. Mutta ei saa ainakaan vielä kertoa että minä olen oikea emo. Pentujen nimet ovat pihlajapentu, vaahterapentu ja mantelipentu.” sanoin Veritiikerille, joka oli haljeta ilosta.
”MAHTAVAA!” Tämä maukaisi kova äänisesti ja poltesydän heräsi.
”mi… mi mitä nyt.” polte sydän maukui.
”Voit mennä Veritiikeri.” Sanoin tälle ja Veritiikeri loikki suoraa päätä pentutarhaan. Minä taas menin rauhoittelemaan poltesydäntä, joka oli säikähtänyt kun oli herännyt yhtäkkiä.
”Olet levännyt tarpeeksi, voit mennä, et ole enää toipilas.” sanoin tälle ja Polte sydän kampesi itsensä jaloilleen ja käveli ulos leiristä, vielä hiukan askelia varoen.
Veritiikeri meni hänen kanssaan. Päivällä auringonhuipun hetken jälkeen yllättäin, Poltesydän, Veritiikeri ja Talvikinkukka. Ja tuntemattomia pentuja. Juoksin heidän luokseen ja aloin tutkia pentuja kuumeisesti.

JATKUUU… :D:D:D:D

Vastaus:Ooh! :o 30 Kp:tä!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikinkukka
03.11.2012 12:56
"Talvikinkukka... tule leiriin!" Arpitähti määräsi.
"Mut-" Yritin väittää vastaan.
"Se oli käsky!" Arpitähti sähähti. Jäin järkyttyneenä istumaan paikoilleen.
"Ylös siitä! Senkin köntys!" Hohtohaukka sihahti ja raapaisi minua kylkeen. Hätkähdin kun hän viilsi syvän kammottavan haavan kylkeeni, ja lähdin tassuttelemaan heidän mukaan. Leirissä Arpitähti hyppäsi kummulle ja lausui tutut sanat:
"Tulkoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä kummulle klaanikokoukseen!"
"Saimme tänä yönä Talvikinkukan kiinni tapaamisesta toisen klaanin kollin kanssa! Niinpä karkoitan hänet ainaisesti Varjoklaanista!" Arpitähti murahti, katsoin häntä järkyttyneenä. Katsoin taakseppäin ja näin Hohtohaukan vahingon iloisen katseen.
"Ota pentusi ja lähde!" Arpitähti sanoi ja muut soturit alkoivat kantaa pentuja luokseni. Otin nuorinta pentua niskasta ja aloin paimentaa heitä pois. Kun olimme Tuuliklaanin reviirillä, oli jo myöhä, aloin maata lumisella maalla ja otin pennut lähemmäs. Aamulla näin Poltesydämmen katsomassa minua ja vähän kauenpana oli hänen kaverinsa Veritiikeri.
"Talvikinkukka... mitä teet täällä?" Poltesydän kysyi minulta.
"Minut... minut karkotettiin..." kakistin sanat käheästä kurkustani ja katsoin pentujani. Poltesydän katsoi minua järkyttyneenä, ja minä katsoin yhtä pentuani, liikkumatonta, ei mitään elettä.
"Poltesydän..." Mauin hiljaa ja katsoin häneen.
"Niin?" Hän kysyi uteliaana.
"Valopentu... hän...hän on kuollut..." kakistin sanat suustani ja kyyneliä valui pitkin poskiani.
"Mi... mitä?" Poltesydän sanoi järkyttyneenä.
"Meidän pitää saada vietyä loput pennut turvaan." Poltesydän sanoi määrätietoisesti, nyökkäsin hänelle.
"Vertiikeri! Tule auttamaan kantamaan pennut!" Poltesydän jatkoi hänelle. Veritiikeri istui hieman kauenpana. Heti nimensä kuultuaan hän höristi korvansa ja lähti jolkuttamaan meidän luo. Kun Veritiikeri tuli hän napasi Säikepennun maasta joka vingahti kovaan ääneen. Jatkuu...

Vastaus:20 Kp:tä!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Poltesydän
03.11.2012 12:02
JATKUU…

Muutaman päivän kuluttua olin opettanyt myrskysilmälle jo paljon asioita, tänään oli lepopäivä ja minä ajattelin lähteä tapaamaan talvikinkukkaa. *tassuttelee rajalle ja haistaa ohi menevän partion, myös talvikinkukan. Koetin pitää meteliä ja kiipesin puuhun ja loikkasin alas. Talvikinkukka höristi korviaan ja alkoi maistella ilmaa.
"Minä menen metsästämään tuonne päin." Talvikinkukka huikkasi muille partion jäsenille ja syöksyi oitis rajalle, silloin astuin esiin.
”Pääsin partioon koska kinusin, mutta enää en voi tavata sinua kovin usein, synnytin nimittäin ne pennut! Ne tarvitsevat emon hoivaa…” Talvikinkukka julisti iloisesti.
”Mahtavaa! No mutta, eikös meidän pitäisi miettiä mitä teemme seuraavaksi? tai siis vaihtaako jompikumpi klaania? Vai jatkammeko näin?” Kysyin.
”Mietitään sitä myöhemmin. Nyt on ilon aika!” Talvikinkukka huudahti.
suimme toisiamme ja kehräsimme kuuluvasti.
”Nyt taitaa olla aika lähteä.” sanoin talvikinkukalle.
”Selvä, menen hoitamaan pentuja, tavataan parin päivän päästä keskiyöllä, täällä.”
”Sopii!” Juoksin pois kohti leiriä. Leirissä tassuttelin erittäin hyvän tuulisena Veritiikerin luo ja pyysin tätä tulemaan kanssani rajapartioon. Tämä suostui ja pyysimme vielä muutaman muun mukaamme ja lähdimme matkaan. Partiossa ei tapahtunut mitään sen kummempaa, mutta yksi kulkukissa oli haistettu ohran maatilan lähettyvillä, tuuliklaanin leirin rajalla.
”ei se ole mitään kummempaa, Tuohan on pelkkä Korppitassun tuoksu!” Minä sanoin Veritiikerille, ja niinpä tästä ei ilmoitettu päällikölle, sillä se oli vain Korppitassu. >taidan käydä syömässä ja sitten voisin mennä metsästämään loppupäiväksi, ja illalla palata leiriin. Sitten huomenna voisin kuluttaa aikani jotenkin ja keski yöllä tavata Talvikinkukan.< Ajattelin iloisesti ja lähdin kävelemään kohti nummea. äkkiä haistoin jäniksen. Hiivin sitä kohti niin hiljaisesti kuin osasin ja kun olin riittävän lähellä, loikkasin sen päälle ja purin sitä niskaan ennen kuin se edes ennätti vingahtaa. Nostin Jäniksen tyytyväisenä maasta ja kaivoin sille kuopan maahan. >Vielä paljon aikaa jäljellä, ja tänään klaani saa toivottavasti vähän muutakin kuin luisevia hiiriä ruoakseen.< Ajattelin, ja jatkoin metsästystä. Moni saalis pääsi karkuun, mutta löysin muutaman hieman muhevamman saaliin, joissa oli muutakin kuin luuta ja nahkaa. Illalla kannoin leiriin monta lastia saalista, mutta vain harva ei ollut luiseva, olihan Lehtisateen aika. Kun olin syönyt illalla lähdin tassuttelemaan nukkuma paikalleni ja katsoin tähtiin. >Tähtiklaani, lupaathan että kaikki kääntyy parhain päin siis minun ja Talvikin kukan suhde? Ette kai ole hylänneet meitä?< Sitten suljin silmäni ja nukahdin. Unessa luokseni tassutteli, pieni, oppilaan kokoinen kissa joka puhui:
”Hei olen Sinitassu, Jokiklaanin entinen parantaja oppilas, kunnes mustayskä surmasi minut. Tulin kertomaan että olen Lumitassun sisko, ja että Tähtiklaani ei ole hylännyt sinua. Saati Talvikinkukkaa ja pentujanne, emme ole vihastuneet, vaikka rikoittekin soturilakia. Autamme niin paljon kuin voimme, mutta ikävä kyllä, edes Tähtiklaani ei voi vaikuttaa kaikkeen. Tarkkailemme sinua. Minä tarkkailen sinua. älä huoli.” Sinitassu sanoi ja himmeni vähitellen, kunnes oli kadonnut. Minä olin sanaton ja yhtäkkiä avasin silmäni. Olin herännyt.
>Melkoinen uni! Ainakin sain vastauksen kysymykseeni. < Aamu oli alkanut jo sarastaa ja tajusin että seuraavana yönä menisin tapaamaan talvikinkukkaa. >Mitähän voisin tehdä tänään? Tai no, miten voisin olla klaanille hyödyksi… kun eilen metsästin. hmm…. < Ajattelin ja mietin hetken kunnes ajattelin lähteä partioimaan yksin, ja napata vähän saalista matkan varrella. Tassuttelin rajoja pitkin ja Haistoin hiiren, tai no rotan, ei! ROTTIA! Ne alkoivat virrata koloistaan ja piirittivät minut. Olin hetken aivan liikkumatta ja sitten loikkasin niiden yli ja juoksin kohti leiriä. Sitten pysähdyin. enhän minä voinut johdattaa Rottia leiriin, Suoraan kuningattarien ja klaanin vanhimpien luo. Käännyin ja aloin purra rottia kuoliaiksi, mutta rotat olivat yli voimaisia. olin reviirimme rajalla, siellä missä olimme haistaneet korppitassun muutama päibvä sitten. Yhtäkkiä Päälläni ja koko kehossani oli rottia, jotka purivat minua veitsen terävillä hampaillaan. Olin voimaton ja verta valui kullan keltaista turkkiani pitkin. Sitten haistoin Ohran! Tämä kiisi reviirillemme ja syöksyi auttamaan minua. tämä oli selvästi tottunut rottiin, ja niiden puremiin, sillä hän ei niistä välittänyt. Hän puri Rottia kuoliaiksi ja hätisti muut pois. Enää jäljellä ei ollut muuta, kuin rottien raatoja. toljotin Ohraa hämmentyneenä ja vihdoin sain suustani sanottua:
”ki, ki… kiitos. ilman sinua olisin kuollut.” Änkytin.
”Eipä kestä, mutta minunkaan ei ole soveliasta olla reviirillänne ja taidan lähteä ladolle.”
”se, selvä. Kiitos vielä kerran.” Ohra tassutteli pois ja minä jäin makaamaan maahan hetkeksi, mutta sitten tajusin että jos vain makaisin siinä, menettäisin verta koko ajan ja pian en enää jaksaisi kotiin. Minä kampesin itseni ylös ja aloin hoippua kohti leiriä, ja kaatuilin jatkuvasti. Leirissä Lumikarva auttoi minut parantajan pesälle ja laittoi haavoille hämähäkin seittiä. Pian olikin jo ilta ja koko leiri meni nukkumaan. Minä taas valvoin ja ennen keski yöta lähdin hiipimään, uuvuksissa kylläkin. kohti rajaa jossa minun ja talvikinkukan piti tavata. rajalla, Talvikinkukka odotti jo ja minä jouksin niin lujaa kuin jaksoin eilis illan jälkeen.
”Hei Talvikinkukka!” Huudahdin tälle ja jatkoin:
”Miten pennut voivat?”
”Mahta-” Talvikinkukan lause jäi kesken kun takaamme kuului harvinaisen tuttu ääni:
”Miksikäs te täällä lorvitte? Tällä kertaa täällä on useampi silminnäkijä! ”Hohtohaukka maukui, ja itse Arpitähti astui partioineen näkyviin. Aamu oli alkanut jo sarastaa ja aamupartio olikin saanut heidät kiinni itse teossa!
”Mitä tämä tarkoittaa Talvikinkukka?” Arpitähti kysyi tiukasti ja tuijotti Talvikinkukkaa tyrmistyneenä.

>Minun täytyy yrittää auttaa häntä! Mutta miten? Toisaalta jos hänet karkotetaan hän voi tulla luokseni! Tuuliklaaniin! < Sitten ilmeeni synkkeni ja ajatus muuttui kammottavaksi.
>Se asia ei suinkaan ollut minun päätettävissä, pääseekö Talvikinkukka klaaniin? Toisaalta eihän häntä välttämättä karkoteta.<

JATKUU…

//Toivoisin että Talvikinkukka jatkaa tästä kohdasta jotta hän voi päättää, vaihtaako hän klaania? Karkotetaanko hänet? vai miten me selviämme tästä kovin kiusallisesta tilanteesta. ;)//

Vastaus:Jännää... 26 Kp:tä! ;)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Doky
03.11.2012 02:00
"Tuoksuu herkulliselta!" Doky kuiskasi nuuhkiessaan ilmaa. Erakko seisoi matalan, pienehkön ja värittömän kaksijalan pesän edessä. Sisältä tulvi kutsuva haju, joka sai veden kielelle. Dokyn vieressä seisova mustaturkkinen kolli aukaisi suunsa, jottei mikään haju jäisi häneltä huomaamatta.
"Katsotaan pitävätkö sanasi!" Raven sanoi pirteästi. Doky totesi suruissaan että vaikka hänen ystävän ääni olikin vahva, hän käveli raskaasti ja mustatasta turkista valui edelleen kirkasta nestettä, verta. Hänen hengitys oli rauhaton, mutta silmät loistivat iloisesti pimeässä. Doky tassutteli varovaisesti kollin perään, mutta joutui hidastamaan askeliaan. Hänen mielialansa laski nopeasti. Hänen takiaan Raven joutui tappeluun. Hän ei voinut auttaa tätä mitenkään. Ei, hän olisi voinut, mutta jokin tunne esti hänet. Pelko? Doky laski katseensa maahan. Raven kumartui nuolaisemaan ystävään korvaan, kuin olisi auttanut häntä pysymään pystyssä eikä ajattelemaan pahaa. Doky sulki hetkeksi silmänsä, pysähtyi ja painoi poskeaan Ravenin poskea vasten. Hänen kurkustaan kantautui hiljainen kehräys, lempeä ja rauhallinen. Taivaalta alkoi hiljattain pudota lumenhiutaleita. Raven siristi hetkeksi silmiään kivusta. Heitä vastaan oli taistellut vain kaksi kissaa, mutta vahingot olivat isot. Doky tunsi jonkin lämpimän valuvan hänen turkilleen, ja käänsi varovaisesti päätään, jo arvatessaan mitä näkisi. Ravenin syvästä haavasta valui hitaasti verta hänen puhtaanvalkoiselle, täplikkäälle turkilleen. Peloissaan Doky perääntyi kauemmas. Painajaiset menneisyydestä ympäröivät hänet. Tuuli sai ison veripisaran tippuamaan Dokyn turkista puhtaanvalkoiselle maalle. Veripisara levisi hieman, ja alkoi hitaasti piiloutua lumessa. Naaras henkäisi vieläkin peloissaan siitä mitä näki. Raven kumartui varovaisesti Dokyn kasvojen eteen, mutta naaras ei nähnyt häntä. Hänen silmien edessä välähti muistoja. Kaukaisia muistoja, jotka tapahtuivat aikoja sitten. Jokin painautui Dokyn kaulaa vasten, ja naaras heräsi viimein muistoistaan. Hetken aikaa Doky ei pystynyt liikkumaan. Hän ei voinut selittää miksi. Ehkä se oli shokki, ehkä suuri helpotus. Hän tiesi sen, että Raven oli palauttanut hänen maan päälle.
"Älä säikäytä minua noin!" Raven murisi uhkaavasti. Hänen äänensävynsä yllätytti Dokyn, ja hänen silmästään tipahti pieni kyynel.
"Minähän vain vitsailin!" Kolli sanoi nopeasti huomatessaan Dokyn kasvoilla kyynelen. Hänen suustaan lennähti pilven näköinen vesihöyry pilvi. Doky nyökkäsi hämmentyneenä ja yskäisi.
"Mennään tuonne. Siellä on varmasti lämmintä!" Raven huudahti tuulen yli ja tassutteli raskaasti kaksijalan hämärän pesään päin. Vaikka siinä olikin valtava reikä, seinät suojaisivat tuulelta ja katto sadelta taikka lumelta. Paikka saattaisi houkuttaa myös pientä riistaa, hiiriä tai myyriä esimerkiksi, Doky ajatteli. Hänen katseensa pysyi kevyesti ikkunoissa, joiden takana oli pelkkää pimeyttä. Naaras astui varmoin askelin pesään ensimmäisenä ja katsoi ympärilleen. Katolta tippui hänen otsalleen iso sadepisara. Doky ravisteli päätään, ja hetken päästä painatui peloissaan seinää vasten. Ulkoa kantautui jyrinä, minkä jälkeen salama vilahti taivaalla. Näky oli kaunis, mutta myös pelottava. Raven ravisteli turkkiaan ja laskeutui makuulle kauas jättimäisestä onkalosta. Doky huomasi tärisevänsä. Hän yritti rauhoittua, ajatteli ettei kukaan tulisi tänne eikä tappeluita enään tulisi. Miksi? Vain siksikö että Dokya pelotti näky verestä? Miksi hän muisti menneisuuden nähdessä tuon kirkkaan nesteen?
"En haista yhtään hiirtä!" Raven huokaisi tylsistyneenä pitkän ajan kuluttua. Dokyn täplikäs turkki nousi pystyyn.
"Pitäisikö heidän olla täällä juuri nyt? Joskus niitä on ja joskus taas ei!" Naaras sihisi ärtyneenä, ja huomasi vasta sanojensa jälkeen kuinka ilkeältä hänen äänensä oli kuulunut. Erakko laski heikkona päätään ja laskeitui raskaasti maahan, kaukana ystävästään. Doky tunsi selässään Ravenin katseen, muttei pystynyt sanomaan, oliko hän vihainen vai yllättynyt. Surullisin mielin naaras laski päänsä tassujensa päälle ja sulki myrkyvihreät silmänsä. Oliko hän suututtanut ystävänsä? Hän muisti kuinka hetki sitten raivo ja ärtymys valtasivat hänet miltein kokonaan. Hiljattain Doky vaipui syvään, mutta tuhjään uneen. Lumi tippui kevyesti hänen turkkinsa päälle katon olevasta reijästä. Kaksi kirkasta silmää tarkkailivat naarasta pimeydessä. Pitkät kynnet ilmestyivät esiin, mutta äänekäs maukunta sai tuntemattoman tulijan kääntämään pelästyneenä päätään. Doky nosti nopeasti päätään, ja katsoi ympärilleen. Hän ei nähnyt, mutta kuuli selvästi Ravenin matalan murinan varjoista.

//Anteeksi kun jäi näin tyhmään kohtaan, mutta täytyy mennä nukkumaan :(//
Vastaus:Jännähän tämä! 30 Kp:tä! en lisää kummankaan Kp:tä vielä!

~ Hohtis~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
02.11.2012 20:40
Kuukauden päästä...

Haukottelin makeasti ja tassuttelin ulos sotureiden pesästä.
Ulkona oli kaunis päivä. Aurinko paistoi korkealla ja taivaalla ei näkynyt pilven pilveä.
Venyttelin pesän suulla joka ikisen jäseneni ja jolkotin Tuhkamarjan pesälle.
Tuhkamarja oli ulkona lajittelemassa yrttejä.
"Hei, Tuhkamarja." sanoin lempeästi.
Tuhkamarja nosti katseensa yrteistä ja tervehti:
"Kappas, hei Tuhkaturkki."
Hän jatkoi:
"Ömmm... Nyt kun on mennyt mennyt kuukausi, niin antaisitko minun tutkia oletko tiineenä?"
"Tottakai." sanoin mukisematta ja rupesin makuulle maahan.
Tuhkamarja tunnusteli tassullansa mahaani.
Hetken päästä hän sanoi:
"Onneksi olkoon, Tuhkaturkki! Olet tiineenä. Pennut syntyvät puolentoista kuukauden päästä."
Silmäni säkenöivät innosta.
Nyökkäsin, kiitin ja tassuttelin leiriin.
Nopsatuuli oli viemässä tuoresaalista klaanivanhimmille.
"Nopsatuuli!" huudahdin.
"No?" Nopsatuuli sanoi.
"Arvaa mitä? Saamme pennut puolentoista kuukauden päästä." hihkuin.
"Sehän on hienoa! Paitsi että sinä.... Kuolet."
Menin ihan Nopsatuulen viereen ja lohdutin:
"En minä kuole. Lupaan, että katson kun pentuni telmivät aurinkoisella ruohoniityllä."
"Mitä?" kuului takaani.
"Saatko sinä pentuja Tuhkaturkki?"
Se oli Okatassu.
Menin hämilleni ja änkytin:
"Okatassu... Minä, minä... Äh.. No, kyllä. Minä saan pentuja puolentoista kuukauden päästä. Ole kiltti ja älä suutu."
Huomasin, että Okatassu oli raivostumaisillaan, mutta tukahdutti vihansa.
"Hyvä on. Mutta en aio jäädäkään seuraanne." hän tiuskaisi ja juoksi pois.
>Okatassulla on jotain tunteita minua kohtaan.< ajattelin.
"Älä huoli, Tuhkaturkki. Kaikki vielä järjestyy. Ei Okatassu kauan vihoittele meille." Nopsatuuli kuiskasi.
Nyökkäsin ja katsoin Nopsatuulta.
"Muuten, olen oikeasti valmis." sanoin.
"Tiedän. Olet aina valmis tekemään kaikkea vaarallista. Vaara oikein kiehtoo sinua."
"Olet oikea vitsiniekka." naurahdin.
Menimme aurinkokiville metsästämään.
Vaanin puskassa tuulen alapuolella odottaen saalista.
Kiven kolosta putkahti eteeni pieni myyrä.
Paljastin kynteni ja hyppäsin sen kimppuun.
Siinä samassa roikutin myyrää hampaissani.
"Se oli hieno saalistus." sanoi Nopsatuuli.
"Kiitos." sanoin.
Nopsatuulikin metsästi ja sai hiiren.
Veimme ne leiriin tuoresaaliskasaan.
Katsoimme vähän aikaa toisiamme, kunnes ääni keskeytti meidät:
"Nopsatuuli! Tule äkkiä!"

Vastaus:Oh! Jännä kohta! :o 28Kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
01.11.2012 19:51
Pahoittelen tarinan lyhyyttä, mutta peliaikani ei riittänyt pidemmän tarinan tekemiseen.:(
Teen pidemmän ensi kerralla!
Vastaus:Ei mitään, ei mitään! :P

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
01.11.2012 19:50
"Ette tule meidän kanssamme. Menette Hiiriturkin, Pilvihännän ja Tomuturkin kanssa tarkastamaan, onko reviirillämme tunkeilijoita. Me muut vartijoimme leiriä."
"Selvä." sanoimme kaikki yhteen ääneen ja lähdimme matkaan.
Tarkastimme ensimmäisenä metsän. Sieltä ei löytynyt mitään vihjeitä muista klaanikissoista.
Jatkoimme eteenpäin.
Tarkastimme aurinkokivet. Ei merkkiäkään. Yksi vesimyyrä vain, jonka Tomuturkki saalisti.
Katsoimme käärmekivet varovaisesti, ettei vain käärmeet purisi.
Vähän ajan päästä alkoi sataa. Turkkini päälle tippui märkiä sadepisaroita.
Tarkistimme vielä tarkkaavaisesti pöllöpuun, suuren vuorivaahteran ja korkeamännyt.
Niistä ei löytynyt mitään outoja tuoksuja tai merkkejä.
Sitten palasimme leiriin.
Kun olimme leirissä, oli jo pimeää.
Emme tunnistaneet toisiamme, muuten kuin äänistä ja hajusta.
"Nopsatuuli!" supisin hiljaa.
Hän tuli luokseni ja supisi takaisin:
"Mitä?"
"Sanokaa muiden kanssa Ruskohännälle, mitä löysimme. Vaikka eihän sitä paljon ollut."
Nopsatuuli nyökkäsi ja lähti tassuttelemaan Ruskohäntää kohti.
Minusta tuntui oudolta. Aivan kuin joku olisi liikkunut ja vääntelehtinyt sisälläni.
>Tuntuu aika omituiselta.< ajattelin.
Menin sotureiden pesään katsomaan tilannetta.
Kellahdin kyljelleni pedilleni ja katsoin mahaani.
En nähnyt mitään, mutta kyllä tunsin!
>Johtuukohan tämä pennuista?< mietin itsekseni.
Tarkkailin siinä vähän aikaa, kunnes Nopsatuuli tuli sisälle.
"Nopsatuuli! Tule äkkiä!" huudahdin hiljaa.
Hän tuli luokseni äänettömästi. Hänen silmistään loisti hämmästys.
"Minun sisälläni liikkui joku. Eikä vain yksi vaan monta. Onko tämä todellista?" kysyin.
Jatkoin kohta:
"Olenko tulossa emoksi?"
Vastaus:25 kp:tä! ;) Meneppä sitten seuraavaksi Pentupuuhun rustailemaan pentuhakemusta! :)

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Poltesydän
31.10.2012 19:00
JATKUU….

Olin alkanut katsella ympärilleni ja päätin palata hajujälkiäni takaisin kotiin. Kun olin päässyt takaisin metsään, haistoin vieraan kissan hajun. Tuuli humisi korvissani.
>Asuukohan täällä muitakin kissoja?< Ajattelin ja päätin ottaa selvää asiasta. Tassuttelin eteenpäin kunnes tuoksu oli todella voimakas. Tassuttelin yhä eteenpäin kunnes vastaan tuli tummanharmaa kolli, jolla oli epätasaisesti kirjava turkki ja keltaiset silmät.
Tervehdin häntä ja esittäydyin hänelle.
”Hauska tavata, nimeni on Storm.” Hän esittäytyi ja juttelimme pitkään, kerroin hänelle klaaneista ja niiden tavoista. Äkkiä katsoin taivaalle ja totesin että minun olisi palattava kotiin.
”Minun on mentävä, tai muut huolestuvat.” Sanoin vastentahtoisesti, sillä olisin halunnut kuulla häneltä lisää, että asuiko seudulla muitakin kissoja.
”Voih! No pääsetkö tulemaan tänne huomenna auringon nousun aikaan? Voisimme jutella ja kiertää yhdessä paikkoja! Siitä tulisi varmasti hauskaa!” Hän sanoi ja katsoi minuun keltaisilla silmillään.
”No selvä, auringonnousun aikaan” Toistin.
Palasin tuoksu jälkiäni pitkin ja pääsin lopulta leiriin. Leirissä oli hiljaista, mutta onnekseni tuoresaaliskasasta oli vielä jäljellä varpunen. Ajattelin että sekin kelpaa, ja että parempi kuin ei mitään. Söin sen suden nälkäisin hotkaisuin, olihan minulla hirveä nälkä. Kävin hautaamassa luut leirin ulkopuolelle, ja tassuttelin sotureiden nukkumapaikoille.
Kävelin kehää sammaleella ja käperryin tiukalle kerälle Veritiikerin viereen. Kuulin kuinka muut soturit tuhisivat.
>Stormista voisi tulla ystäväni< Ajattelin. Ja sitten nukahdin.
Unessani näin vielä kerran talvikin neljän pennun kanssa, ja vihdoin herätessäni ymmärsin mitä uni oli koko ajan merkinnyt.
>Nyt minun ei kuitenkaan täydy jäädä pohtimaan sitä, vaan mennä tapaamaan Stormia.< Ajattelin ja lähdin tassuttelemaan kohti metsää ja paikkaa jossa eilen tapasimme. Saavuin paikalle ja odotin tovin kunnes Storm tassutteli puun takaa.
”Hei! Voisin nyt ensimmäiseksi näyttää mistä täällä löytää parhaiten riistaa, samalla voisin kertoa elämästämme tällä metsän seudulla” Hän kehräsi ja tassuttelimme yhdessä kujan päätyyn ja loikkasimme kaatuneen puun päälle, ja sieltä alas toiselle puun toiselle puolelle. Tassuttelimme vähän matkaa eteenpäin.
”Hawk? Oletko täällä?” Storm huhuili. Ison vihreän pensaan alta tallusti esiin ruskea raidallinen kolli
”Hei Storm! Kuka tuo on?” Hän kysyi epäileväisesti ja siristi silmiään.
”Hän on Poltesydän, tapasimme eilen. Hänkin asuu metsässä.” Storm julisti. Kerroimme toisillemme erilaisista asioista ja kommelluksistamme. Lopulta hyvästelimme Hawkin ja palasimme takaisin saniaisille joilla Storm asui. Kuljimme eteenpäin ja Storm näytti jotenkin levottomalta.
”Onko jokin vialla?” Kysyin häneltä.
”Ei, ei ole” Hän sanoi ja lähdimme tassuttelemaan rivakammin eteenpäin. Kiersimme Stormin reviirin rajat, kunnes kesken matkan hän pysähtyi ja kysyi:
”Olisin kiinnostunut liittymään klaaniisi, ja toivoisin että voisit tulla mukaani ja olla kanssani ystävä.” Storm änkytti.
”Selvä, tule perässä” Sanoin ja tassuttelin kohti tuuliklaanin reviiriä ja leiriä. en ollut yhtään varma kannattaisiko mennä vain pyytämään voisiko erakko liittyä klaaniin. Vihdoin saavuimma leiriin ja uteliaita kissoja tuli leirin reunoilta. tassuttelimme päällikön luo.
”Pitkätähti, voisimmeko mennä pesääsi keskustelemaan?” Kysyin epävarmasti.
”Kyllä” Pitkätähti maukui lyhyesti ja lähti joukon edellä kohti pesäänsä. Tassuttelimme sisään ja Pitkätähti käski meitä ottamaan mukavat asennot, ja aloin kertomaan siitä kun tapasimme. Kun olin kertonut tapahtumat loppuun, seurasi pitkä hiljaisuus.
”Olkoon, Storm sinä saat saman tien uuden nimen.” Pitkätähti sanoi ja käski meitä seuraamaan. Pitkätähti loikkasi kummulle jonka päältä hän puhui klaanilleen.
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkummulle klaanikokoukseen.”
Aukion reunoilta alkoi virrata klaani kissoja kohti päällikköä. Pitkätähti nimitti hänet klaanin jäseneksi ja antoi hänelle soturinimen Myrskysilmä. Hän oli käskenyt minut opettamaan hänelle taisteluliikkeitä.
”Mennäänkö heti harjoittelemaan?” Kysyin häneltä.
”Mennään vaan!” Myrskysilmä sanoi ja lähdimme tassuttelemaan kohti paikkaa jossa taisteluliikkeitä harjoiteltiin.

JATKUU……

Vastaus:Uusi klaanin jäsen! :D Kp:t... hmm.... vaikkapa... 29 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumikarva
31.10.2012 16:47
JATKUU…

”Veritiikeri!” Huusin sotureiden pesän suulta aamuvarhain.
”niin, Lumikarva?”
”tuletko auttamaan yrttien keruussa.”
”selvä, mikä ettei.” Veritiikeri mumisi ja nousi pediltään.
*tassuttelemme nummelle.
”Niin….. tuota, lumikarva, tekisimmekö pentuja? Tiedän että tämä on soturilain vastaista mutta tahtoisin pentuja sinun kanssasi, en kertoisi kenellekään. Voisin auttaa pitämään sen salassa ja… noh niin.. sopiiko?” Veritiikeri änkytti minulle.
”Voidaan! Minäkin olen ajatellut sitä! Ei sinun olisi tarvinnut ruveta sepittämään asioita joita voit tehdä. minä olenkin jo ystävystynyt Ruusunlehden kanssa, ja hän voisi ehkä ottaa pennut, mutta entä jos vatsani kasvaa liikaa? ” Kysyin huolestuneesti.
”Älä siitä huoli, sano että söit liikaa, ei kukaan parantajalle naura.”
Veritiikeri kehräsi.
”Mutta kun tiineys kestää kolme kuuta!”
”Älä näyttäydy usein. Kyllä sinä siitä selviät! ” Veritiikeri sanoi.
”Noniin. Tehdäänkö pennut nyt? Muutaman kuun päästä voin katsoa olenko tiineenä.”
”Sopii!” * menivät suojaisaan
paikkaan jonne kukaan ei näe, saati varmasti tule. Tekivät pentuja…
Päivät kuluivat ja minä koetin miettiä mielessäni nimiä, vatsani alkoi ja olla suurempi kuin aijemmin. Pyysin Veritiikeriä tunnustelemaan vatsaani, ja montako pentua tulisi. Olin näinä päivinä viettänyt paljot aikaa Ruusun lehden kanssa ja ajattelin että hän on jo paras ystäväni. Pian olisi aika kertoa… Hetkenpäästä:
”Saat uskoakseni kolme pentua?” Veritiikeri maukui ja jatkoi:
”Siellä on ainakin kolme möykkyä.”
”Selvä, mitkä niiden nimet ovat?” kysyin.
”no yksi voisi olla pihlajapentu, riippuen tietysti väristä…”
jatkoimme keskustelua ilta myöhään saakka kunnes oli aika mennä nukkumaan. Aamulla ajattelin:
>Minä ja Veritiikeri saamme pentuja! Tämäpä vasta jännittävää! Parantaja saa kolme pentua!< Ajattelin innoissani, olin nimittäin hyvin seikkailun haluinen naaras, joten minä olin innoissani. Tämä päivä oli rauhallinen, lajittelin vain yrttejä ja lepäsin, synnytykseen oli enää reilu kuu. Minulla olisi siis vielä aikaa kysyä ruusunlehteä kasvatti emoksi… Voisihan kasvatti emo joku muukin olla, nykyään minulla oli moniin kuningattariin hyvät suhteet, ja vaihtoehtoja oli siis monia.
>Minulla on vielä aikaa valita… Valkohäntä oli myös hyvä vaihto ehto.< Ajattelin. Päivät kuluivat ja kuluivat, ja pian olisi synnytyksen aika. enää olisi neljänneskuu aikaa valmistautua koettelemukseen, ja tietysti, pyytää jota kuta kasvatti emoksi.
>mutta missä synnytän? < ajattelin.
>no, katson sitten, nyt mietin kasvattiemon valmiiksi…< Mietin kauan aikaa ja illalla olin päättänyt.
>kasvatti emo on päätetty! kasvatti emo on… Valkohäntä!< Ruusunlehti oli synnyttänyt toissa päivänä joten tällä oli kosolti hoidettavaa, joten päätin että kasvatti emo onkin Valkohantä! *tassuttelee Valkohännän luo.
”Valkohäntä, tulisitko pesälleni.”
”selvä kunhan se ei vie kauan.”
”ei vie.” *tassuttelevat yhdessä pesälleni ja sitten pysähtyvät.
”niin tuota.. Haluaisitko kuulla salaisuuden? Ethän kerro tästä? Entä suostuisitko tähän?” Kysyin tältä.
”Voin kuulla ja en kerro. Lupaan ja vannon tähtiklaanin kautta. Ja voin suostua, riippuu mitä pyydät.”
”Niin tuota, minä ja Veritiikeri saamme pentuja noin neljänneskuun päästä. Tahtoisitko olla pentujemme kasvatti emo, kukaan ei saisi tietää tästä… Tiedäthän.”
”Sopiihan se Sovitaan vaikka että Veritiikeri on isä ja hän ”löytää” pennut metsiköstä ja sitten hän tuo ne minulle ja minä suostu hoitamaan niitä ja… ja…” Valkohäntä innostui ja alkoi selostaa suunnitelmaansa.
”Katsotaan sitä sitten. eli siis suostut?”
”Suostun! Tietysti!” valkohäntä julisti.
”Selvä, älä kerro kenellekään, voit nyt mennä.” *valkohäntä tassutteli pentutarhaan ja minä menin lepäämään. Päivät kuluivat… ja kuluivat. Unessa kissa oli tullut ja sanonut minulle että synnytyksen aika on huomenna, ja että ei ole vihainen minulle vaikka tein pentuja. Aamulla heräsin ja tajusin että tänään saisin pennut!

JATKUU….

Vastaus:OOH!! O.O 35 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
31.10.2012 13:40
Kun olimme leirissä, sanoin Nopsatuulelle:
"Menen Tuhkamarjan luokse."
Nopsatuuli nyökkäsi ja tassutteli sotureiden pesään.
Minä taas menin Tuhkamarjan pesälle.
Matkalla ajattelin itsekseni:
<Mahtava tunne! Tulen emoksi!<
Kun olin Tuhkamarjan pesällä, huudahdin:
"Tuhkamarja! Minä täällä, Tuhkaturkki. Minulla on todella tärkeää asiaa."
"Tule sisään!" kuului pesän uumenista.
*Tassuttelee Tuhkamarjan pesään.
Tuhkamarja oli laskemassa yrttejä häntä siististi etukäpälien vieressä.
"Hei, Tuhkaturkki. Mitä asiaa sinulla oli?" hän kysyi työn touhussa.
"Hei. Minulla oli sitä asiaa, että... Me teimme pentuja Nopsatuulen kanssa." sanoin.
Tuhkamarja lopetti yrttien laskemisen ja sanoi:
"Odota hetki..." hän sanoi ja kuunteli onko kukaan kuulemassa.
"Odota noin kuukausi. Sitten voin tunnustella, onko mahassasi pentuja." Tuhkamarja supisi.
Nyökkäsin, kiitin Tuhkamarjaa ja jolkotin takaisin leiriin.
Tassuttelin sotureiden pesään puhuakseni Nopsatuulen kanssa.
"Nopsatuuli!" huhuilin.
Ketään ei näkynyt.
Sitten takaani kuului ääni:
"Etsitkö Nopsatuulta?"
Se oli Ruskohäntä.
"Etsin. Tiedätkö missä hän on?"
"Hän lähti juuri metsästämään. Hänen pitäisi tulla kohta." Ruskohäntä sanoi tyynesti.
"Kiitos." sanoin ja työnnyin ulos pesästä.
Juoksin piikkihernetunnelin kautta metsään.
"Nopsatuuli! Oletko täällä?" huudahdin.
Jatkoin matkaani huhuillen Nopsatuulta, kunnes löysin hänet.
"Oi, Nopsatuuli. Hyvä että löysin sinut. Olen raivannut melkein koko metsän." huohotin hengästyneenä.
"Mitä nyt?" hän kysyi.
"Tuhkamarja sanoi, että minun pitää odottaa noin kuukausi, kunnes hän tunnustelee olenko tiineenä."
Nopsatuulen silmät sumenivat.
"Tuhkaturkki... Tätä ei voi perua. En tahdo menettää sinua."
"Älä huoli. Valkoinen kissa laskeutuu kyllä maahan ja parantaa minut."
"Se on vain uni, Tuhkaturkki!" Nopsatuuli huusi.
"Kyllä minä selviän!" huusin takaisin.
"Kunpa en olisi ikinä tavannut sinua!" Nopsatuuli huusi.
Jähmetyin paikoilleni.
>Toivottavasti hän ei tarkoittanut tuota...<
Kyynelet vierivät pitkin poskiani.
Nyt Nopsatuuli tajusi, mitä oli sanonut.
Hän jolkotti minua kohti ja sanoi:
"Olen hyvin pahoillani, Tuhkaturkki. En tarkoittanut sitä. Annatko anteeksi?"
Viha ja raivo kumpusivat sisälläni, mutta tukahdutin ne.
"Tietysti saat anteeksi, Nopsatuuli. Ethän tarkoittanut sitä..." mutisin enkä katsonut Nopsatuulta silmiin.
"Kiitos, Tuhkaturkki. Olet minulle tärkein. Muista se." hän sanoi ja nuolaisi poskeani.
"Metsästetäänkö yhdessä?" hän jatkoi.
"Joo." sanoin.
*Tassuttelevat syvemmälle metsään.
Kolusimme vähän aikaa äänettömästi metsää.
"Löysin jotain." supisin.
"Se on jonkinlainen kuollut lintu." Nopsatuuli supisi takaisin.
Otin linnun hampaisiini. Nopsatuuli yritti metsästää vielä jotain, mutta ei löytänyt mitään.
*Tassuttelevat leiriin.
Veimme linnun tuoresaaliskasaan.
Nopsatuuli valitsi itselleen vesimyyrän. Valitsin itselleni vähäisestä kasasta pienen hiiren. Menimme syömään kahdestaan nurmikolle.
Kun olimme syöneet, menimme sotureiden pesään.
Oli jo myöhäinen ilta. Päätimme mennä nukkumaan.
Kun olimme juuri päässyt unenpäästä kiinni, pesän suulta kuului:
"Herätys, Nopsatuuli ja Tuhkaturkki! Teitä tarvitaan."
Kömmimme ylös pesästä ja katsoimme Ruskohäntää, Saniaisturkkia ja Mustaraitaa ihmeissämme.
"Mitä nyt?" Nopsatuuli kysyi uneliaana.
"Teidän pitää mennä partioon." sanoi Ruskohäntä.

Vastaus:Kuinkahan tämä mahtaakaan jatkua? :D 36 kp:tä vaikkapa nyt alkuun! ;)

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiggru
30.10.2012 18:30
Elikkä asiani on nyt semmoinen että inspiraatiotani ei enää oikeen heru tuolle toiselle hahmolleni Kuutamotassulle, eli sen voi poistaa :c
Vastaus:Tämä olisi kyllä sopinut paremmin Vieraspuuhun! Nyyh! :( Ok, lisään Tähtiklaanin hahmosi Kuutassun!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
30.10.2012 12:54
Häikäistyin kirkkaasta valosta.
Ympärilläni olivat taas ne valkoiset kissat.
He kuiskivat keskenään, mitä he tekisivät.
"Mitä teemme? Päällikkö sanoi vaan, että pitää odottaa kunnes Tuhkaturkin pennut syntyvät. Emme voi antaa hänen kuolla noin vain!" yksi niistä supisi.
"Emme niin! Meidän pitää tehdä tämä ilman päällikköä!" toinen kissa yhtyi.
Kaikki nyökkäsivät.
"Mikä on suunnitelmamme?" sanoi pieni valkoinen kissa.
"Ehdotan, että yksi meistä laskeutuisi maahan kun on synnytyksen aika. Silloin hän voisi parantaa Tuhkaturkin." kuullutti yksi kissoista.
Osa nyökkäsi ja osa kissoista epäröi.
Lopulta epäröivätkin kissat nyökkäsivät.
"Teemme siis niin. Odotamme vain, milloin Tuhkaturkki tekee pentuja Nopsatuulen kanssa." iso valkoinen kissa julisti.
Kaikki nyökkäsivät.
Sitten tuli pimeää. Kirkas valo jäi yläpuolelleni.
Eteeni ilmestyi musta, iso kissa.
"Kukas se siinä? Etkö sinä kuunnellut minua viimeksi?" se murisi.
Musta kissa kierti kehää ympärilläni ja odotti vastausta.
"En koskaan kuuntelisi sinua! Olen jo päättänyt!" sähisin.
Kissa katsoi minua yllättyneenä punaisilla silmillään.
"Ja mikä on päätöksesi?" se kysyi uteliaalla äänellä.
Olin vähän aikaa hiljaa kunnes sähisin:
"Teen pentuja Nopsatuulen kanssa, tietysti! Mitä muka olisit luullut? Juurihan minä sanoin, että en kuuntelisi sinua!"
Musta kissa tuijotti minua järkyttyneenä.
Sitten se avasi suunsa ja sanoi tyynenä:
"Kyllä sinä vielä minua kuuntelet. Mutta salli minun esitellä itseni. Nimeni on Tummaturkki. Olen hyljeksitty kissa, joka ei kuulu minnekään. Sen takia tulen uniisi, koska yritän estää kuolemisesi."
"En usko sinua." tiuskaisin.
"Olen tosissani. Mutta uni loppuu nyt, joten mieti vähän." Tummaturkki kuiskasi.

Avasin silmäni hitaasti.
Nousin pediltäni, ja tassuttelin ulos.
Etsin Nopsatuulen ja huudahdin:
"Nopsatuuli! Näin sitä unta taas. Silloin kun synnytän, maahan laskeutuu valkoinen kissa, joka parantaa minut jos kuolen."
Nopsatuulen ilme kirkastui.
"Sehän on hyvä." hän tokaisi.
Hän tuli lähelle minua, ja kuiskasi:
"Tuhkaturkki... Olisitko sinä valmis?"
Katsoin Nopsatuulta silmät loistaen.
Avasin suuni ja vastasin:
"Olen."
Tassuttelimme metsän siimekseen ja teimme siellä pentuja.
"Nopsatuuli..." huokaisin.
"No?" hän kysyi.
"Tämä oli ihana hetki koko elämäni aikana." kuiskasin.
"Niin minustakin." Nopsatuuli sanoi.
Nousimme ylös sammaleelta ja lähdimme tassuttelemaan leiriä kohti.

Vastaus:x) 30 kp:tä!

~ HOhtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikinkukka
29.10.2012 20:12
Pennut tulevat...

Kahden kuukauden päästä:
"Mauu!!!" Voihkaisin.
"Nuhanenä! Pennut tulevat!" Maukaisin hätääntyneenä.
"Selvä!" Hän naukaisi ja tuli luokseni yrtti paketti suussaan. Synnytys sujui ongelmitta.
"Tässä, ala nuolla." Nuhanenä maukui ja ojensi ensimmäisen kollin, joka oli tummanharmaa. Aloin nuolla tarmokkaasti ensimmäistä pentua.
"Toinen." Nuhanenä maukui ja ojensi sen Puolukkatassulle. Puolukkatassu nuoli kuin kokenut kuningatar. Katsoin häntä mielissään.
>On meillä hyvä parantajaoppilas...< ajattelin kun katsoin häntä ja olin unohtanut jakaa nuolemista.
"Nuole..." Puolukkatassu maukui, nosti päätään ja katsoi minuun. Havahduin ja jatkoin nuolemista.
"Tässä on kolmas." Nuhanenä sanoi ja ojensi sen Puolukkatassulle joka oli jo nuollut toisen. Nuolin tarmokkaasti ja pentu alkoi virkoamaan.
"Vielä neljäs." Nuhanenä sanoi ja ojensi minulle harmaan laikukkaan naaraan, jolla oli sirpin muotoinen raita oikean silmän päällä. Aloin nuolla sitä tarmokkaammin kuin edellistä pentua ja se tuntui virkoavan miltein heti. Arpitähti tuli katsomaan pentuja.
"Oletko päättänyt jo nimet?" Hän kysyi minulta, kun tuli paikalle.
"En vielä." Sanoin hiljaa epäröiden.
"Tulen kysymään huomenna kerro silloin." Hän maukui ja lähti tassuttelemaan pois omaan pesään.
>Mitkä olisivat hyvät nimet?...< Ajattelin ja katsoin ylpeästi pentujani.
"Tuo voisi olla... Oisio tuo Pilkepentu...< Katsoin ainokaista naaraspentua.
>Tuo on Liekkipentu, tuo on Pilkepentu, hän taas Säihkepentu ja tuo... Hän on Valopentu< ajattelin ja katsoin ylpeästi vanhinta tummanharmaata pentua.
>Hienoa! Nimet päätetty ja nyt menen nukkumaan< ajattelin ja anoin pentujen hetken imeä maitoa. Nukahdin melkein heti, heräsin siihen kun joku tökki minua.
"Herätys, Talvikinkukka! Mitkä ne nimet ovat?" Arpitähti kysyi kärsimättömänä.
"Tämä on Pilkepentu." Maun ja osoitin naaraspentua.
"Hän on Valopentu." Maun ja osoitin pientä vaalean harmaata nyyttiä.
"Tässä on Säihkepentu." Maun ja näytin suurinta tummanharmaata kolli pentua.
"Ja tässä on Liekkipentu." Maun ja osoitin pientä nyyttiä joka näytti kuin liekiltä jossa oli mustia laikkuja...

Jatkuu...
Vastaus:Ooh! Nimet on päätetty! 24 kp:tä!!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumikarva
29.10.2012 10:28
JATKUU...

muutaman päivän päästä Veritassusta oli tullut Veritiikeri, niinkuin Poltesydänkin.
>Voisin saada pentuja! Ai niin... No hieron muutaman ystävyyssuhteen kuningattarien kanssa ja sitten kerron salaisuuden, ja sitten joku heistä suostuu ottamaan pennut! Toivottavasti...< Ajattelin innoissani. Lumet olivat jo sataneet maahan joka tarkoitti sitä että minulle tulisi enemmän tehtävää, sillä taudit alkoivat levitä ja riistaa oli vähän, lisäksi pennuista useimmat sairastivat pentu yskää.
>Huoh! Menenkin katsomaan sairaita ja annan heille yrtit. Yksi pentu on vielä sairaana, muut ppääsivät jo takaisin pentutarhaan. Voisin käydä Kertomassa pennun emolle kuinka hyvin pentu on parantumassa, samalla voisin pyytää ystäväksi häntä...< Ajattelin. Tassuttelin Kuningattarien luo ja menin suoraa päätä Ruusunlehden luo.
"Hei ruusunlehti, pentusi on paranemassa, älä huoli."
"Hirenoa! Sehän on täysin sinun ansiotasi, osaat tehtäväsi Kaarnakasvo taisi olla hyvä mestari!" Ruusunlehti kehräsi.
"oli. Hän oli mahtava mestari! Haluaisitko muuten olla ystäväni?" Kysyin jännittyneenää tältä.
"Mikä ettei! Sopii, syödäänkö illalla yhdessä?"
"Jos päivällä, minä lupasin aterioida Veritiikerin kanssa illalla."
"Sopii. Milloin Marjapentu pääsee takaisin pentutarhaan?"
"Mitä luultavimmin jo huomenna!" Huikkasin tälle ja olin ja matkalla kohti omaa pesääni.
"No niin Marjapentu, syö nämä." Ja vieritin hänelle unikon siemeniä.
"Selvä" Marjapentu vastasi ja alkoi suödä unikonsiemeniä. Hetkenpäästä Marjapentu tuhisi vuoteellaan kuin tukki. Sitten hoidin klaanin vanhimmilta punkit ja söin Ruusunlehden kanssa. sitten kävin hakemassa yrttejä nummelta ja toin ne leiriin. Pian olikin jo ilta:
>Nyt taidan mennä aterioimaan Veritiikerin kanssa.< kun tassuttelin ulos pesästäni, melkein törmäsin Veritiikeriin.
"Syömmekö yhdessä?" hän kysyi.
"toki!" sanoin ja lähdimme tassuttelemaan kohtin tuoresaalis kasaa. me otimme jäniksen yhteiseksi ja jaoimme sen rauhasssa parantajan pesän edessä, suimme toisiamme ja vaihdoimme kieliä.

JATKUU....

//tuli lyhyt mutku koulu alkaa! ;)
Vastaus:Ei mitään! ;3 24 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Poltesydän
29.10.2012 10:02
Pari päivää minun ja veritiikerin soturiksi nimityksen jälkeen päätin käydä kertomassa talvikinkukalle uutiset. tassuttelin kohti nelipuuta, kunnes näin neljä mahtavaa tammea. niiden juurella häämöttikin jo tuttu hahmo.
"Talvikinkukka!" Juoksin hänen luokseen ja kerroin että olin soturi ja että soturinimeni on Poltesydän.
"Hienoa! Mutta minulla on luulisin vielä tuotakin suurempia uutisia! Me saamme pentuja!" Talvikin kukka julisti iloisena ja ylpeänä.
"Oikeasti? olenko minä todella isä? ja mitä teemme kun pennut syntyvät? jäävätkö ne varjoklaaniin?" Kyselin häneltä.
"En tiedä mutta mietitään sitä asiaa myöhemmin..." talvikin kukka sanoi ja nuolaisi korviani. kehräsimme ja mietimme pentujemme nimiä.
"No taidan mennä....minua voidaan kaivata leirissa."
"Hyvä on...Näkemiin Poltesydän!"
"Hei hei!" huusin vastaukseksi ja lähdin juoksemaan kohti leiriä iloisena kuulemistani uutisita. kun saavuin leiriin näin veritiikerin ja lumikarvan tassuttelemassa tuoresaaliskasalle, he valikoivat saaliinsa jä lähtivät aterioimaan kahdestaan.
>Lumikarva ja Veritiikeri ovat hyvin läheisiä... Toivottavasti he eivät mene liian pitkälle...< Ajattelin ja jatkouin tassuttelemistani, kohti tuoresaaliskasaa. Minulla oli kurniva nälkä. valikoin kasasta hiiren sillä ajattelin jättää muulle klaanille mehevimmät saaliit, olihan nyt lehtisateen aika. söin hiren parilla suden nälkäisellä hotkaisulla. Päätin ateriani, ja ajattelin lähteä miten lumikarvallameni, ja sen jälkeen pyytäisin veritiikeriä mukaani metsälle. Tarvitsihan klaani kaiken mahdollisen riistan. tassuttelin parantajan pesälle ja huhuilin lumikarvaa suuaukolta. Lumikarvan pää työntyi esiin ja hän maukui tervehdyksen. Sitten Veritiikerikin tuli.
"lähtisitkö nummelle kanssani?" Kysyin häneltä.
"ööh... tuota... Lupasin että lähden Lumikarvan kanssa yrttireissulle." Samalla hän vilkaisi Lumikarvaa ja hymyili.
"Aa. No menen yksin, ei se mitään." Käännyin kannoillani ja juoksin ulos leiristä kohti nelipuuta. haistoin jäniksen. Hiivin sitä kohti ja juoksin sitten sitä kohti niin lujaa kuin käpäläni kantoivat. sain saaliin. Ja lähdin sen kanssa kohti leiriä, metsästäisin vielä myöhemmin tänään. Haistoin kaksijalan ja lähdin seuraamaan hajua. Yht äkkiä tajusin että olin seurannut hajua kaksijalkalaan asti! Olin eksyksissä!

JATKUU...
Vastaus:Ooh! Jännää! :o 28 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Doky
29.10.2012 08:02
"Herää, Doky!" mustaturkkinen kissa kuiskasi täplikkään naaraan korvaan. Doky nosti ihmeissään päätään ja räpytti unisesti silmiään.
"Raven?" naaras maukui, venytteli tassujaan ja astui laatikon alta aurinkoon. Päivästä oli tullut hieman kylmähkö, vaikka aurinko paistoikin jo korkealla pilvettömällä taivaalla. Tuuli puhalsi mukavasti kasvoja, ja herätti Dokyn miltei kokonaan unesta. Kevyt jääkerros särkyi iloisesti Dokyn astuessa sen päälle.
"Pidä kiirettä jos haluat saada jotain aamiaiseksi!" Raven naurahti huomatessaan jälleen Dokyn keskittyneen katseen. Doky nyökkäsi lyhyesti ja tassutteli erakon luokse. Ravenin vieressä makasi kaksi isokokoista hiirtä, mikä oli tähän aikaan hyvin epätavallista.
"Niistä lähtee taivaallinen tuoksu! Mistä oikein löysit heidät?" Doky kehräsi nuuhkiessaan ilmaa. Vesi kerääntyi heti hänen kielelleen. Viimeksi hän oli syönyt noin hyvää ruokaa joskus kauan sitten.
"En ole niin laiska kuin joku, ja tiedän paljon paikkoja!" Raven virnisti. Huomatessaan Dokyn ärtyneen ilmeen, hänen oli vaikeaa pysäyttää naurunkohtauksen, joka kuitenkin tuli esiin.
"Kyllä minäkin täällä paikkoja tiedän!" Doky väitti vastaan ja paljasti hampaansa. Raven nuolaisi tyynesti tassuaan, silmäkulmasta huomatessaan kuinka Doky lähestyi hitaasti kynnet esillä.
"Olet joka tapauksessa minua laiskempi, ja heikompikin." Raven irvisti ja käveli kevyesti naaraan ohi hakemaan omaa hiirtään.
"Syödään nämä, ja sitten voisitki kertoa minulle paikkoja, joita tiedät." Raven lisäsi, ja sai taas naurukohtauksen huomatessaan Dokyn ilmeen. Doky asteli päättäväisesti hiiren luokse ja puri siitä ison palasen. Liha oli vielä pehmeää ja lämmintä, sekin oli epätavallista. Nyt, kun ensilumi oli tippunut maahan, suurin osa riistasta oli mennyt piiloon pesiinsä. Syötyään hiiren kokonaan, Doky nuolaisi tyytyväisesti huuliaan.
"Voisit näyttää nyt niitä paikkoja" Raven mourusi ja venytteli lihaksiaan. Doky kääntyi ihmeissään katsomaan kollia. Hän voisi kertoa paikoista, mutta näyttäminen oli eri asia.
"Eikö sinulle riitä että kerron niistä?" Doky kysyi ahdistuneena. Ajatuskin pitkästä kävelystä sai hänet rasittuneelle mielelle.
"Doky, nukut päivät pitkät! Näytät kohta kotikisulta jos et edes yritä liikkua!" Raven huokaisi. Hän tiesi että Doky oli hyvin laiska, mutta pienelle kävelylle oli mentävä joka päivä.
"Hyvä on, näytän sinulle paikkoja. Voisitko sitten näyttää minulle paikan, josta löysit noin maukkaita hiiriä?"
"Lupaan miettiä asiaa!" Raven kehräsi. Doky huokaisi rasittuneesti ja tassutteli raskain askelin kujaa pitkin ukkospolkua päin. Joka puolella oli isoja rakennuksia, jotka eripituiset aidat suojasivat. Monista rakennuksista kuului koiran haukuntaa, tai lintujen viserrystä. Erakot kävelit kapeaa polkua pitkin, kunnes Doky pysähtyi ottamaan henkeä ja katsomaan ympärilleen. Tuuli oli tuonut hänen nenäänsä jotain outoa löyhkää. Seurasi hiljaisuus, minkä jälkeen Doky kuuli huudon. Huudon, josta hänen karvansa nousivat pystyyn. Joku huusi apua. Huuto kantautui hyvin läheltä, seuraavasta kujasta.
"Tue. Äläkä yritä karata mihinkään! Saat tottua erakon elämään kunnolla!" Raven sihisi ja hyppäsi kujaan. Doky oli halunnut väittää vastaan, mutta ääni ei tullut hänen suustaan. Hän tiesi, että näyttäisi pelkurilta jos lähtisi nyt pois. Sitä paitsi Raven voisi tarvita hänen apuaan. Doky hengitti syvään kylmää ilmaa ja pyörähti lumessa. Hänen turkkinsa oli nyt kokonaan valkoinen, mikä helpotti tarkkailemista. Varjoissa kukaan ei näkisi tai erottaisi häntä kunnolla. Doky vilkaisi varovaisesti kujaan rakennuksen vierestä. Hänen kauhukseen hän huomasi kuinka Raven jo taisteli kahden isokokoisen kissan kanssa. Kollin turkista valui verta, mutta hän näytti yhtä vahvalta kuin ennen. Dokyt käytti hetkeä hyväkseen, ja hivuttautui varjoissa kissojen ohii pienen laatikon taakse. Hän voisi yrittää saada kissojen huomion, milloin Raven saisi mahdollisuuden hyökätä. Idea kuulosti tyhmältä, mutta Doky päätti yrittää. Sihisten naaras hyppäsi suojastaan ja nosti uhkaavasti tassuaan. Pitkät kynnet ilmestyivät esiin. Toinen kissoista kääntyi ja käveli uhkaavasti ympyrää. Doky seurasi katsellaan kissaa, mutta ei antanut pelon voittaa itseään. Doky huomasi kissan pysähtyvän, ja valmistautui hyökkämään. Jos kissa hyökkäisi maan kautta, hän voisi hypätä sivuun tai tämän niskaan jos hyppäisi tarpeeksi korkealle. Ja niin tapahtuikin; kissa hyökkäsi juoksemalla Dokyn päin, ja naaras hyppäsi tämän niskaan. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Doky viilsi ja yritti pysyä kissan selässä, mutta kaatui melkein heti. Hän tunsi kuinka joku viilsi hänen selkää, ja kiljaisi kivusta. Hyökkäys loppui, mutta Doky ei uskaltanut kääntää päätään. Entä jos hän näkisi siellä veriset ruumiit? Ravenin kuolleen ruumiin? Hiljaisuus tuntui kestävän ikuisuuden. Doky oli aikonut nousta, kun kuuli tutun äänen, joka sai hänen sydämmensä hyppämään ilosta.
"Oletko kunnossa siellä?" Raven yski ja etsi katsellaan Dokyn turkista verta ja haavoja. Doky painautui onnellisena ystäväänsä vasten, mutta huomasi kuinka tämä iristi tuskasta, kun häneen koskettiin.
"Oletko itse kunnossa?" Doky kysyi huolissaan ja siirtyi kaemmas Ravenista. Verta valui hänen ystävän turkista, korvaan oli syntynyt lovi ja toinen silmä oli kiinni tuskasta.
"Olen ollut pahemmissakin tappeluissa. Luulin sinun häipyneen" Raven iski Dokyllä ystävällisesti silmää. Naaras tunsi punastuvansa, vaikkei sitä turkin alla voinutkaan huomata.
"Enhän voinut jättää sinua tänne yksinkään!" Doky maukui ja käänsi katseensa korkean rakennuksen ikkunaan.
"Ilman sinua olisin saanut enemmän vahinkoja. Kiitokset!" Raven kehräsi ja painoi poskeaan Dokyn poskea vasten. Helpotuksen tunne valtasi Dokyn, ja hän tunsi hiljalleen rauhoittuvansa. Hän oli yrittänyt auttaa ystävänsä, ja jättänyt pelkonsa taakseen.
"Näyttäisitkö ne paikat nyt?" Raven kysyi ja hymyili. Doky aukaisi yllättyneenä suutaan ja heilautti häntäänsä. Mutta mieluummin kävely, entä kuin tälläinen tappelu.
"Jos niin haluat!" Doky vastasi hymyllä ja nuolaisi ystävään korvaan.
Vastaus:Ihana ja hyvin kuvailtu tarina - jälleen kerran! x) Annan vaikka nyt oikein maksimimäärän kp:tä, huomat 45 kp:tä! Pidän tavastasi kirjoittaa, eikä virheitäkään oikein ole/niitä ei huomaa kunnolla!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikinkukka
28.10.2012 21:48
Vihdoin pentuja!
Olin ollut eilis yönä Poltesydämmen luona. Oli ihanaa... molemmat olivat sotureita.
"Talvikinkukan vatsa on kasvanut! Olet varmaan syönyt liikaa!" Hohtohaukka ivasi.
"En varmasti ole!" Tiuskaisin.
>Miksiköhän Puolukkatassu tulee tänne?...< ajattelin ihmeissäni.
"Voisinko katsoa?" hän kysyi vaivaantuneesti.
"Toki..." Mauin hänelle. Pian hän palasi Nuhanenän luo ja ilmoitti jotain, pian he tulivatkin tänne.
"Olit oikeassa!" Nuhanenä kehui Puolukkatassua.
"Olet saamassa pentuja, Talvikinkukka." Nuhanenä jatkoi minulle.
"Sinun pitää muuttaa pentutarhaan." hän maukui.
>Saan pentuja! Pentuja Poltesydämmen kanssa!< ajattelin riemuissani.
"Mitä nyt?" Arpitähti tassutteli meidän lou ja maukui.
"Sinun pitäisi olla jo hommissa Talvikinkukka!" Arpitähti sähähti.
"Arpitähti..." Nuhanenä aloitti.
"Niin?" hän kysyi.
"Talvikinkukka saa pentuja..." hän maukui ja katsoi häntä silmiin.
"Sepä on hienoa!" Arpitähti maukui.
"Talvikinkukka... muutat pentutarhaan." hän jatkoi. Illemmalla kiiruhdin uudemmalle paikalle muiden kuningattarien luo.
>Menen kertomaan Poltesydämmelle.< ajattelin ja tein päätökseni. Tassuttelin muitten huomaamatta Poltesydämmen luo. Hän odotteli siellä jo, ja katsoin häntä hiukan punastuneena.
"Hei, onko mennyt hyvin?" Hän kysyi.
"Paremmin kuin hyvin! Saan pentuja!" kerroin innoissani.
"Ihanko totta?!"...
Jatkuu...
Vastaus:Oih! Pentuja! :D 22 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Poltetassu
28.10.2012 20:28
jatkuu...

VIHDOINKIN SOTURKISI!

muutaman päivän päästä sain tietää että minut nimitetään soturiksi!
"MAUUUHHH!" ulvoin riemusta ja juoksin ympäri leiriä. sitten kuului:
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaani kokoukseen." Pitkätähti huusi. Kaikki alkoivat virrata pesistään ja koontuivat suurkiven juurelle.
"Kuten moni tietääkin tänään on aika nimittää kaksi oppilasta soturiksi. Tulkaa lähemmäksi." Tassuttelin Pitkätähden luo. Pitkätähti jatkoi:
"Minä pitkätähti Tuuliklaaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin oppilaisiin. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi." Pitkätähti jatkoi:
"Poltetassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania jopa henkesi uhalla?" minä sanoin, mutta ääneni värisi hiukan, siilä tiesin että rakastin Talvikinkukkaa:
"Lupaan."
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi Poltetassu, tästähetkestä lähtien sinut tunnetään Poltesydämenä. Tähtiklaani kunnioittaa urheuttasi ja päättäväisyyttäsi ja hyväksymme sinut Tuuliklaanin täydeksi soturksi." kosketin päällilön kuonoa omallani ja nuolaisin tämän lapaa. Pitkätähti jatkoi:
"Veritassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania jopa henkesi uhalla?" Veritassu vastasi:
"Lupaan."
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi Veritassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetään Veritiikerinä. Tähtiklaani kunnioittaa Rohkeuttasi ja älukkyyttäsi ja hyväksymme sinut Tuuliklaanin täydeksi soturksi." Veritassu kosketti päällikön kuonoa omallaan ja nuolaisi tämän lapaa.
sitten klaani huusi:
"Veritiikeri! Poltesydän! Veritiikeri! Poltesydän!" Ja klaani tungeksi onnittelemaan meitä.
"Ja perinteitä kunnioittaen uudet soturimme vartoivat leiriä koko yön!" Pitkätähti julisti ja ulvaisi kokouksen päätökseen. Minä ja veritiikeri tassuttelimme suuaukolle ja jäimme valvomaan yön yli.

Vastaus:Saat 20 kp:tä! ;333

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikinkukka
28.10.2012 19:43
//Palasin...
Kuudes luku
Rakkaus...

"Talvikinkukka... Pääset pois vartionnista." Tammiturkki maukui.
"Selvä." Sanoin hiljaa, melkein kuiskasin.
"Voit mennä nukkumaan." Tammiturkki maukui.
Sanaakaan maukumatta tassuttelin sammalpedilleni.Nukahdin miltein heti kun suljin silmäni... Näin unessani emon ja kolme pentua. Emo oli viemässä pentuja, mutta minne?...
Yhtäkkiä välähdys täytti silmäni ja emoni näkyi.
"Hei, pienokaiseni!" Hän maukui ylpeänä.
"Olenko oikeasti pentusi?" Kysyin epäröiden.
"Miten niin?" Hän kysyi epäröiden.
"En, en vain tajua..." Sanoin ja hoipertelin.
"Selvä, et ole pentuni.Et ole edes Varjoklaanilainen..." Hän kertoi valtavan paljastuksen.
"MITÄ???" Kysyin ihmeissäni.
"No, kerro loppuun..." Jatkoin.
"Soturit löysivät sinut puron juurelta, olit märkä, ja kylmissäsi. Haistoin vain hitusen Myrskyklaania... ja... ja en tiedä emostasi ja isästäsi mitään..." Hän jatkoi minulle. Silmäni olivat hämmästyksetä, enemmän pelosta auki.
"Voin jatkaa nyt..." Kuului ääni takaani.
"Selvä Täplälehti." Kyyhkynsulka kumartui ja maukui. Hän lähti tassuttelemaan pois.
"Olet Kultakukan ja Risaraidan pentu..." Täplälehti kertoi. Silmäni avautuivat apposelleen hämmennyksestä...

JATKUU...

Vastaus:20 kp:tä! Jännää.... ;3

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Veritassu
28.10.2012 12:19
Tassuttelin Lumitassu rinnallani leirin ulkopuolella.Oli tosi kivaa viettää aikaa Lumikarvan kanssa.Sade ei ollut vielä alkanutkaan,mutta sitten huomasin tummien pilvien liikkuneen Jokiklaanin reviirille.Aurinko oli laskemaisillaan ja pysähdyimme istumaan mäen päälle seuraamaan auringon laskua.
"Tosi romanttista..."Lumikarva kuiskasi silmät kiiltäen.Nyökkäsin kehräten.Ilma oli muuttunut yht'äkkiä lämpimäksi ja lämpö tunkeutui nahkaani.Parantaja asettui makaamaan ja niin tein minäkin perässä.Naaras nojautui kylkeeni ja aloin nuolla Lumikarvan niskaa.Valkoinen naaras kehräsi onnellisesti.Pian Lumikarva aloitti:
"Hmm..Tuota noin.."
"Niin,Lumikarva?"
"Tai oikeastaan et ole valmis kuulemaan tätä joten kerron tämän sitten myöhemmin..."parantaja kertoi vakavissaan.
"Ööh...Okei..."vastasin epävarmasti mutten epäilevästi.Nuolin parantajan turkkia vielä ja mau'uin:
"Muista Lumikarva.Muista,että yritän olla sinulle rehellinen!"
Lumitassu nyökkäsi rento hymy kasvoillaan ja kääntyi maha ylöspäin.Hieroin päätäni naaraan kylkeen.Sitten Lumikarva kääntyi takasin kyljelleen ja pudisti heinät päästään.
"Tänään on lämpöistä..."naaras hokaisi.
"Niin on,"naukaisin ja nuolin tassuani.Parantajan silmät pullistuivat auki:
"Ei hiiren papana..."
"Mitä nyt?"
"Nyt vasta tajusin,että parantajan ei saisi olla poissa leiristä pitämässä hauskaa!"Lumikarva möläytti.
"Miksi ei?"kysyin hämmilläni.
"No koska leirissä saatetaan tarvita apuani,hölmö!"Lumikarva sihisi leikkisästi.Nyökkäsin ja keksin:
"Mitä jos menisimme nopeasti etsimään yrttejä?!"
"Hyvä idea,rakkaani!"naaras maukui.
"Mitä sanoit?"
Parantaja nolostui ja vastasi:
"Sanoin että hyvä idea!"
"Oookkeii..."sanoin epäillen.Sitten me jouksimme metsään etsimään kaislaa ja hämähäkinseittiä...

Olimme kantaneet yrtit ja muut apuvälineet parantajan pesään.Lumikarva nuolaisi kuonoani ja kuiskasi:
"Kiitos avustasi ja etenkin seurastasi,kulta..."
"Tulen huomenna taas käymään tervehtimässä sinua,rakas..."
Hipaisin hännälläni Lumikarvan kuonoa ja nau'uin hyvästit...

//Tuli pikkasen romanttinen...tarinan...0_0'
Vastaus:Hmm... 30 kp:tä. Olen taas "annan paljon kp:tä"-tuulella ^^'

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Poltetassu
28.10.2012 11:29
JATKUU....

Heräsin sammalvuoteeltani ja tassuttelin metsälle, ajattelin olla hetken rauhassa. Veritassu oli nyt ystäväni. Metsästin auringon huipun hetkeen saakka, olin saanut laihan jäniksen ja hiiren joka oli vain luuta ja nahkaa.
>Klaani näkee nälkää ja tarvitsee sotureita....minun pitää olla todella ahkera niin minut ehkä nimitetään soturiksi< ajattelin toiveekkaasti. tassuttelin leitiin saaliit suussani ja vein ne tuoresaalis kasaan. päätin käydä kysymässä Lumikarvalta kuulumiset. tassuttelin parantajn pesälle ja huhuilin Lumikarvaa.
"Mitä?" Lumikarva kurkisti pesästään ja näytti hieman huolestuneelta.
"Mitä nyt Lumikarva...onko jokin vialla?" Kysyin häneltä vakavana.
"Veritassulla on valkoyskä.... ja se voi äityä viher yskäksi ja siitä vielä mustayskäksi" Lumitassu vaikeroi ja kyynel vierähti hänen poskelleen.
"Ei nii tule käymään hoida häntä kaikin mahdollisin tavin niin hän toipuu varmasti" Vastasin hänelle ja yritin rauhoitella häntä.

//en kerkee pidempää ku isi tulee kattoo formuloit koneelt :(//
Vastaus:20 kp:tä! ;) Toivottavasti Veritassu selviää! o3o

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Sinitassu
28.10.2012 11:22
Jatkuu........
Sinitassun viimeinen hetki.
Oli kaunis aamu. Tassuttelin Mutaturkin luo. kysyin mitä teemme tänään mutta sitten aivastin ja yskin. Minulle tuli hirveä yskän puuskä.
"Voi ei Sinitassu. Nyt lepäämään. Sinulla on mustayskä!" Mutturkki kauhistui. Minä tassuttelin pedilleni lepäämään ja Mutaturkki toi minulle kissan minttua. minä ajattelin ettei se mitään kauhean vakavaa voinut ollea että kissan minttua tarvittaisiin mutta söin yrtit silti. seuraavana päivänä olin paranamaan päin mutta yhtäkkiä tilani laski rajusti.
Avasin silmäni olin tähtiklaanissa. Luokseni tassutteli tippatassu joka sanoi. Että olin kuollut mustayskään. Vasta silliin tajusin että mustayskä oli todellakin vaarallinen.

// tässä tämmönen ja mulla on suuria suunnitelmia pomtteelle nii ei into riitä sinitassun ylläpitämiseen... Sori. :)
Vastaus:Ok, lisään sinut Tähtiklaaniin! ;( 20 kp:tä

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Hohtis Yp
28.10.2012 10:47
EN jaksa kirjautua mutta tässä Kp:t. Jos sitten lisäät nämä kokemuspisteet niin kerrothan, Korppi?

Poltetassu: 25

Lumi: 29 + 25 (Kaarnakasvo voi eläkelöityä, tai sitten voit kirjoittaa tarina jossa esim. Mäyrä tappaa hänet)

Veri: 23 + 20 (voisit kirjoittaa puhetkin kirjakielellä! ;))

Doky: 32 Kp:tä! (Ihana tarina! Taidat olla Ravenin kanssa kaveri... ;D

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Doky
28.10.2012 00:08
Kuu valaisi isot rakennukset, jotka aidat suojasivat. Oli kylmä, hieman tuulinen ilma. Taivaalta satoi erikokoisia ja erimuotoisia kauniita hiutaleita, lumenhiutaleita. Valkoinen naaras, jonka turkkia koristivat isot oranssit läiskät katsoi lumoutuneena taivasta. Ensilumi.. Erakko muisteli kuinka pentuja lumenhiutaleet tippuivat hänen päälleen, kuinka iloisesti hän kirkui nähdessään ne. Toisen kerran elämässään Doky näki ensilumen. Hänelle tämä näky oli liian kaunista, hän ei kyennyt kuvailla sitä sanoilla.
"Eikö olekin tänään hyvä ilma, Doky?" kysyi suuri kokonaan musta kolli, astuessaan Dokyn viereen varjoista. Doky käänsi katseensa tulevaan kissaan ja nyökkäsi.
"En ole koskaan nähnyt mitään kauniimpa kuin ensilumi." Doky huokaisi vieläkin lumoutuneena. Kolli vilkaisi hänkin taivaaseen. Hänen kuonolleen laskeutui iso lumihiutale, ja kolli aivasti, mikä sai Dokyn tirskahtamaan.
"Anteeksi että jouduit tulemaan näin myöhään tänne, Raven. Olen pahoillani." naaras kehräsi ja painautui kyljellään Ravenin kylkeä vasten.
"Ei sinun tarvitse anteeksi minulta pyytää. Ilo on minun puolellani, Doky." Raven vastasi ystävällisesti. Seurasi pitkä hiljaisuus. Doky oli vieläkin aivan lumoissaan ensilumesta. Hänen mieleensä palautui muistoja. Juuri tälläisenä iltana hän syntyi. Ensilumi laskeutui hiljalleen maahan, ja pian harmaa maa oli jo valkoisen peiton peitossa. Kujan päästä kuului äänekäs kirkaisu. Kesti hetki, ja kirkaisu kuului kovemmin. Maassa makasivat kaksi pientä pentua, toinen ruskea ja toinen musta. Veri valui nopeasti maahan, ja sotki niin sanotusti valkoisen "maton". Hetken kuluttua maahan vierähti vielä kaksi pentua. Naaras nosti heikosti päätään. Hänen katseessaan paistoi ylpeys ja lempeys. Nuoren kuningattaren suusta valui verta. Kaksi pennuista liikahtivat ja itkivät kovaan ääneen. Veri lähestyi hitaasti pentuja. Mustaturkkinen pentu kompastui verilätäkössä eikä noussut enään. Täplikäs naaras taas pääsi turvallisesti emonsa luokse ja alkoi ahneesti imeä tämän maitoa. Ei kestänyt kauankaan, kun vastasynnyttäneen naaraan pää tippui kivenä maahan. Hänen hengitys oli pysähtynyt.
"Doky? Oletko kunnossa?" Raven kysyi huomatessaa erakon sumuisen katseen. Doky ravisteli päätään ja nyökkäsi nopeasti. Luminhiutaleet alkoivat hitaasti laskeutui hänen turkilleen, tekemällä siitä kokonaan valkoisen.
"Mitä ajattelit?" Raven kysyi hetken päästä ja heilautti pitkää häntäänsä. Doky vilkaisi tämän jäänsinisiin silmiin. Naaras laski päänsä varovaisesti Ravenin turkkia vasten.
"Muistoja vain" Doky huokaisi ja sulki hetkeksi silmänsä. Ainakaan hän ei valehdellut. Mutta hän ei kertonut kaikkea.
"Palautuiko muistiisi jokin surullinen tai ikävä tapaus? Et vaikuttanut iloiselta. Katseesi oli sumuinen." Raven sanoi tyynesti ja nuolaisi Dokya otsaan. Doky nosti ihmeissään päätään ja katsoi Ravenia, joka hymyili hänelle kannustavasti. Raven oli pennusta hänen ystävänsä, ensimmäinen ja ainoa johon Doky luotti näin paljon. Aika meni, ja heidän välillään alkoi muodostua todella vahva side, mitä Doky ei voinut kertoa sanoilla.
"Synnyin ensilumen aikaan" Doky aloitti, mutta Raven pysäytti hänet:"Siksikö pidät ensilumesta?" hän naurahti.
"Jos sallit, jatkan kertomustani!" Doky tiuskasi ja jatkoi:"Minulla oli kaksi veljeä ja sisko. Kaikki kuolivat, ja niin kuoli emoni verenhukkaan. Olen kiitollinen kaksijalalle, joka pelasti minut." Doky päätti kertomuksensa ja hengitti syvään kylmää ilmaa.
"Miksi ajatella menneisyyttä? Hymyille elämälle, Doky!" Raven sanoi lempeästi. Doky tunsi pienen rasituksen piikin sisällään. Hän käyttäytyi kuin pentu, mikä ei ollut hänen tapaistaan.
"Minua väsyttää!" Naaras maukui nopeasti ja käveli ison laatikon luokse. Sieltä hän yleensä löysi itselleen ruuan tai nukkui sen alla. Laatikko suojasi sateelta, tuulelta ja sateelta. Parin askelen päästä laatikosta Doky kuitenkin pysähtyi. Tassunjäljet. Lumeen jääneet tassunjäljet.
"Jos sallit, viettäisin yön kanssasi." Raven tarjoutui ja käveli Dokyn viereen. Doky oli taas liian lumoutunut tassunjälkiin, jotka näyttivät niin pieneltä lumessa.
"Doky!" Raven toisti kovemmin. Doky nosti päätään ja katsoi kuin unesta herättynyt Ravenia.
"Sopiihan se. Mutta saat tarjota minulle huomenna jotain syötävää!" Doky kehräsi iloisesti ja piiloitui laatikon alle. Raven huokaisi, ehkä rasituksesta tai helpotuksesta, sitä Doky ei tiennyt, ja laskeutui makuulle Dokyn viereen laatikon alapuolella. Ennen kun hän sulki silmänsä, Doky nuolaisi Ravenia poskeen, ja painautui tätä vasten lämmitäkseen. Raven hymyili helpottuneena siitä, ettei Doky enään murehtinut menneisyyttään ja sulki silmänsä kiinni.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumikarva
27.10.2012 20:41
Veritassu oli tullit tervehtimään minua. Hän oli nuolaissut minua niin hän sanoi:
"Lumikarva. Minä pidän sinusta. Minun on pitänyt sanoa tämä jo aijemmin mutta nytpähän tuli sanottua. " Veritassu sanoi ja hymyili minulle.
"Minustakin sinä olet kiva. Anoa klaanin kolli joka viehättää eniten ja jollakin eri tavalla... Minäkin ollen jo haaveilet saavani kuulla tuon sinun suustasi..." Jatkoin tyytyväisesti ja hymyilin takaisin.
"Tuletko auringonhuipun jälkeen kanssani nummelle. Voitaisiin jutella ja tehdä jotain mukavaa." Ehdotin Veritassulle.
"No sopiihan se jos tavataan jossain ... Vaikka sisään käynnillä. Siellä jossain auringonhuipun hetken jälkeen. Sopuiko?"
"sopii." Sanoin veritassulle ja nuolaisin karhealla kielelläni Veritassun lapaa ja huiskaisin hännälläni tämän kasvoja. Sitten kehräsin hänelle hyvästit ja lähdin syömään aamiaista.
Veritassukin lähti mestarinsa luo ja matkasi sieltä mestarinsa kanssa ulos leiristä kohti harjoittelu paikkaa. Söin ja sitten lähdin tassuttelemaan kohti yrtti varastoani ja tarkistin yrtit jota täytyy hakea. sitten lajittelin yrtit siisteihin kekoihin sillä marjat olivat lähteneen vierimään keoista niimpä siivosin ne. Sitten päätin vähän levähtää.
>ei lähden kertomaan Sinitassille nimitys menoistani. Joo!< Lähdin tassuttelemaan tajalle ja siellä näinkin Sinitassun repmässä juuri laventelia irtimaasta. huikkasin tälle. Ja Sinitassu tassutteli luokseni hiukan yllättyneenä.
"hei! Tulin kertomaan sinulle että minä en ole enää lumitassu....minä oolen jo lumi karva!" minä julistin ylpeänä.
"hienoa!minä taas olen parantunut vilustumisestani." sinitassu kertoi iloisesti ja nuolaisi koorviani.
"no minun täytyy mennä nyt...mistäs sitä tietää kaipaako joku minua." sanoin sinitassulle ja lähdin tassuttelemaan koti leiriä. Leirissä odotin auringon huipun hetkeen sakka ja menin uloskäynnin luo odottamaan Veritassua.

//tää on tosi lyhyt ku kännyllä kirjoitin nii se on vähän vaikeeta... :)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Veritassu
27.10.2012 20:08
Katseeni jäykistyi Poltetassuun:
"Meinasin just kysyy sulta samaa!"
"No ainakin haluan sut mun kaveriksi!"kolli kertoi huvittuneesti.
"No niin mäkin sut,"mau'uin ja läpsäytin tassullani Poltetassun korvaa.
Alkoi tulla hämärää.
>Iltakaan ei ollut vielä tullut,mutta miksi on niin pimeetä?<mietin "peloissani".
"Lovikorva?"mau'uin täristen.
"Niin?"mestarini vastasi hämmillään.
"Miksi tuli näin pimeetä?Vaikka ei ole ilta!"
"Pian alkaa sataan."
Nyökkäsi nolosti ja pysyin lopun matkaa hiljaa.Poltetassu tirskahti ja jatkoi hymyillen matkaansa...

Oli tavallinen päivä,koska ihan perinteiseti kävin tervehtimässä uutta parantajaamme Lumikarvaa...
>Kaunis nimi...<mietin hymyillen ja huokaillen.
Lumikarvan sininen katse oli viehättävä...
"No mitäs tänne kuuluu?"kysyin hymyillen kun sain olla kahdestaan ihanan naaraan kanssa.
"Hyvää,"Lumikarva maukui kehräten.
"Sehän on hyvä uutinen,"sanoin ja lipaisin kielelläni naaraan korvaa...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Veritassu
27.10.2012 19:31
Mietiskelin tallustellessani pitkin leiriä,että pitäisikö kysyä Poltetassua ystäväksi?Hän on mukava,mutta tulinen.Jos teen jotain väärin niin hän raivostuu.Mutta olisihan se ystäväkin kiva juttu.Poltetassu loikki tyytyväisenä leiriin jänis suussaan.Tassutin hänen luo ja mau'uin:
"Olet saanut hyvän saaliin!Oletko tyytyväinen?"
"Tottahan toki!"kolli iloitsi.Seurasin Poltetassua ja mietin,että pitäisiköhän kysyä nyt vai hetken päästä.Sitten Poltetassu kysyi:
"Onko sinulla vapaata aikaa?"
"On,"vastasin hiljaa.Kollin silmät loistivat kun hän totesi:
"Haluatko tulla mukaani peuhaamaan heinikkoon mestariemme kanssa?"
"Ai niin kuin ketkä?"
"Sinä,minä,Lovikorva ja Yksiviiksi!"Poltetassu murisi.
"Käyhän se meille,"ääni kuului takaamme ja huomasin Lovikorvan ja Yksiviiksen.Poltetassun katse oli nolostunut jonkun takia.
>Tiesköhän Yksiviiksi mitään?"<mietin katse Poltetassuun kiinnittyneenä.

"Wuhuu!!!!"äänet karjahtivat.Pengoimme heinikossa...kaikki neljä!Aika oli kulunut loppuun ja Lovikorva naukaisi:
"Meidän pitää lähteä takaisin leiriin."
Kaikki nyökkäsivät ja alkoivat nousta masentuneen näköiseti pois heinikosta.Matkalla aloin taas miettiä että pitäisiköhän kysyä Poltetassua kaveriksi kunnes Poltetassu kuiskasi:
"Veritassu?"
"Niin."
"Haluaisitko olla kaverini?"

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumitassu
27.10.2012 18:27
JATKUU…
Lumitassusta parantaja?

Seuraavana päivänä tassuttelin Kaarnakasvon luo.
”Hei!” huudahdin.
”Hei! Minun täytyy sanoa nyt, että kun lähdemme illalla kuukivelle, sinut nimitetään oikeaksi parantajaksi. Olet siihen täysin valmis. Olet oppinut todella nopeasti ja on sinun aikasi näyttää klaanilla ja koko metsälle mihin pystyt parantajana.” Kaarnakasvo sanoi.
”Niinkö!? Sehän on mauahtavaa! ” huudahdin. Mutta silti sisältäni kaiversi jokin. Ikään kuin en olisi valmis. Ei. Minä olen valmis. Kaarnakasvo itse sanoi niin. Aloin hyppiä innoissani ja juoksin Veritassun luokse.
”mitenkäs sinä olet noin vilkkaana tänään?” Veritassu kysyi hieman ihmeissään.
”Pääsen illalla parantajien kokoukseen! Ja arvaa mitä! Siellä minut nimitetään ihka oikeaksi parantajaksi!” Huudahdin hänelle iloisesti.
”Mahtavaa! ” Veritassu sanoi.
”Nyt minun pitää mennä hakemaan vaellus yrttejä, nähdään!” Illalla Lähdimme Kaarnakasvon kanssa tassuttelemaan kohti korkokiviä ja emon suuta. Perillä jäimme odottamaan muiden klaanien parantajia. Mutaturkki tassutteli luokseni kun kaikki olivat koolla emonsuun edessä odottaen hetkeä mennä sisään.
”Hei! Kuulin että tänään on suuriyösi. ikävä kyllä Sinitassu ei päässyt tulemaan. Hän kuulee kyllä älä huoli.” Mutaturkki sanoi.
”Voih! Olisin niin halunnut että hän tulee! Noh, onhan täällä Puolukkatassu.” Sanoin hänelle ja sitten kaikki parantajat astelivat sisään ja Kuukivellä Kaarnakasvo nimitti minut:
”Minä, Kaarnakasvo Tuuliklaanin parantaja, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen parantajien tavat, ja teidän avullanne hän palvelee klaaniaan monien kuiden ajan.” Kaarnakasvo jatkoi:
Lumitassu, lupaatko vaalia parantajien tapoja, pysyä poissa klaanien välisestä kilpailusta ja suojella kaikkia kissoja samanvertaisesti, jopa henkesi uhalla? Kaarnakasvo kysyi minulta.
”Lupaan.” Sanoin vakaasti mutta jännitys kuului äänestäni silti.
”Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle oikean parantajan nimesi. Lumitassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Lumikarva.Tähtiklaani kunnioittaa sinun Rauhallisuuttasi ja päättäväisyyttäsi ja hyväksymme sinut Tuuliklaanin täydeksi parantajaksi.
Kaarnakasvo kosketti kuonollaan minun päätä, ja minä nuolaisin Kaarnakasvon lapaa. Muut parantajat huusivat:
”Lumikarva! Lumikarva!” Sen jälkeen me painoimme kuonomme kiveä vasten ja nukahdimme. Minä näin unta. Sammal pedillä makasi kuningatar jolla oli kaksi pentua. Minä katselin niitä jostain syystä ylpeän näköisenä, unessani. Sitten heräsin.
>Saanko minä joskus pentuja? Ei. Minä en taatusti riko soturilakia.< Ajattelin. Kun muutkin olivat heränneet tassuttelimme ulos luolasta ja matkasimme kohti kotia.
”Kuule Lumikarva, minusta tuntuu että minun täytyy nyt eläköityä, Tiedäthän.” Kaarnakasvo sanoi.
”Tiedän. Ei se mitään. Olet opettanut minulle paljon ja olet jo käymässä vanhaksi.” Sanoin.
”Niin. Nyt on jo aika.” Kaarnakasvo sanoi. Tassuttelimme leiriin ja menimme lepäämään.
>Olen nyt oikea parantaja! Huomenna menen Sinitassun luo kertomaan tästä.< Ajattelin innoissani.

Jatkuu….

//Kirjoittelen piakkoin taas jatkoa tälle tarinalle! Eli olen nyt parantaja, menikö se näin? sanokaa jos jokin on väärin tai jos vaikka Kaarnakasvon ei pidä eläköityä yms. ;)//

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Poltetassu
27.10.2012 17:26
JATKUU…..

Olin Veritassun kanssa nummella, Veritassu oli saanut kiinni jäniksen ja pari hiirtä. Minä taas olin saanut kiinni kolme hiirtä ja jäniksen.
”Uskoisin että tällä määrällä saalista”
”Mennään nyt leiriin, uskoisin että tällä määrällä saalista olemme ansainneet ilta-aterian” Sanoin ja minulle nousi vesi kielelle.
”Joo!” Veritassu sanoi ja lähdimme tassuttelemaan kohti leiriä. Leirissä tehtiin tavallisia päivän askareita. Tassuttelimme tuoresaaliskasalle. Päätin ottaa jäniksen jonka Veritassu oli pyytänyt, Veritassu sen sijaan tyytyi vaivaiseen hiireen. Tassuttelimme oppilaiden makuusiojen viereen aterioimaan.
”Saat jäniksestä jos haluat” Minä sanoin Veritassulle.
”Kiitos, otan mielelläni” Veritassu vastasi ja jaoimme jäniksen tasan. Haukottelin äänekkäästi.
”Mennäänkö nukkumaan? huomennahan pitää herätä aikaisin”
”Mennään vaan” Veritassu sanoi ja tassuttelimme oppilaiden makuusijoille. Kiersin kehää sammal vuoteellani ja käperryin kerälle, vilkaisin vielä tähtitaivaalle hopeahäntään ja sitten nukahdin.

”Herää senkin möykky!” Joku huusi korvaani.
”Mi-mi-mitä nyt?” Pomppasin ylos sammalvuoteeltani.
”Mestarisi varmaan odottaa jo sinua” Sanoi Veritassu, ja lähdimme saman tien metsälle. saavuimme harjoittelupaikalle.
”Veritassu lähtee metsästämään ja Poltetassu ja minä harjoittelemme taisteluliikkeitä.”
”Selvä!” Veritassu lähti mestarinsa kanssa metsälle.
”Nyt aloitetaan. Sinä aloitat hyökkäämällä poltetassu” Yksiviiksi sanoi.
”Selvä!” aloin tarkastella paikkaa mihin hyökätä. Päätin iskeä jalkoihin. syöhsähdin eteempäin mutta yksiviiksi loikkasi ja tönäisi minut kumoon.
”Katseesi kertoo kaiken! yritä uudelleen” nousin ylös maasta ja loikkasin kohti yksiviikseä, katseeni oli kohdistunut hänen lapaansa. hyppäsin yksiviiksen selkään mutten osannut odottaa kun yksiviiksi kierähti selälleen ja minä jäin alle. ilma pakeni keuhkoistani ja jäin paikoilleni huohottamaan.
”Ei kai sattunut?” yksiviiksi kysyi ja tassutteli luokseni.
”Ei” nousin ylös ja jatkoimme harjoituksia iltaan asti.
”Hyvä nyt voimme mennä leiriin, opit paljon” yksiviiksi kehui.
”Kiitos, metsästän hetken ja tulen sitten perässä” minä sanoin ja odotin kunnes yksiviiksi oli lähtenyt. Lähdin tassuttelemaan kohti talvikkitassun ja minun tapaamispaikalle. odottelin tovin, kunnes talvikkitassu lopulta ilmestyi pensaasta.
”Hei!”
”Hei!” sanoimme toisillemme. kehräsimme ja juttelimme, kunnes talvikkitassu sanoi:
”Minun pitää mennä nyt ja arvaa mitä…… Minä olen nyt soturi, olen talvikinkukka!”
”Hieno juttu!” Sanoin ja tunsin pienen kateuden häntä kohtaan.
”No hei hei!” sanoin ja lähdin kohti leiriä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Unikkotassu
27.10.2012 12:05
Seikkailun alku
Osa 1

"Rauuh!" huusin, kun loikkasin kohti Ratamoläiskää. Ratamoläiskä väisti iskuni ketterästi. Tuhahdin ja yritin uudestaan, mutta tällä kertaan katsoin eri ruuminosaan, kuin viimeksi, Ratamoläiskä väisti iskuni, mutta sitten iskin hänen jalkaansa.
"Hyvin tehty, Unikkotassu, olet kehittynyt", Ratamoläiskä kehräsi. Hymyilin hieman kankeasti mestarilleni, en ollut oppinut jostakin syystä niin paljon, kuin muut. Mutta olin harjoitellut hieman itsekseni ja olen nyt saanut muut kiinni.
"Milloin saisin kokeilla taitojani-" olin kysymässä, kun jokin leijaili kuonolleni. Kohotin katseeni ja... Taivaalta satoi lunta! Ihka oikeaa, valkoista lunta!
"Lunta!" hihkaisin. "Sataa ihanaa lunta!" Rakastan lunta. Se on ihana pehmoista, ja valkoista, niin kuin minä, mutta siinä ei ole hopeisia läikkiä.
"Lehtikato on tulossa", Ratamoläiskä tuhahti, "se tuo aina mukanaan valkoyskän, joka voi yltyä viheryskäksi!"
>Viheryskä< ajattelin. Klaanille ei tekisi hyvää, jos viheryskä iskisi sinne...

Kun tulimme harjoittelemasta oli jo aurinkohuippu. Kannoin suussani jänistä ja paria varpusta. Tepastelin ylpeänä tuoresaaliskasalle ja laskin saaliini kekoon. Tassuttelin oppilaiden pesälle ja aloin peseytymään. Kun oli peseytynyt lähdin hakemaan syötävää. Otin kasasta kyyhkysen ja tassuttelin takaisin pesälle. Kuulin jonkinlaista vikinää. Innokas pentu kipitti ympäri aukiota. Pennun emo säntäsi tämän luokse ja torui: "Sanoinhan, että pysy pentutarhassa!" Emon äänessä oli huolehtivaisuuden ääntä. Itse en voinut kokea sitä enää oikeasti, kun vanhempani ja sisarukseni ovat kuolleet. Jatkoin syömistä ja lunta alkoi tupruttaa enemmän. Pentu vinkaisi innosta, kun lumihiutale leijui sen kuonolle. Yhtäkkiä pensaassa liikahti jokin. Nousin nopeasti pystyyn ja hiivin lähemmäs pensasta. Peräännyin hieman, kun pensas liikahti ja sieltä syöksyi jokin päin minua. Se oli kettu! Se rysähti minuun kiinni ja alkoi kynsiä minua kynsillään. Ulvoin kivusta ja riuhdoin itseäni irti. Lopulta voimani alkoivat ehtyä ja en enää jaksanut yrittää puolustaa itseäni...

Jatkuu...!
Vastaus:20 Kp:tä! :D

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: aurinkotassu
27.10.2012 11:25
//piiitkästä aikaa

odotin valkomyrskyä. pian hän ilmestyi soturipesän takaa.
"tänään harjoittelemme metsästystä" valkomyrsky kertoi. nyökkäsin. menimme hiekkakuopalle.
"katso tarkasti niin osaat" valkomyrsky selitti.
"selvä" nauuin. valkomyrsky pudottautui saalistus asentoon. ja hiipi kohti hiirtä joka oli ilmestynyt hiekkakuopan reunalle. päästyään lähelle hän loikkasi. ja läimäisi hiiren kuoliaaksi.
"koitahan nyt" valkomyrsky kehoitti. nyökkäsin. lähdin hiipimään kohti pensasta haistoin että siellä oli hiiri. lähelle päästyäni loikkasin ja läimäsin hiiren kuoliaaksi.
"hienoa jatketaan" valkomyrsky ehdotti. auringonhuipun hetkellä palasimme leiriin kannoin hiireä suussani. olin saanut viisi hiirtä.

//lyhyt kun ei ollu kauheasti aikaa mutta jotta ei näytä siltä että katoan täältä oli pakko kirjoittaa

Vastaus:15 Kp: tä

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Jadetassu
26.10.2012 17:40
Ilma oli viileää,mutta aurinkoista.Kauniin värisiä lehtiä putoili puista tuulen viemänä.Katseeni takertui raidalliseen kolliin joka hyppeli lehtien keskellä.
>Tammiturkki...<ajattelin haaveillen.Kollin katse oli lämmin.Meinasin sulaa siihen paikkaan kunnes ääni karjahti korvaani:
"HERÄTYS KÄÄRMEEN SIKIÖ!!!"
"Mitä?!"
Näin takanani Hohtohaukan.Yhtä'kkiä minun oloni tuntui pelokkaalta kun kuulin naaraan vihaiset sanat.
>Olenko tehnyt jotain väärin?<ajattelin hämmentyneesti.
"Lähde mestarisi luo!"Hohtohaukka murisi.Kyynel vierähti poskelleni:
>Miksi hän on noin ilkeä?<
Tassutin varjoja pitkin Pikkupilven luo ja painauduin häntä vasten.Pikkupilvi tuijotti minua silmät suurina:
"Mikä hätänä,Jadetassu?"
"Hohtohaukka käyttäytyy asiattomasti minua kohtaan,"mau'uin hiljaa.Pikkupilvi nyökkäsi ärtyneen näköisesti ja tallusti Hohtohaukan luo.Pikkupilvi murisi Hohtohaukalle jotain käyttäytymisestä.Näin,että Hohtohaukka yritti tarttua mestarini niskaan heittääkseen sen tieltään,mutta Pikkupilvi loikkaisi pois luokseni:
"Mennäänkö kävelylle?"
Nyökkäisin hämmilläni mestarini käyttäytymistä ja loikin Pikkupilvi rinnallani pois leiristä...
Vastaus:20 kp:tä! Toivon pian jatkua... TIEDOKSI KAIKILLE MUILLEKIN! LISÄÄN KP:T HIEMAN MYÖHEMMIN, EHKÄ VASTA MAANANTAINA, MUTTA PIAN PITÄÄ MENNÄ DISKOON JA LÄHDEN DISKOTA PÄIN ÄITIN LUOKSE ENKÄ VOI LUVATA ETTÄ PÄÄSEN KONEELLE!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
26.10.2012 16:08
Oli yllättävän kirkasta.
Ympärilläni oli kissoja, jotka olivat valkoisia.
"Mitä teemme?" yksi niistä vaikersi.
"Odotamme niin pitkään, kunnes Tuhkaturkin pennut synytvät." toinen sanoi.
"Ne eivät ole vielä edes olemassa!" yksi sähisi.
"Emme voi sallia tätä..." kuului ääni heidän takanaan.
Se oli musta päällikkö.
"Jos Tuhkaturkki tulee tiineeksi, hän kuolee synnytykseen!" hän sähisi.
"Ei pakosti. Tähtiklaani päättää sen." yksi pieni valkoinen kissa sanoi tyynesti.
"Meidän pitää vain odottaa, kunnes Tuhkaturkki tulee tiineeksi ja pennut synytvät. Meidän pitää auttaa kaikilla voivillamme, että hän selviytyisi." päällikkö sanoi.
Sitten valoisuus katosi ja tuli pimeää.
Eteeni ilmestyi iso musta kissa.
"Hehhheh... Tuhkaturkki. Älä kuuntele nuita hyväntahtoisia höperöitä. Kuuntele minua. Mieti vähän, mitä olet tekemässä. He ovat oikeassa, että kuolet synnytyksessä, mutta voit estää sen kieltäytymällä Nopsatuulen ehdotuksesta."
Musta kissa oli vähän aikaa hiljaa kunnes kuiskasi korvaani:
"Mieti... Olen puolellasi. He tuolla taivaassa eivät ole puolellasi. Usko minua. Usko..."

Heräsin kammottavasta painajaisestani.
Oli jo ilta, jolloin aurinko laski.
Kampesin itseni jaloilleni ja jolkotin ulos pesästä.
"Nopsatuuli!" huhuilin.
Kohta valkoinen pää tuli näkyviin puskan takaa.
Hän jolkotti minua kohti.
"Tuhkatassu! Näitkö painajaista?" hän kysyi.
"Joo. Siinä oli valkoisia kissoja, jotka puhuivat synnyttämisestäni. Minä..."
Lopetin lauseeni, vedin henkeä ja sanoin:
"Minä kuolisin synnytyksessä. Mutta he yrittävät auttaa."
Nopsatuulen ilme muuttui huolestuvaksi.
"Sitten eteeni ilmesty musta kissa, joka sanoi että todella kuolisin, mutta voin estää sen jos kieltäydyn ehdotuksestasi. Mutta en halua kieltäytyä!" sanoin.
"Ymmärrän sinua, mutta en halua menettää sinua." Nopsatuuli kuiskasi ja kyynelet tulivat hänen silmiinsä.
Katsoin Nopsatuulta.
"Minä päätän tästä. Se ei ole sinun päätettävissäsi" sanoin.
Olin hiljaa vähän aikaa ja kuiskasin:
"Ja olen päättänyt, että teen pentuja kanssasi."
Kun olin sanonut sen, lähdin tassuttelemaan kohti Tuhkamarjan luolalle.
Kun olin Tuhkamarjan luolalla, pysähdyin miettimään.
>Kuolen... Minä kuolen pentujeni vuoksi. Mutta se ei ole varmaa.<
Karistin ajatukset mielestäni ja mau'uin Tuhkamarjan luolaan:
"Tuhkamarja! Minä täällä, Tuhkaturkki! Haluaisin puhua eräästä asiasta."
Harmaa pää tuli esiin luolan uumenista.
"Hei. Kuinka voit?" Tuhkamarja kysyi.
"Ihan hyvin. Näin viimeyönä unta, että ympärilläni on valkoisia kissoja, jotka puhuivat synnytyksestäni. He sanoivat, että kuolisin siinä." sanoin.
"Aiotko tehdä pentuja Nopsatuulen kanssa?" Tuhkamarja kysyi.
Nyökkäsin.
"Siinä tapauksessa ehdotan, että jatkat samaan malliin. Minulla on joitain yrttejä parantamassa synnytystäsi. Lupaan että et kuole."
"Oikeasti?" kysyin.
"Kyllä." Tuhkamarja vastasi.
"Kiitos." sanoin ja tassuttelin leiriä kohti.
Nopsatuuli tuli vastaan.
En sanonut hänelle mitään. Kävelin vain hänen ohitseen. Huiskautin hänen kasvojaan hännälläni sen merkiksi, että en ollut vihainen.
Menin vain sotureiden pesään ja menin makuulle pedilleni.
Toivoin, että näkisin unta uudestaan tietääkseni lisää synnytyksestäni.
Niinpä suljin silmäni ja yritin nähdä sitä unta.

Voin kirjoittaa vasta maanantaina koska lähden matkalle viikonlopuksi, enkä voi kirjoittaa silloin. Pahoittelen!:(
Vastaus:Jännä alku! 37 kp:tä! ;)

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Sinitassu
26.10.2012 15:25
JATKUU…

Oli kulunut muutama päivä siitä kun olin saanut tietää suvustani. tassuttelin metsässä, kunnes huomasin että taivaalta putosi pieniä valkoisia haituvia.
”LUNTA!” Huusin. Hypin niin kauan ja kiepuin ympäri, huusin niin että koko metsä raikui, kunnes kaaduin maahan, olin niin pyörällä päästäni. Hetken päästä nousin taas tassuilleni ja ajattelin:
>Voi ei! monet yrtit kuolisivat pian.< keräsin kuuhuipun hetkeen asti yrttejä, ja sitten rupesin kuskaamaan yrttejä parantajan pesään.
”Missä ihmeessä sinä olet ollut?!? olemme olleet huolissamme sinusta.” Mutaturkki torui minua väsyneenä.
”Anteeksi, olin keräämässä yrttejä, kun nehän kuolevat aivan pian” sanoin.
”Hienoa, mutta kerrothan ensikerralla kun viivyt kauemmin?”
”Tottakai!” tassuttelin tuoresaaliskasalle ja nappasin sieltä viimeisen saaliin. Katselin hetken uinuvaa leiria. sitten söin ahneesti ja menin nukkumaan.

Aamulla heräsin vasta auringon huipun hetkenä. herättyäni tassuttelin ulos ja katselin hetken valkoista maata ja lähdin loikkimaan vaivalloisesti lumihangessa. Loikin metsään ja lumihanki madaltui.
kävelin joelle ja huomasin että se oli jäässä. tassuttelin jäälle ja liukastuin, jää rikkoutui allani ja putosin jokeen.
”Voi ei!” murahdin ja aloin uimaan vahvoin vedoin. Henkeni melkein salpautui kun tunsin veden kylmyyden turkillani. pääsin vihdoin ylös joesta ja raahustin leiriin, ja siellä parantajan pesälle. Mutaturkki tutki minut ja kertoi että olen vilustunut.
”Et pääse mukaan parantajien kokoontumiseen” Mutaturkki ilmoitti minulle.
”Voi ei! Mutta….”
”Ei mitään muttia, sinä et ikinä paranisi jos raahustaisit kanssamme korkokiville asti.”
Mutaturkki sanoi ankarasti.

Oli kulunut päivä ja Mutaturkki oli käynyt parantajien kokoontumisessa.

”Kerron sinulle suru uutiset Sinitassu……Ystäväsi Tippatassu on kuollut…..”

//Ei tullu pitkää mut nyt lähen hiki hatussa kiireesti kuviskouluun joka alkaa puolelta..... :D//
Vastaus:29 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumitassu
26.10.2012 14:23
JATKUU.....

Aamulla heräsin ja tassuttelin ulos pesästä LUMI OLI SATANUT MAAHAN JA SATAA EDELLEEN! Aloin hyppiä riemuissani ja koetin napata jokaisen hiutaleen. Pian pennut ja muutkin oppilaat myös Veritassu pomppivat riemuissaan hiutaleiden perässä ja tämä oli monen ensimmäinen talvi. Klaanin vanhimmat katselivat aukion laidalla nuorten temmellystä ja juttelivat. Klaani päällikkö katseli ylpeänä klaaniaan ja Kaarnakasvo ja hänen potilaansa olivat syömässä aamiaistaan. kuningattaren varoittelivat pentujaan kylmästä säästä ja siitä etteivät vahingossa vahingoita toisiaan. Kaikki oli niin hyvin.
kunnes havahduin ja katsoin taivaalle. Siellä kaarteli haukka. Yksi kuningattarista, Haukkalento huusi:
"Pennut! Äkkiä pois sieltä haukka on tuolla!!" Samassa pennut ja oppilaat kiljaisivat ja juoksivat eri suuntiin. Minä näin kuinka haukka kaartui syöksyyn ja nappasi yhden pennuista mukaansa minä loikkasin ja tarrasin pentuun. raapaisin haukka ja sain pennun. Pentu oli loukkaantunut pahasti. Jätin sen siihen sillä haukka syöksyi jo minua kohti.

Kaarnakasvo pinkaisi pennun luo ja vei parantajan pesään turvaan ja pennun emo syöksyi mukaan ulvoen surusta. Minä taas tunsin kuinka haukan kynnet tarttuivat minuun mutta Veritassu loikkasi valtaisan loikan ja työnsi haukan irti minusta. haukka kaarsi ylös ja teki äkkiä käännöksen ja nopean syöksyn ja vei yhden pennuista ja lensi pois, kukaan ei ehtinyt auttaa pentua joka oli kiljaissut epätoivoisesti ennen kuin haukka katosi näkyvistä. siinä samassa muutama soturi lähti haukan perään ja Pennun emo oli ikävä kyllä haukkalento. Tällä oli kolme pentua ja yhden haukka vei juuri ja toinen loukkaantui. yksi terve pentu oli vielä emon kanssa. Minua niin kävi sääliksi haukkalentoa. ja päätin mennä katsomaan pentua. Sitä ennen sanoin kiitokset veritassulle sillä hän oli pelastanut minut. minä en ollut saanut muuta kuin muutaman vertavuotavan haavan, mutta ne eivät olleet vakavia. Muut pennut paimennettiin tarhaan ja soturit tuijottivat taivaalle. Soturit jotka olivat lähteneet pennun perään palasivat ja pieni harmaa nyytti hampaissaan.

"Saimme pennun. Haukka kuitenkin pääsi karkuun." soturi sanoi. ja vei pennun toisen pennun viereen.
"He ovat vakavasti loukkaantuneita.
Katsotaan selviävätkö he." Kaarnakasvo sanoi.
Hoidimme pentuja ja niistä toinen menehtyi ennen yötä.
se haudattiin ja sen emo valvoi sen vierellä. Toinen pentu kuitenkin selvisi ja oli aika monta päivää lepäämässä. Lopuksi kuitenkin pääsi takaisin muiden pentujen luo.
Pennulle jäi kuitenkin ikuiset arvet siitä, mutta se on parempi kuin kuolema.
”Veritassu tuletko kanssani nummelle?” Huikkasin tälle kun tämä lorvi mestarinsa luona.
”No voisinhan minä tulla! Eihän siitä haittaa ole!” ja hän katsoi kysyvästi mestariinsa. Mestari nyökkäsi ja Veritassu pinkaisi luokseni ja juoksimme yhdessä nummelle.
Minulla oli nyt parempi suojaväri kuin veritassulla, hänhän oli kellanpunainen ja minä valkoinen. Lumi oli kylmää. Mutta siitä huolimatta kierimme siinä ja pidimme hauskaa niin kuin eilenkin.
”Tapellaanko leikillä?” Veritassu kysyi.

”Sopii!” Ja loikkasin hänen päälleen kynnet visusti piilossa ja sitten taistelimme ja minä huidoin vain päättömästi Veritassua ja tämä käytti hienovaraisia taisteluliikkeitä. Taistelun jälkeen minä tassuttelin Veritassun kanssa leiriin.

”Mennään nyt syömään. Sitten voisimme tehdä jotain kivaa, ellei sinulla ole jotain soturi koulutukseesi viittaavaa.” Sanoin Veritassulle.

”Sopiihan se. Mutta minulla on taistelu harjoitukset, mutta voin kyllä syödä kanssasi.” Veritassu sanoi.
”Selvä. Sopii.” Sanoin hänelle. Söimme ja menimme tekemään omia puuhiamme.

JATKUU...
Vastaus:30 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumitassu
25.10.2012 21:11
Heräsin pediltäni. Olin eiles saanut tietää emostani ja isästäni. Nyt olisi todella mukavaa vielä päästä kuukivelle ja nähdä Sinitassu! Tassuttelin rajalle ja näin Sinitassun.
"Hei! Tippatassu on liittynyt tähtiklaanin riveihin. Yksi parantaja oppilas vähemmän." Sinitassu sanoi murheellisena.
"Voi ei! Mistäs sinä sait tietää? Toivottavasti hänellä on joku siellä hopeahännällä." sanoin.
"Tiedän koska tapasin Tuhkamarjan rajalla. Hän oli surullinen menetettyään oppilaansa ja Tippatassu kuoli puskiessaan Tuhkamarjan mäyrän alta pois." Hän sanoi hiljaa.
"No minun pitää mennä, minulla piisaa tehtäviä, tai no eipä juuri... Mutta ajattelin peuhata Veritassun kanssa hänelläkin on vapaa päivä!" Huusin ja juoksin jo pois päin kohti leiriä. Leirissä juoksin Veritassun luo.
"Veritassu! Tuletko kanssani nummelle?"
"Voisinhan minä. Ajattelinkin että missä sinä olet." Veritassu sanoi.
"Tule jo!" Huusin juoksiessani jo nummelle. Siellä minä loikkasin Veritassun kimppuun, mutta painista tuli mahdoton. Minä vain huidoin ja koetin keksiä omia taistelu liikkeitä. kuntaas Veritassu hyökkäili harkitsevasti ja taidolla. Lopulta olimme pelkkä karvojen sekamelska kun painimme nummella ja turkkini olikin pian ihan likainen. Puhtaan valkoinen turkkini oli muuttunut harmahtavaksi ja oli täynnä häinän korsia ja muuta.
"Okei sinä voitit!" Huudahdin kun Veritassu loikkasi päälleni ja kaatoi minut maahan. Nauroimme ja kierimme maassa ja meillä oli tavattoman hauskaa. Me juoksimme nummen halki ja loikimme kivien yli. Kiipesimme puuhun ja katsoimme kumpi saa noudettua enemmän hunajaa, ja monellako pistolla. Veritaasu sai kaksi pistoa ja minä yhden. saimme melko tasaisesti hunajaa, mutta minulla oli enemmän. Minä voitin tällä kertaa!
Jatkoimme juoksuamme ja metsästimme ruokamme. Sitten vaihdoimme kieliä ja suimme toistemme turkit puhtaiksi ja nypimme niistä roskat.Sitten otimme lepotauon ja painoimmr päämme toistemme turkille. Meillä oli hauska päivä.
Minä menen nummelle nopeasti hakemaan hunajan. Sinä voit jäädä jos haluat.
"Minä tulen mukaan." Veritassu sanoi.
Tassuttelimme nummelle ja otimme hunajat. yhtäkkiä suuri kolli hyppäsi pensaasta ja suoraan päälleni. Sitten pimeni. Tippatassu tuli luokseni ja snaoi.
"Sinä menetit tajun. Et vielä pääse tänne. Voit mennä. " Tippatassu sanoi.
"se selvä." änkytin ja aloin haihtua pois. raotin silmiäni ja näin Veritassun pään ja kaarnakasvon.
"Oletko kunnossa?" Veritassu huudahti.
"Kyllä olen. Olen ihan kunnossa!" Mauúin.
" Voidaanko vaikka mennä syömään ja sitten nukkumaan?" Kysyi.
"Joo mennään!." Veritassu sanoi ja lähdimme syömään. Ruoan jälkeen menimme nukkumaan.

//kirjoitan pidemmän huomenna! ;) nyt ei ehdi ku emo sanoo et pitää sulkee kone! ;)
;)
Vastaus:Jännnittävä tarina! ;) Saat 30 pistettä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikkitassu
25.10.2012 20:21
Viides luku
Ensimmäinen päiväni soturina
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä kummulle Klaanikokoukseen!” Arpitähti kajautti sanat ilmoille. Tassuttelin muiden kanssa kummun luo.
”Talvikkitassu, tulisitko tänne?” Arpitähti pyysi ja hypähti alas kummulta.
”Minä Arpitähti, Varjoklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vouronsa tulla soturiksi.” Arpitähti piti hetken tauon ja katsoi minua silmiin.
”Talvikkitassu, lupaatko elää soturilain mukaan ja puolustaa tätä klaania – jopa henkesi uhalla?”
”Lupaan.” Vastasin.
”Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta”, Arpitähti jatkoi, ”annan sinulle soturinimesi: Talvikkitassu, tästä lähtien sinua tunnetaan Talvikinkukkana. Tähtiklaani kunnioittaa jalomielisyyttäsi ja urheuttasi, ja hyväksymme sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi.” Arpitähti julisti. Arpitähti nuolaisi päätäni ja minä hänen lapaansa.
”Talvikinkukka, Talvikinkukka!” Kaikki huusivat yhteen ääneen.
”Ja tavalliseen tapaan Talvikinkukka valvoo tämän yön…”
Jatkuu…
//Voisitko siirtää mut lomalle siihen saakka et Poltetassu on soturi?

Vastaus:Ok, minä lisään sinu lomalla oleviin! 0nnittelut soturin johdosta! Saat tästä 20 Kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tippatassu
25.10.2012 16:56
Jatkuu...

Kahden kuun päästä menimme korkokiville.
"Hienoa! Kaikki on koolla!" Tuhkamarja sanoi kun Sinitassu ja Mutaturkki tulivat.
Lähdimme tassuttelemaan kohti Korkokiviä. Näimme matkalla mäyrän, kaikki muut jouksivat puuhun paitsi Tuhkamarja... Jouksin ja tönäisin hänet edestä. Mäyrä liiskasi minut.
"Nyt on sinun aikasi tulla Tähtiklaaniin." Emoni sanoi.
"Mutta... mutta ei kai vielä?..." Kysyin.

//Voisitko lisätä Tippatassun Tähtiklaaniin kun ei nyt oikein riitä kahdella hahmolla...
Vastaus:Ok, voin lisätä ja saat 10 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikkitassu
25.10.2012 16:39
Neljäs luku
Mestarini tarkkailee minua
”Kuka olet?” Kysyin kauniilta valkoiselta naaraalta.
”Olen emosi, Kyyhkynsulka.” Hän sanoi.
”Olen Tähtiklaanissa, kun kuolin taisteluun.” Hän jatkoi. Tuijotin häntä, puoliksi hämmentyneesti ja puoliksi peloissani.
”Ei hätää tyttäreni, vielä ei ole sinun aikasi.” Kyyhkynsulka jatkoi. Huojennuin kun minun ei tarvinnut jättää Poltetassua.
”Taidat olla rakastunut, siihen Tuuliklaanin kissaan.” Emoni kertoi minulle.
”Ei hätää, sinunkin isäsi oli Tuuliklaanin Mutaturkki.” Emoni jatkoi tyynnytellen.
”Olimme silloin vielä nuoria…” Hän jatkoi puoliksi itselleen.
”Mutta nyt, ei ole vielä sinun aikasi tulla Tähtiklaaniin.” Hän sanoi.
”He odottavat tuolla alhaalla sinua.” Hän jatkoi.
”Hei hei Kyyhkynsulka, emoni.” Sanoin ja lähdin tassuttelemaan kohti alhaalla olevaa kehoani.
”Näemme vielä!” Kyyhkynsulka huusi perääni. Heräsin ja Nuhanenä touhusi ympärilläni.
”En tiedä… Hän saattaa olla mennyttä…” Nuhanenä sanoi murheisena. Ja Arpitähti alkoi laahustaa omalle pesälle pää alhaalla ja häntä maata laahaten.
”Enkä ole!” Sanoin käheällä äänellä.
”Talvikkitassu! Hän elää!” Nuhanenä kiiruhti Arpitähden perään ja huudahti.
”Upeaa!” Arpitähti sanoi ja nosti hännän ja pään ilmaan, ja jolkutti luokseni ylväänä.
”Nyt lepoa Talvikkitassu.” Nuhanenä sanoi minulle käskevästi.
”Selvä, ei vai pariin päivään ulos?” Kysyin kähisevästi.
”Ei, ei pariin päivään ulos.” Hän toisti.
”Ota nämä.” Hän sanoi ja tökkäsi kuonollaan Unikonsiemeniä kuonollaan luokseni. Noukin Unikon siemenet kuuliaisesti maasta, ja nukahdin alta yksilön. Kun heräsin aamu sarasti kauniisti puiden takaa. Kuulin Nuhanenän häärivän pesällä.
”Nuhanenä, kurkkuni on kipeä.” Sanoin käheällä, melkein kuulumattomalla äänellä.
”Sen huomaakin, tässä ota hunajaa.” Hän sanoi. Tunnelista ilmestyi tutun ärsyttävä hahmo.
”Täälläkö se Talvikkitassu lorvailee?” Hohtotassu sanoi ivallisesti.
”Niin täällähän minä.” Vastasin käheällä äänellä ärsyyntyneesti.
”Toin vähän saalista, nauti vain MINUN löytämästä saaliista.” Hohtotassu jatkoi yhtä ivallisesti kuin aina. Hän laski saaliin maahan.
”Lopettakaa nyt!” Nuhanenä käski.
”Kiitos saaliista, Hohtotassu.” Hän jatkoi.
”Eipä mitään.” Hohtotassu sanoi Nuhanenälle ja lähti tassuttelemaan kohti leiriä ja sieltä suuaukolle.
”Milloin pääsen pois?” Kysyin toivekkaana.
”Silloin kun on kokous, eli huomenna, koska pääset kokoukseen.” Nuhanenä sanoi.
>Pääsen kokoukseen!< Toivoni syttyi kun ajattelin.
>Mutta vasta huomenna…< Viimeinenkin toiven ripe sammui. Heräsin aamulla virkeänä ja odotin kauan iltaa, sitä odotettua iltaa.
”Talvikkitassu!” Tummaturkki huusi.
”Tule partioon.” Hän jatkoi.
”Selvä, suin ensin itseni!” Sanoin ja aloin rivakkaasti sukia turkkiani. Kun olin sukinut lähdimme matkaan, päiväni meni nopeasti, lopulta oli ilta ja lähdimme kokoontumiseen.
”Olemme ensimmäiset!” Arpitähti sanoi. Seuraavaksi tulivat Jokiklaanilaiset ja sen jälkeen Myrskyklaanilaiset.
”Missä Tuuliklaani viipyy?” Arpitähti kysyi malttamattomana kiven päältä. Melkein heti Tuuliklaani tulikin paikalle ja Pitkätähti pujotteli kissa joukon ohi Puhujankivelle.
>Onko Poltetassu edes mukana?< ajattelin.
Nukahdin, emoni tuli, kysyin häneltä:
”Minun Isäni ei tainnut olla Tuuliklaanista?”
”Hän on kyllä Tuuliklaanissa” Kyyhkynsulka vastasi.
”Kuka?” Kysyin ihmeissäni.
”Ruskoturkki, klaanin vanhin.”
Havahduin ääneen:
”Talvikkitassu!” Kuulin.
”Oletko valmis?” Tummaturkki kysyi.
”Mihin?” Kysyin häneltä.
”Lähdemme Korkokiville, etkö muista?” Tummaturkki kysyi.
>Pääsen ihan kohta soturiksi!< Ajattelin.
”Selvä, syönkö?” Kysyin.
”Syö vaan.” Tummaturkki sanoi ja Arpitähti odotti kärsimättömänä hänen vieressään.
Nappasin nopeasti rastaan kasasta ja hotkin sen.
”Olen valmis.” Sanoin suu täynnä ruokaa.
”Selvä, käy vielä hakemassa vaellus yrttejä.” Tummaturkki sanoi. Kiiruhdin parantajan pesälle ja sanoin Nuhanenälle:
”Haen vaellus yrttejä!”
”Selvä, ota siitä.” Hän sanoi ja ojensi minulle kääreen.
”Selvä.” sanoin ja nappasin ne maasta ja hotkin ne ripeästi, ne maistuivat karvailta.
Kuljimme kohti Korkokiviä. Ajattelin jännittyneenä.
>Milloinkohan pääsen soturiksi?!< Tassuttelimme rivakasti ja pääsimme illalla Korkokiville.
”Talvikkitassu… jää vaikka ulos.” Arpitähti sanoi ja lähti tassuttelemaan kohti Kuukiveä.
>Selvä.< Ajattelin ja istahdin suuaukon viereen, toiselle puolelle kuin Tummaturkki.
Kun Arpitähti tuli, hän näytti vaivaantuneelta. Ihmettelin kummasti mitä oli mahtanut näkyä.
>Ei hän yleensä näytä tuollaiselta…< ajattelin.
”Mennään.” Arpitähti murahti. Lähdimme tassuttelemaan leiriin. Kun olimme leirissä illalla.
”Mene nukkumaan nyt Talvikkitassu, syö ensin.” Arpitähti sanoi minulle ja raahusti pesälleen.
>Mikäköhän nyt on hätänä?< ajattelin ennen kuin menin hakemaan riistaa. Otin vanhan rotan pinosta. Otin sen suuhuni ja aloin syödä.
”Onko kukaan nähnyt Puolukkatassua?!” Nuhanenä maukaisi hätääntyneesti.
”En…” Vaikeroin hätääntyneesti, miltein kuulumattomasti.
>Hän on hyvä ystäväni!< ajattelin ja jätin rotan siihen ja lähdin pinkomaan metsään etsimään Puolukkatassua.
”Puolukkatassu!” Huusin.
”Talvikkitassu!” Puolukkatassu huusi. Lähdin juoksemaan ääntä kohti.
”Älä tule lähemmäs!” Puolukkatassu sähisi. Hän oli pienessä kiven kolossa mäyrän ahdistelemana.
”Ettei mäyrä huomaa sinua!” Hän jatkoi. Juuri kun Puolukkatassu sanoi sen mäyrä kääntyi katsomaan minuun päin. Se kääntyi, murahti ja lähti ajamaan minua takaa. Lähdin juoksemaa metsään, hypin runkojen yli mutkittelin. Lopulta kiipesin puuhun. Lähdin kiipeämään alas heti kun mäyrä lähti. Tassuttelin leiriin päin ja hyppäsin piikkipensaan läpi ja reikä oli juuri ja juuri tarpeeksi suuri. Hyppäsin puunrunkojen yli ja tassuttelin leiriin. Huomasin rottani ja aloin jatkaa sen jyrsimistä. Kun olin syönyt rotasta kaiken mitä pystyin syödä, menin hautaamaan sen rippeet ja lähdin nukkumaan sammalpedilleni. Nukahdin… Aamulla joku tökki varovaisesti kylkeäni. Havahduin hereille ja huomasin että Tummaturkki tökki minun kylkeäni ja kysyi:
”Mennäänkö? Heti kun olet syönyt?”
”Minne?” Kysyin ja nousin istumaan.
”Arvioin metsästys taitosi.” Tummaturkki sanoi.
”Selvä.” Sanoin ja lähdin hakemaan tuoresaalista. Nappasin kasasta hiiren. Tassuttelin syömään oman sammalpetini viereen. Kun olin syönyt menin kaivamaan kuopan ja menin Tummaturkin luo.
”Noin, mene nyt, katson mitä olet oppinut.” Tummaturkki maukui minulle.
Tassuttelin ja sain riistaa ja löysin myös sitä. Lopulta tulin riistan kanssa…
Jatkuu…
//siinä ois yks tarina…

Vastaus:40 kp:tä! ;)

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tippatassu
25.10.2012 16:37
Tassuttelin hakemaan Hallaturkkia joka on nykyään klaanin vanhin.
"Hallaturkki tulisitko?" Kysyin häneltä.
"Miksi muka?" Hän vastasi ja raotti silmiään unen jäljiltä.
"Ulko ilma tekee hyvää." Sanoin hänelle.
"Selvä..." Hän sanoi ja nousi ylös pediltä. Tassuttelimme paikkaa jossa tapasin Sinitassun.
"Täällä on Jokiklaanilainen!" Hän sähähti.
"Niin tiedän, hänellä on sinulle tärkeää asiaa." Sanoin ja jatkoimme tassuttelua...

//Aik lyhyt... mut halusin kirjottaa pienen tarinan edes...
Vastaus:16 kp:tä! ;3

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
25.10.2012 15:03
Nousin pediltäni ja tassuttelin ulos pesästä.
Aurinko lämmitti turkkiani.
Kuljin vähän aikaa eteenpäin etsien Nopsatuulea, mutta vastaani tulikin Okatassu.
"Hei, Tuhkaturkki!" hän sanoi.
"Hei. Mukava nähdä sinua." sanoin ja puskin Okatassun kehoa.
"Olen ylpeä sinusta, Tuhkaturkki. Olet soturi, vaikka olet ollut täällä vähemmän aikaa, kun minä." hän sanoi.
Hymyilin ja puskin vielä kerran.
Katsoin joka puolelleni ja kuiskasin:
"Osaatko pitää salaisuuden?"
Okatassu nyökkäsi ja höristi korviaan.
Kurotin kaulaani Okatassun korvan lähelle ja kuiskasin:
"Ajattelin, että teemme pentuja Nopsatuulen kanssa."
Okatassun silmät sumenivat.
"Vitsailet kai." hän tiuskaisi.
Kavahdin taaksepäin.
"En. Tarkoitan sitä." sanoin.
Okatassu katsoi minua epäuskoisena.
"En kyllä usko. Ette ole edes pari..."
Olin aivan hämmästynyt.
"No niin... Kuuntele Okatassu. Me olemme jo Nopsatuulen kanssa pari. Aiomme tehdä sitäpaitsi pentuja. Ihan oikeasti." tiuskaisin.
Okatassu pudisti päätään ja juoksi pois.
Huomasin surun hänen silmissään.
>Sanoinko jotain väärin? Rakastaako Okatassu minua, kun nuin suuttui?<
Tassuttelin kohti hiekkakuoppaa.
Kun olin hiekkakuopalla, harjoittelin itsekseni soturiliikkeitä.
Juuri niitä, mitä Ruskohäntä opetti.
Keskityin vain juoksemiseen. Jännitin lihakseni ja lähdin juoksuun.
Kuvittelin edessäni soturin, joka teki haavan kylkeeni. En edes välittänyt Tuhkamarjan sanoista. Ei minun ollut pakko levätä.
Hyppäsin mielikuvitukseni kimppuun ja paljastin kynteni.
Raavin häntä ja läimäisin häntä poskeen.
Hetken päästä onnistuin kaatamaan hänet. Sitten kadotin soturin mielestäni.
Kuulin rapinaa puskasta. Se oli Nopsatuuli.
"Taisteit hyvin mielikuvitustasi vastaan." hän sanoi.
Räpytin silmiäni kiitollisena, ja sanoin:
"Muuten, olen miettinyt sitä sinun ehdotustasi niistä... Pennuista." sanoin.
Nopsatuuli katsoi odottavana minua.
Olin vähän aikaa hiljaa kunnes sanoin:
"Suostun ehdotukseesi. Teen pentuja kanssasi."
Nopsatuulen silmät alkoivat säteilemään.
"Oikeasti?" hän kysyi.
Nyökkäsin.
Sitten hän alkoi hyppiä ilosta ja painimaan minun kanssani.
Kierimme siinä vähän aikaa nauraen, kunnes voitin Nopsatuulen.
Nopsatuuli naurahti, ja nuolaisi poskeani.
Olimme siinä vähän aikaa katsoen toisiamme. Lopulta nousin hänen päältään ja sanoin:
"Sinun pitäisi varmaan jatkaa hommiasi."
"Niin. Kerron saman tien kaikille." Nopsatuuli vastasi.
"Ei! Sen pitää pysyä salaisuutena!" huudahdin.
"Miksi?" Nopsatuuli kysyi yllättyneenä.
"Siksi, koska silloin kaikki rupeaisivat hössöttämään ja..." lauseeni keskeytyi.
Jatkoin kohta:
"Okatassu suuttui siitä, kun kerroin hänelle siitä."
"Selvä. Pidän sen salaisuutena." Nopsatuuli sanoi ja lähti tassuttelemaan kohti leiriä.
Olin niin onnellinen, että hyppelin koko ajan matkallani leiriin.
Hypin ja pompin sotureiden pesälle asti.
Tassuttelin varjoiseen ja viileään pesään.
Rupesin makaamaan vuoteelleni.
Siinä onnelisena pohdiskellessani silmätluomet rupesivat tuntumaan raskailta ja ne painuivat kiinni.

Vastaus:Ihana tarina! :3 30 kp:tä! ;D

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Siniturkki/Poltetassu
24.10.2012 20:51
JATKUU....

Oli kulunut kaksi kuuta Minttuturkin kuolemasta ja mäyrä oli häädetty tiehensä.
>käyn tapaamassa talvikkitassua.< ajattelin. juuri kun olin lähdössä Veritassu saapui luokseni.
"Hei Veritassu!"
"Hei Poltetassu!" sanoimme toisillemme. tassuttelimme yhdessä metsälle ja juttelimme päivästä. äkkiä Veritassu kyyristyi ja hiipi jotain kohti. minulla kesti hetki nähdä miksi hän hiipi.
"Jänis!" Mumisin.
>Käyn katsomassa talvikkitassua vähän myöhemmin.< ajattelin

//Pahoittelen ihan HIRVEESTI tän "Tarinan lyhyyttä tää on ihan hirvee kirppu muttakun aika loppuu nii joudun menee.....vielä kerran suuret pahoittelut! :/"//
Vastaus:Saat 10 kp:tä! Lisään ne huomenna! ;)

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
24.10.2012 14:55
Auoin hiljattain silmiäni. Oli yö.
Nopsatuuli nukkui vieressäni. Hitaasti nousin istumaan, ja aloin nuolla käpäliäni.
Sen jälkeen katsoin haavaani. Siinä oli vieläkin hämähäkinseittiä, sekä haava oli loppunut vuotamasta.
Takanani Nopsatuuli heräsi minun ääniini.
"Mitä nyt, Tuhkaturkki? Onko jokin hätänä?" hän kuiskasi.
Pudistin päätäni ja kuiskasin:
"Ei. Kaikki on ihan hyvin."
Nopsatuuli näytti helpottuneelta.
"En saa unta." kuiskasin.
"En minäkään. Mutta koetetaan saada unen päästä kiinni. Minulla on aikainen nousu huomenna. Sinä saat vielä levätä huomisen." hän vastasi.
Nyökkäsin ja me ruvettiin makaamaan sammaleella pehmustetulle vuoteelle.
Katsoimme toisiamme pitkään, mutta ruvettiin lopulta nukkumaan.

Aamulla heräsin siihen, kun lintu liversi puussa. Raotin silmiäni vähän, ja huomasin että Nopsatuuli oli poissa. Hän oli jo lähtenyt soturihommiin.
>Kylläpä minua väsytti.<
Nousin seisomaan ja lähdin tassuttelemaan ulos sotureiden pesästä.
Ulkona oli todella kaunis päivä. Pennut telmivät pentutarhassa Pajuturkin vartioimana.
Metarit olivat opettamassa oppilaitaan, ja sää oli aurinkoinen.
*Tassuttelee Tuhkamarjan luokse.
Kun olin Tuhkamarjan luolan lähellä, eteeni viuhahti Nopsatuuli.
"Hei, Nopsatuuli!" sanoin.
"Hei, Tuhkaturkki. Tulen mukaasi Tuhkamarjan luo kuuntelemaan uutiset."
"Okei." sanoin.
"Tuhkamarja!" maukui Nopsatuuli.
"Kuka kysyy?" vastasi Tuhkamarja.
"Tuhkaturkki ja Nopsatuuli." sanoin.
Naaras pujahti luolastaan kohti meitä mukanaan uusi hämähäkinseittikäärö.
"Minun pitää uusia seitti. Vanha seitti on ihan veressä." Tuhkamarja sanoi lempeästi.
Hän aukaisi siteen ympäriltäni ja vaihtoi uuden.
"Noin. Sinun pitää levätä vielä yksi päivä. Mutta siteen pitää olla monta viikkoa. Tule uusimaan siteesi huomenna." hän sanoi.
Nyökkäsin ja aloimme kulkea Nopsatuulen kanssa leiriin.
"Minun pitää mennä metsästämään. Tuon sinulle jotain." Nopsatuuli huikkasi, nuolaisi poskeani ja lähti juoksemaan kohti metsää.
Minä tallustelin takaisin sotureiden pesään.
En halunnut levätä. Halusin vain miettiä ja miettiä Nopsatuulen sanoja.
>En tiedä olisinko valmis tekemään pentuja. Sitten minun pitää hoivata niitä ja kaikkea.
En osaa päättää...<
Ruskohäntä tuli pesään.
"Hei. Miten haavasi voi?" hän kysyi.
"Ihan hyvin. Tuhkamarja vaihtoi siteen." vastasin.
"Näytät väsyneeltä. Lepää vähän." Ruskohäntä sanoi.
Pudistin päätäni.
"En ole väsynyt. Olen vain vähän sen näköinen eilisen jälkeen." sanoin.
Ruskohäntä nyökkäsi ja tassutteli ulos.
Rupesin makaamaan pedilleni ja mietin uudestaan.
> Pitäisikö suostua? En tiedä! Nopsatuuli on ihana ja kiltti, mutta pentuja...<
Mietin sitä vähän aikaa. Olin päättänyt.
>Aion suostua Nopsatuulen ehdotukseen.<

Sori, kun tuli vähän lyhyt!:D Kirjoitan huomenna pidemmän.

Vastaus:Ihanaa! Pentuja! :D Saat 38 kp:tä! ;3

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Puolukkatassu
Kotisivut: http://saastemeri.suntuubi.com/
24.10.2012 13:52
Sadepisarat tipahtelivat maahan, ja ne näyttivät aivan kyyneleiltä, jota taivas vuodatti. Nousin ylös ja ravistelin turkkiani.
#Tänäänhän on ensimmäinen päiväni parantajaoppilaana!#, ajattelin ja hymyilin itsekseni. Astuin ylös saniaispediltäni parantajanpesän nurkasta. Sade kokosi kasaan pientä lammikkoa pienelle aukiolle. Hyppäsin kuin pentu suoraan päin lammikkoa ja PLÄTS! Olin yltä päältä märkänä. Mutta se ei minua haitannut. Nousin pois lammikosta ja hyppäsin uudelleen PLÄTS!
Terävä ääni kuitenkin keskeytti minut:" Puolukkatassu!"
Käännyin katsomaan tulijaa. Nuhanenä seisoi siinä kasvoillaan pieni hymynpoikanen.
"Sinä näytät hullunkuriselta!", parantaja naurahti. Sen kyllä pystyin uskomaan, ja katsoin itseäni lammikon pinnasta. Turkkini oli litimärkää, ja se oli liimautunut ihooni. Karvojen seassa oli myös hieman mutaa. Sade muuttui enää vain tihkuksi.
"Mitäpä, jos tarkistamme ensin yrttivarastot.", Nuhanenä ehdotti. "Eikö se olisikin hyvä idea?"
Nyökkäsin ja tepsuttelimme yrttivarastolle.
"Täällä säilytetään yrttejä.", parantaja neuvoi. Hän osoitti hännällään yrttien riviä, joka oli suojassa kuusen paksujen oksien alla. Nuhanenä siirteli yrttejä ja mumisi samalla:" Pietaryrttiä on, samoin kultapiiskua, ...hmmm...mutta takiaisen juurta ei näy missään."
"Mihin takiaisenjuurta käytetään?", kysyin ymmälläni.
"Takiaisenjuurta, niin kuin sen nimi kertoo sen olevan takiaisenjuurta, käytetään rottien puremiin ja särkyyn.", Nuhanenä ilmoitti juhlallisesti.
"Rottien? Onko täällä niitäkin?", minä kauhistelin.
"Älä pelkää, niitä on vain Haaskalassa.", parantaja rauhoitteli. "Mutta, mennään nyt keräämään sitä takiaisenjuurta!"
Tassuttelin mestarini perässä sateen jälkeen aurinkoiseen päivään.

//Sori, tuli vähän lyhyt, ku meen nyt kampaajalle :S//
Vastaus:Vaikka olikin lyhyt niin mukava ensi tarina! ;) 30 kp:tä!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Siniturkki/Sinitassu
23.10.2012 20:30
Heräsin aamulla leirissä. oli kulunut kaksi päivää kuukivellä käymmistä. Päätin lähteän tassuttelemaan metsään ihan vain huvikseni. tassuttelin ulos leiristä metsän siimekseen, tuuli humisi korvissani ja lehdet lensivät ja leijailivat alas puista. Oli ikävää ajatella että talvi tulisipian, vaikka minä pidänkin talvesta todella paljon, mutta talvi tuo mukanaan myös monet haasteet. >
Kukakohan on emoni?< minä mietin. päätin lähteä myrskyklaaniin tiedustelemaan joltain ystävältäni asiasta.
>Tippatassu!< Hän voisi takuulla auttaa minua selvittämäänkuka on oikea emoni. Lähdin oikopäätä tassuttelemaan kohti myrskyklaanin reviiriä.
>Mustakynsi oli isäni....mutta kuka voisi olla emoni?< Ihmettelin
olin päässyt matkan puoli väliin kun haistoin laventelia! sillä peitetään ruumiidenkin haju joten se piilottaisi varmaan myös minun hajuni. aloin kieriä laventeli mättäässä.
"Noin nyt olen valmis" Ajattelin.
ohitin myrskyklaanin ja jokiklaanin välisen rajan kun olin ylittänyt aistin kivet, olisin toki uinut mutta sitten en enää olisi tuoksunut laventelille. Aloin kävellä hyvin varovasti, sillä pelkäsin jäädä löydetyksi. yht äkkiä haistoin Tippatassun.
"Mahtavaa....miten minulla voikaan olla näin hyvä tuuri?" Ajattelin innoissani. Sitten haistoinkin myös Tuhkamarjan.
>Se siitä hyvästä tuurista!< Ajattelin.
"Hei haistan laventelia Tippatassu hihkaisi!"
>Voivatko asiat huonommin mennä!?!?< Ajattelin.
"Minä haen sitä, jos vain sopii." Tippatassu kysyi toiveikkaana.
"Tietysti sopii" Tuhkamarja sanoi
"Kiitos!"hän sanoi ja tassutteli minua kohti.
"Pssst!" kuiskasin hänelle.
"Minä täällä, ja minä se laventeli olen" sanoin kiusaantuneena.
"ole kiltti ja sano hänelle että etsitte yrttejä eri suunnista."anelin.
"Mutta...." Hänen lauseensa jäi kesken kun hän oli huomannut anovan katseeni.
"No selvä" hetki vain. kesti pieni hetki niin tippatassu ilmestyi näkyviin taas.
"No mitä asiaa sinulla oli?" Tippatassu kysyi.
"Näin unen...."selostin korkokivillä näkemäni unen hänelle.
"Tulin etsimään oikeaa emoani, lumitassu on siskoni enkä minä ole tiennyt!" sanoin päättäväisesti.
"No eräs klaanin vanhin on kyllä lipsauttanut jotain" hän alkoi empimään.
"Jotain hallaturkista ja parista kadonneesta pennusta" hän sanoi vasten tahtoisesti.
"Hakisitko hanet tänne?"kysyin anoen.
"No olkoon nähdään pian" hän snooi.
kesti tovi kunnes hän ja hallaturkki ilmestyivät pensaaseen.
"Niin Hallaturkki... Näin Korkokivillä unessa että emuni antoi minut pois... Olitko sinä kahden kadonneen pennun emu? Lumitassun ja minun?" Kysyin jännittyneenä.
"No tuota se on hetkessä kerrottu... Mustakynsi... tiedätte hänet. Hän halusi pennut, ainakin toisen ja kun toinen eksyi... En voinut pitää kumpaakaaan kunnes sitten olen saanut nyt tavata vihdoin omat pentuni... Vielä se Lumitassu. Noh älä ole vihainen ethän? Olisin pitänyt teidät jos olisin voinut." Hallaturkki sanoi hieman huolissaan siitä antaisinko anteeksi.
"Älä huoli. Annan anteeksi ja kiitos kun kerroit minun pitää nyt mennä." Lähdin tassuttelemaan kohti tuuliklaanin reviiriä.
"Lumitassu!" Huudahdin nähdessäni hänet ja juoksin hänen luo. Hänellä oli yrttinippu suussaan ja hänen turkkinsa oli takussa ja hämähäkin seittiä turkissaan.
"Huh! Sinähän olet kuin puustapudonnut orava!" Huudahdin.
"Niin tuota minä itse asiassa putosin puusta suoraan piikkipensaaseen." Lumitassu sanoi vaivautuneesti.
"No minäpä tulin kertomaan että... sinä olet siskoni ja emomme on myrskyklaanin hallaturkki, puhuin hänen kanssaan... Isämme in Mustakynsi jokiklaanista." Sanoin Lumikselle.
"Ovatko! Nominä näin kyllä unia ja arvelin että sinä olet siskoni." Lumitassu sopersi kuin ällikällä lyöty.
"Eikö ole kiva tietää kuka on oikea emo ja isä?
"ON! se on todella kivaa, mutta haistan partion sinun täytyy mennä." Lumitassu sanoi.
"Juu! Nähdään kokoontumisessa!" Jouksin leiriin ja ajattelin!
>Mauahtavaa!!! Nyt tunnen sukuni! Ja sitten kun löytäisin vielä kivan kollin.... Ai niin parantajat eivät saa tehdä pentuja... Noh ehkä siitä sittenkin selvitään< Minulla välähti silmissä, olin muistanut jotain.

//Noin. ei mjikään maailman pisin mutta tpoivottavasti se oli edes jollainlailla hyvä tarina, makupala ::) //
Vastaus:Saat 36 kp:tä! ;D

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Lumitassu
23.10.2012 18:49
JATKUU...

Päivä oli rankka sillä haavoittuneita taistelussa oli paljon. Minä sitten heitä hoidin niin kuin parantaja oppilaan kuuluu. Kun olin hoitanut kaikki minä menin metsään ja katsomaan josko siellä olisi jotan.sitten haistoin myrskyklaanin tuoksun. Sitten näkyviin tulikinvtippatassu myrskyklaanin parantaja oppilas.
"hei!." Minä huikkasin tippatassulle.
" Hei." hän sanoi hirman vaisummin kuin tavallisesti.
" Mitenkäs sinulla menee?"
"ensimmäinen kissa jonka henki oli kyseessä menehtyi.. Muuten ihan hyvin. Kyllä de ohi menee." Tippatassu sanoi.
"Voi miten ikävää mutta munun täytyy mennä ilta alkaa hämärtyä." Sitten tassuttelin tuuliklaanin leiriin. Menin pedilleni ja nukahsin.
unessa kissa vei kahta minun ja sinitassun näköistä pentua jokiklaaniin. sitten minä yhtäkkiä harhauduin reitiltä. sinitassu vietiin jokiklaaniin ja ratio löysi minut tuuliklaanin reviiriltä ja vei klaaniin. Siyten heräsin.
>olenko sinitassun sisko?< ajattelin. Sitten tassuttelin nummelle mietiskelemään. Ja totesin etten ole ikiä ollutkaan yhtä nopea kuin muut. sen sijaan olin patempi uimari ja metsästys taitojani en käytä. enkä taisyele. Yhtäkkiä takaani kuului rapinaa ja Veritassu asteli luokseniluokseni.
"Onko kaikki hyvon? Miksi sinä täällä ihan yksiksesi olet? Tuletko samaa matkaa kanssani leiriin? Se olisi mukavampaa kuin mennä yksin varsinkin kun klaanien välit ovat kireät. varjoklaanikin voisi tulla tupsahtaa tuostakin pusikosta. no mitäs sanot? Veritassu kysyi.
"Niin no tuota kaikki on hyvin mietiskelin vain. Voin tulla kanssasi leiriin jos niin kerran pyydät." sanoin. * tassuttelimme yhdessä kohti leiriä ja juttelime samalla.Aloin jo muuttua iloisammaksi. Kävimme kiivasta keskustelua päivästä ja puhelimme riistasta patantajista ja pennuista. Ei sillä että olisimme suunnitelleet pentuja oppilaina vaan kuinka suloisia ne ovat. Lopulta me saavuime leiriin ja vaihdoimme kieliä. Sitten tappelimme leikillään ja minä tietysti hävisin. Sitten koetin opettaa Veritassulle muutamia perus yrttejä kuten hunaja kisasan minttu ja laventeli. Siitä taas ei tullut mitään. Veritassu kertoi että hänen lempi puuhansa oli taistella leikkimielisesti.. Sitten olikin jl miltei yö ja menimme nukkumaan ja ajattelin:
>Hän on kiva kolli<
Vastaus:Hmm... saat 27 kp:tä, on minun tekee mieli antaa paljon kp:tä nyt! x)

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
23.10.2012 14:42
Oli melkein puolipäivä. Lähdin metsästämään Nopsatuulen kanssa.
*Tassuttelevat piikkihernetunnelille.
Kun olimme piikihernetunnelilla, Nopsatuuli huokaisi:
"Voi kun väsyttää. Tekisi mieli vain ruveta maahan ja nukkua."
"Niin minuakin väsyttää, mutta meidän pitää metsästää. Kyllä sinä jaksat." sanoin.
Juoksimme kilpaa metsään. ayllättäen Nopsatuuli hyppäsi takaani päälleni.
Nujakoimme pusikossa, kunnes voitin Nopsatuulen.
"Otetaanko uusiksi?" Nopsatuuli kysyi.
Nyökkäsin ja hyppäsin hänen päälleen.
Kierimme pitkin pusikoita, mutta osuin kiveen ja vauhtimme pysähtyi.
"Sattuiko sinuun?" Nopsatuuli kysyi.
"Ei sattunut." sanoin.
"Okei. Nyt loppuivat leikit. Metsästetään." Nopsatuuli sanoi ja kyyristyi matalaksi.
Hänen hännänpäänsä vain näkyi kun lyllersi pensaissa.
Itsekin lähdin etsimään riistaa. Valitettavasti en löytänyt mitään.
Kuulin rapinaa pensaikosta. Se oli Nopsatuuli. Hän roikotti suussaan vesimyyrää.
"Hienoa, Nopsatuuli!" kannustin.
Hän pudotti vesimyyrän maahan ja sanoi:
"Kiitos, Tuhkaturkki. Sinäkin metsästät upeasti. Saitko riistaa?"
Pudistin päätäni ja sanoin:
"Mennään takaisin leiriin. Jospa siellä olisi jotain hauskaa tekemistä."
*Tassuttelevat leiriin.
Tuoresaaliskasalla Nopsatuuli pudotti vesimyyrän ja katsoi minua.
"Tule. Minulla on sinulle kysyttävää." hän sanoi ja meni kohti saniaisia.
Kun olimme saniaisten suojassa, Nopsatuuli raotti suutaan ja sanoi varovaisesti:
"Tuhkatassu... Miltä sinusta tuntuu.. Niin kun... Jos me oltaisiin pari?"
Olin ymmälläni.
"Mutta Nopsatuuli mehän ollaan jo pari!" vastasin.
"En tarkoita sillä tavalla, vaan... Tiedäthän... Pentuja." hän sanoi kiusaantuneena.
>Oi... Nopsatuuli! Mutta en oikein tiedä... En ole kai valmis siihen...<
Olin vähän aikaa hiljaa ja vastasin:
"En taida olla valmis vielä siihen..." huokaisin.
Nopsatuuli vaihtoi asentoaan kiusaantuneesti.
"Ymmärrän. Minäkin mietin tätä todella paljon. Mutta et ole vielä valmis." Nopsatuuli kuiskasi.
"Nopsatuuli, Tuhkatassu!"
Mustatähti tuli luoksemme.
"Ajattelin, että voisitte mennä ensimmäiseen partiokierroksellenne. Mutta varokaa muita klaanin kissoja." hän sanoi.
Katsoimme toisiamme ja nyökkäsimme Mustatähdelle.
Ulkona oli Saniaisturkki, Ruskohäntä ja Mustaraita odottamassa meitä.
"Hei. Odotimme teitä jo. Mennään." Ruskohäntä kuullutti ja syöksyi eteenpäin.
Menimme piikkihernetunnelin kautta metsään.
Metsässä tassuttelimme äänettömästi. Tarkkailimme luontoa.
Kun olimme tarkastaneet metsän, menimme kiertämään myrskyklaanin rajaa.
Kuulin kahinaa pensaikosta. Jotain harmaata näkyi lehtien takaa.
Muutkin kääntyivät puskaan päin odottaen.
Ruskohäntä tassutteli varovaisesti eteenpäin kohti pusikkoa.
Minä taas nuuhkin ilmaa. Joku toinen kissa! Eikä vain yksi vaan monta!
Siinä samassa pusikosta hyppäsi varjoklaanin sotureita.
Yksi niistä hyökkäsi kimppuuni. Puolustin itseäni raapimalla soturia kehoon ja kasvoihin.
"Tuhkaturkki!" ulvoi Nopsatuuli ja pinkoi minua päin.
Nopsatuuli hyökkäsi vajoklaanin soturin kimppuun.
Hän puri ja raapi soturia, kunnes kissa perääntyi.
Takaani kimppuuni hyökkäsi joku toinen kissa, ja se oli vahvempi.
Se onnistui raapaisemaan minua pahasti kylkeen, ja kaaduin maahan.
Nopsatuuli hyppäsi kynnet vedettynä esiin soturin kimppuun.
Tällä kertaa varjoklaanin kissa heitti Nopsatuulen selästään ja hyppäsi tämän päälle.
Kissa oli puremassa Nopsatuulea tassusta, mutta Saniaisturkki ennätti paikalle.
Nopsatuuli pujahti heidän välistään ja tuli minun luokseni niin pian kuin pääsi.
Kyljestäni tuli paljon verta ja ulvoin tuskasta.
"Älä huoli. Kaikki kyllä järjestyy." Nopsatuuli vannoi ja hyökkäsi Saniaisturkin kanssa soturin kimppuun. Hei saivat yhdessä kissan perääntymään ja koko partio häipyi.
"Onko loukkaantuneita?" kysyi Mustaraita ja juuri silloin päästin tuskan ulvahduksen.
Nopsatassu loikkasi viereeni ja puhui koko ajan:
"Kaikki järjestyy. Kestä vähän aikaa, Tuhkaturkki! Tuhkamarja parantaa sinut."
Ruskohäntä juoksi luokseni.
"Auttakaa minua nostamaan hänet!" hän tiuskaisi.
Nopsatuuli, Saniaisturkki ja Mustaraita auttoivat nostamaan minut Ruskohännän selkään.
Ruskohäntä kuljetti minut selässään leiriin. Nopsatuuli oli koko ajan vierelläni.
Minut vietiin Tuhkamarjan luokse.
Mustaraita meni hakemaan Tuhkamarjan hänen luolastaan.
Siinä samassa Tuhkamarja jolkotti Mustaraidan kanssa kohti minua ja Nopsatuulta.
Hän huomasi ison haavan kyljessäni ja kiirehti hakemaan hämähäkinseittiä luolastaan.
Tuotapikaa hän tuli takaisin mukanaan nyytti hämähäkin seittiä.
Tuhkamarja kääri hämähäkin seittiä kehoni ympäri Ruskohännän avulla.
Pian haava oli näkymättömissä seitin alla.
Tuhkamarja antoi minulle unikonsiemeniä ja sanoi:
"Hän tarvitsee nyt lepoa. Viekää hänet pesäänsä lepäämään."
Minut nostettiin takaisin Ruskohännän selkään ja Ruskohäntä kiikutti minut sotureiden pesään.
Minut laskettiin varovaisesti sammaleella pehmustetulle vuoteelle ja Nopsatuuli asettui viereeni.
Hänen piti kohta kuitenkin jatkaa soturipuuhiaan.
Minä taas vaivuin syvään uneen...
Vastaus:Ihana tarina! :) Saat tästä 37 kp:tä! :D

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tippatassu
22.10.2012 22:21
″Eiiii! Nokkostassuuu!″ulvoin.
″Mitä sinä ulvot täällä toista päivää?″ Tuhkamarja kysyi minulta.
″Menetin Nokkostassun!″Ulvoin.
>Huoh!< Tuhkamarja ajatteli.
″Tuhkaturkki...″ Tuhkamarja jutteli hänen kanssaan, lopulta Tuhkaturkki tassutteli tänneppäin.
″Voisitko näyttää minulle vähän parantaja oppia?″ hän kysyi minulta.
″Ei minusta siihen ole...″ Valitin.
″On sinusta.″ hän rohkaisi.
″Mutta minä annoin Nokkostassun kuolla!″Valitin.
″Minäkään en oisi pystynyt parempaan.″ Tuhkaturkki lohdutti.
Hetken päästä esittelin innoissani:
″Hunajaa löytää korkeilta puusta ja Kuolonmarjoja ei kannata syödä, kolmekin tappaa vahvimman soturin.″selostin innoissani.

JATKUU...
//Sori et tuli vähä lyhyt...
Vastaus:Annan sinulle 19 kp:tä!

~ Hohtis ~

 






META TAG (title): Warriorcats Rope









-->







 





--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pihlajapilvi/ Nokkostassu
22.10.2012 21:47
avasin silmäni ja aamukaste tassutteli luokseni
"tämä päivä on viimeisesi." naaras sanoi ystävällisesti ja haihtui pois.
Heräsin kauhuissani ja tassuttelin ulos pesästä.
>Ehkä ruoka auttaa...< ajattelin shokissa. Tippatassu tuli luokseni ja sanoi:
"Tuletko metsälle kanssani, keräämään yrrttejä?"
"Sopii han se." sanoin. Tassuttelin hänenkanssaan ukkospolulle. siellä tippatassu sanoi.
"tuolla ukkospolun varrella on yrttejä! mennään!" juoksimme sinne ja sanoin:
"Kuule tippatannu, minä näin unen....." änkytin.
"Jatka!" Tippatassu hihkaisi jännittyneenä.
"se ei ole kiva uni... tuota siinä Aamukaste tassutteli luokseni..... ja... ja.... sanoi.. sanoi että tämä olisi viimeinen päiväni ennen liittymistä tähtiklaanin riveihin." Änkytin ja aloin täristä kauhusta. olimme hetken hiljaa.
"Kuule minä en osaa sanoa...." Tippatassun lause keskeytyi kiljaisuun kun Hirviö jylisi häntäkohti. misä huusin:
"Varo Tippatassu, varo. " Loikkasin kohti häntä ja tuuppasin tämän hirviön edestä. Minä taas näin kuinka hirviö lähestyi silmän räpäyksessä ja sitten pimeni. Hetken päästä raotin silmiäni ja näin Tippatasun joka yritti epätoivoisesti parantaa haavojani.
"Älä viitsi. Minun piti mennä Tähtiklaaniin, niin minä myös menen."
"EI! En halua olla yksin tässä ja epä onnistua!" Tippatassu huudahti.
"Ei. Minä menen olen jo matkalla. Pyydän vain ettet soimaa tai syytä itseäsi tästä. " sanoin ja silmieni loiste himmeni himmenemistäöän.
"Ei! Minusta ei tule parantajaa!! olen surkea!" Tippatassu rääkäisi.
"Ei sinä olet malli oppilas. tulet olemaan mutta minun kuolemani on ennustettu ja sinä et sille mitäään voi" Huohotin ja ponnistelin puhuessani. Sitten kuulin kuinka Tuhkamarja saapui.
"Voi tippatassu, Hän on jo tähtiklaanin tassuissa. älääkä sinä ole kuin minä. Kun minä menetin Hopeavirran, minä murjotin ja väitin ettei minusta tule ikinä oikeaa parantajaa. kaikki kissat tekevät virheitä ja yksikään perantaja ole täydellinen. täplalehtikin menetti kissoja, muummoassa leijonamielen, kultakukan veljen. Ei kultakukka häntä syyttänyt, ei kukaan sinua syytä, nosta katseesi ja jatka eteempäin. Nokkostassu on nyt tähtiklaanin tassuissa, voit yrittää saada häneen yhteyden unessasi." Tuhkamarja lohdutti mutta kuulin surun hänenkin äänessään, en enää kuullut Tippatassun vastausta sillä aamukaste oli tullut hakemaan ja matkasimme kohti Tähtiklaania. Ja se oli todellakin viimeinen päiväni kuten oli ennustettu.

LOPPU...

//Niin Nokkosen voi lisätä tähtiklaaniin, sillä minulta loppui into sen suhteen joten kirjoittelen enää lumitassulla ;).;););)//
Vastaus:Lisään Nokkostassun Tähtiklaaniin ja saat tästä vaikka 20 kp:tä! ;)

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkaturkki
22.10.2012 19:06
Oli pimeää ja kylmää. Tuuli puhalsi myrskyisästi ja salamat välkkyivät.
Tuuli ulisi:
"Varo! Varo tummaa hahmoa, joka himoitsee vertasi. Varo sitä, jonka luulet nukkuvan."

"Herätys, Tuhkaturkki!" Ruskohäntä huusi.
Avasin vaivalloisesti silmäni. Oli vielä yö.
"Miksi herätät minut keskellä yötä? Onko joku hätänä?" kysyin.
"Ei, mutta sinun ja Nopsatuulen pitää vartioida leiriä yksi yö. Se on klaanin sääntö." hän sanoi.
Nousin hoippuroiden seisomaan ja lähdin tassuttelemaan väsyneenä Nopsatuulen kanssa pesästä ulos.
Jolkotimme yhdessä leiriä ympäri. Nopsatuuli näytti niin virkeältä. Se piristi minua.
"Miksihän meidän pitää vartioida?" Nopsatuuli kysyi.
"Ruskohäntä sanoi, että uusien sotureiden pitää vartioida leiriä yksi yö. Se on klaanisääntö." vastasin.
"Jahas... Vaikka näytänkin niin virkeältä olen aika väsynyt." Nopsatuuli huokaisi.
Tassuttelimme vähän aikaa jutellen, kunnes puskasta kuului rapinaa ja vikinää.
Säpsähdimme karvat pystyssä katsoen pimeään.
Jotain kiiluvaa näkyi puskasta, ja sitten se hävisi.
"Näinkö oikein, vai oliko tuolla jotain kiiluvaa?" kuiskasin.
"Näin siellä jotkut silmät. En ole varma, minkä ne oli." Nopsatuuli vastasi.
Kiiluvat silmät ilmestyivät taas ja ne tulivat lähemmäs.
Se oli Jalkapuoli.
Nopsatuuli köyristi selkänsä ja sähisi.
Minä taas menin lähemmäksi ja kysyin:
"Jalkapuoli, mitä teet täällä?"
Kuului kaksijalkojen ölinää ja Jalkapuoli katosi.
"Aavistan pahaa." sanoi Nopsatuuli.
"Niin minäkin." vastasin.
>Mitähän Jalkapuoli teki täällä? Pakeniko hän kaksijalkoja?<
Me juostiin pois paikalta ja menimme Mustatähden pesälle.
Menin ensimmäisenä jäkäläverhon läpi Mustatähden pesään.
"Mustatähti!" kuiskasin.
"Mustatähti herää!" Nopsatuuli sanoi.
Lopulta kolli heräsi ja hoippuroi jaloilleen.
"Mitä nyt? Mikä hätänä?" hän kysyi uneliaana.
"Jalkapuoli oli meidän reviirillämme ja kaksijalkojakin on täällä!" huudahdin.
"Mitä teemme?" Nopsatuuli kysyi epätoivoisena.
"Odotamme Jalkapuolen paluuta. Hän tulee takaisin... Tunnen sen." Mustatähti vastasi päättäväisenä.
Vähän ajan päästä Mustatähti lisäsi:
"Kutsukaa lisää sotureita vartioimaan leiriä."
Nyökkäsimme ja peruutimme ulos pesästä.
"Mene sinä herättämään Pitkähäntä, Mustaraita ja Saniaisturkki. Minä menen jo vartioimaan." sanoin.
"Hyvä on, mutta ole varovainen." Nopsatuuli sanoi ja nuolaisi poskeani.
Hän lähti juoksuun kohti sotureiden pesää.
Minä lähdin hiipimään kohti puskia.
Livahdin ketteränä puskien lomitse pimeään metsikköön.
"Jalkapuoli?" kuiskasin.
"Jalkapuoli oletko täällä?" kuiskasin uudestaan.
Takaani tuli Nopsatuuli, Mustaraita, Pitkähäntä ja Saniaisturkki.
"Kiitos, Nopsatuuli." sanoin ja nuolaisin hänen poskeaan.
"Minne menemme?" Nopsatuuli kysyi.
"Menkää tarkastamaan metsää, mutta ei rynnäköllä. Saniaisturkki jää vartioimaan leiriä minun kanssani." käskin.
"Selvä." Nopsatuuli vastasi ja lähti juoksemaan kohti pimeää metsää.
Jäin Saniaisturkin kanssa kahdestaan.
"Etsi merkkejä Jalkapuolesta." käskin ja lähdin itsekin etsimään.
Kuu paistoi suoraan turkkini päälle ja sai sen hohtamaan.
Huomasin maassa tassun jälkiä. Ne eivät olleet kissan, vaan jonkun isomman.
>Minkä eläimen jälkiä nuo ovat?<
Kuulin takaani tassuttelua. Se oli Jalkapuoli.
"Jalkapuoli. Etsinkin sinua. Miksi olet täällä?" kysyin.
Hän näytti pelokkaalta ja heiveröiseltä.
"Piileskelen kaksijaloilta. He tulivat kimppuuni, kun olin vartioimassa leiriä."
Katsoin taakseni, että oliko siellä ketään.
"Okei. Minä tarkistan onko kaksijalkoja, niin voit mennä omalle reviirillesi." sanoin.
Hän nyökkäsi ja kurkki joka puolelle.
Minä lähdin metsän rajalle.
*Nuuhkii ilmaa.
En haistanut enkä kuullut kaksijalkoja.
Jolkotin takaisin Jalkapuolen luokse.
"Ei näkynyt eikä kuulunut merkkiäkään." kuiskasin.
"Kiitos." Jalkapuoli sanoi ja lähti juoksemaan kohti klaaniaan.
Lähdin menemään takaisin leiriin.
Matkalla mieleeni muistui uni, jonka olin taas nähnyt.
>Varo sitä, jonka luulet uinuvan. Mitähän se tarkoittaa?<
Olin jo leirissä ja muutkin tulivat etsintäreissultaan.
"Ei näkynyt jälkeäkään Jalkapuolesta." Nopsatuuli sanoi.
"Hyvä. Löysitkö sinä mitään, Saniaisturkki?" kysyin.
Hän pudisti päätään.
Olin helpottunut, että hän lähti omalle reviirilleen. Uni ei tarkoittanut Jalkapuolta.
Kun aamu sarasti, olin jo aika uuvuksissa. Halusin vain päästä nukkumaan.
En kuitenkaan voinut. Piti metsästää ja olla yhdessä Nopsatuulen kanssa.

Tein tästä kaksiosaisen tarinan!:D
Vastaus:Uusien sotureiden pitäisi kyllä olla hiljaa kun he vartioivat mutta kyllähän sitä saa rikkoa! ;) Saat 30 kp:tä! ja lisäksi sellainen: Jos haluat, voit saada pentuja Nopsatuulen kanssa sillä sinulla on tarpeeksi kp.tä! :D

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Siniturkki/Sinitassu
22.10.2012 10:12
Sinitassu nousi pediltään ja tassutteli tuoresaalis kasalle.
"Taidan ottaa tuon oravan." mutisin itsekseni. samalla viereeni oli tassutellut Harmaaläiskä joka otti kasakta ison kalan ja sanoi:
"Eihän tätä hukkaan sovi heittää!" harmaaläiskä murisi, ja tassutteli kalan kanssa muiden vanhusten luo aterioimaan. Minä puolestani lähdin tassuttelemaan Mutaturkin luo ja nappasin kasasta vielä hänelle kaksi pientä kalaa.
"Huomenta Mutaturkki!" Minä hihkaisin pirteästi ja laskin riistan maahan.
"No huomenta Sinitassu! Lähdemme aterian jälkeen hakemaan vaellusyrttejä jä lähdemme parantajien kokoukseen, se on ensimmäisesi." Mutaturkki totesi.
"Mahtavaa!"Minä hihkaisin uudelleen ja aloin hyppiä riemuissani.
"Sinussa on selvästi vielä pentua jäljellä, pompit kuin mikäkin karvapallo!" Mutaturkki naurahti leikillään. Harmaaläiskä tassutteli luoksemme ja kysyi:
"Kuulin sattumalta että olette menossa yrtin keruu reissulle, pääsisinköhän minä mukaan? Soturipartioon ei kehtaa mennä kun siellä vain juostaisiin rajoja pitkin. Parantajien kanssa on mukavampik kulkea ku ei ole kiire." Harmaaläiskä sanoi.
"No minun puolestani se sopii mutta kuunnellaan vielä Sinitassun mielipide." Mutaturkki sanoi ja katsahti minua päin.
"Tietysti! Hänhän voi kertoa samalla tarinoita!" Hihkaisin.
"Niin voinhan minä." *tassuttelimme yhdessä ulos leiristä ja jatkoimme matkaa yrtti apajille.
"no niin aloitetaampa. Oli kerran, ennen Mustatähteä suuri ja oikeudenmukainen päällikkö Sinitähti. Ennen kuin hänestä täli päällikkö tai edes varapäällikkö hän oli kuningatar. Hänellä oli kolme pentua. Kun sen aikainen varapäällikkö keltatäplä vetäytyi tehtävistään, hän ei halunnut että Ohdakekynnestä, väkivaltaisesta kollista tulisi varapäällikkö. Mutta sitten tuli pulma. Kuningatar ei pääse varapäälliköksi. Niiimpä hän mietti mikä oli parasta hänellä, Klaanille ja pennuille. Lopulta hän tuli päätökseen että antaa pennut Tammisydämmelle, hänen Kumppanilleen ja Jokiklaanin soturille. He sopivat asiasta kokoontumisessa ja eräänä yönä Siniturkki siihen aikaan, lavasti ketun syylliesksi ja vei usvapennun, sammalpennun ja kivipennun Jokiklaaniin tai no oikeastaan Aurinkokiville ja Tammisydän oli odottamassa. Kuitenkin Sammalpentu oli menehtynyt matkalla. "

http://i49.tinypic.com/al6gdi.png

"Sitten tammisydän toi kaksi pentua minulle, olinhan silloin kuningatar..." Harmaaläiskä jatkoi ja kertoi jännittävän tarinansa loppuun.Tulimme takaisin leiriin Harmaaläiskän kanssa ja meillä oli kaikki tarvittavat yrtit. Söimme ne ja lähdimme matkaan.
Tassuttelimme KAUUUAN kunnes saavuimme emonsuulle jaodotimme muita parantajia, kun he saapuivat menimme luolaan ja painoimmem kuonomme kiveä vasten. Se oli kylmä. Sitten suljin silmäni ja nukahdin. Minä näin unta.
Minä näin kuinka sammal pedillä makasi hopeinen naaraskissa jolla oli kaksi pentua minä ja Lumitassun näköinen naaras. Naaras vei pennut ulos leiristä ja vei pentuja kohti jokiklaania. Äkkiä toinen pennuinta, valkoinen harhautui eikä emo huomannut. Emo tuoksui myrskyklaanille, olin varma että emo oli myrskyklaanista! Pentujen isä oli ilmeisesti jokiklaanista ja isä otti minut tai ainakin minun näköisen pennun va vei mukanaan. emo jäi vaikeroimaan kadonneen pennun vuoksi. Sitten näin seuraavan katkelman: Lumitassun näköinen pentu hoiperteli Tuuliklaanin reviirille ja Tuuliklaanin partio löysi sen ja vei leiriin, he ajattelivat ettei myrskyklaanin harhailevasta pennusta haittaa olisi sehän vain vahvistaisi klaania näin lehtisateen aikaan. Sitten heräsin ja palasimme kotiin.
>Oliko isäni ja emoni eri klaaneista? Onko sisareni Lumitassu?<

JATKUU...

//Tossa tarinassa hyppäsin ajassa kun en tiennyt mihin kohtaan se oikein jäi se viime tarina. -.-` Muuten lisäisittekö jokiklaanin vanhuksiin Harmaaläiskän? se olisi kiva.;););)//
Vastaus:Ei haittaa vaikka 'hypit'! Lisään Harmaaläiskän, ja pari muuta klaaninvanhinta! ;) Saat hmm... 25 kp:tä! :D

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkatassu
21.10.2012 16:30
Heräsin aamulla jo aikaisin. Auringon ensimmäiset säteet vasta pilkottivat pilvien lomitse.
Haukottelin isosti ja tassuttelin pois oppilaiden pesästä.
Kuulin jonkun tassuttelevan takanani. Se oli Nopsatassu.
"Huomenta, Tuhkatassu. Miten olet näin aikaisin hereillä?"
"En tiedä. Ei vain enää nukuttanut. Minusta tuntuu, että tänään tapahtuu jotain suurta."
Nopsatassun ilme kirkastui, mutta ei sanonut mitään.
"Minäkin luulen niin. Ja tiedänkin mitä tapahtuu." hän sanoi.
"Mitä tapahtuu?" kysyin.
"En kerro vielä. Se jää salaisuudeksi."
"Selvä." vastasin pettyneenä ja menin piikkihernetunnelille.
Piikkihernetunnelilta lähdin juoksuun. Halusin päästä mitä pikimmiten metsästämään.
Kun olin metsässä oli oudon hiljaista. Ei kuulunut edes lintujen viserrystä.
*Nuuhkii ilmaa.
>Hetkonen. Tunnistan tämän hajun. Jänis!<
Kyyristyin matalaksi, ja hiivin kohti jänöä.
Kun olin ihan lähellä jänistä, loikkasin sen kimppuun.
Iskin kynteni sen lapoihin ja se päästi pienen vinkaisun.
Purin sitä sitten niskaan ja se meni veltoksi.
>Sepä oli sinnikäs jänis.<
Otin jäniksen hampaisiini, ja lähdin viemään sitä kohti leiriä.
Matkalla huomasin kuolleen linnun maassa, mutta en voinut ottaa sitä, koska minulla oli jo jänö hampaissani.
Vein jäniksen tuoresaaliskasaan. Siellä minun mieleeni tuli se kuollut lintu.
*Juoksee takaisin.
Lintu oli vieläkin siinä. Otin sen hampaisiini, ja vein senkin tuoresaaliskasaan.
Otin kasasta hyvin syöneen linnun, vein sen ruohotasangolle ja aloin syödä.
>Minulla olikin nälkä.<
Nopsatassu huomasi minut ja liittyi seuraani.
"Hei." hän sanoi varovaisesti.
"Hei vaan." vastasin.
"Oletko nähnyt Pilvitassua?" hän kysyi.
"En. Miten niin?"
"Hän lähti jo aikaisemmin, kuin sinä. Olen huolissani hänestä. Ja olin huolissani sinusta." Nopsatassu sanoi.
"Ei minusta tarvitse olla huolissaan. Pärjään hyvin aina."
"Okei." hän vastasi ja istui viereeni.
Okatassu meni tuoresaaliskasalle. Hän valitsi itselleen minun metsästämäni jänön ja liittyi seuraamme.
"Hei, Tuhkatassu! Oletko jo kuullut? Tänään on suuri päiväsi."
"Mikä päiväni?" kysyin.
"No se kun sinusta tulee..." hän keskeytti lauseensa.
Nopsatassu väläytti hänelle varoittavan katseen.
Okatassu nyökkäsi ja meni muualle syömään.
"Miksi häädit Okatassun pois?" kysyin.
"Hän olisi kertonut sinulle yhden asian. Ei muuta erikoista." Nopsatassu vastasi.
"Minun pitää mennä." sanoin ja hotkin linnun parilla hotkaisulla.
*Menee soturien pesään.
Etsin Ruskohäntää, mutta en löytänyt häntä.
Tomuturkki tuli pesään.
"Hei, Tomuturkki! Oletko nähnyt Ruskohäntää?" kysyin.
"Olen. Hän meni metsään hankkimaan riistaa. Hänen pitäisi tulla kohta."
Siinä samassa Ruskohäntä tuli pesään.
"Tuhkatassu. Tule mukaani." hän käski järeällä äänellä.
*Tassuttelee ulos sotureiden pesästä.
"Tuhkatassu. Vakoilin sinua metsässä, ja olit todella hyvä." Ruskohäntä sanoi.
Katsoin käpäliäni ja sain vain suustani pienen kiitoksen.
"Metsästystaitojesi avulla sinusta tulisi oiva soturi. Mutta taistelussa sinulla on vielä hiomista."
Nyökkäsin ja katsoin vieläkin käpäliäni.
"Mustatähdellä on sinulle asiaa." Ruskohäntä sanoi ja jolkotti sotureiden pesään.
*Tassuttelee Mustatähden pesään.
Mau'uin tervehdysmerkin ja Mustatähti kutsui minut sisään.
"Tuhkaturkki. Minusta sinä olet valmis soturiksi." Mustatähti sanoi suoraan.
"Olenko?" kysyin yllättyneenä.
"Olet. Vien sinut Korkokiville. Tule." hän sanoi muitta mutkitta ja tassutteli ulos luolasta.
Tassuttelimme yhdessä jutellen sotureiden tavoista ja kaikesta sotureihin liittyvästä.
Kun olimme Korkokivillä, Mustatähti pysähtyi.
"Tuhkatassu, sinun nimesi ei ole enää Tuhkatassu. Uusi nimesi on Tuhkaturkki."
Silmäni säteilivät onnesta.
Yhtäkkiä Nopsatassu tuli viereeni kuin tyhjästä.
"Kutsuin myös Nopsatassun tänne. Nopsatassun uusi nimi on Nopsatuuli. Nimitän teidät molemmat uusiksi klaanimme sotureiksi."
Molemmat nyökkäsimme kunnioittavasti, ja kumarsimme Mustatähteä.
"Voitte mennä klaaniimme." Mustatähti sanoi.
Tassuttelimme hiljaisesti kohti klaania hypellen onnesta, ja jutellen uusista nimistämme.
Loppupäivämme oli vapaata. Olimme koko päivän yhdessä Nopsatuulen kanssa.
Ilta-auringon viimeiset säteet olivat merkki siitä, että oli aika mennä sotureiden pesään.
Kaikki onnittelivat meitä soturiksi tulemisen johdosta.
"Kiitos kaikille täällä sotureiden pesässä, ja etenkin Ruskohännälle." sanoin.
"Emme kerinnytkään harjoitella tänään soturiliikkeitä." Ruskohäntä sanoi.
"Minua väsyttää. Taidan mennä nukkumaan. Tuletko sinäkin Nopsatuuli?" sanoin.
"Voin minä tullakin." hän vastasi silmät täynnä rakkautta.
Petimme olivat vierekkäin.
"Ensimmäinen yö sotureiden pesässä." huokaisin.
"Jep." Nopsatuuli vastasi.
"Hyvää yötä, Nopsatuuli." sanoin.
"Hyvää yötä, rakas Tuhkaturkki." hän vastasi, ja tuli ihan viereeni.
Valvoimme vähän aikaa, mutta nukahdimme lopulta ensimmäisenä iltana, kun olimme sotureita.
Vastaus:UUsien sotureiden pitäisi kyllä vartioida leiriä yksi yö! ;) mutta saat tästä 34 kp:t, erhdyksestäsi huolimatta!

~ Hohtis ~

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Korpinsulka (yp)
21.10.2012 10:12
//Jatkuuuuu....

''Milloin hän herää??''
''En tiedä.''
Tunsin ellän töytäisyn olkapäässäni. Ennen kuin edes avasin silmiäni roikuin jo Hohtotassun kurkussa kiinni. Oppilas närkästyi ja läimi minua tassullaan otsaani.
''Mmhhh...?''
''Päästäisitkö ystävällisesti irti kurkustani.Henki ei meinaan kulje hireän hyvin.'' Hohtotasu huomautti. Irrotin otteeni naaraan kaulasta ja rojahhdin takaisin parantajan pesän sammalalustalle.
''Ööhhh...taisin pökrätä kesken taistelun....'' Sanoin nolostuneena.
''Jep! Ja hävisit naaraalle.'' Hohtotassu kiusasi.
''Sinä voisi pitää sen suuren susi kiinni!'' Murahdin. Hohtotassu kohautti olkiaan ja tassutteli ulos pesästä. Nousin ylös, enkä odottanut parantajalta lupaa lähteä, tyrkkäsin vain hänen tarjoamat yrtit sivuun ja tokaisin:
''Jos tarjoat noita yökötyksiä minulle enään, niin tungen ne kurkkuusi!'' Nuhanenä kavahti ja hänen takanaan oleva Punatassu mulkaisi minua ärsyyntyneesti. Nilkutin ulos parantajan pesästä.
>Mitäköhän teisin....< Mietin.
*Liu'uttaa kynsiään sisään ja ulos.
Tummaturkki asteli luokseni ärsyttävän ylväästi ja sanoi:
''Arpitähdellä on asiaa.'' Nyökkäsin, ja juoksin ontuen päällikön pesälle. Maukaisin suuaukon edessä tulemiseni merkiksi ja astuin pimeään pesään.
''Käyppäs peremmälle.'' Arpitähti kehotti. Tassuttelin varovaisesti peremmälle ja istahdin kylmälle kivialustaiselle maalle. Kylmän väreet kulkivat kehoni läpi.
''Sinulla oli asiaa?'' kysyin.
''Niin, niin oli.'' Arpitähti huokaisi.
''Näin kun taistelit. Vaikka hävisitkin, taistelit hienosti. Sinulla on vahvat takajalat joilla ponnistat itsellesi vauhdin hyökkäyksiin. Olet myös ketterä ja nopea.''
Arpitähti jatkoi.
''Kiitos.'' Sanoin.
''Olen ylpeä sinusta.'' Arpitähti sanoi.
''Oliko muuta?'' Kysyin.
''Ei. Voit mennä.''
Kiitin ja pinkaisin pois pesästä takaisin ulos auringon loisteeseen.
>Arpitähi alkaa olla jo vähän vanhuuden höppänä.< Mietin. Astelin sotureiden pesään, lysähdin sammalpedilleni, ja nukahdin melkein heti.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkatassu
20.10.2012 19:17
Oli pimeää ja kylmää...
Tuuli ujelsi pahaenteisesti ja se sai minut värisemään.
Olin keskellä ei mitään. Sade vain tippui turkilleni, ja myrsky puhalti minut melkein kumoon.
"Missä olen?" huusin.
Sain vastaukseksi tuulen ulinaa. Ihan kuin se olisi sanonut jotain:
"Varo! Varo tummaa hahmoa, joka himoitsee vertasi."
"Kuka se tumma hahmo on?" huusin myrskyyn.
Sain vain vastaukseksi saman asian:
"Varo! Varo tummaa hahmoa, joka himoitsee vertasi."
Silloin joku valkoinen vilahti ohitseni. Se oli Valkomyrsky.
"Tuhkatassu. Tulin varoittamaan sinua. Metsässä liikkuu vaara, joka uhkaa klaania. Ole varuillasi."
Sitten hän katosi.
"Valkomyrsky!" huusin.

Heräsin itseni huutoon. Nousin hikisenä vuoteeltani, ja katsoin ympärilleni.
Kaikki katsoivat minua, kuin koiraa joka olisi ollut pesässä.
"Vihdoinkin se ulina ja vollotus loppui." huokaisi Pilvitassu.
Nyt tajusin, että olin huutanut unessani.
"Älä pilkkaa häntä. Ei se hänen vikansa ole, että näki pahaa unta. Miltä sinusta itse tuntuisi?" tiukkasi Nopsatassu.
Pilvitassu painoi päänsä alas ja sanoi:
"Anteeksi, Tuhkatassu."
Sitten hän jolkotti ulos pesästä.
Nopsatassu kääntyi minun puoleen.
"Älä välitä hänestä. Pilvitassulla on vähän vaikeaa..." hän sanoi.
"Ei haittaa." sanoin.
Nopsatassun silmistä näki, että oli pahoillaan.
"Mennään ulos." tokaisin ja kävelin pois pesästä.
Nopsatassu sanoi:
"Miltä sinusta tuntuu nyt? Kun olet kohta soturi?"
"Tuleeko minusta kohta soturi?" kysyin hämilläni.
"Kyllä." Nopsatassu sanoi.
"Mutta en paljasta sen enempää." hän huikkasi ja juoksi pois.
>Minusta soturi? Kuinka ihmeessä? Minähän olen vasta alussa...<
*Tassuttelee Ruskohännän luokse.
"Hei, Ruskohäntä!" sanoin.
"Hei, Tuhkatassu. Me lähdemme metsästämään." hän sanoi.
"Ai nyt hetikö?" kysyin.
"Kyllä."
Siinä samassa hän loikkasi kiveltä alas ja jolkottti metsää päin.
Olimme piikkihernetunnelilla, kunnes Ruskohäntä pysähtyi.
"Tuhkatassu! Tuolla on hyvinsyönyt pulu. Nappaa se!" hän sihisi.
"Selvä." vastasin ja hiivin kohti pulua.
Jännitin lihakseni ja valmistauduin hyppyyn.
Ponnistin ja olinkin tuota pikaa pulun päällä. Purin sitä niskaan ja se oli sillä selvä.
"Hyvä, Tuhkatassu. Olen vaikuttunut taidoistasi."
"Ei tarvinnut mennä metsään asti." tokaisin.
Ruskohäntä nyökkäsi ja lähdimme tassuttelemaan kohti leiriä.
Menin tuoresaaliskasalle ja laskin pulun maahan.
"Huomenna harjoitellaan soturiliikkeitä." Ruskohäntä sanoi, otti jäniksen tuoresaaliskasasta ja meni syömään sitä saniaisten varjoon.

Vastaus:Olet hyvä kirjoittelija! Saat 29 kp:tä! Olet muutes eka soturi! Onnea, ja käyppäs seuraavaksi kurkkaamassa Vieraspuuhun! ;>

~Hohtis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiggru
20.10.2012 19:09
// Tuo hahmo jolla kirjoitin viimeksi oli Pikkutassu :D

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Pihlajapilvi/ Lumitassu
20.10.2012 13:45
JATKUU.....

minulla oli kiireinen päivä ja melko myöhään illalla huomasin kuinka Veritassu keskusteli muutaman soturin kanssa.
"Mitä sinulle ja Lovikorvalle tapahtui? Teissä on naarmuja. Tuuliklaani hyökkää aamunkoitteessa. Teidän olisi pitänyt tulla tarkistettavaksi." Minä moitin.
"No hyvä on tarkista meidät. Mutta yritä olla nopea." Veritassu sanoi.
"Tietysti yritän. Minullakin on vielä oppitunti ennenkuin minulla on vapaata aikaa valmistautua taisteluun." Minä sanoin. *tarkistaa veritassun ja lovikorvan. antaa lopuksi "raportin":
"Voitte molemmat osallistua taisteluun.Teillä on muutama pintanaarmu mutta ei sen vakavampaa. Levätkää ja valmistautukaa rauhassa." Totesin heille. Sitten juoksin parantajan pesälle.
"Kaarnakasvo, eikös nyt ole oppitunti?"
"On. aloitamme heti. Muista että parantajan aito olemus on kissan sydämmessä ja kaikissa viidessä aistissa. Pitää olla urheampi kuin soturi, viisaampi kuin yksikään klaanipäällikkö, nöyrempi kuin pikkuruisin pentu, innokkaampi oppimaan kuin yksikään oppilas..." Lopulta oppitunti päättyi ja minä menin lepäämään huomista varten.
Vastaus:10 kp:tä!

~Hohtis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Korpinsulka (yp)
20.10.2012 10:57
Heräsin rääkäisten kivusta. Tunsin niskassani painoa. Huitaisin ylös päin hätäisesti ja osuin johonkin karvaiseen. Se tömähti maahan tassuni läimäisystä. Maassa makasi orava. Se killitti minua kiiluvilla silmillään pelokkaasti. Olin ihan ymmälläni. Orava oli herättänyt minut hyökkäämällä kimppuuni! Sähähdin oravalle ja olin tassuttelemassa omalle sammalvuoteelleni nukkumaan kun kuulin kiljaisun leiristä. Säntäsin ulos sotureiden pesästä ja tyrmistyin. Kissat sähisivät ja ulvoivat aukio oli täyttynyt verestä ja karvatupoista, Tuuliklaani oli hyökännyt. Hohtotassu tappeli raivoisasti Mutakynttä vastaan, joka vei Hohtotassua pahasti alakynteen. Olin juuri loikkaamassa apuun kun selkääni loikkasi hopeanharmaa raidallinen naaras, Vinhapuro. Naaras raapi selkääni hullun lailla. Kierähdin selälleni ja murskasin naaraan painoni alle. Naaras kiljahti ja kietoi tassunsa ympärilleni. Takajaloilla hän raapi selkääni lujaa. Valkoinen turkkini oli pian veren peittämä. Karjuin ja huusin, mutta mikään ei auttanut. Viimein sain rimpuiltua pois naaraan lujasta otteesta. Tartuin naaraan niskaan kiinni ja riepottelin tätä ympäriinsä. Naaras sähisi ja huitoi. Sitten tunsin taas painon selässäni. Romahdin uupumuksesta painon alle. Silmissäni sumeni kun Seittijalaksi tunnistamani kolli raapi ja puri minua. Hän tarrautui niskaani ja heitti minut kohti isoa kiveä. Mäiskähdin isoa kiveä asten ja liusuin maahan. Vinhapuro tuijotti minua hetken, mutta hyppäsi sitten taistelun melskeeseen. Silmäni painuivat kiinni. Viimeiseksi kuulin vaimenevia taistelun ääniä.....

//Jatkuuu!! ;D

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Veritassu
18.10.2012 13:29
"Mitäh!?"huudahdin järkkynä ja oloni tuntui pian horjuvalta.
Kirvelevä puraisu niskassa sai minut parkumaan ja etenkin kitumaan levottomasti maassa.
Lovikorva tarttui rottaa selästä ja yritti vetää sitä pois,mutta rotta oli kiinnittynyt kuin takiainen niskaani.
"Ota se pois!"mau'uin hädissäni.Lovikorva veti je veti kunnes paino katosi niskastani ja se jälkeinen vingahdus.Rotta oli irronnut.Rotta kitui maassa silmät loistaen joka sai minut melkein säälimään sit äolentoa.Lovikorva painoi tassunsa rotan "ruumiin" kylkeen ja maukui:
"Veritassu.Et arvaakkaan kuinka vaikeaa oli ottaa rotta sinun kimpusta."
"Miten niin?"vastasin hämmilläni.
"Se on SINUN kokoisesi!Sellainen möhkäle on aika vaikea minulle,"mestarini kertoi.
Nyökkäsin silmät suurina.Lovikorva vilkuili rottaa josta ymmärsin,että minun piti tappaa se.Nostin tassuani ja vedin kynteni esiin.Rotan silmät kiiluivat pelokkaasti.
>En pysty tähän!<ajattelin säälien rotan tulevaa kuolemaa.Huomasin,että rotan selästävalui verta.Mestarini vilkaisi muualle ja "purin" rottaa samaan kohtaan missä veri valui.
"Leiki kuollutta..."kuiskasin rotalle.Rotta teki niin kuin käskettiin.
"Etsitään toinen paikka taisteluharjoitukselle,"Lovikorva kertoi ja lähti tallustamaan pois.Rotta vilsti tiehensä.Pian kuului huuto;"Tuletko sinä?!"
"Hautasin rotan raadon!"mau'uin helpottuneesti ja nelistin mestarini luo...

Oli ilta.Kuu loisti hopeisesti ja tassuttelin mestarini seuraan.
Minulla oli aikamoisen tylsää.Oppilaita oli vähän eikä Poltetassua kiinnosta olla kanssani.Haluaisin Poltetassusta kaverin,mutta hän tulistuu niin helposti,että on turha yrittääkkään.Mustikkatassu nolostuu seurassani koska olen kolli.Lumitassu ei kerkiä olla kanssani vaikka haluaisikin.Asetuin mestarini viereen ja jäin pälättämään siihen Yksiviiksen ja Hopeatiikerin kanssa.
>Miksi minulla on ongelmia ystäväsuhteitten kanssa?!<
Vastaus:15kp:ta! :D
~Korppi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Talvikkitassu
17.10.2012 15:47
Kolmas luku
Paljastus…
Tassuttelin hätäisesti klaaniin. Hohtotassu oli kärttyinen. Ja toivoin ettei hän paljastaisi.
>Hohtotassu! Että olet inhottava!<
”Lähden metsästämään,, Tummaturkki.”
”Selvä.” vastasin ja lähdin tassuttelemaan poispäin leiristä ja lähdin etsimään saalista. Äkkiä joku hyppäsi selkääni.
”HOHTOTASSU!!! TULE POIS SIELTÄ!!!!” Huusin.
”Miksi?” Kysyi joku kolli.
”Mu-mutta ethän sinä ole Hohtotassu?!” Huudahdin ihmeissäni.
”Enhän niin väittänytkään.” kolli sanoi ja veti suuret haavat kylkiini. Hän hyppäsi pois selästäni ja heitti minut kohti kiveä.
”Muhahhahaaaa!!!” Kolli kajautti naurun ilmoille. Kun kolli poistui huomasin Hohtotassun.
”Hohtotassu tule auttamaan.” Sähähdin.
”Haen Nuhanenän. Odota tässä.” Hohtotassu sanoi hätääntyneenä. Hetken päästä Hohtotassu tuli Nuhanenän kanssa.
”Syö nämä.” Nuhanenä sanoi. Laskin pääni otin ne suuhun. Nukahdin alta yksikön.
”Nyt hänet voi vetää leiriin.” Minut vedettiin leiriin ja siitä suoraan varjoklaanin parantajan pesälle. Olin leirissä kun heräsin. Hohtotassua ei näkynyt. Kuulin kun Nuhanenä hääräsi pesällä. En jaksanut nousta.
”Nuhanenä olen hereillä…” sanoin hänelle.
”Hienoa! Haenko tuoresaalista?” Hän kysyi.
”Hae vaan.” Vastasin hänelle.
”Selvä.” Nuhanenä sanoi ja lähti tassuttelemaan kohti tuoresaalis kasaa. Ja toi sieltä hiiren.
”Kiitos.” sanoin ja katsahdin Nuhanenää ja sen jälkeen hiirtä. Jonka nappasin ja aloin jyrsiä suden nälkäisin hotkaisuin. Sen jälkeen aion lepuuttaa silmiä, mutta nukahdin sittenkin. Kun heräsin en tuntenut enää kipua, en kyljessä enkä jaloissa.
”Olen terve, kipu on hävinnyt!” sanoin.
”Hyvä, voitkin lähteä nyt harjoittelemaan, Tummaturkki on käynyt kyselemässä.” Nuhanenä sanoi.
”Selvä. Lähdenkin heti Tummaturkin luo.” Sanoin ja lähdin tassuttelemaan sotureiden pesää.
>Voisin tehdä pienen jekun…< ajattelin, kun pääsin pesään aloin hiipiä kohti Tummaturkin kohoilevaa kehoa. Sitten hyppäsin ja…
”Mau!!!” Tummaturkki mauahti.
”Talvikkitassu? Sinäkö siinä?” Tummaturkki kysyi.
”Kyllä, minä! Lähdetäänkö harjoittelemaan? Olen odottanut innolla.” Sanoin ja nousin pois Tummaturkin kehon päältä.
”No voidaanhan me mennä.” Tummaturkki sanoi ja venytteli. Tassuttelimme kohti leirin ulos käyntiä. Ja siitä taistelu harjoitus paikoille. Hiivin hiljaa eikä Tummaturkki huomannut kun hyppäsin valtaisan loikan hänen selkäänsä, mutta Tummaturkki osasikin aavistaa ja lennätti minut suoraan päin Harjoituskuopan seinämää.
”O-olen kunnossa…” Sopersin kun Tummaturkki tuli katsomaan.
”Saat loppu päivän vapaata.” Tummaturkki sanoi.
”Käy vaikka virkistävällä lenkillä.” Hän jatkoi.
”Selvä.” Sanoin ja ravistelin hiekat pois karvoistani.
>Menen pitkästä aikaa katsomaan Poltetassua.< ajattelin ja lähdin kävelemään kohti Ukkospolkua.
Odotin hetken ja päätin lähteä.
>Ei näkynyt Poltetassua… No tänä iltana on kokoontuminen< ajattelin vielä ennen kuin lähdin.
”Pääsenkö mukaan kokoontumiseen, Arpitähti?” Kysyin.
”Pääset, et nimittäin ollut viimeksi.” Arpitähti sanoi.
>Nään Poltetassun!< Ajattelin.
”Kokoontumiseen lähtijät tulevat mukaani!” Arpitähti sanoi. Kun tulimme nelipuulle siellä oli vasta Tuuliklaani.
>Poltetassu on tuolla!< ajattelin ja juoksin hänen luo.
”Talvikkitassu, mitä sinulle on tapahtunut?” Poltetassu kysyi minulta.
”Vähän niitä ja näitä. Mennäänkö kiven taakse?” Kysyin.
”Selvä, mennään vaan.” Poltetassu vastasi. Tassuttelimme Puhujankiven taakse. Ja suimme toisiamme, kun Myrskyklaani ja Jokiklaani tulivat, Kokoontuminen alkoi. Kuulin kun Varjoklaani ja Tuuliklaani kiistelivät, pilvet peittivät kokoontumisen.
”Anteeksi, täytyy mennä.” Sanoin ja juoksin pois Puhujankiven takaata. Tummaturkki huomasi ja kertoi Arpitähdelle. Tassuttelimme leiriin kun olimme leirissä Arpitähti pyysi minut ja mestarini Tummaturkin pesäänsä.
>Tarkkaillaankohan minua nyt? Pääsenkö soturiksi?< ajattelin innoissani. Kun pääsimme pesään Arpitähti aloitti puhumaan. Tummaturkki oli esteenä oviaukon edessä.
>Onkohan jokin vinossa?< ajattelin.
”Tummaturkki näki kun tulit pois Puhujan kiven takaa, ja perässä Tuuliklaanin kolli. Tiedätkö hänestä mitään?” Arpitähti kysyi painostavasti.
”E-en…” Sopersin.
”Jaahas, en oikein usko. Saat mennä ulos leiristä vain Tummaturkin kanssa ja et pääse kokoontumisiin kolmeen kuukun.” Arpitähti sanoi.
>Mitä! Vain Tummaturkin kanssa ulos leiristä eikä kuuhun kokoontumisiin!< ajattelin kauhusta kankeana.
”Ja Tummaturkki katsoo jokaista liikettäsi!” Arpitähti varoitti minua ennen kuin lähdin.
>OLEN VANKI!!!< ajattelin.
”Hohtotassu! Voit mennä nykyään ilman soturia ulos leirisistä!” Arpitähti ilmoitti.
>JES!< Hohtotassu ajatteli.
”Häähää!” Hän sähisi minulle.
”Shhhhh!!!” Sähisin takaisin ja Hohtotassu hyökkäsi kimmppuni. Tummaturkki ja Tammiturkki tulivat erottamaan meidät, Tummaturkki moitti minua.
”Hyi sinua!” Hän moitti ja jatkoi Tammiturkille:
”Ei se ollut Hohtotassun syy, hän vaan ärsyyntyi kun Talvikkitassu ärsytti häntä.”
”Nyt mennään päällikön puheille!” Hän jatkoi minulle. Tassuttelimme takaisin päällikön pesälle.
”Ja hän ärsytti Hohtotassua, joten hän hyppäsi tämän nuoren naaraan kimppuun!” Tummaturkki kertoi ja katsoi minua moittivasti.
”Pääset kuukauden päästä kokoontumiseen, mutta joudut olla 1 kokoontumisen ajan Tummaturkin kanssa!” Arpitähti ärjyi.
”Tai muutan sitä sittenkin, tulen 2 kokoontumisen ajan Tummaturkin kanssa.” Arpitähti päätti.
”No mene! Tee jotain viisasta!” Arpitähti sähisi, ja minä luikin häntä koipien välissä ulos hänen pesästään. Kun lähdin ajattelin.
>Hankin itselleni vain vaikeuksia!< ajattelin ja tassuttelin hakemaan jotain syötävää, kunnes Tummaturkki tuli tielle ja sanoi ärhäkällä äänellä minulle:
”Et ole ansainnut sitä!”
”Menemme nyt hakemaan saalista, vasta sitten ole ansainnut.”
”Lähdemme partioon ja sen jälkeen hyökkäykseen Tuuliklaaniin!” Arpitähti ilmoitti.
”Hmm… Saat vähennettyä tuomiotasi yhteen kuuhun molemmat! Tule partioon Tummaturkin kanssa että hyökkäykseen.” Arpitähti jatkoi minulle.
”Empä taida tulla hyökkäykseen…” sanoin.
”Se oli käsky eikä pyyntö!” Hän sähisi minulle.
”Selvä…” Mutisin. Partion jälkeen lähdimme hyökkäykseen. Hiivimme maata pitkin.
”Hyökkää heidän kimppuun.” Arpitähti sanoi minulle. Ja osoitti Poltetassua joka harjoitteli mestarinsa kanssa. Katsoin hetken ennen kuin hyppäsin.
”Mauurr!” Maukasin kun olin Poltetassun selässä.
”Anteeksi, Poltetassu.” Kuiskasin hänen korvaan. Hän heitti minut pusikkoon ja juoksi sitten leiriin varoittamaan muita.
”HYÖKKÄYKSEEN!!!” Arpitähti huusi ja vyöryimme leiriin . Vältin mahdollisimman paljon hyökkäyksiä. Kimppuuni hyökkäsi joku vahva, Tuuliklaanin soturi. Hän veti lovet kylkiini ja sitten hyppäsi pois selästäni… Huomasin että se oli Poltetassu! Väitin ulisevani kivusta ja lähdin.
Myöhemmin kun kaikki tulivat takaisin leiriin niin Arpitähti julisti kokoontumisen.
”Kaikki oman riistan saalistamaan kykenevät tulkoon leirikummun kokoontumiseen! Kerromme taistelusta: Muuten kaikki meni hyvin, mutta menetimme yhden oppilaan, Hiiritassun!” Arpitähti julisti.
>EI HIIRITASSUA!!! EIIII!!!!!!< ajattelin kauhuissani.
”Talvikkitassu, tulisitko pesälleni.” Arpitähti sanoi minulle .
”Sait kumottua rangaistuksesi.” Arpitähti sanoi.
”Selvä…” Sanoin apeasti. Ja lähdin tassuttelemaan kohti oppilaiden pesää. Makasin oppilaiden pesässä 2 vuorokautta.
>Voisin käydä katsomassa Poltetassua… Ehkä hän auttaisi murheissani…< ajattelin ja aloin laahustaa kohti tapaamis paikkaa. Istahdin siihen ja odotin ettei mitään tulisi… Kunnes Poltetassu tulikin paikalle.
”Hei!” Poltetassu tervehti iloisesti.
”Hei…” Vastasin apeasti.
”Onko jokin vialla?” Poltetassu kysyi minulta.
”Paras ystäväni Hiiritassu… Hän on poissa!” Valitin parkuen.
”Ei kai vain…” Poltetassu kysyi.
”Kyllä… hän menehtyi taistelussa…” Sanoin apeana.
”No palaan leiriin olen aika väsynyt.” Sanoin.
”Selvä, tavataan huomenna samaan aikaan.” Poltetassu sanoi ja pujahti omaan leiriin. Kun pääsin leiriin menin takaisin nukkumaan. Näin unta jossa minulla oli yksi pentu. Kun havahduin kaikki oli ennallaan. Aloin hätäisesti mennä kohti parantajain pesää… Kunnes muistin etten halua kertoa kellekkään, haavojani jomotti kauheasti. Tassuttelin kuitenkin parantajan pesälle.
”Haavoihin sattuu kauheasti.” Valitin Nuhanenälle, kun pääsin sinne.
”Katsotaanpas… Jos menisit tuohon kyljelleen.” Nuhanenä sanoi ja osoitti tyhjää sammalpetiä.
”Selvä.” Sanoin ja menin makaamaan sammalpedille.
”Kuten epäilinkin… Selvä tulehdus. Sinä et saa lähteä ainakaan päivään.” Nuhanenä sanoi.
>Tästä tulee pitkä ja tylsä päivä…< ajattelin. Käännyin tylsistyneenä sammalpedillä. Koko päiväni meni siihen että kääntyilin. Lopulta illalla pääsin nukkumaan. Näin unta, olin siinä pennun kanssa. Havahduin hereille. Oli yö… Päätin mennä Poltetassun luo. Tassuttelin ripeästi paikalle. Huomasin ihmetykseksi että Poltetassu oli jo siellä.

”Hei.” Tervehdin.
”Hei!” Poltetassu tervehti.
”Olisi asiaa… Näin unta olin siinä pennun kanssa…” Sanoin ihmetellen.
”Mi-minäkin näin…” Poltetassu vastasi ihmetyksissään.
”Olemme siis nähneet saman unen. Tarkoittaako se sitä että sinusta tulee isä?” Kysyin ihmetellen.
”Ilmeisesti.” Poltetassu sanoi.
”Saankohan pentuja?” Kysyin?
”Uskoisin että saat, kun me molemmat olemme nähneet sen unen.” Poltetassu sanoi.
”No pitää mennä, Nuhanenä raivostuu muuten jos hän tietää että olen täällä.” Sanoin.
”Selvä, Hei hei!” Poltetassu sanoi ja lähti tassuttelemaan kohti Tuuliklaanin reviiriä.
”Hei hei.” Sanoin ja lähdin tassuttelemaan kohti omaa leiriä ja sieltä parantajan pesään.
Kiirehdin leiriin ja tassuttelin sammalpedille. Ja jäin odottamaan aamua. Aamulla:
”Hei Talvikkitassu.” Nuhanenä sanoi vielä vähän unisena.
”Katsotaan nyt ne tulehtuneet haavat.” Hän sanoi. Nuhanenä katsoi ne ja sanoi:
”Juu, ne ovat paran…”
”Ysk, ysk…” Yskin ja keskeytin hänen lauseen.
”Sinulla on Valkoyskä.” Nuhanenä sanoi minulle.
”Selvä, ysk ysk.” Sanoin ja yskin perään. Hän lähti pois, keräämään yrttejä Punatassun kanssa.
”Hei Talvikkitassu.” Tummatassu tuli luokseni ja sanoi.
”Ai, hei Tummatassu.” sanoin.
”Olisi asiaa…” Tummatassu soperteli.
”Niin?...” Kysyin.
”Mi-minä rakastan sinua.” Hän soperteli. Yhden sekunnin ajan sydämeni jätti lyömättä.
>Mutta… minä rakastan Poltetassua!< ajattelin.
”Anteeksi, mutta olen varattu.” Sanoin.
”Aijaa…” Hän sanoi hieman loukkaantuneena ja lähti pois.
”Mutta voit sinä kyllä jäädä tänne.” Sanoin.
>Minä tiesin että hän heltyy!< Tummatassu ajatteli.
”Kiva!” Hän sanoi häntä ja pää ylhäällä, mutta sitten hänen mestarinsa huusi:
”Nyt mennään harjoittelemaan, Tummatassu!”
”Selvä.” Hän sanoi ja tassutteli mestarinsa luo, ja vielä kerran hän katsahti minuun päin.
Päivä kului joutuin ja pian Rosohammas tuli Tummatassu suussaan.
”Rosohammas! Mitä tapahtui?” Arpitähti kysyi.
”Mäyrä… mäyrä murskasi hänet…” Rosohammas kertoi.
”Selvä, pidämme sitten hänelle hiljaisen hetken.” Sanoi Arpitähti.
”Ja läheiset valvovat yön.” Hän jatkoi.
>Miten ihmeessä pääsen nyt Poltetassun luo?< Ajattelin.
>Taisin keksiä…< Jatkoin ajatuksiani. Yöllä:
”Minne sinä menet?” Rosohammas kysyi minulta.
”Tarpeilleni.” Sanoin tyynesti. Livahdin Poltetassun luo.
”Hei!” Sanoin apeasti .
”Hei. Vaivaako jokin?” Poltetassu sanoi minulle.
”Eräs klaanilaisistamme kuoli… ja hän sanoi rakastavansa minua…” sanoin.
”Mutta etkö sitten rakasta minua… enää?” Poltetassu kysyi hämmentyneenä.
”Rakastan, tietysti. Sanoin että olen jo varattu.” Kerroin.
”No sitten on hyvä.” Poltetassu sanoi. Suimme hetken toisiamme. Ja sitten lähdimme. Alkoi sataa kaatamalla ennen kuin pääsin pesään. Aamulla Nuhanenä tuli tarkastamaan tilanteen.
”Sinulla on Viheryskä!” Nuhanenä sanoi kauhuissaan.
”Tammitassu! Hae Kissanminttua kaksijalkalan luota! Sinne on matkaa mutta selviydyt kyllä” Nuhanenä huusi hänelle, ja sen kuullessa hän viiletti matkaan.
”Me emme saa menettää häntä… Olemme menettäneet jo likaa oppilaita.” Arpitähti sanoi kun hän tuli käymään.
”Niin, niin olemme, kaksi kuoli taistelussa… ja hän, hän meinaa kuolla taudille.” Nuhanenä sanoi päätään riiputtaen.
Illalla Tammitassu tuli takaisin Kissanminttua suussaan.
”Hienoa! Tuo se tänne.” Nuhanenä käski.
”Tässä Talvikkitassu, syö ne!” Nuhanenä käski. Otin ne suuhun. Voimani ei juuri riittäneet mihinkään. Päätäni oli raskasta pitää pystyssä.
”Nyt hän on Tähtiklaanin käsissä. Vain Tähtiklaani tietää selviytyykö hän.” Nuhanenä sanoi.
Jatkuu…

Vastaus:Saat pitkästä tarinastasi 30 kp:ta! ;D
~Korppi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiggru
16.10.2012 20:32
1.Luku

Ensimmäinen päivä

Istuskelin leirinulkopuolella. Katselin aurinkoa jonka lämpimät säteet lämmittivät turkkiani. Kääntelin päätäni ja väläytin hymyni kaikille minu ohi menneille oppilaille. Istuin hiljaa häntä tassujeni suojana. Katselin taivaalle. Yhtäkkiä kuulin raksahduksen. Käänsin pääni ja näin mestarini, Usvajalan. Usvajalan harmaa turkki näytti kiiltävältä ja tämä oli selvästi sukinut itseään koko aamun.
''Heipä hei oppilaani'' Usvajalka maukaisi ja katsoi minua tyytyväisenä.
''Hei!'' maukaisin nopeasti ja kirjaimellisesti ponnahdin pystyyn. Häntäni oli pienellä kiemuralla kehrätessäni ja katsoessani mestariani. Tämä näytti iloiselta.
''Mitä me teemme tänään?'' miu'uin ja katsoin naarasta silmät täynnä innostusta.
''Ensiksi menemme joelle opettelemaan soturilaen ja sitten me..''
''Sitten me?''
''Saalistamme!''
Innokkaasti ponnahdin ja katsoin mestariani tyytyväisenä. Usvajalka ponnahti nopeasti liikkeeseen. Sävähdin ja pinkaisin itsekkin juoksuun. Aurinko porotti selkääni ja tunsin itseni onneliseksi. Samassa Usvajalka kyyristyi ja sujahti vetisen näköisen pensaan alle. Loikkasin pensaan alle itsekkin. Samassa törmäsin Usvajalan pehmeään turkkiin. Usvajalka oli jännittänyt jokaisen lihaksensa.
''Mitä sinä katsot?''maukaisin äänekkäästi.
''SHH!'' Usvajalka sanoi ja osoitti hännällään pusikon ja joen edessä olevaa, harvinaisen lihavaa vesimyyrää. Usvajalka nuoleskeli huuliaan.
''Nyt näytän miten metsästetään. Katso ja opi''
Siinä samassa Usvajalka oli lähtenyt hiipimään maan viertä pitkin kohti pulleaa vesimyyrää. Usvajalka oli enää vain muutaman hiirenmitan päässä. Siinä samassa naaras loikkasi komeasti ylös ilmaan ja kuului riipaiseva ääni. Loikkasin pusikosta ja juoksin nopeasti hieman vetisessä maassa kohti Usvajalkaa. Katseeni kohdistui vesimyyrään jonka kaulassa oli syvä haava.
''Hengiltä on'' Usvajalka sanoi ja pyyhkäisi maata.
''Olet mahtava!'' Huusin korkeaan ääneen.
Usvajalka näytti punastelevan. Usvajalka kyyristyi ja nappasi Vesimyyrän. Kävelimme hetken. Sitten hän laski saalinsa maahan.
''Noniin, sinun vuorosi. Ensin haistele''
Nostin kuononi ilmaan ja raotin hieman suutani. Samassa haistoin hiiren.
''Haistan hiiren'' Maukaisin ja laskin pääni.
''Hyvä!'' Usvajalka kehräsi. En jäänyt odottamaan lisä ohjeita, vaan lähdin hiipimään kohti hajua. Siristin silmiäni ja siinä samssa näin hiiren mussuttavan pientä pähkinää. Matkin Usvajalan oppeja ja lähdin hiipimään maha maassa hiirtä kohti. Loikkasin nopsasti koko kehoni voimallani ja lennähdin hiiren päälle. Kuului vinkaisu ja se oli ohi. Tuoresaaliin haju leijui ilmassa ja mahani kurisemaan.
''Hyvä!'' Usvajalka maukaisi takaani. Kehräsin iloisesti. Samssa Usvajalka katsoi taivaalle.
''On pian auringonhuipun hetki..'' Usvajalka maukaisi saalis suussaan.
''Lähdetään''
Kävelimme ripein askelein kohti leiriä. Haistelin ilmaa. Pian vahva kissan tuoksu täytti ilman. Olimme leirin edessä. Edessämme oli pieni lammikko jonka keskellä oli pieni nyppylä. Usvajalka kahlasi vedestä ja saapui pienen pensaan eteen.
''Tuletko sinä?'' tämä naukaisi ja katsoi minua. Nyökkäsin. Usvajalka pujahti jo näkyvistä. Nuuhkaisin vielä kerran raikasta ilmaa. Tämän jälken lähdin kahlaamaan veden läpi. Olipa mukava päivä. Pujahdin nopeasti leiriin. Kaunis iltavalo valaisi koko leirin
Kaunista. Hyvin kaunista.

//Joops, toi loppu oli aika.....Outo D: ja tää on aika lyhyt XD
Vastaus:Hyvä tarina! Jatkossa voisit laittaa että kummalla hahmollasi kirjoitat....en nyt ole ihan selvillä kumpi tämä on, joten kp:t lisää sitten kun kerrot kumman tämä nyt oli... ;) Saat 23kp:ta! :D
~Korppi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Retiisihäntä
16.10.2012 19:03
Sisiliskotassun ensimmäinen päivä oppilaana

Astuin Jokiklaanin leirin ulkopuolelle. Oli ensimmäinen päiväni oppilaana ja olin niin innoissani! Mestarini Raskasjalka lupasi, että käymme ensin vielä kerran reviirin rajat läpi ja sitten harjoittelemme metsästystä. Minun piti mennä odottamaan Raskasjalkaa leirin ulkopuolelle. Katselin ympärilleni ja pörhistin turkkiani.
Raskasjalka tuli leiristä ja kysyi:
”Hei, Sisiliskotassu! Oletko valmiina lähtemään?”
”Tietenkin! Haluan niin kovasti käydä joella!” minä mau’uin innoissani.
”No voimme käydä siellä ensiksi.” Raskasjalka sanoi ja lähti tassuttamaan kohti jokea.
Lähdin mestarini perään.
Joella Raskasjalka nappasi suuren kalan. Minulle se oli suuri mutta hänelle pieni. Yritin itsekin saada kalaa, mutta se oli niin vaikeaa! Minunkin pitäisi oppia se, mutta se kuulostaa niin mahdottomalta. Yrittäessäni saada kalaa huomasin joen toisella puolella, kaukana, olevat kivet. Ne näyttivät niin mukavilta ja lämpimiltä. Minun teki mieli uida joen toiselle puolelle ja istua yhdelle kivelle.
”Raskasjalka” minä aloitin. Raskasjalka käänsi päänsä minuun päin ja näytti kysyvältä.
”Mitä nuo kivet tuolla joen toisella puolella ovat? Ovatko ne meidän reviiriä?” kysyin.
Raskasjalka huokaisi ja katsoi kaihoisasti kiville päin.
”Ne ovat aurinkokivet, ja ne ovat Myrskyklaanin reviiriä. Minun mielestäni niiden kuuluisi kuulua meille, sillä Myrskyklaanin reviiri on muutenkin suurempi kuin meidän. Mutta joskus ne ovat kuuluneet meille, ja muistan, kuin oppilaana pystyin makoilemaan siellä ja nauttia ihanasta auringonpaisteesta...” Raskasjalka katsoi taivaalle ja mietti menneisyyttä.
Minä katsoin maahan kateellisena. Sitten huomasin ruohikossa liikettä, ja tunsin hiiren tuoksun. Paljastin kynteni, ja hyppäsin nopeasti ruohikkoon aivan hiiren päälle. Iskin hampaani sen niskaan, ja olin metsästänyt ensimmäisen saaliini. Raskasjalka katsoi juuri metsästämääni riistaa ja kehräsi tyytyväisesti.
”Hyvin tehty. Voit sitten viedä sen jollekin klaaninvanhimmalle, ehkä sivulle kerrotaan sitten tarina,” hän sanoi ylpeästi.
”Niin, ehkäpä! Olisi kivaa, jos joku heistä kertoisi tarinan Tiikeriklaanista!” Minä sanoin.
”Otanko tämän mukaan? Vai hautaanko tähän?” kysyin Raskasjalalta.
”Ota vain mukaan. Käydään äkkiä reviiri osat läpi, sitten voit viedä sen klaaninvanhimmille, mahdollisesti kuunnella tarinan ja sitten voit uudestaan tulla metsästämään. Kysyn Kiviturkilta, jos sinä pääsisit iltapartioon”
”Kivaa, jo heti ensimmäisenä päivänä rajapartioon!”
”Katsotaan nyt, mitä Kiviturkki sanoo”
Kävimme reviirin rajat läpi. Nappasin toisenkin hiiren, ja sitten palasimme leiriin.

//Se on nyt vähä lyhyt :D Eikä mulla ollut mitään erikoisia ideoita joten keksin tosta vaan.
Vastaus:Olet taitava kirjoittelija! :D Saat 19 kp:tä!

~Hohtis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Veritassu
15.10.2012 16:36
Mehevä riistan tuoksu valloitti pääni ja silmäni avautuivat.Edessäni istui viehättävän kaunis,puhtaan valkoinen naaras jolla oli suussa pullea myyrä:
"Kävisiköhän sinulle aamiainen?"
"Tietysti!"vastasin nopeasti ja nousin venyttelemään.
Lumitassun katse oli tyyni ja rauhallinen kun hän maukui minulle:
"Voinko syödä kanssasi?"
Pudotin myyrän pois hänen suustaan ja sanoin:
"Käyhän se.Ota vain samasta myyrästä!"
Lumitassu asettui makaamaan ja veti tassunsa karvaisen rintansa alle ja nykäisi karvatupsun myyrästä.Parantajaoppilas katsoi minua silmät suurina ja totesin:
"Ota nyt enemmän!"
Silloin Lumitassu haukkaisi myyrää ja maukui:
"Kiitos!"
Haukkasin palan saaliista ja tunsin lihan pehmeyden silloin kysyin:
"Miten mestarini voi?"
"En oikein osaa sanoa.Hän on hyvin haavoittunut joten ajattelin,että hänen pitäisi levätä pari päivää,"naaras kertoi vakaasti.
Nyökkäsin ja jatkoin:
"Entä minä?Jäänkö tänne lepäämään?"
"Kyllä.Niin kauan kuin Lovikorvakin.Haavasi on tulehtunut pahasti ja toivon vain ettet liikkuisi paljoa,"hän jatkoi vakavan näköisenä.
"Miksi?"
"Ettei haavasi reveydy."
Nyökkäsin uudestaan.Myyrästä oli jäljellä vähän nahkaa ja ripusen lihaa.Ystäväni oli ollut aika nälkäinen.Kuoputin jäänteitä pieneen kuoppaan ja asetuin lepäämään...

Raitis ilma kulki kuononi edessä.Seurasin mestariani metsän keskellä olevalla pienellä aukiolla.Mestarini vilkaisi minua ja maukui:
"Perillä.Ja nyt aloitetaan se mikä meillä keskeytyi!"
"Jipii!!!Taisteluharkat!"vingahdin iloisesti.Lovikorva nyökkäsi hymyillen ja asettui kauemmas minusta.Minun piti aloittaa.Ryntäsin jonkun verran mestariani kohti kunnes tunsin jonkun tarttuneen niskaani.Lovikorva karjui:
"NISKASSASI ON ROTTA!!!!!!"
Vastaus:Jänskää... 15 kp:tä!

~Hohtis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Siniturkki/Poltetassu
14.10.2012 15:45
2. Luku

Poltetassun vaikeudet

Heräsin seuraavana päivänä. Ajattelin että lähden moikkaamaan Talvikkitassua. * Tassuttelee kohti sisään käyntiä ja lähti kohti Varjoklaani reviiriä. Tassuttelin tyynesti Varjoklaaninklaanin reviirille. *Maistelee ja haistelee ilmaa. >Varjoklaanin aamupartio!!!< Ajattelin.
Poltetassu hyppää salaman nopeasti lähimpään puuhun jonka näki. >He eivät saa nähdä minua< Ajattelin epätoivoisesti. Varjoklaanin partio tassutteli alitseni, yksi heistä oli haistavinaan minut, mutta tuuli niin kovaa että hajuni leijaili pois. Partio tassutteli pois. Tajusin olevani jälleen turvassa.
Sitten ajattelin että olin nähnyt talvikkitassun partiossa. Lähdin juoksemaan kohti partiota. kun näin sen lähdin hiipimää heidän perään. *Sitten minä kuovin maata kun olin pensaan takana Talvikkitassu pysähtyi.
”Etsin täältä jäniksiä, te voitte mennä jo!” hän huudahti muulle partiolle. *Talvikkitassu tassutteli luokseni.
”Hei! tulin vain katsomaan miten voit, läheltä piti etten olisi tullut huomatuksi!”
”Ihana nähdä sinuakin! Voit viipyä hetken, minulla on tehtäviä tänään….”
*Sukivat toisiaan ja kertovat kuulumiset ja kehräävät toisilleen. Yhtäkkiä haistoin Lumitassun. olimme nimittäin lähellä rajaa ja lumitassu saattoi olla seurannut minua tai olla keräämässä yrttejä. Kun Lumitassun tuoksu vaimeni, minun täytyi mennä.
”Hei hei!” mau`uin.
”hei hei!” Talvikkitassu maukui.
*Tassuttelin reviirilleni kunnes Lumitassu putkahti puusta hunajakenno suussaan. Hän laski sen maahan.
”Miksi sinä olit Varjoklaanin reviirillä!? Tapailetko sitä valkoista kissaa jolla on keltaisia laikkuja???”
”EN! Tai saatoin kyllä harhautua reviiriltämme ja tavata kissan ja sopia ettei hän kerro…”
”Minä kyllä näen kun sinä valehtelet! Tuo on täyttä kukkua. Sano totuus, en minä sinua ilmianna. Minullakin on ihastus vaikka olen parantaja oppilas, Veritassu.”
”No hyvä on… Olen tavannut kissaa jonka nimi on Talvikkitassu ja hän on rakastunut minuun ja minä häneen, tapasimme eräässä kokoontumisessa ensimmäisen kerran. Hän on mukava ystävällinen, kaunis naaras kissa joka osaa olla ihastuttavimmista, ihastuttavin. Mutta lupaathan ettet kerro kenellekään?”
”Olen ihan sanaton mutta en minä kerro, en tahdo sinulle vaikeuksia, vaikka tämä
onkin erittäin väärin…
”Kiitos.” Minä vastasin ja kosketin kuonallani lumitassun turkkia. *tassuttelin kohti leiriä ja Lumi tassu jäi istumaan ja miettimään tiheikköön.
Kun olin leirissä, tassuttelin suoraan mestarini luo.
”Yksiviiksi, voisimmeko taistella tänään?”
”Taidat olla kiinnostunut erityisesti taistelu harjoituksista. No mitä minulla olisi vastaan siitä on vain hyötyä.”
*Tassuttelimme harjoittelu paikalle.
”No niin. Nyt voidaan aloittaa. Hyökkää kimppuun vain. ” Yksiviiksi kehotti.
*loikkasin mestarini selkään mutta yksiviiksi hyppäsi selälleen ja minä puserruin hänen painosa alle.
”Yritä uudestaan.” * Mietin mihin ja miten hyökkään ja lopulta päätin. Loikkasin Yksiviiksen eteen ja sitten ikään kuin ”kaaduin” ja huitaisin Yksiviikseltä tassut alta. Yksinviiksi potosi vatsalleen ja minä kierähdin sivuun, sitten Yksiviiksi nousi ja tassutteli luokseni.
”Siinä oli jo soturi ainesta. sanoisin.”
”Kiitos.” Änkytin vastaukseksi.
”Jatketaan.” Yksiviiksi sanoi. Tätä jatkui iltaan asti ja kun lopetimme olin ihan poikki raahustin itseni oppilaiden pesälle ja luomeni olivat erittäin raskaat joten nukahdin pian. Juuri ennen kuin nukahdin, minä ajattelin:
>VOI EI! Jo kaksi NAARASTA tietää suhteestani, mukaan lukien HOHTOTASSU! Hänet tunnetaan nokkeluudestaan ja viekkaudestaan…. Ja kauneudestaan ja tottelemattomuudestaan.< Sitten nukahdin.
Seuraavana amuna olin väsynyt ja ajattelin että voisin nukkua vielä vähäsen aikaa kunnes….
”HERÄTYYYS! ” Kuului pesän suuaukolta ja käänsin väsyneen katseeni pesän suuaukolle, siellä seisoskelii Lumitassu.
”Kaarnakasvo sanoi että minun pitää ottaa joku mukaani keräämään yrttejä ja sinä olit täällä ainoa koko leirissä joka vielä vetää hirsiä! Senkin unikeko! Minun täytyy ottaa soturioppilas mukaani sillä veritassun ja hänen mestarinsa kimppuun oli hyökännyt rotat. Joten sinun täytyy nousta ylös. Voit nukkua myöhemminkin mutta minä en tahdo tänään tähtiklaaniin.”
”Hyvä on hyvä on.” *Kampesin itseni jaloilleni ja aloin sukia turkkiani.
”Nyt voidaan mennä.” Sanoin kun olin sukinut turkkini puhtaaksi ja ravistellut sammaleet turkistani. Tassuttelimme nummelle ja Lumitassu nouti yrttejä kaiken maailman koloista ja puista ja maasta.
”Joko kaikki olisi kasassa?” Kysyin jo hieman tylsistyneenä ja väsähtäneenä.
”Vielä pitää hakea vatukanmarjoja, pihlajan lehtiä, laventelia, kaisloja, minttua… Anteeksi vain mutta on vielä paljon haettavaa, itse suit turkkiasi ja tuhlasit aikaamme aamulla.” Lumitassu totesi.
”Niin se kai on.” sanoin hieman vastahakoisesti.
Meillä meni kauan hakea yrttejä ja minä metsästinkin jäniksen minkä me jaoimme keskenämme.
”Hmm… Kiitos. olet hyvä metsästäjä, ja tämä on ihanan makuista.”
”Ole hyvä. muista kuitenkin että minun kuuluu metsästää eikä hakea yrttejä joka paikasta.”
”Tiedän, tiedän” Lumitassu sanoi. *Tassuttelevat leiriin ja Lumitassu suuntasi kulkunsa kohti parantajan pesää. minä taas luikahdin ulos leiristä ja matkasin Varjoklaanin reviirille ja löysin kuin löysinkin Talvikkitassun myhäilemässä hiirtä.
”HEI!”
” ÄÄH! Hiiri karkasi, no ei se mitään.”
”No minulla on asiaa… Niin tuota… vooitaisiinko me tavatö kuuhuipun aikaan tässä samassa paikassa ensi yönä?”
”Kyllä se minulle sopii, luulisin.” Talvikkitassu vastasi.
”Hienoa! Se oli mukavaa! ”
*Suimme toisiamme ja söimme yhdessä riistaa. Kunnes…
”HAISTAN HOHTOTASSUN! ” Talvikkitassu kuiskasi ja jatkoi

”Äkkiä piiloon! Hän ei saa tietää tästä sopimuksesta!”
”Selvä kuiskasin takaisin.” * Juoksimme puuhun yön pimeydessä.
”Minä tiedän että olet jossain Talvikkitassu, kenties sen poltetassunkin kanssa.” Hohtotassu huhuili.
Me olimme aivan hiljaa ja kuulimme kuinka Hohtotassu tuhahti ja sanoi:
-No ole sitten siellä missä oletkin, mutta minä ainakin menen jo leiriin, tiedän silti että olet siellä jossain! Muta minä säästän sinut tällä kertaa enkä rupea sinua etsimään…
Hohtotassu tassutteli pois, ilmeisesti leiriin.

”Ehkä sinun täytyy lähteä. Mutta muista sopimus!” Talvikkitassu sanoi ja kehräsi jäähyväisensä.
”Selvä. Muistanhan minä! Nähdään silloin.” *tassuttelin omalle reviirilleni ja Kohti leiriä.
Kun olin leirissä jatkoin tassuttelemista kohti oppilaiden pesää ja hiivin sisään sillä kaikki muut nukkuivat.
Niimpä minäkin suin vielä turkkini niin ettei talvikkitassun haju ollut jäänyt siihen ja sitten painoin luomeni kiinni. en nukahtanut ihan heti mutta aamuyöllä olin jo sikeässä unessa ja nukuin pitkään ja hartaasti jopa aurinkohuippuun saakka.
>Nyt minun täytyy herätä. ääh! en jaksa! Noh minun täytyy! Ei, kyllä minä nukun vielä vähän aikaa… EIIII! YLÖS JA HETI!< *Nousin hoippuen ylös ja aivastin. Menin Lumitassun luo.
”Minulla on yskä! onko minulla vapaata tänään?”
”Sinulla on ilmeisesti valkoyskä. voit pitää vapaata, mutta joudut lepäämään täällä parantajain pesällä ettet tartuta sitä muihin. Sinun täytyy levätä huomiseen saakka. Mene tuonne missä Veritassu lepää, hän joutui rottien kohteeksi…” Lumitassun ilme oli vakava ja huomasin että hän ajatteli Veritassua, mutta tiesin myös että hän hoiti Veritassua mielellään. *Tassuttelin Veritassun luo, hän nukkui. Minä otin osan hänen edessään olevista unikon siemenistä. Suljin luomeni mutta ennen kuin nukahdin, ajattelin:
>Voih! nyt joudun livahtamaan ulos leiristä, vieläpä parantajain pesästä ja vieressäni tuhisee Veritassu!< Sitten nukahdin.

Pian koitti kuuhuipun hetki enkä minä ollut saanut nukuttua lainkaan.
Nousin ja jatkoin kohti Tapaamis paikkaa. Kun olin siellä talvikkitassu oli myös jo paikalla.
”HEI!” Talvikkitassu huikkasi.
”HEI!” huikkasin ja tassuttelin lähemmäksi. Aloimme sukia toisiamme ja kehräsimme toisillemme kuulumiset vietimme rattoisan yön.
aamuyöllä havahduin hereille.
”Talvikkitassu herää! me olemme nukahtaneet toistemme päälle.” *Talvikkitassu havahtui ja sanoi:
”Sinun täytyy mennä minäkin kiiruhdan leiriin.”
”Selvä, nähdään.” *Tassuttelin jo leiriin ja parantajan pesään ja nukahdin uudelleen.
Aamulla heräsin ja Kaarnakasvo sanoi että lepään vielä tämän päivän. Niimpä jäin lepäilemään pikoilleni.
Päivä kului hitaasti ja kieriskelinkin vain pedillä… Ajattelin että enää en aijo vilustua! Pedissä oleskelu on toki rentouttavaa ja mukavaa mutta soturikoulutusta ei voita mikään! Lumitassu saattaa kyllä olla oikeassa siinä että olen unikeko.

Ajattelin talvikkitassua ja sitä mitä hän nyt teki. ajattelin myös että voisin pyytää jotakuta tuomaan minulle tuoresaalista.
Lumitassu toi minulle jäniksen ja minä ahmin sen, vain luut jäivät ja Lumitassu hautasi ne maahan.
”Milloin saisin siis tehdä tavallisia askareita?”
”Huomenna, tai ylihuomenna valkoyskäsi on nimittäin vain pahentunut. oletko ollut yöllä jossain?”
”En toki ole. Olen maannut tällä pedillä Veritassun vieressä.”
”Noh, Tuota en minä sinua kuulustele mutta ei valkoyskä itsestään pahene… No lepää nyt.” Kaarnakasvo sanoi rauhallisesti.
”Lepään.” sanoin.
” Saisinko jo tänään palata soturikoulutukseen?” kysyin.
”ET! Muuten sinä ja sinun valkoyskäsi vain pahenee koko ajan.” Kaarnakasvo sanoi tiukasti minulle.

”No hyvä on, mutta saisinko edes”
”Ei. Sinä et mene minnekkään ennen kuin olen terve.”
”No hyvä on.” Sanoin.
Muutaman kinkkisen päivän jälkeen olin terve, se tosin oli minun vikani että en ollut terve jo aiemmin kun kävin tapailemassa Talvikkitassua. Olin juuri lähdössä metsälle, kun Jalkapuoli tassutteli luokseni.
”Lähdet Virtaviiksen, Lovikorvan ja Veritassun mukaan metsästys partioon, he odottavat jo leirin ulkopuolella.” Jalkapuoli selosti.
”Selvä” minä sanoin ja jätin Jalkapuolen taakseni, kun lähdin kiiruhtamaan kohti muita partion jäseniä.
Leirin ulkopuolella muut odottivatkin jo minua ja lähdimme saman tien kohti ylänköä.
”Hajaannutaan ja palataan tälle paikalle hetken kuluttua…..Katsotaan kuka saa eniten saalista” Partion johtaja Lovikorva sanoi.
”Jooo!” Minä ja Veritassu huudahdimme yhteen ääneen.
”Älkää sitten menkö kovin kauas!” Sanoi Virtaviiksi.

”Emme toki!” ja siinä samassa lähdimme juosten eri suuntiin. Äkkiä pysähdyin ja huomasin juosseeni mäyrän pesille asti.
”Voih! Mitä jos siellä on mäyrä?” Äkkiä minut valtasi kammottava pelon tunne, sillä olin kyllä kuullut vanhusten tarinoita mäyristä, haukoista, ketuista ja muista hurjista ja vaarallisista pedoista.
Haistoin mäyrän! Siinä samassa minulle iski paniikki, kun kolosta tallusteli esiin valtavan kokoinen mäyrä. Lähdin saman tien pinkomaan pakoon niin lujaa kuin tassuistani pääsin, mäyrä ei kuitenkaan antanut minun mennä vaan lähti seuraamaan minua!
”Apua!” Minä huusin ja huohotin, vauhtini alkoi jo hiipua.
>Olen vasta oppilas< Minä ajattelin. Vilkaisin taakseni ja mäyrä oli jo kammotta van lähellä! Äkkiä Lovikorva ja Virtaviiksi putkahtivat pensaasta, ja heitä vähän perässä seurasi myös Veritassu.
>Huh! Saan apua.< Ajattelin helpottuneena, vaikka vaara ei ollutkaan vielä ohi. Virtaviiksi hyppäsi mäyrän selkään ja kynsi siltä karvatukkoja, samassa myös Lovikorva syöksähti mäyrän taakse ja pureutui sen takajalkaan.
Mäyrä rääkäisi ja ravisteli jalkaansa vimmatusti, ja Lovikorvan ote lipesi ja hän lensi piikkipensas tiheikköön. Veritassu loikkasi raivoissaan mäyrän kimppuun ja huusi:

”Pian näet että sinulla ei ole tänne asiaa!” Veritassu huusi ja sähisi raivoissaan.
Samassa mäyrä nousi takajaloilleen ja vitraviiksi putosi mäyrän taakse. Mäyrä kääntyi ja rysähti Virtaviiksen päälle ja linkosi Virtaviiksen pari metriä kauemmas. Juoksin hädissäni virtaviiksen luo, ja huomasin ettei hän liikkunut. Silmäni kostuivat ja huusin:
”Hyvä Tähtiklaani ei!” Huusin ja kiepahdin ympäri ja loikkasin valtaisan loikan mäyrän kimppuun ja kynsin sen selän verille.
Ajoimme mäyrän pois. Kun olimme sen tehneet, lähdimme viemään Virtaviiksen ruumista kohti leiriä. Kun olimme leirissä Lovikorva ja muut tassuttelivat parantajan pesälle Kaarnakasvon ja lumitassun luo. Pitkätähti tassutteli luokseni ja kysyi:
”Mitä tapahtui?” Pitkätähti huudahti Lovikorvalle.
”Mäyrä hyökkäsi kimppuumme.” Lovikorva kertoi.
Samassa paikalle saapui paljon väkeä jotka olivat halukkaita kuulemaan mitä oli tapahtunut.
Lovikorva kertoi kaikille mitä oli tapahtunut.
Kaikki kohisivat päivällä mäyrästä ja tapahtumista kunnes koitti yö. Minä ja muut Virtaviikselle läheiset valvoimme yön hänen vierellään. Aamulla klaanin vanhimmat

hautasivat Virtaviiksen hautaus paikalle.
Ajattelin käydä tapaamassa Talvikkitassua, ja varoittamassa häntä mäyrästä, joka voisi ehkä vaihtaa olin paikkaansa. Kun saavuin paikalle jossa olimme yleensä tavanneet, yllätyin kun Talvikkitassu oli jo paikalla.
”Hei!” Sanoin hieman vaisusti.
”Onko jokin vinossa?” Talvikkitassu kysyi huolestuneesti.
Kerroin edellispäivän tapahtumat hänelle ja sitten keskustelimme kokoontumisesta joka koittaisi aivan pian.
”No tulin vain kertomaan sinulle eilisestä, minun täytyy mennä ” Sanoin ja luikin takaisin leiriin. Matkalla pyydystin jäniksen ja puhdistin itseni perusteellisesti.
Pitkätähti lähti tassuttelemaan kohti aika suurta kumpua jonka päältä hän puhuisi klaanilleen.
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkummulle klaani kokoukseen!” Pitkätähti hihkaisi ja pesistä alkoi virrata kissoja päällikön luo, lähdin itsekin tassuttelemaan kohti suurkumpua.
”Jokainen meistä tietää eilisen tapahtumista jossa urhea Virtaviiksi sai surmansa.

”Tämän yön kokoontumiseen lähtevät mukaan Hopeatiikeri, Poltetassu, Kaarnakasvo, Lumitassu, Veritassu, minä, Jalkapuoli, Lovikorva ja pari vanhusta” Pitkätähti selosti.
”Kokous on päättynyt ja me lähdemme kokoontumiseen saman tien” Pitkätähti ilmoitti ja loikkasi alas kummulta.
Tassuttelimme nelipuulle, ja pysähdyimme hetkeksi kuopan reunalle kunnes Pitkätähti antoi merkin hyvin pitkällä hännällään. Ravasimme alas laaksoon, vain Varjoklaani oli saapunut.
Menin heti katsomaan oliko Talvikkitassu päässyt mukaan kokoontumiseen. Löysin hänet Puhujankiven toiselta puolelta odottamasta minua.
”Hei!” Sanoin Talvikkitassulle.
”Hei sinullekin!” Talvikkitassu sanoi.
Kehräsimme toisillemme ja nuolimme toistemme turkkeja emmekä edes huomanneet Puhujankiven varjoissa kiiluvaa silmäparia. Puhujankiven päältä kuului kuas kantava päällikön ulvaisu, joka ilmoitti kokoontumisen alkaneeksi.
”Eilen yksi metsästyspartioistamme törmäsi mäyrään ja yksi soturimme Virtaviiksi menehtyi, hän oli urhea soturi sekä uskollinen klaanin jäsen” Pitkätähti puhui.

”Lisäksi partiomme ovat haistaneet varjoklaanin tuoksua reviirillämme” Pitkätähti sanoi viileästi.
Sydämeni hypähti sillä arvelin tuoksun kuuluvan Talvikkitassulle. Pitkätähti perääntyi ja antoi Varjoklaanin päällikölle Arpitähdelle puheen vuoron.
”Vannon tähtiklaanin nimeen että yksikään sotureistamme ei ole käynyt reviirillänne! Sen sijaan olemme haistaneet Tuuliklaanin soturin useasti reviirillämme” Arpitähti vakuutti.
Päälliköt riitelivät, eikä kukaan huomannut kuinka tummat pilvet olivat peittämäisillään täysikuun.
”Seis! ”Sulkatähti huusi.
”KUU ON PEITTYMÄSSÄ! Nyt kokoontuminen on virallisesti päättynyt!” sulkatähti huudahti hieman vihaisesti. *klaanit jakautuivat ja lähtivät reviireilleen kireän kokoontumisen jälkeen, minä ja Talvikkitassu myös.
>Voih! entä jos tulee taistelu! Joudunko taistelemaan talvikkitassun klaania vastaan?< Ajattelin kauhuissani.
Palasimme leiriin ja monet kyselivät päivän tapahtumista. Lumitassu tuli luokseni ja sanoi:
-Miksi kuu peittyi? koko metsä huomasi sen! Lumitassu huudahti ja jatkoi:
-Tähtiklaani on tyytymätön!
”Ei se minun vikani ollut! Minä olin puhujankiven takana Talvikkitassun kanssa. Kysy joltain muulta, minä en edes kuunnellut! Anteeksi että huusin… Olin vain hieman närkästynyt.”

”Ei se mitään. Minunkaan ei ehkä olisi pitänyt kysyä… Menen nyt nukkumaan. Hyvää yötä.” Lumitassu sanoi.
”Ei se haittaa. Minäkin menen, Nähdään ehkä huomenna. Hyvää yötä.”
”Hyvää yötä!” Lumitassu sanoi. Ja tassutteli Pesälleen.
Aamulla heräsin ja uusi mestarini koulutti minua. Koulutus tuokion jälkeen olin palaamassa leiriin kunnes kuulin:
”Tummaturkki, oletko varma että oikea ratkaisu on hyökätä heidän leiriin? vaikka Arpitähti käskikin niin?” Se oli Talvikkitassun ääni. Tunnistin heti hätäännyksen hänen äänessään ja tiesin että hän pelkäsi että minulle tapahtuu jotain. >Menen varoittamaan leiriin klaania! Talvikkitassuun en koske mutta en voi olla varoittamatta muita! Arpitähti on luultavasti jäänyt leiriinsä ja tummaturkki johtaa hyökkäystä!< Ajattelin hätääntyneenä. *Juoksin kasvillisuudessa ja Huusin leiriin päästyäni:
”VARJOKLAANI HYÖKKÄÄ LEIRIIN TUOTA PIKAA! OLIN PALAAMASSA LEIRIIN JA KUULIN JA HAISTOIN HEIDÄT! VALMISTAUTUKAA HYÖKKÄYKSSEN!” Huusin täyttä kurkkua niin että kaikki kuulivat.
”Kuningattaret puolustakaa pentuja ja tukkikaa pentutarhan sisään käynti, Klaanin vanhimmat menkää auttamaan kuningattaria! Soturit ja oppilaat, Te taistelette! Kaarnakasvo ja Lumitassu menkää tuohon tiheikköön piiloon, Soturit ja oppilaat, Menkää sinne kun tarvitsette parantajaa! VALMISTAUTUKAA!” Pitkätähti huusi. Siinä samassa leiriimme syöksyi varjoklaanilaisia, mukaan lukien Talvikkitassu, vaikkakin hän yritti vältellä muihin hyökkäämistä.

Minä syöksyin kohti erästä Varjoklaanilaista ja vedin häneltä jalat alta, kolli ärähti ja nousi ja raapaisi syvän haavan lapaani. Minä huudahdin ja hypäsin kollin selkään. Tämä kuitenkin väisti ja raapaisi loven korvaani ja sitten takoi vatsaani. Minä huuusin ja sitten käännyin ja annoin takaisin samalla mitalla. Ajoin kollin pois ja hän juoksi ulisten pois leiristä. Olimme reilusti ala kynnessä. Sitten syöksyin valkoturkkisen naaraan kimppuun jolla oli keltaisia laikkuja.
>Talvikkitassu! Hyökkäsin hänen kimppuunsa.< Irrotin heti otteeni mutta sitten vilkuilin ympärilleni ja huomasin että Rosohammas oli nähnyt että päästin Talvikkitassun menemään ilman naarmun naarmua. Talvikkitassu ulisi tekaistusti ja juoksi ulos leiristä, huomasin että hän olisi jaksanut ja pystynyt taistelemaan mutta hän ei halunnut. Sitten hyökkäsin Seuraavan kissan kimppuun, häneltä sain muistoksi lonkkaan haavoja sekä vatsaan erittäin syvät haavat. Yllättäen minä olin se joka pakeni, minä juoksin Lumitassun ja Kaarnakasvon luo. He olivat piilossa ja hoitivat haavoihini ensiavun. He eivät taistelleet mutta jotkut olivat ilmeisesti vahingossa kynsineet heitäkin. Parantajia ei saisi kynsiä. Kuulin kuinka Tummatähti huusi:
”Peräännytään! Saimme ihan riittävää vahinkoa aikaan! Arpitähti ei sanonut ettemme saisi vetäytyä!”
Siinä samassa yläkynnessä olleet Varjoklaanilaiset virtasivat ulos leristämme. Kun taistelu oli päättynyt, klaani kokoontui keskelle aukiota. Päällikkö kuulutti:

”Parantajamme hoitaa haavanne. Kun olette valmiit, menkää lepäämään. Kukaan ei onneksi kuollut taistelussa.” Silloin Lumitassu ja Kaarnakasvo hoitivat klaanin haavat ja lopuksi vielä päällikön haavat.
Kaikki menivät nukkumaan ja aamu valkenikin pian. Aamulla moni oli leirissä tokenemassa ja suurin osa oppilaista metsästi, jotta ruokaa olisi kaikille. Minä mukaan lukien.
”Poltetassu! Tule tänne! ” Huikkasi Pitkätähti.
”Niin?” Sanoin.
”Rosohammas kertoi että päästit erään varjoklaanin naaraan menemään. Onko tämä totta?”
”Ehkä osittain…” Mutisin.
”Sinulle seuraa rangaistus. Rangaistukseksi olkoot se että et saa poistua leiristä ilman SOTURIA. Jonkun on aina oltava mukanasi.” Pitkätähti sanoi ankarasti.
”Hyvä on, hyvä on.” poistuin pesästä ja mulkaisin Seittijalkaa uhkaavasti. Seittijalka mulkaisi takaisin. Minä tassuttelin Seittitassun luo ja kysyin tuleeko hän ”vahtimaan” minua metsälle. Hän suostui. metsällä…
”minun täytyy tehdä tarpeeni.” sanoin seittitassulle.
”Hyvä on käy tuolla minä en katso.” Seittijalka murahti.
”selvä.” Tein muka tarpeeni ja livahdin menemään.
>Järkäle huomaa kohta lähtöni! Minun täytyy kiirehtiä!< Juoksin rajalle ja tapasin Talvikkitassun. Suimme toisiamme tuttuun tapaan ja kehräsimme toisillemme.
”Minä………. Tiedätkin varmaan jo……… inä rakastan sinua.” Änkytin hänelle.
”Samoin minäkin sinua.” Talvikkitassu vastasi sulavasti ilman änkytyksiä.
”Pystymmekö jatkamaan näin? Niin kuin tapailla vain salaa toisiamme? Pitäisikö jommankumman bvaihtaa klaania?” Kysyin.

”Kyllä me tähän pystymme. Usko pois. jos joku saa selville ja jompikumpi karkotetaan, aina voi mennä toiseen klaaniin. Sitä paitsi rakkaus menee kaiken edelle! Minä ainakin pidän huolen että jos sinut karkotetaan niin pääset varjoklaaniin, anteeksi etten muuten pystynyt pysäyttämään Tummaturkin aikeita.” Talvikkitassu sanoi.
”olen samaa mieltä! Jatketaan näin.” Kehräsin hänelle ja jatkoin:
”Minun täytyy mennä ennen kuin Järkäle löytää minut. Sain rangaistuksen…” Ennen kuin Talvikkitassu ennätti kysyä mistä ihmeestä? olin jo matkalla pois, suuntasin kulkuni kohti leiriä. Leirissä Pitkätähti tassutteli luokseni ja kysyi:
”Miksi sinä livahdit pois Järkäleen luota? Sinulla on rangaistus!” Pitkätähti murisi.
”Anteeksi, luulin että hän tuli perässä.” Sanoin. Huomasin Pitkätähden katseesta huomasin että tämä tiesi että valehtelin. Hän oli kuitenkin myös turhaantunut tottelemattomista oppilaista, Mäyristä jotka hyökkäävät kissojen kimppuun ja klaanien kireistä väleistä, niinpä hän vain tassutteli pois ja katosi pesäänsä.
”HUH!” huokasin helpotuksesta. Sitten huomasin jälleen kuinka Seittijalka mulkoili minua vihaisesti. Tiesin että Seittijalalla ja minulla oli kireät välit, mutta Seittijalka oli uskollinen klaanin jäsen joka epäili minua soturilain rikkomisesta, eikä mikään ihme. Minä tassuttelin oppilaiden pesään ja nukahdin. Minä näin unta.
Unessani näin talvikkitassun jolla oli yksi pentu joka oli hänen vierellään. Sitten heräsin.
”Erikoinen uni.” Mutisin. *tassuttelin aamiaiselle ja otin jäniksen. sitten olin valmis lähtemään metsälle. Jouduin ottamaan soturin mukaani rangaistukseni tähden. Valitsin liljasielun. Lähdimme metsästämään ja palasimme sen jälkeen leiriin. Minä jatkoin matkaani päällikön pesälle.
”saanko tulla?”
”Saat.” Pitkätähti murahti.
”Päättyykö rangaistukseni pian.”
”Voin myöntää sinulle nyt oikeuden mennä metsälle ilman soturia. Muista jatkossa olla uskollinen ja kiltti oppilas.” pitkätähti sanoi vakavana.
”Tietysti Pitkätähti! Lupaan tehdä kaikkeni jotta olisin malli oppilas.” Sanoin. Enkä pystynyt peittämään iloista ääntäni. *tassuttelin pesälle ja menin ottamaan nokoset. Näin saman unen kuin viimeksi. Unessa oli talvikkitassu yhden pennun kanssa. Sitten heräsin.
”Taidan lähteä metsästämään.” *tassuttelin ulos leiristä, nummelle ja siellä kuonooni leijaili ihana jäniksen tuoksu. Hiivin sitä kohti ja pian jo näinkin jäniksen. Jänis höristi korviaan. Loikkasin sen kimppuun ja tapoin sen ennen kuin se edes tajusi olevansa vaarassa. Kaikki saalistus yritykseni eivät kuitenkaan onnistuneet aivan mallikkaasti, mutta eihän yksikään kissa ole täydellinen.
”Nyt voisinkin lähteä takaisin leiriin.” *lähdin tassuttelemaan kohti leiriä.
"shhhh" *jähmetyin paikoilleni. olin kauhuissani, se oli käärme!
"voi ei!" en ollut ikinä ennen nähnyt käärmettä mutta klaaninvanhimmat olivat kertoneet miltä se kuulosti.
"mitä minä teen!?" *Peräännyn hitaasti taakse päin. Sitten lähdin juoksemaan pois.
”Shhh! Pysähdy en minä mikään käärme ole!” Heinikosta astui esiin…
”Talvikkitassu! Älä jatkossa säikäytä minua noin!” Huudahdin hänelle!
”En, en.” Talvikkitassu sanoi. *Nuuhkimme ilmaa.
”PARTIO! mennään tuon kiven koloon!” Kuiskasin Talvikkitassulle.
”Selvä, nopeasti en halua jäädä kiinni!” Talvikkitassu kuiskasi takaisin. *Hiivimme kiven koloon ja kuulimme ääniä:
”Hei tuolla on jänis! Voisimme metsästää samalla vähäsen.”
”Niin voisimme. Hei, nyt haju katosi, tuuli varmaan kääntyi!”
”Ei, ehkäse meni tuonne kiven koloon tuolla näettekö?”
”Näemme, minä voin käydä katsomassa.” Sanoi joku partion jäsenistä. Sydämmeni jyskytti sillä he puhuivat juuri siitä kiven kolosta missä me piileskelimme. sitten kuului:
”MIIIIIIIUUUUUUUU!!!!!” Lumitassu rääkäisi.
”Siellä on jokin vialla! Nyt ei ehdi jäniksiä metsästää.” Partio juoksi sinne mistä rääkäisy oli kuulunut.
”Talvikkitassu, minusta tuntuu että sinun pitää lähteä, minun täytyy mennä katsomaan miten Lumitassulle kävi kun jokin hyökkäsi hänen kimppuunsa.”
”Sitä minäkin ajattelin, Hei, Hei!” Talvikkitassu sanoi lempeästi ja pujahti nummelle ja mattkasi kohti omaa reviiriään. Minä taas juoksin rääkäisyn luo. Siellä partio oli ajamassa kettua pois ja Lumitassu katseli sivusta, hän oli onneksi saanut vain muutaman naarmun. Minäkin liityin ketun ajo joukkoon ja raavimme kettua.

”MIIIIIIIUUUUUUUU!!!!!” Yksi kissoista rääkäisi. Minä loikkasin ketun niskaan ja raapaisin sitä silmiin. Kettu ulvahti ja irrotti otteensa kissasta ja juoksi pois. Huohotimme pienen tovin kunnes tokaisin:
”Se meni aika hyvin! Eikö?”
”Melko hyvin. Nyt me menemme leiriin ja katsomme ettei kenellekään sattunut mitään vakavampaa.”
*Partio marssi leiriin ja Kaarnakasvo tarkasti kaikki. Kenellekkään ei ollut sattunut mitään sen kummempaa.
”Levätkää loppupäivä ja katsotaan huomenna miten voitte. Poltetassu viitsisitkö mennä kertomaan pitkätähdelle tapahtumat?” Kaarnakasvo kysyi.
”Voinhan minä.” Minä totesin. Tassuttelin päällikön pesälle.
”saanko tulla sisään?”
”Tule vain ja kerro asiasi.”
”Kaarnakasvo pyysi minua kertomaan mitä tänään tapahtui. Olimme siis partoissa ja minä metsästämässä kunnes kuulimme Kirkaisun. Kirkaisu kuului Lumitassulle Juoksimme sinne ja siellä näimme ketun. Sitten ajoimme sen pois ja sitten menimme leiriin ja Kaarnakasvo tarkasti meidät kaikki. sitten hän sanoi että lepäämme huomiseen ja sitten katsotaan miten voimme huomenna. Sitten hän pyysi minua kertomaan uutiset sinulle.” Selostin.
”Eihän kukaan kuollut?” Pitkätähti kysyi.
”ei.”
”Onneksi. huh! Klaaneilla on kireät välit, mäyriä ja kettuja on reviireillämme ja riista alkaa ehtyä kun on lehti sateen aika ja kuu pimeni kokoon tumisassa! Huomenna kaikki jotka pystyvät lähtevät häätämään mäyrän ja ketun pois, sitten on jo kaksi huolta vähemmän, pennutkin olisivat turvassa. Käy sanomassa tämä Jalkapuolelle jotta hän tietää että hänen pitää määrätä hyökkäys partio.” Pitkätähti puhui.
”Selvä. Kuten tahdot Pitkätähti.” *peruutin ulos pesästä ja suuntasin kulkuni kohti Jalkapuolta.
”Hei jalkapuoli. Pitkätähti käski kertoa sinulle että huomenna sinä määräät hyökkäyspartion joka ajaa ketun ja mäyrän pois reviiriltämme.”
”Selvä. Kiitos tiedosta, voit mennä lepäämään.”
Selvä.” sanoin. *tassuttelin nukkumaan ja näin saman unen kuin aiemminkin, ajattelin että miksi ihmeessä näen sen? Onko se enne? Onko se merkittävä uni vai ei? Sitten heräsin. Olin omalla makuualustallani.
”Sinä kieriskelet kuin mikäkin möykky! Muut eivät saa nukuttua.” Veritassu tiukkasi.
”Anteeksi. Yritän ottaa rauhallisesti. ” Sanoin hänelle. Pian aamu jo koittikin ja Jalkapuoli huusi:
”Hyökkäykseen lähtevät Minttuturkki, Kastejalka, Poltetassu, hallahäntä, sillitassu, Vesiturkki ja Pisaraviiksi! Hyökkäyspartiota johtaa Pisaraviiksi!” Jalkapuoli huusi. *Siina samassa pesistä virtasi kissoja jotka kokoontuivat sisäänkäynnille Myös minä.
”Lähdetään!” Huusi Pisaraviiksi. Juoksimme ja etsimme mäyrää ja kettua.
”tuolla on kettu!” minä huusin. ”Niimpä onkin. Ajetaan se pois reviiriltämme!” Pisaraviiksi huusi ja partio juoksi kettua kohti. Kettu lähti juoksemaan pakoon ilman hyökkäystä. se selvästi huomasi että se ei pärjäisi yksin tuollaiselle määrälle kissoja.
”Juoskaa ja ajakaa se rajan yli!” Pisaraviiksi jatkoi. Juoksimme ketun perään ja ajoimme sen pois reviiriltämme.
”Onnistuimme!” minttuturkki huudahti.
”Niin onnistuimme. ” Pisaraviiksi totesi.
”nyt enää mäyrä, ja sitten meillä on loppupäivä vapaata. seuraavaksi etsitään mäyrää mäyrän kololta jos se ei ole siellä etsimme joelta jos se olisi juomassa siellä.” Pisaraviiksi julisti. Lähdimme juoksemaan kohti mäyränkoloa.
”olemme pian perillä! Jatketaan vain.” Pisaraviiksi jatkoi.
”Jaksamme, jaksamme! ” Muu partio, myös minä huusimme yhteen ääneen. jatkomme matkaa juosten ja mäyränkolo oli jo edessä.
”Täällä on vain vaimea tuoksu mäyrästä. Mennään joelle!” Pisaraviiksi sanoi.
”Selvä.” Partio sanoi. Juoksimme joelle ja siellä…
Haistoin mäyrän!
”Mäyrä on tuolla!” Huusin täyttä kurkkua. Siinä samassa minulle iski paniikki SE OLI valtavan kokoinen mäyrä. Lähdin saman tien juoksemaan sitä kohti tassuistani pääsin, mäyrä ei kuitenkaan antanut minun säikäyttää vaan lähti minua kohti! Muu partoi oli perässäni.
Mäyrä oli jo kammotta van lähellä. Pisaraviiksi hyppäsi mäyrän selkään ja kynsi siltä karvatukkoja, samassa myös minttuturkki syöksähti mäyrän taakse ja pureutui sen takajalkaan.
Mäyrä rääkäisi ja ravisteli jalkaansa vimmatusti, ja minttuturkin ote lipesi ja hän lensi piikkipensas tiheikköön. sillitassutassu, minttuturkin oppilas loikkasi raivoissaan mäyrän kimppuun ja huusi:
”Sinä lähdet nyt!” sillitassu huusi ja sähisi raivoissaan.
Minttuturkki juoksi esiin piikkipensaasta ja syöksyi kohti mäyrän vatsaa, kun tämä oli noussut takajaloilleen. Mutta juuri kun hän oli melkein kosketus etäisyydellä , mäyrä murskasi hänet alleen.
”EI!” Huusi Sillitassu. ja puri mäyrää niskaan. Mäyrä luuhistui kasaan ja Juuri ennen kuin minttuturkki meinasi jäädää mäyrän velton kehon alle, Pisara viiksi veti hänet pois alta. Sillitassu oli tappanut mäyrän!
Sillitassu juoksi mestarinsa luo ja huusi:
”Hän elää!”Sillitassu huusi.
Kun kuulin mitä sillitassu sanoi minä ja muut keräännyimme minttuturkin ympärille.
”Poltetassu ja Hallahäntä, te jäätte hautaamaan mäyrän ruumiin. Me muut viemme Minttuturkin leiriin ja Parantaja hoitaa häntä ja tekee sen mitä on tehtävissä.” Pisaraviiksi selosti vakavana. He tassuttelivat pois Minttuturkki mukanaan.
”Noh! Me kai sitten hautaamme tämän köntyksen.” Minä puhahdin hallahännälle
”ilmeisesti.” Hallahäntä sanoi ja alkoi kaivamaan kuoppaa. Minä autoin häntä. sitten raahasimme mäyrän kuoppaan ja sitten kuovimme maata sen päälle.
”Nyt voimme mennä leiriin.” Hallahäntä totesi.
”Lähdetään heti, juostaan!” Huudahdin hänelle. siinä samassa ampaisimme juoksuun ja suuntasimme juoksumme kohti leiriä. Sillitassu tassutteli luokseni hyvin surullinen ilme kasvoillaan.
”Minttuturkki on kuollut.”
”Voih! Otan osaa.” Sanoin.
”saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkummulle klaanikokoukseen!” Pitkätähden huuto raikui ympäri leiriä.
”Kuten moni jo tietääkin, yksi sotureistamme kuoli tänään. Urhea oppilaamme Sillitassu ei kuitenkaan tarvitse uutta mestaria, sillä hän todisti tänään olevansa soturin arvon veroinen. sillitassu tule tänne.” Sillitassu tassutteli silmät säihkyen Pitkätähden luo ja surustaan huolimatta hän ei voinut olla nauttimatta soturiksi pääsystään.
”Sillitassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti aj puolustaa tätä klaania jopa henkesi uhalla?”
”Lupaan.” sillitassu sanoi.
”Siinä tapauksessa tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturi nimesi. Sillitassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan silliviiksenä. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja päättäväisyyttäsi ja hyväksymmesinut Tuuliklaanin täydeksi soturiksi.”
”Silliviiksi, silliviiksi!” Klaani huusi.
”Et ole ainoa joka valvoo tämän yön Minttuturkille läheiset surevat ja valvovat hänenn vierellään tämän yön. aamulla pidetään hautaus menot.”

Niin tapahtui…

JATKUU……………

Vastaus:Tämä oli todella piitkä tarina. Saat 30 kp:tä! C: Voisit kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota nimiin. Esim. tarinassa mainittiin Rosohammas ja Järkäle, jotka ovat Varjoklaanilaisia! Myöskään Tuuliklaanin leirissä ei ole pesiä, paitsi klaaninvanhimmilla ja kuningattarilla, ja ppilaat, soturit, päällikkö ja varapäällikkö nukkuvat taivasalla!

~Hohtis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: aurinkotassu
14.10.2012 15:17
ensimmäinen oppitunti:

osotin valkomyrsky peäsn edustalla. "kas siinähän sinä oletkin"valkomyrsky naukui. "olisiko minun pitänyt olla muualla" kysyin. "ei tietenkään" valkomyrsky naukaisi. nyökkäsin. "tulehan kierretään rajat" hän sanoi. nyökkäsi innokaana. huomasin pienen pennun tarkailevan minua. "valkomyrsky odota voiko tuo pentukin tulla" kysyin. "hmm.. jos päällikölle ja hänen emolle käy niin kyllä" hän sanoi. "minä kysyn kun minä haluankin sen mukaan" sanoin. menin harmaan pennun luo. "hei haluaisitko mukaan kiertämään rajat" kysyin. "toki" pentu maukui innoissan. "ensin kysymme emoltasi ja päälliköltä" valkomyrsky sanoi ja katsoi minua. kumarsin valkomyrskylle. "en tietenkään unohtanut" sanoin. menimme pennun emoin luo. "toki kunhan pidätte hänestä huolta" kunigatar maukui. nyökkäsin. "henkeni uhalla" sanoin. päällikökin suostui. menimme kohti metsää. saavuimme ensin aurinkokiville. pentu tärisi jännityneenä. "jokiklaani yrittää saada tämän alueen itselleen" valkomyrsky kertoi. Nyökkäsin. "miksi"pentu kysyi. valkomyrsky hymyili. "jotta saisivat suuremman reviirin ja enemmän riistaa" valkomyrsky kertoi. jatkoimme matkaa saavuimme kaksijalkojen luo. "kaksijalat ja kotikisut asuvat tuolla" valkomyrsky kertoi minä ja pentu nyökkäsimme
sitten saavuimme suurivuori vaahteralle. "se on suuri"pentu naukui. "niin eräs klaaninvanhin on joskus väittänyt kiivenneensä sen latvaan" valkomyrsky kertoi. "no se oli varmaan taimi" pentu sanoi nauroin. "mutta mikä täällä haisee" kysyin. "ukkospolku" valkomyrsky kertoi. "varjoklaani on sen takana ja ne ovat julmia" valkomyrsky kertoi. "minua ei pelota" kuului ääni takaamme. käännyimme. tiikerikuvioinen naaras astui esiin sen turkki oli tiikerin näköinen mutta pohjaväri oli valkea ja sen korvassa oli jokin sininen. aivan kuin kissa olisi lukenut ajatuksiani. "korvassani on korva koru sen lävisti susi ja lisäsin siihen sinisen ruukusta irrotetun palan ja nyt se on korvakoruni" kissa maukui. "mutta kuka olet ja mistä klaanista" kysyin. "olen lumi ja olen kulkukissa" kissa naurahti. "tulisit myrskyklaaniin" sanoin. "mitä"valkomyrsky sähähti. "miksi ei" kysyin. lumi siristi silmiään. "mustatähti päättää" valkomyrsky sanoi. "niin" sanoin. "pentu oli hieman kauempana ja piilotteli valkomyrskyn takana. "ei hätää" nauuin pennulle. lumi siristi silmiään. hän paljasti kyntensä. tajusin vasta kuinka terävät kynnet ja hampaat lumella oli. "hetki" hän sanoi ja katosi pensaikkoon. hän ssapui hiiri suusaan ojensi sen meille. "ottakaa" lumi sanoi. "viemme sen klaaniin" valkomyrsky sanoi. "lähden mukaanne harkitsin ehdotusta ja tulen mukaanne" lumi sanoi. "muista sinä voit jopa kuolla klaanissa kun puolllustat sitä" valkomyrsky huomautti. " se on kunniaa" lumi sanoi.

leirissä:

mustatähti tarkkaili lumea. "lupaat käyttäytyä soturilain mukaan ja olla kunniaksi tähtiklaanille" mustatähti kysyi. lumi nyökkäsi. "selvä. kerro menneisyydestäsi" msuattähti määräsi. lumi istuutui. "olin pieni emoni hylkäsi minut ja veljeni. veljeni ei pitänyt yksin elämisestä vaan meni kaksijalkalaan. itse vannoin etten kuunaan päivänä menisi lähellekkään kasijalkoja tai niiden pesää ilman syytä. löysin itselleni pienen pesänja asuin siellä metsästän millon missäkin täällä metsässä" lumi kertoi. "selvä hyväksyn sinut klaaniin" mustatähti sanoi. "hienoa" maukaisin ja puskin lumea. lumi hätkähti hieman. mustatähti meni suurkivelle. "tulkoon kaikki oman riistanmetsästämään kykenevät suurkivelle kllaanikokoukseen" mustatähti julisti. kaikki ilmestyivät suurkiven juureen mustatähti kertoi klaanille lumesta. "tästä päivästä lähtien nimesi olkoon lumitassu" mutatähti naukui. "lumitassu lumitassu" kaikki maukuivat. lumitassu piti päänsä ylhäällä ylväästi. "meistä tulee hyvät ystävät" mauuin. lumi näytti miettivän. "niin tuleekin" hän sanoi hetken mietittyään.

/lyhyt ja pahoittelen kun puheet eivät ala uudelta riviltä.
//otan sitten joskus lumitassun toiseksi hahmokseni

Vastaus:Ei haittaa vaikkanolikin lyhyt! Eikä puheiden ole tietenkään pakko alkaa uudelta riviltä, mutta se on vain suositeltavaa! Saat tästä vaikka nyt 15 kp:tä! Lisäksi pari juttua: voisit enemmän panostaa isoihin kirjaimin esim. nimissä. Kuten: Valkomyrsky. Enkä ole varma korvakoruista villikissoilla....

En ehdi lisäämään mitään juttuja tai vastaamaan muiden viesteihin, on kiire!

~Hohtis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiggru
14.10.2012 13:48
Korjaan tota 1 lukuu kirjotin vahingossa Pöllöpyrstö mutta se on oikeasti Pöllösulka
Vastaus:Selvä! En huomannut tätä viestiä, siksi edellisen tarinan kommentti...

~Hohtis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiggru
14.10.2012 13:10
2.Luku

Kuoleman lähetys

Silmäni rävähtivät auki. Tulikuuma ilma pyyhki minua. Kääntelin päätäni nähdäkseni missä olen. Hengitin syvään. Olin taas unessa. Ympärilläni oli pilkkopimeää lukuunottamatta itseäni. Olin koostunut tähdistä. Nousin varoen seisomaan. Tulikuuma tuuli pyyhki minua yhä. Kävelin varoen eteenpäin pilkkopimeässä. Yhtäkkiä säpsähdin.
- Kuutamotassu..joku kuiskasi korvaani. Kännähdin hädissäni ympäri. Ei ketään. Paniikissa lähdin juoksemaan pimeyteen. Kuuma tuuli alkoi muuttua koko ajan kylmemmäksi. Pian se oli jäätävää. Yhtäkkiä mäyrän tekevät arvet alkoivat polttaa. Suljin toisen silmäni ja yritin kinkkaamalla päästä eteenpäin.
- Minne olet menossa? kuulin jälleen jonkun kuiskaavan korvaani.Käännyin äkisti mutten taaskaan nähnyt mitään. Yhtäkkiä kipu valtasi minut. Haavani aukesivat ja lennähdin maahan. Tärisin hillittömästi. Suustani valui hieman kirpeää verta. Yskäisin ja yritin nousta ylös, mutta jalkani ei kantanut minua.
- Älä pelkää..kuulin taas saman äänen. Pian näin kirkkaan valon ja eteeni oli ilmestynyt tähdistä rakennettu kissa jonka turkki oli kiilloton ja harmahtava.
- Pöllösulka! mau'uin henkeni edestä. Pöllösulka väläytti vienon hymynsä, mutta sitten tämän katse muuttui itsevarmemmaksi.
- Kuutamotassu, varoitan sinua..tämä naukui.
- Älä luota kenenkään tuntemattomaan, se päätyy kohtalokseksi.
- En ymmärrä, maukaisin hiljaa.
Samassa jäätävä tuuli pyyhkäisi Pöllösulan pois. Pian silmäni rävähtivät auki. Hengitykseni oli nopeaa ja tunsin yhä jäätävän tuulen. Nousin varoen ylös ja vedin häntäni tassujeni eteen. Nuolin turkkiani muutaman hetken. Pian nousin ylös ja yritin laskea painoani takajalalleni. Pian jalkaani iski hirveä kipu ja siinä samassa olin jo maassa. Yskin kuuluvasti muutamasti ja yritin uudestaan nousta ylös. Pääsin juuri ja juuri ylös ja lähdin kinkkaamaan oppilaiden pesän oviaukkon läpi ulos. Kylmä tuuli melkein kaatoi minut. Turkkini pörhistyi ja kinkkasin ulos. Tunsin kuinka jalkaani särki, mutten välittänyt siitä vaan jatkoin kuuraisen maan päällä kinkkaamista. Pian liukastuin jäätyneen lammikon päällä ja vierin pitkän matkaa ainoaan vielä vetiseen kuraan. Olin naamaani myötä kuralammikossa ja kuulin muutaman nauravan. Repäisin kasvoni kurasta ja aloin saman tien puhdistaa itseäni. Pidin silmiäni kiinni kuunnellessani toisten naurua. Silmisyäni valui pieni noro kyyneleitä. Lopulta kun sain pestyä naamani nousin ylös, mutten nähnyt ketään joka olisi nauranut minulle.
- Mitä tämä on !? Huusin mielessäni...

//Jatkuu. Lyhyt :P Pakko tehä kahdessa osassa tämäkin
Vastaus:Tämä oli jännittävä tarina! Mutta yksi juttu jäi ihmetyttämään... Onko se Pöllönsulka, Pöllönpyrstö vai Pikkupyrstö? Saat kuitenkin 19 kp:tä!

~Hohtis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkatassu
12.10.2012 20:44
Hei! Sanon vain, että minulle ei ole lisätty kokemuspisteitäni. Niitä on edelleen 140 ja niitä oli saman verran oliko se nyt toissapäivänä.
Kiitos!:):):)
Vastaus:Anteeksi, en muistanut lisätä niitä, ja tämän olisi kyllä voinut ilmoittaa Vieraspuussa...

~Hohtis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiggru
12.10.2012 20:14
//Sori jos tuolla on kirjotus virheitä ^.^'' ↓
Vastaus:Ei haittaa! ;)

~Hohtis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tiggru
12.10.2012 20:08
//Jatkoa :D

1.Luku

Kaiken alku

Metsästä lähteneet äänet tuntuivat tulevan eläimistä. Häntäni nyki ja tunsin niskakarvojeni nousevan pystyyn kuullessani pöllön. Painauduin kuuraisen maahan, kun suuri pöllö liihotteli yläpuolellani. Vedin pääni maahan ja suljin silmäni. Häntäni laskeutui maahan suoraksi ja niskakarvani laskeutuivat. Oli hiljaista. Nyvin hieman korviani ennen kuin nostin päätäni. Katselin villisti ympärilleni.
-Ei ketään, miu'uin hiljaa ja nuolin rintaani. Yhtäkkiä kuulin suuren räsähdyksen ja viiltävän kivun niskassani. Vetäydyin nopeasti muutaman askeleen kauemmas, mutten pystynyt liikkumaan kunnolla. Tahmea, kuuma veri noroi haavastani. Yritin saada katsekontaktia hyökkääjään, mutta tämä oli jo poissa. Huohotin hetken. Nostin päätäni hieman ja kurotuin nuolemaan haavaani. Tahmean veren tuoksu ja maku saivat pääni sekaisin. Kuulin toisen räsähdyksen ja jälleen viiltävän kivun. Mutta tällä kertaa polvessani. Yritin pinkoa juoksuun, mutta onnistuin vain kaatuilemalla liikkumaan kohti korkeaa vaahteraa. Pääni kolahti kivuliaasti puun runkoon. Silmissäni sumeni hieman, mutta katsoessani vihollista silmäni rävähtivät ammolleen. Vastassani oli suuri, mustavalkoinen,.......MÄYRÄ! Päästin vaimen, pentumaisen huudon. Loikkasin puun runkoon ja yritin vetää itseäni ylös. Ylös, ylös, ylös toistin mielessäni kiivetessäni vaahteran runkoa pitkin. Huohotin raskaasti päästessäni hiiren mitan päähän tukevasta oksasta. Loikkasin voimillani oksaan. Pidin kiinni kynsilläni ja yritin vetää itseäni oksalle. Paniikki tuntui lamaannuttavan minut. En pääse ylös! Voimani tuntuivat ehtyvän jo jokaisella hengenvedolla. Revin itseäni kaikin voimin oksalle, mutta jätin vain oksan runkoon syviä naarmuja. Huohotin yhä raskaammin ja raskaammin kunnes tunsin jonkun veetävän minua tassusta. Räpytin silmiäni ja näin edessäni Tulisydämmen. Tulisydän veti minua tassusta oksalle.
-Oletko ok? tämä kysyi nopeasti äänessään pientä sähinän kuulua.
- Olen, vastasin ripeästi huohottaen.
Tulitähti laski päätään ja tuijotti mäyrää. Nousin maaltani ja katsoin mäyrää. Kyyristyin loikkaamaan alas.
-Sinä pysyt täällä! Tulisydän huudahti huomatessaan asennonvaihdokseni.
-M-mutta sinä et pärjää tuolle yksinäsi! mau'uin vastaväitteeksi, jolla ei ollut mitään merkitystä. Tulisydän loi minuun käskevän katseen. Syyllisyys painoi häntä selvästi. Tulisydän tiesi jättäneensä oppilaansa yksin, mutta selvästi tämä oli ollut hänelle kauhua nähdä oman oppilaansa melkein kuolevan. Tulisydämmen ilmeestä tuli pian itsevarma ja tämä käänsi päänsä katsomaan taas mäyrää. Tulisydän sipaisi sinä sekuntina korvaani hännällään ja loikkasi mäyrän kimppuun. Hätäännyksessä kurkotin kaulaani katsomaan mestariani joka taisteli kynsin ja hampain mäyrää vastaan. Mäyrän päässä oli syvät purema jäljet ja Mäyrän keho oli melkein kokonaan veren punertava. Tulisydänkään ei selvinnyt vammotta. Tulisydän näytti olevan kokonaan veressä. Näin mäyrän läppäisevän suurella tassulaan tulisydämmen kylkeä, jolloin kolli lensi vaahteran runkoon. Silloin minulla kiehahti. Painoin kynteni oksaan ja tuijotin mäyrää murhaavasti.
- Kukaan....Kukaan.....LÄIMI VARAPÄÄLIKKÖÄ! Karjaisin sisältäni ja loikkasin hetkeäkään miettimättä maassa olevan mäyrän päähän. Kynnet esillä loikkasin Myyrän päähän. Tuntui hirveältä pamahtaa niin korkealta maahan mutta se ei minua vaivannut. Painon kynteni Mäyrän päähän ja upotin hampaani samaan paikkaan mihun Tulisydän. Revin henkeni edestä mäyrän päätä ja raavin kynsilläni mäyrän kasvoja. Yhtäkkiä kuulin hirveän ulvaisun ja tunsin kuinka mäyrä läppäsi minut päästään. Tömähdin kylmään maahan. Sisuksistani oli kadonnut kaikki ilma. Nousin vapisten pystyyn ja katsoin mäyrää. Olin raapinut tämän silmää. Mäyrä päästi muutaman ulvaisun, kääntyi ja pötki pakoon. Huohotin raskaasti hetken ennen kuin päässäni sumeni. Tunsin kaatuvani kylmän maan päälle. Äänet sulkeutuivat hiljalleen. Yhtäkkiä oli sysi pimeää. Tunsin itseni pelokkaaksi kävellessäni pimeässä. Katselin tassujani jotka olivat kuin tähdeistä rakennettu. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi kissa. Minulta meni hetki miettiessäni kuka edessäni oli.
-Pikkupyrstö! Maukaisin ja juoksin kissan luo. Painoin pääni kissan turkkiin ja aloin kehräämään hiljaa.
- Hei taas pikkusisko, Pikkupyrstö sanoi vaimealla kaikuvalla äänellään. Yhtäkkiä tunsin jäätävän kylmät väristykset selässäni. Loikkasin taaksepäin.
- M-mitä tapahtuu? kysyin paniikissa veljeltäni.
- Älä pelkää, Pöllöpyrstö sanoi ja käveli viereeni.
- Sinä vain heräät.
- M-mutta en halua, miun hiljaa.
Pöllöpystö katsoi minua ja kosketti kuonollaan otsaani.
-Nähdään taas, hän kuiskasi. Yhtäkkiä lähdin hurjaa vauhtia tippumaan alaspäin. Päästin hädissäni pentumaisia ujelluksia. Pian tömähdin johonkin kovaan ja silmäni rävähtivät ammolleen. Huohotin hetken hiljaa, mutta raskaasti. Olin parantajan pesässä. Haistin selvästi kaikki yrtit ja tutun kissan tuoksun. Pian näin edessäni harmaan kissan.
- Hei Tuhkamarja, maukaisin hiljaa ja päästin pientä kehräystä kurkustani.
- Hei vain Kuutamotassu, tämä kehräsi hiljaa takaisin.
- Oletpa kasvanut, Tuhkamarja tokaisi iloisesti ja pian näin hänen takanaan melkein samanlaisen kissan. Korvani kääntyivät.
- Hei Tippatassu, purisin ja hymyilin kissalle.
- Hei vain Kuutamotassu, Tippatassu sanoi hieman ujosti mutta kuulin hänen äänessään lempeyttä.
Näin pian Tuhkamarjan joka kuljettii suussaan jotain. Tuhkamarja istui viereeni ja alkoi painella seittiä haavoihini. Pian hän lopetti. Nousin varoen istumaan ja nuolin turkkiani pitkin vedoin. Nostin päätäni lopulta.
- Ömm..Saisinko mennä? Mau'uin hiljalleen Tuhkamarjalle. Tuhkamarja nyökkäsi. Nousin seisomaan ja hieman kinkaten kävelin pois parantajan pesästä. Haukottelin ja kinkkasin aukion yli tuoresaalis kasalle nappaamaan pienen pullean hiiren. Kinkkasin saman tien oppilaiden pesän varjoiseen ''makuuhuoneeseen''. Nakersin hiirtä samalla kun kuuntelin metsän äännähtelyä. Syötyäni hiiren nuoleskelin vielä tassuni ja kellahdin pehmoiselle sammaleelle. Navakka tuuli puhalsi muutaman kerran. Vedin häntääni viereeni ja tassujani kuononi eteen. Olin valmis näkemään lisää unia veljestäni.

1. Luku loppu
// :d en oo ihan tyytyväinen tähän mutta toivottavasti kelpaa. Oli vähän kiire ton lopun kanssa kun pitäis mennä suihkuun :P
Vastaus:Tämä oli hyvä tarina ja sopivan pitkäkin! :3 Saat tästä 28 kp:tä!

~Hotis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkatassu
12.10.2012 17:35
Myrskysi. Raivoisa tuuli ja salamat saivat minut värisemään.
Nousin ja kävelin rauhallisesti myrskyssä.
Silloin huomasin, että Tomuturkki jolkotti metsästä klaaniin.
>Miksihän Tomuturkki oli metsässä? Menen kysymään.<
*Juoksee Tomuturkin luo.
"Tomuturkki!"
Raivoisa salama jyrähti ja valaisi koko taivaan.
Tomuturkki käänsi päänsä ja katsoi minua.
"Tomuturkki, minulla on asiaa sinulle!"
Hän tuli minua kohti.
"Hyvä on, mutta pikaisesti!" hän huusi.
"Mitä teit metsässä?"
Juuri silloin ukkonen jyrähti oikein kovaa.
"Mitä sanoit?"
"Mitä teit metsässä!?" huusin oikein kovaa.
"En mitään erikoista. Kävin vain katsomassa yhden jutun..."
"Miksi siinä kesti niin kauan?"
"Eksyin." Tomuturkki sanoi ja juoksi myrskyn suojaan.
>Tuossa on kyllä koira haudattuna.<
*Juoksee leiriin.
Menin oppilaiden pesään. En edes syönyt.
Huomasin Okatassun hänen pediltään kyyhöttämässä.
*Menee Okatassun luo.
"Hei." sanoin hänelle.
Okatassu ei vastannut mitään.
"Oletko vihainen minulle? Jos olet niin sano mistä."
Okatassu oli vähän aikaa hiljaa.
Sitten hän sanoi:
"En ole vihainen sinulle. En ole millekkään vihainen."
"Miksi sitten olet tuollainen?" kysyin.
Hän oli taas vähän aikaa hiljaa.
"Okei. Sanon suoraan... Olin harmissani siitä, kun et lähtenyt metsästämään kanssani.
Sitä paitsi minä pidän sinusta."
Olin ymmälläni.
"Okatassu. En minä... En tiedä miten tämän sanoisi... Olen jo varattu."
"Kenelle?" Okatassu tiukkasi.
"Nopsatassulle."
Siinä samassa Nopsatassu tuli viereeni.
"Hei Tuhkatassu."
Hän oli aivan turkkiani vasten.
"Hei... Nopsatassu. Mitä teet täällä?"
"Olen vain rakkaani kanssa. Mennään." hän sanoi ja väläytti Okatassulle varoittavan katseen.
"Onko sinulla hyvä olla?" Nopsatassu kysyi.
"On ihan hyvä. Öitä, Nopsatassu." sanoin, käänsin kylkeni ja teeskentelin nukkuvani.
"Hyvää yötä, rakas Tuhkatassu." Nopsatassu sanoi ja käveli pois.
Tuntui yhtäkkiä kuin silmäluomeni olisivat olleet kuin raskasta kiveä.
Nukahdin oikeasti.

En voi kirjoittaa, kun vasta syysloman jälkeen, koska me lähdetään tahkolle, eikä siellä ole tietokonetta.:(

Vastaus:Voi ei! Tarinasi olivat hyviä! :( Mutta saat tästä vaikka 26 kp:tä! :D Mitähän sinun, Okatassun ja Nopsatassun välillä tapahtuu... Vaikuttaa myrskyiseltä... :)

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Tuhkatassu
11.10.2012 19:56
"Miten niin olet ihastunut minuun? Mikä minussa on niin.... viehättävää?"
Nopsatassu katsoi minua ihmeissään.
"Ihan helposti minä pidän sinusta. Sinä olet hoikka, mukava ja hauska."
>Onko minulla samoja tunteita Nopsatassua kohtaan? Minä mietin vielä...<
En kauan kerennyt miettiä, kunnes Nopsatassun turkki tuntui kehoani vasten.
"Saat miettiä sitä aivan itse, pidätkö minusta. Sinulla on aikaa huomispäivään. Nähdään tuoresaaliskasalla."
Siinä samassa Nopsatassu juoksi pois.
"Nopsatassu! Älä mene!"
>Ei minulla ole muita vaihtoehtoja.<
"Nopsatassu! Rakastan sinua!"
Hän pysähtyi, ja katsoi minua.
"Oikeasti?"
"No, itse asiassa kyllä."
Nopsatassu tuli takaisin.
"Tiesin, että rakastat minua. Me olemme hyvä pari."
"Minun pitää mennä. On Ruskohännän kanssa harjoituksia..."
*Tassuttelee leiriin.
Ruskohäntä oli lämmittämässä turkkiaan auringon valossa.
"Hei, Ruskohäntä!
"Kappas, hei vaan Tuhkatassu. Joko mennään harjoittelemaan?" Ruskohäntä sanoi.
"Mennään vaan." vastasin.
Ruskohäntä hyppäsi kiveltä kostealle maalle ja pinkaisi juoksuun.
Juoksin hänen perässään kohti hiekkakuoppaa.
Olimme hiekkakuopalla kotvan kuluttua.
Taivas tummeni. Se lupasi sadetta.
"No niin. Tänään harjoittelemme soturiliikkeitä. Tule lähelleni ja läimäise minua."
Tassuttelin Ruskohännän lähelle. Nostin etutassuani, ja läimäisin häntä. Tai ainakin yritin.
Rsukohäntä väisti ja läimäisi minua takaisin. Se sai minut horjumaan ja lopulta kaatumaan maahan.
Ensimmäiset sadepisarat tippuivat taivaalta meidän päällemme.
Viilentävät sadepisarat auttoivat minua jaksamaan. Nousin hitaasti ja huojuen ylös.
Yhtäkkiä sain voimaa Ruskohännän sanoista:
"Sinusta voi tulla soturi, jos harjoittelet kunnolla."
Silmäni leimusivat voimasta. Jännitin minun lihakseni, paljastin kynteni ja sähisin.
Hyökkäsin Ruskohännän kimppuun. Kun olin ihan lähellä nousin takajaloilleni, läimäisin Ruskohäntää kynnet vedettynä sisään.
Sen jälkeen paljastin kynteni uudestaan.
Taivas oli revennyt myrskyksi.
"Olit hyvä, Tuhkatassu. Erittäin hyvä. Saat loppupäivän tehdä omia tekemisiäsi."
Hän meni pois sateen suojaan.
Minä jäin kyyhöttämään myrskyyn yksin... Aivan yksin....

Tein siitä sittenkin kolmeosaisen tarinan. Ei kai haittaa?
Vastaus:Ei haittaa! ^^ Ja saat vaikkapa... hmm... 20 kp:tä! :P

~Hohtis

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Nimi: Veritassu
11.10.2012 16:45
Lumitassu opasti minut ja mestarini leiriin.Lavastani valui edelleen verta ja Lovikorva oli täysin haavoittunut.Lumitassun ilme oli vakava.Mielessäni toistui koko aikaa sana veri...
Lumitassu jätti meidät parantajainpesään ja kiiruhti hakemaan Kaarnakasvon.Vilkaisin mestariani joka oli hengästynyt:
"Oletko kunnossa...?"
"En..."Lovikorva vastasi vaisusti.Nyökkäsin hänelle hätäisen näköisenä.
Kaarnakasvo syöksyi vierellemme ja kysyi:
"Mitä tapahtui?!"
Lovikorva ei pystynyt sanomaan mitään joten minä kerroin:
"Olimme harjoittelemassa,kunnes puskasta syöksyi iso litania rottia."
"Ymmärrän.Lumitassu,sinä autat minua!"Kaarnakaso murisi.
"Tottahan toki!"Lumitassu vastasi reippaasti ja nouti kultapiiskua.
Olin sanaton.Lumitassu pureskeli kultapiiskua lapaani ja se tuntui rauhoittavalta,mutta kirvelihän se lopuksi.Lumitassu siirsi minuta pesän toiselle puolelle,koska Kaarnakasvo teki operaatiota mestarilleni.
"Kiitos avustasi..."mau'uin hiljaa.Olin väsynyt,koska haavani oli menettänyt lihaksieni voimat.Oloni tuntui rennolta.Lumitassun katse oli kaunis.
Mutta Lumitassun oli lähdettävä mestarinsa apuriksi.Silmäluomeni alkoivat painua yhteen ja pian olin nukahtanut...

Tuli lyhyt,mutta ei voi mitään!:D
Vastaus:Saat 15 kp:tä, ja anteeksi hatkellinen epäaktiivisuuteni!

~Hohtis